Totuus ei ole koskaan ollut suosittu. Jeesus oli hyljeksitty sen vuoksi että hän on totuus. Adventistit jotka seuaavat kaikessa Jeesusta ovat myös uskonnollisen maailman hyljeksimä kansa. Ei ole palvelija herraansa suuempi totisesti!
Armo ei ketään pelasta. Armo ilman totuutta ei riitä. On oltava myös teot ja niiden koettelemiseen on Jumalan laki, kymmenen käskysanaa. Jokainen ihminen joutuu tämän lain nojalla tuomiolle!
Armo ei ketään pelasta. Armo ilman totuutta ei riitä. On oltava myös teot ja niiden koettelemiseen on Jumalan laki, kymmenen käskysanaa. Jokainen ihminen joutuu tämän lain nojalla tuomiolle!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hämmästyttää se meitä uskovia, kun uskoviksi itseään kutsuvat hylkäävät totuuden Jeesuksessa ja pitäytyvät mieluummin babylonin juovuttavissa harhaopeissa.
Moikka!
Sopiiko sanasi hyvin tuohon opetukseen??->> Roomalaiskirje:
3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Galatalaiskirje:
2:16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
Jumalan armo Kristuksessa riittää.
Mutta ei Kristus vie meitä laittomuuteen,vaan antaa oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.
Vanhempi käännös sanoo,VOIMAN ja se on mielestäni tässä tapauksessa oikeampi.
Siunausta KAIKILLE sisarille ja veljille HERRASSA!
tv.Sirkka Iita.
kuuluu herätysliikkeen sivuille.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/t5.html
Jumalan sanan puhdas oppi
1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että lain ja evankeliumin erottaminen on hyvin kirkas valo, jota kirkossa on erittäin tunnollisesti vaalittava. Siinä valossa Jumalan sanaa jaetaan oikein, niin kuin pyhä (2 Tim. 2:15) Paavali kehottaa tekemään.
2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että laki on varsinaisesti se jumalallinen oppi, joka opettaa, mikä on oikein eli mikä on Jumalalle mieluista; se nuhtelee kaikesta, mikä on syntiä ja Jumalan tahdon vastaista.
3. Niinpä kaikki, mikä nuhtelee synnistä, on lain saarnaa ja kuuluu sen piiriin.
4. Evankeliumi on sitä vastoin sanan varsinaisessa merkityksessä sitä oppia, joka ilmoittaa, mitä sellaisen ihmisen tulee uskoa, joka ei ole pitänyt lakia ja joka on lain tuomitsema: Kristus on sovittanut ja maksanut kaiken synnin sekä hankkinut ja ansainnut syntiselle syntien anteeksiannon, (Room. 1:17) Jumalalle kelpaavan vanhurskauden ja iankaikkisen (2 Kor. 5:21) elämän, edellyttämättä syntiseltä mitään omaa ansiota.
5. Tämä kiista on saanut alkunsa siitä, että Pyhä Raamattu käyttää sanaa "evankeliumi" eri merkityksessä. Sen johdosta me ilmoitamme uskovamme, opettavamme ja tunnustavamme seuraavan: On oikein sanoa ja kirjoittaa, että evankeliumi on parannuksen ja syntien anteeksiantamuksen julistusta, silloin kuin sanalla "evankeliumi" tarkoitetaan koko sitä Kristuksen oppia, jota hän itse julisti opetusvirkaa hoitaessaan, kuten myös hänen apostolinsa. Tässä mielessä sanaa käytetään Mark. 1:15 Ap.t. 20:34.
6. Jos kuitenkin laki ja evankeliumi esitetään vastakohtina ja sanotaan Moosesta lain, Kristusta evankeliumin saarnaajaksi, siinä tapauksessa evankeliumi ei ole parannus- tai nuhdesaarnaa, vaan se on sanan varsinaisen merkityksen mukaisesti yksinomaan lohdutussaarnaa, "iloinen sanoma", joka ei nuhtele eikä pelästytä vaan joka lohduttaa lain kauhistuttaman omantunnon. Se vetoaa yksin Kristuksen ansioon, ja saarnaamalla suloisesti Kristuksen ansaitsemasta Jumalan armosta ja laupeudesta se rohkaisee pelästyneen omantunnon.
7. Synnin paljastamisesta uskomme, opetamme ja tunnustamme näin: Mooseksen peite on kaikkien ihmisten (2 Kor. 3:13-15) silmillä niin kauan kuin he kuulevat pelkkää lain saarnaa eikä heille saarnata Kristusta. Laki ei opeta heitä tuntemaan syntiä oikealla tavalla, vaan heistä joko tulee itsevarmoja teeskentelijöitä, jollaisia fariseukset olivat, tai sitten he joutuvat Juudaan tavoin epätoivon valtaan. Siksi Kristus ottaa selittääkseen lain hengellisesti (Matt. 5:21-48 Room. 7:14-1 Room. 1:18) Niin Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikille syntisille; he näkevät kuinka suuri se on. Heidät ohjataan tuntemaan lakia, vasta nyt he oppivat laista tuntemaan syntinsä oikein. Mooses ei ikinä olisi pystynyt puristamaan heistä esiin sellaista synnin tuntoa.
