Pistin nämä kysymykset jo toisaalle, mutta kun tämä palsta on juuri tasa-arvolle, niin laitan ne tännekin, sorry.
Mitä te (tasa-arvoa vastustavat miehet) käsitätte tasa-arvon olevan? Mitä ymmärrätte tasa-arvoa ajavien naisten tai miesten tarkoittavan tasa-arvolla? Mitä teillä on tasa-arvoa vastaan? Millainen teidän mielestänne olisi ihanneyhteiskuntamalli?
Kas noin. Olisi kiva saada edes yksi asiallinen vastaus ;).
Mitä te (tasa-arvoa vastustavat miehet) käsitätte tasa-arvon olevan? Mitä ymmärrätte tasa-arvoa ajavien naisten tai miesten tarkoittavan tasa-arvolla? Mitä teillä on tasa-arvoa vastaan? Millainen teidän mielestänne olisi ihanneyhteiskuntamalli?
Kas noin. Olisi kiva saada edes yksi asiallinen vastaus ;).
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, ettei näillä palstan miehillä ole mitään asiallista sanottavaa tästä asiasta.
...että miehet ymmärtävät naisten tarkoittavan tasa-arvolla epätasa-arvoa. Siis sitä että naiset saisivat ylivallan. Mulle itelle jo sana "tasa-arvo" selittää itsensä, eli tarkoittaa... äh, miten sen nyt voi muutoin sanoa kuin sanomalla "tasa-arvo"? Siis SAMANARVOISUUTTA. Samasta työstä sama palkka. Että ihmisiä kohdellaan samalla tavalla sukupuolesta riippumatta. Yhtä hyvin tai huonosti. Kai jostain voi joustaa, mutta epäoikeudenmukaisuutta tulisi välttää. Kuten sitä että perheen äidin odotetaan palkkatyönsä lisäksi tekevän kaikki kotityöt, samalla kun perheen isä tekee vain palkkatyön.
Eikö kuulosta selkeältä ajattelulta?
Samanarvoisuuden nimissä naisten olisi käytävä myös pakollinen armeija/siviilipalvelus eikä mitään ininöitä fyysisistä rajoituksista, eihän niitä ole tasa-arvoisessa=samanarvoisessa maailmassa olemassakaan!
Myöskin samanarvoisuutta olisi että myös naiset tekisivät aloitteita eikä kaikki aina jäisi miehen aloitettavaksi.
Reaalimaailmassa täydellinen tasa-arvo ei voi toteutua ikinä, naiset ovat nytkin valikoivasti tasa-arvon kannalla tai sitä vastaan miten heille itselleen on edullisinta, miesten tasa-arvoisuudesta ei kukaan piittaa!
Sullakin on vain itsekäs ajatusmalli, seuraava lainaus osoittaa sen:
"perheen äidin odotetaan palkkatyönsä lisäksi tekevän kaikki kotityöt, samalla kun perheen isä tekee vain palkkatyön. "
Mitä ajattelet tasa-arvon olevan MIEHEN kannalta? Vai osaatko edes ajatella sitä...
Miksi pyrit tukahduttamaan kaiken asiallisen keskustelun?
Armeija kestää yleensä alle vuoden, ihmisen elämä tuhansine töineen ja hommineen miehillä n. 72 ja naisilla n. 79 vuotta. Että ei aivan tasan mene jos naiset armeijan sijaan tekevät kaiken palkkatyön rinnalla tehtävän työn. Ei se auton korjaaminenkaan nyt aivan jokapäiväistä ole, että sitten menisi tasan kun mies senkin tekee. Eihän kysymys ole vain jostain feminismiperiaatteesta, helvetti soikoon, vaan siitä että elämässä on helvetisti tekemistä eikä sitä jaksa lapsiperheessä yksi ihminen tehdä, jos käy "oikeissa" töissäkin.
Ilman muuta naisen fyysinen heikommuus on otettava huomioon. Ja jos armeijaa aletaan vaatia naisilta, niin vaaditaan miehiltä raskautta, synnyttämistä ja imetystä. Ainakin kaksi ensimmäistä onnistuvat nykyään. Tässä voitaisiin jo nähdä sitä miesten kaipaamaa tasajakoa, ettei yksin tartte armeijaa käydä. Sitten jäljelle jäävät työt jaetaan. Lisäksi mies voisi hoitaa kotitöistäkin suurimman osan, koska on ruumiillisesti kestävämpi. Minkäs minä sille voin, että miehet on vahvempia, ja olosuhteiden mukaan on orientoiduttava.
