juttuni, jossa ihmettelin, miksi Jumala tarvitsee näitä palstalla roikkuvia partiopoikia -ja -tyttöjä käännyttämiseen poistettiin?
Enpä voi käsittää, mutta se ei ole kuitenkaan syy miksi kääntyisin uskoon. Täällä, kun tapahtuu kaikenmoista, jota me emme ymmärrä. Ja ne, jotka eivät tätä tajua, sanovat: ''Luoja yksin tietää (vaan ei kerro)!'' Siihen ei voi muuta lisätä kuin: PAH!
Olisi kuitenkin mukava tietää miksi shefu tai ylläpito poisti jutun.
Enpä voi käsittää, mutta se ei ole kuitenkaan syy miksi kääntyisin uskoon. Täällä, kun tapahtuu kaikenmoista, jota me emme ymmärrä. Ja ne, jotka eivät tätä tajua, sanovat: ''Luoja yksin tietää (vaan ei kerro)!'' Siihen ei voi muuta lisätä kuin: PAH!
Olisi kuitenkin mukava tietää miksi shefu tai ylläpito poisti jutun.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sefua ei ole kai näkynyt enää aikoihin joten joku luultavasti onnistui vakuuttamaan ylläpidon siitä että viesti tai jokin sen vastauksista oli jotenkin loukkaava.
Samalla saanen todeta, että olet M@k3 yksi palstan värikkäimmistä kirjoittajista.
Aika matalaksi menee profiili, jos kirjoitukset sensuroitiin loukkaavina. Tosin en tiedä mitä sinne kirjoiteltiin jatkoon.
Toteanpa vain, että ihmettelen miksi uskovaiset ovat usein valinneet riippuvaisuuden toisen riippuvaisuuden tilalle? Miksi ihmiset eivät luota omiin kykyihinsä? Ja miksi sitä omaa riippuvuutta pitää kaupitella kuin huumeita toisille ihmisille. Miksi?
Muistelisin että Apostoli35 oli ainakin jotain kirjoitanut aloitukseesi ja tyypin tuntien hän oli luultavasti saanut kaivettua ihmisistä taas parhaat puolet esiin.
Itseänikin harmitti aikoinaan kun helluntailais palstalta poistettiin täysin asiallinen rienaukseni johon moni ihminen oli vastannutkin asiallisesti, mutta ei kannata vetää sentään hernettä nenään koska se johtaa vain nopeisiin banneihin.
Juu, ihmisiä täällä on yritetty vapauttaa riippuvuuksistaan puolin ja toisin jo iät ja ajat Ja kyllä se taitaa vain tehota pahaa aavistamattomiin satunnaiskävijöihin.
Paatuneita fundiksia molemmin puolin taas ei saa hetkautettua traktorillakaan, mutta yrittäminen on ilmeisen hauskaa.
paras puoleni oli tullut esiin ja olin juuri kaivamassa Apostolista parasta puolta esiin kun keskustelu katosi.
Helavata soikoon! Otetaan alusta!
Kysyin apostolilta, että paljonko hän muuttuisi, jos häneltä otettaisiin se jeesus-istukka pois nupista. Sekö se oli se liika juttu? Vaiko se, että kerroin, että riippuvuuksista voi päästä eroon uskomalla itseensä? Kyllähän sitä herneen otan nenään, kun kysyn asiaa! Laitoin vielä loppuun, että apostoli on sen verran ''vanha kettu'', että ymmärtää varmaan tuon istukkatermin.
Apostoli! Tuu vastaamaan. Opetuslapsilla on ongelma. MIksi täällä ei saa puhua uskonnoista, mutta vapaasti vinoilla tieteellisestä maailmankatsomuksesta?
sappesi kiehumaan, niin onko syy kirjoittajassa vai lukijassa?
Ehkä sinun kannattaa miettiä, miksi kommenttini saavat sinut tuntemaan kuten tunnet?
Epäilykseni kohdistuvat erääseen vakiokirjoittajaan.
Ja kummasti sen jälkeen ketju hävisi.
Totesin, että jos Jumalaa kerran ei ole, eikä Hän siis auta, kaikki elämässäni tapahtunut onkin ollut vain omaa ansiotani. Siistiä!
Ja hups, keskustelu hävisi. No, tulipahan sanottua sama uudestaan.....Nasse.
edelleen siihen, muttet ilmeisesti ehtinyt lukea vastaustani.
se poistettiin ennen sitä.
"Ihmettelen joitain lukuja" on poistettu. Siinä siis ihmettelin vain kävijöiden määrän ja aloitusten/viestien määrän suhdetta toisiinsa.
Vielä aamulla oli tallella, kun siinä oli ainakin Tristarin joku kommentti. Ihan viatonta huttua.
No, tuntemattomia ovat ylläpidon tiet sitten kait:/
ylläpitoon päässyt joku uskis hommiin sensuroimaan ihan normaalia kirjoittelua. :)( Vähän ihmetyttää...
