http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:0:0;4:139:0:0:0;6:1:0:0:0;4:140:0:1:2006-04-01,104:140:369231,1:0:0:0:0:0:
Koulujen historianopetus
suomettui 70-80-luvuilla
381479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
1970-luvulla tuli pakkoruotsikin kouluihin!
Siitä saatte kiittää silloista KePu-laista opetusministeriä Johannes Virolaista, joka teki RKP:n kanssa lehmänkauppoja hallituksen ollessa kiikunkaakun RKP:n vehkeilyn varassa.
Nykyään on pakko osata englantia jopa kotimaisissa ammateissa. Oikeastaan se on köyhä ja ruma kieli suomeen verrattuna - miksi sitä pitää pakottaa lapsille?
Minusta jotenkin tuntuu että henkilöt jotka ovat olleet näissä asioissa mukana eivät kovin mielellään tuntojaan paljasta ja sen vuoksi keskustelu tuon ajan älyttömyyksistä odottaa vielä tulemistaan.
Hienoa että tällaiset faktat tulevat esiin.
Nimenomaan takinkääntäneet taistolaiset puhuvat suomettumisesta. Se on helppo tapa todistaa että "enhän minä mutta ne muut". Ja uskotella että esim. tämänpäivän TV-ohjelmat olisivat totuudenmukaisempia ja parempia. Asia on kyllä melkein päinvastoin.
Kyllä minun kouluaikana ainakin opetettiin valkoista historiaa.
Et ole siis ollut 70-luvulla koulussa? Minä olin, ja silmille tuli jatkuvasti YYA:n ja NL:n ihanuutta ja kapitalismin surkeutta.
Onko tämä viite omaan yleisöosastokirjoitukseesi. Harvinaisen tunteenomainen pläjäys. Millä tavalla nykyään on kouluopetus erilaista? Neuvostoliitosta ei puhuta paljonkaan kus sitä ei ole, mutta sen sijaan EU:sta, joka on paratiisi maan päällä. Ja ylistetään nöyrää raadantaa markkinatalouden johtajien palveluksessa. Ja onnesta olla työtön tai tehdä ylipitkiä työpäiviä...
"Suomettuminen" on loputtomiin toistettu termi vailla sisältöä. Tai ehkä sen sisältö on sanankäyttäjän oma huono omatunto. Jos sillä tarkoitetaan tässä että oli uutisia ja tietoa koskien Neuvostoliittoa niin entä sitten? Siihen aikaan maallamme oli suuti kauppa- ja kulttuurivaihto naapurin kanssa. Ja NL oli tieteen, koulutuksen ja kehityksen kärkivaltioita maailmassa.
Nyt taas tulee tuuttientäydeltä puuppua jostain muusta maasta - onko se "suomettumista".
Älä nyt sinä enää sitä samaa paskaa suolla. 70-luvulla sitä saatiin ihan tarpeeksi.
:)
Linkitetystä jutusta lainattua:
"Suomen kouluissa totisesti puhuttu Neuvostoliitosta uhkana vaan mahdollisuutena."
Samaa jargonia jatketaan, kohde vain on vaihtunut.
"Mielestäni EU on mahdollisuus, mutta ongelmana ovat vanhoilliset ja kankeat kansallisvaltiot"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000006175208#22000000006175208
"EU on mahdollisuus"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000017563907#22000000017563907
EU on mahdollisuus!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000016442312#22000000016442312
Tosiasiat ovat tosiasioita.
Jos nyt kuitenkin tarkotettaisiin suomettumisella vaikka sitä että hyväksyttiin NL:n vaikuttaminen Suomen sisäpolitiikkaan ja sitä että lehdistö sensuroi itse itseään NL myötäileväksi ja että sitä painostettiin ylimmän poliittisen johdon taholta. Sama painostus ulottui toki muihinkin organisaatioihin kautta linjan.
Väitätkö kirkkain silmin, että 1970-luvun suomettunut hsitorianopetus oli sisällöltään "tosiasiaa"?