"Mitä ajattelet tasa-arvon olevan MIEHEN kannalta? Vai osaatko edes ajatella sitä... "
Hmmm. Tätähän kait juuri kysyin aloituksessani. Toivoisin että sinä kertoisit minulle.
Tiedän että vastasit "mies vain" nimimerkille, mutta kommentoin nyt itsekin:
"Että ei aivan tasan mene jos naiset armeijan sijaan tekevät kaiken palkkatyön rinnalla tehtävän työn."
Maailma ei ole koskaan täysin ideaali. Jos vanhempi ikäluokka jakaa työt aivan tasaisesti, se ei tarkoita että nuoret tekisivät niin. On myös muistettava että mitään kehitystä on turha odottaa jos vallitsevat asetelmat pidetään täysin järkähtämättöminä. "Miesten koulu" sanotaan olevan armeija, mikä on naisen koulu? koti ja kotityöt? Tässä näet jo miten helposti saa ideaalisen maailman "täydelliseksi", jos tukeutuu kaikkeen vanhaan ja pitää niitä edes osin ohjenuoranaan.
Nykyisellään kotitöitä jaetaan epätasaisesti osissa perheitä, mutta jos tilannetta pidetään millään muotoa naisen urakehitystä haittaavana ja muutenkin epätasa-arvoisena, on ihmeellistä jos asevelvollisuus ei olisi miehelle vastaava kielteinen ja haittaava asia.
Vastaavaa vertailua voi tehdä lähes kaikissa asioissa. Yhteistä on kuitenkin kaikelle että mitään oikeaa epäoikeudenmukaista asetelmaa ei niillä saa olemattomaksi, vaikka sitä miten yrittäisi. On väärin kasvattaa tulevia nuoria "kaavaan" joka on jo valmiiksi epätasa-arvoinen.
"Eihän kysymys ole vain jostain feminismiperiaatteesta, helvetti soikoon, vaan siitä että elämässä on helvetisti tekemistä eikä sitä jaksa lapsiperheessä yksi ihminen tehdä, jos käy "oikeissa" töissäkin."
Nuoret isät tekevät eniten ylitöitä. Miehet tekevät myös muutenkin paljon ansiotyötä, "mies on perheen elättäjä" on yksi vanhanaikainen ajatus. Niin, mitähän tästä tulisi jos nyt joku sanoisi että miehet tekevät paljon ansiotyötä, ja naisilla pitää olla siitä hyvästä kotitöitä. Täysin vastaava asetelma kuin naisten kotityö-asevelvollisuus. On huomioitava se, mitä ihmiset tekisivät, ei ainoastaan se, mitä ihmiset tekevät. Asioilla on aina monta puolta. Nainenkin voi haluta ansiotyöhön, ja mies vastaavasti hoitamaan lapsia. Miksi siis olettaa että jokainen ihminen on samanlainen ja tehdä sen pohjalta palveluksia ja velvollisuuksia, ja ohjata niillä tasa-arvoa kokonaan epätasa-arvoiseen suuntaan?
Epätasa-arvon poistamiseen mm. kotitöissä on miljoona erilaista muuta keinoa kuin ajatella millään tasoa miehille asevelvollisuutta. Ajatus on jo perustaltaan heikko, eikä kanna pelkkää keksimistä kauemmas.
"Ilman muuta naisen fyysinen heikommuus on otettava huomioon. Ja jos armeijaa aletaan vaatia naisilta, niin vaaditaan miehiltä raskautta, synnyttämistä ja imetystä."
Jos ajatellaan armeijaa yksinään, siellä on myös paljon fyysisesti helppoja tehtäviä. En usko että yhdelläkään naisella jäisi palvelus armeijassa kesken fyysisen heikkouden vuoksi, jos palvelus mitoitetaan kunkin yksilön kohdalla sopivaksi. Armeija on muutakin kuin vain juoksemista metsässä.
