muutama

vastakohta teismille.

"Ketkä ovat olleet kaikkein suurimmat vaikuttajat ateistisen maailmankatsomuksen kehityksessä? "

- siihen että ei usko olemattomiin mielikuvitusolentoihin tai yliluonnollisiin asioihin, ei paljoa tarvita.

"Mistä ateismi on saanut alkunsa? Onko se keksitty asia vai onko se aina ollut ihmisten mielissä? "

- jokainen ihminen on ateisti, kunnes ympäristön vaikutteiden johdosta osa sortuu luomaan itselleen jumalan/jumalia tms. palvontamenoineen.

Tässä olisi yliopistolehden (17/95) artikkeli aiheesta.
http://yliopistolehti.helsinki.fi/yl17art.htm#a3

Mutta kuka tai ketkä olisivat olleet minun esikuviani? En muista, että olisin erityisemmin pitänyt ketään esikuvana. En koskaan ole ollut erityisemmin uskossa, tapakristitty kylläkin.

Filosofia ehkä on vaikuttanut eniten siihen, että olen kyseenalaistanut ajatuksia ja ilmiöitä. Pohdiskelu on juurtunut minuun niin voimakkaasti, että saatan jäädä miettimään uutistenlukijan kommenttia, että voiko noin sanoa vai pitäisikö asia ilmaista näin.

Opiskellessani biologiaa etsin yhä syvemmältä vastauksia. Yliluonnollisuutta oli täysin turha tunkea mihinkään, sillä se jätti aina kysymyksen avoimeksi, yliluonnollisuus ei selitä mitään. Jos jokin asia näytti mahdottomalta selittää, niin oli osattava asettaa kysymykset toisin, asiasta oli keskusteltava muiden kanssa, jotta esiin tuli uusia näkökulmia. Oli pengottava suunnaton määrä tutkimuksia, jos jossain olisi vinkki ongelmaan tai joku jo sen ratkaissut. Jos tällaisessa vaiheessa luovuttaa ja toteaa, että; -joo, jumalien tekosia tämä on, niin ei koskaan löydä mitään uutta.

Myöhemmin elämässäni olen pitänyt muutamista henkilöistä tiedemaailmassa. En siksi, että he ovat niin mainioita tieteentekijöitä vaan ovat mielenkiitoisia ihmisinä.

Leena Palotie *Genetiikan tutkija*
Kari Enqvist *Komologian professori* (Eittäin hyviä luentoja - ei tule aika pitkäksi).
Dennis Bamford Biotieteiden laitokselta
Carl G. Gahmberg Biologia
ja tietysti James Randi - hauska ja sympaattinen pikku-ukko ja taitava show-mies.

Nämä ihmiset eivät ole ns. ystäviä vaan joihin olen törmännyt yliopistolla ja vaihtanut kuulumisia sekä Randin tapasin Skepsisksen tilaisuudessa Vantaan Heurekassa.

Nyt kun on elvistelty, niin menen syömään juustovoileivän, kitoos.

"Ketkä ovat olleet kaikkein suurimmat vaikuttajat ateistisen maailmankatsomuksen kehityksessä?"

Ateisteja on aina ollut. Varmaan nykyinen tietämys ulkoisesta maailmasta on kuitenkin lisännyt ateistien määrää(salamat ei aiheudu Jumalan vihasta) Uskontojen on siis pitänyt sopeutua nykyiseen tieteelliseen maailmankuvaan muokkautumalla.

"Mistä ateismi on saanut alkunsa? Onko se keksitty asia vai onko se aina ollut ihmisten mielissä?"

Ateisti on nimitys ihmiselle joka ei usko jumalaan/jumaliin. Ilman jumalia ei myöskään olisi ateisteja. Meitä ei tarvitsisi erotella keskenään.

"Kuinka mielestäsi ihminen päätyy juuri tähän maailmankatsomukseen, onko kysymyksessä pitkän pohdinnan tulos vaiko hetken päätös?"

Uskominen on päätös. Uskomatta oleminen harvoin vaatii päätöksen, ellei sitten halua luopua uskostaan. Minulle oli helppo luopua jumalkuvasta joka oli ala-asteella minulle syötetty. Tai sanotaanko, kuva jumalasta oli hyvin naiivi, joulupukkimainen. Pitkän pohdinnan tulos se kuitenkin oli.

Ateismin kehittäjät ovat herrat nimeltä Marx ja Lenin.

on kiihkeä ateisti muiden uskovien jumalia kohtaan.

Paljon kiihkeämpi kuin kukaan oikea ateisti niitä jumalia kohtaan. Eli voit vastata ihan itse kysymyksiisi.

Mistä ateismisi Zeus-jumalaa kohtaan alkoi? Vaikuttivatko siihen päätökseen jotkut auktoriteetit? Kuinka elät ateismisi kanssa? Ja tietysti: oliko päätöksesi pitkän pohdinnan tulos vaiko hetken päätös?

Älä unohda myöskään Oopperan kummitusta ja muita henkimaailman mysteerioita. Voit vastata itsellesi
myös niiden osalta. Siinähän se elämä sitten rattoisasti hupeneekin..pähkäillessä syntyjä syviä..:D

Kun usko loppuu, olemme ateismissa.

Helppoa:
-ei oppi-isiä
-ei kumarrettavia suuruuksia
-ei uskontunnustuksia

Ja sekös uskiksia ihmetyttää.