Mieheni sisar alkoi minua haukkumaan suurten perhejuhlien jälkeen ja mieheni puolusti häntä, ja puolustaa edelleen ja kovasti.
Valmistelin uuden kolmivuorotyön jälkeen näitä todella isoja juhlia jonka päätteeksi miehni ja hänen sisarensa haukkuivat minut pohjaan.
Mieheni sanoo nykyisten että minä olen aiheuttanut tämän rintasyövän hänen siskolle ja mulla meinaa järki mennä tämän takia. Mieheni kertoo, että tämä on hänen uskonnollinen näkemys, että kun esim. minä haukun hänen siskoaan niin siitä johtuu tämä rintasyöpä ? Mikä ihmeen uskonnollinen näkemys tämä tällainen on ?
Valmistelin uuden kolmivuorotyön jälkeen näitä todella isoja juhlia jonka päätteeksi miehni ja hänen sisarensa haukkuivat minut pohjaan.
Mieheni sanoo nykyisten että minä olen aiheuttanut tämän rintasyövän hänen siskolle ja mulla meinaa järki mennä tämän takia. Mieheni kertoo, että tämä on hänen uskonnollinen näkemys, että kun esim. minä haukun hänen siskoaan niin siitä johtuu tämä rintasyöpä ? Mikä ihmeen uskonnollinen näkemys tämä tällainen on ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se on uskonnollinen näkemys, josta en ole koskaan kuullut yhtään mitään. Kuulostaa suoraan sanottuna täysin vinksahtaneelta uskonnolliselta näkemykseltä, jolla ei ole pienintäkään pohjaa Raamatussa eikä missään muussakaan uskonnossa, josta olisin ikinä kuullut. Jos nyt yrittää pohtia kristilliseltä kannalta, niin mitenkään et ole voinut aiheuttaa syöpää miehesi siskolle. Kuitenkaan toisten ihmisten haukkuminen ei ole oikein. Ainoa mieleeni tuleva mahdollisuus aiheuttaa sairaus toiselle olisi jonkinlainen pahojen henkivaltojen avuksi rukoileminen eli suomeksi sanottuna musta magia. Sitä et liene tehnyt elkä sitä voi tietämättään tehdä. Ja onneksi toiselle ei automaattisesti aiheudu mitään pahaa vaikka sitä tulisi jopa toivoneeksikin. Pkiiulapset saattavat tosin sellaista joskus pelätä. Joten älä välitä tuollaisista puheista.
En todellakaan ole mieheni siskolle enkä kenellekään muullekaan tällasta toivonut ja enkä halunnut. Minun pitää elää tämän miehen kanssa, joka kirkkain silmin väittää näin. Mieheltäni olen hakenut apua ja tukea että tämän hänen siskon käytös ei ollut oikein, mutta mieheni ei anna sitä periksi, on vahvasti puolustanut siskoaan.
Jollakulla viiraa päässä ja pahasti, ja se joku on ilmeisesti miehesi.
Kiitos sinulle.
Olet ihmistä pois pinteestä tukeva sheriffi, et kehottanut minut poistumaan vaivoineen takasin pois palstalta
Olet näköjään jäänyt miehesi jalkoihin omassa avioliitossasi. Onkohan tämä ainoa mahtava lausahdus jonka hän arvostamatta sinua on ylhäältä päin lausunut. Suosittelen avioliittoneuvojaa.
Siunausta
Ei ole ainoa lausahdus. Mutta olin kaatua nurin kun kaiken tämän mieheni ja hänen sisarensa haukkumisen lisäksi vielä tämäkin piti kuulla.
Sinun on elämä jota elät. Pistä miettien jaksatko noin pitkään. Lannistamisesi ei ole pelkästään hyvällä alulla, se on jo ja tulee pian häiritsemään mielenterveyttäsi.
Joudut puolustamaan persoonaasi rakastasi vastaan, rakkaus? onni? koti?
Ellet toimi pian joudut Eino Leinon runon sanoin kohta huokaamaan:" Uupunut olen ah sydänjuurihin saakka, liikaako lienee pantukin paatinen taakka, tai olen niitä joilla on tahto ei voimaa, voittoni turhaa työntulos tuntooni soimaa."
Lähden viettämään sateisen alkuista viikonloppua karavaanarina. Toivotan halauksin uutta voimaa.
Uskovana sanon sinulle, että Hengen Voimaa sitä tarvitaan.
Olen ajatellut monet kerrat tämän tapahtuman jälkeen ja kaiken näiden asioiden jälkeen, että mitä tekisin....