Siviilipalvelus on sitten vaihtoehto naiselle siinä missä miehellekin.
Raskaus on kieltämättä nimensä mukaan raskas kokemus. Mutta nykyisellään ei pitäisi olla vaikeaa tietää että odotukseen, synnytykseen ja lastenhoitoon osallistuu myös mies. Perhe on siis kokonaan toinen käsite nyt kuin mitä se oli joskus vuonna 1 ja 2 kun näitä sukupuolirooleja alettiin tekemään. Nainen oli silloin kotona ja mies aseväessä. Nykyisin, kuten jo sanoin, miehet käyvät ylitöissä kun nainen on kotona hoitamassa lasta. Eli jos nyt tässä mittaillaan "tasa-arvomittarilla", eikö miehen pitkä ja raskas työpäivä, perheen rahan ansaitseminen ole perheelle yhtä tärkeää elintarvikkeiden yms. ostamiseen kuin naisen työpanos kotona? Nämä raskaus vertaukset voi siis siirtää sinne ö-mappiin, ne ei toimi reaalimaailmassa.
"Minkäs minä sille voin, että miehet on vahvempia, ja olosuhteiden mukaan on orientoiduttava."
Kotitöistä ja armeijantöistä on vain pieni osa äärimmäistä vahvuutta vaativaa.
...meni vissiin jotain yli hilseen, mutta tarkennan sitä, että armeijaa naisilla vastaa luonnollisesti raskaus. Molemmat kestävät noin 9 kk. Siinä menee jo hommat tasan. Synnytyskokemus itsessään vastaa jo puolta armeijaa. Mutta ehkä näin jo ymmärsitkin. Sitten mies ja nainen ovat yhdessä loppuelämän edessä, jossa kotityöt eivät enää naisella vastaakaan miehen armeijaa, kun sen vuoro meni jo raskaudessa! Toinen synnytys vastatkoon kertausharjoituksia, vaikka tuskin se ihan tasan menee, no jotain lisäduunia miehelle. Ja mistä käsitys, että vain miehet tekevät ylitöitä? Naiset yleensä tekevät yhtä aikaa töitä ja opiskelevat. Ehkä naiset hyvää hyvyyttään ottavat sitten koti- ja lapsihommia itselleen, ettei miehen tarvitse. Tämä voi olla naiselta uhraus.
Ja vaikkeivät arjen puuhat suurta fyysistä kapasiteettia vaatisikaan, niin pitemmän päälle ne kyllä ottavat jo kunnolle, siis kestävyyttä siinä mitataan. Ja koska miehellä on parempi fysiikka, hänellä on parempi kestävyys ja näin hän kestää enemmän kotitöitä, minkä takia häneltä voidaankin niiden hoitamista odottaa enemmän kuin naiselta, vähän niinkuin lapsia ei laiteta tekemään yhtä raskaita hommia kuin aikuiset, tai isommat eivät saa kiusata pienempää. Naispolot heikkouttaan väsyvät. Kas tässä ykkösluokan tilaisuus miehelle olla sankari!
Mutta turha kait olla näin filosofinen, kun se täällä menee harakoille.
Kyllä mä luulen, että sun urakehitys tyssää aivan johonkin muuhun kuin armeijan käymiseen.
Eikös työnantajat arvosta pikemminkin miestä joka on armeijan suoritanut?
Sinun periaatteellasi olisi syytä myös ottaa huomioon naisten luontainen kyky laittaa ruokaa, siivota ja muutenkin hoitaa kotia.
Ei kaikki naiset välttämättä ole koskaan mitään kodinhenkiä, mutta eivät myöskään välttämättä heikompia kuin miehet. Nykyajan armeijassa pärjää kyllä fyysisesti heikommatkin.
Mielestäni miehen mielipide on ihan asiallista keskustelua. Se, että mielipide on eriävä, ei tee siitä asiatonta. Eihän siitä kunnon keskustelua syntyisikään, jos kaikki olisivat samaa mieltä.
Raskausta ei millään muotoa voi verrata armeijaan. Raskaus on oma valinta. Jos ajattelet sen olevan samalla viivalla armeijan kanssa( rankka kokemus), niin älä ihmeessä tee lapsia. Ei sinun tarvitse uhrautua.