Kristuksen, Jumalan Pojan, kärsimyksen ja kuoleman julistus on siis ankaraa ja järkyttävää Jumalan vihan saarnaamista ja ilmoittamista. Vasta se vie ihmiset oikealla tavalla lakiin sisälle. Vasta sitten kun Mooseksen peite on poistettu heidän kasvoiltaan, he ymmärtävät oikein, kuinka paljon Jumala vaatii meiltä laissaan; me emme pysty täyttämään yhtään hänen vaatimustaan, vaan meidän on pakko etsiä vanhurskautta yksin Kristuksesta.
8. Niin kauan kuin puhe Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta julistaa Jumalan vihaa ja järkyttää ihmistä, se ei kuitenkaan vielä ole varsinaista evankeliumin saarnaa. Se on Mooseksen ja lain julistamista ja siis Kristuksen (Jes. 28:21) "vierasta työtä", jonka tehtyään hän vasta pääsee hoitamaan omaa virkaansa, armon julistamista, lohduttamista, eläväksi tekemistä eli varsinaista evankeliumin saarnaamista.
Päinvastainen, hylätty oppi
Näin ollen me hylkäämme sellaisen vääränä ja vahingollisena pitämämme opetuksen, jonka mukaan evankeliumi on varsinaisesti parannus- eli nuhdesaarnaa eikä pelkkää armon julistamista. Tuollainen opetus tekee evankeliumista uudestaan lain opin, pimentää Kristuksen ansion ja tekee Raamatusta hämärän, riistää kristityiltä oikean lohdun ja päästää paavilaisuuden takaisin kirkkoon.
6. Lain kolmas käyttö
Status controversiae - keskeinen kiistakysymys
Laki on annettu ihmisille kolmesta syystä: 1. se pitää hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisesti kurissa, 2. se opettaa ihmiset tuntemaan syntinsä, 3. se on uudestisyntyneille varmana ohjeena, jonka mukaan heidän tulee järjestää ja suunnata koko elämänsä - eiväthän hekään ole päässeet eroon lihasta. Tästä lain kolmannesta käytöstä on muutamien harvojen teologien kesken syntynyt kiistaa. Onko lakia saarnattava myös uudestisyntyneille vai ei? Toinen osapuoli on vastannut myöntäen, toinen kieltäen.
Affirmativa
Oikea kristillinen oppi
1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme: Vaikka Kristus on vapauttanut oikein uskovat, todella Jumalan puoleen kääntyneet ihmiset lain kirouksesta ja pakosta, ei näiden silti ole määrä olla ilman lakia, vaan Jumalan Poika on lunastanut heidät juuri sitä varten, että he syventyisivät siihen päivin ja öin (Ps. 119:1). Eiväthän esivanhempamme eläneet ilman lakia edes ennen lankeemusta, vaan Jumalan laki oli kirjoitettu heidänkin sydämeensä, koskapa heidät oli luotu Jumalan (1 Moos. 1:27) kuvaksi.
2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että lakia on tunnollisesti saarnattava, ei ainoastaan epäuskoisille ja paatuneille, vaan myös oikeauskoisille, vilpittömästi kääntyneille, uudestisyntyneille, uskosta vanhurskautetuille ihmisille.
3. Vaikka he näet ovat uudestisyntyneitä, "mielensä hengeltä uudistuneita", ei uudestisyntyminen ja (Ef. 4:23) uudistus ole tässä maailmassa täydellistä vaan vasta alullaan. Uskovaisten "mielen henki" on alituisessa taistelussa lihaa eli meihin koko elämän ajaksi piintynyttä turmelusta vastaan. Tämä vanha Aadam, joka yhä vielä on ihmisen järkeen, tahtoon ja kaikkiin kykyihin piintyneenä, olisi alttiisti ryhtymässä ihmisten uskollisuudessaan keksimiin ja itse valitsemiin jumalanpalvelusmenoihin; siksi on välttämätöntä, että Herran laki aina loistaa meille. Vanha Aadam ei saa noudattaa omaa tahtoaan, vaan se on sekä lain kehotuksin ja uhkauksin että myös rangaistuksin ja kärsimyksin pakotettava seuraamaan Hengen johdatusta ja antautumaan hänen vangikseen (1 Kor. 9:27; Room. 6:12; Gal. 6:14; Ps.119:1; Hepr. 13:21).
4. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että lain teot on osattava erottaa Hengen hedelmistä. Lain mukaisia tekoja on katsottava ja sanottava lain teoiksi niin kauan kuin yksinomaan rangaistuksesta muistuttaminen ja Jumalan vihan uhka puristaa ne esiin ihmisestä.
5. Hengen hedelmiä ovat sitä vastoin ne teot, joita uskovissa asuva Jumalan Henki saa aikaan uudestisyntyneiden välityksellä. Niitä uskovaiset tekevät uudestisyntyneinä vapaaehtoisesti, ikään kuin eivät olisi edes kuulleet mistään käskystä, uhkauksesta tai palkinnosta. Tällä tavoin Jumalan lapset (Ps. 119:1) "elävät Jumalan laissa" ja vaeltavat sen mukaan. Pyhä Paavali kutsuu lakia Kristuksen laiksi ja mielen laiksi. Silti Jumalan lapset eivät ole lain alla, vaan armon alla (Room. 7:25; Room. 8:7).
6. Laki on siis yhä vielä yksi ja sama laki niin katuville kuin paatuneillekin, niin uudestisyntyneille kuin uudestisyntymättömillekin, sillä se on Jumalan muuttumaton tahto. Ero on kuuliaisuudessa eli pelkästään ihmisissä. Uudestisyntymätön tottelee lakia pakosta, vastahakoisena - ja niin täyttää lain vaatimuksia vielä uudestisyntynytkin, sikäli kuin hän on lihaa. Mutta uskova, sikäli kuin on uudestisyntynyt, tekee alttiisti ja vailla pakkoa sellaista, mitä ei mikään lain uhkaus ikinä saisi häntä tekemään.
Negativa
Väärä oppi
Edellä sanotun perusteella me hylkäämme vahingollisena, kristillisen siveellisyyden ja oikean jumalisuuden vastaisena sellaisen harhaopin, jonka mukaan lakia ei edellä selostetulla tavalla pitäisi saarnata kristityille, oikein uskoville, vaan ainoastaan epäuskoisille, paatuneille jumalattomille.
Jaak. 2:14
Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Jaak. 2:18
Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
Jaak. 2:20
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
Jaak. 2:22
Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
Jaak. 2:26
Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
3. Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus
Status controversiae - Keskeinen kiistakysymys
Kirkoissamme tunnustetaan yksimielisesti Jumalan sanan perusteella ja Augsburgin tunnustuksen mukaisesti, että me kurjat syntiset tulemme Jumalan edessä vanhurskaiksi ja pelastumme ainoastaan uskomalla Kristukseen. Vanhurskautenamme on siis yksin Kristus. Hän on tosi Jumala ja tosi ihminen, koska jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat hänessä persoonallisesti yhdistyneet, (Jer. 23:6 1 Kor. 1:30 2 Kor. 5:21) Kun tältä pohjalta on kysytty, kumman luontonsa puolesta Kristus on meidän vanhurskautemme, on joihinkin kirkkoihin päässyt leviämään kaksi keskenään ristiriitaista harhaa.
Toiset ovat olleet sitä mieltä, että Kristus on vanhurskautemme ainoastaan jumaluutensa puolesta, kun hän uskon kautta asuu meissä. Tähän meissä uskon kautta asuvaan jumaluuteen verrattuna kaikkien ihmisten synti on kuin pisara mereen verrattuna. Toiset taas ovat ajatelleet, että Kristus on ainoastaan ihmisluontonsa puolesta meidän vanhurskautenamme Jumalan edessä.
Affirmativa
Kristillisen kirkon puhdas, kumpaakin edellä mainittua harhaa vastustava oppi
1. Kumpaakin mainittua harhaa vastustaen me uskomme, opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että Kristus on meidän vanhurskautemme molempine luontoineen, ei siis ainoastaan jumalallisen tai inhimillisen luonnon puolesta. Hän on kokonainen Kristus, joka on vanhurskautemme yksin sen kuuliaisuuden tähden, jota hän Jumalana ja ihmisenä on osoittanut Isälleen aina kuolemaan asti. Näin hän on ansainnut meille syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän, niin kuin on kirjoitettu: "Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi" (Room. 5:19).
2. Näin ollen me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että meidän Jumalalle kelpaava vanhurskautemme tarkoittaa sitä, että Jumala sulasta armosta antaa meille synnin anteeksi vaatimatta meiltä mitään edeltävää, samanaikaista tai myöhempää suoritusta, ansiota tai arvollisuutta. Jumala lahjoittaa meille ja lukee hyväksemme Kristuksen vanhurskauden, joka on yhtä kuin hänen kuuliaisuutensa. Sen vanhurskauden perusteella Jumala ottaa meidät armollisen suosionsa piiriin ja pitää meitä vanhurskaina.
3. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että usko on ainoa keino ja väline, jolla tartumme Kristukseen ja Kristuksessa siihen "vanhurskauteen, joka kelpaa Jumalalle". Kristuksen tähden se "usko luetaan vanhurskaudeksi" meille (Room. 4:5).
4. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että tämä usko ei ole pelkkää Kristuksen historian tuntemista vaan se on Jumalan lahja, jolla me evankeliumin sanasta opimme oikein tuntemaan Kristuksen lunastajanamme ja luottamaan häneen, opimme uskomaan, että meillä armosta, yksin hänen kuuliaisuutensa tähden on syntien anteeksiantamus, niin että Isä Jumala pitää meitä hurskaina ja vanhurskaina ja me tulemme ikuisesti autuaiksi.
5. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Raamatun kielenkäytön mukaan sana "vanhurskauttaminen" merkitsee tässä yhteydessä samaa kuin absoluutio, synneistä vapaaksi julistaminen. Sananl. 17:15: "Se joka vanhurskauttaa jumalattoman ja tuomitsee vanhurskaan, on Herralle kauhistus." Room. 8:33: "Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa." Jos sen asemesta käytetään sanoja regeneratio 'uudesti syntyminen' ja vivificatio 'eläväksi tekeminen', kuten Puolustuksessa tehdään, annettakoon niillekin sama merkitys; muutoinhan vm. käsitteet pidetään erillään uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta ja niillä tarkoitetaan ihmisen uudistumista.
6. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme vielä seuraavan: Vaikka oikein uskovilla ja todella uudestisyntyneillä vielä on paljon heikkoutta ja vajavuutta aina hautaan asti, heidän ei silti pidä epäillä heidän omakseen uskon kautta luettua vanhurskautta eikä sielujensa pelastumista, vaan heidän on oltava varmoja siitä, että Jumala on heille armollinen Kristuksen tähden, lupauksen ja pyhän evankeliumin sanan perusteella.
7. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme: Jos on määrä säilyttää puhdas oppi Jumalalle kelpaavasta uskonvanhurskaudesta, on tarkasti säilytettävä ne sanat, joilla pyhä apostoli Paavali sulkee meidän omat tekomme kokonaan ulkopuolelle ja erottaa ne Kristuksen ansiosta. Näin kunnia annetaan yksin Kristukselle. Sellaisia sanontoja, particulae exclusivae, ovat: armosta, ilman ansiota, ilman lakia, ilman tekoja, ei tekojen perusteella. Kaikki nämä sanonnat korostavat sitä, että me tulemme vanhurskaiksi ja autuaiksi "yksin uskosta", yksinomaan uskomalla Kristukseen.
8. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme: Edeltävä katumus ja sittemmin tehtävät hyvät teot eivät tosin kuulu Jumalalle kelpaavaa uskonvanhurskautta käsittelevää opinkohtaa, mutta silti ei pidä kuvitella, että on olemassa sellaista uskoa, joka esiintyy ja säilyy rinnallaan paha aikomus tehdä syntiä ja toimia vastoin omaatuntoa. Päinvastoin, samalla kun ihminen on vanhurskautettu uskon kautta, hänellä on todellinen, elävä, "rakkauden kautta vaikuttava usko" (Gal. 5:6). Vanhurskauttavaa uskoa seuraavat siis aina hyvät teot, niiden varmasti huomataan liittyvän siihen, yhtä varmasti kuin tämä usko on todellinen ja elävä. Usko ei milloinkaan ole yksin, vaan sen seurassa ovat alati rakkaus ja toivo.
Antithesis eli Negativa
Päinvastaisen opin hylkääminen
Näin ollen me hylkäämme ja torjumme kaikki nyt lueteltavat harhat:
1. Kristus on vanhurskautemme yksinomaan jumalallisen luontonsa puolesta.
2. Kristus on vanhurskautemme yksinomaan inhimillisen luontonsa puolesta.
3. Profeetat ja apostolit eivät uskonvanhurskaudesta puhuessaan käytä sanoja "vanhurskauttaa" ja "tulla vanhurskautetuksi" merkityksessä 'julistaa vapaaksi synnistä' ja 'tulla vapaaksi julistetuksi' eli 'saada synnit anteeksi', vaan he tarkoittavat sellaista tosiasiallista vanhurskaaksi tekemistä, jossa Pyhä Henki vuodattaa ihmiseen rakkauden ja hyveitä ja nämä saavat aikaan tekoja.
4. Usko ei katsele yksin Kristuksen kuuliaisuutta vaan tarkkailee lisäksi sitä, kuinka Kristuksen jumalallinen luonto asuu ja vaikuttaa meissä ja kuinka tämä asuminen peittää meidän syntimme.