Muistan sen viestin. Se ei suoraan liittynyt mitenkään eteismiin, mutta en silti ymmärrä miksi juuri se piti poistaa, eikä esimerkisi krisseleiden hölöjuttuja, joissa ei ole ateismista tietoakaan.
jatkaa keskustelua. En nähnyt ketjussa mitään epäasiallista, enkä tiedä ehditkö lukemaan vastaustani? Ehdin vastaamaan Elwenille, että jos Jumala ei kerran ole olemassa, eikä siis auta, niin kaikki onkin minun omaa ansiotani. Tämän vastaukseni jälkeen ketju poistettiin. Olin myös vastannut aiheeseen, johon viittasit eli muutokseen. Kerroin, että jos usko olisi vain minun päässäni, vain minulle tapahtuisi asioita, mutta kun se nystyrä päässä ei aiheuta tai edesauta lähipiirissäni olevia ihmisiä, eikä myöskään ohjaa ihmisiä läheiseen yhteyteen... Tällä viittaan mm. minun ja vaimoni ensimmäiseen tapaamiseen aikoinaan.
En siis tiedä miksi ketju poistettiin.
Aloituksesi oli asiallinen ja hyvä. Mielestäni keskustelu muutenkin oli asiallista. Mielenkiintoista on se, että muutamat tyypit eivät osaa vastata muuta kuin pilkkakommenteilla ja jos NIITÄ yrittää poistattaa, eivät ne mihinkään häviä. Elämä on.
Vastasin sinulle, ettei kaikki suinkaan ole omaa ansiotasi, vaan lähimmäisesi ovat avustaneet sinua mm. satujen ja hihhulointikäyttäytymisen omaksumisessa.
Kysyin myös uudestaan, onko ihmisen kuolinaika ja -tapa jumalan määräämiä, kun olit jättänyt siihen vastaamatta eräässä toisessa ketjussa.
tilaa, siis lasketko koskaan sattuman mahdollisuutta, esim. kohdatessasi ensi kerran vaimosi.
Sattuma voi olla joskus hyvinkin käsittämätön. Toisella puolen maapalloa jossakin helevetin kyläpahasessa tavata jokin tuttu, jota olet mahdollisesti juuri mietiskellyt, että mitäköhän sillekin tällä hetkellä kuuluu ja sitten kyseinen kundi imee viskikrogiaan juuri sen rähjäisen baarin takanurkassa.
Mutta kun purat tilannetta, alkaa logiikka tulemaan mukaan: ''Ai säkin hiffasit sen Hesarin viime hetken tarjouksen!''
''Mä taas bongasin tän netistä ja kun toi tsunami vei turistit niin aattelin, että täällähän on rauhallista nyt lomailla!''
Ilman loogista päättelykykyä tai asian tiimoilta vedettyjä johtopäätöksiä asia on enemmän tai vähemmän mystinen, joillekin jopa käsittämätön.
Aivan kuin pienen lapsen vakava sairastuminen tai kuolema. Käsittämätöntä?... ei! ei käsittämätöntä... se ei vain ole hyväksyttävää. Ja se mitä emme halua hyväksyä, pyrimme selittelemään. Ja kun emme jaksa selitellä, luovutamme ja heittäydymme ajatukseen, että kyllä se on Jumala, joka...
Kuka heittäytyy, kuka ei? Torta på torta! Hyviä ja pahoja asioita tapahtuu molempia. Ei ole mitään suoranaista logiikkaa sille, milloin taivaasta tulee skeidaa, milloin mannaa niskaan.
Se, että tapasit vaimosi mielentilassa, jossa jo heittelit kruunaa ja klaavaa elämän perimmäisistä asioista, oli sattumaa. Et ole ensimmäinen uskis, joka on sanonut, että Herra lähetti minulle vaimon ja vieläpä pari mukulaa perään. Se, kun vain on niin, että naiset tekevät elämän parisuhteessa sen viimeisemmän ratkaisun. Ja jos tuossa tilanteessa nainen toteaa miehen levollisuuden elämässään niin olet vahvoilla. Se vain on niin!
Onnittelut joka tapauksessa sopivan elämänkumppanisi löytymisestä. Joskus ''sattuma pelastaa!''... siis tarkoitan sinun kohdalla: ''Jeesus pelastaa'' :))
"Kysyin myös uudestaan, onko ihmisen kuolinaika ja -tapa jumalan määräämiä, kun olit jättänyt siihen vastaamatta eräässä toisessa ketjussa. "
Kuolinaika td. kyllä, mutta kuolintavan suhteen olisin varovaisempi veikkaamaan mitään. En myöskään ole jumala, joten hänen puolestaan on hankala vastailla. Eli, oletukseksi menee... Varmahan en yksityiskohdista missään nimessä voi olla.
"vaan lähimmäisesi ovat avustaneet sinua mm. satujen ja hihhulointikäyttäytymisen omaksumisessa. "
Ainoastaan vaimoni on uskossa, eikä hänkään omaksumisessa auttanut, kun oli lähinnä hyvin hiljaa omista uskonnäkemyksistään. Jos minua mainitsemiisi asioihin jokin on avustanut niin Raamattu, sillä seurakunnassakin aloin käymään vasta uskoontuloni jälkeen. En allekirjoita myöskään uskovani satuihin, mutta senhän sinä jo tiedätkin.
