Siviilipalveluksen käyneet suomalaiset olivat talvisodan aikana 1939-40 palveluksessa kouluissa ja sairaaloissa. Siviilipalvelushan oli tullut mahdolliseksi 30-luvun alussa.
Jatkosodan aikana heidät määrättiin aseettomaan palvelukseen, ei kuitenkaan varsinaisiin sotatoimiin rintamalla. Pienehkö osa sivareista kieltäytyi. Tästä kieltäytyjien joukosta suurin osa tuomittiin vankeuteen, muutama teloitettiin. Ylivoimaisesti tunnetuin aseistakieltäytyjä (ei sivari, vaan totaalikieltäytyjä) Arndt Pekurinen oli yksi teloitetuista, hänet jostain syystä poikkeuksellisesti kuljetettiin rintamalle asti ja yritettiin laittaa ase käteen. Kaksi ensimmäistä Pekurisen teloittajaksi määrättyä suomalaista sotilasta kieltäytyi tehtävästä. Vasta kolmas suostui tekoon.
Ylivoimaisesti suurin osa teloitetuista suomalaisista 1939-44 oli armeijan käyneitä asepukuisia sotilaita, jotka hermoromahduksen takia pakenivat rintamalta.
Jehovan todistajat eivät osallistuneet talvi- eivätkä jatkosodan sotatoimiin.
Kun ottaa huomioon, että ihmisoikeuskäsitykset ovat parantuneet ja armeijan käyttötarve jokaiselle mahdolliselle sotilaalle on vähentynyt sitten vuoden 1939, niin voi varmasti sanoa että siviilipalvelushenkilöitä ei sotatoimiin sijoitettaisi myöskään modernissa konfliktissa. Miksi ihmeessä sinne laitettaisiin osaamattomia ja haluttomia, joista olisi pelkkää haittaa omien joukkojen toimintakyvylle. Talvisodasta selvittiin ilman natseilta tai stalinisteilta kopsattuja omien aseistakieltäytyjien massateloituksia, ja vielä vähemmän siihen barbarismiin mentäisiin nykyaikana.
Vaikka sota-aika tukalaa epäilemättä onkin, niín demokraattisessa maassa ei suinkaan edes silloin mennä hirmuvaltion menetelmiin, ei menty edes kaikkein pahimpina hetkinä 1940-luvun alkupuolella.
Voisi ehkä jopa sanoa, että juuri - ja vain - siksi järjestelmä on puolustamisen arvoinen.
Jatkosodan aikana heidät määrättiin aseettomaan palvelukseen, ei kuitenkaan varsinaisiin sotatoimiin rintamalla. Pienehkö osa sivareista kieltäytyi. Tästä kieltäytyjien joukosta suurin osa tuomittiin vankeuteen, muutama teloitettiin. Ylivoimaisesti tunnetuin aseistakieltäytyjä (ei sivari, vaan totaalikieltäytyjä) Arndt Pekurinen oli yksi teloitetuista, hänet jostain syystä poikkeuksellisesti kuljetettiin rintamalle asti ja yritettiin laittaa ase käteen. Kaksi ensimmäistä Pekurisen teloittajaksi määrättyä suomalaista sotilasta kieltäytyi tehtävästä. Vasta kolmas suostui tekoon.
Ylivoimaisesti suurin osa teloitetuista suomalaisista 1939-44 oli armeijan käyneitä asepukuisia sotilaita, jotka hermoromahduksen takia pakenivat rintamalta.
Jehovan todistajat eivät osallistuneet talvi- eivätkä jatkosodan sotatoimiin.
Kun ottaa huomioon, että ihmisoikeuskäsitykset ovat parantuneet ja armeijan käyttötarve jokaiselle mahdolliselle sotilaalle on vähentynyt sitten vuoden 1939, niin voi varmasti sanoa että siviilipalvelushenkilöitä ei sotatoimiin sijoitettaisi myöskään modernissa konfliktissa. Miksi ihmeessä sinne laitettaisiin osaamattomia ja haluttomia, joista olisi pelkkää haittaa omien joukkojen toimintakyvylle. Talvisodasta selvittiin ilman natseilta tai stalinisteilta kopsattuja omien aseistakieltäytyjien massateloituksia, ja vielä vähemmän siihen barbarismiin mentäisiin nykyaikana.
Vaikka sota-aika tukalaa epäilemättä onkin, niín demokraattisessa maassa ei suinkaan edes silloin mennä hirmuvaltion menetelmiin, ei menty edes kaikkein pahimpina hetkinä 1940-luvun alkupuolella.
Voisi ehkä jopa sanoa, että juuri - ja vain - siksi järjestelmä on puolustamisen arvoinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
viattomia ihmisiä tapettiin suotta.. ymmärrän toki että se sota oli monella tavalla kaoottinen ja maailman kattava, mutta kun tapat ihmisen, ja vielä puolustus kyvyttömän, olet silloin murhaaja. Sydämetön paskiainen.
Jos sellaisia veteraaneja elää vielä, eikä tajua kärsiä tuskaa tekemisistään, niin toivottavasti ainakin hänen kuolemansa on tuskallinen kuin sirpalepommin jäljiltä.
Et kai vain sotkenut sodanaikaisia aseettomana palvelleita sivareihin. Eikös sivarilaki ole paljon uudempi juttu?
Nytkin lienee mahdollista palvella aseettomana. Omana varusmiesaikana niitä muutama näkyi. Ja veteraanit kertoilevat aseettomista kavereista, jotka kuskasivat etulinjaan saakka soppaa ja toimivat lääkintämiehinä. Ja monella oli tosi pelkäämättömän maine.
Siviilipalveluslaki säädettiin vuonna 1931.
Talvisodan veteraaneista on tunnettu eräs syvästi uskonnollinen mies, joka ei suostunut käyttämään aseita.
Silti hän varmasti täytti velvollisuutensa hakemalla turvaan haavoittuneita sellaisista paikoista, että juuri kukaan muu ei olisi uskaltanut mennä.