Miten tän nyt kiltisti sanois.
Mä taidan olla melko hankalassa tilanteessa. Olen ollut nykyisen (toinen) vaimoni kanssa yhdessä noin 20 vuotta, naimisissa 18 vuotta. Vaimoni on ihana, juuri makuni mukainen nainen, huolehtii minusta ja 4 lapsestamme erinomaisesti ja minä kerta kaikkiaan rakastan häntä.
MUTTA…(miksiköhän näitä isoja muttia tuppaa aina ilmestymää).
Olin vaimon kanssa jo seurusteluaikana keskustellessani (mielestäni erittäin) selvästi ilmaissut jyrkästi kielteisen kantani kaikkeen kiihkomieliseen uskontoon ja eri lahkoihin.
Toisen muksumme ollessa pieni vaimoni kuitenkin alkoi tutkia Raamattua ja käydä kokouksissa Jehovantodistajien kanssa. .Vastustin asiaa kaikin muodoin ja keinoin lukuun ottamatta fyysistä väkivaltaa. Puhuin nätisti, keskustelin, huusin ja kiroilin, uhkailin avioerolla ja vaikka mitä. Vaimo kuitenkin jatkoi tutkimista, meni salaa kasteelle ja myöhemmin minulta kysymättä erotti myös lapset kirkosta. Kirkosta eroaminen ei sinällään ollut mikään kynnys vaan se että hän teki lapsiamme koskevan päätöksen minulta mitään kysymättä..
Kirkosta eroamisen jälkeen saavutimme ”välirauhan”. Sovimme että vaimo saa mielensä mukaan käidä kokouksissa, kentällä ja konventeissa sekä viedä lapset mukanaan jos haluaa (ja hänhän halusi koska koki sen velvollisuudekseen jotta lapset oppisivat totuuden ja pääsisivät maanpäälliseen paratiisiin harmagedonin jälkeen) Ehtona kuitenkin oli että minulle ja minun läsnä ollessa ei uskonasioista kovin painokkaasti puhuta.
Tekemämme sopimus piti jonkin aikaa, tosin vaimo aina välillä harmitteli sitä että minä en pääsisi ”maanpäälliseen paratiisiin” hänen ja lasten kanssa.
Tilanteen vakiinnuttua vaimo kuitenkin halusi silloin tällöin kutsua seurakuntansa jäseniä meille kylään. Koin vierailutilanteet aluksi erittäin kiusallisina koska ennemmin tai myöhemmin vierailija aina alkoi (vaimoni tukemana) kyselemään minun käsityksiäni uskonasioista. Toisaalta vieras usein alkoi puhumaa vaimoni kanssa jostain kokouksesta, konventista tai juuri käsitellystä uskonasiasta jolloin tuli taas ärsyyntynyt olo.
Yhdellä tällaisella vierailulla kuitenkin tutustuin erääseen nuorehkoon todistajamieheen joka oli ystävällinen, älykäs ja erittäin mukava. Poikkeuksena muihin tapaamiini todistajiin hän osasi ja myös halusi puhua muistakin asioista kuin uskonnosta. Hän oli kiinnostunut asioista joita harrastin ja antautui kanssani pitkiin keskusteluihin asiasta kuin asiasta. Keskustelimme toki myös uskonkäsityksistämme, sekä minun että hänen. Ystävystyin hänen kanssaan.
Jossakin vaiheessa kiinnostuin siitä että mikä saa nuoren miehen jolla asiat on hyvin olemaan niin vakuuttunut ja varma omasta tavastaan uskoa Jumalaan ja elämään uskonsa ja seurakuntansa sanelemalla tavalla eli käymään kokouksissa, tekemään ovelta ovelle julistustyötä eri muodoissaan, käymään konventeissa ja aktiivisesti osallistumaan seurakuntansa työhön. Ennen kuin huomasinkaan tapasin häntä säännöllisesti, aloitimme raamatun tutkistelun ja kävimme pitkiä keskusteluita eri asioista mutta varsinkin uskonnosta.
Tutkistelu edistyi kirjasta kirjaan ja asiasta toiseen. Aloin myös käydä kokouksissa ja konventeissa. Kastamattomaksi julistajaksi en kuitenkaan voinut ryhtyä koska olen pinttynyt tupakoitsia (aivan oikein, OLEN pinttynyt tupakoitsia).
Todistaja jonka kanssa olin tutkinut lopetti tutkimisen kanssani, (liekö todennut toivottomaksi). Vaimoni alkoi naputtamaan tupakoinnistani sanoen sen olevan ainoa este kasteella käymiseen, kenttätyön aloittamiseen ja ”todellisten siunauksien” saamiseen. Ilmeisesti hän tälläkin hetkellä on tätä mieltä.
MUTTA KUN EI NIIN EI. !
Huolimatta kokouksista, kirjantutkisteluryhmistä, raamatun lukemisesta, konventeista ja henkilökohtaisesta tutkistelusta MINÄ EN OLE VAKUUTUNUT.
En ole vakuuttunut Jehovantodistajien olevan minulle oikea tapa uskoa ja elää. Muutama pieni asia järjestössä hiertää ja hinkaa niin paljon että en halua enää yhtään lähemmäksi enkä mukaan seurakuntaan enkä järjestöön.
Ensinnäkin Jt painottaa erittäin voimakkaasti kahta asiaa jotka ovat keskenään ristiriidassa.Toisaalta sanotaan että Jt on löytänyt totuuden ja sanotaan että ainoa keino selviytyä harmakedonista on pysyä järjestössä. Samaan hengenvetoon korostetaan sitä että järjestöä ei saa arvostella.
Toisaalta voimakkaasti korostetaan sitä että myös seurakunnan vastuulliset veljet ovat erehtyväisiä ja että heille pitää antaa anteeksi heidän inhimilliset puutteensa. Korostetaan myös lausetta ”tee nurisematta kaikki”. Kansainvälistä ”veljesseuraa” pitää siunata ja totella, ”tehdä nurisematta” kaikki mitä Pyydetään. Lyhennettynä Tottele mutta älä arvostele.Tämä sokean tottelemisen periaate toimii ainoastaan silloin jos henkilö on fanaattisuuteen asti valmis uskomaan yhteisönsä johtajien aina olevan ehdottoman oikessa.Tällä tavalla uskovat ihmiset tekevät mitä tahansa käsketään. Fanaattisuus, oli se sitten uskonnollista, poliittista tai jotain muuta, on mielestäni aina ollut vaarallista ja epäilyttävää.
Ristiriita syntyy mielestäni siitä että samaan hengenvetoon pyydetään sokeasti tottelemaan ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” sekä seurakuntien vastuullisia miehiä ja kuitenkin etukäteen pyydellään anteeksi mahdollisia virheitä ja ”inhimillisiä heikkouksia”.(Tosin ”uskolinen orja” eli jenkeissä toimiva hallintoelin taitaa olla ”inhimillisyyden” yläpuolella, hehän ovat saaneet valtuutuksen toimintaansa Jumalalta itseltään pyhän hengen välityksellä ja avulla. (Olisi muuten kiva kuulla kuka sen valtuutuksen johtaa 6 miljoonaista uskovaisten joukkoa heille ja muille kertoo, vai pitääkö ihan itse asia päätellä ja sen jälkeen muille kertoa)
Lisäksi tapa käyttää sanaa ”totuus” on tökkinyt pitkin matkaa. Mikä minä (tai kukaan muukaan) olen sanomaan kellekkään että minä ja kaltaiseni olemme löytäneet ainoan oikean tavan uskoa.Samalla tulen sanoneeksi että kaikki muut ovat väärässä ja ovat tuomittuja.. (Toki tiedän että ehdottomasti oikeassaolemisen elementti sisältyy useimpiin uskontoihin koska uskonto tai uskominen ei kestä ajatusta siitä että joku toinen ajatussuunta voisi olla oikeassa.)
Viimeaikoina on myös alkanut ärsyttää suoranainen ja suorastaan lapsellinen pelottelu Saatanalla, hänen demoneillaan ja muilla pahoilla hengillä. Tarinoissa verhot heiluu ja ovet paukkuu. Välillä tulee mieleen että eikö näitä tarinoita kertovat ihmiset tunne käsitettä veto eli ilmavirta. Tekee mieli sanoa kesken kokouksen että Älä nyt hyvä mies ole lapsellinen (tosin vanhemmat naisetkin mielellään säestää näitä ”kummitustarinoita”. Eikö aikuiset, syvästi uskonnolliset ihmiset tosiaankaan löydä parempaa tapaa perustella asioita kuin esineisiin liittyvät kummitukset ja narisevat lattialankut("olin ihan varma että huoneessa oli joku muukin")
Nämä ja muut, joskus pienetkin asiat ovat johtaneet siihen että en ole lainkaan vakuuttunut siitä että Jehovantodistajana olo on minulle oikea tapa elää. Siinä ei sinällään ole mitään ongelmaa mutta..
Miten ihmeellä minä saan kerrottu vaimolleni aikeeni lopettaa kokouksissa käynnin ja muun aktiivisen osallistumisen eri tapahtumiin ja kotiraamatuntutkimiseen. ilman että hän musertuu tai masentuu. Jos (ja kun) kerron hänelle aikeistani ottaa pari askelta taaksepäin ja tarkastella rauhassa omaa ja muiden tapaa käsitellä näitä asioita niin… En todellakaan uskalla edes arvailla hänen reakointiaan tähän asiaan.Kokemukseni mukaan hän suhtautuu eri asioihin hyvin tunteikkaasti ja voimakkaasti.( se on myös yksi niistä piirteistä joita hanessä arvostan.) Pelkään että hänen (ja nyt jo kastettujen lastemme) suhtautuminen tähän asiaan vahingoittaa pysyvästi suhdettamme. Sitä en missään tapauksessa halua koska edelleenkin rakastan häntä hyvin paljon.
Jos jollakulla on hyviä ehdotuksia (tai järkeviä ajatuksia) niin kertokaa. Mutta pliis. älkää tarjotko toista tapaa ja suuntausta uskoa ratkaisuksi. Sen sijaan jos teillä on omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta niin kertokaahan, luen mielelläni.