Ne, jotka todella haluavat lapsia ja nauttivat niistä, niin he eivät varmaankaan asian rankkuudesta valittaisi.
"Sinun periaatteellasi olisi syytä myös ottaa huomioon naisten luontainen kyky laittaa ruokaa, siivota ja muutenkin hoitaa kotia."
Selitätkö tarkemmin. Ihan opittuja ominaisuuksia nämä ovat, ei vaistonvaraisia. Pitää opetella eli -> tehdä TYÖTÄ.
Muistatko vielä miten muurahaisnussijalle käy parittelun jälkeen?
Ole onnellinen että miehelle ei käy samoin ja että hän voi kouluttautua pariteltuaankin vielä sotilaaksi.
Kun joka ikiseen aloitukseen vastaa sanalla armeija, niin se on hyvin, hyvin asiatonta.
Tätähän on jatkunut jo vuoden ympäriinsä.
asian ajattelisin.
Jos raskauden kokee täysin omana miehestä irrallisena kokemuksena, silloin voi olla vertailua paikallaan.
Mutta jos ajatellaan tilannetta yleensäkin miehen ja naisen parissa, sitä miten perhettä suunnitellaan ja miten töitä jaetaan kumppanin parasta ajatellen, ei voi hyvällän syylläkään sanoa että perheen arkeen pitäisi ymppäillä jotain asepalveluksia, jos tarkoituksena on vielä parantaa asioita.
Oletetaanko jokaisen miehen tai naisen olevan samanlainen. Hankkivan lapsen, haluavan perustaa perheen jne. Voihan olla että nainen ei pidä parisuhteesta, tau nauttii siitä ilman liittoa. Mies voi tehdä myös näin. Joten ei ole vaikeaa ymmärtää että nuo kaavat mitä synnytyksestäkin tehdään, perustuu ainoastaan mutu-tuntumaan muista ihmisistä. Tasa-arvoista perhe-elämääkään sillä on turha tavoitella, koska sitä sillä ei voi koskaan saavuttaa.
"...meni vissiin jotain yli hilseen, mutta tarkennan sitä, että armeijaa naisilla vastaa luonnollisesti raskaus."
Armeijaa (tarkoitat miehen armeijaa) vastaa luonnollisesti naisen armeija.
"Molemmat kestävät noin 9 kk."
Edelleen, raskaus ei ole täysin verrattavissa asevelvollisuuteen. Näin voisi ajatella olevan joskus vuonna 0, jolloin miehet toivat täysin yksioikoisesti rahan perheeseen palkkautumalla legiooniin, ja naiset taas hoitivat jälkikasvua. Silloin kun palkka-armeijaa ei ollut, miehet pakotettiin aina silloin tällöin aseväkeen kun naisten pakonomainen rooli lastenhoitajina oli täysin kyseenalaistamaton. Mutta kun tilanne ei ole enää sama, naiset voivat hakeutua armeijaan (kuten Yhdysvalloissa ja muualla palkka-armejoissa tekevätkin), olla perustamatta perhettä jne. Kyse on siis kaikkinaisten ihmisoikeuksien kehittymisestä.
"Synnytyskokemus itsessään vastaa jo puolta armeijaa."
En osaa sanoa tuohon mitään. Itse vain uskon että täysin erilaista asioiden keskinäinen vertailu on mahdotonta. Joten vertailu siitä mitä toisella pitäisi olla kun minulla on tätä on turhaa. Jos sukupuolten erilaisuus otettaisiin mukaan täysin ehdottomana, ja kaikesta vaadittaisiin korvaus, tulisi äkkiä mieleen miksei miehelle makseta korvausta lyhyestä eliniästä, ja lukematon määrä ei sairauksia. Niin, nyt sanotkin heti että eihän siitä voi maksaa kun siihen vaikuttaa niin moni asia. Totta, miehenkin elinikään vaikuttaa niin moni asia, että sukupuoli voi olla useinkin hyvin pieni tekijä. Synnytyksen kanssa on samoin, ihmiset kokevat synnytyksen erilaisia tapahtumina. Yksi kokee synnytyksen toivottavana perheen sisäisenä asiana, ja toinen taas puolipakollisena vastenmielisenä asiana. Tällöin kannattaa miettiä mikä on motiivi ryhtyä lapsen vanhemmaksi.
