Isä, äiti ja lapset... siinä yhdistelmä, joka luo täydellisen perheen.
Tämäkin yksikkö on vielä aika haavoittuvainen.
Lisäksi tarvitaan isovanhempia ja muuta sukua luomaan turvaverkkoa.
Nykyään ei arvosteta enää perheitä. Nykyään saa arvostaa vain naista ja hänen päätös valtaa omaan kehoonsa.
Isät ovat tietenkin miehiä ja miehet syyllisiä. Isän on maksettava elatusmaksuja, kun on mennyt häpäisemään naisen kehoa.
Niinpä niin.
Ydinperhe onkin siis nykyään äiti ja lapsi. Tuo sana yhdistelmä varmaan hivelee feministin korvia. Miten se äiti on kykenevä hoitamaan kaiken... Äiti on pyhä, nainen on pyhä.
Kuitenkin äideillä saattaa olla tyttäriä ja mistä nämä tyttäret saavat miehen mallin? Ehkä äidin yhdenillan hoidoista? Vai mistä? Aika huonosti menee, jos ensikosketus miehen maailmaan tulee koulusta ja poikaystävältä. Siitä ei voi seurata hyvää.
Samaa kai voi sanoa pojasta, joka kasvaa isänsä kanssa. Asia on kuitenkin kovin erillainen siinä suhteessa, että naiselle ja tytölle asetetaan monesti paljon suuremmat paineet ja silloin isä on avuksi.
Ehkä yksinhuoltajan lapset voivat olla vielä ihan ok, mutta kaikki asiat ei aina näy yhdestä sukupolvesta. Mitäs sitten kun on yksinhuotajia on monessa polvessa. Kaikki ihmiset on täysin sekaisin ja irrallaa. Edes ne kenellä olisi eväät parisuhteeseen, eivät voi sitä muodostaa, koska eivät löydä toista samanlaista ihmistä.
Minusta tälle naisten himolle saada kaikki nyt ja heti on tehtävä jotain. Ei enää lisää oikeuksia naisille, koska he johtava yhteiskunnan moraaliseen rappioon ja aiheuttavat kansallista pahaa oloa toimillaan.
Rahallista tukea ydinperheille, olisi hyvä kannuste!
Tämäkin yksikkö on vielä aika haavoittuvainen.
Lisäksi tarvitaan isovanhempia ja muuta sukua luomaan turvaverkkoa.
Nykyään ei arvosteta enää perheitä. Nykyään saa arvostaa vain naista ja hänen päätös valtaa omaan kehoonsa.
Isät ovat tietenkin miehiä ja miehet syyllisiä. Isän on maksettava elatusmaksuja, kun on mennyt häpäisemään naisen kehoa.
Niinpä niin.
Ydinperhe onkin siis nykyään äiti ja lapsi. Tuo sana yhdistelmä varmaan hivelee feministin korvia. Miten se äiti on kykenevä hoitamaan kaiken... Äiti on pyhä, nainen on pyhä.
Kuitenkin äideillä saattaa olla tyttäriä ja mistä nämä tyttäret saavat miehen mallin? Ehkä äidin yhdenillan hoidoista? Vai mistä? Aika huonosti menee, jos ensikosketus miehen maailmaan tulee koulusta ja poikaystävältä. Siitä ei voi seurata hyvää.
Samaa kai voi sanoa pojasta, joka kasvaa isänsä kanssa. Asia on kuitenkin kovin erillainen siinä suhteessa, että naiselle ja tytölle asetetaan monesti paljon suuremmat paineet ja silloin isä on avuksi.
Ehkä yksinhuoltajan lapset voivat olla vielä ihan ok, mutta kaikki asiat ei aina näy yhdestä sukupolvesta. Mitäs sitten kun on yksinhuotajia on monessa polvessa. Kaikki ihmiset on täysin sekaisin ja irrallaa. Edes ne kenellä olisi eväät parisuhteeseen, eivät voi sitä muodostaa, koska eivät löydä toista samanlaista ihmistä.
Minusta tälle naisten himolle saada kaikki nyt ja heti on tehtävä jotain. Ei enää lisää oikeuksia naisille, koska he johtava yhteiskunnan moraaliseen rappioon ja aiheuttavat kansallista pahaa oloa toimillaan.
Rahallista tukea ydinperheille, olisi hyvä kannuste!
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tuo rahallinen tuki ydinperheille ei välttämättä tosiaan olisi mahdoton ajatus.... Jos se laittaisi vähän ihmiset miettimään kannattaako heti erota jos vähänki toisen naama alkaa nyppimään! Naiset on nykyään kyllä ihan mahdottomia, juuri tätä että ensin perustetaan perhe ja sitten äijä pihalle. Ja sitten myrkytetään lastenkin välit isään ja raivotaan elatusmaksuista... Järkyttävää! Naisten moraali on rappeutunut muutamassa vuodessa ihan järkyttävästi! Tuntuu että naisten täytyy testata viehätysvoimaansa jatkuvasti ja oma mieshän on siinä vain tiellä?! Surullista! Ja valitettavan yleistä! ps. olen itse nainen, ja naimisissa lasteni isän kanssa. siis ydinperheellinen sanan "vanhanaikaisessa" eli oikeassa merkityksessä
Yhdenillan jutut ovat naisillakin, nykyään lähes sääntö. Itseasiassa pojilla on huonommat saumat harrastaa yhdenillan juttuja, joten naiset harrastavat niitä varmasti miehiä enemmän.
Eikai se sitten ole ihme, jos parisuhde ei maita, kun on tottunut elämään vastuutonta elämää. Ja sehän pätee niin miehiin kuin naisiinkin.
Useat opiskelijat elävät ryyppäämällä ja harrastamalla seksiä.
Sovitaanko yleistyksestä että yhtä usein ero tehdään naisen aloitteesta kuin miehen?
Minä kuulen valitettavan huomattavasti useammin sitä kuinka miehet ensin ovat kovasti lapsia tekemässä ja perhettä perustamassa, ja sitten kun todellisuus iskee päälle (lapsi on tuloillaan, tai jo syntynyt ja sitä tajutaan että jotain pitäisi tehdäkin) ottaa ritolat tai jättää akan kotiin lapsen kanssa oman onnensa nojaan. Tämä ons e tilanne mitä minä kuulen jatkuvasti. Ei niinkään että lapsi on saatu, sitten mies pihalle että saisi olla yh.