Mä taidan olla melko hankalassa tilanteessa. Olen ollut nykyisen (toinen) vaimoni kanssa yhdessä noin 20 vuotta, naimisissa 18 vuotta. Vaimoni on ihana, juuri makuni mukainen nainen, huolehtii minusta ja 4 lapsestamme erinomaisesti ja minä kerta kaikkiaan rakastan häntä.
MUTTA…(miksiköhän näitä isoja muttia tuppaa aina ilmestymää).
Olin vaimon kanssa jo seurusteluaikana keskustellessani (mielestäni erittäin) selvästi ilmaissut jyrkästi kielteisen kantani kaikkeen kiihkomieliseen uskontoon ja eri lahkoihin.
Toisen muksumme ollessa pieni vaimoni kuitenkin alkoi tutkia Raamattua ja käydä kokouksissa Jehovantodistajien kanssa. .Vastustin asiaa kaikin muodoin ja keinoin lukuun ottamatta fyysistä väkivaltaa. Puhuin nätisti, keskustelin, huusin ja kiroilin, uhkailin avioerolla ja vaikka mitä. Vaimo kuitenkin jatkoi tutkimista, meni salaa kasteelle ja myöhemmin minulta kysymättä erotti myös lapset kirkosta. Kirkosta eroaminen ei sinällään ollut mikään kynnys vaan se että hän teki lapsiamme koskevan päätöksen minulta mitään kysymättä..
Kirkosta eroamisen jälkeen saavutimme ”välirauhan”. Sovimme että vaimo saa mielensä mukaan käidä kokouksissa, kentällä ja konventeissa sekä viedä lapset mukanaan jos haluaa (ja hänhän halusi koska koki sen velvollisuudekseen jotta lapset oppisivat totuuden ja pääsisivät maanpäälliseen paratiisiin harmagedonin jälkeen) Ehtona kuitenkin oli että minulle ja minun läsnä ollessa ei uskonasioista kovin painokkaasti puhuta.
Tekemämme sopimus piti jonkin aikaa, tosin vaimo aina välillä harmitteli sitä että minä en pääsisi ”maanpäälliseen paratiisiin” hänen ja lasten kanssa.
Tilanteen vakiinnuttua vaimo kuitenkin halusi silloin tällöin kutsua seurakuntansa jäseniä meille kylään. Koin vierailutilanteet aluksi erittäin kiusallisina koska ennemmin tai myöhemmin vierailija aina alkoi (vaimoni tukemana) kyselemään minun käsityksiäni uskonasioista. Toisaalta vieras usein alkoi puhumaa vaimoni kanssa jostain kokouksesta, konventista tai juuri käsitellystä uskonasiasta jolloin tuli taas ärsyyntynyt olo.
Yhdellä tällaisella vierailulla kuitenkin tutustuin erääseen nuorehkoon todistajamieheen joka oli ystävällinen, älykäs ja erittäin mukava. Poikkeuksena muihin tapaamiini todistajiin hän osasi ja myös halusi puhua muistakin asioista kuin uskonnosta. Hän oli kiinnostunut asioista joita harrastin ja antautui kanssani pitkiin keskusteluihin asiasta kuin asiasta. Keskustelimme toki myös uskonkäsityksistämme, sekä minun että hänen. Ystävystyin hänen kanssaan.
Jossakin vaiheessa kiinnostuin siitä että mikä saa nuoren miehen jolla asiat on hyvin olemaan niin vakuuttunut ja varma omasta tavastaan uskoa Jumalaan ja elämään uskonsa ja seurakuntansa sanelemalla tavalla eli käymään kokouksissa, tekemään ovelta ovelle julistustyötä eri muodoissaan, käymään konventeissa ja aktiivisesti osallistumaan seurakuntansa työhön. Ennen kuin huomasinkaan tapasin häntä säännöllisesti, aloitimme raamatun tutkistelun ja kävimme pitkiä keskusteluita eri asioista mutta varsinkin uskonnosta.
Tutkistelu edistyi kirjasta kirjaan ja asiasta toiseen. Aloin myös käydä kokouksissa ja konventeissa. Kastamattomaksi julistajaksi en kuitenkaan voinut ryhtyä koska olen pinttynyt tupakoitsia (aivan oikein, OLEN pinttynyt tupakoitsia).
Todistaja jonka kanssa olin tutkinut lopetti tutkimisen kanssani, (liekö todennut toivottomaksi). Vaimoni alkoi naputtamaan tupakoinnistani sanoen sen olevan ainoa este kasteella käymiseen, kenttätyön aloittamiseen ja ”todellisten siunauksien” saamiseen. Ilmeisesti hän tälläkin hetkellä on tätä mieltä.
MUTTA KUN EI NIIN EI. !
Huolimatta kokouksista, kirjantutkisteluryhmistä, raamatun lukemisesta, konventeista ja henkilökohtaisesta tutkistelusta MINÄ EN OLE VAKUUTUNUT.
En ole vakuuttunut Jehovantodistajien olevan minulle oikea tapa uskoa ja elää. Muutama pieni asia järjestössä hiertää ja hinkaa niin paljon että en halua enää yhtään lähemmäksi enkä mukaan seurakuntaan enkä järjestöön.
Ensinnäkin Jt painottaa erittäin voimakkaasti kahta asiaa jotka ovat keskenään ristiriidassa.Toisaalta sanotaan että Jt on löytänyt totuuden ja sanotaan että ainoa keino selviytyä harmakedonista on pysyä järjestössä. Samaan hengenvetoon korostetaan sitä että järjestöä ei saa arvostella.
Toisaalta voimakkaasti korostetaan sitä että myös seurakunnan vastuulliset veljet ovat erehtyväisiä ja että heille pitää antaa anteeksi heidän inhimilliset puutteensa. Korostetaan myös lausetta ”tee nurisematta kaikki”. Kansainvälistä ”veljesseuraa” pitää siunata ja totella, ”tehdä nurisematta” kaikki mitä Pyydetään. Lyhennettynä Tottele mutta älä arvostele.Tämä sokean tottelemisen periaate toimii ainoastaan silloin jos henkilö on fanaattisuuteen asti valmis uskomaan yhteisönsä johtajien aina olevan ehdottoman oikessa.Tällä tavalla uskovat ihmiset tekevät mitä tahansa käsketään. Fanaattisuus, oli se sitten uskonnollista, poliittista tai jotain muuta, on mielestäni aina ollut vaarallista ja epäilyttävää.
Ristiriita syntyy mielestäni siitä että samaan hengenvetoon pyydetään sokeasti tottelemaan ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” sekä seurakuntien vastuullisia miehiä ja kuitenkin etukäteen pyydellään anteeksi mahdollisia virheitä ja ”inhimillisiä heikkouksia”.(Tosin ”uskolinen orja” eli jenkeissä toimiva hallintoelin taitaa olla ”inhimillisyyden” yläpuolella, hehän ovat saaneet valtuutuksen toimintaansa Jumalalta itseltään pyhän hengen välityksellä ja avulla. (Olisi muuten kiva kuulla kuka sen valtuutuksen johtaa 6 miljoonaista uskovaisten joukkoa heille ja muille kertoo, vai pitääkö ihan itse asia päätellä ja sen jälkeen muille kertoa)
Lisäksi tapa käyttää sanaa ”totuus” on tökkinyt pitkin matkaa. Mikä minä (tai kukaan muukaan) olen sanomaan kellekkään että minä ja kaltaiseni olemme löytäneet ainoan oikean tavan uskoa.Samalla tulen sanoneeksi että kaikki muut ovat väärässä ja ovat tuomittuja.. (Toki tiedän että ehdottomasti oikeassaolemisen elementti sisältyy useimpiin uskontoihin koska uskonto tai uskominen ei kestä ajatusta siitä että joku toinen ajatussuunta voisi olla oikeassa.)
Viimeaikoina on myös alkanut ärsyttää suoranainen ja suorastaan lapsellinen pelottelu Saatanalla, hänen demoneillaan ja muilla pahoilla hengillä. Tarinoissa verhot heiluu ja ovet paukkuu. Välillä tulee mieleen että eikö näitä tarinoita kertovat ihmiset tunne käsitettä veto eli ilmavirta. Tekee mieli sanoa kesken kokouksen että Älä nyt hyvä mies ole lapsellinen (tosin vanhemmat naisetkin mielellään säestää näitä ”kummitustarinoita”. Eikö aikuiset, syvästi uskonnolliset ihmiset tosiaankaan löydä parempaa tapaa perustella asioita kuin esineisiin liittyvät kummitukset ja narisevat lattialankut("olin ihan varma että huoneessa oli joku muukin")
Nämä ja muut, joskus pienetkin asiat ovat johtaneet siihen että en ole lainkaan vakuuttunut siitä että Jehovantodistajana olo on minulle oikea tapa elää. Siinä ei sinällään ole mitään ongelmaa mutta..
Miten ihmeellä minä saan kerrottu vaimolleni aikeeni lopettaa kokouksissa käynnin ja muun aktiivisen osallistumisen eri tapahtumiin ja kotiraamatuntutkimiseen. ilman että hän musertuu tai masentuu. Jos (ja kun) kerron hänelle aikeistani ottaa pari askelta taaksepäin ja tarkastella rauhassa omaa ja muiden tapaa käsitellä näitä asioita niin… En todellakaan uskalla edes arvailla hänen reakointiaan tähän asiaan.Kokemukseni mukaan hän suhtautuu eri asioihin hyvin tunteikkaasti ja voimakkaasti.( se on myös yksi niistä piirteistä joita hanessä arvostan.) Pelkään että hänen (ja nyt jo kastettujen lastemme) suhtautuminen tähän asiaan vahingoittaa pysyvästi suhdettamme. Sitä en missään tapauksessa halua koska edelleenkin rakastan häntä hyvin paljon.
Jos jollakulla on hyviä ehdotuksia (tai järkeviä ajatuksia) niin kertokaa. Mutta pliis. älkää tarjotko toista tapaa ja suuntausta uskoa ratkaisuksi. Sen sijaan jos teillä on omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta niin kertokaahan, luen mielelläni.
