Helvetti ei ole kuules mikään ihan surkee paikka niille jotka ei johonkin Jeesus-satuun usko vaan
itseasiassa huvipuisto ei-kristityille jossa vähät välitetään kristitystä paskamoraalista. Pidetään
oikein kunnon sm-bileet,vedetään nakit silmille ja
nussitaan kunnolla hevin tahdissa pirun polkiessa
tahtia jalalla ja aina löytyy limsaa ja muita virvokkeita kun helvetissä voi välillä olla aika kuuma,mutta sehän vaan lupaa villimpiä bileitä toisin kuin taivas jossa jeesustajat istujat keskenään kuunnellen samoja saarnoja mitä maan päällä höristään. Tervetuloa helvettiin ei-kristittyjen paratiisiin.
itseasiassa huvipuisto ei-kristityille jossa vähät välitetään kristitystä paskamoraalista. Pidetään
oikein kunnon sm-bileet,vedetään nakit silmille ja
nussitaan kunnolla hevin tahdissa pirun polkiessa
tahtia jalalla ja aina löytyy limsaa ja muita virvokkeita kun helvetissä voi välillä olla aika kuuma,mutta sehän vaan lupaa villimpiä bileitä toisin kuin taivas jossa jeesustajat istujat keskenään kuunnellen samoja saarnoja mitä maan päällä höristään. Tervetuloa helvettiin ei-kristittyjen paratiisiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Helvetissä on tynnyreittäin olutta ja naisia... mutta vain tynnyreissä on reikä... :( Joten iloitsepa siinä sitten! Hähhää, ikuinen kärsimys.
sä et kuule tajuu minkälaiseen tuskaan sä joudut.ei siel mitään bileitä pidetäkään.ikävä kertoo.jos sä jatkat tota rataa,voin sanoa että ei hyvin mene lopuksi.
Helvetti ei ole hauska paikka. Helvetti merkitsee yksinkertaisesti eroa Jumalasta.
Parhaimmillaan helvetti on absurdi harmaa tyhjö, jossa olet täysin yksin oman psyykesi kanssa erossa ihan kaikesta.
Pahimmillaan helvetti on paikka, jossa egosi kuoltua kaikki alitajuntaasi patoutuneet painajaiset ja kauhut toteutuvat ja jossa joudut kohtaamaan kaiken sen, mitä olet eniten pelännyt,
Me olemme hengessä paljon voimakkaampia otuksia kuin ikinä ruumiissa, ja kykenemme siksi luomaan itsellemme juuri sellaisen helvetin, mitä eniten pelkäämme, jos järjestämme itsemme tavalla tai toisella eroon Jumalasta.
Kertomasi näyttää sellaiselta, millaista elämää eräät tosiaan näyttävät viettävän rajan toisella puolella: ikään kuin viikinkien muinainen hurja Valhalla.
Se on kuitenkin vain välivaihe, ja siihen kyllästyy melko nopeasti. Humaltuminenkin pitää mielikuvituksen avulla kuvitella ja siihen menee runsaasti energiaa. Se on hyvin vaivalloista ja nopeasti useat huomaavat sen turhanpäiväiseksi, ei tahdo onnistua enää kunnon humala vaikka kuinka yrittäisi. Kun kohoaa askelta ylemmäs, niin saavutetaan suunnilleen sellaiset olot, mitkä meillä on nyt täällä maan päällä - ilman nälkää, kylmää, sairauksia ja kansakuntien välisiä sotia vain. Siitäkin on matkaa varsinaisiin taivaisiin useita tasoja.
Kukin kantaa tekojensa seuraukset mukanansa, ja niiden mukaan määräytyy se tila, mihin pääsee/joutuu. Kukaan ei jää johonkin tilaan loputtomiin, vaan kaikki kehittyvät myös kuoleman jälkeen kohti valoisampia maailmoja, katumuksen ja hyvien töiden kautta.
Jos on ennen siirtymistä tuonpuoleiseen ehtinyt kehittämään uskoa korkeampaan voimaan tai johonkin hyvään jumaluuteen, johon turvaa, niin kehittymistä ( = positiivisemmaksi muuttumista ) tapahtuu melko paljonkin.
Ja kukapa haluaisi kitua ikuisesti tulijärvessä,josta kukaan ei sinua enää pelasta...Kaiken lisäksi vielä Saatanan kidutettavaksi:(
Mistäköhän oot oppinu nää huimat viisaudet? Ootkos itse käynyt siellä "välivaiheessa" vetämässä mielikuvitukännejä?