Lueskelin eilen illalla Suomen Kuvalehden viimeistä numeroa. Sen pääkirjoituksen otsikko oli sama kuin oman juttuni otsikko. Vaikka täällä Suomen Kuvalehti ei ole erityisen arvostettu (mikäpä lehti olisi, paitsi Suomenmaa ja ehkä Ilkka?), siitä huolimatta aion esitellä pääkirjoituksen näkemyksiä, koska ne hyvin vastaavat omiani. Lopuksi pätkä, jossa kerrotaan erään pikkukunnan neuvokkaasta selviytymistarinasta.
Suomessa on 431 kuntaa. Suuri osa niistä on niin pieniä, että ne eivät pysty huolehtimaan perustehtävistään. Tutkimusten mukaan suomalaisten väestörakenne ikääntyy nopeimmin Euroopassa. Kuntien työmäärä kasvaa sitä mukaa, ja silti väestön huolto heikkenee ja palvelujen tuottavuus laskee.
”Suurin osa uudesta työvoimasta tarvitaan tällä menolla julkiselle sektorille – mistä siis saadaan varallisuutta ja verotuloja tuottavan työn tekijöitä yrityksille, jotka kärsivät jo työvoimapulasta?”, kysytään kirjoituksessa.
Kirjoituksessa todetaan, että nuoret eivät tunne kiinnostusta mennä töihin kuntasektorille, joka ihan oikein tunnetaan vanhakantaisena ja huonosti palkattuna. Edelleen todetaan, että paikallisen hallinnon on mahdotonta pitää yllä 450 000 hengen työntekijäkuntaa, vaikka töitä on enemmän kuin koskaan. Kylmistä tosiasioista huolimatta 2000-luvulla on saatu aikaan vain 17 kuntaliitosta.
”Miksi järki ei voita ja voimien yhdistämistä karsastetaan? Yksi syy ovat kuntien työntekijät, joista monet ovat samaan aikaan myös työnantajiaan eli kunnallisia luottamushenkilöitä – kukapa nyt sahaisi omaa oksaansa”, todetaan kirjoituksessa.
Entinen kaupunginjohtaja Pekka Kettunen (sd) peräänkuulutti viime viikolla Kuopion johtamisfoorumissa uutta ajattelua. Hän vaati, että harrastelijamaisuus kunnalliselämässä on lopetettava, samoin seudullinen kahvinjuonti ja vanhojen rakenteiden puolustus. Hänen mielestään päättäjiltä puuttuu kunnan taloudellisen tilan analyysi ja sen ymmärtäminen. Jotta päästäisiin oikeisiin ratkaisuihin, markkinaohjaus ja poliittinen ohjaus on saatava ”parisuhteeseen”, vaati Kettunen.
Pääkirjoituksessa myös vaaditaan lopuksi: ”Seuraavassa hallitusohjelmassa kuntien tilanne on otettava vakavasti, jotta puheiden sijasta saataisiin selkeitä päätöksiä rakenteiden uudistamiseksi. Nykyinen hallituspohja vain ei ole dynaamisin kuntien uudistamiseksi. Keskusta pitää kynsin hampain kiinni vallastaan pikkukunnissa eikä motivaatio uudistuksiin nykyisellä konservatiivisella demarijohdollakaan ole korkea. Kunnasta on tehtävä vaaliteema, jotta muutos käynnistyy. Tilanne pahenee, nykymeno vie umpikujaan”.
- - -
Rohkaiseva esimerkki pikkukunnan selviytymisestä on ministeri Mauri Pekkarisen kotikunta Kinnula. Tuo vajaan 2000 asukkaan kunta on viime vuosina satsannut rajusti hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Sinne on perustettu kymmenkunta hoitoalan yritystä. Laitoksia on mm. huostaan otetuille lapsille, nuorille vammaisille sekä dementia- ja mielenterveyspotilaille. Suunnitteilla on myös päihdehuoltoyksikkö sekä ensi- ja turvakoti.
Palvelut eivät ole tarkoitetut vain kuntalaisille, vaan ylivoimaisesti suurin osa niistä myydään naapurikuntiin ja paljon kauemmaskin. Esim. kaikki nuorisokoti Helmariin sijoitetut lapset ovat kotoisin muualta Suomesta.
