kumpi synti on pahempi puhtaan Katolisen uskon mukaan, itsesaastutus vai prostituoidun luona asiointi?
Tiedustelen
kunnioittavasti
7516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja ehdottomasti itsesaastutus. Kuten olen muualla kertonutkin on olemassa tapauksia jolloin aviomies voi käydä ostamassa n.s. ammattilaisen palveluita ja Kirkko tiettyyn rajaan ymmärtää niin että tapausta ei luokitella Taivaan Suuressa Kirjassa aviorikokseksi. Synti se on edelleen mutta sitä ei lasketa aviorikokeksi kun tietyt edellytykset täyttyvät(tästä puhuttava tarkemmin Katolilaisen Rippi-isän kanssa). Sen sijaan vaikkapa naimattomilla miehillä ei ole mitään asiaa porttoloihin. Heidän kohdallaan on kyseessä yksiselitteisesti kuolemansynti. Itsesaastutus on aina ja kaikkien kohdalla kuolemansynti. Siinä kohtaa mies myös vuodattaa siemenensä maahan elikkäs syyllistyy Oonanin syntiin jonka jo Vanha Testamentti kieltää ankarasti. Herramme Jeesus Kristus ja Hänen perustamansa Pyhä Katolinen Kirkko luonnollisesti ovat pitäneet tämän kiellon voimassa.
Millä Roomalais katolinen kirkko perustelee pappien avioliitto kiellon.
1 Tim.3:1-
1. Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
tuota kysyä Katolilaiselta Papilta tai kirjoittaa rakkaalle Piispallemme (Piispa Josefille kirjeet puolaksi, saksaksi, italiaksi tai Latinaksi, kiitos). Noista lähteistä saat parhaat ja pätevimmät vastaukset.
Pappien avioliittokiellolle ei ole ns. teologista estettä. Se tarkoittaa sitä, että jos Kirkko huomenna päättäisi, että pappien naimattomuus poistettaisiin, sen voisi tehdä. (On asioita, joilla on teologinen este, esim. naispappeus, ja sen vuoksi sitä ei Kirkko voi koskaan hyväksyä). Pappien naimattomuus johtuu historiallisista syistä, ja myös käytännön syistä.
Kirjoittaahan pyhä Paavalikin, että naimisissa olevat joutuvat elämässään ahtaalle. He huolehtivat siitä, miten miellyttää vaimoaan, mutta naimaton huolehtii siitä, miten miellyttää Herraa. Siis papit ovat vapautettu perhe-elämän velvollisuuksista. Katolilainen voi soittaa papille koska tahansa miettimättä häiriintyykö hänen perheensä, koska papit ovat seurakunnan palveluksessa 24 tuntia vuorokaudessa. Tämä on iso etu. Katolilainen voi siis koska tahansa ottaa yhteyttä pappiin hyvällä omallatunnolla. Nämä käytännölliset asiat ovat pääsyy pappien naimattomuuteen. Mutta Katolisessa kirkossa on olemassa myös itäisiä riituksia, joihin kuuluvat papit ovat naimisissa.
Myöskään pappien naimattomuus ei ole ollut aina voimassa, vaikkakin kyllä hyvin pitkään. Teologista estettä siis ei todellakaan asian muuttamiselle ole, syy on juuri kirkkojärjestyksellinen. Tuo asia voi aivan hyvin muuttua - kuten rcf kirjoitti.
Kirkon paimen ja saarna virka on aina teologinen kysymys ja näinollen se tulisi arvioida aina Jumalan sanasta. Tämä kyseessä oleva asia tuo mukanaan juuri ongelman katolisten pappien selipaatti lupauksen noudattamisessa, juuri sen tähden kun sille on laitettu tietynlainen pakko ihmisten toimesta. Jos joku pystyy/haluaa pysyä naimattomana onhan siihenkin toki omat teologiset mahdollisuudet joka näin toimii tekee sen Jumalan säätämyksen mukaan.
Perustelusi pappien naimattomuuden puolesta oli toki aivan hyvät, mutta niissä on myös kääntöpuolensa.
KATEKISMUS 2352
Haureuden kohdalla tätä "lisäystä" ei ole, mutta masturbaation kohdalla on:
"Arvioitaessa harkitusti tällä tavoin rikkovien henkilöiden moraalista vastuuta ja ohjattaessa oikein pastoraalista toimintaa, on otettava huomioon tunteiden kypsymättömyys, piintyneiden tapojen voima, ahdistuneisuus ja muut psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, jotka voivat vähentää tai jopa lähes poistaa moraalisen syyllisyyden"