Mitenkähän saisin taas kaikkien näiden tunnekuohujen keskeltä kirjoitettua tämän rakentavasti.. En varmaan mitenkään. Olen taas niin täynnä ala-asteikäisten tasolla olevia aikuisia, jotka ovat hakeutuneet hoitoalalle, mutta sitten kiletäytyvät tekemästä heille kuuluvia hommia. Olen myös toisaalta väsynyt kuuntelemaan itkemistä ja ainaisia virsiä siitä mitä on tapahtunut.
Ennenkuin joku nyt alkaa esittelemään vastalauseita siitä, että "tule itse katsomaan mitä vanhustenhoito on", voin sanoa, että olen nähnyt mitä se on, koska olen tehnyt ko. työtä ja teen tälläkin hetkellä. Joten siihen on turha vedota.
Tiedän, että vanhustenhoito on rankkaa siinä missä muukin hoitotyö. Siinä on paljon nostelua, siirtelyä, joskus on päiviä, että kuulee vain valitusta, saa juosta päivän tukka putkella ja siltikään ei ehdi kirjaamaan työvuoron aikana asioita koneelle, raportti annetaan "lennossa", jos annetaan... Pitää kuunnella kiroilemista ja huutamista ja kenties kokea myös fyysistä väkivaltaa. Mutta, sitten voi kuulla myös kiitosta yhden työpäivän aikana enemmän kuin vuoteen, näkee hymyn ja tyytyväisyyden vanhuksen kasvoilla jne.. se on palkitsevaa. Ja silloin tulee sellainen onnistumisen tunne. Samoin jos joku haava alkaa parantua. Ei ne niin ihmeellisiä asioita ole mistä se hyvä mieli tulee.
Nyt sitten siihen dilemmaan.. Eli oma omainen on eri kaupungissa ja eri puolella maata vanhainkodissa vuodepotilaana. Halvaantunut, puhe pelaa, järki luistaa jne.. kroppa vaan ei toimi. Tuollaiselle ihmiselle on tärkeää, että pystyy tekemään itse niitä pieniä asioita kuten vaihtamaan kaukosäätimellä kanavaa, kun sormet sen verran liikkuvat ja ottamaan juomamukin pöydältä. Siinä tärkeää on se, että pöydän on oltava juuri oikella kohdalla, koska käsi on niin jäykkä, että se on todella pienestä kiinni, ettei juomamukiin ylety tai saa kunnon otetta. Se ei ole siis ilkeyttä, jos asukas pyytää siirtämään pöytää useamman kerran. Tuollaiselle ihmiselle on myös hyvin tärkeää, että hän voi itse vaikuttaa häntä koskeviin päätöksiin. Mutta ei, sen sijaan hoitajat (eivät siis kaikki, muutamat) ovat käyneet uhkailemassa vanhusta hänen huoneessaan, että hänet siirretään toiseen vanhainkotiin sellaiseen korpeen, jonne sukulaiset eivät tulekaan kovin usein.. Puoliso käy nykyisin joka päivä katsomassa vanhusta, mutta sitten se loppuisi. Matka olisi niin pitkä, että se olisi mahdottomuus. Yhden työvuoron aikana hoitaja on käynyt humalassa uhkailemassa asukasta. Vanhus kertoi omaisille, että hoitaja haisi viinalle ja käyttäytyi myös sillä tavalla. Hänen kanssaan työvuorossa ollut toinen hoitaja vahvisti tiedon omaisille, mutta työtoverit päättivät keskuudessaan, että vanhus leimataan valehtelijaksi ja tämä toinen työvuorossa ollut henkilö vaikeni aiheesta tämän jälkeen. Vanhus on mm. jätetty nosturiin roikkumaan ylös yksin huoneessaan rangaistusmielessä. Vaippoja ei ole vaihdettu kun on pyydetty, housuja ei ole puettu, kun ihminen palelee ja pyytää pukemaan. Ikkuna on silti laitettu vielä auki, kun pihalla on kaiken huipuksi pakkasta. Jospa se vaikka paleltuisi ja kuolisi.. Saisi ainakin jonkun hengitystieinfektion niin siitä pääsisi eroon. Niinkö?? näitä esimerkkejä riittäisi loputtomiin, mutta eiköhän pointtini tule selväksi. Nyt sitten jotkut hoitajat ovat kieltäytyneet hoitamasta vanhusta kokonaan, syyksi ovat sanoneet, että kun asukas on niin hankala. Vanhukselle hoitajat ovat myös käyneet sanomassa, että yksi hoitaja on hänen vuokseen sairaslomalla. Mitä ihmettä??!! Kuka tuollaista menee sanomaan potilaalle? Missä on etiikka, missä on ammatillisuus?? Minä vain kysyn! Minä en IKINÄ sanoisi tuollaista