"Naisten moraali on rappeutunut muutamassa vuodessa ihan järkyttävästi! "
Minä sanoisin että ihmiskunnan moraali, naisia en tästä lähtisi syyllistämään, syyllistetään meitä jo ihan riittävästi joka hiton asiasta muutenkin.
***
..Ketä valtaa käyttää!
koska hänen naamansa alkoi nyppiä miestä niin että sitä piti muotoilla nyrkeillä.
70% avioeroista tehdään naisen aloitteesta.
Väkivalta on avioeron syy noin 10% avioeroista.
Tuli vähän heitettyä lokaa toisten naisten niskaan. Kyllä ne miehetkin osaa pettää ja jättää! Jotenkin vaan tuntuu että naiset on myös siinä pettämisessä pyrkineet tasa-arvoon...
Väkivalta on hyväksyttävä syy hakea eroa. Ei kenenkään tarvitse henkensä kaupalla avioliitossa olla. Hakkaaja on sairas, tarvitsee terapiaa... yleensä vain omasta mielestään eivät kaipaa apua, vaan akka on tietysti syypää kaikkeen...
"70% avioeroista tehdään naisen aloitteesta."
Aloitteent ekijä ei kerro syistä mitään. Naiselle on helpompaa ottaa se ensimmäinen askel vaikeassa tilanteessa, vaikka avioliitto olisi umpikuja ja hyväksikäytön sekasotku, mies ei välttämättä edes halua erota virallisesti. Voi lähteä kyllä kävelemään mutta ei tee mitään laittaakseen asioita eteenpäin. Nainen se on yleensä tosiaan se joka hoitaa virallisen puolen alkuunpanemisen.
"Väkivalta on avioeron syy noin 10% avioeroista."
Väkivalta ILMOITETAAN syyksi siinä määrässä. Henkinen väkivalta on myös asia sinänsä, tuhoisaa niinkuin fyysinenkin. Siitä toipuminen kestää vuosia, mustelmat ja ruhjeet paranevat viikoissa (tosin ne henkiset ruhjeet sellaisissakin tilanteissa ovat se kestävämpi jälki)
En oleta että kaikki miehet tai edes suurin osa olisivat niitä huonoja esimerkkejä, mutta niitä on vain niin pirun paljon.
Minusta 10% on huiman iso luku.
***
Suurin syy avioeron ottamiseen on se, että elämä yksinkertaisesti tuntuu tylsältä nykyparin kanssa ja halutaan vaihtelua. USA:ssa on olemassa termi "starter marriage" - avioliitto, joka solmitaan nuorena, erotaan hetken päästä, ei lapsia eikä yhteistä omaisuutta ja joka päättyy yhtä helposti kuin alkaakin.
Oma sisareni otti avioeron pelkästään siitä syystä, että hänen miehensä tuntui hänestä tylsältä. Heillä oli tuolloin 2-vuotias tytär.
Mitä väkivaltaan tulee, se on avioeron syy vain aniharvoin. Jos joka toinen liitto päättyy eroon ja väkivalta on syy 10% tapauksista, niin tästä voisi laskea, että 5% kaikista avioliitoista on väkivaltaisia. Se on melko pieni luku, ja useinkin väkivaltaisiin liittoihin on hakeuduttu tietoisesti - ei ajauduttu. Monet naiset ovat suoraansanoen nyrkkimagneetteja.
Sitten ihmetellään, miksi kiltit ja fiksut miehet eivät kelpaa vaan pitää saada joku nyrkkisankari - vaikka hyvin tiedetään että turpaan on tulossa.
Puuta heinää puhut mennen tullen. Ensinnäkin;
"Suurin syy avioeron ottamiseen on se, että elämä yksinkertaisesti tuntuu tylsältä nykyparin kanssa"
Mistä sinä olet tuon saanut päähäsi? Onkohan nyt kyse ihan mutusta eikä niinkään tiedosta. Kyllä jokaiseen eroon syy on, meidän asiamme ei ole arvostella onko se syy pätevä vai ei. Mutua ei tietona kannata antaa, siitä joutuu vastaamaan rasittavan nopeasti.
"USA:ssa on olemassa termi "starter marriage" - avioliitto, joka solmitaan nuorena, erotaan hetken päästä, ei lapsia eikä yhteistä omaisuutta ja joka päättyy yhtä helposti kuin alkaakin."
USA on USA. Ymmärrän tuon hyvin esimerkiksi niissä osavaltioissa joissa ehkäisyvalistus on olematonta ja seksi "sallitaan" vain avioliitossa. Ensimmäisen ihastuksen kanssa on siis mentävä naimisiin jotta seksiä saisi hyvällä omatunnolla, ymmärtäähän sen tyhmäkin ettei tuollaisesta syystä solmittu liitto kestä ukin harvoin. Ihmisnuorilla se libido kun on aika kova, sanoi uskonto ja koululaitos mitä sanoi.
"Oma sisareni otti avioeron pelkästään siitä syystä, että hänen miehensä tuntui hänestä tylsältä. Heillä oli tuolloin 2-vuotias tytär. "
Epäilen joko syyn todenperäisyyttä tai siskosi arvostelukykyä. Tuostako se käsitys sinulle tuli että se olisi jotenkin yleistä?
"Mitä väkivaltaan tulee, se on avioeron syy vain aniharvoin."
Haha! Jo sinun esittäiesi lukujen perusteella viisi sadasta liitosta on väkivaltaisia. Sinusta tämä on "aniharvoin"? Ja nuo olivat vain ne liitot joissa väkivalta on "ilmoitettu", tiedätkö kuinka suuri osa perheväkivallasta jää ilmoittamatta?
No niin viisi sadasta. Kuinkahan monta avioliittoa Suomessa onkaan "voimassa" tällä hetkellä? Entä avoliittoja? Heitetäänkö vaikka puoli miljoonaa? Enemmän niitä varmaankin on mutta paremman tiedon puutteessa. Eli tuolla luvulla Suomessa eläisi väkivaltaisessa suhteessa enenmmän kuin... 25 000 naista. Aniharvoin?
"useinkin väkivaltaisiin liittoihin on hakeuduttu tietoisesti - ei ajauduttu. Monet naiset ovat suoraansanoen nyrkkimagneetteja. "
Ei voi olla totta, noinko sinä ajattelet? Nyrkkimagneetteja? Niitähän ne, kun eivät osaa pitää turpaansa kiinni kun käsketään :D Yksikään nainen ei tietoisesti valitse väkivaltaista miestä (toki, otanpa turpaan kun ei muuten ole jännää!). Haetko sinä kapakkatappelua ulos lähtiessäsi? Epätasaista sellaista?