Selvää on, että Kinnulan selviytymisresepti ei käy kaikille pikkukunnille, ei monellekaan, ja vaarana onkin, että sitä aletaan jäljittelemään muualla ja siten romutetaan myös Kinnulan mahdollisuudet. Mutta joitakin muita vastaavia erikoistumiskonsteja lienee tarjolla monellekin kunnalle, jos niissä vain pystytään pääsemään irti vanhoista kaavoista ja ajattelemaan asiat uusiksi. Mutta se on niin pirun vaikeaa, kun esteinä ovat tekijät, joita SK:n pääkirjoituksessakin todettiin.
Parhaatkaan ideat eivät lopulta mahdollista monenkaan Kinnulan kaltaisen pienkunnan selviytymistä yksin, vaan todella radikaali kunta- ja palvelurakenneuudistus tarvitaan. Ja sen suurin este on puolue nimeltä Keskusta. Toivottavasti todellakin järki voittaa tulevissa eduskuntavaaleissa.
Suomessa on 431 kuntaa. Suuri osa niistä on niin pieniä, että ne eivät pysty huolehtimaan perustehtävistään. Tutkimusten mukaan suomalaisten väestörakenne ikääntyy nopeimmin Euroopassa. Kuntien työmäärä kasvaa sitä mukaa, ja silti väestön huolto heikkenee ja palvelujen tuottavuus laskee.
”Suurin osa uudesta työvoimasta tarvitaan tällä menolla julkiselle sektorille – mistä siis saadaan varallisuutta ja verotuloja tuottavan työn tekijöitä yrityksille, jotka kärsivät jo työvoimapulasta?”, kysytään kirjoituksessa.
Kirjoituksessa todetaan, että nuoret eivät tunne kiinnostusta mennä töihin kuntasektorille, joka ihan oikein tunnetaan vanhakantaisena ja huonosti palkattuna. Edelleen todetaan, että paikallisen hallinnon on mahdotonta pitää yllä 450 000 hengen työntekijäkuntaa, vaikka töitä on enemmän kuin koskaan. Kylmistä tosiasioista huolimatta 2000-luvulla on saatu aikaan vain 17 kuntaliitosta.
”Miksi järki ei voita ja voimien yhdistämistä karsastetaan? Yksi syy ovat kuntien työntekijät, joista monet ovat samaan aikaan myös työnantajiaan eli kunnallisia luottamushenkilöitä – kukapa nyt sahaisi omaa oksaansa”, todetaan kirjoituksessa.
Entinen kaupunginjohtaja Pekka Kettunen (sd) peräänkuulutti viime viikolla Kuopion johtamisfoorumissa uutta ajattelua. Hän vaati, että harrastelijamaisuus kunnalliselämässä on lopetettava, samoin seudullinen kahvinjuonti ja vanhojen rakenteiden puolustus. Hänen mielestään päättäjiltä puuttuu kunnan taloudellisen tilan analyysi ja sen ymmärtäminen. Jotta päästäisiin oikeisiin ratkaisuihin, markkinaohjaus ja poliittinen ohjaus on saatava ”parisuhteeseen”, vaati Kettunen.
Pääkirjoituksessa myös vaaditaan lopuksi: ”Seuraavassa hallitusohjelmassa kuntien tilanne on otettava vakavasti, jotta puheiden sijasta saataisiin selkeitä päätöksiä rakenteiden uudistamiseksi. Nykyinen hallituspohja vain ei ole dynaamisin kuntien uudistamiseksi. Keskusta pitää kynsin hampain kiinni vallastaan pikkukunnissa eikä motivaatio uudistuksiin nykyisellä konservatiivisella demarijohdollakaan ole korkea. Kunnasta on tehtävä vaaliteema, jotta muutos käynnistyy. Tilanne pahenee, nykymeno vie umpikujaan”.
- - -
Rohkaiseva esimerkki pikkukunnan selviytymisestä on ministeri Mauri Pekkarisen kotikunta Kinnula. Tuo vajaan 2000 asukkaan kunta on viime vuosina satsannut rajusti hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Sinne on perustettu kymmenkunta hoitoalan yritystä. Laitoksia on mm. huostaan otetuille lapsille, nuorille vammaisille sekä dementia- ja mielenterveyspotilaille. Suunnitteilla on myös päihdehuoltoyksikkö sekä ensi- ja turvakoti.
Palvelut eivät ole tarkoitetut vain kuntalaisille, vaan ylivoimaisesti suurin osa niistä myydään naapurikuntiin ja paljon kauemmaskin. Esim. kaikki nuorisokoti Helmariin sijoitetut lapset ovat kotoisin muualta Suomesta.