potilaalle! Tuo on todella epäammatillista alkaa syyttelemään ihmistä joka päivästä toiseen makaa sängyssä ihan itsestään riippumattomista syistä. Jos hän saisi valita, hän TODELLAKIN olisi jossain aivan muualla kuin vanhainkodissa, työhönsä leipiintyneiden ja elämäänsä kyllästyneiden ihmisten rääkättävänä! Näin se vaan on! Hoitajat ovat töissä siellä ja heille maksetaan siitä, että JOKAINEN potilas hoidetaan. Se on heidän työtään. Jos jokainen hoitaja Suomessa päättäisi, että minä en hoida tuota, kun en tykkää siitä ja se on vaikea, niin kuka ne ihmiset sitten hoitaisi? En minäkään hoitaisi juuri ketään, jos ajatusmaailmani olisi tuollainen.. Tässä nyt oli minun purkautumiseni. Haluan tekstilläni viestittää sitä, että jokaisen tulisi varmasti katsoa peiliin ja tarkastella sitä omaa ammatillisuutta ja miettiä, mitä se tarkoittaa. Ihmisen pitää ymmärtää, mitä kaikkea se vaatii ja tarkoittaa, kun ko. alan valitsee. Henkilökemiat eivät saa vaikuttaa hoidon laatuun! ja käytös ei saa olla epäasiallista! Mieti jos itse makaisit sen ihmisen tilalla, ketä hoidat. Ja mieti miltä siitä ihmisestä mahtaa oikein tuntua. Luultavasti se ihminen, ketä hoidat, ei ole kovin onnellinen ollessaan vanhainkodissa. Ihmiseltä ei voi viedä ihmisarvoa, eikä itsemääräämisoikeutta. Tätä meidän kaikkien on hyvä pohtia ja olisin kiinnostunut kuulemaan muidenkin omaisten kokemuksia. Tämä kirjoitus kohdistuu nyt vain yhteen vanhainkotiin ja osaan sen henkilökunnasta. Tarkoitus ei ole mollata hoitoalan ihmisiä, olenhan itsekin sellainen. Mutta kun tätä surullista tarinaa on jatkunut jo monta vuotta, haluaa sen tuoda julki ja epäoikeidenmukaisuutta vastaan haluaa taistella. Ja jos tästä jotakin positiivista haluaa repiä, niin onhan tässä se hyvä puoli, että oppii ainakin sen millainen ei itse halua olla! olisi kiva kuulla muidenkin omaisten kokemuksia.
Ennenkuin joku nyt alkaa esittelemään vastalauseita siitä, että "tule itse katsomaan mitä vanhustenhoito on", voin sanoa, että olen nähnyt mitä se on, koska olen tehnyt ko. työtä ja teen tälläkin hetkellä. Joten siihen on turha vedota.
Tiedän, että vanhustenhoito on rankkaa siinä missä muukin hoitotyö. Siinä on paljon nostelua, siirtelyä, joskus on päiviä, että kuulee vain valitusta, saa juosta päivän tukka putkella ja siltikään ei ehdi kirjaamaan työvuoron aikana asioita koneelle, raportti annetaan "lennossa", jos annetaan... Pitää kuunnella kiroilemista ja huutamista ja kenties kokea myös fyysistä väkivaltaa. Mutta, sitten voi kuulla myös kiitosta yhden työpäivän aikana enemmän kuin vuoteen, näkee hymyn ja tyytyväisyyden vanhuksen kasvoilla jne.. se on palkitsevaa. Ja silloin tulee sellainen onnistumisen tunne. Samoin jos joku haava alkaa parantua. Ei ne niin ihmeellisiä asioita ole mistä se hyvä mieli tulee.
Nyt sitten siihen dilemmaan.. Eli oma omainen on eri kaupungissa ja eri puolella maata vanhainkodissa vuodepotilaana. Halvaantunut, puhe pelaa, järki luistaa jne.. kroppa vaan ei toimi. Tuollaiselle ihmiselle on tärkeää, että pystyy tekemään itse niitä pieniä asioita kuten vaihtamaan kaukosäätimellä kanavaa, kun sormet sen verran liikkuvat ja ottamaan juomamukin pöydältä. Siinä tärkeää on se, että pöydän on oltava juuri oikella kohdalla, koska käsi on niin jäykkä, että se on todella pienestä kiinni, ettei juomamukiin ylety tai saa kunnon otetta. Se ei ole siis ilkeyttä, jos asukas pyytää siirtämään pöytää useamman kerran. Tuollaiselle ihmiselle on myös hyvin tärkeää, että hän voi itse vaikuttaa häntä koskeviin päätöksiin. Mutta ei, sen sijaan hoitajat (eivät siis kaikki, muutamat) ovat käyneet uhkailemassa vanhusta hänen huoneessaan, että hänet