Olsii todella hauska kuulla mitä pohjaa väitteilläsi tässä on. Tai no, tietäähän sen. Tässä tapauksessa ei muuta pohjaa kuin mutu. Ja sinun mutusi ei valitettavasti pidä paikkaansa meidän muiden elämässä.
***
Yhteisvastuu
Ei kannata osoittaa syyttävää sormea vastakkaiselle sukupuolelle. Luoja on pannut sellaisen muistutuksen ihmiselle, että osoittaessaan sormea toiselle kaksi sormea näyttää tänne itseen päin. Näinhän se on. Mutta paljon ongelmia syntyy siitä, että nykyään ovat sukupuolierot jotenkin sotkeutuneet. Jos mies on tosi mies ja nainen samoin asiat sujuu paremmin.
Ei nainen onnellinen ole siten, että saa mielin määrin käytää valtaansa. Naisen turvallisuuden tarve aivan samoin kuin lapsellakin edellyttää, että hänelle asetetaan rajat. Ymmärtäväinen se mies, joka ne osaa asettaa niin viisaalla ja miehekkäällä tavalla, että hänen vaimonsa /naisensa hyväksyy sen.
Henkinen väkivalta
On olemassa pirullista väkivaltaa, henkistä sellaista. On sanottu, että ihmisen voi surmata muullakin tavalla kuin viemällä häneltä hengen. Voi tappaa sielun mitätöimällä. Jos puolison taholta ei saa koskaan kiitosta, vain moitteita, niin tämä on sitä. Kiitokseen liitetään hyväksyvä sana: Sinuun voin aina luottaa, kun jotain apua tarvitsen tms.
Ajatelkaa, jos nainen käyttää kaikki tilaisuutensa miehensä sättimiseen, autossa, kun mies ei pääse pakoon, ruokapöydässä ja vuodevaatteita yhdessä pudistellessa. Jos vielä sanoo, että mikset sinä voi missään olla minulle avuksi? Eikö sitten ole? Tekee kasvimaan muokkaukset, lumityöt, hankkii puut metsästä, pilkkoo ne ja lämmittää talon. Mies siis tekee ne kodin raskaimmat työt, kun on voimakkaampi. Mutta entä ellei vaimo sitäkään huomaa? Mitätöi kaiken miehen tekemän.
Mies on maksanut laskut laidasta laitaan vuokran,
ruokalaskun, puhelin-, sähkö-, öljy-, vakuutukset,
vesilaskut, kodinkonekorjaukset, lasten koulumaksut, lehtitilasukset, jopa lasten viikkorahat ja marjat. Eikä miehen edes olisi tarvinnut maksaa kaikkea, kun on ollut avioehtosopimus. Se edellyttäisi menojen puolittamista. Lopuksi mies leimataan mitättömäksi. Missä on syy. Siinä, että mies ei asettanut rajoja naiselleen, vaan antoi liian väljät valjaat. Kaikki naiset eivät niitä osaa itse asettaa itselleen. Onhan niin myöskin, että on naisia joille rajojen laittaminen on liian vaikeaa miehelle kuin miehelle.
""Suurin syy avioeron ottamiseen on se, että elämä yksinkertaisesti tuntuu tylsältä nykyparin kanssa"
"Mistä sinä olet tuon saanut päähäsi?""
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/97-98/avoin/appro/selviyty/syyt.htm
"Onkohan nyt kyse ihan mutusta eikä niinkään tiedosta."
Tiedosta. Siteeraan artikkelia:
"[Nykyään] avioliitto on tunnepohjaiseen kiintymykseen perustuva kahden ihmisen yhdessäolomuoto. Suhteen osoittautuessa epätyydyttäväksi nykyään on paljon helpompi tehdä eropäätös. Ero on täysin hyväksytty vaihtoehto. Nykyään on jopa muodikasta "erota ystävinä", "kasvaa erilleen" ja "löytää itsensä" avioeron yhteydessä."
"USA on USA. Ymmärrän tuon hyvin esimerkiksi niissä osavaltioissa joissa ehkäisyvalistus on olematonta ja seksi "sallitaan" vain avioliitossa. "
Tilanne on täysin sama Suomessakin, vaikka meillä kuinka olisi ehkäisyvalistusta ja seksi tunkisi läpi joka tuutista. Meillä ei ehkä ole termiä "starter marriage", mutta samanlainen käsite kyllä tunnetaan meilläkin, ilman erisnimeä tosin.
""Oma sisareni otti avioeron pelkästään siitä syystä, että hänen miehensä tuntui hänestä tylsältä. Heillä oli tuolloin 2-vuotias tytär. "
"Epäilen joko syyn todenperäisyyttä tai siskosi arvostelukykyä."
Minä epäilen jälkimmäistä.
"Tuostako se käsitys sinulle tuli että se olisi jotenkin yleistä?"
Oma liittoni on tällä hetkellä kestänyt 13 v. Siskoni on ehtinyt olla kahdesti naimisissa. Yhtä lukuunottamatta kaikki ystävämme ovat eronneet jo vähintään yhteen kertaan - monilla on kolmas kerta menossa.
""Mitä väkivaltaan tulee, se on avioeron syy vain aniharvoin."
Haha! Jo sinun esittäiesi lukujen perusteella viisi sadasta liitosta on väkivaltaisia. Sinusta tämä on "aniharvoin"? "
Kyllä. 5% on aniharvoin.
"Ja nuo olivat vain ne liitot joissa väkivalta on "ilmoitettu", tiedätkö kuinka suuri osa perheväkivallasta jää ilmoittamatta?"
Silloin kun nainen on väkivaltainen, noin 95%:ssä kaikista tapauksista. Miehen ollessa väkivaltainen noin 60% tapauksista. Väkivaltaisissa suhteissa nainen on väkivaltainen osapuoli 15% tapauksista. Kaikkein väkivaltaisimpia ovat lesboparit - tosin lesboparit myös ovat paradoksaalisesti kaikkein pysyvimpiä.
On myös muistettava, että tässä pätee myös p-kan valuttaminen alaspäin. Jokainen kostaa heikommalleen. Isä lyö äitiä, äiti lyö isosiskoa, isosisko lyö pikkuveljeä ja pikkuveli lyö koiraa. Kaikki ovat väkivaltaisia nokkimisjärjestyksessä itseään alempia kohtaan.