Selvää on, että Kinnulan selviytymisresepti ei käy kaikille pikkukunnille, ei monellekaan, ja vaarana onkin, että sitä aletaan jäljittelemään muualla ja siten romutetaan myös Kinnulan mahdollisuudet. Mutta joitakin muita vastaavia erikoistumiskonsteja lienee tarjolla monellekin kunnalle, jos niissä vain pystytään pääsemään irti vanhoista kaavoista ja ajattelemaan asiat uusiksi. Mutta se on niin pirun vaikeaa, kun esteinä ovat tekijät, joita SK:n pääkirjoituksessakin todettiin.
Parhaatkaan ideat eivät lopulta mahdollista monenkaan Kinnulan kaltaisen pienkunnan selviytymistä yksin, vaan todella radikaali kunta- ja palvelurakenneuudistus tarvitaan. Ja sen suurin este on puolue nimeltä Keskusta. Toivottavasti todellakin järki voittaa tulevissa eduskuntavaaleissa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jomppa: "Lueskelin eilen illalla Suomen Kuvalehden viimeistä numeroa."
Taas valehtelet. Tuskin on viimeinen numero. Väität kirjoittavasi hyvää suomea, mutta tuollaista räpellystä se taas on!
En puuttuisi kirjoituksiisi jos niissä olisi ajatusta. Eikä vain tuota samaa idioottimaista, "hyväksi äidinkieleksi" naamioitua keskustavastaista valhetta ja alkoholin turmelemaa aivotoimintaa.
.. haluaa olla näkyvin paskalinko.Punakapiainen käy "verissäpäin" jotain sairasta kampanjaa ja varjonyrkkeilyä kuvittellessaan, että jokin uhkaa hänen asemaansa paskatunkion kunkkuna.
"Melkeinpä voisin yhtyä ajatuksiisi..."
Jorma KOrhonen ....21.17
"-..... Sitä paitsi tuolla tavalla (...?) saa ihan suhteettoman näkyvän aseman täällä, jota hän ehkä haluaakin. Ei kai hän vain pelkästään tyhmyyttään voine tehdä sellaisia avauksia, että aina kerää niihin himuisen jonon vittuilijoita. Usein olen minäkin siihen joukkoon liittynyt.
Vaikka (....?)on tilannut kaiken täällä saamansa ja enemmänkin, kyllä minäkin toivoisin mm. edellä mainitsemastani syystä, että ei hänestä tuollaista merkkihenkilöä tehtäisi..."
Kuntien liittyminen toisiinsa ja palvelurakenteiden uudistaminen eivät välttämättä ole kovin tehokkaita tapoja ratkaista ongelmia. Itse näen suurimpana ongelmana väestön hajanaisuuden ja se koskee lähes kaikkia kuntia, myös ja ehkäpä aivan eritoten pääkaupunkiseutua.
Pitkät etäisyydet aiheuttavat suunnattomia kustannuksia. Kaikenlaisia toimintoja varten tarvitaan suuri määrä autoja ja muita liikennevälineitä, jotta palvelut voivat tavoittaa kansalaiset. Tästä tulee kustannuksia sekä julkiselle sektorille että yksityisille kansalaisille.
Olen kirjoittanut se verran usein tuosta maaseudun haja-asutuksesta, että jätän sen nyt vähemmälle. Mutta otetaan esimerkiksi pääkaupunkiseutu, jonka useat meistä tuntevat.
Pääkaupunkiseutu on kasvanut voimakkaasti ulospäin. Asutus on siirtynyt Keskustasta lähiöiden ja sitten lähikuntiin. Muualta tulleet ovat muuttaneet suoraan lähiöihin ja lähikuntiin. Tämä on johtanut mittaviin liikennekustannuksiin. Samoin kaikenlaista piuhaa ja putkea on jouduttu vetämään kilometritolkulla. Suomalaiset eivät halua asua liian lähellä naapureita.
Hollannissa, muistaakseni Groeningenin kaupungissa tehtiin joskus kymmenkunta vuotta sitten radikaaleja liikenneratkaisuja. Kaupungin keskustaa alettiin suunnitella enemmän asukkaiden, jalankulkijoiden ja kevyen liikenteen ehdoilla ja autoistumista vähennettiin. Seurauksena oli kaupungin asuinhuoneistojen hintojen kova kohoaminen, kun ihmiset halusivat muuttaa hyvien palvelujen äärelle autovapaaseen keskustaan.