siirretään toiseen vanhainkotiin sellaiseen korpeen, jonne sukulaiset eivät tulekaan kovin usein.. Puoliso käy nykyisin joka päivä katsomassa vanhusta, mutta sitten se loppuisi. Matka olisi niin pitkä, että se olisi mahdottomuus. Yhden työvuoron aikana hoitaja on käynyt humalassa uhkailemassa asukasta. Vanhus kertoi omaisille, että hoitaja haisi viinalle ja käyttäytyi myös sillä tavalla. Hänen kanssaan työvuorossa ollut toinen hoitaja vahvisti tiedon omaisille, mutta työtoverit päättivät keskuudessaan, että vanhus leimataan valehtelijaksi ja tämä toinen työvuorossa ollut henkilö vaikeni aiheesta tämän jälkeen. Vanhus on mm. jätetty nosturiin roikkumaan ylös yksin huoneessaan rangaistusmielessä. Vaippoja ei ole vaihdettu kun on pyydetty, housuja ei ole puettu, kun ihminen palelee ja pyytää pukemaan. Ikkuna on silti laitettu vielä auki, kun pihalla on kaiken huipuksi pakkasta. Jospa se vaikka paleltuisi ja kuolisi.. Saisi ainakin jonkun hengitystieinfektion niin siitä pääsisi eroon. Niinkö?? näitä esimerkkejä riittäisi loputtomiin, mutta eiköhän pointtini tule selväksi. Nyt sitten jotkut hoitajat ovat kieltäytyneet hoitamasta vanhusta kokonaan, syyksi ovat sanoneet, että kun asukas on niin hankala. Vanhukselle hoitajat ovat myös käyneet sanomassa, että yksi hoitaja on hänen vuokseen sairaslomalla. Mitä ihmettä??!! Kuka tuollaista menee sanomaan potilaalle? Missä on etiikka, missä on ammatillisuus?? Minä vain kysyn! Minä en IKINÄ sanoisi tuollaista potilaalle! Tuo on todella epäammatillista alkaa syyttelemään ihmistä joka päivästä toiseen makaa sängyssä ihan itsestään riippumattomista syistä. Jos hän saisi valita, hän TODELLAKIN olisi jossain aivan muualla kuin vanhainkodissa, työhönsä leipiintyneiden ja elämäänsä kyllästyneiden ihmisten rääkättävänä! Näin se vaan on! Hoitajat ovat töissä siellä ja heille maksetaan siitä, että JOKAINEN potilas hoidetaan. Se on heidän työtään. Jos jokainen hoitaja Suomessa päättäisi, että minä en hoida tuota, kun en tykkää siitä ja se on vaikea, niin kuka ne ihmiset sitten hoitaisi? En minäkään hoitaisi juuri ketään, jos ajatusmaailmani olisi tuollainen.. Tässä nyt oli minun purkautumiseni. Haluan tekstilläni viestittää sitä, että jokaisen tulisi varmasti katsoa peiliin ja tarkastella sitä omaa ammatillisuutta ja miettiä, mitä se tarkoittaa. Ihmisen pitää ymmärtää, mitä kaikkea se vaatii ja tarkoittaa, kun ko. alan valitsee. Henkilökemiat eivät saa vaikuttaa hoidon laatuun! ja käytös ei saa olla epäasiallista! Mieti jos itse makaisit sen ihmisen tilalla, ketä hoidat. Ja mieti miltä siitä ihmisestä mahtaa oikein tuntua. Luultavasti se ihminen, ketä hoidat, ei ole kovin onnellinen ollessaan vanhainkodissa. Ihmiseltä ei voi viedä ihmisarvoa, eikä itsemääräämisoikeutta. Tätä meidän kaikkien on hyvä pohtia ja olisin kiinnostunut kuulemaan muidenkin omaisten kokemuksia. Tämä kirjoitus kohdistuu nyt vain yhteen vanhainkotiin ja osaan sen henkilökunnasta. Tarkoitus ei ole mollata hoitoalan ihmisiä, olenhan itsekin sellainen. Mutta kun tätä surullista tarinaa on jatkunut jo monta vuotta, haluaa sen tuoda julki ja epäoikeidenmukaisuutta vastaan haluaa taistella. Ja jos tästä jotakin positiivista haluaa repiä, niin onhan tässä se hyvä puoli, että oppii ainakin sen millainen ei itse halua olla! olisi kiva kuulla muidenkin omaisten kokemuksia.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En usko tarinaasi tuollaisenaan. Jos hoidosta tulee huomautettavaa , tulee ensin jutella hoitajien ja osastonhoitajan kanssa, sitten ottaa yhteyttä laitoksen ylihoitajaan ja kaupungin vanhustyön johtajaan, loppupeleissä ihan lääninhallitukseen lääninlääkäriin.
