Se o vain elämää, vai mitä?

enneuniin, koska niille löytyy muitakin selityksiä. Oletko ajatellut Occamin partaveistä?

Virran vietävinä taidetaan olla jokainen. Ei sitä kyllä voi uskoa, että joku ohjaisi elämäämme. Mutta meidän omat valintamme, joita emme edes aina tule ajatelleeksikaan, ohjaa meitä eteenpäin. Pienetkin valinnat, esim. pidättäytyminen jostakin menosta, tai sitten meno suinpäin eri kokeiluihin. Antavat erilaiset mahdollisuudet uusille asioille.

Jotkut tykkäävät sellaisesta tasaisesta ennakoitavissa olevasta elämästä. Toiset taas hakevat kokoajan vaihtelua, ja jännitystä. Mutta kun olemme osa ihmiskuntaa, niin tottakai virran mukana kulkiessa tapahtuu jotain myös niille, jotka eivät ehdoin tahdoin hae niitä tapahtumia.

Minä olen aina kulkenut virran mukana. Vaikka kuinka itsetunto, ja mieli pyrkii hakeutumaan pois virrasta. Niin kuitenkin sitä joutuu seuraamaan muiden mukana. Viime aikoina onkin tullut ajatuksiin ihmeellisiä tuntemuksia. Jos ja kun ei ole mitään palavaa halua elämälle, eikä mitään tavoitetta ja pyrkimystä johonkin. Niin elämä voi olla joskus hyvinkin yksitotista, vaikkakin kyllä hyvin varmaa, ja turvallisen tasaista.

Mutta tästähän seuraa ajankuluessa pattitilanne. Mikään ei saa innostumaan, eikä palavasti haluamaan jotakin. Vaan sitä tottuu valitsemaan ne turvalliset tapahtumattomat vaihtoehdot. Joihin sitten ajankuluessa voi olla jopa tyytyväinenkin. Mutta Kuosmasen Sakukinhan laulaa laulussaan viisasti, että "Entäpä jos ois" jokin asia tapahtunut aikaisemmin.

Sama tulee itellekki mieleen ,ku sellasia kummia juttuja tulee joskus ,kun jotain tapahtuu.Elämä on ihmeellistä!

Tsau

mä ihan pelästyin, kun luin ton sun jutn. Se oli ku mun omasta elämästä, sillä mä kans nään enne unia. Viime kuussa oli, kun näin, että mun oma marsuni kuolee ja viime viikolla sille sit kävi niin. se oli pelottavaa, että voi nähdä unia, jotka toteutuu, varsinkin, kun näkee unta omista rakkaista! Voimia sulle, mä ymmärrän, miltä susta tuntuu! haluaisitko vaik viestailla sähkö postin väliksellä? meillä olis paljo yhteistä, kuten nää uni jutut?

ei olekaan ?

kaikella on tarkoitus aina, ja se on kohtalo,kun kelaa taakse päin niin kaikki sen huomaavat mutta kaikki eivä halu kelata...

Olen kerran nähnyt ns. enneunen ja oli aika järkytys aamulla kun asia selvisi itselleni...

mielestäni ns. enneuni on mielikuvituksen ja todellisten tapahtumien sillisalaatti silti KAIKELLA ON TARKOITUS!! onko joku eri mieltä?

Se on mustaa, se on hyvää. Salmiakki on tytön paras ystävä kun maailma potkii päähän. Sen sisus sulaa suussa ja tuo mieleen että asiat voisivat olla pahemminkin. Ajattele, jos sinulla olisi salmiakki suussa kun mies jättää. Ei katkeria kyyneleitä, ei paskan makua suussa jälkeen päin. Vain salmiakin maku suussa kun se sulaa hiljalleen kuin jää viinalasissa.

Viinalasissa salmiakki maistuu ehkä kaikista parhaimmalle. Kuvittele kunnon salmiakkikossupaukku, ensin tulee mieleen yskänlääke eikä ikinä enää usko juovansa lisää salmaripaukkuja. Mutta hetken kuluttua himottaa taas, voiko vielä juoda yhden ilman että laatta lentää??? Ja kun se laatta lentää, se tulee lähimpään kohteeseen. Tuttu tapaus yrjösi kerran aamuyön tunteina juuri ennen valomerkkiä baarissa lähimpään tuoppiin…tuttava ei jäänyt katsomaan oliko tuopilla vielä omistajaa, vaan poistui leidin lailla niskojaan nakellen narikan suuntaan.


Narikassa portsari antaa takin. Tai sitten ei anna, riippuen siitä onko oman takin lappunen vielä tavoitettavissa vai onko se hukkunut muiden papereiden joukkoon siihen salaperäiseen pieneen laukkuun yhdessä kaikkien kuittien kanssa. Siinä sitä sitten odottelee että kaikki tuhat ja yksi muuta yön viimeistä juhlijaa hakee ensin omat kolttunsa ja miettii ettei perhana vaan kukaan olisi löytänyt itselle kuuluvaa lappua. Tai sitten yrittää selittää epätoivoisesti jo kaikki tarinat kuulleelle portsarille, että tuo musta takki on minun….Itse ei koskaan vain huomaa että narikassa on oman takin lisäksi ainakin kolmekymmentä muuta samanlaista Anttilan laatutakkia kuin itsellä. Ja kun viimein saa oman takin, niin siitä sitten ulos jonottamaan taksitolpalle.

Ja kun asuu pienessä kylässä jossa on viisi taksia (lukuun ottamatta pikkujouluaikaa) sitä odottaa pakkasessa sitä viimeistä taksia. Taksinkuljettajan ainoana ajatuksena on päästä kotiin oman mamman kainaloon nukahtamaan kun on ensin kuunnellut koko yön humalaisten örinää. Yrittää siinä sitten kertoa kotiosoitetta ja kertoo vahingossa alussa mainitun jättäneen miehen osoitteen. Yrittää sitten ovella avata lukkoa kun avain on jo luovutettu jättäneelle miehelle, tulee kummasti mieleen se salmiakki. Ja toivoo että olisi vielä edes salmiakkipussissa muutakin kuin murut jäljellä

Semmosta se elämä on

Että elämä tuo ja elämä vie:) ihan kuin laulaja: T.T Purontakasen laulussa puro virtaa taas,sen virtausta ei voi estää..

Olen samoin kokenut, tiedän mistä puhut...Elämä on seikkailu. Pelottava, mutta haasteelinen! Mikä tämän kaiken tarkoitus...sen kun sais ratkaistua...

yksinkertaisuudessaan, elämä on elämää. Älä yritä saada siitä pienempää tai isompaa. Ja nyt, silencio!