Suomen teollisuus ja nykyinen asema on paljolti ns. suomettumisen ansiota. Suomalaiset ottivat selvää mitä neuvostoliittolaiset ajattelivat ja mistä he pitivät. Sitten voitiin rakentaa kaupallisia ja muita suhteita ( ihmissuhteet ovat A ja O idänkaupassa ) ja tulos oli loistava. Nykyinen teollinen osaaminen kehittyi neuvostoviennin ansiosta ja kaiken lisäksi vaarantamatta työvoiman oikeuksia. Väitänpä että työläisten oikeuksiin saatiin paljon mallia Neuvostoliitosta.
Tänään Kiinassa on käynnissä EUrottuminen sielläkin on kasvua mutta se tapahtuu työntekijöiden kustannuksella. Ulkomaiset yritykset riistävät "sweatshopeissa" kansasta kaiken irti - työntekoa ilman kunnon palkkaa ja vapaa-aikaa. Kyllä kelpaa olla suomettunut suomalainen ennen kuin EUrottunut kiinlainen.
Tuolla aivokapasiteetilla voi kuvitella Lordin euroviisuvoitonkin olevan suomettumisen ansiota
Leningrad Cowboys loi perustan suomalaisen omaperäisen viihdemusiikin maailmanvalloitukselle. Aito suomalaisuus on synteesi itäisistä ja läntisistä elementeistä.
Surkeaa sössötystä.
edes sössöttää...
Ainakin Toopella oli hyvä hissan ope 70/80-lukujen vaihteessa. Hän kertoi julkisesti luokalle mihin pakkopaitaan alan opetusta oltiin panemassa. Hieno mies!
"Ysvyyden tiellä" oli varmaan moni tuolloin...
Vuosisadat vierivät -historianoppikirjoissa oli Talvisodasta varmaankin kokonainen sivu ja Jatkosodasta ehkä saman verran. Sen sijaan jonkun Espanjan Filip Kauniin tekosia puitiin kyllästymiseen saakka sivutolkulla. Tosin tuostahan ei ollut suurtakaan haittaa, koska opintosuunnitelma oli laadittu siten, että noihin sota-aiheisiin EI koskaan ehditty, kun kevät tuli lukuvuosi loppui. Seuraavana vuonna sitten mentiinkin uusiin asioihin ja näin päästiin historianopettajille kiusallisesta aiheesta näppärästi eroon!
Näin siis 1970 -luvun uudistetussa peruskoulussa yläasteella.
50-luvulla oppikoulun ja lukion historia pysähtyi hyvin viisaasti vuoteen 1906 Suomen osalta ja 1. maailmansotaan Euroopassa. Toki opettajamme sanoi, että 1918 sota oli HÄNELLE vapaussota ja koulun opetus oli hyvin nationalistinen. Olen itse edelleen samaa mieltä. Suuri eurooppalainen sota alkoi 1914 ja loppui 1945 ja politiikka jatkui sitten toisin keinoin. Eurooppaa on hyvin vaikea ymmärtää ilman 30-vuotisen sodan ymmärtämistä, siinähän tuhottiin Saksan demokratia vuosisadoiksi ja Eurooppa sekularisoitui poikkeavaksi maanosaksi. Itse kiinostuin kirkkohistoriasta yleisen historian sijaan ja Suomen historia on itselleni ollut vain politiikkaa. Nimimerkin kannattaisi todella lukea Ranskan vallankumouksen ja sen edeltävän ajan historiaa. Silloin laadittiin käsikirjoitus, esim vallan kolmijaosta, nykyisyyteen. Suomi ei ole edelleenkään pystynyt sitä toteuttamaan kuten ei EY:n ihmisoikeussopimustakaan lainsäädännössään. Ai miten niin? Puolueet nimeävät lautamiehet oikeuteen, edustajansa eduskuntaan, valtioneuvostoon ja johtaviin virkoihin. Suomi ei ole toteuttanut lainsäädännössään ihmisoikeussopimusta käytännössä (eduskunnan oikeusasiamies). Kannattaisi todellakin lukea oppikirjojen ulkopuolella olevia asioita. Koulu oli silti hienoin aika elämässä. Siellä oli vain kysymyksia joihin oli olemassa vastaus (jonka opettaja tiesi). Ammatissani tai elämässäni en ole ikinä tavannut niin helppoja asioita kuin jonkun Espanjan kuninkaan tekoset. Peruskoulua en ole käynyt, enkä tiedä siitä mitään.
