hei!
olen tässä miettinyt elämääni, ja tullut siihe lopputulokseen että nyt pitäis tulla joku muutos, pitäis löytää...jotain.
tähän asti olen ollut sellainen, että mietin jatkuvasti omaa ulkonäköä, koskaan en ole tyytyväinen. En uskalla olla yksin ja siksi jään (kauko-)parisuhteeseen jossa olo on aina joko surullinen kun ei olla yhdessä, mustasukkainen siitä, mitä en tiedä, tai sitten en vain näe miksi meidän pitäisi jatkaa. Itsetuntoni on huono ja musta tuntuu, ettei ole tarpeeksi kavereita, että olen jollain tapaa epäonnistunut jne. Pelkään ihan hirveästi jätetyksi tulemista. Se, jos mikään, tuhoaisi lopun mun itsetunnosta. Ja tämä pelottaa minua.
Siksi haluaisin löytää jotain uutta sisältöä elämääni, ja nyt en tarkoita mitään jehovaa, jeesusta tai vastaavaa. Jotain, josta saisin eläämääni uutta merkitystä. Mitä? En halua olla pinnallinen ja riippuvainen suhteestani, haluan iloa ja positiivisuutta ja hyvää oloa.
Neuvokaa nyt ihmiset, miten te olette muuttuneet tai miten teidän elämänne on muuttunut? Miten olette parantaneet elämänlaatua? opiskelulla? hengellisyydellä? jollain liikuntamuodolla? uudella ajatusmallilla?
Tarvitsen nyt hyviä neuvoja koska mua ahdistaa nykyinen elämäni enkä halua (enkä voi) mennä eteenpäin elämässä tällaisena. kaipaan sitä hengellistä tasapainoa ja harmoniaa, tyytyväisyyden tunnetta.
olen tässä miettinyt elämääni, ja tullut siihe lopputulokseen että nyt pitäis tulla joku muutos, pitäis löytää...jotain.
tähän asti olen ollut sellainen, että mietin jatkuvasti omaa ulkonäköä, koskaan en ole tyytyväinen. En uskalla olla yksin ja siksi jään (kauko-)parisuhteeseen jossa olo on aina joko surullinen kun ei olla yhdessä, mustasukkainen siitä, mitä en tiedä, tai sitten en vain näe miksi meidän pitäisi jatkaa. Itsetuntoni on huono ja musta tuntuu, ettei ole tarpeeksi kavereita, että olen jollain tapaa epäonnistunut jne. Pelkään ihan hirveästi jätetyksi tulemista. Se, jos mikään, tuhoaisi lopun mun itsetunnosta. Ja tämä pelottaa minua.
Siksi haluaisin löytää jotain uutta sisältöä elämääni, ja nyt en tarkoita mitään jehovaa, jeesusta tai vastaavaa. Jotain, josta saisin eläämääni uutta merkitystä. Mitä? En halua olla pinnallinen ja riippuvainen suhteestani, haluan iloa ja positiivisuutta ja hyvää oloa.
Neuvokaa nyt ihmiset, miten te olette muuttuneet tai miten teidän elämänne on muuttunut? Miten olette parantaneet elämänlaatua? opiskelulla? hengellisyydellä? jollain liikuntamuodolla? uudella ajatusmallilla?
Tarvitsen nyt hyviä neuvoja koska mua ahdistaa nykyinen elämäni enkä halua (enkä voi) mennä eteenpäin elämässä tällaisena. kaipaan sitä hengellistä tasapainoa ja harmoniaa, tyytyväisyyden tunnetta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
...sinun täytyy opetella ajattelemaan Sinua. Siirtyä ajattelemasta itseäsi ulkopuolelta, miten muut vaikuttavat sinuun, ja siirtyä tarkastelemaan elämääsi sen kannalta että sinä olet sen päähenkilö ja käsikirjoittaja. Sinä olet sinulle tärkeintä maailmassa ja loppujen lopuksi kaikki mitä tarvitset. Kukaan muu ei pysty sanelemaan tuntemuksiasi, sinä hallitset niitä.