5. Usko on sellaista luottamusta Kristuksen kuuliaisuuteen, joka voi olla ja säilyä ihmisessä, vaikka tämä ei tee tosi parannusta ja vaikka ei mitään rakkautta ilmenekään uskon seurauksena, vaan ihminen pysyy synneissään vastoin omaatuntoaan.
6. Uskovissa ei asu Jumala itse vaan ainoastaan Jumalan lahjat.
7. Usko pelastaa sen tähden, että se panee meissä alulle uudistumisen, joka saa aikaan rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.
8. Uskolla on tosin vanhurskauttamisessa suurin merkitys, mutta Jumalalle kelpaavaan vanhurskauteemme kuuluvat myös uudistus ja rakkaus. Ne eivät kylläkään ole vanhurskautemme tärkeimpänä perusteena, mutta ilman uudistusta ja rakkautta ei vanhurskautemme ole Jumalan silmissä ehyt eikä täydellinen.
9. Uskovat tulevat Jumalan edessä vanhurskaiksi ja pelastuvat sekä heidän hyväkseen luetun Kristuksen vanhurskauden että heissä alkaneen uuden kuuliaisuuden perusteella tai myös osaksi Kristuksen vanhurskauden hyväksilukemisen, osaksi taas alulle pannun uuden kuuliaisuuden perusteella.
10. Luvattu armo tulee omaksemme osaksi siten, että sydämessä uskomme lupauksen, osaksi siten, että tunnustamme Kristusta suullamme ja harjoitamme muita hyveitä.
11. Usko ei vanhurskauta ilman hyviä tekoja. Hyviä tekoja vaaditaan ehdottomasti vanhurskauttamisen edellytyksenä; ihmistä ei siis voida vanhurskauttaa, ellei hänellä ole hyviä tekoja.
12. Muut joukkiot ja lahkot,
jotka eivät ole milloinkaan yhtyneet Augsburgin tunnustukseen
Tässä selvityksessä emme ole edes maininneet lahkolaisia, jotka ovat Augsburgin tunnustuksen ulkopuolella. On siksi pelättävissä, että joku hiljaisessa mielessään pitää sellaisia meidän joukkoomme kuuluvina. Vaaran torjumiseksi olemme päättäneet luetella ne opinkohdat, joissa he menevät harhaan ja opettavat mainitun uskontunnustuksemme vastaisesti.
Kasteenuusijoiden harhaoppeja
Kasteenuusijat ovat jakaantuneet moniin ryhmiin, jotka edustavat harhaoppeja, mikä enemmän, mikä vähemmän. Kaikki ne kuitenkin levittävät sellaista oppia, jota ei ole suvaittava eikä siedettävä kirkon, valtion eli maallisen regimentin eikä talouselämän ja perheen piirissä. Opinkohtia, joita ei voi suvaita kirkon piirissä
1. Kristus ei saanut ruumistaan ja vertaan Neitsyt Mariasta vaan toi ne mukanaan taivaasta.
2. Kristus ei ole tosi Jumala, vaan hänellä on pelkästään enemmän Pyhän Hengen lahjoja kuin kellään muulla pyhällä ihmisellä.
3. Meidän vanhurskautenamme Jumalan edessä ei ole yksin Kristuksen ansio vaan myös oma uudistumisemme eli hurskautemme, meidän oma vaelluksemme. - Tällainen hurskaus on pääasiassa erityistä omavalintaista hengellisyyttä, pohjimmaltaan pelkkää uutta munkkilaisuutta.
4. Kastamattomat lapset eivät Jumalan silmissä ole syntisiä vaan vanhurskaita ja viattomia. Kun he ovat vielä ymmärtämättömiä, he eivät noiden mukaan tarvitse kastetta vaan pelastuvat ilmankin. Kasteenuusijat hylkäävät siis koko perisyntiopin ja kaiken, mikä liittyy siihen.
5. Lapsia ei saa kastaa ennen kuin he ymmärtävät asioita ja kykenevät itse tunnustamaan uskonsa.
6. Kristittyjen lapset ovat kristityistä, uskovista vanhemmista syntyneinä pyhiä Jumalan lapsia jo ennen kastetta ja ilmankin sitä. Siitäkin syystä johtuu, että nuo eivät pidä lasten kastamista arvossa eivätkä pyri sitä toimittamaan. - Tämän kanssa ristiriidassa on Jumalan nimenomainen lupaus, 1 Moos. 17:4-8, 19-21, joka koskee ainoastaan sellaisia, jotka pitävät liiton eivätkä halveksi sitä.