"Sitten mies ja nainen ovat yhdessä loppuelämän edessä, jossa kotityöt eivät enää naisella vastaakaan miehen armeijaa, kun sen vuoro meni jo raskaudessa! Toinen synnytys vastatkoon kertausharjoituksia, vaikka tuskin se ihan tasan menee, no jotain lisäduunia miehelle."
Aika ideaalitilanne ollakseen ihmiselämää. Tuolla tavalla ajateltuna on aika vaikea ajatella miten naisen asema parantuisi vaikka työelämässä, puhumattakaan nyt niistä kotitöistä.
"Ja mistä käsitys, että vain miehet tekevät ylitöitä? Naiset yleensä tekevät yhtä aikaa töitä ja opiskelevat."
Nuo tiedot oli teksti-tv:ssä ja muistaakseni Hesarissa. Moni ihminen opiskelee ja tekee töitä, yksi keino rahoittaa opiskeluja.
Tarkoitus oli tuoda esille että myös mies voi tehdä jotain konkreettista lapsen synnyttyä, kun sinä et taida uskoa että mies voisi osallistua myös lastenhoitoon.
"Ehkä naiset hyvää hyvyyttään ottavat sitten koti- ja lapsihommia itselleen, ettei miehen tarvitse. Tämä voi olla naiselta uhraus."
Kyllä kysymys on aika paljon siitä miten vapaat kädet naisella on omalla työurallaan. Minusta parasta olisi jos osaava nainen pärjäisi urallaan, ja jos perhe (ei nainen ainoastaan) haluaa lapsen, naisen ura ei katkeaisi heti alkuun. Tältä pohjalta ajateltuna miesten ottaminen tasa-veroiseksi kumppaniksi synnytykseen ja lastenhoitoon toimisi siis myös naisen etujen puolesta. Tämä on se kaiken kantava ajatus jota olen yrittänyt tässä selittää. On myös väärin evätä isältä mahdollisuus koti-isyyteen, asiaa voi siis tarkastella myös toiselta kantilta. Tässä tullaan taas myös siihen valinnanvapauteen joka on hyvä olla olemassa. Nainen saa päättää synnyttääkö, milloin jne.
Jos silti ajattelet että on naisen tehtävä synnyttää kun mies käy armeijassa, on melko selvää että mitään kehitystä tiiviimpään perheseen ei tapahtuisi. Onneksi olet ollut jo väärässä, ja mies on perheelle muutakin kuin vain lapsia etäisesti tervehtivä työmies. Siksi ihmettelen sitä miksi näet tarvetta synnytyksen ja asepalveluksen tarkalle jaolle, se kun on täysi mahdottomuus jos ajatellaan että naisten asema paranisi oleellisesti.
"Ja vaikkeivät arjen puuhat suurta fyysistä kapasiteettia vaatisikaan, niin pitemmän päälle ne kyllä ottavat jo kunnolle, siis kestävyyttä siinä mitataan. Ja koska miehellä on parempi fysiikka, hänellä on parempi kestävyys ja näin hän kestää enemmän kotitöitä, minkä takia häneltä voidaankin niiden hoitamista odottaa enemmän kuin naiselta,"
Tiedän vallan hyvin ettei melko raskaisiin töihin tarvita väkisin miehiä. Tietysti työn määrä voi olla kriittinen, mutta nykyisissä talouksissa on sen verran vähän tehtävää että tuskin kukaan pääsee palamaan täysin loppuun, jos töitä vähänkin jaetaan. Eli en usko että sukupuolten erilainen kestävyys tulisi esille nykyisissä kotitöissä, tätä kestävyyden välistä eroahan sinä tarkoitit.
Ja jos ajatellaan pelkästään sitä määrää mitä nainenkin voi tehdä kotitöitä fyysisen voiman puolesta, tässä olisivat varmaan hyvänä esimerkkinä isoäidit silloisilla maatiloillaan. Aika on tietysti muuttunut, otinkin asian esille pelkkänä vertailukohtana.
"vähän niinkuin lapsia ei laiteta tekemään yhtä raskaita hommia kuin aikuiset, tai isommat eivät saa kiusata pienempää. Naispolot heikkouttaan väsyvät. Kas tässä ykkösluokan tilaisuus miehelle olla sankari!"