Kokeile yksi päivä. Älä vain ota vastaan hyvää ja pahaa, anna sitä. Kun tunnet vaipuvasi johonkin jattelumalliin jonka tiedät sinulle ominaiseksi (vaikka se mustasukkaisuus), ota siitä kiinni ja analysoi sitä. Tiedän että itsesäälissä vellomisesta saa kivat kicksit hetkeksi, mutta pitkällä tähtäimellä se ei toimi. Ota se mustasukkaisuuden ajatus ja kasvata sitä vähän, mieti milta tuntuisi jos oahin tapahtuisi. Poikaystävä pettää ja jättää. Kuolisitko siihen? Ehei. Se tuntuisi pahalta mutta se menisi ohi. Tulisi joku muu. Aika kuluisi. Mikään ei tuhoutuisi Sinussa.
Ala siitä. Sinä pystyt hallitsemaan tunteitasi etkä vain olemaan niiden uhri. Tunnustele henkistä itseäsi, löydä itsesi. Meditoi. Ole yksin, löydä yksinäisyytesi ja voimasi itsenäsi. Vasta sitten voit toimia tasavertaisena maailman kanssa.
***
Olen varmaankin sinua melkoisen paljon vanhempi ,mutta silti olemme liki toisiamme henkisessä elämässämme,siksi olisi mielenkiintoista alkaa ajatustenvaihto oikein todenteolle.
Itsellänikin on vaikeuksia kulkea ihmisten keskuudessa ,koska tunnen itseni jännittyneeksi ja varautuneeksi yms.
Vuosikausia olen näitä yrittänyt pohdiskella ,mutta kehittyminen on ollut melkoisen olematonta,olematonta ja olematonta ,sillä hidasta kehitystä on vaikea huomata ja aina tuntee olevansa kehittymätön ,kun tuijottaa vain tämänhetkiseen tilanteeseensa.
Tärkeää olisi saada kiinni niistä silmänräpäyksellisistä hetkistä ,jotka käynnistävät jännittyneisyyttä yms.
Esim. kävelin tänään ostoskeskuksessa ja jännityin naisten katseista-en vaan tiedä miksi-ehkäpä mielessäni tapahtui nopea ehdollistumiseen ja vanhoihin uskomuksiin pohjautuva reaktio.
Jospa pystyisin olemaan rehellinen itselleni ,niin mitä näkisin ?
Esitän tässä olettamuksia kuin terapeutille puhutaan:-luulen ,että naiset näkivät minussa jotain puutteita,kuten epävarmuutta tai sen ,että olen "pienikokoinen"(pienikokoinen henkisesti ja monella tapaa kehollisesti kuten kapeat hartiat ,lyhyet jalat,iso pää)siis tavis monella tapaa.Ehkäpä ne arvostelivat peniksen kokoakin.
UUSI AJATUS -mistä saisin viitteitä ,että olen saanut hyvät tai tyydyttävät arvostelut ?
En osaa lukea ilmeitä enkä kehonkieltä ,että osaisin nähdä millaiset arvostelut sain .Ainoa keino olisi kysyä.Ehkä meille olisi hyväksi opetella kehonkieltä ,että oppisimme tulkitsemaan näkemäämme.
Toinen asia on se varautuneisuus ja huomionsa siirtäminen muista itseensä järjestelemään puolustustaan muitten arvostelua vastaan ,eli oman käytöksen tarkkailu tai vetäytymis ja pakenemiskäyttäytymisen käynnistyminen (katselu muualle ,katselu maahan ,tuskittelu ,että pääsispä ohi ilman vaurioita on pahin este toisten käytöksen huomioinnille ja sen näkemiselle mitä toiset tosiasiassa minussa näkevät). Eikö se olisi kuitenkin mielenkiintoista havaita ,mitä todellisuudessa tapahtuu ,eikä vain luulla jotakin?
Entäpäs sitten ,jos minä satunkin olemaan sellaisessa mielentilassa ,että alan tarkkailemaan muita? Saattaa olla ,että pikaisesti saan joltain vihamielisen palautteen tai joku ympärillä olevista ihmisistä saa samanlaisen reaktio kuin minä juuri äsken ja alkaa jäykistymään lihaksiltaan ja punoittamaan,ilme käy sellaiseksi ,että saattaisi olla odotettavissa hyökkäys (mitä sivistynyt kulttuurimme rajoittaa useimmissa ihmisissä ja vain jotkut alamaailmaan vajonneet yksilöt toteuttavat konkreettisen päällekarkauksen tultuaan häirityiksi pikaisella tuijotuksella -joka on tulkittavissa arvosteluksi ja tietenkin! vastaanottajan päässä järjestelmällisesti negatiiviseksi arvosteluksi.
Olettamuksemme on siis ,että meitä alinomaan arvostellaan negatiivisesti,meissä nähdään huonoja puolia.