7. Sellainen seurakunta, jossa vielä on syntisiä, ei ole oikea kristillinen seurakunta.
8. Kirkossa, jossa on joskus aikaisemmin luettu paavilaisia messuja, ei saa käydä saarnaa kuulemassa eikä muutenkaan.
9. Ei saa olla missään tekemisissä sellaisten seurakunnan palvelijoiden kanssa, jotka julistavat pyhää evankeliumia Augsburgin tunnustuksen mukaisesti ja varoittavat kasteenuusijoiden julistuksesta ja harhasta. Ei pidä olla heidän palveluksessaan eikä edes tilapäisissä töissä heidän luonaan, vaan heitä on kartettava ja vältettävä niin kuin ainakin Jumalan sanan väärentäjiä.
Opinkohtia, joita ei voi suvaita valtion piirissä
1. Esivalta ei uuden liiton aikana ole Jumalalle mieluinen sääty.
2. Kristitty ei voi olla eikä toimia esivallan virassa omaatuntoaan loukkaamatta.
3. Kristitty ei voi omaatuntoaan loukkaamatta esivallan virassa vastustaa pahoja ihmisiä, vaikka sellainen tehtävä osuisi hänen kohdalleen. Samoin eivät alamaiset saa kutsua esivaltaansa avuksi ja suojaksi - vaikka sillä on Jumalan antama valta juuri tähän tarkoitukseen.
4. Kristitty ei hyvällä omallatunnolla voi vannoa valaa. Hän ei saa myöskään tehdä uskollisuudenvalaa ruhtinaalleen tai esivallalleen.
5. Esivalta ei uuden liiton aikana voi omaatuntoaan loukkaamatta tuomita rikollisia kuolemaan.
Opinkohtia, joita ei voi suvaita talouselämän ja perheen piirissä
1. Kristitty ei voi hyvällä omallatunnolla pitää mitään hallussaan eikä omanaan, vaan hän on velvollinen antamaan kaiken yhteisölle.
2. Kristitty ei hyvällä omallatunnolla voi toimia ravintolanpitäjänä, kauppiaana eikä aseseppänä.
3. Aviopuolisot saavat uskonnollisista syistä erota; puolisolla on oikeus jättää puolisonsa ja mennä naimisiin toisen kanssa, joka on samaa uskoa.
Schwenckfeldiläisten harhaoppeja
1. Ne, jotka pitävät Kristuksen lihaa luotuna, eivät oikealla tavalla tunne Kristusta taivaan hallitsijana ja kuninkaana.
2. Korotuksessa Kristuksen liha on sillä tavoin omaksunut kaikki jumalalliset ominaisuudet, että hän ihmisenä on joka suhteessa olemuksensa asteen ja tilan puolesta Isän ja Sanan vertainen, hänellä on sama valta, voima, majesteetti ja kirkkaus. Tämä merkitsee, että Kristuksen kummankin luonnon olemus, ominaisuudet, tahto ja kunnia ovat samat, sekä myös, että Kristuksen liha kuuluu Pyhän Kolminaisuuden olemukseen.
3. Kirkon palveluvirka, sanan saarnaaminen ja kuuleminen, ei ole se väline, jota käyttämällä Jumala, Pyhä Henki, opettaa ihmisiä ja vaikuttaa heissä pelastavaa Kristuksen tuntemista, kääntymystä, parannusta, uskoa ja uutta kuuliaisuutta.
4. Kastevettä Herra Jumala ei käytä välineenä sinetöimään lapseutta ja synnyttämään uudesti.
5. Pyhän ehtoollisen leipä ja viini eivät ole välineitä, joita käyttäen Kristus jakaa ruumiinsa ja verensä ehtoollisvieraille.
6. Pyhän Hengen todella uudestisynnyttämä kristitty kykenee jo tämän elämän aikana täydellisesti pitämään ja täyttämään Jumalan lain.
7. Sellainen seurakunta, jonka piirissä julkinen seurakunnasta erottaminen ja lainmukainen pannaanjulistamismenettely eivät ole käytössä, ei ole oikea kristillinen seurakunta.
8. Kirkon palveluviran haltija, joka ei ole myös henkilökohtaisesti todella uudistunut, uudestisyntynyt, oikeamielinen ja hurskas, ei voi antaa muille hyödyllistä opetusta eikä ojentaa heille oikeaa, tosi sakramenttia.
Uusien areiolaisten harha
Kristus ei ole olemukseltaan ja luonnoltaan tosi Jumala, samaa iankaikkista jumalallista olemusta kuin Isä Jumala, vaan hän on ainoastaan jumalallisella majesteetilla varustettu olento Isän Jumalan alapuolella ja hänen ohellaan.