Lähimmäiseni eivät saattaneet vaimoani ja minua erämaan keskelle, keskelle ei mitään samana viikonloppuna, samaan kellonaikaan samalle nuotiopaikalle...
Ainoa sinun edustamasi näkemys, joka antaa asialle selityksen on sattuma. Tai sitten olin vain niin viisas, että osasin lähteä juuri oikeana viikonloppuna vaeltamaan ko. alueelle;)?
Sattumaksi asian voisi laittaa kyllä.
Mutta... Liitän erään tekstini tähän.
"Nuori mies ajelee kohti korpea. Hänellä on tuore ero takana ja tunteet ovat olleet todella sekaisin alkukesän. Perjantaina hän on päättänyt, että hän muuttaa suuntaa, lopettaa kapakoissa juoksemisen ja pikasuhteet.
Metsän humina rauhoittaa mielen ja mies kävelee läheiselle puulaavulle. Siellä on koira, joka haukkuu kiivaasti. Mies ihmettelee, että mitäs koira täällä yksin? Hän katselee ympärilleen eikä näe ketään lähistöllä. Mies kuitenkin jatkaa matkaansa ajetellen, että jos koira on vielä takaisin tullessa paikalla, hän soittaa poliisille.
Mies jatkaa kulkuaan ja saapuu korkean kallion päälle. Sitä kutsutaan Pirunkirkoksi. Hän istuu kivelle ja luo katseen taivaanrantaan, ristii kätensä ja lausuu lyhyesti:" Sinä joka tiedät kaiken, kerro mulle, että mitä tästä eteenpäin? Mikä tän kaiken tarkoitus on, mihin olen menossa?" Huokaisten hän jatkaa matkaansa.
Aikansa taaperettuaan hän saapuu kauniille nuotiopaikalle, Luolakallio nimeltään. Harmikseen hän toteaa, että paikalla on jo porukkaa makkaraa paistamassa. Helpotuksena hän pistää merkille, ettei yhtään naista ole näkyvissä. Niistä hän on saanut vähäksi aikaa tarpeekseen.
Rauhallisesti hän astuu lähemmäs ja silloin pusikosta astuu nuori nainen, nättikin vielä. Tämä toteaa iloisesti: "Heippa!". Mies urahtaa jotain takaisin ja tuntee, että jotain liikahtaa sydänalassa. Outo tunne.
Mies yrittää keskittyä omiin puuhiin ja vaihtaa sanan silloin toisen tällöin. Keskustelee retkeilystä yleensä jne. Häntä kuitenkin vaivaa outo levottomuus aina kun hän katsoo naiseen. Onkohan nainen jonkun kunppani? Siitä mies ei pääse selvyyteen.
Koira tulee puheeksi. Tämä porukkakin oli sen nähnyt ja nainen on sitä mieltä, että koira oli sotkeutunut hihnastaan, ei sitä oltu sidottu. Hmmm.... mies ajattelee, että pitääpä katsoa tarkemmin kun hän pääsee laavulle ja sopii porukan kanssa, että he soittavat poliisille, jos koira on vielä kiinni ja jos ovat ensin laavulla.
Porukka tekee lähtöä ja mies tuntee outoa haikeutta. Nainen katsoo häneen pitkään, kuin kysyen. Mutta lopulta hänkin kävelee porukan perään.
Mies jää istumaan hetkeksi tulille. Hänellä on oudon tyhjä ja hiljainen olo. Hän saa ajatuksen. Hänpä juoksee metsäreittiä! Katsotaan saako hän porukan vielä kiinni. Äkkiä hän sammuttaa nuotion, heittää repun selkään ja lähtee hölkkäämään. Kivet, kannot ja juurakot hän ylittää kuin lentäen. Juoksu on kevyttä ja iloista. Mitä jos hän ei saa porukkaa kiinni?
Pirunkirkon jälkeen hän saapuu polkujen risteykseen. Jäljistä hän päättelee, että porukka on juuri mennyt siitä. Hän jatkaa juoksuaan. Lopulta hän saa porukan kiinni ja nainen kulkee viimeisenä. Ohijuostessaan mies sanoo vuorostaan:" Heippa!" ja jatkaa hölkkäämistä. Se naisen katse.... Vihlaisi rintaa ja sai oudon olon.
Lopulta mies saa laavun näkyviin ja siellähän se koira on. Näyttää hänelle hammasta, kun hän yrittää antaa vettä.
Mies soittaa poliisille, omistajakin löytyy, antaa kympin käteen ja kiittää. Tulee hiljaista.
Mies odottaa, josko se porukkakin tulisi, voisi kertoa kuinka kävi. Näkisi myös sen vaalean Eloveena-tytön....
Mutta ketään ei kuulu. Hiki kuivuu ja miehelle tulee kylmä. Hän päättää lähteä autolle.