Usko tai älä, sehän ei vaikuta tähän tilanteeseen yhtään mitenkään. Mutta mitä se mnua hyödyttäisi jossain suomi24:n palstalla valehdella..? enhän minä tästä mitenkään hyödy, kerron vain niinkuin asiat ovat. Surullista, mutta totta, tällaista tapahtuu ja varmasti ihan jonkin verran.. Kaikki tiedot eivät vaan pääse kuuluvile korville.. Kaikilla kun ei ole niitä ihmisiä kenelle kertoa tai kykyä edes tuottaa puhetta.. :(
Ja luuletko ettei tästä asiasta ole keskusteltu ja yritetty pitää kokouksia? Mutta aina juuri, kun kokouksen ajankohta on käsillä, joku hoitaja jää juuri sopivasti sairaslomalle. Ja näin ei ole käynyt vain kerran tai kaksi! Ja koska omaiset ovat hajonneet ympäri maata, ymmärtänet että kokousta ei voi ihan päivän varoitusajalla aina sopia ja perua. Mutta tämä juttu ei totisesti jää tähän, siitä aion huolen pitää. Me olemme painaneet niiiiin paljon villasella, koittaneet ymmärtää, ja toivoneet, että asioihin tulisi muutos. Mutta nyt saa riittää. Minä en ainakaan tästä asiasta enää vaikene. Aion tehdä jutusta julkisen ja teen siitä niin ison numeron kuin ikinä tarvitsee. Minusta on surullista ja erittäin epämukavaa tilanteen ollessa tällainen, mutta henkilökunta ei jätä paljoa valinnanvaraa.Jossakin se raja kulkee ja nyt se raja on tullut vastaan. Meille kaikille alkaa pikkuhiljaa riittämään tämä aikuisten ihmisten lapsellinen käytös ja tempoilu. Kerrassaan ala-arvoista käytöstä..Kaiken huippu oli se, että kun vanhus sanoi alkoholi vaikutuksen alaisena olevalle hoitajalle, että aikoo kertoa tästä eteenpäin, hoitaja vastasi " kuule *****, mitä luulet kumpaako uskotaa, sinua vai minua?" ja nauroi päälle. En edes vaivaudu kertomaan mitä tuollaisesta ihmisestä ajattelen..
Vanhaa ihmistä ei siirretä yhtään mihinkään, siihen ei ole mitään perustetta. Perusteeksi ei käy se, että hoitajat eivät suostu hoitamaan! Sitten saavat etsiä itselleen uusia hommia!
ja olen itsekin tehnyt työuran hoitajana.
Ei semmoista ammattiryhmää olekaan, jonne ei ole hakeutunut alalle sopimatonta - se kannattaa muistaa. Jokaisesta ammattiryhmästä löytyy "häpeäpilkkuja" heille, jotka hoitavat työnsä ja tehtävänsä myös moraalisesti ja eettisesti mallikelkoisesti.
Kun olin työelämässä kaksi minulle hyvin tuttua ( toinen kummityttöni) kertoivat kauhuissaan kokemuksia eräästä vanhainkodin hoitokulttuurista. Molemmat olivat siellä työharjoittelijana. Kannustin heitä puuttumaan väärinkäytöksiin, mutta veikkaan, että eihän työharjoittelija voi/uskalla sanoa suoraan, siitähän saa huonot arvoinnit. Koska tunnen läheisesti k.o paikan erään työntekijän sisaren, niin kerroin hänelle miten "sisar" oli käyttäytynyt vanhuksia kohtaan, niin ystävätär oli kauhuissaan. Hän oli kanssani samaa mieltä ja on puhunut sisarelleen julki mielipiteensä vanhusten kohtelusta.
Siinä olen samaa mieltä, että aina pitää laittaa eteenpäin huomautus huonosta hoidosta/kohtelusta.
Tosin arvaan, että edelleenkin se on monelle vaikeaa, sillä tottakai me pelkäämme, että omaistamme aletaan valituksen jälkeen kohdella vielä huonommin. Jokainen ihminen on yhtä arvokas vanhana - nuorena. Onneksi suurin osa hoitajista on "omassa alalla", mutta se ei paljoa lohduta, jos muutama käyttäytyy ala-arvoisesti.Me jokainen haluamme arvokkaan vanhuuden ja kuoleman - kiirehtimättä.
Tarkoitinkin sitä, että tuot esiin vaan oman näkemyksesi asiasta. Se ei välttämättä ole ainut oikea. Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Nyt jää toisen puolen ( henk.kunnan ) näkemys tietämättä kokonaan.
Ja onko omaisesi, useita vuosia halvaantuneena maannut, täysin asiallinen ja hyvämuistinen ?
Entä itse, oletko halukas asialliseen keskusteluun ja yhteistyöhön henkilökunnan kanssa ?
Minkä muun näkemyksen voisin yuoda esille kuin omani ja omaiseni? Tottakai asioilla on aina kaksi puolta. Jos luet tekstejä vähän eteenpäin, huomaat, että tiedostan varsin hyvin sen, että tuo vanhus ei ole aina oieassa. Eikä täydellinen, niinkuin kukaan ei ole. En sano etteikö hänessäkin olisi vikaa, eihän kaikesta voi vain hoitajia syyttää. En tiedä kumpi provosoi kumpaa osapuolta, mutta jotain asialle pitäisi tehdä. Ja jos nuo ihmiset ovat koulutettuja, kuten luulisi olevan, kun he tuolla alalla töitä tekevät, pitäisi heiän osata kohdata erilaiset ihmiset ja asiakkaat yksilöinä ja kunnioittaa heitä ihmisinä. Ja jos se asukas ottaa aivoon, niin pitää mieluummin suunsa kiinni kuin että lähtee siihen peliin mukaan, että auotaan päätä vuorotellen. Kenen etua se palvelee? Kyllä minä tiedän et joskus pinna palaa, se on inhimillistä mutta jatkuvaa riitelyä ei voi puolustella eikä selitellä mitenkään. Vanhainkoti ei edelleenkään ole mikään ravintola jossa päätä voi tiskillä aukoa takaisin ja valita asiakkaansa. Ihmiset ovat siellä siksi, että heidät hoidetaan ja siihen sisältyy EDES asiallinen kohtelu.