Tottakai heikompaa kannattaa aina auttaa jos tilaisuus siihen vain on.
..pitkästä vastauksestasi. Tuntuu ihmeelliseltä, että tältä palstalta löytyy mies, joka yrittää käsitellä esiin nostettua kysymystä pohtien ja asiallisesti eikä vain heittäen jonkin herjan. Tiedän että on paljon kunniallisia miehiä, mutta he ilmeisesti pakenevat suomifoorumin feminismipalstaa. Asiallisuus on jo jotain itsessään. Asiallisuuden lisäksi taisi olla ihan asiaakin. Nyt olen vähän väsynyt kommentoimaan, enkä löytänyt tekstistäsi mitään mistä olisin kauheasti eri mieltä. Niin että voin rauhassa ilmaista olevani samaa mieltä ;). Mikä tietenkin tuottaa vähemmän keskustelua.
Tasa-arvo itsessään asettaa tiettyjä henkilön omaan maailmankuvaan perustuvia odotuksia. Samoin käsite saa mielikuvallisia odotuksia kokemusten ja oman maailmankuvan pohjalta. Samanlaisia odotuksia saa esimerkiksi käsite feminismi, joka on monisäikeinen sekä ennakkoluuloihin ja ennakko-odotuksiin perustuva käsite yksilöllisellä tasolla. Yhtä selkeää selitettä ei tällekään löydy.
Itse miellän tasa-arvoisen yhteiskunnan yhtäläisten mahdollisuuksien sekä yhtälaisen ihmisarvon yhteiskunnanksi. Tasa-arvo ei siis takaa suoraan yhtäpaljon johtopaikkoja tai päättäjän jakkaroita naisille ja miehille. Tasa-arvoinen yhteiskunta takaa yhtälaiset mahdollisuudet jokaiselle. Tästä eteenpäin on jokaisen oma asia miten hän tämän mahdollisuuden käyttää hyväkseen. Huomaa, että tässä siis puhun urasta ja materiaalista. Henkiseen tasa-arvoon on yhteiskunnan hieman vaikeampi vaikuttaa. Mutta toistaaltaan tuntuu nykymaailmassa materiaali olevan huomattavasti tärkeämpää.
Koska tämänkin palstan perusteella on tasa-arvossa tärkeää nimenomaan materiaalin jakautuminen en tässä halua puuttua henkiseen elämään. Henkinen hyvinvointi kun seuraa eri ihmisille eri asioista. Toisaalta täällä on paljon puhuttu tasa-arvon nimissä kotitöiden jakautumisesta. Tähän ei käsittääkseni yhteiskunnalla ole rahkeita puuttua, eikä pidäkkään. Yhteiskunta ei saa puuttua yksilön elämään kuin perustuslaillisessa mielessä. Täten laki tiskivuoroista on täysin absurdi.
Mahdollisuuksien tasa-arvo siis takaa jokaiselle mahdollisuuden menestyä yhtälailla elämässä. Tämä tarkoittanee lähinnä koulutuksen mahdollistamista. Yhteiskunnan ei tule mielestäni puuttua edes tasa-arvon nimissä siihen lopputulokseen, joka seuraa näistä mahdollisuuksista. Tämän vuoksi kiintiöt eivät kuulu tasa-arvon piiriin eivätkä ole tasa-arvo ajatuksen kanssa yhtenäisiä. Kiintiöt tarkoittavat sukupuoliroolien edistämistä ja erottavat sukupuolia entisestään toisistaan.
"Mitä ymmärrätte tasa-arvoa ajavien naisten tai miesten tarkoittavan tasa-arvolla?"
Tähän kysymykseen on täysin mahdotonta vastata. En voi tietää mitä muut käsittävät tasa-arvolla ennen kuin he kertovat sen. Joku käsittää kuten minä, että tasa-arvo on yhtälaisia mahdollisuuksia ja samanarvoisuutta. Toinen käsittää, että tasa-arvo on sitä kun jokaisella on kaikkea yhtäpaljon riippumatta omasta panoksestaan. Kolmannen ja neljännen käsittee liikkuvat tuossa välimaastossa.