Autolla hänen on lähes suru. Mitä nyt? Enkö näe sitä naista koskaan enää? Niinkä haluan? Ei, hän kirjoittaa lapun, jossa kertoo kuinka koiran kävi ja laittaa email-osoitteen siihen allekirjoituksen yhteyteen. Kenties....
Lapun hän laittaa porukan auton ikkunaan ja sitten hän starttaa kohti kotia. Mieli on odottavainen.
Aamulla mies saapuu töihin ja avaa sähköpostin sydän pomppien. Siellä on viesti..... "Soikeroisissa sunnuntaina."
Lisäsävyä aiheeseen tuo se, että vaimoni oli rukoillut edellisenä päivänä muutosta ihmissuhdetilanteeseen.
Uskoisin ehkä vain sattumaan, jos olisin tavannut vaimoni jossakin muualla, mutta epätodennäköisyys tapaamiselle oli liian suuri. Vaimoni oli mm. myöhästynyt noutakyydistä ja minulla taas oli rahat niin finaalissa, että harkitsin alueelle lähtemistä hyvin tarkkaan.
Vaimoni oli myös kokenut, että häneltä kysyttiin, onko hän valmis suhteeseen? Ei ääniä, eikä puhetta, vaan tietoisuus kysymyksestä.
"Pidä kiinni penkistä, sillä pian mennään!" Oli ollut vastaus, kun vaimoni sanoi, että kyllä.
Toki on niin, että kumpikin oli etsimässä elämälleen suuntaa, mutta minä oli kyllästynyt ihmissuhteisiin ja varsinkin naisiin. Olin helpottunut ensin, kun nuotiopaikalla oli vain miehiä, vaikka olinkin pettynyt, että siellä oli ylipäänsä ketään.
Tämän jälkeen työasiani, talous, terveys, asuntoasiat ym. ovat ratkenneet "sattumien" kautta, mutta kas kummaa, joka kerta niitä on ensin rukoiltu. Tämän vuoksi en anna sattumille sijaa elämässäni.
"Toisella puolen maapalloa jossakin helevetin kyläpahasessa tavata jokin tuttu, jota olet mahdollisesti juuri mietiskellyt, että mitäköhän sillekin tällä hetkellä kuuluu ja sitten kyseinen kundi imee viskikrogiaan juuri sen rähjäisen baarin takanurkassa."
Minulle on käynyt juuri noin kolme kertaa. Yhden kerran pohdin aamulla, että mitähän eräälle toisella puolella Suomea asuvalle entiselle työkaverilleni kuuluu? Menin samana päivänä lähihuoltoasemalle ostamaan maitoa, ja kas, kaveri kävelee vastaan vaimonsa kanssa. Uskossa muuten hekin...
kirjoitin jo johonkin jo toisaalle, mutta jatketaan tähän siis oletko kuullut koskaan sanontaa:
''Naiset ovat kuin raitiovaunuja, ne tulee ja menee kuuden minuutin välein.'' Sanonta on nimenomaisesti keksitty lohdutukseksi silloin, kun ero tms. sattuu.
Hiukan samalla tavoin kuin sanonta, ''miehet ovat kuin WC:itä: joko ne ovat varattuja tai sitten ne ovat skeidaa täynnä!''
Nykyajan sanankaskuja molemmat, käytännöstä syntyneitä, ei mistään muusta.
''Ratikat'' liikkuvat myös luonnossa. Siellähän oman ''3 T'':si tapasit. ''Ratikat'' ovat myös hyvin valikoivia ja hyvin ihmistä lukevia. Itsestäni näkee heti, jos puhun skeidaa. En yksinkertaisesti pysty valehtelemaan, en osaa!
Sinun vaimosi valitsi sinut. Toki autoit häntä jättämällä viestin itsestäsi. Joskus se onnaa, monasti ei. Käypä vaikka ''etsintäkuulutuksia'' palstalla. Siellä ihmiset (nimenomaan pihkassa olevat) hakevat toisiaan herkeämättä.
Vanha elokuvaklassikko ''Sumujen SIlta'' sopii myös hyvin tähän yhteyteen.
Samoin itselläni olisi tarjota vastaava tarina omasta elämästäni, mutta se on tarina, jolloin kuin toisiamme lukien tulimme vielä toisemme kohtaamaan eromme jälkeen, mutta... se siitä. Kaunis muisto sisälläni, ei enää muuta.
Samoin kävi eräälle ystävälleni, joka marjametsästä löysi uuden kumppaninsa. Täysin sponttaanisti (vain) suutelivat toisiaan... Heillä on nykyään kaksi lasta (ei tosin pelkästään suutelemisesta syntyneitä).
Kauniita tarinoita... melankolisia... paljon tunnetta... vähemmän järjellistä selitystä. Rakkautta... syvää sellaista... mutta yhtä kaikki: ei mitään mahdotonta, sattuman sanelemaa, kaikki loksahtaa kohdalleen kuin lottovoittajalla tai Neste Oilin pääjohtajalla. Värisuora kädessä! Kukaan ei silloin niillä korteilla häviä. On vain voittamista ja kiittämistä, että näin on käynyt.