Nuo hienot valtioin instanssit, ylihoitajta ja muut byrokraatit ja johtajat ovat vain siellä levittämäsää persettään.
Ei niillä ole mitään halua ratkoa ongelmia muuta kuin omien virheittensä peittämiseksi ja oman viran säilyttämiseksi ja itsellen paremman palkan ja etujen saamikseksi.
Laitgokset ja virat jotka on perustettu turvaamaan potilaan oikeuksia, suojelevatkin näitä laitosten mustia enkeleitä ja tappotuomioita ympäriinsä jakelevia lääkäripyöveleitä.
Voi kun olisi useampi omainen joka uskaltaisi tänne kertomaan näitä tositarinoita.
Vanhojen ihmisten lapsetkin ovat valitettettavasti useimmiten yli 50 ja tuon ikäisistä niin harva on tietokoneiden kanssa sinut.
Se on sääli.
Täällä on enimmäkseen nuorehkoa porukkaa, joilta puuttuu elämänkokemus ja sen mukanaantuoma nöyryys ja empatia.
Ovat koppavia ja itseriittoisia.
Pakko tähän on todeta, että sääliksi käy hoitajia, jotka joutuvat noin kovan paineen, ahdistelun ja syyttelyn alla töitä tekemään.
Saattaa olla provo koko kirjoitus, mutta todellisuudessa kyllä tiedän, että omaisten julman kohtelun vuoksi on hoitajia sairaslomilla.
Ja sääliksi käy niitä vanhuksia, jotka alkavat syömälakkoon sen takia miten heitä kohdellaan ja haluavat huonon hoidon takia päästä täältä pois! Silloin jotain on pahasti pielessä! Kyllä on varmasti omaisia, jotka vaativat milloin mitäkin, mutta kyllä niitä laiminlyöntejä tapahtuu ja sairaslomista on turha vain omaisia syyttää! sen enempää kuin potilaitakaan.. Joka työssä kohtaa vaikeita tapauksia, joutuu olemaan diplomaattinen ja nielemään vaikka mitä.. Sellaista on asiakaspalvelutyö. Hoitoala on raskasta, mutta niin on moni muukin ala! ja jos sitä ei kestä, niin sitten on varmaan vaihdettava alaa.
Saanko suositella metaätöitä, joko koneella tai ilman. Ei urputa hankalat asiakkaat eivätkä ruikuta omaiset, mitä nyt joskus muutamat ekovihreät heittäytyvät hankaliksi silloin tällöin. Homma hoituu hennommaltakin naisihmiseltä, kun monitoimikoneella työskentelee.
Paskamaisia tyyppejä hoitoalalla on enemmän kuin on sallittua.
Vaihtakaa alaa kaikki huonot hoitajat.
Jos ette kunnioita potilaita ettekä heidän omaisiaan, alkakaa vetää.
Tässä varmasti on juuri tuollainen huono hoitaja, kun noin päätään aukoo ilman minkäänlaista syytä.
Tämä on erittäin valitettavaa. Itselläni ei ole omaisena, eikä hoitajana, kokemusta tällaisesta, mutta tiedän, että jotkut hoitajat ovat töykeitä potilaille/asukkaille. Minusta nuo teot, mitä viestissäsi kuvailit, täyttävät jo ihmisoikeusrikkomuksen. JULMAA, KIDUTUSTA!!! Ilmoita heti poliisille, vai mihinhän tää asia nyt kuuluisi? Mitähän kyseiset hoitajat tykkäisivät jos heidät sidottaisi sänkyyn kiinni ja nostettaisi kattoon ja jätettäis sinne? Sitten vaan ikkuna auki 30asteen pakkasella ja peitto pois.
Tiedän tapauksia, että pappi on tullut pitämään jokaviikkoista päiväpiiriä vanhainkotiin ja hoitaja ei ole suostunut viemään huonokuntoista asukasta sinne. Sitten kahvilla naureskelee papille ja papin puheille ja välttelee papia viimeiseen.
Joillekin vanhuksille(etenkin niille, jotka eivät pysty itse liikkumaan huoneestaan) on erittäin tärkeä saada edes jonkinlainen kosketus ulkomaailmaan. Ja monille vanhuksille uskonto on tärkeä ja pappi on tärkeä henkilö(tuomassa turvaa ja kuuntelemassa).
