Lasten laulu alkaa noilla sanoilla ja jatkuu "auta ettei kukaan yksin jää, katso Isä lasta kärsivää, siunaa koko maailmaa".
Siinä lyhyessä ensimmäisessä säkeistössä on paljon asiaa. Jumala toimii maailmassa ihmisten kautta ja toivoisi, että ihmiset tekisivät Herralle mieluisia tekoja, kuten lähimmäisen auttaminen. Nyt kun on keskusteltu yhteiskunnassamme olevasta vanhusten huollossa ilmenneistä ongelmista, tulee monta kertaa mieleen tämä lasten kaunis laulu, etenkin se kohta, jossa Herralta pyydetään apua. "Auta ettei kukaan yksin jää". Mietin usein, miten surkeita ihmiskohtaloita on täällä meidän kotimaassakin. Ihminen saattaa kuolla kotiin ja olla kuukausikaupalla siellä kenenkään tietämättä. Sitten joku huoltomies tai vastaava löytää ruumiin. Tuntuu pahalle ajatella, että me jätämme ihmisiä yksin. "Katso Isä lasta kärsivää" sanotaan laulussa. Joskus kivussa ja tuskassa sitä miettii, mitähän Jumala ajattelee, kun näkee, että makoilen tässä kovassa säryssä. Se lohduttaa, kun tietää, että Jumala näkee ja tietää. Pelkkä tieto siitä, että Jumala näkee, lohduttaa. Hetkenä, jolloin tuska käy kovaksi, voi sanoa, etten Isä jaksa enää. Tuon surkean huokauksen Hän kuulee ja auttaa varmasti. Joku hädässä oleva odottaa, että me auttaisimme heitä, mutta jos jätämme auttamatta, emme tee Herralle mieluisia tekoja. On vaikeaa aina olla kuin laupias samarialainen. Se johtuu ihmisen syntisyydestä, mutta aina kannattaa edes vähän yrittää. Omilla teoilla ei pelastu, vain yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden pelastutaan.
Miksi sitten jotkut ihmiset jäävät yksin? Me muut olemme vastuussa toisinaan siitä, että joku on yksin ja kärsii. Joku vanhus kuolee kotiinsa eikä kukaan häntä kaipaa. Sosiaalitoimi hautaa hänet karuin menoin. Jumala toivoisi, että jokaisella olisi joku, edes yksi läheinen ihminen, jonka kanssa jakaa arjen iloja ja suruja. Niinä hetkinä, jolloin ketään ei viereltä löydy, saa aina turvata Jumalan läsnäoloon. Herra on luvannut olla läsnä siellä missä hänen nimeensä kaksi tai useampi kokoontuu, mutta Herra on luvannut olla myös yksinäisen ihmisen kanssa, aina.
Siunattua keskiviikkoa jokaiselle!
Siinä lyhyessä ensimmäisessä säkeistössä on paljon asiaa. Jumala toimii maailmassa ihmisten kautta ja toivoisi, että ihmiset tekisivät Herralle mieluisia tekoja, kuten lähimmäisen auttaminen. Nyt kun on keskusteltu yhteiskunnassamme olevasta vanhusten huollossa ilmenneistä ongelmista, tulee monta kertaa mieleen tämä lasten kaunis laulu, etenkin se kohta, jossa Herralta pyydetään apua. "Auta ettei kukaan yksin jää". Mietin usein, miten surkeita ihmiskohtaloita on täällä meidän kotimaassakin. Ihminen saattaa kuolla kotiin ja olla kuukausikaupalla siellä kenenkään tietämättä. Sitten joku huoltomies tai vastaava löytää ruumiin. Tuntuu pahalle ajatella, että me jätämme ihmisiä yksin. "Katso Isä lasta kärsivää" sanotaan laulussa. Joskus kivussa ja tuskassa sitä miettii, mitähän Jumala ajattelee, kun näkee, että makoilen tässä kovassa säryssä. Se lohduttaa, kun tietää, että Jumala näkee ja tietää. Pelkkä tieto siitä, että Jumala näkee, lohduttaa. Hetkenä, jolloin tuska käy kovaksi, voi sanoa, etten Isä jaksa enää. Tuon surkean huokauksen Hän kuulee ja auttaa varmasti. Joku hädässä oleva odottaa, että me auttaisimme heitä, mutta jos jätämme auttamatta, emme tee Herralle mieluisia tekoja. On vaikeaa aina olla kuin laupias samarialainen. Se johtuu ihmisen syntisyydestä, mutta aina kannattaa edes vähän yrittää. Omilla teoilla ei pelastu, vain yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden pelastutaan.