Vastaukset 54
Vanhimmat
En ole eläny vastaavassa tilanteessa (vaikka olenkin kaikkien alojen asiantuntija;)
Tuli mieleen semmoinen kuin lastensuojelulaki. En muista löytyykö sieltä millaisia pykäliä puuttua asiaan, mutta joku sosiaalityöntekijä varmasti tietäisi. Näin siis siinä tapauksessa että lapset mahd. vasten tahtoaan pakotettaisiin johonkin uskontoon, pelotellaan tms.
Vaimoasi mikään laki tuskin saa sieltä buis.
Vaimo tehköön niinkuin haluaa, samoin lapset. Lapseni ovat jo melkein tai ihan aikuisia( riippuu lapsesta), kykenevät jo itsenäiseen ajatteluun ja saavat tehdä mitä haluavat (yksi heistä on jo "totuuden" jättänyt). En minä halua vetää heitä pois mistään vasten heidän omaa tahtoaan. Kysymys on minusta ja aviokliitostani. Jos irtaudun Jt:stä niin kestääkö (herkkä )vaimoni sen, kestääkö avioliittoni. Toisaalta en haluaisi kieltää itseäni ja vapauttani ajatella asioista eri tavalla, toisaalta en haluaisi uhrata avioliittoani "vapauden" alttarille. Kuten sanottu, Rakastan vaimoani yli kaiken"todistajuudesta" huolimatta.
Eli kusessa ollaan, vai mitä?
En näe muuta keinoa, kuin rehellisyys. Mielestäni sinulla on oikeus uskoa mihin uskot ja mitään estettä ei avioliittosi jatkumiseen voi olla. Allekirjoitan mielipiteesi noista jt järjestön arvostelua koskevista mielipiteistä ja muistakin.
Teillä on kai avoimet välit ja voitte puhua, jos eivät jt onnistuneet sinua aivopesemään eivätkä vakuuttuneeksi oikeellisuudestaan, onnea sinulle.
Vaimosi pitäisi pystyä arvostamaan valintaasi, ketään ei voi eikä saa painostaa mukaan sellaiseen jota ei omakseen tunne.
Tilanteesi on kyllä vaikea.
Joo ajattelin jotenkin että lapset ovat ihan pieniä ym. Sorry.
Kyllä tilanteesi kuullostaa hankalalta, ja juuri sellaiselta että neuvot tilanteeseesi olisi hyvä tulla sellaiselta joka on itse ollut vastaavassa tilanteessa tai muuten oikeasti tietää.
Hankala se varmasti on mennä myötä- ja vastamäessä, sekä olla olematta kusessa.
Kuitenkin lienee hyvä että vaimosi ei painosta sua?
Aloita sivulta www.jttuki.info kirjoituksella "suljetun mielen avaaminen". Sen on kirjoittanut entinen, lahkon USA-päämajassa työskennellyt todistaja, jonka sitten Jehova johdatti pois lahkosta valoon.
siinä on sellaisia kysymyksiä, jotka periaatteessa saavat vaimosi toteamaan lahkon olevan väärässä ja saavat hänet ajattelemaan.
Jos hänelle on ajattelu vähänkin mahdollista, niin tokihan hän ymmärtää käytettyään saman sivun tietoa ja tarkistettuaan ne asiat muistakin lähteistä, että esim. Jerusalem ei tuhoutunut 607 eaa kuten lahko sanoo, vaan 586/7 eaa. Lahkolle tuolla vuodella on suureen määrään oppeja ulottuva vaikutus eikä sitä todistaja saisi kiistää.
Vastaavaa asiaa sivulla on paljon.
Täytyy käydä lukemassa.
Sinänsä mielenkiintoista että sanoit " lahkon USA-päämajassa työskennellyt todistaja, jonka sitten Jehova johdatti pois lahkosta valoon".
Käytit Jehova nimeä Jumalasta joka "johdatti pois lahkosta valoon".
Oletko itse entinen Jt ja uudelleen uskoon tullut kun käytit ilmaisua "valoon" ? Ei oo pakko vastata, olempahan vaan utelias.
Voimakkaalla käännyttämisellä tai kolikon kääntöpuolen esiin tuomisella saattaa olla välejä tulehduttava vaikutus. Kannattaa olla hienovaraisempi.
Vaikea tilanne sinulla.
>>Kastamattomaksi julistajaksi en kuitenkaan voinut ryhtyä koska olen pinttynyt tupakoitsia (aivan oikein, OLEN pinttynyt tupakoitsia).
Ennen kuin teet muita päätöksiä, niin älä ainakaan lopeta tupakanpolttoa. Tupakanpolton ainoa tuntemani hyöty on nimenomaan se, että tupakoimalla voi pysyä erossa Vartiotorniseurasta.
Toi pitää kertoa vaimolle, varmaan ilahtuu.
Ei vaitiskaa, pylly pois tyynyltä. Tupakoinnin ajattelin kyllä lopettaa ihan vaan terveydellisistä syistä, en sen takia että vaimo sita pyytää ja Jt suorastaan vaatii. Se vaan on pirun vaikeeta ku on ensin 35 vuotta polttanu( välillä enemmän ja välillä vähemmän). Monta kertaa olen yrittäny mut ku ei niin ei (nössö mikä nössö). Tää ei ny kuitenkaan ole päälimmäinen huoli.
Tilanteesi ei ole helppo ja siksi ajattelinkin hieman keventää.
Kirjoitit avauksessa: "En ole vakuuttunut Jehovantodistajien olevan minulle oikea tapa uskoa ja elää. Muutama pieni asia järjestössä hiertää ja hinkaa niin paljon että en halua enää yhtään lähemmäksi enkä mukaan seurakuntaan enkä järjestöön."
Pohjimmiltaan kyse on mahdollisesta kyvystä ja halusta teeskennellä ja sitä kautta säilyttää perhe-elämä siedettävänä.
Kunnon jehovantodistajan tapaan vaimosi on ilmeisen vilpitön mielipiteisssään, mutta vilpittömyys riittää ainoastaan hänen omaan henkilökohtaiseen käyttöön. Koska itse et ole Vartiotorniseuran mielenhallinnan kahleissa, niin sinulla on ratkaisun avaimet, vaimosi mielessä lienee yksi ainoa ratkaisumalli.
Keskustele asiasta Vartiotorniseurasta riippumattoman ammattitahon kanssa, sen parempaa vihjettä en osaa antaa tähän hätään.
se tupakka on tavallaan yksi tyypillinen esimerkki lahkon toimintapolitiikasta.
tupakkaa ei kielletty lahkon alkutaipaleella.
Kun jotkin lääkärit kiinnittivät huomiota tupakan ja joidenkin sairauksien yhteyteen, tutkittiin, saatiin tutkimustuloksia, niin sitten lahko heräsi toimeen. Ensiksi terveyshaitoista kerrottiin, eikä tupakointi kuitenkaan ollut erottamisperuste.
Myöhemmin sitten lahko on kirjoittanut omista ensimmäisistä tupakan terveyshaittojen kirjoituksistaan siihen sävyyn, että saa käsityksen, että lahko olisi alkujaan paljastanut tupakan epäterveellisyyden.
Yksittäisiä kirjoituksia on net-palstoilla esiintynyt, joissa todistaja on sanonut lahkoaan muita paremmaksi sen takia, että siellä ei polteta.
Lahko ei tuo myöskään esiin lääketieteen kantaa, että tupakka kuuluu hoidettaviin haitallisiin riippuvuuksiin. Lahkon kirjoituksista voi saada myös käsityksen, että kristityt välttämättä polttaisivat.
"Pohjimmiltaan kyse on mahdollisesta kyvystä ja halusta teeskennellä ja sitä kautta säilyttää perhe-elämä siedettävänä. "
Pohjimmiltaan on kysymys nimenomaan siitä että en halua teeskennellä, en halua olla "tilastoJt" niinku Jerobeam kertoi olevansa. Jos alan sellaiseksi niin voisinko enää koskaan olla itselleni rehellinen vai viettäisinkö lopun ikäni hymyillen vatsahappoista hymyä nyökytellen myönteisesti aina kun joku alkaa kehumaan kuinka hienoa on olla Jt.Missä siinä olisi rehellisyys, missä itsekunnioitus. Loppujen lopuksi joutuisin varmaan poistamaan peilitkin kotoani kun en kestäisi tekopyhää naamaani.Kiitos mutta EI KIITOS.
>>Pohjimmiltaan on kysymys nimenomaan siitä että en halua teeskennellä, en halua olla "tilastoJt" niinku Jerobeam kertoi olevansa.
Tätä juuri tarkoitin. Tilastojehovantodistajaksi ei juurikaan ryhdytä aikuisiällä, sellaiseksi synnytään ja kasvetaan. Jossain vaiheessa henkilö vain havaitsee sen seikan, että Vartiotorniseura "kannustaa" perhe- ja sukulaisuussyillä tällaiseen tilastomalliseen jehovantodistajuuteen.
>> Missä siinä olisi rehellisyys, missä itsekunnioitus.
Ongelma on juuri tuossa, Vartiotorniseura määrittäisi rehellisyytesi uusiksi ja itsekunnioitusta et enää tarvitsisi, koska se korvataisiin järjestön ja hallintoelimen kokoaikaisella palvonnalla. Muutoksen jälkeen rehellisyyttä olisi vaikka kavereiden käräyttely tai asioiden esittäminen "parhain päin".
Jerobeam-nimmarin takana oleva henkilö on hyvinkin kärryillä tilanteesi kinkkisyydestä. Nimenomaan ohje karttaa kasteelle menoa on ensisijaisen merkityksellinen. Kasteen jälkeen olisit vaimosi silmissä aivan eri tavalla vastuullinen kuin ennen kastetta.
Kaikki ajateltavissa olevat ratkaisut ovat huonoja, niistä sinun on valittava vähiten huono. Oletko kysynyt vaimosi mielipidettä perheneuvonnan suhteen? Jos et, niin älä jätä kysymättä, vaikka lähtökohtaisen perusasenteen varmaan tiedätkin. Niin ja nyt en tarkoita seurakunnan vanhimpien kylvämiä rukousohjeita.