Jokainen voi laskeskellä kuinka paljon joutuu viettämään aikaansa autoissa ja muissa liikennevälineissä. Autolla Helsinkiin jostain lähikunnasta tuleva joutunee ajamaan autollaan helposti parikin tuntia päivässä. Lisäksi tulevat mahdolliset kauppareissut ja muu asiointi päälle. Tiiviimpi paikallinen asumismalli vähentäisi näitä kustannuksia radikaalisti. Nyt ajamme autoillamme pitkiä matkoja kauppoihin (esim. huonekaluliikket ovat keskittyneet kehä III:n varteen Petikkoon). Jos tämän hajallaan olon kustannukset laskettaisiin, päädyttäisiin huimiin summiin.
Kun öljyn hinta vääjäämättä tulee vuosien mittaan nousemaan öljyn vähentyessä ennen loppumistaan, liikennöintikuluja joudutaan miettimään sekä yhdyskuntasuunnittelussa että yksityissä kotitalouksissa uudelta pohjalta. Se luultavasti viimeistään pakottaa ihmiset tiiviimpään paikalliseen asutukseen, missä paikallistason omavaraistalouden osuus lisääntyy. Tämä on siis täysin päinvastaista kehitystä kuin tähän astinen.
…vain yhdestä kulmasta katsoen, kuten toteatkin.
Mielestäni pitäisi kyllä päättäjien nyt ”nostaa kissa pöydälle” eli ruveta pohtimaan kokonaisuutta hyvin nopeasti ja vakavissaan uusia ratkaisuja etsien. Sitähän tuossa SK:n pääkirjoituksessakin vaaditaan.
Kunnat eivät voi selvitä mm. väestön ikääntymisestä johtuvasta työmäärästään nykyisellä työvoimallaan, joka sekin on aivan liian suuri; sitoo siihen liian paljon ihmisiä, jotka siten ovat poissa uutta tuottavasta ja verotuloja kasvattavasta työstä. Eikä noihin kuntien pienipalkkaisiin töihin enää ole tarpeeksi halukkaita tulijoitakaan, ei edes pahimmilla työttömyysseuduilla.
Vanhat kuntien työntekijät – jotka siis usein ovat itselleen myös työnantajia – pitävät asemastaan kiinni kynsin hampain, samoin kepu asemastaan noissa pikkukunnissa. Ja siitä kärsivät niiden kuntien ihmiset ja kokonaisuus, koko maa. Ihan järjetöntä touhua, jolle pitää saada loppu.
Jos jokin puolue - kokoomus tai demarit se kai vain voisi olla – nostaisi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen pääteemakseen tulevissa vaaleissa, se saattaisi vain nostaa kepun kannatusta, kun se tietysti esiintyisi vastuuttoman propagandistisesti ”pienten kuntien ja pienten ihmisten puolustajana”, mutta siitä huolimatta noiden puolueiden – tai jommankumman – tulisi ottaa se riski. Suomalaisten enemmistö on noiden kuihtuvien kuntien elättäjiä, ja uskon heidän järkeensä. Ja vaikka toisinkin kävisi, niin viimeistään seuraavissa vaaleissa kepu putoaisi siihen kuoppaan, jonka arvelemallani tavalla itselleen kaivaisi.
Juuri näin:
"Pitkät etäisyydet aiheuttavat suunnattomia kustannuksia. Kaikenlaisia toimintoja varten tarvitaan suuri määrä autoja ja muita liikennevälineitä, jotta palvelut voivat tavoittaa kansalaiset. Tästä tulee kustannuksia sekä julkiselle sektorille että yksityisille kansalaisille."
Ja tämän hetkinen kuntien kustannukset.
Miten mahdollista pitää yllä alla mainittua systeemiä:
Esim:
Kunta, jossa on asukkaita n. 1100. Suurin osa asukkaista on vanhuksia > pieni tuloisia eläkeläisiä. Ja heitä palvelee alla mainittu kunnan viraston johto!?
***Kunnanjohtaja
***Kunnansihteeri
**Kirjanpitäjä
**Palkanlaskija
**Kanslisti
**Palopäällikkö
**Maaseutuasiamies
**Kuluttaja-asiamies
***Sosiaalijohtaja
**Toiminnanohjaaja
**Kanslisti
**Sosiaalityöntekijä
**Lastenvalvoja
**Päihdetyöntekijä
***Tekninen johtaja
**Rakennustarkastaja
**Toimistotyöntekijä
**Kiinteistönhuollon työntekijä
**Kiinteistönhuollon työntekijä >huom!2
------------------------------------
1. Koulut
Koulun keittiö
2. koulu
Koulun keittiö
Ryhmäperhepäivähoito
Kirjasto, Uimahalli ja Kuntosali
Pääkirjasto
Palvelukeskus vanhustenhuolto
Keskuskeittiö
**Työsuojelutarkastaja
Kansalaisopisto
** kanslia
**4-H Ohjaaja
Ihmettelen syvästi, kuinka on mahdollista pitää näin pienen kunnan kunnanjohtajaa ja erikseen kunnansihteeriä ym. ym.