Yhtäältä on kysymys siitä että menneisyydestä ja todellisuudesta annettiin vääristynyt kuva, korkeintaan osatotuus. Toisaalta on sitten kuitenkin kysymys siitä millaisen ihanteellisuuden vallassa tuo kuva annettiin. Jos äärimmäisiä vaihtoehtoja ajatellaan, ehkä esim. rauhan korostaminen arvona ohjasi ihanteellisuutta parempaan suuntaan kuin "valkoisen" Suomen oloissa harjoitettu militaaris-isänmaallinen paatos.
Kouluopetuksessa sorrutaan herkästi hetkellisten tuulien vietäväksi, kuten juuri tälläkin hetkellä kun ollaan lisäämässä taloustiedon opetusta. Lukioihin on tulossa kaiketi pakollinen taloustiedon kurssi. Sen sisältö ei varmaankaan ole mitään kriittistä taloustiedettä, vaan mitä luultavimmin aksinkertaista oman taloudellisen hallinnan opettamista tuleville kuluttajille. Kun taloutta opitaan näin lähestymään "annetuista" lähtökohdista, sen suhteen ei sitten myöhemminkään tietoja saada syvenemään. Se on ihan vastaavan laista harhaista opillista pakkosyöttöä kuin mitä historiankirjoituskin tuppasi olemaan.
Voidaan kysyä, kumpi on vaarallisempaa oikean tiedon omaksumisen kannalta: sekö että historiaa opetettiin ihanteellisuuden vallassa vai se että taloutta opetetaan tavalla joka estää ajattelemasta sitä kriittisesti. Historia ei vaikuta suoranaisesti muuhun kuin tunnustettuihin ihanteisiin, talous sen sijaan on ympärillämme olevaa todellisuutta - eli järjestelmä joka toteuttaa rahavaltaa ja ihmisten hyväksikäyttöä tässä ja nyt.
"kaiketi"
"ei varmaankaan"
"mitä luultavammin"
ja sen jälkeen kaikki mitä on pähkäilty muuttuukin faktaksi!
Harmittaako kun ei enää 2000-luvulla kukaan oikein enää jaksa nousta punalippujen kanssa barrikadeille
kun meillä on jo toimiva sosialistinen järjestelmä?
Eihän tuossa tekstissä tapahdu ollenkaan niin. Lukioihin suunnitteilla olevasta taloustiedon opetuksesta ei muussa muodossa voi vielä puhuakaan kuin sisältövarauksin. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä ettei ko. opetus vielä ole realisoitunut.
Ja mitä punalippuihin tulee, kukaan ei ole niiden perässä juossut eikä juokse. Paitsi sinun menneisyyteen jämähtäneessä mielikuvituksessasi.
Sensijaan monikin on kritisoinut nykyistä globaaliin rahatalouteen perustuvaa kapitalismia. Se on toimimatonta markkinataloutta. Siinä missä ennen maailmassa olivat vastakkain markkinatalous ja suunniteltatalous, siinä ovat nyt vastakkain markkinatalous ja kapitalismi. Ja markkinatalous on tällä hetkellä vaikeuksissa, kun rahatalous syö sen eväät.
Voit unohtaa kaikki vanhat höpötykset punalipuista jne. Sen sijaan voit tutustua vaikka niiden taloustieteilijöiden töihin, jotka viime vuosina ovat saaneet taloustieteen nobel-palkintoja yrityksistä kehittää korjausjärjestelmiä kapitalismin kourissa kituvaan markkinatalouteen. Näistä talousteiria nykyisistä asetelmista kaavailtu taloustiedon opetus tuskin uskaltaa mitään puhua, mutta senhän ei tarvitse rajoittaa sinun älyllistä intressiäsi ottaa selville missä taloustieteessä juuri nyt mennään.