"Huoli pois, poikas valveil on."
Ei, en todellakaan mene kasteelle enkä aio antaa "uudelleen määritellä" ajatuksiani ja ratkaisujani. Seurahan sanoo ja korostaa"koko maailma on paholaisen vallassa". Kaikki jotka ajattelevat toisin, tuhotaan, ja jos joku (vaikka minä) alan ajattelemaan toisin on se tämän paholaisen ja luopioiden aikaansaannosta. Eli ite tää on hoidettava ja sotkunsa siivottava.
kiitos sullekin.
>>Seurahan sanoo ja korostaa"koko maailma on paholaisen vallassa".
Tottahan uskonnon selitysvalikoimassa pitää olla keino selittää vaikeudet ja vastoinkäymiset parhain päin. Eräs jehovantodistaja selittää alkoholisminsa syyksi sen, että Saatana panee hänet juomaan, vaikka hän ei itse haluaisi. Kas kun ei mene pitkäripaiseen ja hae viinansa Saatanan piikkiin.
>> Kaikki jotka ajattelevat toisin, tuhotaan,
Olet ilmeisesti tietoinen, että Vartiotorniseura on tuhonnut pahoja jo useamman kerran, tunnetuimat väärinajattelijoiden lahtaukset olivat 1914, 1925 ja 1975.
>> ja jos joku (vaikka minä) alan ajattelemaan toisin on se tämän paholaisen ja luopioiden aikaansaannosta.
Oikeastaan ajatus Saatanasta on huomattavasti Jumalaa realistisempi, ei pieleen menneiden ennustusten ja lupausten tuomaa pettymystä eikä maailmanlopulla pelottelua. Niin eikä "odota Saatanaa"-mentaliteettiä, vaan kuten itse totesit:
>> Eli ite tää on hoidettava ja sotkunsa siivottava.
AIVOPESTY AKKASI, MUTTA ÄLÄ LAPSIASI
kuin kerran joten kannattaako elää löysässä hirressä.Lapset kyllä ymmärtää,voit olla varma.
Jos luit viestini ja ainoa hengentuotteesi on se mitä kirjoitit niin sääliksi käy suakin. Hyvää jatkoa ja koita nyt ihmeessä kehittyä eds vähän.
Ohje "elät vain kerran" on varmaan eniten kuultu ja käytetty silloin kun ihmisten pitää ratkoa vaikeita, henkilökohtaisia ongelmia. Siitä vaan ikävällä tavalla heijastuu ihmisten välinpitämättömyys toisia kohtaan. Ja mitä siihen hirsipuuhun tulee, eihän se mitään niinkauan ku se köysi on löysällä, minä vaan pelkään potkaisevani pallin jalkojeni alta nurin jos rupean rimpuilemaan irti siitä silmukasta (Jt:stä).Kiitos kuitenkin.
muuttuu parempaan omalta kohdalta mutta kun se aina ole uskosta kiinni.Jos asia olisi vain sinun päätettävissä niin ongelma olisi jo ratkaistu.Sinä et vain pysty päättämään asioita toiden ihmisen puolesta ja se on fakta.Joko jäät siihen kärsimään tai lähdet jolloin henkinen olosi paranee rutkasti.
Jos rakastaa ihmistä niin haluaa rakkautta myös takaisin,yksipuolisena se ei toimi.
ja kokouksissa käynti. kerro mielipiteesi vaimollesi. Hän saa opastusta vanhemmilta tilanteeseesi. Älä kuitenkaan tee aviorikosta. Niin kauan kuin ei ole perurustetta (aviorikos), ei vaimosi sinua hylkää ja voitte jatkaa muuten ensiseen malliin. Sinä jäät kotiin ja vaimosi ja lapsesi, jotka haluavat käyvät kokouksissa. Kyllä vaimosi hyväksyy ajan kanssa järjestelyn. yksinäisiä iltoja kyllä tulee olemaan, mutta kokoukset kestävät vaan oman aikansa.
Vaikka et halua tutkia etkä käydä JT kokouksissa niin lue "perheonnikirjasta"kolmas luku "Kestävän avioliiton kaksi avainta"
Et ilmeisestikään voi perheesi uskoon paljoakaan vaikuttaa, mutta onko sinulla muuta yhdistys tai jotain vastaavaa toimintaa? Sellainen ilmeisesti auttaa omaa elämääsi.
Tunnut toimivan perheesi kanssa huomaavaisesti ja varmaankin jatkat siten, mutta voitko lisätä jotain muuta elämääsi?
Ideasi ajankäytöstä on hyvä. Onneksi olen harrastanut eri joukkueurheilua aktiivisesti ja suhteet entisiin joukkuekavereihin on hyvät, joskin näen heitä harvoin. Joten tekemisen puute tuskin iskee. Urheilu ei kuitenkaan koskaan voi korvata toimivaa ja tasapainoista parisuhdetta, niin sosiaalista toimintaa kuin onkin, vai mitä.
Sinulla on vähän samallainen tilanne kuin appiukollani ja heidän elämää sivusta seuranneena tiedän että tilanteesi ei todellakaan ole helppo. Appiukkoni joka on itsenäinen ja omilla aivoilla ajatteleva ukkeli
lieventi tätä arkipäivan helvettiä erillaisilla harrastuksilla (kalastus, metsästys, musiikki oli mukana eri järjestys toiminnoissa jne.) Mutta nyt kun ikä alkaa painaa suurin osa harrastuksista on jäänyt pois ja elämä on muuttunut taasen helvetiksi. Anopista voin sanoa, että hän on muuten ihan mukava mutta uskonto ja kuoleman pelko on seottanut hänen päänsä totaalisesti. Sivullisen on todella vaikea antaa muita neuvoja kuin, että ole itsellesi rehellinen äläkä anna kenenkään manipuloida aivojasi.TSEMPPIÄ!!!!
Kovin tuntuu tutun kuuloiselta, kun vertailen
lausumiasi omiin kokemuksiini. Tosin sillä
erotuksella, että minä olen seurakunnan sisällä,
tai ainakin tilastoJT.
Kasteelle älä erehdy menemään. Vaimosi voi
naputtaa joistakin asioista, mutta jos menet
kasteelle ja sen jälkeen alat ääneen esittämään
kirjoituksesi mukaisia epäilyksiä, niin voin
luvata että vaimon tunteet sinua kohtaan
viilenevät.
Jos sinut vieläpä erotettaisiin niiden vuoksi,
niin tilanne sinun ja vaimon välillä muuttuisi
vielä hankalemmaksi.
Olen itse tilastoJT yhä juuri näiden perhe- ja
sukulaisuussuhteiden vuoksi. Saa nähdä kuinka
kauan vielä.
Kiitos viestistäsi, lähimmäinen.
Käyttämäsi termi"tilastoJt" oli mielenkiintoinen. Kerroit olevasi sellainen perhe ja sukulaissuhteiden vuoksi ja aloin viestisi luettua miettimään että onkohan näitä tilastoJt:tä paljonkin.
Omasta kokemuksestani tiedän että Jt:n yhteydessä oleminen kaventaa seurakunnan ulkopuolisen ystäväpiirin pieneksi, miltei olemattomaksi. Olisiko sekin yksi syy olla tilastoJt. Onkohan teitä (tai meitä) paljonkin ?
Miten sinä olet ratkaissut ongelman, miten jaksat ? Kerro, se voi jeesata muitakin kuin minua.
SÄ olitki Jerobeam etkä lähimmäinen. Ne on nää aamut ja kierot silmät, sory
No viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että
meitä on enemmänkin. Tietty on mahdotonta
esittää mitään arvailuja lukumääristä, kun
kenellekään ei uskalla sanoa mitään. Näistä
ajatuksista nimittäin napsahtaa samantien
luopioleima otsaan. Pelkkää asioiden pohdintaa
katsotaan jo karsaasti. Seura on ovelasti saanut
julistajat uskomaan, että kritiikki seuraa
kohtaan on henkilökohtainen hyökkäys julistajaa
kohtaan ja vasikointiin ei epäröidä ryhtyä.
Pelkään tietysti, että vaikka olen omia lapsia
kasvattanut kriittisemmäksi kuin pelkästään
sokeasti uskomaan kaiken mitä seura sanoo, niin
saattaa olla että erottamistapauksessani
saattaisi vuosien aivopesuohjelma erotettujen
ja eronneiden demonisoimiseksi tehdä tehtävänsä.
Minulla alkoi olla kanssasi samankaltaisia
ajatuksia tuosta seuran itselleen ottamasta
asemasta ja naennaisesta noyryydesta joitakin
vuosia sitten. Yliopisto-opiskelu opetti mainiosti
vaatimaan pitäviä perusteluja esitetyille väitteille
ja niitä seura ei pysty antamaan. Pelkkä niiden
pyytäminen/vaatiminen voidaan katsoa niskuroinniksi
ja kiittämättömäksi käyttäytymiseksi. Heh.
Mielestani kyse on seuran kannalta hypokratiasta.
Ollaan epataydellisia juu, mutta sen ohjeita on
PAKKO noudattaa sanatarkasti, meni julistajalla
elämä syteen tai saveen niiden vuoksi.
Nykyään ilmoitankin kenttäpalvelusraporttiini
aina täällä käyttämäni ajan ja teen sen ihan
hyvin omantunnoin. Ovelta-ovelle en ole lähtenyt
enää aikohin.
Minun mielestäni sinun tulisi miettiä ensisijaisesti sitä, mikä on oma suhteesi Jumalaan ja koetko, että Jeesus on kuollut sinunkin takiasi. Haluatko seurata Jeesusta vai olla oman itsesi herra.
Oletko pyytänyt syntejäsi anteeksi, antanut elämäsi Jeesukselle? Oletko hänen omansa?
Kun olet miettinyt nämä asiat, niin tutki itseäsi. Voitko olla jt-lahkossa oma itsesi? Voitko elää heidän vaatimustensa mukaan hyvällä omallatunnolla? Onko heidän oppinsa se, jota Sinä haluat jakaa ja levittää muille?