Herää jopa kysymys kuinka heillä riittää töitä?
Mielestäni tuo johtajapalvonta syö kuntien rahavaroja aika reippaasti.
Eikö pieneen kuntaan riitä pelkkä kunnansihteeri?
Ja nämä johtajat mitä heillä tekee.
Pelkkää herrapalvontaa on kuntien toiminta ja meno sen mukaista rahojen suhteen. Mielestäni byrokratian purkaminen jo saisi kunnan taloutta tasapainoon.
Minä en usko kuntien yhdistämiseen, ja että sitä myötä tulisi säästöjä.
Luulen, että tulee käymään päinvastoin.
Pikkukunnat syrjäytyvät .
Herääkin kysymys > Onko järkeä yhdistää kuntia vai
karsia johtajistoa ja muita työntekijöitä kunnista pois tänä tietokoneaikana,
jolloin yksi ihminen kyllä kykenee hoitamaan pikku kunnassa esim. kirjanpidon ja palkanlaskennan ja myöskin kanslistin työn.
Ja ne johtajat ja heidän "sihteerinsä" hämmästyttävää työntekijä määrää pidetään pikku kunnan asioiden hoitamisessa.
Onko moinen työntekijä määrä tarpeen tässä esimerkki kunnassakin?
Jos vaikka kolme kuntaa liitetään yhteen, niin se uusi kunta pyörii noilla mainitsemillasi virkamiehillä hyvin. Jopa viiteenkin yhdistyneeseen kuntaan ne riittäisivät.
Silloin se virkamieskunta putoaisi kolmanteen tai viidenteen osaansa.
Mutta ongelma on siinä, että pienen kunnan virkamiehet eivät ole halukkaita luopumaan omasta leipäpuustaan, ja ovat siten suuri este kuntien yhdistämiselle. Heidän tukenaan on sitten nykyinen valtapuolue omista tarkoitusperistään johtuen.
Tarttis tehrä jotain, mutta vaikeeta on!
Noista virkamiehistä ainakaan kuluttaja-asiamies, lastenvalvoja, päihdetyöntekijä, työsuojelutarkastaja ja kansalaisopiston kanslisti eivät ole kyseisen kunnan palkkaa nauttivia virkamiehiä, vaan olet poiminut virat puhelinnumerolistalta. Toisin sanoen noita virkoja hoitaa useampi kunta yhdessä ja ne säilyisivät, vaikka kyseiset kunnat liittyisivätkin yhteen.
Toki moni muukin noista viroista voitaisiin yhdistää muiden kuntien kanssa tai ostaa palvelut naapurikunnilta. Tähän suuntaan mennäänkin koko ajan. Sama pätee palvelujen yksityistämiseen. Itse harkitsisin kyseisen kunnan teknisten palveluiden yksityistämistä vaihtoehtona ostamiselle naapurikunnasta.
Suurin osa kunnallisista työpaikoista liittyy koulujen, päivähoidon ja vanhustenhoidon järjestämiseen. Niissä työntekijöiden määrä on sidottu "asiakkaiden" määrään eli säästöjä ei saada kuntaliitoksillakaan.
4H-ohjaajan puhelinnumeron arvelisin muuten olevan luettelossa sitä varten, että hän hoitaa koulujen iltapäiväkerhoa eli pelkkä yhteydenottonumero vanhempia varten sekin. Iltapäiväkerhot on koulujen yhteydessä eli niitäkään ei voi vähentää.
Siinä voit olla oikeassa, että noin pieni kunta selviäisi pelkällä kunnansihteerillä. Näin olikin entisaikaan, mutta vuoden 1976 kunnallislaki määräsi kunnanjohtajat pakollisiksi. Kunnansihteeri ei ole ehkä yhtä välttämätön.
Suuriin kuntayksikköihin siirtyminen ei automaattisesti vähennä virkamiesten määrää. Suurien kuntien tautina on apulaisvirkamiesten palkkaaminen jokaiselle hallinnonalalle. Samalla työnkuva segmentoidaan jyrkästi. Pienissä kunnissa töitä tehdään laaja-alaisemmin.