Ylös sieltä menneisyyden hapantuneista poteroista, ja lopeta hoopo huuteleminen aikansa eläneiden rintamalinjojen juoksuhaudoista.
Kas kun tämä elämä nyt vaan menee siten että mitä kylvää niin sitä niittää. Kun villapaitapoikia on vieläkin Suomea edustamassa ympäri maailmaa niin se on pieni vahinko sen rinnalla mitä tämä pentutaistolaisporukka on saanut aikaan talouden rintamalla.
Globaalikapitalismi on USA:ssa 70-luvun puolivälissä ja muualle maailmaan 80-luvun puolivälissä levinnyt rahatalouden ekspansio, jonka vaikutuksesta kaikki talouden entiset premissit menevät uusiksi. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä erityisesti a) Suomen, b) taistolaisuus-ilmiön kanssa. Kansainvälinen kapitalismi on pahassa kriisissä ihan siitä riippumatta millaisina kaikenselittävinä avaintekijöinä joku suomalainen hoopo näkee oman lähihistoriamme ja sen kuriositeetit.
Se miten vakava kansainvälisen kapitalismin kriisi on käy hyvin ilmi George Sorosin lausunnosta. Sen mukaan markkinafundamentalismi muodostaa maailmalle vakavamman uhan kuin mitä olivat fasistinen tai sosialistinen totalitarismi. Ja usko sinä tai älä, tämä Soros tietää mitä puhuu. Hän on taloushistorian toistaiseksi menestynein rahataloudellinen keinottelija, ja syntyjään unkarilaisena elämässään kokenut niin fasistisen kuin sosialistisenkin diktatuurin. Hän on sekä kokenut että viisas.
Jotain vallitsevaa olotilaa, (sanotaan vaikka kansainvälisen kapitalismin tai jonkin kokeneen ja viisaan ihmisen henkistä) joku toinen kutsuu kriisiksi joku toinen normaaliksi.
Miten tämä kansainvälisen kapitalismin kriisi näkyy nyt juuri parhaillaan käytännössä?
Sen sijaan se miten me suomalaiset vieläkin joudumme kärsimään teiniliiton ja kekkosen lastenkutsujen ajoista yhteiskuntaamme nakertaneista poliittisista villapaitatuuliviireistä ja heidän hengenheimolaisistaan näkyy konkreettisesti saamastamme palautteesta keskieuroopasta sekä lukuisista konkreettisista mustista aukoista joihin veronmaksajien rahoja syydetään näiden keskinkertaisuuksien ansiosta tai pitäisikö sanoa ansiottomuudesta.
Voisiko missään muussa maassa käyttää kansakunnan omaa nimeä haukkumasanana. Minusta tämä tämä termi jotenkin viittaa suomalaisten erikoiseen minäkuvaan.
Eikös se ollut saksalaisten lanseeraama sana: Finlandizierung, joka tarkoitti yksinkertaisesti sanottuna Suomen rähmälläänoloa Neuvostoliittoon.
Nimenomaan saksalaisten lanseeraama käsite. Ja siihen tarttuivat meillä nimenomaan Kekkosen poliittiset vastustajat, eli nuo muutamat suhteellisuuden- ja todellisuudentajuttomat "totuudentorvet" joita erityisesti ärsytti se että suhteita neukkulaan hoideltiin rekopyhässä "luottamuksen" hengessä. Nämä totuudentorvet olisivat valjastaneet omat kaaderimme koska tahansa revanssiin ja taisteluun viimeistä miestä myöten inhan neuvostovallan tuhoamiseksi.
Valitettavasto heidän näkemyksissään ei ollut mitään järkeä eikiä tolkkua. "Suomettuminen" oli paljon viisaampaa politiikkaa kuin naapurin tahallinen ärsyttäminen. Ja saksalaisten nyt kaikkein viimeimmäksi olisi kannattanut antaa mitään oppia Suomelle siitä miten maan pitää ulkosuhteitaan hoitaa. Saksalaisten olisi itse pitänyt tajuta ettei heillä itsellään ole mitään historiallista kanttia puhua retostella millään äänellä siitä miten itsenäisen maan pitää itsenäiset linjansa valita.