Antitrinitaarien harha
Antitrinitaarit ovat uusi lahko, josta ei kristikunnassa ole kuultu aikaisemmin. He uskovat, opettavat ja tunnustavat, ettei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemus ole yksi ainoa iankaikkinen ja jumalallinen olemus. Niin kuin Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme eri persoonaa, niin on joka persoonalla myös oma erillinen ja muiden jumaluuden persoonien olemuksesta erottuva olemuksensa. Kuitenkin ovat kaikki kolme voimalta, viisaudelta, majesteetilta ja kirkkaudelta samanvertaisia, niin kuin kolme erillistä, olemukseltaan toisistaan poikkeavaa ihmistä. Toisten mukaan sitä vastoin persoonat eivät ole olemukseltaan ja ominaisuuksiltaan yhdenvertaisia, vaan Isä yksin on oikea, tosi Jumala.
Kaikki nämä ja tämäntapaiset opit niihin liittyvine ja niistä johtuvine harhoineen me hylkäämme ja torjumme väärinä, valheellisina, kerettiläisinä, Jumalan sanan sekä kolmen perustunnustuksen ja Augsburgin tunnustuksen ynnä sen Puolustuksen, Schmalkaldenin opinkohtien ja Lutherin katekismusten vastaisina. Kaikkien hurskaiden kristittyjen, niin ylhäisten kuin alhaistenkin, on niitä varottava, niin totta kuin sielun pelastus ja autuus on heille kallis.
Tämä on kaikkien meidän oppimme, uskomme ja tunnustuksemme, josta me viimeisenä päivänä vastaamme vanhurskaan tuomarin, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä. Sitä vastaan emme tahdo salaa emmekä julkisesti puhua emmekä kirjoittaa, vaan aiomme siinä pysyä Jumalan armon avulla. Tarkasti harkiten, Jumalaa peläten ja avuksi huutaen me allekirjoitamme omakätisesti.
Berg, 29. toukokuuta 1577
Iacobus Andreae, tri allekirjoitti
Nicolaus Selneccerus, tri, allekirjoitti
Andreas Musculus, tri, allekirjoitti
Christophorus Cornerus, tri, allekirjoitti
Dauid Chytraeus.
Martinus Kemnicius, tri.
YKSIMIELISYYDEN OHJE
Eräiden Augsburgin tunnustuksen uskonkohtien perinpohjainen, selkeä, oikea ja lopullinen toisto ja selitys.
Eräät tunnustukseen yhtyneet jumaluusoppineet ovat jonkin aikaa käyneet näiden kohtien tulkinnasta kiistoja, jotka täten ratkaistaan ja sovitaan Jumalan sanan johdolla ja kristillisen oppimme pääsisällön mukaisesti.
Augsburgin tunnustukseen yhtyneiden teologien keskuudessa kiistaa aiheuttaneiden uskonkohtien
TIIVISTELMÄ
jossa Tunnustus toistetaan ja kiistat kristillisesti selvitetään ja sovitaan Jumalan sanan johdolla.
Opin summa, sääntö ja ohje,
jonka mukaan kaikkea oppia on arvioitava ja syntyneet kiistat kristillisesti selvitettävä ja ratkaistava
1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Kirjoitettu on: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni" (Ps. 119.) Pyhä Paavali sanoo: (Gal. 1:8) "Vaikka tulisi taivaan enkeli ja julistaisi toisin, hän olkoon kirottu".
Muita vaikka kuinka nimekkäiden vanhojen ja uusien opettajien kirjoituksia ei ole pidettävä Pyhän Raamatun vertaisina, vaan ne on kaikki tyynni alistettava sen alaisiksi. Niitä tulee käyttää yksinomaan todistajina, jotka kertovat, millaisena ja millä paikkakunnilla profeettojen ja apostolien oppi on säilytetty apostolien ajan jälkeen.
2. Kohta apostolien ajan jälkeen, jopa heidän vielä eläessään, ilmaantui vääriä opettajia ja harhaoppisia. Heitä vastustamaan vanha kirkko laati symboleja eli lyhyitä, täsmällisiä tunnustuksia, jotka sisältävät oikeauskoisen tosi kirkon yhteisen ja yksimielisen kristillisen uskon ja tunnustuksen. Sellaisia ovat Apostolinen, Nikaian ja Athanasioksen tunnustus. Niinpä mekin tunnustamme ne omiksemme ja hylkäämme siten kaikki harhaopit, sellaiset opit, jotka ovat tunkeutuneet Jumalan kirkkoon mutta sotivat näitä tunnustuksia vastaan.
3. Oman aikamme kirkko on uskonasioiden vuoksi jakaantunut. Erityisesti paavilaisuutta, sen väärää jumalanpalvelusta, epäjumalanpalvelusta ja taikauskoa, mutta myös muita lahkoja vastustaen me pidämme yksimielisen kantamme ilmauksena ja kristillisen uskomme ja tunnustuksemme julkilausumana, omana tähän aikaan kuuluvana tunnuksenamme eli symbolinamme alkuperäistä, muuttamatonta Augsburgin tunnustusta, joka ojennettiin keisari Kaarle V:lle Augsburgin valtiopäivillä v. 1530, niin myös sen Puolustusta sekä niitä Opinkohtia, jotka laadittiin Schmalkaldenissa v. 1537 ja jotka ovat etevimpien silloisten teologien allekirjoittamat.