Istutaanpa kerrankin alas kahvilan pöytään ja aletaan seuraamaan ohikulkijoita.Millaisia arvosteluja annamme heistä?
Onko duunari surkea köyhimys ja tollo ,onko vanhus ahdistavan raihnainen,onko laiha säälittävä ,onko maalainen yksinkertainen,onko rikas olevinaan ja ylimielinen .onko poliisi sadisti,onko kauppias ketku ,onko tuokin tuttu naama olevinaan ja paskantärkeä.
Vai onko duunari toimessaan taitava ,onko vanhus sydämelllinen ja kiva,onko maalainen rehti ja ahkera,onko rikas taitava ja nerokas,onko poliisi kaikkien ystävä,onko kauppias rehellinen,onko tuttu naama ihan kiva ihminen.
No todellisuus on ihan mitä vaan ja kaikki määritelmämme vieraista ihmisistä ilman tietoa ja ihmisen tuntemusta ovat heijastusta omasta maailmastamme ja mielentilastamme ja tavastamme nähdä ihmiset ,eli valitsemmeko yksinkertaistuksia tai haemmeko katkerina negatiivisuutta ympäriltämme .Helpottaako ehkä harjoittamamme toisten negatiivinen arvostelu meitä ,jos oletamme ,että ihmiset näkevät meissä paljon epäkohtia.Eiköhän ole niin ,että se mikä on oma olettamusten maailmamme näkyy tulkinnoisamme toisten ajatuksista ja omissa ajatuksissamme muista.Itse myönnän näkeväni paljon negatiivista muissa.Siis muutakin kuin sen ,että muut näkevät minussa puutteet, eikä mitään hyvää.
Onko asia sitten noin ,että me olemme suurimmalta osalta tämä kansa negatiivisia ihmisiä ,jotka näemme itsessämme ja muissa paljon negatiivisia puutteita ja vajavaisuutta.Onko minun vaikea myöntää ,että joku on hyvä jossakin.Onhan se.
Voisinko löytää ketään ihmistä ,josta voisin sanoa ,että siinäpä vasta mukava ihminen ?Vai haluanko vain ärsyttää muita ja riidellä? Haluan.
Mukavissakin ihmisissä on puutteita.Eikö olekin.Uskovaiset väittävät ,että Jeesus oli se ainoa synnitön,kai se tarkoittaa sitä läpeensä mukavaa ja viisasta ihmistä.He eivät kestä puutteellisia ihmisiä .Sillä puutteellinen ihminen alkaa välistä riitelemään ja arvostelemaan.
On väitetty (Maharishi Mahehs Yogi ,sekä TAA teoreetikot)että vain prosentti ihmisistä olisi niin kehittyneitä ,että pystyvät suhtautumaan sekä itseensä ,että muihin hyväksyvästi-hyväksymään siis ihmiset ja itsensä niine puutteineen mitä meissä on.Suhtautumaan lempeästi puutteelliseen minäänsä ja puutteellisiin kanssaihmisiinsä.
No tässä on tätä elämisen sekasotkua näin aluksi.
Olikohan tämä viesti nyt tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle vai minulle? En ole varma. Luulen että ap:lle.
Ihmettelen vain suuresti tarvettasi "arvostella" muita. Jos itselläsi on tarve tulla hyväksytyksi, miksi muillakin on oltava? Kuulostat pahantahtoiselta ihmiseltä tuon viestin perusteella, tunnut ihannoivan ihmistä joka pystyy hyväksymään itsensä ja muuta sellaisina kuin he ovat -mutta et usko ihmisen pystyvän sellaiseen. Outoa. Tuoko turvallisuutta tähdätä johonkin itsestäänselvästi mahdottomaan, mietin? Entä jos se ei olekaan mahdotonta?
Esh... tarkennathan kenelle viestisi oli suunnattu etten turhaan ala romaania ruotimaan.
***
kiitos vastauksestasi! rupesin miettimään tota "itsesäälissä vellomista" ja mietin että MIKSI siitä saa kicksejä? Se on nimittäin totta mutta todella outoa kun sitä vähän enemmän ajattelee. itse syyllistyn usein siihen, vaikka tajuan, ettei se voi olla hyvää mulle. mikä siinä on, kun se tuntuu joskus niin tyydyttävälle vaikka tiedän sen vähitellen tuhoavan itsetuntoani? onko se masokismia va mitä?
että viesti meni tähän sinun viestisi alle,sillä jos sinäkin alat kokea viestini pahantahtoiseksi ,niin eipä siinä ole muillekaan mitään lukemista.