Mutta kyllä edelleen minusta on erikoista että YLE:n toimittajatkin nimittelevät Suomen kansaa tällä haukkumasanalla. Sitä käytti Saksassa äärioikeistolainen liennytyksen vastustaja Franz Josef Strauss. Hän oli natsijärjestön kasvatteja (NSDStB-Nationalsozialistischen Studentenbund) ja propagandistina vertailtu itse Göbbelsiin.
Täällähän kaikki Kekkosen aikaa ihannoivat ovat kilpaa kiljumassa, että suomettuminen oli erinomaista politiikkaa. Eihän tuo sana silloin heille mikään haukkumasana ole. Toisaalta myös eihän suomettumissanalla suomen kansaan viitata vaan kekkosenvallanaikaiseen politrukkiin.
Opiskelijat olivat avoimia kaikille uusille muutosvirtauksille ja etenkin sosialismille, jota voitaisiin pitää radikalismia yhtenäistävänä tekijänä. Opiskelijaradikalismin läpimurto tapahtui 60-luvun alussa, kun ASS (Akateemisen Sosialistiseuran Sosiaalidemokraattien opiskelijajärjestö) sai kaksi edustajaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon. ASS:n toimintaa voisi pitää revisionistisena, se uskalsi arvostella sosialististen maiden kansanvallan ja sananvapauden heikkouksia.
Vanhaan valtauksen jälkeen opiskelijain keskuudessa alkoi vilkas poliittinen keskustelu, jonka hallitsevat käsitykset olivat maolaisia, troskilaisia, uusvasemmistolaisia ja anarkistissävytteisiä. Kiina aloitti vuonna 1966 kuuluisan kulttuurivallankumouksensa. Kiinan vallankumousta ihannoivia kutsuttiin maolaisiksi esikuvansa Maon mukaan. SOL:ssä (Sosialistinen opiskelijaliitto) maolaisten opiskelijoiden vaatimuksesta ASS runnoi päätöksen liittyä Suomi-Kiina-seuraan 1969. Taustalla oli juuri tapahtunut Neuvostoliiton ja Kiinan välikohtaus Ussuri-joella. Seuraavana vuonna ASS teki jo pesäeroa maolaisiin.
Vuonna 1970 puheet kovenivat. SOL:n Jaakko Laakso syytti SKDL:ää luokkataistelun alistamista kansalliselle itsemääräämisoikeudelle. Tsekkoslovakien miehitystä perusteltiin oikeutettuna lyödessään kapitalistien valloituspyrkimykset sosialismin rakennustyön tieltä.
Suomen ylioppilaskuntien liitto, SYL otti tämän periaatteen tavoitteekseen, eli yliopistojen hallinnon pohjaksi esitettiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta opiskelijoille, opettajille ja tekniselle henkilökunnalle. Professoriliitto perustettiin taistelemaan SYL:n pyrkimyksiä vastaan vuonna 1969. Korkeakoulujen sisäisen hallinnon kehittämiskomitean mietintö päätyi vuonna 1969 esittämään, että yliopistoissa valittaisiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla koko yliopistoyhteisöä edustava valtuusto.
Yliopistoissa opiskelijat yrittivät vauhdittaa lain käsittelyä ”työtaistelujen” avulla. Vuonna 1970 SYL julisti helmikuun 18. päivän kaikissa maan yliopistoissa valtakunnalliseksi hallintouudistuspäiväksi eli käytännössä opiskelijat ryhtyivät luentolakkoihin. Itse lakolla ei ollut paljon vaikutusta asioiden kulkuun, mutta se nosti opiskelijoiden itsetuntoa heidän huomatessaan omaavansa massavoimaa
Vaikka SKP:n luokkakantainen puolueoppositio ja leninistinen opiskelijaliike olivat 1970-luvun alkaessa täysin erillisiä ilmiöitä, taistolaisuus sai kannatusta vasemmistolaisissa opiskelijapiireissä, varsinkin kun marxismi-leninismin yleinen ideologinen vetovoima oli kasvanut. Vuonna 1971 SOL:in liittokokous päätyi äänestyksessä taistolaisten niukkaan enemmistöön. Taistolaisen puheenjohtajan myötä vähemmistöön jääneet jäivät pois SOL:in toiminnasta.