Mutta näin käy joka päivä jollekin. Toisille käy taas jatkuvasti helevetin huonosti. Asioihin voi itse vaikuttaa, ei kuitenkaan kaikkeen. Kaikkeen vaikuttaa sattuma, ei Jumala!
Onnea any way!
Olen satavarma, että pystyisit olemaan onnellinen ilman uskoasikin. Tosin, tapauksessasi, et saisi vaimolle puhua mitään. En suosittele ottamaan riskiä. ;))
''Ainoa sinun edustamasi näkemys, joka antaa asialle selityksen on sattuma. Tai sitten olin vain niin viisas, että osasin lähteä juuri oikeana viikonloppuna vaeltamaan ko. alueelle;)?''
olet jyvällä! Jatka pohdiskelua tästä! Tästähän itsekin sulle kirjoitin.
Ps. Sorry samalla, että sekaannun ketjjuunne.
mistä johtuu, että n. viisi miljardisesta maapallon väestön ihmisestä tunnistamme sen yhden ja ainoan rakkaimpamme.
Se ei liene sattumaa vaan kykyämme tuntea ja muistaa joitakin meille tärkeitä asioita äärimmäisen tarkasti. Sinullehan se on Jumalan lahja, mutta minäkin olen sen saanut. ;))
Apostolin naisasiat ovat työllistäneet jumalaa, ja siksiköhän nälkäisten ja sairaiden ongelmat ovat jääneet häneltä vähemmälle huomiolle.
Mieheni ja minä olemme tavanneet aivan tavalliseen tapaan tavanomaisessa ympäristössä ilman mitään ihmeitä tai johdatuksia.
Vaivaamatta jumalia asioillammme olemme olleet yhdessä alle 20-vuotiaista asti eikä loppu vielä häämötä näköpiirissä.
"Apostolin naisasiat ovat työllistäneet jumalaa"
Itseasiassa Apostoli loi jumalansa ratkaistakseen ongelman naisensa kanssa.
Apostolin nainen amtoi ymmärtää, ettei ymmärrä antaa, ellei Apostoli pian löydä Jumalaa.
Tähän puutteeseen syntyi ja luotiin Apostolin Jumala.
takana on hänen geeniensä ongelma: miten voimme säilyä tässä kovassa maailmassa, mistä löydämme turvapaikan.
Sattumaan ei juurikaan voi vaikuttaa millään tavalla, mutta Jumalan toimiin voi. Olen aivan samalla kannalla tapausten kohdalla, jotka mainitsit. Niitä tapahtuu. Itseasiassa asia on niin, että joko kaikki on sattumaa tai sitten on Joku jolla on narut käsissään. Sinä näet asian sattumana, minä Jumalan johdatuksena. Ehkä yhteisymmärryksen kannalta ja ihmisten kanssakäymisen säilyttämiseki onkin tärkeintä pitää kiinni omasta näkemyksestään, mutta samalla kunnioittaa toisen näkemystä. Eli vaikka pitää kiinni omasta näkemyksestään, ei se tarkoita toisen näkemyksen nollaamista tms.
Pääasia, että asioita tapahtuu.
Onnellisuudestani. Kyllä minä varmaan voisin olla onnellinen ilman uskoakin, olinkin sitä tavattuani vaimoni, sillä en minä heti uskoon tullut. Usko tuonut erilaista rauhaa ja luottamusta elämään. Uskon kuitenkin, että ihminen voi olla onnellinen ilman kristillistäkin uskoa. Miksi niin? Koska uskon Jumalan toimivan myös ei-uskovien elämässä. Uskon jopa niin, että jokainen on jo Jumalan valtakunnan keskellä, mutta usko on kyky nähdä se. Eli keskeinen eromme onkin se, että elämme Jumalan armossa kumpikin, mutta uskossa oleva on siitä tietoinen. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Sitä voisi tarkoittaa "Iankaikkisuuden hän laittoi heidän sydämiinsä." Se on jokaisen ihmisen sydämessä JO olemassa. Seuraava ajatus menee kerettiläisyyden puolelle (ehkä), mutta Hellsten esitti ajatuksen, että Jumala itseasiassa on jokaisessa ihmisessä (Pyhä Henkikin siis on), mutta ihminen ei usko/tiedä sitä, joten se ei myöskään muutu tietoisuudeksi. Toisaalta useat Raamatunkohdat viittaisivat tähän. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että olemme ei-uskovien kanssa aivan samalla viivalla, mutta Jumala on avannut sydämen silmät näkemään sen, että Hän on jokaisessa ja ennenkaikkea sen uskovassa ja anteeksi saanessa Hän voi vaikuttaa uutta synnyttäen. Rajallisesta tulee ikuinen. Se onkin jo olemassa jokaisessa. Teologisesti tämä ei varmaan ole oikein ja jos menisin julistamaan tätä seurakuntaan, voisin joutua kiviryöpyn kohteeksi!:).
