Olen huomannut että on todella vaikea rakentaa ihmissuhdetta huonoitsetuntoisen ihmisen kanssa. Ja monesti olen törmännyt lihaviin ihmisiin joiden itsetunto on niin hajalla että loppujen lopuksi ystävyys kariutuu siihen että lihava ihminen rupeaa syyttämään ja haukkumaan. Ystävyyttä varjostaa katkeruus, kateellisuus ja varsinkin heikkoitsetuntoisen ihmisen ennakkoluuloisuus/epäileväisyys laihoja ihmisiä kohtaan. Ja on väärin että ystävyys perustuu lihavan ihmisen itsetunnon kohottamiseen, hänen tukemiseensa ja kehumiseensa.
Painajaiseni olisi olla porukassa missä olisin ainut laiha. Saisin varmasti niin paljon paskaa niskaani että toivoisin olevani yhtä iso kuin muut. Ja nyt joku varmaan sanoo että siltähän juuri tuntuu lihavasta laihojen joukossa. Mutta epäilenpä vahvasti ettei laihoilla ihmisillä ole yhtä suurta syytä ruveta katkerina ja kateellisina vainoamaan lihavaa. He varmasti näkevät tämän tavallisena ihmisenä. Mutta ne lihavat, jotka ovat kärsineet lihavuudestaan, kaatavat kaiken katkeruutensa tämän laihan päälle. En yleistä, mutta liian usein olen joutunut kärsimään huonoitsetuntoisten lihavien takia! Varmasti kiusaamista tapahtuu ihmisten välillä, mutta miksi ihmeessä monet lihavat asettavat itsensä erityisasemaan lihavuutensa takia, ja kuvittelevat lihavuuden olevan maailman suurin ongelma?
Siinä sitten yritetään porukalla kasvattaa lihavan ihmisen itsetuntoa ja puidaan hänen kilo-ongelmiaan. Eihän siinä mitään vaikka itselläni olisi vakava lihas-sairaus, eihän se ole lihavuuden rinnalla mitään. Ja minullahan ei ole oikeutta arvostella kriittisesti itseäni, sillä enhän minä ole LIHAVA. Olen siis täydellinen, koska eihän paha akne tai kierot hampaat saa olla syy valittamiseen. Ja vartaloani minun tulee olla täysin tyytyväinen, muuten tulee turpiin. Mutta mitä jos erehdynkin kehumaan ulkonäköäni, niin silloin vasta itserakas, ajattelematon ja paha olenkin! Hyi! Peiton alla sitten itken sitä etten todellakaan osaa olla mitenkään päin, kaikki mitä sanon on väärin. Jopa ilmeistä ja eleistä minua syytetään. Ja ajatuksiani luetaan. Yritän kuulemman viedä heiltä poikaystävätkin. Olen kyseenalaistanut kaiken itsessäni ja käytöksessäni. Olen itkenyt psykiatrille, terkkarille ja parhaalle ystävälleni. He olivat täysin sitä mieltä ettei minussa ole mitään vikaa.
Mulle kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. En kohtele lihavia tai laihoja eri tavalla. Lihavat ovat olleet minun silmissäni aina samalla viivalla kuin laihatkin, mutta nyt, monien kommervenkkejen jälkeen olen tajunnut että jos ihmisen itsetunto on nollassa.. en uskalla lähestyä häntä. En jaxa olla enään varpaillani enkä halua olla pelkkä kynnysmatto!
Rakastakaa ja kunnioittakaa itseänne, ja hyväksykää itsenne! Koska muuten ette kykene rakastamaan, kunnioittamaan ja hyväksymään muita ihmisiä!
Kirjoitin tämän textin lihavapalstalle alunperin, mutta ajattelin sen sopivan myös tänne, koska ystävieni käytös on saanut minut masennuksen partaalle. Olisi kiva jos kommentoisitte! Onko muilla vastaavia kokemuksia!??