Tampereen yliopistossa 1972 marxilaiset ryhmät kohosivat vaikutusvaltaisimaksi ryhmäksi. Niin tapahtui myös Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Maolaiset ja anarkistit oli integroitu marxilaiseen opiskelijaliikkeeseen.
Opiskelijaliikkeen omaksuttua marxilais-leninistiset opit, se korosti maailmankatsomuksellisuutta, joka ei ollut arvoista vapaata. Suurpääoma nähtiin vihollisena, joka aiheutti luokkaerot ja epätasaisen tulojaon. Opiskelijat kannattivat Neuvostoliiton kaltaista reaalisosialismia. Tässä taistelussa yhteiskunnan epäkohtia vastaan he kokivat seisovansa johtavina ideologeina. Alun reformistinen opiskelijaliike oli muuttunut ideologiseksi vallankumoukseksi.
Radikalismia ei näkynyt ja kuulunut ainoastaan yliopistomaailmassa, myös koululaisliike alkoi vaatia koulu-uudistusta. Oppikoululaisten järjestö Suomen Teiniliitto arvosteli suomalaisen yhteiskunnan koulutuspolitiikkaa nähden kouluorganisaation opettajien harvainvallaksi.
STL:ssä politisoituminen alkoi yhteiskunnallisena harrastuksena, suuntautui sen jälkeen kansainvälisemmin ja lopulta puoluepolitisoitui avoimesti 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Radikaali uudistaminen oli vaatimusta mies ja ääni –periaatteen toteuttamiseksi kouluissa. 1973 vaadittiin voimakkaastu ristiinäänestystä, joka tarkoitti oikeutta äänestää sekä yhtä oppilasehdokasta että yhtä opettajaehdokasta kouluneuvostoon. Summerhillillä lienee ollut vaikutusta koululaisten demokraattiseille uudistuspyrkimyksille.
Vaikutusta oli myös maailmalla tapahtuneesta kuohunnasta sotineen ja murhineen, joka innoitti kokoamaan koululaisliikkeen tavoitteet Koululaisen pieneen punaiseen kirjaan. Sitä levitettiin kouluissa 1970 ja vaikutti koululaisten ajatteluun.
”Saatatte joutua avoimiin ristiriitoihin esimerkiksi opettajien tai vanhempienne kanssa. Heillä on enemmän valtaa kuin teillä, ja he voivat käyttää tätä valtaa teitä vastaan. Toimintanne on kuitenkin ainoa keino saada aikaan muutoksia. Järjestelmän uudistajat joutuvat aina ristiriitaan järjestelmän kannattajien kanssa.” (Koululaisen pieni punainen kirja s. 184-185.)
Peruskouluissa käytettiin kokeilumielessä Pirkkalan monistetta oppimateriaalina, jossa Suomi oli ollut 30-luvulla fasistinen valtio ja Neuvostoliitto edistyksen voimien tyyssija. Se oli suurimmaksi osaksi kopiota Petroskoissa painetusta suomenkielisestä historian oppikirjasta. Jos opettajakunta olisi ollut myötämielistä tämänkaltaisille virhetulkinnoille, niin sillä kenties olisi ollut jotain vaikutusta, mutta onneksi ei.
Radikaalisuus oli Marxin oppien mukaista luokkajakoa sortajiin ja sorrrettuihin. Ainoa oikea tie oli asettautua sortajaa vastaan ja ottaa valta – vallankumouksella? Teiniliiton enemmistön kannattaessa taistolaisuutta ja retoriikan muuttuessa sen mukaiseksi siitä ei ollut epäilystäkään.
Vielä vuonna 1975 SOL täyttäessään 70 vuotta totesi päätöslauselmassaan:
”Tänä päivänä Sosialistinen Opiskelijaliitto voi ylpeänä ja täydellä vastuulllisuudella todeta kehittyneensä Ylioppilaiden Sosiaalidemokraattisen Yhdistyksen ja Akateemisen Sosialistiseuran parhaiden, velvoittavien perinteiden jatkajaksi, johdonmukaiseksi demokraatiksi ja rauhantaistelijaksi, marxismin propagandiksi. SOL vie eteenpäin niiden aloittamaa viestiä.”
