Hei!
Ajattelin kertoa täällä kokemuksestani...olin vielä viikko sitten epäileväinen uskoni suhteen, mutta sitten tapahtui joatin mikä muutti kaiken...
Vaimoni tuli uskoon tammikuussa ja epäilin sitä, että miten joku voi yht' äkkiä sanoa uskovansa Jeesukseen/taivaan isään. Kiusasin häntä siitä, koska olin kade olin tiennyt isäni kuolemasta asti,että elämässäni oli suuri tyhjiö. En vain tiennyt mikä.
Avioliittossamme alkoi mennä huonommim, vaimoni kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tätä oli kestänyt jo 1,5vuotta. Sitten jossain vaiheessa vaimoni pyysi minua mukaan terapeutti käynnille. Tähän sitten töksäytin että "enkö ole sinua jo tarpeeksi kestänyt ja nyt tarvitsisi vielä lähteä terapeutille". Illalla lähdin yövuoroon riitaisissa merkeissä. Aamulla kun olin tulossa töistä kotiin sain tekstiviestin, että vaimoni oli lähtenyt tyttäremme kanssa johonkin. Paikka oli turvakoti. Sain vaimooni yhteyden vasta vuorokauden päästä. Asiat saimme sovittua kolmessa päivässä jonka ajan olin päivät hänen seuranaan täällä turvakodissa ja illat ja yöt tyttäremme kanssa kotona.
Sitten tuli muuttopäivä. Aivan uusi kaupunki sai aluksi kaiken tuntumaan hyvältä. Vaimoni kertoi tosin että hänestä tuntui maanantaihin asti siltä että uusi kotimme ei ollut tuntunut ennen maanantaita kodilta.
Vaan täällä uudella paikkakunnalla joka oli entistä kauempana minun kavereistani, muutuin mustasukkaiseksi. Enkä halunnut, että vaimon kavereita punkkaa meillä. Tämä alkoi kiristämään välejämme.
Kunnes vaimoni päätti ratkaista kaiken ja perjantaina sillä aikaa kun olin salilla hän oli lähtenyt isälleen ja sanoi että on kyllästynyt riitoihin että nyt selvitetään kaikki. Menin hänen isälleen jossa juttelimme ja selvisi että vaimoni haluaa asumuseron hän oli jo alkanut hoitamaan asioita. Yritn väkisten saada häntä ymmärtämään että rakastan häntä. Tähän sain vastauksen että hänen tunteet ovat sekaisin ja hän ei halua palata vaan selvittää mielensä...
Joten lähdin tyttäreni kanssa kotiimme, koska sovimme että vapaa päivinä lapsi on minun kanssa kun olen töissä lapsi on äitinsä kanssa siellä missä hän onkin. Illalla sitten rukoilin elämässäni ensimmäistä kertaa tosissani enkä vain muodon vuoksi tai omaksi hyväkseni. Vaan pyysin että perheemme korjaantuisi. Lupasin parantaa tapani ja jne. Mitään ei vielä tapahtunut.
Seuraavana päivänä meillä olikin antoisa keskustelu joskin asioihin ei tullut selvyyttä. Annoin vaimolleni kirjeen jossa kerroin syvimpiä tuntemuksiani ja sen että miksi olin ollut nini kriittinen hänen uskoaan kohtaan(oma kotimme ei ollut uskonnollinen). Illalla lähdin taas töihin jossa selailin nettisivuja uskoontulosta, koska vaimoni sanoi että on antanut kaiken korkeamman käsiin. Halusin saada enemmän tietoa uskootulosta ja luinkin todella paljon uskoontulo kertomuksia. Vielä minuakin pahemmista ihmisistä. Sitten kävin vaimoni seurakunnan sivuilla josta löysin uskontunnustuksen, siis tunnustin syntini.
Tämän jälkeen rukoilinkin vain että vaimoni olisi onnellinen ja lapsemme saisi kasvaa onnellisessa kodissa. En halunnut enää riitelevää kotia. Vaikka rakastinkin vaimoani olin nyt valmis auttamaan hänet uuden elämänsä alkuun vaikken siihen mukaan itse kelpaisikaan. Rukoukseni jälkeen tuli ihme. Minulle tuli tunne että minun pitää mennä nettiin sieltä klikkailin itseni Iltalehden sivuille ja sieltä perheosioon,jossa en ollut ennen käynyt,josta löytyi syy minun käytökselleni, siellä oli artikkeli isien masennuksesta. Luin sen huolella.
Huomasin kaikkien merkkien viittaavan siihen, että minäkin olin ollut masentunut. Tulostin sen ja päätin näyttää sen vaimolleni aamulla kun hän tuli tuomaan lasta luokseni nukkumaan siksi aikaa kun hän menee lääkäriin.
Aamulla sitten heräsin lyhyiden unien jälkeen siihen että vaimoni tuli tuomaan lapsen nukkumaan. Siinä kun lapsi oli syötetty ja hänet oli tarkoitus laittaa nukkumaan. Vaimoni kännykä soi sossusta soitettiin että koska meillä on oma-asunto hän ei saa niin paljon tukia että pärjäisi yksin. Siitä vaimoni muuttui itkuiseksi. Minä menin nukuttamaan lastamme ja päätin lohduttaa häntä sen jälkeen. Mutta kun olin nukuttamassa lasta hän sillä aikaa purki pahaa oloaan tekemällä viiltoja käteensä.