"Sinullehan se on Jumalan lahja, mutta minäkin olen sen saanut. ;)) "
Ei Jumala jaa lahjojaan vain uskoville. Uskova vain kokee sen olevan Jumalalta, ei sattumaa. Minusta olisi hienoa, jos Jumala runsaammin jakaisi lahjojaan nimenomaan ei-uskoville, antaisi armonsa ja rakkautensa vaikuttaa ja puhua. Pyyhkisi pois kaikki kyyneleet, lohduttaisi yksinäisiä, parantaisi sairaita, antaisi syntejä anteeksi ja vapauttaisi ihmisiä monista taakoista.
Minusta se olisi hienoa!
Jep, kanssasi on mukava vaihtaa ajatuksia. Asioita on aina mukava yhdessä ihmetellä. Vaikka uskonkin Jumalaan, ihmettelen silti monia asioita opillisestikin. Uskon, että kaikki kristilliset tahot ovat yhtä väärässä Raamatun tulkinnassaan. Miksi? Koska varmasti on niin, että jokin taho tulkitsee jonkun kohdan oikeammin kuin joku toinen, joka taas tulkitsee jonkun toisen lähempänä alkuperäistä ajatusta.
"Vaivaamatta jumalia asioillammme olemme olleet yhdessä alle 20-vuotiaista asti eikä loppu vielä häämötä näköpiirissä. "
Onneksi olkoon!
"Mieheni ja minä olemme tavanneet aivan tavalliseen tapaan tavanomaisessa ympäristössä ilman mitään ihmeitä tai johdatuksia. "
Mistä tiedät, ettei kyseessä ole ollut johdatus?
Anyway, onneksi olkoon.
Ensimmäiseen pohdintaasi. Jumala ei ole ihminen, eli minun huoleni eivät ole olleet estäneet Jumalaa toimimasta muualla.
liikkua ajatuksinesi navan alla. Elämäsi taitaa pyöriä pillun ympärillä jatkuvasti ja hahmotat myös naisen ajatusmaailman näkemyksesi kautta?
Siitä puhe mistä puute.
Mielenkiintoista on myös se, että jatkuvasti analysoita elämääni, parisuhdettani jne. mutta et kerro itsestäsi mitään. Salaatko jotain?
Jumala minussa oli se viisas... Mikä on eniten itsensä korottamista, kas siinä pulma?
Et ehkä huomannut ironiaa vastauksessani Elwenille? Kuulostaako tutulle? "Millä valtuuksilla Johannes Kastaja toimi? Jumalan vai ihmisten?"
Vastauksen varmaan muistatkin.
''Ehkä yhteisymmärryksen kannalta ja ihmisten kanssakäymisen säilyttämiseki onkin tärkeintä pitää kiinni omasta näkemyksestään, mutta samalla kunnioittaa toisen näkemystä. Eli vaikka pitää kiinni omasta näkemyksestään, ei se tarkoita toisen näkemyksen nollaamista tms.''
Tämä oli se alkuperäinen ajatus, jonka jälkeen viestiketju poistettiin. Siis: eikö Jumala, joka (jos olisi olemassa) kaikkitietävänä johdattaisi itse ihmiset luoksensa ketä hän haluaisi. Ei siinä tarvita ''partiotyttöjä - ja poikia''.
Tämä on oleellisen ratkaisevaa keskusteltaessa Jumalan olemassaolosta. Toinen pointti on luonnollisesti asioissa tapahtuvat epäloogisuudet, joista jo aiemmin oli puhe.
''Uskon kuitenkin, että ihminen voi olla onnellinen ilman kristillistäkin uskoa. Miksi niin? Koska uskon Jumalan toimivan myös ei-uskovien elämässä.''
Miksi niin? Koska ihminen itse päättää mistä hän on onnellinen. Meidän on suhteutettava onnemme laatu elämään, osattava kaivaa ne pienistä murusista, osattava itse leipoa se onni. Ihminen, joka osaa ''maustaa'' oman taikinansa (elämänsä) yltäkylläiseksi, on onnellinen... ilman Jumalia.
''Seuraava ajatus menee kerettiläisyyden puolelle (ehkä)...''
Uskonto on sitonut sinunkin kätesi ajatella vapaasti. Et joko uskalla tai suodatat tekemisiäsi ajatellen mitä Jumalasi niistä välittää. Et luonnollisestikaan, oikeastaan et missään nimessä ole pahimmasta päästä rajoittamaan keskustelua raamatun lähtökohdista käsin, mutta tietty ''käsijarru'' sulla on päällä. Et uskalla sanoa mitä mieltä itse olet vaan haluat olla mieliksi Jumalallesi. Ehkäpä peiliin vilkaistessasi näetkin siellä vaimosi , mutta et itseäsi. Niin sokeaa on rakkaus! ;))
Halusinpa tai en, nyt täytyy mennä!
että niiden kantaja on taikauskoinen.
Välttyyhän näin ylenmääräisiltä riskeiltä tuntemattomissa tilanteissa, saa tuke yhteisöllisyydestä ja harventaa samoilta resursseilta pois toisenlailla taikauskoiset.
ihan luonnollista.
Eikä piparin saaminen ole huono syy uskistua, onhan niitä hassumpiakin.