Miksi sitten jotkut ihmiset jäävät yksin? Me muut olemme vastuussa toisinaan siitä, että joku on yksin ja kärsii. Joku vanhus kuolee kotiinsa eikä kukaan häntä kaipaa. Sosiaalitoimi hautaa hänet karuin menoin. Jumala toivoisi, että jokaisella olisi joku, edes yksi läheinen ihminen, jonka kanssa jakaa arjen iloja ja suruja. Niinä hetkinä, jolloin ketään ei viereltä löydy, saa aina turvata Jumalan läsnäoloon. Herra on luvannut olla läsnä siellä missä hänen nimeensä kaksi tai useampi kokoontuu, mutta Herra on luvannut olla myös yksinäisen ihmisen kanssa, aina.
Siunattua keskiviikkoa jokaiselle!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa aloituksessasi, eikä minulla ole yhtikäs mitään sinua vastaan, enkä ole mitenkään ärtynyt sinulle.
Kysyisin vain, että pitääkö meidän kantaa koko maailman ongelmia hartioillamme ja väsyttää itsemme siinä? Eihän se välttämättä muuta asioita miksikään. Pitäisikö meidän sittenkin vain hoitaa oma osamme ja totella Jumalaa?
siellä missä lähimäisen tukea tarvitaan.
Kiitos JEESUS niistä monista rakkauden lähettiläistä,joiden kautta SINÄ HERRA TYÖTÄSI TEET!
Avaa rakaus myöskin minun sydämessäni Herra,että voisin viedä valoa pimeyteen,lämpöä kylmyyteen,tarttua auttavalla kädellä kädestä sitä joka ei voi itse tarttua,halata ja antaa SINUN läheisyyttäsi,anna Sinun minussa enetä ja itseni vähetä!Aamen.
Voi miten paljon on todellista hätää ja auttajia vähän.Jeesus sanoi,joka ojentaa lasin vettä tarvitsevalle,"totisesti minä sanon teille,hän ei jää palkkaansa vaille!"
Ymmärrän kyllä sinuakin joka näet tämän tilanteen täällä maailmassa niin toivottomana,että olet väsähtänyt ojentelemaan käsiäsi sinne ja tänne ja vielä tuonnekkin.
Mutta Herra antaa ihmeesti aikaa ja voimia,kun vain suostumme Hänen juoksu pojikseen ja tyttärikseen.Voimia sinulle ystävä rakas!
Ja siunausta ja voimia kaikille teille,jotka sydämestänne haluatte palvella lähimäisiänne!
Jeesus kanssanne!
Ei me voida koko maailman ongelmista vastata ja riittää että hoidamme ensisijaisesti oman suhteemme Jumalaan. On kuitenkin Jumalan tahdon mukaista, että edes yritämme pitää huolta toisista ihmisistä. Jos jokainen ihminen yrittäisi olla lähimmäinen edes yhdelle ihmiselle, niin se on jo paljon. Tärkeintähän on se tahto joka tulee uskosta, että haluaa tehdä Herralle mieluisia tekoja, ettei koe niitä vastenmilisinä pakkoina. Kokee Jeesuksen palvelemisena, kun palvelee jotakin lähimmäistä. "Minkä te teitte yhdelle heistä, sen te teitte minulle, sanoo Jeesus".
Synti on pilannut maailman emmekä voi poistaa kaikkea pahaa maailmasta tai auttaa kaikkia ihmisiä. Jos voimme auttaa edes yhtä ihmistä, niin sekin on eteenpäin. Ei itseään pidä uuvuttaa, vaan tietenkin itsestäänkin pitää huolehtia. Äiti Teresa opetti, ettei nälkäisellä vatsalla jaksa ketään auttaa. Niin hän oli sitä mieltä, että ensin on syötävä itse vatsa täyteen, että jaksaa sitten auttaa toisia ihmisiä. Tässä piilee viisaus, josta meidän pitäisi ottaa oppia, ettemme uupuisi ja että pitäisimme itsestämme huolta ja sen jälkeen omien mahdollisuuksien mukaan auttaisimme toisiamme.
Olen törmännyt monta kertaa tuohon ajatukseen, että kun esittää ajatuksen, että antaisimme aikaamme toisille ihmisille, edes hetken vähän läsnäoloa, niin ihmiset ikäänkuin pelästyvät ja kuvittelevat, että koko maailmaa pitäisi ruveta auttamaan. Eihän kyse ole siitä. Ajatellaanpa miten paljon ihmisiä on maailmassa. Jos heistä jokainen kykenevä kävisi edes yhden ihmisen luona ja olisi lähimmäinen hänelle, "ettei kukaan yksin jää", niin silloinhan se taakka kevenisi, eikä yhden tarvitsisi huolehtia niin monesta ihmisestä. Tämä on ihanne joka ei toteudu, mutta on silti arvokasta, että jaksaisimme edes tervehtiä sitä yhtä. Itseään ei saa uuvuttaa, sillä itsensä hoidon laiminlyöminen on yhtä paha asia kuin toisen ihmisen laiminlyöminen, ehkä pahempikin, kuten äiti Teresa opettaa. Oma vatsa on ruokittava, sillä muita ei jaksa muuten auttaa.
Toivottavasti tämä vastaus selvitti jotakin. Hyvää torstaipäivää jokaiselle.