Onko jt-opissa joitain sellaisia kohtia, ajatuksia ja asioita, joita et voi hyväksyä?
Jos niitä on, niin älä missään nimessä sitoudu kyseiseen lahkoon kasteessa. Sen jälkeen epäilyn ja kritiikin osoittaminen merkitsee sinulle elävältä hautaamista.
Jos päätät sitoutua kyseiseen lahkoon (jota en henk. koht. suosittele), niin sinun tulee olla TÄYSIN VARMA asiasta.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä, älä ainakaan kenenkään toisen ihmisen vaatimuksesta taikka vain säilyttääksesi avioliittosi.
Ole vilpitön - myös itseäsi kohtaan.
Kuuntele sydäntäsi ja rukoile.
Tutustu avoimesti myös muiden seurakuntien kristittyihin. Niihin, jotka sanovat olevansa Jeesuksen omia.
Tutki, onko heillä jotain sellaista, jonka koet puutteena omassa kotiseurakunnassasi (jt).
Lue Raamattua ilman vt-seuran kirjallisuutta. Tutki mitä Jeesus TODELLA sanoo taivasten valtakunnasta ja MITEN isä suhtautui takaisin palaavaan tuhlaajapoikaan.
Syvenny yhtenä iltana Raamattuun rukouksessa ja pyydä Pyhää Henkeä avaamaan sitä sinulle.
Suhtaudu myönteisesti vaimoosi ja perheeseesi. Kerro avoimesti mitä tunnet ja mitä pelkäät. Sano, että tarvitset aikaa selvittää asioita itsellesi ja että et voi olla jt vain vaimosi uskon takia.
Pyydä häntä rukoilemaan puolestasi ja ennen kaikkea - rukoilkaa yhdessä!
Jos haluat kirjoitella, niin osoitteni on [email protected] (huomaa tuo miinus).
Lainaan tähän alkuun itseäni
"Jos jollakulla on hyviä ehdotuksia (tai järkeviä ajatuksia) niin kertokaa. Mutta pliis. älkää tarjotko toista tapaa ja suuntausta uskoa ratkaisuksi. Sen sijaan jos teillä on omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta niin kertokaahan, luen mielelläni. "
Uskon kyllä että olet vilpitön omassa uskossasi mutta mitä osaa viestistäni et ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää.
Lainaanpa itseäni hieman lisää: "Toki tiedän että ehdottomasti oikeassaolemisen elementti sisältyy useimpiin uskontoihin koska uskonto tai uskominen ei kestä ajatusta siitä että joku toinen ajatussuunta voisi olla oikeassa.)
En todellakaan kaipaa uutta selliä vanhan tilalle. Kysymys kuuluukin: Voisitko Sinä elää ja olla yhdessä puolison kanssa joka ei jaa sinun käsitystä Jumalasta ja tavasta uskoa mutta rakastaa ja kunnioittaa sinua ja tapaasi ajatella.Voisitko vilpittömästi rakastaa häntä, olla painostamatta häntä ja ja pidättäytyä tuputtamasta hänelle omia käsityksiäsi. Tästä on kysymys, Ei siitä uskonko minä vai en. Uskallatko Sinä tutkia itseäsi ja rehellisesti miettiä tätä.
Mitä tulee tuohon osoitteeseen niin eiköhän jätetä toistaiseksi tämä keskustelu tänne 24 palstalle, sen verta mussakin löytyy "vainoharhaisuutta". Sähän saatat olla vaikka aktiivi JT, mistäs mä sen voin tietää. Mutta toki mielelläni vaihdan asiasta mielipiteitä kanssasi.
>>"Jos jollakulla on hyviä ehdotuksia (tai järkeviä ajatuksia) niin kertokaa. Mutta pliis. älkää tarjotko toista tapaa ja suuntausta uskoa ratkaisuksi. Sen sijaan jos teillä on omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta niin kertokaahan, luen mielelläni. ">>
Tarjosinko jotain uskontoa sinulle? En mielestäni.
Yritin vain hahmottaa sitä, miki olet mennyt niinkin pitkälle tuossa lahkossa, kuin olet mennyt.
Kysymys on lähinnä siitä, oletko yleensäkään kiinnostunut Jumalasta ja uskosta? Jos et, niin siinä tapauksessa petät perhettäsi, seurakuntaasi ja myös itseäsi.
Jos taas olet TODELLA kiinnostunut uskosta, niin silloin sinun tulee ottaa selvää, onko jt-lahko sellainen yhteisö, johon voit hyvällä omallatunnolla liittyä.
Se, että neuvoin tutustumaan muihin ihmisiin (kristittyinä), ei tarkoita sitä, että sinun olisi hyväksyttävä heidän näkökantansa Raamatusta.
****
>> "Toki tiedän että ehdottomasti oikeassaolemisen elementti sisältyy useimpiin uskontoihin koska uskonto tai uskominen ei kestä ajatusta siitä että joku toinen ajatussuunta voisi olla oikeassa.)>>
Itse olen ev.lut. Minulla on ystäviä ortodokseissa, helluntailaisissa, vapaakirkossa ja adventtikirkossa.
Meillä on yhteinen Herra ja olemme saman Jumalan lapsia. Pidän heitä sisarinani ja veljinäni Kristuksessa, vaikka joissakin asioissa onkin erilainen katsantokanta.
Kyse ei siis ole siitä, onko joku ajatussuunta oikein, vaan henkilökohtaisesta uskosta ja suhteesta Jeesukseen.
>>En todellakaan kaipaa uutta selliä vanhan tilalle.>>
Jos koet uskontosi sellinä, niin se kertoo jo paljon.
>>Voisitko Sinä elää ja olla yhdessä puolison kanssa joka ei jaa sinun käsitystä Jumalasta ja tavasta uskoa mutta rakastaa ja kunnioittaa sinua ja tapaasi ajatella.Voisitko vilpittömästi rakastaa häntä, olla painostamatta häntä ja ja pidättäytyä tuputtamasta hänelle omia käsityksiäsi.>>
En usko, että minulla olisi syytä erota tuollaisessa tilanteessa. Rakastaa varmasti voisin, mutta jollain tavalla varmasti yrittäisin tuoda uskoni esille.
Tuputtaminen, vaatiminen ja pakottaminen eivät liene kovin hyviä keinoja perheessä. Se aiheuttaa vain pahaa mieltä ja riitaa, näin oletan.
Sisareni tapauksessa tilanne johti eroon. Hän kun kääntyi jt:ksi avioitumisensa jälkeen.
Aviomies ei koskaan hyväksynyt tilannetta.
>>Tästä on kysymys, Ei siitä uskonko minä vai en. Uskallatko Sinä tutkia itseäsi ja rehellisesti miettiä tätä.>>
Miksi en uskaltaisi? Etkö sinä jostain syystä uskalla?
*****
Tekstisi perusteella neuvoisin sinua nostamaan "kissan pöydälle". Vai oletatko, että vaimollesi on tärkeämpää se mitä "esität olevasi" kuin se mitä sisimmässäsi tunnet?
Jos miehelleni tulisi vastaava tilanne, niin ennen kaikkea toivoisin, että hän olisi rehellinen itselleen ja muille.
Teeskentely ei koskaan johda hyviin tuloksiin, tekipä sen kuinka vilpittömistä tarkoituksista tahansa.
Jos usko ei kiinnosta sinua, niin sano se avoimesti vaimollesi jo tänään.
Hra Roti aikoinaan, jonka puoliso kuoli koska olisi liikenneonnettomuuden jälkeen tarvinnut verensiirtoa, mutta todistajana oli kieltäytynyt, kertoi muun muassa että verikortissa oli kehotus ottaa yhteys seurakuntaan eikä siis omaisiin eikä häneen, puolisoon. Iltalehdessä hän aikoinaan tästä kertoi, ja kaikkiaan piti virheenä lähteä todistajan kanssa yhteen.
Herrick åberg kirjoitti (Nykyajan Baabelin orjat) että todistajan kuunteleminen hänen tullessa vartiotorneineen ovelle maksoi Herrickille vuosikymmeniä elämästä.
Lahkon toimintatapoihin kuuluu värväysvaiheessa ns. rakkauspommitus, vastaavasti Sinun tapauksessasi taivuttelu.
Tärkeintä olisi nyt heti asettaa puolisollesi sellaisia kysymyksiä ja puheenaiheita lahkosta, että hän joutuisi epäilyksen tilaan, joutuisi ajattelemaan. Tällöin olisi hyvä käyttää lahkon omia viisauksia, esim. jos puolisi ärsyyntyy, sanoa että lahkokirjallisuus väittää todistajia kuuluiksi hyvästä käytöksestään. Kysele kuin olisit kiinnostunut.
Entisten todistajien palstalla on kerrottu myös, että puoliso oli saatu ensin keskustelun jälkeen sopimaan että totuus ei pala tulessakaan, sitten oli yhdessä tutkittu Pasi Turusen kirjaa "Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa", sitten oli pitkällä kävelyllä ollen juteltu asiasta ja niin sitten puolisollekin selveni että lahko ei ole oikeassa ja että se on myös vaarallinen.
Tsemppiä
Jos tuo kaikki pitää paikkansa mitä kirjoitit niin olet sitä mitä kristityn minun käsitykseni mukaan tulisi olla.
Se että joku käyttää sanoja Herra ja Jeesus saa vaan minut tällähetkellä kavahtamaan takajaloilleni, ei niiden sanojen ja niiden todellisen merkityksen vuoksi vaan niiden ihmisten ja heidän esittämien tulkintojensa vuoksi.
Se että sanot pystyväsi rakastamaan myös ei uskovaa miestä on hyvä mutta missä menee raja tuputtamisen / painostamisen ja omien käsitysten esilletuomisen välillä, siitä kun on montaa mieltä. Ei se että ihminen pitää uskostaan kertomista (pyhänä) velvollisuutenaan tee siitä tuputtamista hänelle itselleen vaikka muut sen sellaiseksi kokisivatkin.