"No niin viisi sadasta. Kuinkahan monta avioliittoa Suomessa onkaan "voimassa" tällä hetkellä? Entä avoliittoja? Heitetäänkö vaikka puoli miljoonaa? Enemmän niitä varmaankin on mutta paremman tiedon puutteessa. Eli tuolla luvulla Suomessa eläisi väkivaltaisessa suhteessa enenmmän kuin... 25 000 naista. Aniharvoin?"
Kyllä, kun naisia Suomessa on kaikenkaikkiaan 2,5 miljoonaa. Tuo on yksi sadasta, ja se on aniharvoin.
""useinkin väkivaltaisiin liittoihin on hakeuduttu tietoisesti - ei ajauduttu. Monet naiset ovat suoraansanoen nyrkkimagneetteja. "
Ei voi olla totta, noinko sinä ajattelet?"
Kyllä. Tästä on olemassa aivan tutkimustietoa. On olemassa tietty naistyyppi, joka aivan tietoisesti hakeutuu väkivaltaisiin suhteisiin - vaikka tietää miehen väkivaltaiseksi, ja usein eron jälkeen etsii toisen samanlaisen nyrkkisankarin. Kyse on läheisriippuvuudesta: ks. Susan Forward: Miehet jotka vihaavat naisia - naiset jotka rakastavat heitä.
"Nyrkkimagneetteja? Niitähän ne, kun eivät osaa pitää turpaansa kiinni kun käsketään"
Provo ON
Se, että oppii pitämään turpansa kiinni oikeassa tilanteessa (vaikka olisikin oikeassa) ja oppii olemaan provosoimatta riitaa, on yksi ihmisen tärkeimpiä taitoja. Pojat oppivat sen hyvin varhaisessa vaiheessa, viimeistään armeijassa.
Ei auta olla oikeassa jos sen hintana on haljennut huuli. Tämä on oppitunti, jota ei opita koulun penkillä istuen, vaan välitunnilla.
Provo OFF
Tosiasiallisesti väkivaltaisista suhteista suuri osa on sellaisia, joihin on ehdoin tahdoin hakeuduttu. Mies on aluksi niin iiiihaanaaa ja jännittävä ja romanttinenkin vielä, ja ennenkaikkea hän on Tosi Mies (toisin kuin nynnyt tasa-arvomiehet) - hän osaa näyttää kaapin paikan. Sitten muutaman kuukauden kuluttua hepun todellinen luonne näyttäytyy. Tämä toki riippuu kulttuurista. Machokulttuurien, kuten Afrikan ja Välimeren maiden, miehet ovat todennäköisemmin väkivaltaisia kuin eurooppalaiset ja kaakkoisaasialaiset miehet.
":D Yksikään nainen ei tietoisesti valitse väkivaltaista miestä (toki, otanpa turpaan kun ei muuten ole jännää!)."
Kyllä valitsee. Tutustupa Forwardin tuotantoon, tai käy osoitteessa http://www.narsistienuhrientuki.fi
Mietipä myös Matti Nykästä tai Esa Tikkasta. Tiedämme, että he ovat väkivaltaisia has-beenejä, täysiä kusipäitä ja Matti nykyään lähinnä spurgun asteella. Silti heille riittää aina naisia. Kummallakaan ei ole ollut ikinä puutetta naisista ja vaimoehdokkaista. Kukaan ei voi väittää, etteivätkö Matin hoidot olisi tienneet, millaisesta miehestä on kyse. Silti he hakeutuvat ehdoin tahdoin hänen seuraansa.
"Haetko sinä kapakkatappelua ulos lähtiessäsi? Epätasaista sellaista?"
En olekaan ehdollistunut kapakkatappeluun.
Siteeraamassasi artikkelissa todetaan "Suhteen osoittautuessa epätyydyttäväksi nykyään on paljon helpompi tehdä eropäätös". Epätyydyttävä ei ole yhtä kuin tylsä. Epätyydyttävä kattaa kaiken tylsyydestä ja harmittomista erimielisyyksistä henkiseen väkivaltaan ja epätasa-arvoisiin suhteisiin. Se kuvaa että nykyään avioero on hyväksytty vaihtoehto kurjalle elämälle aviosuhteessa eikä enää sosiaalisesti kielletty. Tylsyydestä sinänsä ei mainita halaistua sanaa.
Ymmärrän mielipiteesi nyt kun kerrot millaista lähipiirisi on. (sinulla ainoa kestävä suhde, monilla kolmas jo menossa, eroja ei-mistään syystä), täytyy vain todeta että vaillinainen otanta. Ja minä ehkä olen turhankin positiivinen tuossa suhteessa ja löydän "hyviä" syitä sieltäkin missä kyse on vain piittaamattomuudesta ja välittämön mielihyvän hakemisesta. Helvatin ihmiset.
Yhä sanon että edes yksi sadasta naisesta Suomessa väkivaltaisessa suhteessa ei ole aniharvoin, vaan helvetisti.
Meillä on selkeästikin eri käsitys hakeutumisesta. Joka ikiseen aiheeseen poikkeuksia on olemassa, se täytyy muistaa, mutta näihin suhteisiin hakeudutaan rakastumisen seurauksena, turvallisuuden ja hyvän suhteen toivossa (tulee mieleen Nemi-sarjakiuva jossa vaalea nainen selittää Nemille "tiedän mutta voin muuttaa hänet" johon Nemi vastaa litsarilla blondin poskelle ja toteaa "Ei. Et voi." Kukaan ei aloita suhdetta toivoen ja odottaen päätyvänsä nyrkin ja hellan väliin, alusta alkaen sitä ei mainosteta.
Tuo provo on-off rakenne oli loistava. Verenpaine nousi jo hetkeksi mutta laski hymähtelyyn.
Minun näkemäni esimerkit väkivaltaisista miehistä eivät ole olleet niitä jotka näyttivät kaapin paikan, vaan juuri niitä kaikkein huomaavaisimpia ja ihanimpia jotka tuntuvat tietävän mitä nainen ajattelee. Juuri niin kauan kuin heille on siitä hyötyä.
"läheisriippuvuudesta: ks. Susan Forward: Miehet jotka vihaavat naisia - naiset jotka rakastavat heitä. "
Olen kuullut tuosta kirjasta paljon ylistäviä arvioita, taidan lukea sen nyt jo itsekin ihan yleissivistyksen vuoksi.
