Olen huomannut erään asian kirppareita viime aikoina. Nimittäin hinnoittelu on jotain aivan uskomatonta toisilla. Joku tavara saattaa maksaa uutena vähemmän kuin mitä joku kirpparilla siitä pyytää. Tarkoitan nyt lähinnä näitä kirppareita joista varataan pöytä viikoksi ja jossa ei olla itse paikan päällä myymässä.
Samaten pyydetään joistain vanhoista vaatteista monia monia euroja vaikka näkyy että vaate on kulunut ja värit himmenneet. Mietin vain että kuka näitä sitten ostaa vai ostaako kukaan. Itse olen ainakin hyvin valikoiva ja katson kyllä tarkkaan että mihin hintaan ostan mitäkin. Olen tehnyt kyllä kivoja löytöjä edullisesti, mutta monta ostosta on jäänyt sen takia ostamatta kun hinta on puolet enempi siitä mitä olisin valmis maksamaan.
Täällä paikkakunnallani ei valitettavasti ole kuin pari näitä kirppareita, sellaisia missä myyjät ovat paikanpäällä on sitten kauempana ja sellaisiin tulee harvemmin lähdettyä.
Kuinkas usein muuten ahkerimmat kirpparikävijät tunnustaa käyvänsä kirppareilla jos se on ihan lyhyen matkan päässä?
Samaten pyydetään joistain vanhoista vaatteista monia monia euroja vaikka näkyy että vaate on kulunut ja värit himmenneet. Mietin vain että kuka näitä sitten ostaa vai ostaako kukaan. Itse olen ainakin hyvin valikoiva ja katson kyllä tarkkaan että mihin hintaan ostan mitäkin. Olen tehnyt kyllä kivoja löytöjä edullisesti, mutta monta ostosta on jäänyt sen takia ostamatta kun hinta on puolet enempi siitä mitä olisin valmis maksamaan.
Täällä paikkakunnallani ei valitettavasti ole kuin pari näitä kirppareita, sellaisia missä myyjät ovat paikanpäällä on sitten kauempana ja sellaisiin tulee harvemmin lähdettyä.
Kuinkas usein muuten ahkerimmat kirpparikävijät tunnustaa käyvänsä kirppareilla jos se on ihan lyhyen matkan päässä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hinnat on todella itsepalvelukirppiksillä seinästä revittyjä. Monet tavarat voisi kantaa tikunnokassa roskikseen, siitä ilosta voisi maksaa, ei muusta.
Toisaalta taas jos on hyvää tavaraa, niin ei voi olettaa, että sen saisi eurolla tai kahdella. Hinnoittelun pitäisi mennä tavaran mukaan.
Minua ihmetyttää erityisesti kun vanhoista lehdistä pyydetään useita euroja. Itse olen myynyt 20 senttiä kappale kuluvan vuoden Annoja, Kotiliesiä, Kotivinkkejä ja pari Gloriaakin. Kaikki ei edes menneet kaupaksi, poistin hinnat ja jätin pinon vapaasti otettavaksi.
Itse käyn kirppiksillä mieluummin kauempana kuin asuinpaikkakunnalla, jossa vain pari huonoa kirppistä, mutta kyllä kerran viikosta kirppiksille täytyy päästä.
Eihän se ole hullu kuka pyytää, vaan se, joka maksaa. Jotkut kai käyttävät pöytiä varastotilana, kun on niin uskomattomia hintoja. Just näin yhdenkin roskiksesta dyykatun romun ja hinta oli 50€.
Joskus tulee käytyä ihan päivittäinkin kirppareilla, mutta sitten niihinkin tympääntyy niin ettei huvita pitkiin aikoihin.
Tietysti voidaan hokea fraasia eihän se ole hullu joka pyytää.... mutta kyllä siinä pyytäjät yhtä hyvin kuin ostajatkin voisivat mennä itseensä.
Paskasta ei kannata pyytää kullan hintaa eikä viedä edes koko kirppikselle sitä paskaa, koska se vain saa aikaan sen, että ihmiset ajattelevat kirppisten olevan pelkkien pultsareiden paikkoja.
Mutta jos viet sinne kunnon tuotteen, niin turha asiakkaankaan on kuvitella, että se irtoaa sieltä kahdellakymmenellä sentillä ja jos maksaa enempi kuin kaksi euroa, niin se on jo "liikaa".
näkee, että joku on tuonut romppeensa myyntiin katsomatta lainkaan kyseisen kirpparin hintatasoa. Jos paikkakunnalla on monta kirppistä, niin jokaisessa vallitsee tietty hintakategoria, joka yksinkertaisesti selvitetään siten, että kävellään ja katsellaan kyseisellä kirpparilla sekä vertaillaan hintoja. Ja se vie aikaa, mutta maksaa vaivan. Silloin ei tule tehtyä ihan pöhköjä hinnoitteluja ja myytävät saattavat tehdä kauppansa.
Vanhemmat ihmiset (käsialasta päättelen...) pistävät joskus myymiinsä tuotteisiin 50-luvun hinnat. Silloinhan täkki oli tosi arvokas, muttei se sama täkki vuonna 2006 enää maksa samaa, varsinkin kun on jo kulunut. Vaikka ne miljoona pölypunkkia saa kyllä kaupanpäällisiksi, niin tuote jää hyllyyn.