"Tämä oli se alkuperäinen ajatus, jonka jälkeen viestiketju poistettiin. Siis: eikö Jumala, joka (jos olisi olemassa) kaikkitietävänä johdattaisi itse ihmiset luoksensa ketä hän haluaisi. Ei siinä tarvita ''partiotyttöjä - ja poikia''. "
Lyhyesti: Jumala käyttää ihmisiä ja olosuhteita. Aina ei ihmisiä tarvita välikappaleena, mutta Jumala hyvin harvoin kutsuu ihmistä suoraan puheella tms. Miksiköhän? Jos pohdit Raamatun sanomaa, huomaat, että Jumala käyttää ihmistä viestinviejänä koko Raamatun läpi. Kaiken huippuhan on se, että Jumala tuli itse ihmiseksi.
Tämän taki ne "partiopojat ja tytöt." Jeesus vastasi itseasiassa kysymykseesi, kun opetuslapset kysyivät aivan samaa. He nimittäin ihmettelivät aivan samaa asiaa, että miksei Jeesus ilmoittanut itseään koko maailmalle, vaan vain harvoille? Olisihan helpompaa, jos Jumala ilmestyisi kaikille, sen sijaan, että epätäydelliset ihmiset epätäydellisine ominaisuuksineen jakavat tietoa?
"Ihminen, joka osaa ''maustaa'' oman taikinansa (elämänsä) yltäkylläiseksi, on onnellinen... ilman Jumalia. "
Nimenomaan, mutta silloin onni onkin ihmisen kyvyistä ja ominaisuuksista kiinni. Ymmärrätkö? Entäpä he, jotka eivät osaa? Eikö heillä ole mitään toivoa? Tai he, joilta on jo heti syntymässä viety mahdollisuus ITSE maustaa elämäänsä? Sehän on yksi kristinuskon sanoma, että JOKAISELLA on mahdollisuus muuttaa elämäänsä Jumalan avulla, koska Jumalalle ei mikään ole mahdotonta ja vaikka ulkoiset olosuhteet eivät muuttuisi, ihmisen sisäiseen maailmaan syntyy Taivasten valtakunta uskon kautta. Kristus tulee ihmiseen ja katso Kristusta! Hän on voittanut kuoleman, kaikkein suurimman vihollisen, viimeisen sanan siihen asti. Mieti mikä ajatus! Kuolema ON voitettu! Ei ole kuolemaa, on vain ikuisuus. Kaikki on mahdollista Kristuksessa, jos siihen uskoo.
"Et uskalla sanoa mitä mieltä itse olet vaan haluat olla mieliksi Jumalallesi."
Ei kyse ollut siitä, etten uskaltaisi sanoa, mitä mieltä olen. Vaan siitä, etten tiedä lopullista vastausta ja katsantokantaa. Uskon, että Jumala lukee ajatukseni, joten on aivan sama mitä sanon ääneen. Uskon, että Jumalani on niin suuri, ettei pähkäilyni Häntä hetkauta.
En nimittäin voi olla Jumalalle mieliksi ja sitä kautta ansaita taivaspaikkaa. Kukaan ei voi. En voi ihmettelylläni viedä mitään pois Kristuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta, enkä todellakaan voi siihen mitään lisätä olemalla "mieliksi" Jumalalle tai yrittämällä olla "parempi uskova." Jos Jumala on rakastanut niin paljon minuakin, että tuli maan päälle ihmiseksi ja kärsi puolestani, eivät minun pähkäilyni enää Häntä hetkauta.
"Ihminen, joka osaa ''maustaa'' oman taikinansa (elämänsä) yltäkylläiseksi, on onnellinen... ilman Jumalia. "
Entäpä jos onkin Joku, joka on Elämän asiantuntija, Elämä itse? Ja antaa yltäkylläisen elämän, riittää kun vain pyytää sitä tai vielä pitemmälle viety ajatus, ottaa sen vastaan?
Mitä jos onkin Joku, joka tuntee meidät paremmin kuin me itse? Tunsi jo ennen kuin synnyimme? Ja tietää mikä TODELLA on hyväksi meille?
"Saat uskoa, saat elää", siinä on mottoni.
kuin piparin saaminen, mutta ethän sinä reppana sitä tajua. Hakeudu seksuaaliterapeutille, niin ehkä opit.
Tiesitkö muuten, että Raamatussa on yksi kokonainen kirja seksuaalisuuden ylistämisestä?
Naimisissa, parisuhteessa? Oletko töissä? Missä? Kierrät kaikki henkilökohtaiset kysymykset ja sen sijaan analysoit muita.
Sinä salaat totuuden ja me kumpikin tiedämme sen. Et ole sitä mitä väität ja epäilenkin, että olet juuri kaikkea muuta kuin esität ja kenties jopa kaikkea sitä mitä itse inhoat ja näet muissa. Ihminen, joka inhoaa itseään projisoi inhonsa ja katkeruutensa muihin ihmisiin, jottei tarvitsisi kohdata omaan raadollisuuttaan.