Kukaan teistä ei näyttänyt huomaavan, että pikku kunnasta
puuttui se tärkein virka:
KUNNAN LÄÄKÄRI...
1960-luvullla jolloin ei ollut tietokoneita helpottamassa ja nopeuttamassa työskentelyä esimerkki kunnassa asui
n. 3000 asukasta. Oli kolme kauppa (nyt yksi pieni)
oli kaksi kahvilaa. Oli asukkaita, jotka toivat työstään verorahoja kuntaan.
Ja mitenkä olikaan kunnanviraston henkilökunta:
Se oli rakennettu seuraavanlaisesti:
- Kunnansihteeri, joka oli valittu tietojen ja taitojensa perusteella
- Rakennusmestari (ei siis teknillinen johtaja alaisineen)
- Kirjanpitäjä, joka hoiti toimistotyöt yksin (siis ei tietokonetta)
- Sosiaalityöntekijä (ei siis sosiaalijohtaja)
- Ja se kunnanlääkäri.
Tätä ihmettelenkin suuresti, että miksi nyt kun kuntiin on enemmistöksi muodostuneet eläkeläiset, niin mitä varten
pitää pyörittää noin valtavaa kunnanviraston byrokratiaa.
Ja sitten ihmetellään miksi rahat eivät riitä.
Kuntaliitoksissa tulee ikäväpuoli, että siitä suurimmasta kunnasta tulee se missä ovat kaikki palvelut terveyskeskuslääkärit, terveyskeskussairaalat, ja nyt kun otetaan huomioon, että pikku kunnissa asuu enimmäkseen eläkeläisiä erilaisine sairauksineen. Siitä muodostuu suuri menoerä, kun taxilla tai muulla vastaavalla surffataan edestakaisin sivukylältä tuonne ns. pääpaikkaan, missä tulevat sijaitsemaan palvelut.
Ja eikö se ole kunta, joka maksaa nämä huimaksi käyvät ns. matkalaskut....?
Nuoria varsinkin naisia, jotka eivät osaa hakeutua maailmalle hakemaan töitä, vaan elävät sossun kautta ja näyttävät yksinäiset naisetkin tekevän lapsia sen vuoksi, että sen on kannattavempaa kuin työhön hakeutuminen tai työvoimatoimistossa työttömänä oleminen, niin minun mielestäni tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä katsottuna ollaan rakentamassa katastrofaalista tilannetta.
Vai onko tämä tarkoituskin ajaa Suomi nyt EU-aikana alas.
Esim. nämä nuoret naiset, jotka kuulemma saavat hyvät rahat, kun tekevät niitä lapsia (Suomessahan on lapsista puutetta),
niin eiväthän he opi tekemään töitä, ja tulevat lopulta siihen ikään, että eivät töitä missään nimessä saa, kun nyky-yhteiskunta vaatii sitä kovaa koulutustakin.
Vai onko valtio järjestänyt niin, että nämä yksinäiset nuoret naiset, kun nyt tekevät oikein urakalla näitä lapsia Suomeen, niin kertyykö heille
tältä koko ajalta myös eläke? Vai käytetäänkö heidän lyhytnäköisyyttään vain kylmästi hyväksi.
Tv. tietämätön > utelias
Kunnanlääkäreitä Suomessa ei ole ollut sen jälkeen, kun siirryttiin terveyskeskusjärjestelmään eli yli 30 vuoteen.
Nykyäänhän käytännössä kaikissa kunnissa on yksi tai useampi terveysasema, jossa voi käydä otattamassa laboratoriokokeet ja lääkärin vastaanotolla. Vuodeosastoja ei joka kunnassa ole, eikä tarvitakaan.
Noita nykyään toimivia terveysasemia ei ole mitään tarvetta lopettaa niistäkään kunnista, jotka päättävät liittyä johonkin toiseen kuntaan. Tosi harvoin niin on tapahtunutkaan tähän asti toteutuneissa kuntaliitoksissa. Eihän siitä kertyisi mitään säästöjäkään, koska nykyiset tilat on jo sovitettu tietylle väestömäärälle. Niinpä terveysasemien yhteenliittäminen vaatisi laajentamista sillä asemalla, johon toiminnot päätettäisiin keskittää.
Myös suurimmissa kunnissa terveysasemia on useita. Siksikin, että vältyttäisiin sairaiden ihmisten turhalta matkustuttamiselta (onko tuo ymmärrettävä sana ;-)?)
Kunnanlääkäreitä Suomessa ei ole ollut sen jälkeen, kun siirryttiin terveyskeskusjärjestelmään eli yli 30 vuoteen.