Välillä tuntuu, että olen kakkonen ja miehelleni hänen sisar on ykkönen. Mutta jos en tajuais sitä, että olen itsekin aikamoinen ihmiseksi, mutta olen joskus kysynyt että manipuloidaanko minua jatkamaan....
Hyvää karavaanari matkaa.
Kiitos lohdutuksesta
Mulla on ollut samankaltainen tilanne että mies ja siskonsa on haukkuneet minua kuorossa ilman mitään järkevää syytä. Sisarensa myös halusi mieheni käyttävän kaiken aikansa vain hänelle, se oli kai jotain mustasukkaisuutta. Tiedän suurinpiirtein miten hirveältä tuo tuntuu. Ainoa hyvä mitä siitä seurasi oli se, että aloin lukea Raamattua ja siihen pohjautuvaa hengellistä kirjallisuutta ja tulin uskoon. Ilman niitä pohjattoman julmia loukkauksia ei olisi kai tullut alkaneeksi etsiä apua Jumalalta. Sitä kautta löysin pahimpina hetkinä aina lohtua hirvittäviin henkisiin kärsimyksiini. Erittäin valitettavaa millaista henkistä väkivaltaa kaikkein lähimmät voivatkaan ihmiselle tehdä. Sen tekee vielä satuttavammaksi juuri se että kaikkein lähin ja rakkain on se joka "puukottaa". Muista että vika ei ole todellakaan sinussa. Niin ja myös minun tapauksessani tilanne oli vielä se että mies ja sisarensa olivat uskossa olevia. Tuntuu käsittämättömältä että ne kipeimmät iskut on tulleet juuri lähimpien ja uskossa olevien ihmisten taholta, vaikkei itse ole koskaan tahtonut heille mitään pahaa, tai aloittanut mitään riitaa. Tällä hetkellä itse taistelen sen asian kanssa, miten pystyn antamaan anteeksi ensinnäkin tälle sisarelle sen, että pahoilla puheillaan ja mustamaalaamisella sai mieheni kääntymään minua vastaan ja lopulta hylkäämään minut. Tiedän että pitää antaa anteeksi vihamiehillekin, mutta tämä asia on minulle niin kova, niin kipeä, että en vain pysty siihen ainakaan vielä, tunnen toistaiseksi vielä niin paljon vihaa. Jatkan henkistä taisteluani ja sen vuoksi tarvitsen päivittäisen annoksen Jumalan Sanaa, joka minua aina lohduttaa edes hiukkasen. Ilman Jumalaa olisin varmasti kuollut tähän henkiseen tuskaani ja yksinäisyyteeni. Monet kerrat kävi itsari mielessä ja joistain ajoista en edes muista mitään, koska söin niin paljon rauhoittavia lääkkeitä. Toivon sinulle rakas ihminen kaikkea hyvää, että sinulle koittaisi vielä valoisammat ajat. Tiedän miltä sinusta tuntuu ja myötäelän tuskassasi. Lue hengellistä kirjallisuutta, mutta ei mitä tahansa, vaan sen pitää perustua Raamattuun. Lainaa esim. kirjastosta. Netissä voi myös katsoa TV7:ää, josta tulee kristillisiä ohjelmia. Tuo uskonnollinen näkemys mistä miehesi on puhunut, on pelkkää potaskaa, älä sitä usko.
Minulle usko Jumalaan on lapsesta saakka ollut mukana elämässäni. Mutta kaikkein kauheinta tässä on ollut se, että en millään meinaa päästä tämän asian ohitse enkä ylitse, se kamala suru ja muistot kalvavat mieltä. Koen nykysin tämän suhteen hyvin ahdistavaksi. Olen miettinyt ainakin kuutena päivänä viikossa, että jos ottaisin avioeron vaikka en avioeron kannattaja olekaan. Nyt olen lähdössä vuoden lopussa kuitenkin neljäksi viikkoa pois kotoa, työhommiin muualle. Ensimmäistä kertaa olemme näin kauan näkemättä toisia, luultavasti haen etäisyyttä ja välimatkaa asioihin. Minusta tuntuu välillä siltä, että itsetuntoni on romahtanut.
