Olen miettinyt usein sitä miksi - erityisesti nuoriso - lähtee mielenosoittamaan jonkin omalle elämälleen etäisen, kouriintuntumattoman, usein abstraktinkin asian puolesta? Osa toki näistä on inhimillisesti hyviä, osa kylläkin naiveja syitä mielenosoitukseen. Miksi ei mielenosoiteta konkreettisia oman yhteiskunnan ongelmia vastaan? Esimerkiksi voisi kuvitella että opiskelijat mielenosoittaisivat, ehkä mellakoisivatkin, tuntuvasti parempien opiskelijaetuuksien puolesta nykyisten poliitikkojen huuhispeliä vastaan.
Mielenosoituksen teoria ja käytäntö
sosiologiaa
3215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suomessa kaikilla ryhmillä asiat on vähintään kohtuullisesti. ei mielestäni täällä ole kellään syytä mellakointiin. mieltään toki saa osoittaa, ei siinä mitään pahaa ole.
Etkö sinä ole huomannut, että "ei meillä täällä Suomessa" ole mitään ongelmaa. Ja jos olisi, käytettäisiin samoja keinoja kuin jo Rooman vallan aikana: leipää ja sirkushuveja. Silloin ei kiinnitetä mitään huomiota tärkeisiin asioihin. Miksi ihmeessä pitää lässyttää jonkun kiinalaisten mielenosoitusoikeuksista, kun omassa maassakin on ongelmia. Olisin ymmärtänyt mielenosoituksen (smash-asem) syyksi paremmin mielenilmauksen suomalaisten opiskelijoiden liian pienestä opintorahasta jne. Jos pitää osoittaa mieltään, pitää silloin myös todella uskoa omaan asiaansa! Jos ei siihen itsekään usko, kuka siihen sitten uskoo?
Käytännössä nämä mielenosoittajat kytkeytyvät taistolaiseen perinteesen, jossa virkavallalle nyppyily on elämäntapa.
Teoreettisen oikeutuksen jokaiselle mielenoisoitukselle antaa milloin mikäkin selitys (globalisaatio, pakkovalta etc.)
Loka laitiselta hauska artikkeli, jota muutkin lainailevat palstalla: http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200510143612728_ko.shtml