***Tarkoitinkin "kunnanlääkärillä", että olisi niissä pienissä kunnissa edes se oma terveyskeskuslääkäri. Nythän on rakennettu hienot terveyskeskukset, mutta missä ovat terveyskeskuslääkärit.
Huom! jo nyt vaikka kuntaliitoksia ei ole tehty, niin uudet, hienot terveyskeskukset ovat ilman lääkäriä. Siellä saattaa kerran viikossa muutaman tunnin ajan olla lääkärinvastaanotto.
Lääkärin, joka tulee sieltä isommasta kunnasta.
Eräs mies oli saanut sydäninfraktin. Ihmettelin missä häntä hoidetaan, kenen lääkärin luona hän käy vastaanotolla.
Hän vastasi ei kenenkään. Ja sanoi, että kyllä olen huolissani, kun ei minulle muuta kuin vuoden ajan vain annetaan puhelimitse lääkereseptit eikä sen kummemmin tutkita.
Sitä jäin minäkin miettimään, että onpa systeemi. Vuoden aikana voi tapahtua jo suuriakin muutoksia mm. sydänpotilailla.
Nykyäänhän käytännössä kaikissa kunnissa on yksi tai useampi terveysasema, jossa voi käydä otattamassa laboratoriokokeet ja lääkärin vastaanotolla. Vuodeosastoja ei joka kunnassa ole, eikä tarvitakaan.
***Juupa, juu hieno terveyskeskus on, mutta lääkäri puuttuu.
Kyllä 1100 asukkaan kunnassakin pitäisi >jopa todella uudessa ja hienossa terveyskeskuksessa olla edes >yksi terveyskeskuslääkäri< joka ikinen päivä.
Ja miten tämäkin systeemi sitten menee kuntaliitoksessa.
Kysynpä vaan ja myös ihmettelen!
Maamme lääkäripula johtuu liian vähäisestä lääkärikoulutuksesta, eikä pula pahene tai kohene kuntaliitoksilla. Ainoa tapa ratkaista ongelma on lisätä lääkärikoulutuksen määrää roimasti, sillä alalle pyrkijöitä on moninkertainen määrä sisään otettuihin verrattuna.
Mitä väliä sillä on, mistä kunnasta lääkäri terveysasemalle tulee? Suomessa on vapaa asumisoikeus. Syntyperälläkään ei ole väliä: tulkoon vaikka Puolasta tai Afrikasta, kunhan hallitsee suomen kielen.
Suomen Kuvalehti näemmä lähtee yhä sitkeästi sosialidemokraattien hellimästä ajattelusta, että kuntien olisi tuotettava palvelut itse, vaikka tuo kirjoituksesi loppupuolella mainittu palvelujen tuottaminen yksityissektorilla yleistyy vääjäämättömästi. Kyllä se saavuttaa lopulta myös sosialidemokraattisenemmistöiset kunnat.
Kuntien työntekijöiden luottamusmiespaikoilla - joista luottamismiespaikoista on lisäksi pieni vähemmistö - ei ole kuntaliitosten vastustamisessa merkitystä. Kuntaliitosesitykset ovat tulleet lähes sataprosenttisesti kuntien johdolta itseltään ja useimmiten ne ovat kaatuneet kansanäänestyksiin. Kuntaliitoksia esittävistä kansalaisaloitteista en ole edes kuullut.
Penseys kuntaliitoksia kohtaan ei johdu myöskään keskustan valta-asemasta, sillä sehän on toteutuneissa kuntaliitoksissa vain vahvistunut.
Puheet työvoimapulasta voi tässä jättityöttömyyden maassa ohittaa hymyillen. Alakohtaisesta pulasta selvitään laittamalla maamme väärin suunnattu ammattikoulutus uusiksi.
kuntaliitoksista sen,että Kunnat jotka ovat vapaaehtoisesti liittyneet, ovat olleet konkurssikypsiä jo vuosia, eivät nämä Kepuvaltuutetut ole niin kaukonäköisiä, että he noin vain valtuustopaikkansa menettäisivät.
Kyllä Kuntaliitosten jarruna on aina ollut ja on edelleen valtuutetut itse, ja maalaiskunnissa nimenomaan Keskustan edustajat, mistä ihmeen raamatusta "Pystyynkuollut", on lukenut että kuntalaiset vastustavat liitoksia.