Tätä Matti-hysteriaa en myöskään käsitä. Luuleeko jokainen akka että saa Matissa aikaan suuren muutoksen, "kesyttäisi"? Varmaankin. Tuossa on taas kyse arvostelukykyongelmasta... ja niinkuin sanoin, niitäkin naisia toki on. Yleistäminen vain ei tässä kohtaa taas toimi.
Asiallista tekstiä. Kiitän.
***
tulee voimaan avioliiton päätyttyä. Avioliiton aikaisesta rahankäytöstä ei voi tehdä etukäteen sopimuksia, etenkin kun tosiasia valitettavan usein on se että mies maksaa laskut koska käy töissä ja ansaitsee. Kodin- ja lastenhoidosta kun palkkaa ei heru.
Jos kuvailemasi kaltaisessa liitossa nainen on epäoikeudenmukainen, ja niinkuin narsistinen mieskin, ei ymmärrä sitä itse. Niille joilla taustalla tyytymättömyyteen ei ole persoonallisuushäiriötä, riittää asian puiminen ihan aikuisten kesken puhumalla. Naisellinen tapa viestittää tyytymättömyydestä on usein se nalkuttaminen, ja annetun avun mitätöinti. Henkistä väkivaltaa sekin, joka jatkuessaan murentaa miehen kuin miehen itsetunnon.
Syy ei suinkaan ole miehen asettamissa "liian väljissä valjaissa" (puistatus) vaan jsosain aivan muualla. Kokeeko nainene ttä hänen työpanostaan ei arvosteta? Hän hoitaa kodin ja lapset saamatta kiitosta koskaan? (no eihän sekään kiitä miestä ei tässä riitä, kostokierre ja kyräily ei ole parisuhdetta, se on vittuilua) Muutosta kun kaivataan, sen täytyy lähteä jostain, yleensä siitä partnerista joka tiedostaa että ongelma on olemassa ja haluaa siitä eroon. Useat naiset, niinkuin miehetkin, eivät huomaa käytöstään itse, he kokevat ehkä viestittävänsä sillä jotain mitä "vastaanottava" osapuoli ei alkuunkaan näe vaan reagoi viestityksen keinoon (siihen vitutiluun) ennemmin kuin viestin sisältöön (jota on lähes mahdotonta tulkata).
***
Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun kaltaisiasi valopäitä ilamantuu tähän olemassaoloon. Nainen kuin lapsi jolle ymmärtävä mies asettaa rajat? Mahtavaa...
En usko että voin asettaa yhtäkään esimerkkiä jolla sinun silmäsi avautuisivat, siis tarkennan pointtini yhteen lauseeseen:
Naisella niinkuin miehelläkin on joitakin sukupuolelle ominaisia käytösmalleja, mutta loppupelissä molemmat ovat persoonia joita täytyy käsitellä persoonakohtaisesti paremminkin kuin sukupuolikohtaisesti. You get?
Jos sinulla vaimoa on, hänen on oltava mahtava näyttelijä tai aidosti alistettu.
***
Olet sinäkin
ja voidaan sanoa positiivisessa mielessä. Aina, kun henkilön kanssa voi keskustella, gud. Minä en ole mikään alistaja. Epäonnistuin siksi, että päästin vaimoni "laukkaamaan" ilman ohjia. Hän ei kyennyt pitämään itse kohtuullista rajaa ja sen seurauksena käy häntä sääliksi. Olen kuunnellut miehisiä miehiä (itse en katso olevani sellainen),
ja taipunut ymmärtämään tuon rajojen tarpeen ainakin sellaisille, jotka eivät sitä ymmärrä itse asettaa itselleen. Feministeistä saa sen kuvan, että saavuttaessaan tavoitteensa mies on
sätkyukko, jota he nykivät halutessaan sätkimään.
Sinulta kävivät kylmät väreet tuosta ajatuksesta, että miehen tulee asettaa rajat. Jos kykenet ajattelemaan asiaa ilman tunnekuohuja, niin voit ymmärtää. On olemassa naisia, jotka ylittävät sellaiset rajat, että vahingoittavat myös itseään, omaa etuaan. Näissä tapauksissa on
hyvä, jos kumppani pystyy auttamaan. Paljon on miehisyytensä menettäneitä miehiäkin, joille olisi
tuo sama tarpeen. Älä tee liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Meillä oli just toisin päin. Mies oli holtiton rahankäytössä, asiasta keskusteltiin ja nyt on asia kunnossa ollut monta vuotta. Moni olisi varmaan suuttunut ja eronnut, mutta itse koin että ensin on puhuttava asiat vaikka tuhat kertaa halki ennenku edes harkitsee eroa... eipä tarvinnut erolla edes uhkailla.
Hmmh. On olemassa ihmisiä, sekä miehiä että naisia, jotka eivät pysty pysymään kohtuudessa milloin minkäkin asian suhteen, olkoon rahankäyttö ja alkoholi niistä ehkä puhutuimmat. Ilmaisit sen hyvin, "kun kumppani voi auttaa", minun niskavillani nousevat pystyyn vain ilmaisuista jotka antavat ymmärtää toisen sukupuolen hallitsevan toista, tai ihmisen alistavan toisen määräysvaltansa alle.
Feministeistä en tiedä, itseni katson humanistiksi.
Tietenkin on ymmärrettävää että kirjoitat niinkuin kirjoitat koska olet mies. Ihminen voi ottaa kantaa vain omien kokemustensa pohjalta, oman tekstin yleistäminen omaa sukupuolta (tai toista) koskeva on harhaanjohtavaa, mutta ymmärrettävää.
"Älä tee liian hätäisiä johtopäätöksiä"
Ne ovat ne minun huonot kokemuskeni vastakkaisesta sukupuolesta, jotka saavat minut todella tekemään hätäisiä johtopäätöksiä, siitä olen vilpittömästi pahoillani. Sekin on hyvä välillä muistaa että niitä muita, yhtä valideja, näkökantoja on, ei vain omani. Tässä on useassakin keskustelussa huomattu että "vastakkain" päätyneet yksilöt voivat olla itse asiassa täysin samaa katsantokantaa edustavia, mutta ilmaisun painopisteiden vuoksi eivät ymmärrä toisiaan vaan kuvittelevat vastustavansa toistensa ajatuksia.
Keskustelupalstat ovat ihania.