Tultaessa kohti 70-luvun loppua reaalisosialismin vaikeudet Puolassa, Kauko-Idässä, Afganistanin sota, Neuvostoliiton toisinajattelijat ja elintarvikepula tyredyttivät nuorisoliikkeen radikalismin.
IKL oli vuoden 1933 vaaleissa vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa ja sai 14 kansanedustajaa. Kokoomus koki samalla murskatappion ja sai vain 18 paikkaa edellisten vaalien 42 paikan sijaan. Tämä jälkeen Kokoomuksen johtoon valittu Paasikivi kitki IKL:n sympatisoijat pois puolueesta.
IKL säilytti 14 paikkaansa vuoden 1936 vaaleissa. Vuonna 1938 sisäministeri Urho Kekkonen aloitti IKL:n kieltämiseen tähtäävän hallinnollisen prosessin, vaikka hankkeen juridinen pohja vaikutti hyvin kyseenalaiselta ja eräiltä osiltaan jopa suorastaan lainvastaiselta. Prosessi päättyikin Helsingin raastuvanoikeuden hylkäävään päätökseen paria kuukautta ennen vuoden 1939 eduskuntavaaleja. Tämän jälkeen ajojahti jatkui erillisenä oikeusprosessina aina 1939 vaalien yli; lopullisesti Kekkonen luopui hankkeesta vasta talvisodan alettua. Poliittisen ajojahdin ja väliaikaisten toimintakieltojen ja takavarikkojen vuoksi IKL:n paikkaluku eduskunnassa supistui 8 paikkaan. Vaalien alla toukokuussa Korkein oikeus vahvisti IKL:n oikeuden toimia. Epäonnistuneet ja lainmukaisuudeltaan kyseenalaiset kieltopyrkimykset saivat kansan suussa nimityksen Kekkosen konstit.
IKL:n lopettamiseen varaudutiin perustamalla "vara-liike" Suomen Valtakunnanliitto.
IKL:n puheenjohtajina toimivat Vihtori Kosola (1932–1936) ja Vilho Annala (1937–1944). Järjestö käytti univormunaan mustaa kauluspaitaa ja sinistä solmiota, Italian Fasistipuolueen ja brittiläisen Sir Oswald Mosleyn liikkeen esikuvan mukaan. Toisaalta musta paita tuli järjestöön sen vahvalta uskonnolliselta jäsenistöltä, sillä körtit olivat käyttäneet mustaa paitaa jo pitkään. 5. huhtikuuta 1934 astui voimaan puserolaki, jolla hallitus pyrki vaikuttamaan hillitsevästi IKL:n julkiseen toimintaan.
...ääriliikkeitten kitkemistä politiikasta. Ota huomioon että jos suomessa ei äärioikeisto saanut valtaa, niin ei saanut äärivasemmistokaan, vaikka 50 ja 70 luvuilla kovasti koetti!
Vuoden 1970-vaalit aiheuttivat vasemmistolle tappion – SKDL menetti 80 000 ääntä lähinnä oikeistopopulistiselle SMP:lle. Syntipukeiksi joutuivat vasemmistolaisia suosinut reporadio ja kapinoivien ylioppilaiden kanssa vehkeilleet puolueet. Vaalien tulos oli kansan selvä vastalause hallitsemattomalle vasemmistolaiselle muutokselle. Radikaalit menettivät uskonsa demokratiaan.
Ääriliikkeillä on oma sijansa politiikassa - niiden väliltä löytyy ideaali tila.
Suomettumisesta on ryhdytty puhumaan yleisesti vasta 70-luvulla, ja tuolloin ei enää IKL:ää ollut ja kommunistienkin taru lähti laskuun Tsekkoslovakian miehityksen myötä 1968. Kaikkihan valtaa koettavat saada, mutta kaikki eivät sen saatuaan käytä sitä kansaa vastaan niin kuin suomettajat.