No voihan sitä sanoa ,että olen pahantahtoinen ihminen,koska vieroksun porvarillisia arvoja kuten kauppiaan ammattia ,joka on mielestäni huijausta.Muuten en koe itseäni kovinkaan pahantahtoiseksi suurimmassa osassa elämänhistoriaani.
Luulen ,että tulevaisuudessa ihmisillä on ihan erilaiset syyt kokea tylsyyttä tms kuin tänään.
Luultavasti nykyiset ongelmat kuten huono itsetunto ,jännittäminen ,neuroottisuus ja masennus tulevat poistumaan maailmasta.
Robotisoituneessa yhteiskunnassa ei toimeentulo ole enää riippuvainen omista suorituksista ,joten ei tarvitse olla jännittynyt siitä onko riittävä kyvyiltään tai esim ulkomuodoltaan tai persoonaltaan teollisuuden tai palveluelinkeinojen palvelukseen.
Jotain muuta ehkä tulee tilalle ihmisten ongelmiksi,vaikea kuitenkin arvata että mitä.
Minähän olen erittäin pahantahtoinen ihminen.Toivon jopa maailmanloppua-josta tietenki itse selviäisin ,mutta muut kuolisivat ja vain muutama mieleiseni henkilö saisi jäädä eloon.Tosin suuri osa mieleisistä ihmisistä on jo kuollut ajat sitten.
Mitähän muuta pahantahtoisuutta haluaisin harrastaa.Voi itku, siitähän tulisi kokonainen romaani.Taidankin alkaa kirjoittamaan sitä ,mutta senverran paha olen sinullekin ,etten kerro siitä enempää.
Täytynee katsella taas joku pahuudesta kertova elokuva illan ratoksi ,jotta saisi uutta elähdyttävää ideaa pahuudesta.Nauttikaa tekin .TV on pullollaan tappamista ,huijaamista ,varkauksia jne. Se on oikea pahan ihmisen onnenlaatikko.aahhhh !
Autoin eilen naapureita korjaustöissä ilmaiseksi.
nimimerkkini tulee ruotsalaisten suorittamasta suomalaisten älykkyysarviosta viime vuosisadalla
"vieroksun porvarillisia arvoja kuten kauppiaan ammattia ,joka on mielestäni huijausta."
Huijausta? How so? Itse vieroksun ainoastaan tyrkyttämllä kauppaamista, tarpeellisen palvelun tarjoamisessa maksua vastaan en näe mitään halveksuttavaa sen enempää kuin esimerkiksi putkimiehen duunissa. Hyvin tarpeellista.
"Luultavasti nykyiset ongelmat kuten huono itsetunto ,jännittäminen ,neuroottisuus ja masennus tulevat poistumaan maailmasta."
Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tästä, minä olen aina ajatellut että ne tulevat lisääntymään kunnes niitä ei koeta enää edes häiriötiloiksi vaan ominaisuuksiksi!
***
itsesäälissä vellominen ON kivaa. Hetken aikaa. Kunhan muistaa lopettaa ennenkuin siitä tulee tapa :D
Marttyyriudessa on jotain kai niin syvästi ihailtavaa että kun sitä tuntee oikein syvästi tulleensa loukatuksi ja väärinkohdelluksi niin sitä vain tahtoo herkutella sillä tunteella. Tuntea että olen hyvä kun kärsin hiljaa enkä "pane vahinkoa kiertämään", imen tämän kärsimyksen itseeni oikein suureellisesti niin ettei kenenkään muun tarvitse sitä kokea. Marttyyrius on äitiyden ikuinen kaveri :D
Joskus sorrun siihen itsekin, tottakai. Varmaankin kaikki. Sitten pitää vain katsoa tilannetta jonkun muun kautta ja ymmärtää ettei se paha olo tule mistään muualta kuin itsestä, sen tunteen ruokkimisesta. Jos sen vain tahdolla unohtaa ja antaa koko asian olla, hymähtää huvittuneesti aina kun se tulee mieleen, muokkaa sitä mielikuvaa niin kauan että siitä tulee kokonaan irrelevantti... niin, unohtaa koko asia. Siirtyä seuraavaan. Elää eteenpäin. Muistaa ettei kukaan muu hyödy eikä kärsi siitä mitä itseksesi mietit, teet sitä vain koska saat siitä jotain tyydytystä irti.