Painajaiseni olisi olla porukassa missä olisin ainut laiha. Saisin varmasti niin paljon paskaa niskaani että toivoisin olevani yhtä iso kuin muut. Ja nyt joku varmaan sanoo että siltähän juuri tuntuu lihavasta laihojen joukossa. Mutta epäilenpä vahvasti ettei laihoilla ihmisillä ole yhtä suurta syytä ruveta katkerina ja kateellisina vainoamaan lihavaa. He varmasti näkevät tämän tavallisena ihmisenä. Mutta ne lihavat, jotka ovat kärsineet lihavuudestaan, kaatavat kaiken katkeruutensa tämän laihan päälle. En yleistä, mutta liian usein olen joutunut kärsimään huonoitsetuntoisten lihavien takia! Varmasti kiusaamista tapahtuu ihmisten välillä, mutta miksi ihmeessä monet lihavat asettavat itsensä erityisasemaan lihavuutensa takia, ja kuvittelevat lihavuuden olevan maailman suurin ongelma?
Siinä sitten yritetään porukalla kasvattaa lihavan ihmisen itsetuntoa ja puidaan hänen kilo-ongelmiaan. Eihän siinä mitään vaikka itselläni olisi vakava lihas-sairaus, eihän se ole lihavuuden rinnalla mitään. Ja minullahan ei ole oikeutta arvostella kriittisesti itseäni, sillä enhän minä ole LIHAVA. Olen siis täydellinen, koska eihän paha akne tai kierot hampaat saa olla syy valittamiseen. Ja vartaloani minun tulee olla täysin tyytyväinen, muuten tulee turpiin. Mutta mitä jos erehdynkin kehumaan ulkonäköäni, niin silloin vasta itserakas, ajattelematon ja paha olenkin! Hyi! Peiton alla sitten itken sitä etten todellakaan osaa olla mitenkään päin, kaikki mitä sanon on väärin. Jopa ilmeistä ja eleistä minua syytetään. Ja ajatuksiani luetaan. Yritän kuulemman viedä heiltä poikaystävätkin. Olen kyseenalaistanut kaiken itsessäni ja käytöksessäni. Olen itkenyt psykiatrille, terkkarille ja parhaalle ystävälleni. He olivat täysin sitä mieltä ettei minussa ole mitään vikaa.
Mulle kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. En kohtele lihavia tai laihoja eri tavalla. Lihavat ovat olleet minun silmissäni aina samalla viivalla kuin laihatkin, mutta nyt, monien kommervenkkejen jälkeen olen tajunnut että jos ihmisen itsetunto on nollassa.. en uskalla lähestyä häntä. En jaxa olla enään varpaillani enkä halua olla pelkkä kynnysmatto!
Rakastakaa ja kunnioittakaa itseänne, ja hyväksykää itsenne! Koska muuten ette kykene rakastamaan, kunnioittamaan ja hyväksymään muita ihmisiä!
Kirjoitin tämän textin lihavapalstalle alunperin, mutta ajattelin sen sopivan myös tänne, koska ystävieni käytös on saanut minut masennuksen partaalle. Olisi kiva jos kommentoisitte! Onko muilla vastaavia kokemuksia!??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli sää oot kateellinen lihaville ku ne saa huomiota kilopulmillansa?????