Välillä todellakin ihmettelen sitä, kuinka jotkut pääsevät edes opiskelemaan ko hoitoalaa! Ihmetyttää myös se, mikä mahtaa olla se peruste, jolla pääsee edes opiskelemaan hoitoalaa? Sinne pääsee liian helposti vääränlainen tyyppi. Rannalle jää sitten sellainen, jolla oikeasti olisi motivaatiota tai halua toimia potilaiden edun mukaisesti. Toivotan vain voimia, muuta en osaa sanoa..
Onhan tänne tullut tekstiä.. Kiitos siitä.. :) Joo se on todella väärin, että hoitaja ei suostu viemään jonnekin sen takia, että se sotii hänen omaa arvomaailmaansa vastaan.. Hoitaja on siellä töissä ja omat mielipiteet ja maailmankatsomus tulisi tulloin jättää työpaikan ulkopuolelle. Harmillista tuokin, mutta varmasti monelta jää nuo hartaushetket väliin siksi :(.. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että liian moni vääränlainen ihminen pääsee opiskelemaan alaa, jossa tarvitsisi empaattisuutta ja herkkyyttä. Sitä ihmisessä joko on tai ei ole, sitä ei oikein voi opetella. Käyttäytymään voi kyllä opetella =) Kiukutti lukea netistä opiskelijoiden palstalta, kun joku kyseli neuvoja mitä sairaanhoitajien pääsykokeissa haastattelussa kysyttiin. Joku kertoi kyselijälle et olivat kyselleet, mitä mieltä on vanhuksista ja heidän hoidostaan. Tyttö oli kertonut haastatteleville opettajille, kuinka aina joka vko hoitelee omaa mummoaan ja kuinka vanhat ihmiset ovat ihania. Ja heidän hoitoonsa pitäisi panostaa... Ja sitten kirjoituksen loppuun totesi, että ei voisi vähempää oikeasti jotkut vanhat käppänät kiinnostaa, sillä pääsee kouluun sisään kun on hyvät puhujan lahjat! Osoitti jotain tuon tyypin äo:sta.. Miten kehtaa tuollaista edes ääneen sanoa.. Voi voi.. eli mitä vain runoillaan, kunhan kouluun pääsee sisään. Itselle nämä vanhukset ja heidän oikeutensa on tullut sydämen asiaksi.. En voi sietää ajatusta, että heitä kohdellaan kaltoin. Ja ihmisen avuttomuutta käytetään hyväksi.. Yritetään alistaa ja päästä niskan päälle. Sen totisesti lupaan, että tämä ei jää tähän. Tässä tapauksessa on jotain hyötyä siitä, kun on itse eksynyt tälle alalle. Tietää mihin tahoon seuraavaksi otetaan yhteyttä ja miten laitetaan iso pyörä pyörimään.. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.. Kurjaa, kun pitää lähteä tälle linjalle, mutta kun minua tarpeeksi kauan ärsyttää, niin sitten kun suutun, on jo liian myöhäistä. Nyt olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä touhua. Ja voin sanoa, että nyt eivät tiedä kenet ovat vastaansa saaneet. Minä puolustan viimeiseen asti omiani ja aion tehdä kaikkeni sen eteen että tämä muuttuisi. Laitetaan sitten kunnon sota pystyyn, kun kaunis puhe ei tunnu menevän perille. Ehkäpä tästä joku muukin saa motivaatiota pitää heikompien puolia. Pitäkää ihmiset huolta rakkaimmistanne, vanhukset ovat ihmisarvoisen kohtelun ja hyvät viimeiset elinvuotensa ansainneet!
Pitkää selostustasi en vähääkään epäile koska itse olen kohdannut täsmälleen samanlaista uhkailua. Kai te olette tehneet tuosta kantelun lääninhallitukselle? Siinä on tietenkin olennaista se, että pystyy todistamaan asiat. Siksi pitäisi kutsua poliisi puhalluttamaan, jos epäilee jonkun olevan humalassa työaikana.
Muutenkin teidän kannattaa pitää kirjaa kaikesta siitä, mitä sillä osastolla tapahtuu.