***
Olet varmaan oikeassa
Oletteko kuulleet juttua siitä 90-vuotiaasta miehestä, jonka avioliittokin oli melko ennätysmäinen. Oikein toimittaja oli haastattelemassa. Oletteko koskaan riidelleet, kysyi toimittaja? Emme, vastasi mies. Toimittaja päätti olla päästämättä ukkelia, niin vähällä, vaan tiukkasi: Ei kai se sentään ole totta, ettette ole koskaan riidelleet? Kyllä kai sentään joskus? Tähän mies vastasi: Tuossa asiassa saatatte olla varsin oikeassa. No, ei kai tuollaisella asenteella riitaa saa syntymään.
ihan meiltä! Vasta viiden vuoden avioliitto takana mutta vielä (koputtaa puuta) ei ole tullut riitaa vastaan. Pienet hormoneista ja väsymyksestä johtuvat erimielisyydet on aina kuitattu muutamalla hyvin asetellulla lauseella ja ymmärrämme toistemme tarpeet taas. Toivon sydämestäni että jokainen nainen saisi kokea millaista on elää suhteessa jossa ei tarvitse riidellä, jossa ollaan tekemättä ongelmia sellaisista asioista jotka eivät sitä ole. kaiken voi ratkaista yhdessä ja kunnioituksella... voi että minä kuulostan naiivilta!
En minä ennen edes uskonut että sellaisia miehiä on, jotka kysyvät itseltään kun tulee eteen ristiriita, että kuinka tärkeää tämä on minulle? Tahdonko saada tahtoni läpi vai tahdonko kompromissin ja sopusointua? Jos asia on tarpeeksi tärkeä että sen eteen kannattaa alkaa riitelemään, siinä vaiheessa jo toinen osapuoli tietää antaa periksi. Vielä ei ole tullut tilannetta jossa molemmille on vastakkainen tulos tärkeämpi kuin suhteen toinen osapuoli :D
Lakkaanpa nyt rehentelemästä. Naama jo punoittaa.
***
Vahvat naiset
Jouduin tässä henkiseen painiin vahvan naisen kanssa, vai kävikö niin? Yllätyin siitä, kuinka fiksu sittenkin tuo femiinistä sukupuolta edustava keskustelukumppani oli. Mutta tuo "vahvat naiset" jäi tuossa aamutuimaan vaivaamaan niinkuin kivi kengässä. Sinusta saatan uskoa, että edustat vahvaa naista. Mutta oletko
ajatellut millainen on vahva nainen ja sama pätee mieheen? Onko se voimakkaasti itseään esille tuomaan kykenevä, vai sellainen, joka tarvittaessa
kykenee hillitsemään tuon "tulivuoren purkauksensa"? Tuo unohtuu monesti meiltä, kun näitä ilmaisuja käytämme. Kiitos, minäkin pidän keskustelustamme, eikä aina tarvitse voittaakaan.
On etuoikeus keskustella henkilön kanssa, joka käyttää omia korvienvälisiään.
Ilmaisit upeasti tuon vahvuuden määritelmän, ainakin minusta. Se on nimenomaan sellainen ihminen joka hallitsee impulssinsa eikä mene sen vaistomaisen halun mukaan, oli se sitten voittamisen halu, oikeassa olemisen tarve tahi seksuaalinen impulssi, miten vain. Ihminen joka ajattelee ennenkuin tekee, ja parhaimmillaan jopa ajattelee ennenkuin sanoo. Kykenee olemaan väärässä samalla tavoin kuin oikeassa, eikä koe itseään paremmaksi tai huonommaksi tilanteen mukaan, vaan tuntee itsensä ja arvostaa itseään tarvitsematta sille arvostukselle korostusta keneltäkään.
Ihminen joka tuo itseään voimakkaasti esiin ja pyrkii siihen oiekassa olemiseen, saattaa vaikuttaa vahvalta ja jopa luulla olevansa sitä, mutta minun määritelmäni mukaan hän ei sitä ole. Vahvuus ei ole tekoja ja näyttämistä vaan itsensä arvostamista sellaisena kuin on, pyrkimystä parempaan ihmisyyteen.
***
Naisiinsa pettynyt
Olet varmaan huomannut (Tristar), että olen käyttänyt kahta nimimerkkiä. Olen vielä vähän aloitteleva ja jotkut asiat ovat vielä uusia, enkä ymmärrä kaikkia näihin kuvioihin liittyviä seikkoja. (Se oli johdanto.)
Sitten tulen siihen naisiinsa pettyneeseen kaveriin, eikä se ollutkaan kuka tahansa, vaan
itse viisas kuningas Salomo. Oletko koskaan tullut lukeneeksi Saarn. 7:26-29. Tämä koettelee kyllä kovasti korvanluita. Täytyy jo edeltäkäsin varoittaa. Tarvitaan malttia ja sitten pohditaan hänen elämäntragediaan, eikö niin?
"Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa. Katso, sanoi saarnaaja (siis Salomo)
tämän minä totesin, kun kohta kodalta pyrin tulokseen: en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista. Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat juonia."
Tästä voit humanistina löytää useita kiinnostavia asioita, noiden sanojen ja rivien välistä. Mitä mahdatkaan ajatella? Ajattele, vaikka sanoja: Hän
on pyydys. Kuka muu mies voisi tässä asiassa olla permpi asiantuntija, kun tuolla oli vaimoja noin tuhat? Olivat ne melkoisia pyydyksiä, mutta kun hän yritti ensin itse olla pyydys, joka kokoaa nöin paljon saalista. Ei se näin käynytkään. Itse oli tuhannen naisen koukussa. Ja kun tiedämme, että naisellakin on seksuaaliset tarpeensa, niin pitäähän siinä vähän juoniakin, että tulisi valituksi? Ja näin naiset leimaantuivat miehen silmissä juonekkaiksi. Ja ajattele, kun miehet lukevat tämän kaltaista, niin osaavatko he kuvitella milainen elämän tausta ja kokemus on ne synnyttäneet. On siinä ollut pojalla tekemistä!
...että mies jolla on tuhat vaimoa ei tiedä parisuhteesta mitään.
Kuvittelen vain sellaisen vaimon elämää. Velvollisuudet ovat kuin vaimon (ei kontaktia ulkopuolisiin, elämä miehen talossa, vaikka suuressakin, vankila on aina vankila. Ei juuri mahdollisuuksia odottaa elämältä mitään muuta kuin parhaassa tapauksessa tulla raiskatuksi ns. aviomiehen toimesta) ja oikeudet... well, ei enää vapaan naisen. Metkaa. Ja mitähän tuo kuningasparkakin tiesi vaimojensa ajatuksista? Omissa käsityksissään eli niinkuin muutkin ihmiset.