"Millainen teidän mielestänne olisi ihanneyhteiskuntamalli? "
Myös tähän on hankala vastata. Odotukset ihanneyhteiskunnasta muovautuvat koko ajan. Historiaa tarkastellessa on ihanneyhteiskuntia ollut monenlaisia. Monet niistä ovat nykyaikaisen ihmisen mielestä kaikkea muuta kuin ihanneyhteiskuntia eikä niissä ole ollut oikeudenmukaisuutta nimeksikään.
Tasa-arvoinen yhteiskunta takaa siis kaikille yhtälaiset mahdollisuudet onneen ja menestykseen. Tämä on toki tulkinnan varaista sillä onni ja menestys eivät ole kaikille samoja asioita.
Toivotaan, että tämmä ylitti sinuun asiallisuuskynnyksen.
Tällaisia kommentteja on mieluisaa lukea. Ehdin jo ajatella, että Sirpan asialliseen kysymykseen tulee sitä samaa marinaa kuin aina ennenkin ja aina samoilta. Jos miehet tajuavat ainoaksi epätasa-arvoksi miesten ja naisten välillä asevelvollisuuden, niin pientä on ajattelu. He ohittavat tietoisen kylmästi ne lukuisat mittarit, jotka indikoivat naisten systemaattista, oikeudetonta epätasa-arvoa yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Minäkin ymmärrän tasa-arvon yhtäläisinä mahdollisuuksina. Mahdollisuudet eivät ole yhtäläiset, jos niitä ei suoda syistä, jotka ovat irrelevantteja. Esim. siitä syystä, että hakija, nimitettävä tms. on nainen. Ja tästähän on nimen-omaan kyse naiskiintiöissä, ei siitä, että epäpäteviä pitää nostaa päättäjien palleille. Päteviä naisia on käytettävissä runsaasti, mutta eipä vain nimetä. Nimeäjät ovat tavallisesti miehiä.
Yhtäläisiin mahdollisuuksiin kuuluu mielestäni myös se, että pakotetaan kohtuudella valitsemaan moniarvoisemmin, laadusta tinkimättä. On turhaa edes yrittää väittää, ettei yhteiskunnassa vallitsisi hyvä-veli-järjestelmä, se on tosiasia. Enkä pidä sitä oikeana. Miesnimeäjä todennäköisesti ajattelee, että miesten kesken on helpompaa asioida, tutumpaa.
Säännösten ja sanktioiden tarkoituksena on tuottaa oikeutta. Mistä muusta on kyse silloin, kun kiintiöitä toteutetaan fiksusti eikä niinkuin poliittisiä kähmintöjä? Siis ei erivapauksia vaan yhtäläiset mahdollisuudet.
Muuten, minun puolestani armeijan saisi säätää pakolliseksi myös naisille, mikäli ylimalkaan enää nähdään tarpeelliseksi yleinen asevelvollisuus. Suomessa on koko itsenäisyyden ajan ollut miesenemmistöinen eduskunta, missähän vika? Sinänsä koko tämän armeija-asian korostunut esille tuonti on huvittavaa, antaa vaikutelman, että oikein pitää etsiä kissojen ja koirien kanssa miestä syrjivää epäkohtaa.
"Päteviä naisia on käytettävissä runsaasti, mutta eipä vain nimetä. Nimeäjät ovat tavallisesti miehiä".
MIten ihmeessä sitten kuitenkin jotkut naiset onnistuvat pääsemään johtavaan asemaan ja vielä menestymään siellä? Käyttävätkö he kenties joitakin naisten konsteja, kun onnistuvat pääsemän hyvävelijärjestelmän läpi? Osaisitko sinä valaista asiaa?
Ettekai te tosissanne väitä ettei suomessa jo ole ollut pitkään samat koulutusmahdollisuudet naisille ja miehille?
Valtaosa lukiolaisista on naisia, ammattikouluissa taas on kaiketi valtaosa miehiä, eli kaikesta valinnanvapaudesta huolimatta asetelmat ovat perinteiset. Miksei naiset sitten mene niihin teknisiin kouluihin lukemaan insinööriksi tai muihin kovapalkkaisille aloille?
Valinta on vapaa, jos naiset siis valitsevat väärin niin se ei ole miesten vika.