Kunto taas kuin kiviaitaa..

Ja sitä ei hevin aleta murtamaan viinalla. (Ainakaan heti). Viimeisimmän matalalennon jälkeen vierähti kaksi kuukautta, että sai itsensä kaikenmoisella liikunnalla vireeseen.
Se säväytti kummasti heinäkuun alussa, kun naama valkoisena krapuloivana kävin vaakaan, ja ällistyin, että pienestä äijästä on parissa edeltävässä kuukaudessa lähtenyt kymmenen kiloa!
Murheet ne on kullakin. Urakalla olen pistellyt suklaata ja pähkinöitä naamaan, että saisi edes jotain nahkan ja luiden väliin.
Tutuilta tuli kyselyjä, että mikä vaivaa, onko oltu keskitysleirissä? Omaa naamatauluaan ei oikein osaa arvioida, kun ei se hetkessä muutu.
Meikäläisen kuntoindikaattori on hampaiden pesu.
Hetken kun on harjaa puhelimessaan heiluttanut, ja käsi väsyy lyijynraskaaksi, niin nupissa kilahtaa hälytyskellot, että nyt on ryypätty liikaa, ja se on stop! Myöhemmin harjaaminen vaihtuu huuhteluksi, kun harjaa ei voi suuhun tarjotakaan...
Eli käytössäni on painonvartijan salainen ase. Jos iän myötä sattuisi tulemaan ylipainoa, niin sen yksittäisen ongelman voi hoitaa tehokkaasti muutaman viikon etukumaralla.
Tosin havaintojeni mukaan sivuvaikutukset ovat sen verran rajut, että en voi menetelmää muille suositella.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, turvautunen itse menetelmään vaikka ei olisi ylipainoakaan..