Puoli vuotta on kohta ohi. Poijjat pääsee intistä siviiliin. Ainakin jokunen erä. Mitenkäs naisilla on sujunut inttipoikien odotus? Nyt se tuntuu helpotukselta; vihdoin "miehet" tulee kotiin vaan kenties hieman pelottaa koska onhan tässä saanut paljon omaa aikaa joskin samalla myös ikävää. Miten siis odotitte? Kuinka moni erehtyi eksymään johonkin muuhun kuin omaan kotiinsa yöksi? Oliko riitoja lomilla "sodan" kiristäessä hermoja? Säilyikö suhde? jne. Mulla oli alussa pää ainaki rikki kun tuntu ettei puoli vuotta mene ohi mutta nyt kun se on kohta on, olo helpottuu. Ja enemmän rikkihän se oli itse intin kävijällä. Itse tarvin turvaa ja halauksia muutaman kerran miespuoliselta kamulta mutta pettäjän tielle en sortunut. Jonkun lauseen kuulin miespuoliselta että naiset tuumii "Kun oli niin ikävä eksyin väärään syliin."
Ja kommentteja myös sotapoijjilta, miten raskaasti te intin lopulta otatte. Mikä on pahinta? Mitä toivoisitte tyttökamuiltanne, ymmärrystä? Rankkaa se on meilläkin.
Ja kommentteja myös sotapoijjilta, miten raskaasti te intin lopulta otatte. Mikä on pahinta? Mitä toivoisitte tyttökamuiltanne, ymmärrystä? Rankkaa se on meilläkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinulle, arvoisa "sotaleski", on myönnetty VR2:n Sururisti? Anopillani sellainen on, kun hänen miehensä 5 vuoden sotimisen jälkeen kuoli ....
Oli vissiin toisenlaiset ongelmat siihen aikaan?
Niin, toisenlaiset olivat ongelmat siihen aikaan. Ongelman suuruudesta ei ollut kysymys vaan yhdestä ongelman laadusta. Toki oikea sota on aina oikeaa sotaa, armeija kuitenkin sellaisenaan lujuutta vaativaa heille, jotka siellä ovat. Jokaisen oma henkilökohtainen ongelma on sillä hetkellä suuri kun itse elää sitä.
toi sun kirjotus oli mun mielestä tosi jees. Ite oon lähössä 13.päivä inttii ja ei vois oikeestaan paskemmalta tuntuu.. Ei oikein tiedä et miten päin olis.. Toivon et oma muija suhtautuis samalla tavalla, sun kundikaverillas on käyny tsägä ku sillä on noin uskollinen tyttö:) Ja toi yx nimimerkki joka kitisee jostai ihme rististä: Ei varmaan ollu tarkotuskaan tuoda ilmi, et nyt ois samanlaista ku joskus 60-vuotta sitte, mut paskalta se tuntuu varmasti kaikista jotka sen kokee. Joten lopeta hyvä ihminen se morkkaaminen ja oo ihan keskenäs niitten ristien kanssa.
Hyvää loppu talvee ja alkavaa kevättä!
Käy sitä muijatkin intin ja siinä samalla vois toivoa, että pojat pysyy uskollisina. Jotenkin aina tuntuu, että ne pojat pettää ennemmin muijiansa kuin muijat jätkiänsä. Mulla se intti on ohi(3.1.03) Mutta kaikkea hyvää sulle ja toivotaan, että sun muija on uskollinen!
-Reservin tykkinainen-
Loppua kohden inttiaika itse kävijälläkin helpottui vaikka parin ensimmäisen kuukauden jälkeen tuntui että seinät kaatuu minunkin päälle. Tämä johtui riidoista ja pinnan kiristyksistä ja ajanpuutteesta. Väärinkäsityksiä siitä miksi jätkä halusi ryypätä useammin, vaikka olihan se ymmärrettävää paineiden purkamiseen. Ja luottamisajatukset varmasti rassasivat tätäkin suhdetta. Puhuminen on tärkeää, vaikka poikakamulle oli kehotettu intissä ettei armeija-asioita kannata viedä kotiin. On kuitenkin mukava kuulla mitä toinen on siellä tehnyt, sillä toki sitä haluaa tietää miten puoli vuotta toisella menee. Vaikka sunnuntaimasikseen ei juuri lääkettä löytynyt, tuntuu itsestä että kyllä intistä on ollut hyötyä; tavallinen arki tuntuu hyvältä koko ajan ainakin armeijan aikana.
Nyt kun se on ohi, uskaltaa itsekin relata ja heittää toiselle läppää, semmoisista asioista jotka inttiaikaan olisi kiristäneet hermoja heti.
Itse en uskalla edes kuvitella miten paljon sota sekoittaa ihmisten päitä. Sillä kun nykyelämä on muutenkin joiltain osin helpompaa kuin aikaisemmin, otetaan armeijakin erilailla, ja se on kyllä toinen maailma siviiliin verrattuna.
Toisaalta intti voi lujittaakin suhdetta, viikonloppunäkemiset ovat odotetumpia kuin siviilissä.
Jotain jäi poikakamukin kaipaamaan intistä. Jo viimeisen päivän jälkeen tulivat mieleen kamut siellä, milloin niitä voi nähdä ja missä kukakin asustelee. Joten aina jotain hyvääkin siellä, ja hyvät ruuatkin ainakin kassulla kuulosti olevan:)
Itse aloin eilen miettiin kuinka kauan aikaa siitä jo on kun jätkä tuli kotiin, niin huomenna vasta viikko ja tuntuu että useamman viikonhan tässä on jo nähty; niin, että kyllä kaikkeen sopeutuu.
Tsemiä Sulle paljon sinne!