Se että puhuin vankilasta oli lähinnä kielikuva johtuen tilanteesta jossa olen. Selli on paikka johon ihminen pannaan, uskonto on asia johon ihminen tutustuu ja menee mukaan vapaaehtoisesti, jos menee. Ja mitä siihen "jo tänään" tulee, niin tyhmä minäkään en sentään ole että menisin noin vaan toksäyttämään tollasen asian vilpittomästi ja syvästi omaan uskoonsa suhtautuvaan vaimolleni. Taitais tulla pikainen "ota tai jätä" tilanne ja mahdollisesti haavoja joiden paikkaaminen olisi vaikeaa.
Rakkaus (agape) on Jumalasta lähtöisin. Jos rakkaus on ehdollista ja riippuvaista toisen teoista, käytöksestä tai uskonnollisesta vakaumuksesta, se ei olisi aitoa.
Miten voisi edes olla mahdollista, että avioliiton alkuaikana tunnettu rakkaus haihtuisi, jos puoliso ei suostuisi saman seurakunnan jäseneksi?
****
>>Se että puhuin vankilasta oli lähinnä kielikuva johtuen tilanteesta jossa olen. Selli on paikka johon ihminen pannaan, uskonto on asia johon ihminen tutustuu ja menee mukaan vapaaehtoisesti, jos menee.>>
Ymmärsin, että olet kuitenkin vapaaehtoisesti alkanut "tutkiskella" jt-oppeja. Aikuista ihmistä ei voine pakottaa ottamaan vastaan jotain uskontoa ilman omaa halua.
Lapselle niin voidaan kyllä tehdä.
>>Ja mitä siihen "jo tänään" tulee, niin tyhmä minäkään en sentään ole että menisin noin vaan toksäyttämään tollasen asian vilpittomästi ja syvästi omaan uskoonsa suhtautuvaan vaimolleni.>>
Jos mieheni haluaisi erota ev.lut. kirkosta ja liittyä johonkin toiseen seurakuntaan tai haluaisi olla ilman mitään seurakuntaa, niin itse ainakin uskon, että hän pystyisi puhumaan asiasta minulle avoimesti heti kun hän alkaa ajatella sellaista.
En ole mikään parisuhdeasiantuntija, mutta ihmettelen sitä, kuinka pystyt kertomaan asiasta tällä ventovieraille ihmisille, mutta et omalle vaimollesi.
>>Taitais tulla pikainen "ota tai jätä" tilanne ja mahdollisesti haavoja joiden paikkaaminen olisi vaikeaa.>>
Jos vaimosi olisi valmis hylkäämään sinut uskonontakia (joka ei jt-opissa ole edes mahdollista), niin ihmettelen.
Jatkat siis teeskentelyä ja salailua, mieluimmin kuin olet rehellinen itsellesi ja vaimollesi?
Eikö sinulla ole yhtäläinen oikeus olla avioliitossa vilpitön?
Mitä pitempään esität toista roolia kuin todellisuudessa olet, sitä vaikeampaa sinun on kertoa totuus.
Itse loukkaantuisin enemmän siitä, jos mieheni osoittautuisi teeskentelijäksi ja valehtelijaksi kuin siitä, että hän rehellisesti kertoisi epäuskonsa.
Mietipä itse, jos tilanne olisi toisin päin. Mitä toivoisit vaimosi tekevän? Teeskentelevän jä näyttelevän toista kuin todellisuudessa olisi?
?
Sun kanssas on kyllä mielenkiintoista vaihtaa mielipiteitä, olet selvästikkin vahva ja ehjä persoona joka omaa mielipiteet. Koitetaan kuitenkin välttää tämän menemistä väittelyksi väittelyn itsensä vuoksi.
"Rakkaus (agape) on Jumalasta lähtöisin. Jos rakkaus on ehdollista ja riippuvaista toisen teoista, käytöksestä tai uskonnollisesta vakaumuksesta, se ei olisi aitoa. "
Agaperakkaus jonka mainitsit on asia joka puhtaimmillaa harvoin jos koskaan toteutuu ihmisten kesken. Rakkaus ihmisten kesken on AINA enemmän tai vähemmän ehdollista.
Toisen teot, tekemättä jättämiset, sanomiset, käytös sinua kohtaan, jopa suhtautuminen uskontoon ja tapoihin VÄISTÄMÄTTÄ VAIKUTTAA kumppanin ajatuksiin ja mielikuvaan toisesta.
"Jos mieheni haluaisi erota ev.lut. kirkosta ja liittyä johonkin toiseen seurakuntaan tai haluaisi olla ilman mitään seurakuntaa, niin itse ainakin uskon, että hän pystyisi puhumaan asiasta minulle avoimesti heti kun hän alkaa ajatella sellaista. "
Ehkä. Käsitykseni Sinusta ja uskostasi on kuitenkin erillainen kuin vaimoni uskosta. Ei, en suinkaan epäile uskosi aitoutta, se ei vaan ole samalla tavalla ehdoton ja suorastaan fanaattinen kuten vaimollani. Kun kerron hänelle että en jaa hänen käsityksiään uskosta enkä aiomennä kasteelle, seuraa siitä (hänen kannaltaan) automaattisesti se että en selviydy Harmakedonin läpi ja en pääse maanpäälliseen paratiisiin ja tuhatvuotiseen valtakuntaan hänen ja muiden todistajien kanssa. Hän tosiaan uskoo näin ja tätä taustaa vasten olen hänelle (tavallaan) kuollut saman tien, en vaan itse sitä tiedä. Ajatus varmaan tuottaa suunnatonta mielipahaa hänelle ja jo pelkästää sen (mielipahan ja tuskan) ajattelu saa kyllä mietteliääksi.
"Jos vaimosi olisi valmis hylkäämään sinut uskonontakia (joka ei jt-opissa ole edes mahdollista), niin ihmettelen. "
Avioeroja uskonnon vuoksi on tapahtunut ja tulee aina tapahtumaan. Sinä tiedät sen aivan yhtä hyvin kuin minäkin, muu on hurskastelua. Ja vaikka vaimoni ei JT:n ominaisuudessa eroa otakkaan niin kysymys on elämisen laadusta ja siitä miten hoitaa tämä asia mahdollisimman hyvin.
Olet oikeassa, ihan itse ja täysin vapaaehtoisesti työnsin itseni tähän tilanteeseen.Tästä nyt vaan olis jotenkin päästävä yli.
Mitä tulee siihen että miksi täällä ventovieraille niin miksikäs ei. Anonyyminä täällä voi purkaa tuntojaan ilman että loukkaa ketään läheistää, tosin tarkoitus ei ole loukata ketään muutakaan. Ja tarkoitus on löytää lääkkeet ja oikeat sanat lopettaa teeskentely ja salailu ilman että loukkaan vaimoani tarpeettomasti "se on siinä" meiningillä.
Palaillaan.
Oli tuossa asiaakin.
Ne kysymysten asettelut ei vaan taida ´toimia. Vaimollani ja tiettävästi muilakin Tj-ihmisillä on tapana väistää liian vaikeat ja kenties kiusallisetkin kysymykset sanomalla "Tuohon en tiedä vastausta mutta kysyppäs joltakulta seurakunnan vanhimmalta, ne tietää." Ainakin minun vaimoni aktiivisesti käyttää tätä ja jos kuitenkin tivaan häneltä vastausta niin alkaa itkemään ja syyttää ahdistelusta. Näin oli ainakin jokin aika sitten, tosin en tiedä onko tilanne muuttunut nyt kun olen ns. "semiveli".
Kiitos ajatuksistasi.
>>Agaperakkaus jonka mainitsit on asia joka puhtaimmillaa harvoin jos koskaan toteutuu ihmisten kesken. Rakkaus ihmisten kesken on AINA enemmän tai vähemmän ehdollista.>>
Niin. Rakkaus on ehdollista jos se ei tule Jumalasta.
Itse en kyllä koe, että rakastaisin ketään ihmistä hänen ominaisuukiensa, tekojensa taikka saavutustensa takia.
Suoraan sanoen, en ymmärrä, miten rakkaus taikka ystävyys voisi edes olla ehdollista.
********
>> Kun kerron hänelle että en jaa hänen käsityksiään uskosta enkä aiomennä kasteelle, seuraa siitä (hänen kannaltaan) automaattisesti se että en selviydy Harmakedonin läpi ja en pääse maanpäälliseen paratiisiin ja tuhatvuotiseen valtakuntaan hänen ja muiden todistajien kanssa.>>
Onko sinun pakko ilmaista asia niin, ettet milloinkaan tulisi tuota ratkaisua tekemään?
Etkö voi vain sanoa, että tilanteesi on tällä hetkellä sellainen, ettet pysty hyvällä omallatunnolla jatkamaan nykyisessä tilanteessa?
Että tarvitset välimatkaa ajatuksiasi varten. Ja pyytää häntä olemaan painostamatta koska se aiheuttaa vain negatiivisia tunteita.
>>Hän tosiaan uskoo näin ja tätä taustaa vasten olen hänelle (tavallaan) kuollut saman tien, en vaan itse sitä tiedä. Ajatus varmaan tuottaa suunnatonta mielipahaa hänelle ja jo pelkästää sen (mielipahan ja tuskan) ajattelu saa kyllä mietteliääksi.>>
Oletan, että hän uskoo myös, että vain vilpittömät jt:t pelastuvat - eikö totta?
Sano hänelle, että sinun on saatava rauhassa pohtia asioita, etkä voi mennä kasteelle vain koska joku toinen (hän) haluaa niin.
Jt-logiikan mukaan et silloin ole vilpitön, jos teet sellaista jota et tee omasta halustasi, eikö vain?
*****
>>Avioeroja uskonnon vuoksi on tapahtunut ja tulee aina tapahtumaan. Sinä tiedät sen aivan yhtä hyvin kuin minäkin, muu on hurskastelua. Ja vaikka vaimoni ei JT:n ominaisuudessa eroa otakkaan niin kysymys on elämisen laadusta ja siitä miten hoitaa tämä asia mahdollisimman hyvin.>>
Avioeroja on tapahtunut kaikenlaisista syistä. Tunnen muutamia eronneita jt:ia.