Sain hänet rauhoittumaan ja itkimme yhdessä lattialla halatemme toisiamme. Ja hän siinä sitten kertoi rukoilleensa illalla että Jumala sulkisi kaikki ovet joihin hän ei halua vaimoni menevän. Sitten laitoin vaimoni soittamaan seurakuntansa pastorille kysymään äneltä neuvoa...
Lääkärissä käynin jälkeen keskustelimme pitkään ja hartaasti ja vaimoni muutti isältään kummitädillen lähelle missä asumme. Koska sovimme että aloitamme kaiken alusta. Juttelimmi pitkään uskosta ja kysyinkin, että miksi torjut Jumalan lahjan, jos hän antaa sinulle merkin sillä on jokin tarkoitus. Nyt olemme todella hyvissä väleissä ja vaimoni tuleekin nukkumaan viereeni yövuorojeni jälkeen.
Rukoillessani ja löytäessäni artikkelin josta löytyi jonkinnäköiset syyt käytökselleni, niin sain myös tietää elämäntehtäväni: auttaa toisia ihimisiä. Olenkin menossa ensimmäistä kertaa seurakuntaan vaimoni kanssa perjantain. Helluntaiseurakunnan nuorten iltaan, jossa aiomme kertoa nuorisopastorille halustamme auttaa toisia. Josko meille löytyis jotain.
Ihmeitä siis sattuu ja tapahtuu!!!
Kiva jos joku jaksoi lukea tämän...On mahtava tunne kun tietää mitä tehdä ja ontto-olo on poissa. Elämä siis hymyilee. En ole ollut ikinä näin onnellinen. Vaikka olin jo asennoitunut vaimoni menettämisiin, minulla oli hyvä olo kun halusin vain kaikkea hyvää kaikille, en vain itselleni.
Ajattelin kertoa täällä kokemuksestani...olin vielä viikko sitten epäileväinen uskoni suhteen, mutta sitten tapahtui joatin mikä muutti kaiken...
Vaimoni tuli uskoon tammikuussa ja epäilin sitä, että miten joku voi yht' äkkiä sanoa uskovansa Jeesukseen/taivaan isään. Kiusasin häntä siitä, koska olin kade olin tiennyt isäni kuolemasta asti,että elämässäni oli suuri tyhjiö. En vain tiennyt mikä.
Avioliittossamme alkoi mennä huonommim, vaimoni kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tätä oli kestänyt jo 1,5vuotta. Sitten jossain vaiheessa vaimoni pyysi minua mukaan terapeutti käynnille. Tähän sitten töksäytin että "enkö ole sinua jo tarpeeksi kestänyt ja nyt tarvitsisi vielä lähteä terapeutille". Illalla lähdin yövuoroon riitaisissa merkeissä. Aamulla kun olin tulossa töistä kotiin sain tekstiviestin, että vaimoni oli lähtenyt tyttäremme kanssa johonkin. Paikka oli turvakoti. Sain vaimooni yhteyden vasta vuorokauden päästä. Asiat saimme sovittua kolmessa päivässä jonka ajan olin päivät hänen seuranaan täällä turvakodissa ja illat ja yöt tyttäremme kanssa kotona.
Sitten tuli muuttopäivä. Aivan uusi kaupunki sai aluksi kaiken tuntumaan hyvältä. Vaimoni kertoi tosin että hänestä tuntui maanantaihin asti siltä että uusi kotimme ei ollut tuntunut ennen maanantaita kodilta.
Vaan täällä uudella paikkakunnalla joka oli entistä kauempana minun kavereistani, muutuin mustasukkaiseksi. Enkä halunnut, että vaimon kavereita punkkaa meillä. Tämä alkoi kiristämään välejämme.
Kunnes vaimoni päätti ratkaista kaiken ja perjantaina sillä aikaa kun olin salilla hän oli lähtenyt isälleen ja sanoi että on kyllästynyt riitoihin että nyt selvitetään kaikki. Menin hänen isälleen jossa juttelimme ja selvisi että vaimoni haluaa asumuseron hän oli jo alkanut hoitamaan asioita. Yritn väkisten saada häntä ymmärtämään että rakastan häntä. Tähän sain vastauksen että hänen tunteet ovat sekaisin ja hän ei halua palata vaan selvittää mielensä...
Joten lähdin tyttäreni kanssa kotiimme, koska sovimme että vapaa päivinä lapsi on minun kanssa kun olen töissä lapsi on äitinsä kanssa siellä missä hän onkin. Illalla sitten rukoilin elämässäni ensimmäistä kertaa tosissani enkä vain muodon vuoksi tai omaksi hyväkseni. Vaan pyysin että perheemme korjaantuisi. Lupasin parantaa tapani ja jne. Mitään ei vielä tapahtunut.