Anteeksi onhan niitä Eteläpohjanmaalla, syystä että rikas Kauhava ei liity vähemmän rikkaaseen Lapuaan, noin kuvaannollisesti. Se on taas sitä Eteläpohjalaista uhoa jolla ei ole tosiasioitten kanssa mitään tekemistä.
Kymmenissä Suomen kunnissa on järjestetty kansanäänestyksiä, joiden tulosten perusteella on päätetty kunnan tulevaisuudesta: liitytäänkö johonkin toisen kuntaan vai jatketaanko itsenäisinä. Noiden kansanäänestysten tulokset on uutisoitu tavallisesti valtakunnallisessakin mediassa.
Osassa noista kansanäänestyksistä kuntalaiset ovat torjuneet liittymisen toiseen kuntaan.
Muutamassa tapauksessa kansanäänestys on järjestetty myös siinä kunnassa, josta on ollut määrä tulla yhdistyneen kunnan keskus. Ei ole ennalta koskaan selvää, että tällainen keskuspaikkakaan haluaa naapurikunnan väkeä oman kuntansa jäseniksi. Eihän somaleita eikä mustalaisiakaan aina haluta asukkaiksi siihen kerrostaloon, jossa itse asutaan.
Varmuudella en osaa sanoa, onko kuntaliitos kaatunut koskaan jälkimmäiseen tapaukseen, vaan se on tapahtunut yleensä jo valmisteluvaiheessa keskuspaikaksi suunnitellun kunnan virka- ja luottamushenkilötasolla. Eivät yleensä halua muuttaa perinteisiä kieli- tai poliittisia suhteita. Myös liittymistä suunnittelevan kunnan maalaisuus tai köyhyys on vaikuttanut kielteiseen asenteeseen.
Valtuustopaikan menetystä kuntaliitoksen takia tuskin kukaan valtuutettu on pelännyt. Heidän äänestäjänsähän säilyttävät äänioikeuden kuntaliitoksen jälkeenkin. Valtuustoon pääsee aina sellainen, joka sinne haluaa. Yleensähän maaseudulla ei ole edes henkilökohtaista vaalimainontaa eli jos joku sitä pelkää, laittakoon lehteen mainoksen, niin kuntalaiset näkevät hänen pyrkivän sinne tosissaan. Tavallisestihan ehdokkaitakin saa metsästää kissojen ja koirien kanssa.
...juuri siksi valtiolla pitäisi olla oikeus pakkokeinoihin kuntien yhdistämiseksi, sillä tämä nykyinen hulluus ei voi enää kauan jatkua.
Tuossa edellä joku näkyy kertovan, millaisen virkamiesarmeijan pienenkin kunnan ylläpito vaatii. Joku toinen vastaa hyvin toteamalla, että noilla samoilla virkamiehillä selviäisi hyvin kolme tai viisikin yhdistettyä kuntaa. Niin minäkin uskon.
Nykyinen 431 kunnan määrä on sellainen "syöppö", että se syö sekä ihmis- että talousresursseja, joita yhteiskunta tarvitsisi muualla ja voisi käyttää ne viisaammin ja tuottavammin siellä. Ei sellaisen tavoitteen toteutumisen esteenä saa olla enempää kunnasta hyvän oksan saaneen virkamiehen etu kuin se, että jokin poliittinen puolue näkee nykytilanteen kannatukselleen edullisemmaksi.
Tuostako se Jormankin "sivistys" alkoi?
"Lainasin romaaneja ja ruotsinkielen oppikirjoja"
Pakkoruotsitus iski siis sinuunkin pilkkakirveensä? Eikö upseerin ura muuten auennut?
http://www.paallystoliitto.fi/Arkisto/Paallystolehti/viisi_03/kers.htm
>>Elämään sisältöä etsimään
Elämäni oli sen verran vilkasta, että rahan puute oli jatkuva riesa. Se hyväkin puoli tuolla jatkuvalla rahapulalla oli, että se piti monia iltoja kämpillä. Lainasin romaaneja ja ruotsinkielen oppikirjoja sotilaskodin kirjastosta ja aloin taas pitkästä aikaa lueskella.
Ruotsinkieli autaa tässäkin asiassa!
Kuka vielä epäilee taannoisen presidenttiehdokkaan, Arto Lahden, kantaa?
Kyllä se pilde taitaa olla sittenkin suomenruotsalaisten keksimä juttu ja avain "sivistyksen pariin" !
http://www.riemurasia.net/jylppy/albumit/13996/normal_kuponki.jpg
Moitteeton kielenhallinta auttaa saamaan... tai ainakin leikaamaan sitä viivaa myöten!
- ja päättelyä.