Kyse on todellakin elämisen laadusta. Jos koet, että elämisen laatu on parempaa esittämällä ihmistä joka et ole, ja sillä tavalla saat pidettyä kulissit kasassa, mutta itse kärsit koko ajan epärehellisyydestäsi, niin ... mitäpä siihen on sanomista.
Oma mottoni on - rehellisyys ennen kaikkea. Jos avioliitosta puuttuu avoimuus, rehellisyys ja luottamus - niin mitä jää jäljelle?
>> Ja tarkoitus on löytää lääkkeet ja oikeat sanat lopettaa teeskentely ja salailu ilman että loukkaan vaimoani tarpeettomasti "se on siinä" meiningillä.>>
Oletko kokeillut rukousta? En nyt siis ole tyrkyttämässä sinulle mitään uskontoa, vaan lähinnä mietin, että jos tilanteesi todella on tämä (etkä ole feikki), niin onko jumalasuhteesi tällä hetkellä 0%, vai löytyykö sinulta mitään kiinnostusta Jumalan ja Jeesuksen suhteen?
Joka tapauksessa Jumala rakastaa sinua ja varmasti haluaa sinun olevan onnellinen, rehellinen, avoin ja teeskentelemätön avioliitossasi.
Rukoilen puolestasi, vaikka todennäköisesti et rukouksiani kaipaakaan ...
Luin viestisi, kiitos siitä. Ohdake, sä herätät minussa ristiriitaisia tunteita, en oikein saa tuntumaa sinuun. Sen verta oon ymmärtäny että oot uskossa.
Mä oon tosi väsyny nyt joten lähen nukkumaan, joten palataan asiaan myöhemmin, sopiiko. Hyvää yötä.
"Rukoilen puolestasi, vaikka todennäköisesti et rukouksiani kaipaakaan ... "
Kaikki niitä kaipaa vaikkeivat sitä tietäisikään, myös minä. Kiitos.
Niin se vaan on että kunnon Jeesustelu on parasta lääkettä Vartiotorniseuraa vastaan! Ja minunkaan puolisoni ei usko täysin samoin kuin minä, mutta niin on vain 12 vuotta oltu yhdessä. Minkä Jumala yhdistää, sitä älköön ihminen eroittako.....
Voin kokemuksesta sanoa ottaneeni vaimon maailmallisesta tytöstä. Aikanaan hyväksytyksi tuntemisen järjestön, vanhempieni ja myönnettäköön luulemani totuuden vuoksi sain hiljalleen painostettua vaimonikin kokouksiin, julistajaksi ja lopulta kasteelle. Vaimoni ei juuri pannut vastaan, mutta totesi joskus kuinka "kaikki kielletään".
Todistajuus on kyllä suojattua elämää ja jos on täysin vt opetusten seuraaja niin on helppo sanoa, että kun ei juo, polta eikä altista itseään fyysisesti juuri muuhunkaan vaaraan, niin jt elämä on turvallista. Tosiasiassa elin itse monesti kaksoiselämää, kuten monet muutkin tuntemani nuoret ja jopa vanhemmat. Oli kuitenkin helppo panna kaikki epätäydellisyyden piikkiin ja erottamisen pelon vuoksi todistajana olo jatkui.
Koska sinua ei ole kastettu ja et ole julistaja jo ihan tupakan vuoksi, ovat todistajat suhteesi pattitilanteessa. Toisaalta he ovat turhautuneita, koska he eivät tiedä, mitä tehdä suhteesi ja koittavat olla ystävällisiä, mutta toisaalta kateellisiakin, ainakin jotkut (itse tunsin tuollaista kateutta), voit olla ystävä ja kokouksissa paapomisen ja rakkauspommituksen kohde, mutta kuitenkin jäädä kokouksista pois, käydä kaljoilla, polttaa tupakkaa ja viettää vaikka synntäreitä ja muita juhlia.
Jehovan todistajathan puolustelevat ja antavat joskus todistajille rauhoittavia lausuntoja tällaisten (kuten sinä) "puoli veljien ja sisarten suhteen", että "kaikki autot ovat erilaisia ja menevät eri nopeuksilla, mutta kaikilla on sama päämäärä".
Minä kehottasin rakastamaan vaimoasi ja olemaan itse rakastettava, koska vaimosi ei voi sinua jättää millään niin kauan, kun pysyy ainaskin todistajana. Mutta vie hänet joskus illalliselle ravintolaan, karaokea laulamaan, yhdistyksien juhliin, lomareissuille, kilpailuihin ja ole lastesi suhteen edelleen salliva ja vapaamielinen , niin he eivät koe ahdistuvansa. Tyynnyttele vaimosi omaatuntoa juhlien yms jälkeen. Ei kenekään tarvitse suoriutua täydellisesti. Kyllä vaimosi muutaman kokouksista poissaolon jälkeen huomaa ärtyneiden todistajien kommentteja, jotka ovat omiaan kasvattamaan välimatkaa heihin.
Näytä jotakin kiinostavaa jt "luopiosivuilta" vaivihkaa ja sano, että sinun on oltava tavallaan oman uskosi "herra" ja kyettävä tutkimaan kaikenlaista aineistoa tullaksesi täysin vakuuttuneeksi kaikesta. Ota esille jokin vaimoasi vaivaava asia tai puolustamansa asia ja hae siihen järkevät perusteet oleva päinvastainen kanta. No prosessi ei ole hetkessä ohi vaan vaati sinultakin kärsivällisyyttä ja imurointia, tiskausta yms.=))
Tuo Arskan neuvo että pitää viedä esim. ravintolaan mutta siis ennenkaikkea tilaisuuksiin missä on muita kuin todistajia juttukumppaneina on tärkeä neuvo, jota asiantuntijat, psykologitkin suosittelevat.
Kiitos neuvoistanne.
Kyllähän minä veisin mutta kun vaimo ei oikein ole innostunut lähtemään mihinkään. Karaokea se inhoaa kuin ruttoa (itse käyn silloin tällöin), ja ravintoloissa käynti on sille kovin vierasta vaikka ennen totuuteen tuloaan olikin melkoinen bilehile.Osasyynä nihkeyteen on "taloudellisuus", hän kun on nykyisin suorastaan pihi.
Ja kuten aiemminkin kerroin, rakastan ja kunnioitan vaimoani, pelkään vaan että miten hänen rakkautensa käy kun sanon "ei kiitos" hänen oikeana pitämälleen uskolle (joka todellisuudessa on kokonainen elämäntapa)
No voihan sitä olla "ikikiinnostunut". Vaikea on kenenkään piintyneitä käsityksiä muokata, itse on otettava härkää sarvista. Ikikiinnostuneena ei tule ainakaan erotetun asemaan, vaikka erotettuna oppii todellisten ystävien merkityksen.
Koita hakea perusteet sille, miksei kannata uskoa seuran alati muuttuviin uskomuksiin ja keskustella kanssaan niistä. Aivopestyä on vaikea saada muuttamaan opittuja näkemyksiä, mutta paras tapa on olla itse lepposa "lähdetään olusille" tyyli ja vedota oikeudenmukaiseen Jumalaan; "jos tuho käy niin on se oikeudenmukaista jos ei niin kiitos armosta".
Huoli ja pelko ovatkin suurimpia lahkojen ystäviä ja sieltä saatu pelastuksen tunne voi auttaa kestämään tuota pelkoa, joten yksi hyvä tapa päästä lahko-ajattelusta on tehdä kodista turvallinen ja rauhaisa paikka, jossa mies tuo tilin kotiin. Puolin ja toisin kunnioitetaan toisen vakaumusta, lujuus sinunkin kohdalla sen puolesta mihin todella uskot, tuo voiton.
Pakko sanoa että myötätuntoni on puolellasi. Heräsi vähän ajatuksia noista muutamista kommenteista, jotka olet saanut.
Ensinnäkin sanoisin että älä yritä käännyttää häntä mihinkään, älä ainakaan tässä tilanteessa. Jos voit mitenkään valita sellaisen tien, että säilytät ystävällisen mutta hieman etäisemmän asenteen järjestöön, niin kannattaa tehdä se, tai ainakin yrittää.
Minä näen tilanteessasi ainakin kolme hyvää puolta, jotka kannattaa ottaa huomioon:
1. Et ole kastettu todistaja, joten sinusta ei voi tulla luopiota. Jos pelaat korttisi oikein, välienne ei tarvitse huonontua ainakaan pysyvästi. Sinun ei ole myöskään pakko sanoa vaimollesi, ettet voi koskaan olla todistaja, jos et halua pahoittaa sillä hänen mieltään. Jos voit loitontaa suhdettasi järjestöön pikkuhiljaa, niin tee se. Ehkä vaimosi tottuu pikkuhiljaa ajatukseen, ja ehkä hänen mielessään säilyy paratiisiodotus myös sinun varallesi. Ihmisluontoon kuuluu uskomaton kyky huijata itseään, kun se haluaa uskoa jonkun asian olevan mielensä mukainen! :)
2. Raamatullista syytä eroon ei ole, ja järjestö kuitenkin kannustaa pareja pysymään yhdessä. Mielestäni Jehovan todistajuus on kuitenkin melko maanläheinen uskonto, ja esimerkiksi hyvä avioliitto on käsittääkseni heidän mielestään vaivan arvoinen asia.
3. Olet mies. Tämä tarkoittaa sitä, että olet perheen pää, ja uskoisin, että tilanne on noin päin helpompi kuin niin, että erkaantuja olisi vaimo.
Tiedän, että neuvoni eivät kuulosta kovin rehellisiltä. Toinen tie on tietysti se, että kerrot vain lempeästi, että haluat nyt ottaa etäisyyttä ja lopettaa nuo järjestöriennot ja miettiä vähän. (välit järjestöön ja todistajiin voinevat silti olla ystävälliset?) Vaikka vaimostasi tuntuisi pahalta, hän ymmärtää kuitenkin, että uskonratkaisut tehdään lopulta yksin ja vain itseä varten. Se on se osa meistä, joka ei ole muita, ei edes kaikkein lähimpiä varten.