EN. =D
Usein ne vähän lihavammat laulaa kuinka "sä oot niin ihanan hoikka". Luulee varmaan et se tuo jotain erityistä onnellisuutta. Tuohan se terveyttä ja parempaa ulkonäköä, MUTTA on siinä varjopuolensakin. Jatkuva huolenpito jokaiselta, ihmiset aina vahtimassa ja kommentoimassa. Saati sitten jos saatankin syödä herkkuja (joka päivä) "siis tää on niiiin epäreilua et sä et liho ollenkaan", aineenvaihdunnalleni en voi mitään, mutta sille kyllä et harrastan liikuntaa säännöllisesti ja syön terveellisesti (kaksi lämmintä ateriaa joka pvä). Siispä, lihaville vinkki, lopettakkaa valittaminen ja tehkää asialle jotain jos kerran niin kauheeta on! Tiedän lihavia ihmisiä (kaveripiirissäni) jotka ovat sinut itsensä kanssa ja heidän kanssaan on todella mukavaa! Tuskin kukaan järkevä ihminen valitsee kavereitaan ihramäärän perusteella, ellei sitten oikeasti ole tyhmä ja pinnallinen. Ehkä paras tv-ohjelma aikoihin oli suurin pudottaja, kilpailijoita tsempattiin niin kympillä ja muutenki formaatti oli ihan loistava, siitä mallia ja asennetta!!!
merkkaa mulle paskan vertaa. itse kohtelen myöskin kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. itselläni on huonosta lapsuudesta johtuen äärimmäisen alhainen itsetunto, vaikka ulkonäkö on ihan normaali. antaisin mitä vain, että saisin omakseni terveen itsetunnon. yleensä ihmissuhteet kariutuvat minullakin, enkä osaa tehdä minkäänlaisia alotteita. parisuhde on painajaiseni. kun alan ihastua johonkin, niin tunnen itseni niin onnettomaksi, että loppujen lopuksi on ajettava toinen pois.
oli kuin minun "suusta" tuo tekstisi. olen myös tuollainen; itsetunto tosi huono, vaikka ulkonäkö ihan normaali (tosin itse luulen olevani ruma..)
ja aina jos joskus satun pääsemään juttusille jonkun kanssa, niin jos sitten pitäisi alkaa tehdä syvempää tuttavuutta, niin käy näin: sulkeudun kuoreeni ja ajattelen, että ei tuo kuitenkaan halua olla ystäväni...eli ajan pois mahd. ystävän. tätä tapahtuu oikeastaan sukupuolesta riippumatta, mutta pahempi jos kyseessä on miespuolinen (olen siis nainen).
eli minä myös tahtoisin saada itsetuntoani kohotettua, ja itsensä hyväksyminen ei ole mielestäni ulkonäöstä kiinni.
Ensinnäkin kaikki ylipainoiset eivät ole huono itsetuntoisia eivätkä kaikki laihat/hoikat hyvä itsetuntoisia.
Itse olen hoikka ja itsetuntoni ei ole mitenkään hyvä. Olen kuullut ikäni marinaa ja narinaa painosta. Kateellisuutta ja katkeruutta, jotka on peitelty huolissaan olemisella. Jokaisella on aina tuntunut olevan oikeus puuttua syömiseeni ja arvostella ulkomuotoani. Joskus siitä välitin ja pahoitin mieleni, mutta en enää.
Helpointa on sinulle itsellesikin, kun elät omaa elämää ja suljet korvasi joutavalta narinalta. Kateellisia, katkeria ja jopa ilkeitä ihmisiä on maailmassa ihan liikaa. Oma pahaolo on niin helppo kaataa toisten niskaan. Paljon vaikeampaa on käsitellä omat ongelmansa. Se onko ihminen pahantahtoinen ei ole mitenkään riippuvainen ihmisen massasta vaan ihan muista seikoista. Huono itsetuntokaan ei kyllä tarkoita automaattisesti sitä, että olisi tarvetta morkata toisia.
Olettaisin sinun olevan vielä aika nuori. Tässäkin asiassa aika tekee tehtävänsä. Kun opit hyväksymään itsesi opit myös sen, että vain sillä mitä sinä itse itsestäsi ajattelet on oikeasti merkitystä. Aina on ihmisiä, jotka puhuvat pahaa, jos ei suoraan päin naamaa, niin sitten selän takana. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää - eikä pidäkään.
P.S En halua olla tyly, mutta et sinä itsekään vaikuta kovin hyvän itsetunnon omaavalta ihmiseltä, mutta harvalla nuorella ihmisellä niin onkaan.