***
ne tapaukset, joissa Jumala on nähnyt hyväksi ottaa lapselta isän tai äidin pois, ja lapsi on jäänyt vaille täydellistä perhettä.
Niitä on ollut paljon, ja on kehitysmaissa vieläkin.
Miksi Jumala, joka säätää elinpäivien päättymisen, tekee lapsista orpoja?
Suomen nykyinen lainsäädäntö tukee kuitenkin perheiden erottamista eikä suinkaan yhdistämistä .
Monia perhe-elämää koskevia lakeja tulisi muuttaa
nykyisestä !!
Tuo on vaikea kysymys. Maailmassa tapahtuu paljon sellaista mihin ei ymmärrys riitä. Mutta kaikki ei voi aina mennä niinkuin ihminen haluaa, ihminen joutuu pysähtymään monen monta kertaa elämänsä menossa ajattelemaan mikä täällä on oikeasti tärkeää..... Ehkä jos emme koskaan menettäisi rakkaitamme tässä elämässä, emme osaisi heitä tarpeeksi arvostaa. Ehkä sydämemme paatuisi.... Elämän ainutkertaisuus ja rajallisuus tekee sen arvokkaaksi!!! Ja aina meillä on jälleennäkemisen toivo siellä Jumalan valtakunnassa.... Mutta se onkin jo toisen keskustelupalstan asiaa...
Tämä maailma
Ei ole vielä Jumalan valtakunta. Tämä asia usein unohdetaan, tai sitten ei ole luettu Raamattua, jotta voisi olla oikea kuva. Jeesus sanoi Jumalan vastustajaa tämän maailman ruhtinaaksi. Tilanne on juuri sellainen kuin syntiinlankeemuksen jälkeen ja ennen Jumalan valtakunnan voimaan tuloa sopii odottaakin. Kyllä olen ihmetellyt sitä, kun erään onnettomuuden jälkeen oli piispa selittämässä TV:ssä. Sai sellaisen käsityksen, että piispa ihmetteli kuinka Jumala teki tällaista? Ikäänkuin hyvä ihminen häpeää työnantajaansa, joka ei ole niin hyvä ja työntekijä on häpeissään kuinka tämän nyt kertoisi? Piispan olisi vain tullut lukea Raamattua uskoen. Sieltä olisi tuo kaikki selvinnyt. Koska tämä ei ole vielä Jumalan valtakunta täällä sattuu melkein mitä vain. Uskovaisille sattuu samoin kuin jumalattomallekin ja heidän perheilleen, mutta uskovalla on lohdutus, jota jumalattomalla ei ole.
Ei syytetä lainlaatijoita
Tai miksi ei eihän nekään täydellisiä ole. Niillekin sattuu virheitä, mutta avioeroista ei kannattaisi syyttää ketään muita kuin osapuolia.
Onko syyttäminekään oikea sana. Syyttäminen taitaa olla väärä sana tässä. Avioeroja tulee, kun mies syyttää vaimoaan ja vaimo miestään. Kumpikaan ei ota rehdisti vastuuta tekemisestään.
Olisiko syynä sellainen yleinen pahanolon tunne?
Kun ei ole hyvä olla tuskaillaan. Tuskaillaan sitä, että on niin vaikeaa. Lapset rajoittavat elämää ja kun niitä on niin kiva laittaa alkuun!
Kaikesta syytetään muita. Miksi ei hyväksyttäisi omalle kohdalle sitä vastuuta, joka kuuluu minulle? Hyväksytään se, että tämä maailma ja elämä täällä on murheiden laaksossa elämistä.
Otetaan esimerkkiä rikkaiden asennoitumisesta. Hehän elävät siinä illuusiossa, että omistavat yhtä ja toista. Tulee kerran totuuden hetki, jolloin huomataankin: Tämä kaikki oli vain lainaa ja kohta olen itsekin vainaa. Ollaan me muutkin kuin omistaisimme tämän ympärillämme olevan.
Tarvitsemme unelmia, unelmat auttavat eteenpäin.
Varsinkin kestävällä pohjalla olevat unelmat.
Ehdotan sinulle siirtymistä sauvakävelyyn. Ei rasita kaalia pahemmin.
Rajat naiselle
Monilta ongelmilta säästyttäisiin, jos miehet ymmärtäisivät, että naiselle on asetettava rajat.
Aivan kuin lapsellekin vaimolle on tarpeen asettaa rajat. Vaimo ei osaa niitä itse asettaa, jos mies sallii kaiken. Luoja on sen niin säätänyt. Siinä tarvitaan tietysti viisasta ja miehekästäkin miestä. Paljon tarvitaan ymmärrystä
ja rakkautta, mutta kaiken kaikkiaan jos mies siihen kykenee vaimokin on onnellisempi.
jos vaimo rikkoo asetamiasi rajoja?
Älä naurata
Tai eihän tuokaan niin pahaa ole. Ei piiskaa. Se on vain siinä, jos mies on mies. Kuuntelin miestä, jolla on ollut samanlaisia ongelmia naisensa kanssa kuin minullakin. Tuo mies vain oli ja on todellinen mies, joka kykeni tuohon, minä en. Hän kertoi, että huomatessaan naisensa luonteen hänen piti muuttaa menettelytapaa. Hän oli kysynyt naiseltaan tehdäänkö näin? Nainen vastasi ei ja mutkisti asiaa monella tapaa hankalammaksi. Hän muutti tapaa ja sanoi: Olen harkinnut tuota asiaa, että siinä on viisaampaa tehdä noin ja hänen kumppaninsa hyväksyy sen.
Ei aina saa jyrätä myöskään kumppanin tahtoa, mutta on nähtävä milloin päättäväisyys on tarpeen.
Voi tulla vastaan sellainen eräänlainen henkisen pääoman tarve. Pitäisi lukea paljon ja avartaa
omaa henkistä persoonallisuuttaan. En usko, että eräät julkisuudessa parisuhdeongelmissaan sekoilevat pystyvät toimimaan järkevän johdonmukaisesti, koska heiltä puuttuu henkistä kypsyyttä siihen. Lukemalla sitä saa, eikä vain Aku ankkaa lukemalla.
Tuolla oli yksi lause jonka kaverisi oli saanut oikein:
"Hän kertoi, että huomatessaan naisensa luonteen hänen piti muuttaa menettelytapaa."
