Lähimmäisen rakastaminen

Jätä asiasi Herran käsiin kunnes Hän katsahtaa asioittesi puoleen ja kostaa kuten sanassaan lupaa.Kyllä rakastaa voi mutta se on meissä puutteena.Käännä vain poskesi mutta jos voit kääntää oikeutta häntä vastaan tee se.On tässä ollut ei vain pikkuasioita vaan suuria sellaisia ja vaikeita ne olivatkin.Valitin ja murisin kuin sinäkin nyt mutta anna ajan kulua.Odottakaamme yhdessä Herran kostoa jumalattomille.AMEN!

Jeesus opetti rakastamaan LÄHIMMÄISIÄ, ei niitä riivajahenkiä joita lähimmäisissä on.
Jumalalla on valta ajaa riivaajat pois ihmisestä, hän auttaa sinua taistelussasi pahuutta vastaan!
Hän auttaa sinua voittamaan vihollisesi!
Pidä puolesi, taistele vastaan ja jos on pakko olla vihollisesi seurassa, pysy tyylikkäästi asialinjalla.
Jumalan siunausta ja menestystä kaikille taistelussa todellista pahuutta vastaan.

Kysymyksessä taitaa olla aviopuoliso.
Opettele olemaan asioiden yläpuolella. Ja jos se ei onnistu niin eroa.Elä omaa elämääsi,äläkä päästä ketään sitä tuhoamaan.

..tuskin tarkoitti toisen posken kääntämisellä sitä, että pitää antaa toisen ihmisen henkisesti tai fyysisesti tuhota itsensä.

Uskon, että Jeesus tarkoitti, että ihmisellä pitää olla pitkä pinna lähimmäistensä suhteen, ettei heti käy vastahyökkäyseen, jos naapuri syksyllä laittaa pari kellastunutta lehteä toisen tontille.

Luojamme antoi meille järjen, käyttäkäämme sitä!

että kysymys on perheenjäsenestä isästä/äidistä. Eikös sellainen kiusaaminen ja elämän helvetiksi tekeminen ole sairautta, eli haluaa viedä toisen omaan helvettiinsä, jossa elää ja pelkää toisilla olevan paremman elämän. Silloin on suojeltava itseään ja paras olla tekemisissä niin vähän, kuin mahdollista. Mikäli tämä henkilö on henkisesti hyvin sairas, silloin hänet pitäisi yrittää saada hoitoon, mutta tiedän sen olevan vaikeaa, koska nämä henkilöt yleensä osaavat vetää roolipeliä taitavasti.

Kertomasi asia on hieman vaikea kenelle tahansa, ja etenkin kun täälläpäässä lukija ei tiedä onko kyseessä -aviopuoliso?- vai joku muu LÄHI- sukulainen. Sellainen jonka kanssa "joutuu"! tekemisiin "väkisinkin" päivittäin.

Jos kyse on samassa taloudessa asuva henkilö on kyseessä "enemmän kuin haaste"!
Onko kyseessä "fyysistä" väkivaltaa? vaiko sellaista joka on "henkisellä tasolla"?
jotka kummatkin voi olla kuin "ruoskia"!kun niillä "väkivaltamielessä" sivaltelee,on jälki aina paha.

Kiinnitin huomion seuraaviin sanoihisi-
>> Kun ennen läheinen ihminen alkaa tekemään kiusaa,yrittämällä vuosikaudet tehdä elämästäsi maanpäällisen helvetin,>Roomalaiskirje:
12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."

Minusta oli aika yllättävää lukea, miten työpaikkakiusaaminen on kirkon piirissä tavallisempaa kuin maallikkotyöpaikoissa.
Ehkä meidän kristilliset ihanteemme jotenkin vääristävät suhtautumistamme toinen toiseemme. Ei ikään kuin kyetä käsittelemään omia kielteisiä tunteita. Ei ikään kuin uskalleta rehellisesti suuttua ja olla vihaisia, vaan nielaistaan suuttumus ja hymyillään yställisesti. Kun tähän epäaitouteen harjoittaa itseään vuosikaudet, ei enää aitoihin tunteisiin pystykään.
"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö", sanotaan Raamatussa jossakin ja "älkää antako auringon laskea vihanne yli". Myös Jeesus suuttui, kun Hän ruoskan kanssa ajoi rahanvaihtajat ja eläintenmyyjät pois temppelistä sanoen, että nämä olivat tehneet siitä markkinapaikan.
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"; ja
"Rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat", ovat molemmat Jeesuksen neuvoja.
Miten on itsensä rakastamisen kanssa, jos antaa sortaa itseään? Kun rukoilee jonkun hankalan lähimmäisen puolesta, niin usein siinä samalla näkee tilanteen kuin toisen silmin ja saa samalla voimia olla kärsivällisempi ja ehkä intuitiivisesti keksii ratkaisunkin, miten muuttaa tilannetta.
Jostakinhan se kiusaaminen on myös alkanut. Syynä voi olla vaikka suuttuminen tai loukkaantuminen, jota toinen ei ole kenties huomannut tai tajunnut ja joka näkyy kaunana ja kiusaamisena.
Yritämme olla hyviä uskovaisia, mutta olemme kaikki välillä huonoja kaikkine ajatuksinemme, tekoinemme ja vietteinemme, ja tulemme vain armosta autuaiksi, emme hyvien tekojemme tähden.
Todennäköisesti kiusaaminen tuottaa mielihyvää kiusaajalle. Miten voisi toimia niin, että kiusaaminen alkaisi tuntua kiusaajasta vähemmän miellyttävältä tai jopa epämiellyttävältä? Onhan näitä näkökulmia.

Tämä kamalan lähimmäisen rakastaminen on kerrassaan kiintoisa teema, josta voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta nyt aivan maallinen kiire pakottaa ainakin minut keskeyttämään.

Ei se lähimmäisenrakkaus tarkoita, että sinun pitäisi vaan antautua kaikkien edessä. Kun et vaan vastaa väkivaltaan väkivallalla. Eihän se nyt sille toisellekaan ole hyväksi tehdä sinulle väkivaltaa.

Mieti esim. voisitko yrittää keskustella hänen kanssaan asiasta.

niin kriittisessä tilanteessa jossa toinen käyttää anteeksiantoa väärin, niin ei ole enää pakko armahtaa jos tämä toistuu ja jos tällä on todistajia.
Tämä pätee myöskin mielestäni posken kääntämiseen, toinen kerta vastaa tuota käytäntöä.

Tietysti kaiken a ja o on antaa anteeksi eivain 7 kertaa, vaan 77 kertaa.
Sillä tuolla tavalla jaetaan armoa jota Jumala antaa sinulle, joten ole kärsivällinen ja luota armoon, ja jos tarpeen älä ole pahoin sen luovuttamisen suhteen kitsas.

Minä tiedän, että se on monesti, etenkin ihmisen helpompi sanoa kuin esim. itse toteuttaa.

Siunausta.

Asiallisesti vastasitte! Aika hyviä arvauksia ex-lähimmäisen "sukulaisuussuhteesta" :) Se kuitenkin on toisarvoinen tässä mellakassa! Vastaustenne kannustuksesta päätellen voin jatkaa taistelua, eikä silti tarvitse tuntea itseään huonoksi ihmiseksi ;) KIITOS vielä kerran! Siunausta teillekkin!