Kysymys Punikeille ja SKP:n kannattajille

Koska 90-luvulla konkurssin tehneet yrittäjät alkavat tekemään töitä ja maksavat velkansa yhteiskunnalle?

...viettää lokoisia eläkepäiviä Portugalin datsallaan. Eli jos on jotain saatavia, niin niitä kannattaa kysellä sieltä suunnalta.

mää en ota vastuuta aaltolasen skp:n veloista,
silä kun mää olin skp(y):ssä niin meitit heitettiin pihalle virallisesta skp:stä.
Aallon porukka pyöritti omaa skp:tä ja me
omaamme.Et säkään ota vastuuta naapurin
veloista ,vaikka se sattus olemaan aivan saman
niminen,ja jos otat ,olet tosi solitaarinen
luokkataistelija.
Kauan eläköön aallon rikkinäisten kortsujen
kauppa; työväenluokan lisääntymistä ei ehkäise
edes kaupallis-imperialistinen ehkäisyteolli-
suus ja sen omistava porvaristo.

Suuri sinkkiämpäriseikkailu



Suomen kommunistisen puolueen 1980-luvun taloussekoiluista jäi käteen kasa neuvostoliittolaisia sinkkiämpäreitä, jotka on kuulemma ripustettu ravintola Zetorin kattoon. Onko legendassa perää?

Tuttu kertoi baarissa tarinan.
Olipa kerran 1980-luku ja kasinotalous, joka innosti kommunistisen puolueen keinottelemaan yritysmarkkinoilla konkurssin arvoisesti. Velkakirjojen ohella punapääoman mureneminen jätti jälkeensä läjän neuvostoliittolaisia sinkkiämpäreitä.
Erään SKP:n osittain omistaman yrityksen konkurssipesästä niiden tie vei Kaivopihalla sijaitsevan ravintola Zetorin kattoon lampunvarjostimiksi.
Heh heh. Hauska juttu. Et voi olla tosissasi?
Piipahdetaan Zetorissa katsomassa.
Juu-u, ravintolan kattolamppujen ympärillä roikkuu sinkkiämpäreitä. Mutta mistä ne ovat kulkeutuneet sinne?
Tietäisiköhän europarlamentaarikko Esko Seppänen (vas.). Hän kirjoitti aikanaan vasemmiston taloussotkuja ruotivan kirjan Punapääoman romahdus.
”Sinkkiämpäreitä tuli pieni erä Neuvostoliitosta, mutta en kyllä muista mihin ne päätyivät. Varmaan ne myytiin jonnekin halvalla”, Seppänen kertoo puhelimessa Brysselistä.
”Se ainakin tuli selväksi, ettei ämpärikauppa kuulu vallankumouksen toimialaan.”
Seppänen antaa listan nimiä, jotka ovat hallinnoineet punapääomaa. Jatketaan soittelemista.

Parin puhelun jälkeen selviää, että ämpärit toi maahan Luode invest.
”Luode investillä oli materiaalikauppaa tekevä tytäryritys. Sen edustaja kävi Uralin lähellä olevassa metallikaupungissa. Sieltä meille tarjottiin erilaista tavaraa, esimerkiksi sinkkiämpäreitä”, sanoo Luode investin entinen toimitusjohtaja Veikko Luode.
Hän kertoo ämpäreitä tulleen Suomeen ”pieninä näyte-erinä” ja alkaa muistella firman lopun aikoja.
”1980-luvun lopulla SKOP alkoi jo olla kriisissä ja se kiristi rahoitustaan. Siinä vaiheessa SKP tuli Luode investin osakkaaksi kolmasosalla.”
Vuonna 1988 Luode invest haettiin konkurssiin niskassaan yli sadan miljoonan markan velat.
”Sinkkiämpäreiden kaltaisilla tavaroilla oli siinä tilanteessa promillen tuhannesosan merkitys koko asiassa. En tiedä mihin ne konkurssipesästä päätyivät”, Luode sanoo.
Konkurssipesän omaisuusluetteloon ämpäreitä ei ole edes kirjattu. Ovatko Zetorin lampunvarjostimet sittenkään SKP:n kolmasosalla omistamia neuvostosankoja?

Lanka täytyy keriä loppuun ravintolan päästä.
Solja Pistol oli Zetorin ravintoloitsija, kun paikka avattiin vuonna 1991. Sisustuksen hän kertoo tilanneensa Sakke Järvenpäältä.
Vielä yksi puhelu.
Sakke Järvenpää, ovatko Zetorin lampunvarjostimet SKP-rahoitteista neuvostoalkuperää?
”Kyllä”, Järvenpää vahvistaa.
Nyt se on virallista. Seuraavan kerran kun käytte Zetorissa, muistakaa, että katossa killuu suomalaisen kommunismin pysyvimpiä saavutuksia.