Koska nämä asiat koskevat myös tavallista maallikkoa ja hänen sielunsa pelastusta, me tunnustamme omiksemme myös tohtori Lutherin Vähän ja Ison katekismuksen, sellaisina kuin ne kuuluvat hänen Teoksiinsa. Ne ovat "kansanraamattu", ne sisältävät suppeassa muodossa kaiken, minkä Pyhä Raamattu esittää laveasti siitä, mitä kristityn on pelastuakseen tiedettävä.
Kaikki opit on tarkistettava yllä esitetyn ohjeen mukaisiksi. Kaikki mikä on vastoin tätä, on vastoin uskomme yksimielistä julkilausumaa ja on sellaisena hylättävä ja torjuttava.
Näin ero Pyhän Raamatun (Vanhan ja Uuden testamentin) ja kaikkien muiden kirjoitusten välillä pysyy voimassa. Pyhä Raamattu säilyy ainoana tuomarina, sääntönä ja ohjeena. Se on ainoa koetinkivi, jonka avulla kaikki opit on tutkittava ja arvioitava; se ratkaisee, ovatko ne hyviä vai pahoja, oikeita vai vääriä.
Muita tekstejä taas, sen enempää uskontunnustuksia kuin muitakaan mainittuja kirjoituksia, ei saa käyttää tuomarina niin kuin Pyhää Raamattua. Ne ovat ainoastaan uskon todistuksia ja julkilausumia, jotka osoittavat, kuinka kunakin aikana eläneet opettajat ovat Jumalan kirkossa ymmärtäneet ja tulkinneet Pyhää Raamattua kiistanalaisten opinkohtien osalta ja kuinka raamatunvastainen oppi on hylätty ja tuomittu.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/yo.html
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/index.html
Miten sinä voit nuo kirjoitukset otsakoida Lain teot.
Jos tarkoitat, päämäärä on rakkaus, niin silloin se pitää lähimmäisestään huoli.
Kirjoitettu on. nyt sinä seuraavaksi laita alle se kohta raamatusta kun Jumala tuomitsee ihmiset.
Se kohta, jotka pääsivät sisälle ja alleviivaa se paikka jossa puhutaan laista, sapatista.
Kun olin nälkäinen jne... vuohet ja lampaat.
Miten se on? kerro omin sanoin! Odotan.
sillä usko ilman tekoja on kuollut.
Usko näkyy täydellisenä mielen muutoksena,se mikä ennen uskoa oli minun pitää,on uskossa olevalle Jumalan lapselle,minä saan!
Siinä on suuri ero!Se mitä ennen teki lainalaisena lain pakosta ja se oli kuin kivireen vetämistä se on nyt hengen uudessa tilassa muuttunut iloksi!
Haluaa ilolla palvella sitä jota sydän rakastaa.Nyt saan tehdä Hänen tahtonsa rakkaudesta,kuinka voisinkaan tehdä toisin,kun Hän rakasti minua ensin,teki KAIKEN puolestani ja antoi minun kaikki syntini anteeksi.
Emmehän enää elä ruumiin vanhassa,vaan hengen uudessa tilassa,koska Pyhä Henki nyt asuu sydämessä ja neuvoo ja opettaa meille kaikki.
Se tarkoittaa sitä että meillä on uskon koko sotavarustus kaikkea pahaa vastaan.
Niinkauan kuin pysymme Kristuksessa!Jeesus ei ikinä hylkää eikä jätä meitä,vaan uskossa saamme kasvaa päivä päivältä kirkaudesta kirkauteen,kunnes tulemme Hänen kuvansa kaltaisiksi.
------------------------------------------
Me todellakin olemme Jeesukselle rakkaita.Juuri tällaisina,syntisinä,vajavaisina ja armoa vailla olevina saamme jättäytyä hänen armonsa varaan!
Kristinusko ymmärtää nuo kohdat tyystin toisin.
Uskon teot eivät kristinuskossa ole lain tekoja vaikka ne ylivoimaisesti ovat lain mukaisia.
Siksi Jeesus juuri opetti meille, että antaisimme anteeksi ne asiat, joissa laki tuomitsee meidän lähimmäisemme.
Näin tehden me talletamme ylös aarteita.
Mooseksen lakihan vaati vääryydessä hyvityksen kuten vahingon korvaaminen kussakin teossa edellytti.
Teot ovat siis sellaisia hyviä tekoja, joissa laki on mukana mutta me emme sitä käytä itseämme hyödyttämään.