Seuraavana päivänä meillä olikin antoisa keskustelu joskin asioihin ei tullut selvyyttä. Annoin vaimolleni kirjeen jossa kerroin syvimpiä tuntemuksiani ja sen että miksi olin ollut nini kriittinen hänen uskoaan kohtaan(oma kotimme ei ollut uskonnollinen). Illalla lähdin taas töihin jossa selailin nettisivuja uskoontulosta, koska vaimoni sanoi että on antanut kaiken korkeamman käsiin. Halusin saada enemmän tietoa uskootulosta ja luinkin todella paljon uskoontulo kertomuksia. Vielä minuakin pahemmista ihmisistä. Sitten kävin vaimoni seurakunnan sivuilla josta löysin uskontunnustuksen, siis tunnustin syntini.
Tämän jälkeen rukoilinkin vain että vaimoni olisi onnellinen ja lapsemme saisi kasvaa onnellisessa kodissa. En halunnut enää riitelevää kotia. Vaikka rakastinkin vaimoani olin nyt valmis auttamaan hänet uuden elämänsä alkuun vaikken siihen mukaan itse kelpaisikaan. Rukoukseni jälkeen tuli ihme. Minulle tuli tunne että minun pitää mennä nettiin sieltä klikkailin itseni Iltalehden sivuille ja sieltä perheosioon,jossa en ollut ennen käynyt,josta löytyi syy minun käytökselleni, siellä oli artikkeli isien masennuksesta. Luin sen huolella.
Huomasin kaikkien merkkien viittaavan siihen, että minäkin olin ollut masentunut. Tulostin sen ja päätin näyttää sen vaimolleni aamulla kun hän tuli tuomaan lasta luokseni nukkumaan siksi aikaa kun hän menee lääkäriin.
Aamulla sitten heräsin lyhyiden unien jälkeen siihen että vaimoni tuli tuomaan lapsen nukkumaan. Siinä kun lapsi oli syötetty ja hänet oli tarkoitus laittaa nukkumaan. Vaimoni kännykä soi sossusta soitettiin että koska meillä on oma-asunto hän ei saa niin paljon tukia että pärjäisi yksin. Siitä vaimoni muuttui itkuiseksi. Minä menin nukuttamaan lastamme ja päätin lohduttaa häntä sen jälkeen. Mutta kun olin nukuttamassa lasta hän sillä aikaa purki pahaa oloaan tekemällä viiltoja käteensä.
Sain hänet rauhoittumaan ja itkimme yhdessä lattialla halatemme toisiamme. Ja hän siinä sitten kertoi rukoilleensa illalla että Jumala sulkisi kaikki ovet joihin hän ei halua vaimoni menevän. Sitten laitoin vaimoni soittamaan seurakuntansa pastorille kysymään äneltä neuvoa...
Lääkärissä käynin jälkeen keskustelimme pitkään ja hartaasti ja vaimoni muutti isältään kummitädillen lähelle missä asumme. Koska sovimme että aloitamme kaiken alusta. Juttelimmi pitkään uskosta ja kysyinkin, että miksi torjut Jumalan lahjan, jos hän antaa sinulle merkin sillä on jokin tarkoitus. Nyt olemme todella hyvissä väleissä ja vaimoni tuleekin nukkumaan viereeni yövuorojeni jälkeen.
Rukoillessani ja löytäessäni artikkelin josta löytyi jonkinnäköiset syyt käytökselleni, niin sain myös tietää elämäntehtäväni: auttaa toisia ihimisiä. Olenkin menossa ensimmäistä kertaa seurakuntaan vaimoni kanssa perjantain. Helluntaiseurakunnan nuorten iltaan, jossa aiomme kertoa nuorisopastorille halustamme auttaa toisia. Josko meille löytyis jotain.
Ihmeitä siis sattuu ja tapahtuu!!!
Kiva jos joku jaksoi lukea tämän...On mahtava tunne kun tietää mitä tehdä ja ontto-olo on poissa. Elämä siis hymyilee. En ole ollut ikinä näin onnellinen. Vaikka olin jo asennoitunut vaimoni menettämisiin, minulla oli hyvä olo kun halusin vain kaikkea hyvää kaikille, en vain itselleni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos tästä todistuksestasi, onnea sinulle kun olet tullut uskoon. Elämä ei muutu ongelmattomaksi kun tulee uskoon, mutta voit aina turvata Jeesukseen ja kaikki asiasi voit kertoa Hänelle. On varmasti monia jotka tarvitsevat apuanne, mutta muistakaa että Jeesus on kaikkein tärkein ja tärkeä on myös teidän suhteenne toisiinne. Rakkaus ei ole itsestäänselvää ja rakkauden eteen joutuu tekemään töitä. Siunausta perheellenne ja Jumalan johdatusta ja varjelusta.
Hyvää yötä!
Puhuit täyttä asiaa ja olen huomannut nuo asiat kantapään kautta...
Suhdetta ei saa pitää itsestään selvyytenä, tuo pitäisi olla itsestään selvyys. Ei ollut minulle.
Oppi ja ikä kaikki