"Tiedän, että neuvoni eivät kuulosta kovin rehellisiltä. "
Älä vähettele itseäsi tai mielipiteitäsi, ne kuulostivat rehellisiltä ja ajatelluilta, ei miltään harkitsemattomilta tokaisuilta. Etenkin lopussa esittämäsi mielipiteet lämmittivät sydäntäni, kiitos siitä.
Antanet anteeksi lyhytsanaisuuteni mutta olen tosi väsynyt. Päivä on ollut mielenkiintoinen ja antoisa sekä töiden että tän keskustelun puitteissa. Kiitos kaikille osallistuneille, jatketaan
Jehovien harhaoppi hiertyy parantumattomalle vereslihalle jo tämän yhden Raamatun paikan perusteella: "Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on kulunut, minä vaadin Babylonian kuninkaan ja hänen kansansa tilille rikoksistaan, sanoo Herra."[Jeremia 25:12]
Tuohon kuolee koko jehovantodistajien oikeellisuus.
-Corrector-
Tuo lahkon ulkopuolisten ihmisten kanssa puhuminen olisi hyvä myös kotona, jos mahdollista, jos vielä olisi ymmärtäväisiä ihmisiä.
Puhua esim. yhteiskunnallisista asioista. lahkossahan politiikka sanotaan kielletyksi, mutta toisaalta yhteiskunnallisista, siis yhteisistä ja siis poliittisista asioistahan ei mihinkään pääse.
Semmoinen pakottaisi ajattelua poispäin niistä kaavoista joihin sitä lahkossa yritetään pakottaa.
Haluan kertoa sinulle oman kokemukseni kautta onnistumismahdollisuuksista.
Olen kasvanut ankarassa jt-perheessä, mutta muistan jo pikkupoikana 60-luvulla ihmetelleeni monia käsityksiä ja perusteluja, joita en ymmärtänyt. Mutta johtuen siitä, että ympäristö ei kertakaikkiaan suonut muita vaihtoehtoja, minusta tuli yksi rivijäsen.
Koko ajan olen toistanut mielessäni ajatusta 'minä en ymmärrä'. Jos ihminen ei ymmärrä jotain asiaa, on vaikeaa kuvitella, että hänestä tulisi kyseisen asian puolestapuhuja.
Aika kului.... teeskentlin... voin pahoin... mietin ulospääsyä...
Tein päätöksen olla rehellinen itselleni ja muille - ainoa vaihtoehto olis siis jättää koko asia, mutta tiesin, että se ei olisi helppoa.
Niinpä ajattelin silloin, että hivuttamalla pikku hiljaa pois, ei syntyisi niin isoa katastrofia sukulaisten ja muidenkaan kanssa.
Harvensin kokouksissa käyntiä, lopeti raposrtoinnin, mutta en halunnut heittää lokaa kenenkään päälle.
Jos joku uskalsi kysymään, mitä todella kuului, uskalisin myös kertomaan, etten ymmärrä kyllä perustejuja tälle ja tälle asialle ja kuinka ollakkan EI KUKAAN MUUKAAN OLEYMMÄRTÄNYT, koska ei ole kyennyt selittämään. Osa puolestaan on
turvautunut vihamieliseen ja alentavaan käytökseen, mutta se on helppo ymmärtää (ei hyväksyä) asettuessaan noiden poloisten asemaan.
Nyt on kulunut jo monta vuotta ja elämä on kohdillaan, 'totuus ei häiritse' ja ne joita olen halunnut pitää entisistä ystävistä ystävinä ovat pysyneet. Kokouksissa en ole käynyt ei moneen vuoteen ja sinne ei ole ikävä.
Joten kehotan sinua laittamaan käsijarrun päälle ja välttämään liian nopeita käännöksiä - se voi aikaansaada säröjä, joita itse jo tiedostat pelkääväsi.
Tsemppiä sinulle!
Tuo case päätyy avioeroon, ennemmin tai myöhemmin. Rivien välistä voi jo todeta, että nimimerkki "puun ja kuoren välissä" on jo syrjäytetty perheyhteydestä eikä hänellä ole enää perheenpään asemaa, koska on vastustaja.
Tuota perhettä hallitaan nyt valtakunnansalista seurakunna vanhimpien toimesta.
Tosin uskallan väittää että tämä "case" ei ole loppuunkäsitelty. Ja rivien välistähän voi kukin lukea mitä tahtoo.
En missään nimessä koe että minut olisi "jo syrjäytetty perheyhteydestä" sikäli kun on kyse perheelämästä Jt:n ulkopuolella. Rakastan ja kunnioitan sekä vaimoani että lapsiani ja tiedän heidän tuntevan samoin. Ainoa syrjäytyminen on tapahtunut perheen johtamisessa "hengellisissä" toiminnoissa kuten perhetutkistelussa ja julkisissa rukoilemisissa, sekun on varattu ainoastaan kastetuille "veljille" ja poikani sitä jo on.
Ja huom. minä en ole vastustaja tai luopio, minähän tutkin ja käyn kokouksissa koko ajan eli olen Jt:n kirjoissa kiinnostunut. Ja johtuen säännöllisyydestä jolla olen käynyt kokouksissa olen jo ns. "semiveli". Ainakin "veljet" aina silloin tällöin vahingossa tituleeraa "veljeksi".
Mitä tulee perheen ulkopuoliseen hallintaan niin totta kai niin vahvat ja voimakkaat opit kuin Jt:ssä ovat hallitsevat elämäämme kokouksineen, konventteineen ja kentälläkäymisineen, mutta niin ne on tehneet jo kohta 17 vuotta. Sen kanssa on kuitenkin eletty ja oltu ja "välirauhan" oltua voimassa (viittaus aiempaan) tilanne oli jopa hyvä. Menin vaan omaa tyhmyyttäni liian lähelle järjestöä ja en älynnyt painaa jarrua ajoissa. Ja kyse on nimen omaan minun, ei niinkään perheen henkisestä hyvinvoinnista. Ei meillä ole aviollisia tai perheen sisäisiä ongelmia, VIELÄ. Kyse on siitä että niitä voi ja melko varmasti tuleekin jos taitamattomasti tai tökerösti riutaisen itseni irti ja kauemmas Jt:stä ja sen toiminnasta. Missä määrin, se riippuu tavasta jolla asian esittää.
Mutta jos yhtään aion säilyttää mielenrauhani ja itsekunn1oitukseni niin pakko se on tehdä. Joka kerta kun joku alkaa vakavin äänenpainoin puhua harmakedonista joka AIVAN PIAN tulee ja paholaisen kiihtyvistä hyökkäyksistä sävyttäen asiaa erilaisilla lapsellisilla kummitusjutuilla demonien hyökkäyksistä, tulee minulla tunne että olen väärässä paikassa.
Puolan kansainvälisessä konventissa (2006) oli joku hallintoelimen "veli" puheessaan sanonut että vuoden 2007 kesäkonventit tullaan ehkä pitämään "uuden asiajärjestelmän" puolella. Paikalla olleet kertovat tätä silmät loistaen ja hymyissä suin suuremmoisena asiana (osa tosin korostaen sanaa EHKÄ). Sekä nuoret että vanhat kuuntelevat simät pyöreinä ja myöntyvästi nyökytellen, olihan kyseessä sentään hallintoelimen veli.Aina kun esim. tämä tulee tekee mieleni sanoa jotain jo aiemmin "tiedetyistä" päivämääristä ja ajnkohdista. Tekee mieli huutaa ja sanoa että HERÄTKÄÄ PAINAJAISISTANNE.
Nämä ja muut aiemmin mainitsemani asiat EIVÄT mielestäni kuulu oikeaan uskontoon ja siksi haluan irrottautua Jt:n toiminnasta. Ikävä kyllä tiedän että muun perheen kohdalla asia on jo myöhäistä, ehkä jopa mahdotonta. Silti haluan säilyttää perheeni niin ehjänä kuin suinkin mahdollista.
(Mielenkiintoinen ilmiö sinällään tuo Puolassa pidetty puhe ja kesän konventissa annettu julkilausuma. Saas nähä mitä tuleman pitää.)
mielenkiintoinen yksityiskohta että konventtiloita järjestettäisiin näissä oppimaailmoissa sitten myös tuonpuoleisessa.
Olisi arvellut, että asiat ovat loppuunsaatettu, eloonjääneet horjumattomia, kuolleet peruuttamattomasti menetettyjä, eikä kyseisenkaltaista jäähallien yms. putsausurakkaa yms (kerran oli Helsingissä naisten vessan peilit peitetty) eikä etenkään uuden kirjallisuuden esittelyä uusine valoineen. Jatkuneeko myös raporttityöt ?
Jos luulet että Jt:t alkaa vetää lonkkaa ja pelkästään nautiskelevat olostaan harmagedonin jälkeen niin erehdyt pahasti.
Ensin pitää siivota kaikki roju mikä on jäänyt jäljelle "vanhasta asiajärjestelmästä" ja kunnostaa eli ennallistaa maanpäällinen paratiisi.
Sen jälkeen tulee ylösnousemus, ei taivaaseen vaan tänne maan päälle (tosin siihen ennallistettuun). Miljoonat ja miljardit ylösnousseet pitää tietenkin informoida tilanteesta ja kertoa heille "totuus". Ja jos jotku ei asiaa ymmärrä tai hyväksy, ei muuta ku takas kuoppaan.
Koko ajan nykyinen ja elossa säilyvä Jt-porukka tarvitsee tietenkin päivittäisen annoksen "ravintoa oikeaan aikaan", eihän sitä muuten jaksa mokomaa siivous- ja opetusurakkaa. Sitäpaitsi kun opettajaksi Vt-seuran sijaan astuu itse Jehova ja Jeesus niin opeteltavaa riittää kyllä koko tuhatvuotiskaudelle.
Eli se siitä levosta ja jäähallien tarpeettomuudesta. Päinvastoin, päätellen ylösnousevien mahdollisesta määrästä tulee koko paneetasta suuri, yhtenäinen jäähalli tahi konventtisali jossa porukka kuuntelee loputonta luentosarjaa sen minkä siivoamiseltaan ehtii.