Helposti voi itsetunto mennä alas jos joku jatkuvasti haukkuu ja uskottelee että olet huono. Niin minullekin kävi että mies haukkui sisarensa kanssa maan rakoon ja sai minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi ja täysin epäonnistuneeksi. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa, muista tämä. Olet aivan normaali ihminen ja reaktiosi tuohon stressaavaan tilanteeseen ovat täysin normaalit. Kysyy paljon voimia jaksaa elää tuollaisissa olosuhteissa ja itsekin tunsin useasti sekoavani. Miehenikin syyllisti minua kaikesta, joka ikinen tunteenikin oli hänen mielestään epäoikeutettu ja väärä, vaikka hän loukkasi. Hän kielsi myös itkemästä, vaikka itkin joskus tuntikausia tuskaani. Siitä alkoi uhkailut poliisilla ym. Tilanteen tekee kaikkein ristiriitaisemmaksi se että haluaa kuitenkin uskoa puolisostaan hyvää ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, koska rakkauden sidekin on niin vahva. Ajattelin aina että jos vain olen tarpeeksi kiltti, tarpeeksi ahkera, tarpeeksi milloin mitäkin, niin suhde korjaantuu ja hän näkee minut positiivisesti. Kuitenkaan niin ei käynyt, vaan aina löytyi haukuttavaa ja arvosteltavaa. Mitään kiitosta ei koskaan saanut. Lisäksi hän nöyryytti minua ystäviensä nähden ja häpäisi minua monin tavoin. Ehkä se neljän viikon reissu voi tehdä hyvää, voi ajatella asioita. En oikein osaa antaa mitään neuvoja enempää kuin sen että riippuu Jumalassa kiinni. Aina ei oikein löydä sanoja millä rukoilisikaan, mutta hän kuulee ne huokauksetkin ja näkee kaikki itkut. Joku tarkoitus kai kaikella on, vaikka sen ehkä näkee sitten vasta myöhemmin. Muistan tämmöisenkin lauseen: Jumala ei anna sinulle tapahtua mitään pahaa, ellei hän käännä sitä hyväksi. En muista mistä sen luin, mutta se lause on mua lohduttanut, ja on niitä paljon muitakin.
Mieheni kiristää aina otetta kun alan itkemään ja matkii itku ääntäni, ja sanoo kollota vaan. Mutta mieheni väittää, että minä on muitakin ihmisiä tappanut. En tiedä kuinka kauan jaksan?
Käymme terapiassa ja vähänkin kun siellä keskustellaan, että kunnioittais minukain niin hän suuttu ja lähti ryyppäämään eikä tullut kotia ennen kuin hain.
Sitten hän minun lapsuuden aikaisista asioista harrastaa henkistä väkivalttaa, ja sanoo että minun pitää tehdä parannus niistä.
suosittelen menemään - perhe/ parisuhdeterapia tai - leiri voisi olla hyväksi
ei kuulosta terveeltä
et ole syyllinen siihen miltä miehestäsi tai miehesi sisaresta tuntuu jokainen on vastuussa vain omista tunteistaan
Mieheni käy hoidossa ja käymme yhdessä parisuhdeterapiassa, mutta hän on raivona sen jälkeen ja kostaa kaikki.
Kolme viikonloppua jo peräkkäin hän on kaikki yhteiset aikamme juonut.
siellä parisuhdeterapiassa siitä mitä tapahtuu istuntojen jälkeen kotona!?
jos tilanne jatkuu pahana liian kauan..ero taitaa olla ainoa oikea ratkaisu
Kerroin, mutta se jäi käsitttelemättä, asioita niin paljon. Simputus alkoi heti kun mentiin terpiasta pois. Mieheni rassaa sellasilla asioilla myös minua joita olen kertonut hänelle luottamuksellisesti joskus, mieheni tälläkin lailla puolustaa siskoaan ja itseään. Olen hänen mielestä aiheuttanut siskolleen syövän ja tappanut useita ihmisiä, varsinkin naisia. Nyt tämä mieheni lupasi ettei enää puhu asiasta ja lähettelee reissultaan viestejä joissa on pyytänyt esirukousta minulle, jota arvostan suuresti, rukousta tarvitsen. Pelottaa vaan milloin miehni taas simputtaa henkisesti.
Mun aikuiset lapset ovat sanoneet, että lähde pois.
Tyttäreni soitti (miehen siskolle) eli tädilleen ja kertoi isän juomisesta ja höntyilemisestä, ja tyttäreni meinas mennä shokkiin kun tämä hänen tätinsä alkoi tytärtäni haukkumaan, huutamaan puhelimessa valehtelijaksi, sinä valhetelet, älä valehtele. Tytär oli aivan ihmeissään että hänkö tässä yht äkkiä tollasta keksisi.
Onko mahdollista että tässä olisi jonkinlainen riippuvaisuussuhe olemassa?