Perusteelliset keskustellut korkeat pöytien hinnat per viikko johtavat myös korkeisiin hinnoittelutoiveisiin. Jos käyttää vähän laskuria, niin tietty euromäärä menee pelkästään viikkovuokraan ja silloin usein toiveet ovat korkealla kuten myös hinnat. Pakko olisi saada edes pöydän viikkohinta. Tästä olen keskustellut useasti kokeneen kirppismyyjän kanssa. Tavaraa pitää kerätä tarpeeksi ja mukana pitää olla pari kolme kunnon täkyä, joiden avulla porukka saadaan pöydän ääreen sekä vakuuttuneiksi, että tällä pöydällä on kunnon tavaraa. Tämäkään kokemus ei aina pelasta huonolta viikkomyynniltä.
Ja kokemus osoittaa senkin, että kannattaa myydä sesonkituotteita sesonkiaikaan. Siis kumisaappaat syksyllä ja joulukuusenkoristeet joulun alla jne. Ostajakaarti hankkii useimmiten sitä, mitä juuri niillä keleillä tai niinä aikoina ostaisi tavallisella hinnalla kaupastakin.
Kirppareista yleensä: käyn ehkä kerran viikossa kiertelemässä, mutta silloin kyseessä on mun peruskirpparini. Nyt esim. meilläpäin se lopetti j enkä ole vielä valinnut seuraajaa. Kesällä on eri asia. Silloin saatan vaikkapa käydä Hietsussa parina päivänä peräkkäin, riippuu vähän ilmoista. Katselen ja tallustelen. Samalla sielu tuulettuu ja kaikkea hullua tapahtuu. Niin se menee.
Kyllä Fidassakin pyydetään kamalia hintoja. Esimerkiksi samat taulut roikkuvat vuodesta toiseen seinillä, kun kukaan ei maksa niistä pyydettyä kiskurihintaa. Jotain Tiimari-kamaa saa usein halvemmalla Tiimarista kuin Fidan kautta kierrätettynä.
Ymmärrän, että hintapolitiikalla yritetään estää trokareiden rahastusyritykset, mutta silti näen usein samat tyypit Fidassa rohmuamassa kaikkea mahdollista myytäväksi divareihin, vanhojen tavaroiden liikkeisiin ja muille kirppiksille. Olenkin vähentänyt lähetystoreilla käymistä, koska ei huvita katsella niitä hintalappuja.
Itse vien 3-4 kertaa vuodessa kamaa kirppikselle myyntiin. Olen huomannut, että on todella hankala hinnoitella omat tavaransa, varsinkin jos on itse maksanut niistä paljon muutamia vuosia aiemmin. Moni tavara on tullut esim.vanhan malliseksi, joten sitä voikin löytää vielä tavallisesta kaupasta jopa kymmenes osaan siitä mitä aiemmin itse maksoin. Vielä hankalampi on viedä tai ottaa myyntiin kaverin tavaroita. Olen joutunut kuulemaan mm. "Eksä enempää saanut siitä?" tai " Mikset pyytänyt kunnolla, sehän maksoi uutena sitä ja tätä". Lisäksi vielä on huomattava, että pöytävuokra maksaa jotain ja kuluja tulee myös tavaran kuskaamisesta. Joten olishan niistä omista tavaroista kiva saada vähän enempi kuin kulut pois. Koikeilkaa itse, niin huomaatte ettei se hinnoittelu niin helppoa ole.
Ajatellaanpa asiaa näin.
Olen vuosien aikana ostanut lapsilleni videoelokuvia, niitä on kertynyt melkoinen kasa.. 60 kpl.
Nuo videokasetit on meillä katsottu moneen kertaan ja ne on olleet myös tuttavilla lainassa.
Kirjahyllynlaatikko on niitä pullollaan täynnä ja oli aika päästä niistä eroon.
Arvioin kasettien hankinnan keskihinnaksi 12 euroa ja hinnoittelen ne tuosta puolenhintaisiksi, eli siisti hyväkuntoinen 6 euroa ja muokkautunut, mutta toimiva 3 euroa, niin jopa kauppa rupeaa käymään. Viallisia kasetteja meillä ei ole, koska ne on pantu roskiin toimintahäiriön ilmetessa.
Itseasiassa tässä kävi näin, meillä on katseltu vuosien ajan lasten elokuvia miltei puoleen hintaan niiden alkuperäisestä hankintahinnasta.
kirppiskaseteista, mistä ostaja tietää ensinnäkään että ne on kunnosssa ja miten kunnossa ne on kun kiertäneet siellä ja täällä ja katsottu sataan kertaan?
Mielestäni sellainen tavara jonka kuntoa mahdoton tarkistaa paikan päällä pitää olla niin halpaa että ostajaa ei ihan hirveesti harmita jos käy ilmi että esim. se kasetti ei toimikaan.
Sitä paitsi se kierrätyskasetti voi jäädä jumiin videoihin ja se vasta kalliiksi tulee!
Järkeä hinnoitteluun
mikä se on?