Nimenomaan kyseisen naisen luonteen. Ei naiseuden luonteen. Yhdet yhdenlaisia, toiset toisenlaisia, ja molempia löytyy myös miehistä. Itse et todennäköisesti vahvaa naista kestäisikään, vain sellaisen joka "asettamiisi rajoihin" tahtoo luontaisesti alistua. Mutta pidä varasi, ihmsiet muuttuvat. Jonain päivänä naisesi tahtookin enemmän kuin olla orja ja käskettävä, sanoo piutpaut Raamatullesi ja alkaa vaatia tilaa omalle elämälleen. Sellaista sattuu. pidä huoli että osaat itsekin kokata ennen kuin se päivä tulee, muuten voit jäädä nälkäiseksi :D
***
Kilpailuasetelma
Sain sinusta (Tristar) vaikutelman, että vahva nainen asettuu miestään vastaan ja tässä miehen kestävyys joutuu koville. Näin varmasti on. Toivon, että löytyy myös sellaisia naisia, jotka eivät miellä miestään vastustajakseen. Parin vastustaja on ulkopuolinen, vaikka kohtalo tms.
Sitä vastaan joudutaan yhdessä rinta rinnan taistelemaan, tai olisiko paremmin sanoa selviytymään. Vahva nainen voisi olla erinomainen apu miehen rinnalla, mutta käsittäessään asemansa sellaiseksi, että hänen on käännyttävä miestään vastaan... Vahvakin voi siinä mielessä olla heikko
"Sain sinusta (Tristar) vaikutelman, että vahva nainen asettuu miestään vastaan ja tässä miehen kestävyys joutuu koville. "
Onnekseni ei. Tämä on todella outoa, juuri tuolaliseksi miellän näiden epätasa-arvoisten suhteiden suurimman ongelman, että "kumppaneiden" ajatusmaailmassa he ovat juuri toisiaan vastaan eivätkö yhdessä maailmaa vastaan. Sellaisessakin suhteessa tuli oltua. Kamalaa.
Omassa liitossani olemme molemmat ns. vahvoja persoonia ja rinta rinnan yhdessä elämää päin :D olen onnekseni löytänyt miehen joka ei kavahda vahvaa naista ja pyri hallitsemaan tätä, vaan ottaa kaiken riemun irti siitä mistä pitääkin! Siinä voi nainenkin olla oma itsensä ja nimenomaan miehensä rinnalla tukemassa tätä, kun ei ole pelkoa siitä että mies käyttäisi "myönnytyksiä" hyväkseen... (voin olla kotiäitinä nyt kun sen aika on, mutta mieheni kannustaa minuakin siinä mitä tahdon elämälläni tehdä, kuten minä häntä, eikä hän odota minun alkavan pysyväksi kotiorjaksi). mitä enemmän luen täällä, sitä enemmän arvostan miestäni ja suhdettamme.
***
Hienoa
Tuollaista on miellyttävää lukea. Asetelmat ovat kohdallaan. Huvittaa vähän tuo taannoinen kehoitus opetella laittamaan ruokaa. Niin sitä opetellaankin,- ja ihan hyvältä maistuu. Kyllä toivottomassa parisuhteessa oleminen on raskasta.
Ja jos lapset on jo saatu aikuisiksi, niin kuka velvoittaa kaksi ikääntynyttä riitelemään joutavista asioista? Kenelle siitä hyötyä olisi?
"Huvittaa vähän tuo taannoinen kehoitus opetella laittamaan ruokaa"
*punastuu* Tioe naisenkin sydämeen käy vatsan kautta, ruuanlaittotaito on hyvä olla paitsi kriisin varalta, myös hurmaamistarkoituksessa!
"kuka velvoittaa kaksi ikääntynyttä riitelemään joutavista asioista? Kenelle siitä hyötyä olisi?"
Täsmälleen! Tavoitehakuisuutta sitä toivoisi näkevänsä enemmänkin. Mietitään ensin mitä todella halutaan ja sitten miten sen saa -eikä tartuttaisi jokaiseen impulssiin niinkuin se merkitsisi koko maailmaa.
***
äärettömän maailmankaikkeuden miehistä tajuaa
todellisuuden naisellisella tavalla (sielunlaki),
ei jumalaa eikä jeesusta ole!
...sielunlakihörhöä pillistä kiinni ja ravistaa*
Kyllästynyt kuulemaan tuota piipitystä aina muuten hyvän keskustelun joukkoon. Häirikkö! Justiin kun pääsee avautumaan oikein kunnolla niin sinä tulet ja rävellät väliin omiasi niin että alkaa naurattaa ja hyvä kiukku menee ihan pilalle! Mokoma!
***
Suomen alkoholipolitiikka on varmasti myös yksi tekijä kasvavissa avio-ja avoeroluvuissa. Liika alkoholin käyttö ei voi olla vaikuttamatta perheiden hyvinvointiin. Monen persoona muuttuu ihan toiseksi ja valitettavan usein väkivaltaiseksi - siitä on lyhyt matka riitoihin. Ja eniten kärsivät lapset. Lapset rakastavat molempia vanhempiaan ehdoitta.
Silloin kun olin lapsi, TV:stä tuli Pieni talo preerialla. Nykyään paljon katsottu ohjelma on Salatut elämät. Itselläni ei ole TV:tä, joten en osaa kauhean tarkkaan puuttua sen sisältöihin, mutta mitä mm. työkaverit juttelevat, että sarjassa ei taida olla yhtä ainoaa ehjää perhettä. Se kertoo tämän päivän suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta toimii myös samaistumiskohteena monelle lapselle ja nuorelle, jotka etsivät elämänarvojaan.
Toivon, että Pieni talo preerialla-tyyliset ohjelmat voisivat toimia mallinani elämässä. Valitettavasti se ei ollut isäni ja äitini malli, sillä he päätyivät avioeroon ollessani 11-vuotias. Äitini vuorotyön vuoksi jouduin usein olemaan yksin kotona pitkät illat ja muistan sen jouluaattoyön kun olin yksin, kun äiti oli yövuorossa. Isän ikävä kulkee matkassa läpi koko elämän.
Siksi TE JOTKA NYT HARKITSETTE AVIOEROA muista kuin painavista syistä (väkivalta, alkoholinkäyttö..) AJATELKAA LAPSIANNE!
Nykyään mm. seurakunnat järjestää kaikenlaisia avioliittokursseja, joita suosittelen. Kriisitilanteissa apua on saatavilla, ei kannata luovuttaa!