Kyllä ne kaikki asiat on ylhäällä.. Vähän paha on tietysti kutsua poliisit paikalle puhalluttamaan jos ihminen ei itse pysty soittamaan, makaa vain sängyssä toisten armoilla ja mikään paikka ei liiku.. Siksi se tieto tulee omaisille aina päivän viiveellä. Ikävää tässä on se, että joutuu lähtemään uhkailulinjalle. En ymmärrä miten tällainen soppa voi edes syntyä. Paljon vähemmällä pääsisi jos hoitaisi sen potilaan asiallisesti kun siinä hoitotoimenpiteessä ei kovin kauaa mene.. Itse olen kuunnellut kiroilua, haukkumista ja huutamista, joka on mennyt henkilökohtaisuuksiin asti. Kyllähän siinä pulssi välillä kohoaa ja alkaa todella ottaa päähän kun sama juttu toistuu aina. Mutta voitko sinä pankissakaan haistatella veemäiselle asiakkaalle päin naamaa? Et. Hymyilet kauniisti ja olet hiljaa. Asiakaspalvelussa asiakas on aina oikeassa. Vaikkei olisikaan. En sano että omaiseni olisi aina oikeassa. En sano etteikö hän varmasti ole välillä vaikea. Ihan varmasti osaa olla. Mutta hän on halvaantunut. Hän on maannut monta vuotta "vankina" omassa ruumissaan ja on täysin riippuvainen toisista ihmisistä. Se on vaikea paikka ihan varmasti kenelle ihmiselle tahansa. Ymmärrät kaiken mutta mitään et voi tehdä. Hieman ymmärrystä sellaiselle ihmiselle. Joku vastaavassa tilanteessa oleva ihminen voisi olla inhottava, vastenmielinen ja töykeä koko ajan. Voin vilpittömästi sanoa, että tämä ihminen ei ole katkeroitunut, onneksi, niin että olisi vain ilkeä ja tiuskisi koko ajan. Hän jaksaa vielä jopa nauraa ja heittää huulta. Siinä suhteessa täytyy sanoa, että nostan hänelle hattua. Hän on ollut hyvin urhea kaikkien näiden vuosien ajan. Kunnioitan tuollaista asennetta. Siitä tässä nyt on kysymys. Terveiden ihmisten, jotka ovat siellä töissä, pitäisi osata nousta sen tilanteen yläpuolelle jos potilas on hankala. Se on yksi ammatillisuuden kulmakivi. Toki me olemme ihmisiä kaikki ja jokainen voi joskus tiuskaista jotakin takaisin. Se on ok, mutta jos se on toistuvaa väittelemistä ja menee sille linjalle että vanhusta aletaan rankaista ja syytellä jonkun sairaslomista, se on jo kaukana ammatillisuudesta ja hyvästä hoidosta. Se ei vain käy laatuun. Siinäpä taas vähän ajatuksia..
asettautua ja siksi se menee siihen että vanhusta esimerkiksi ei pidetä ihmisenä vaan jonakin työ suoritteena, tätähän se on.
Kyllä sen näkee joskus ja itsekkin siihen on joskus sortunut kun tarpeeksi pitkään on hommia tehnyt.
Mielipiteensä kullakin.
Itse tiedän tapauksen jossa omainen oli tehnyt ison jutun läheisensä kohtelusta. Myöhemmin sain kuulla kääntöpuolen, hoitajan version asiasta joka oli ihan toisenlainen kuin mitä tämä omainen oli esittänyt. Myöhemin paljastui myös se , että asioita kärjistänyt ja vääristellyt omainen kuuluin ns. mielenterveyspuolen avohoidokkeihin.
Ongelma näissä julkiseksi tekemisisssä on vain se, että toinen osapuoli ei voi mitenkään esittää omaa kantaansa asiaan. Ja sehän ei taas ole puolueetonta asian käsittelyä tai edes demokraatista. Siksi suhtauden aina, siis aina epäilevästi kaikkiin mahdollisiin juttuihin koskien vanhustenhuoltoa koska asioiden oikeellisuuden toteaminen ei ole mahdollista. Syntyy juttuja, ihmiset lisäävät omia väritetyjä juttujaan joka paikkaan, mielummin vähän lisätään tehostuksen ja vaikuttavuuden lisäämiseksi sitä ja tätä. Ja mitä ennemmän on vihamielisyytä ladattuna taustalla (minun omaiselleni uskalletaan tehdä näin!)se lisää tavallaan negatiivisuuden voluumia.
En silti kiellä etteikö olisi epäpäteviä tai huonoja (loppuunpalaneita ja sairaita) hoitajia, mutta hyvin pieni osa heitä kokonaisuudessaan on.
Osatonhoitaja saa yleensä palautetta näistä ja heidän määräyskirjaansa ei yleensä uusita. Jos siis kyseisen laitoksen osastonhoitaja ei ole puuttunut asiaan, on se hänen ammattitaidottomuuttaan ja hölmöyttään. Yleensä hyvät esimiehet puuttuvat ajoissa esim. humalassa ei saa olla työpaikalla, muut hoitajat myös puuttuvat asiaan, koska heiltäkin..kaikilta menee maine yhden törpön vuoksi.
Siksi en oikein ihan sellaisenaan niele kirjoitusta, tai sitten koko työyhteisö esimiehineen ovat olleet täysin taukkeja ja se on vähän epätodennäköistä että yhteen ja samaan paikkaan olisi kasautunut koko Suomen mäntein hoitohenkilökunta.
Eivät suinkaanole kaikki tuolla mainitulle osastolle joutuneet, olen tavannut heitä muuallakin. Kyllä minulle on sanottu suoraan, että se on teidän syytä kun henkilökunta kärsii unettomuudesta ja vaihtaa eri osastolle.
Mielenterveyspuolella on vielä niin paljon huonompia potilaita, että meillä ei varmaan olisi mitään mahdollisuutta saada edes vastaanottoaikaa sillä perusteella, että vaadimme omaiselle omia vaatteita, ulkonakäyntejä, liikkumisvapautta ym., jotka ovat itsestään selvästi jopa eläimillä mutta ei laitoshoidossa olevilla vanhuksilla.