Se, että korostat itse jatkuvasti itseäsi, alentamalla muita, muiden pilkkaaminen on muiden alentamista, mitätöimistä jne. ja sillä sinä pönkität omaa heikkoa itsetuntoasi. Väitän, että olet elämässä epäonnistunut, eronnut, hylätty (jo lapsena), tunnevammainen epäsosiaalinen ja hoidon tarpeessa oleva reppana, jolla ei ole muuta keinoa päteä kuin pilkata uskovia netissä. En usko, että uskaltaisit avata suutasi ihmisen kanssa silmäkkäin. Olisikin erittäin mielenkiintoista tavata kasvokkain. Kuinkahan mahtava olisitkaan oikeassa elämässä.
Mukavaa viikonloppua.
strategiasi?
Paljastit erään piirteen rakkaudettomuudessa elävästä ihmisestä. "Miten voimme säilyä.... mistä löydämme turvapaikan..."
Ihminen, joka elää rakkauden ulkopuolella, joutuu selvitymään, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Hän ei elä, vaan selviytyy elämäänsä päivä päivältä. Elämä on silloin yhtä selviytymiskamppailua.
Rakkaus vapauttaa ihmisen elämään, rakkaudessa elävän ihmisen ei tarvitse hankkia erilaisia selviytymiskeinoja, hänen tarvitsee vain elää. Yksi selviytymiskeino voi olla uskonnollisuuskin, totta. Silloin ihminen ei ole kohdannut todellista sisintään, omaa heikkouttaan, vaan pyrkii peittämään ulkoisella uskonnollisuudella.
Joku toinen taas sairastuu vahvuuteen ja piilottelee sillä heikkouttaan. Joku toinen taas on jatkuva huulenheittäjä, sosiaaline pelle, jonka ei tarvitse koskaan pysähtyä kohtaamaan itseään.
Rakkaus pakottaa ihmisen kohtaamaan omat kipunsa. Joka väittää, ettei niitä ole, ei ole aito. Jokaisella on heikkoutensa, mutta kaikki eivät vain tunnusta sitä. Häpeä estää sen. Häpeä estää ihmistä olemasta aito ja sellainen kuin on. Rakkaus vapauttaa ihmisen rehellisyyteen ja aitouteen. Lapsena rakkautta vaille jääneet aikuiset eivät pysty kohtaamaan omaa heikkouttaan, eivätkä välttämättä rakastamaan itseään, sillä heillä ei ole kokemusta rakastettuna olemisesta. He kokevat olevansa hyväksyttyjä vain miellyttämällä toisia tai sitten alentamalla ja sortamalla muita. He saattavat inhota heikkoja, koska eivät siedä heikkoutta itsessään.
Näitä kommenttejahan täällä näkee. Puolin ja toisin.
käsitteli geenien säilymisehtoja, eikä siten ollut suunnattu hihhuleille.
olisiko uskistumisesi ollut vältettävissä jos olisit ensin käynyt terapiassa?
"Väitän, että olet elämässä epäonnistunut, eronnut, hylätty (jo lapsena), tunnevammainen epäsosiaalinen ja hoidon tarpeessa oleva reppana"
Väitä pois, toivottavasti helpotti.
Et ilmeisesti vieläkään tajua, ettei usko ole mielensairaus tai terapiaa edellyttävä tila? Uskovakin voi toki tarvita terapiaa erilaisiin tunne-elämän ongelmiin, kun ne alkavat tulevat piilosta esiin, sillä usko voi antaa kanavan piilotetuille tunteille. Ihminen on saattanut kätkeä niitä sisimpäänsä (esim. hylkääminen, rakkaudettomuus, vanhempien alkoholismin aiheuttamat traumat, jne. jne,) ja kun ihminen kokee Jumalan rakkauden ja armon, hän joutuu myös kohtaamaan omat kipupisteensä. Tämä voi edellyttää joko ammatimaista sielunhoitoa, jota järjestävät useat kristilliset psykiatriset tai psykologiset tahot tai sitten tavallista terapiaa, joita niitäkin on useita erilaisia.
Rakkauden kokeminen ja siinä eläminen saa ihmisen näkemään oman heikkoutensa, haavoittuvuutensa ja rikkinäisyytensäkin. Rakkaus satuttaa, sillä se nostaa kaikki epätäydellisyydet esiin. Rakkaus saa myös ihmisen näkemään, jos häntä on kohdeltu väärin ja piilotetut tunteet tulevat esiin. Maamme on täynnä "aikuisia lapsia", jotka eivät lapsena ole saaneet olla lapsia, vaan heidät on "hylätty", eli heidän tunteitaan ja tarpeitaan ei ole otettu lapsina huomioon. Heistä on tullut vahvuuteen, riippuvuksiin ym. turvautuvia aikuisia, jotka toimivat lapsena toteutumattomien tarpeiden kautta.
Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Pahoittelen kärkeviä sanojani.
Olenko muuten joskus väittänyt olevani jotenkin jalompi kuin sinä? Miksi en saisi vastata sinulle samalla mitalla kuin sinä vastaat minulle?
Itsehän teet elämästäni jatkuvasti omia tulkintojasi.