Liikaa Dr Philiä. Täytyy lakata katsomasta telkkaria.
***
"neuvomisesta" en mene sanomaan mitään mutta teit jotain kilttiä ja sait siitä hyvän olon. Se on mukavaa :D harrastan sitä itsekin aina kun mahdollista.
Metka nimimerkki.
***
ruotsalaiset tekivät suomalaisista älykkyystutkimuksen 1800 luv. ja totesivat ,että suomalaiset ovat umpimielisiä mököttäjiä.Sanoisin ,että esistalinistista panettelua ja alistamista.
Neuroottisuus on teollisen yhteiskunnan tuotetta ja se lisääntyy nyt siksi ,koska meidän täytyy jänniittä kaiken aikaa olemmeko tarpeeksi hyviä säilyttääksemme työpaikkamme.Hyviä ammatillisesti,sosiaalisesti,ulkonäöllisesti.
>tähän asti olen ollut sellainen, että mietin jatkuvasti omaa ulkonäköä, koskaan en ole tyytyväinen.<
-Et mahda omalle ulkonäöllesi yhtään mitään, mikset myönnä edes itsellesi sitä tosiasiaa!
Entäpä jos olisit syntynyt vammaisena esim. sinulla olisi käsivarsien tilalla vain pienet räpylät neäsi tilalla olisi vain kaksi reikää susi olisi vino ja silmäsi katsoisivat kieroon tms. epämuodostumaa, sinun pitäisi silloin olosuhteiden pakosta alkaa etsimän elämsästäsi myönteisiä seikkoja.
Ole nyt hittovieköön tyytyväinen jotta olet ainakin niin terve kuin olet tällä hetkellä, toisinkin voi tulevaisuudessasi olla, mieti nyt vähän mikä elämässäsi on Sinulle tärkeää.
Mitä hittoa oikein pelkäät,tunnusta tosiasiat haihatteluistasi Itsellesi, ala elämään elämääsi ole jatkossa rehellinen ainakin Itsellesi, elämääsi alkaa löytyy sisältöä vaikka muille jakaa, kunhan päätät rehellisesti alkaa elämään ainutkertaista elämääsi.
Onnen etsijöitä näet kaduilla,kapakoissa sekä eri uskonlahkojen tilaisuuksissa pilvin pimein, todellisuudessa heidän onnensa karkaa päivä päivältä aina vaan kauemmaksi ja heidän elämänsä muuttuu ahdistavammaksi päivä päivältä.
P.S.
Ei onnea etsitä, sitä luodaan itse.
Esim. läskit karistamalla kovalla liikunnalla saa itsensä näyttämään paljon nätimmältä.
Plastiikkakirurgi neuloo naamastasi nätimmän ja laittaa tissit paremmannäköiseksi.
Tuo väite ,että pitäisi suostua rumuuteen alkaa kohta olla ohimennyttä aikaa.
Pistä kuvasi jollekin palstalle niin katsotaan kannattaako surra pahemmin.
jossa annetaan pisteitä ulkonäölle.
esim.
www.hotornot.com
Testasin tänään suosiotani kadulla.Olettamuksella ,että mieleistä naamaa katsotaan pidempään.Kokeile,katsellaanko sinua pitkään ?
Toisaalta jotain erikoista ihmistä katsotaan myös vielä pidempään.Esim tänään yksi kaveri seisoskeli shortseissa tavaratalon edessä ja keräsi katseita (kulkee talvellakin shortseissa ilman paitaa: aikamoinen intiaani ;) )
Kyllä se antaa vaihtelua ja mielenkiintoa elämään
jos on kiva kirjeenvaihto toveri,
jolle voi avautua kaikessa, sillä kun ei koskaan näe kuitenkaan, niin voi olla niin vapaa kirjoittelemaan.
Niin kirjoita minulle vapaasti tänne meren taakse
Kanadaan.
Pentti
älä pelkää. Etr ole huolinesi yksin. Kukaan ei ole. Se on vain tunne, enne kuin sammutat valot - ja varsinkin sen jälkeen. Ei ole olemassa ktään muuta josta voisit pitää yhtä paljon, kuin sinä itse. Jos olet toista mieltä, haasta minut väitelyyn. Voitat! ;)
Hankipa käsiisi ja lue Dalai Laman kansantajuinen kirja Onnellisuuden taito, siitä on ollut monille suurta apua.