Siis edelliseen: se uhkailu tuli nimenomaan osastonhoitajan taholta, johon turvauduin siinä vaiheessa, kun henkilökunnan kanssa ei oltu puheväleissä.
Uhkailevia mustia enkeleitä vai piruja taitavat olla sittenkin , kauheita valtaa väärinkäyttäviä ihmisiä, juuri tuollaisia psyykkisellä väkivallalla pelaavia ja uhkailevia.
Jahas, että jos omainen olisi käynyt psykologinn luona avohoidossa, niin häntä ei sitten enää kunnioitettaisi eikä uskottaisi!
Onko hän siin menettänyt ihmisarvonsa ja uskottavuutensa?
Todella törkeää, jos näin kohtelette omaista, olipa omaisen tilanne mikä tahnsa, hän on varmasti kykenevä seurailemaan hoidon laatua ja on läheisensä puolella.
Saadakseen hyviä palveluita pitää olla vaativa asiakas, täällä valittaminen (valitettavasti) ei auta omaistasi.
Olen nähnyt että johan tahti muuttuu kun on kysymys todellisesta imagosta.
Lääninhallitus ottaa vastaan valituksia ja potilasasiamies auttaa jne.
Samoin entiset narkomaanit jne. Tiedän, kun olen kouluttanut heitä.
Tosin sieltä kasvaa ihan hyviäkin hoitajia, tietenkin, mutta joukossa on täysin soveltumattomia.
Mitä siitä, jos narkomaani on jo siinä puuhassa entinen, kun hakeutuu koulutukseen? Lukutaito olisi kyllä suotavaa, vai siitäkö se johtuu, etä nykyisinkin suulliset raportit ovat tarpeen, kun ei osasta lukea eikä kirjoittaa.
Joskus täysin kouluttamattomasta, vaikkapa entisestä kotiäidistä tai maahanmuuttajasta voi tulla erinomainen työntekijä esim. dementiatyöhön. Toisaalta taas koulunkäyneet hoitajat kärsivät siitä, kun eivät saa tehdä sitä "oikeaa hoitotyötä",johon ovat kouluttautuneet kun potilaat eivät ole ollenkaan "sairaita" vaan ovat niin virkeitä ja hyväkuntoisia, vain mahdottoman muistamattomia ja omituisesti käyttäytyviä.
Meidän luokalla oli sellainen, entinen narkkari. Veti tunnilla sitten diapamia poskeen, kun alko elämä mättämään. Ratkes kesken opiskelujen uudelleen. Nykyään näkee kaupungilla ihan sekasin, tulee kiire vaihtaa kadun puolta, ettei tarvi kuunnella sössötystä, eikä hävetä, jos joku tuttu tai kollega näkis.
No, asiaan: Entinen narkkari on vähän sama kun entinen alkkis; koskaan ei tiedä, milloin repsahtaa uudelleen. Piste.
Näitä sitten hoitamaan meidän vanhuksia?
Ei, kiitos.
Näillekö sitten annetaan lääkekaappien avaimet? Aika arveluttavaa..
Näillekö annetaan kotihoidossa avaimet ihmisten kóteihin? Vielä arveluttavampaa..
-Ronttis-
Kiitos jokaisesta sanasta. Ymmärrän sinua täydellisesti. Mitään ei ole lisättävää. Sanon kuitenkin sen, että miten surullista, että monet lähihoitajiksi (avuttomien vanhusten hoitajiksi) opiskelevat ovat jo valmiiksi katkeria, koska eivät ole tulleet hyväksytyiksi korkeampiin opinahjoihin. Ja katkeruus sitten kaadetaan syyttömien vanhojen ihmisten niskaan.
Olin 70- ja 80-luvuilla opiskelurahoja ansaitsemassa Ruotsissa ja siellä töissä mm. vanhainkodeissa ja sairaaloissa, ja hoitajat tekivät paljon töitä osa-aikaisina. He sanoivat jaksavansa paljon paremmin työtään, koska voimia jäi aina myös muulle elämälle. Tähän kun mekin pääsisimme Suomessa. Palkkaus kuntoon ja siten arvostusta lisää hoivatyölle!
Oikeesti olis mukava kuulla hoitajien mielipide asiaan. Vois tarina muuttua 100%:a!
Veikkaan, että omaises on vaan hemmetin ärsyttävä hoidettava.
Tottakait HUONOT hoitajat sanoisivat noin ja jättäisivät potilasparan kuolemaan hoidon puutteeseen, niinhän nämä MUSTAT ENKELIT juuri tekevätkin.
Et tainnut lukea aloittajan kirjoitusta tarkkaan, hänhän juuri korosti, että AMMATTITAITO on juuri sitä, ettei anneta potilaan ärsyttävyyden tai vaikeahoitoisuuden vaikuttaa hoidon laadun huonontamiseen.
Toivottavasti et ole alalla ja jos olet niin ois neuvo sulle: Vaihda pikaisesti alaa.