Niin, ajatelkaapa asiaa yksittäisen ihmisen kannalta.
Raamattu opettaa, mitä opettaa. Maailma on aivan toisenlainen, ja niin on tarkoituskin, jotta oppi oikeuttaisi itse itsensä tai saisi Jumalallisen leiman. Elämä On paradoksi, mutta en voi nostaa käsiäni pystyyn.
Ilmiö on hieman sama kuin jos ajat polkupyörällä ja yhtäkkiä eteesi ilmestyy kivi, joka sinun on kierrettävä joko oikealta tai vasemmalta. Jos et tee ratkaisua, törmäät kiveen. Itse olen seisonut kiven edessä jo kohta kymmenen vuotta. Se on paisunut mielessäni niin kauan, että hetkittäin olen luullut jo koko kaluston leviävän. Sain oivalluksen. Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, ei edes yrittää. Rationaalinen ajattelu on okei niin kauan kuin jotain hyvää (joka pohjaa rakkauteen) saadaan aikaiseksi. Ajattelijan on syytä kuitenkin rakastaa myös itseään, antaa itselleen oma psyykkinen turvapaikka. Siksi uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, joka on lunastanut syntini anteeksi. Uskon kuin lapsi, koska kaikki muu veisi itseltäni hengen ja mielen. Onko tämä rationaalinen ratkaisu? En tiedä, enkä välitä tietää. minua ohjaavat sekä järki että tunne, oma kiirastuleni on todellakin näiden kahden välinen taistelu. Aamen.
Raamattu opettaa, mitä opettaa. Maailma on aivan toisenlainen, ja niin on tarkoituskin, jotta oppi oikeuttaisi itse itsensä tai saisi Jumalallisen leiman. Elämä On paradoksi, mutta en voi nostaa käsiäni pystyyn.
Ilmiö on hieman sama kuin jos ajat polkupyörällä ja yhtäkkiä eteesi ilmestyy kivi, joka sinun on kierrettävä joko oikealta tai vasemmalta. Jos et tee ratkaisua, törmäät kiveen. Itse olen seisonut kiven edessä jo kohta kymmenen vuotta. Se on paisunut mielessäni niin kauan, että hetkittäin olen luullut jo koko kaluston leviävän. Sain oivalluksen. Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, ei edes yrittää. Rationaalinen ajattelu on okei niin kauan kuin jotain hyvää (joka pohjaa rakkauteen) saadaan aikaiseksi. Ajattelijan on syytä kuitenkin rakastaa myös itseään, antaa itselleen oma psyykkinen turvapaikka. Siksi uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, joka on lunastanut syntini anteeksi. Uskon kuin lapsi, koska kaikki muu veisi itseltäni hengen ja mielen. Onko tämä rationaalinen ratkaisu? En tiedä, enkä välitä tietää. minua ohjaavat sekä järki että tunne, oma kiirastuleni on todellakin näiden kahden välinen taistelu. Aamen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sentään myönnät uskovasi kuin lapsi. Uskonto taitaa olla sinulle (kuten suurimmalle osalle) defenssi, jotta kestää tämän muka niin raskaan ja hirmuisen elämän.
Hyvä, jos se auttaa kestämään "harmaan maanantain" mutta kyllä uskonnot ovat muuten niitä aikuisten satuja, jotka saavat aikuisen ja rationaalisesti ajattelvan ihmisen näyttämään hieman ... hmmm... hölmöltä.
Olet oikeassa, kyseessä on todellakin defenssi. Mutta mitä vastaan? Siitä en ole vielä aivan varma. Harmaasta maanantaista yritän selvitä keittämällä kupin kahvia ja kuuntelemalla aamun aloituksesksi kappaleen hyväntuulista musiikkia. Yleensä auttaa.
Mitä tulee "elämän suurempiin suruihin", niitä en koskaan opi ymmärtämään. Kristinusko on aina tuonut lohdutusta, se on antanut voimaa paremmin kuin äidinmaito.Se ei kuitenkaan tarjoa selitystä juuri mihinkään, ei sellaista jonka voisin todellakaan hyväksyä ja järjellä ymmärtää. Ehkä se on koko uskon idea.
Joku voisi syyttää minua Raamatun omavaraisesta tulkinnasta, mutta kuka siinä asiassa on syytön? Paavali? Kyllä hänkin tunsi ja tiedosti "oman lihansa heikkouden" -inhimillisyytensä. Itse olen seurannut muutamien kirkkokuntien toimintaa sisältäpäin, mutta tällä hetkellä olen ilman hengellistä kotia. Tähän on kaksi selitystä. Joskus tuntuu, että omat murheeni ovat "tavallisen seurakuntalaisen" ymmärryksen ulottumattomissa. Toisaalta olen tympääntynyt ulkokultaiseen USKONNOLLISUUTEEN. Erotan siis yksilön "sisäisen" hengellisen temmellyskentän kirkon luomista institutionaalisista uskonnollisista puitteista.
Miksi sitten uskon? En ymmärrä itsekään. Eikä ole kyse siitä ettenkö olisi yrittänyt löytää selitystä. Minä vain uskon, omassa hiljaisuudessani. Joskus puristan ikonin nyrkkiini ennen nukahatamista, kun elämä oikein murjoo. Enkä ole jäänyt ilman valoa. Olenpa kokenut elämässni johdatustakin, nähnyt unessa näkyjä ihmisistä, joita en ole aiemmin tuntenut, mutta jotka olen myöhemmin kohdannut. Täysin irrallaan uskonnollisista kytköksistä. Mutta nämä nyt ovat näitä henkimaailman juttuja, joihin tavallisen tallaajan ei tarvitse uskoa. Minut ne ovat kuitenkin pelastaneet minut elämään -valossa ja varjossa.
Olisi se hyvä jos sinulle tulisi todella harmaa maanantai.Tuntisin olevasi syntinen helvettiin matkalla olevaksi ja jos kuolisit joutuisit tunnustamaan että helvettiin joudun.Ja vielä jos tunnet kaipuuta tai halua pois synneistä Herran voimalla ja armolla sinä rukoilisit pelastusta Jumalalta vaikka et tietäisi Hänestä paljoakaan.Jeesuksen kautta pelastus on valmistettu kaikille jotka haluavat luopua kaikesta,synneistä ja perkeleen teoista.Moikka.
Mutta kiitos kuitenkin. Luulenpa että olen oman osani elämäni nurjasta puolesta nähnyt. En vain suuremmin viitsi asioita kuuluttaa. Taivaanisä tietää kyllä vaikeuteni. Eikai niitä tarvitse kenelekään erikseen toivottaa. En toivoisi kenellekään samaa kiuin mitä itse olen läpi käynyt. Näistäkin omista kokemuksista olen kaivanut esiin kultareunan sikäli kun se vain on ollut mahdollista. Ja Herraan olen saanut turvata. Jokaisella on ristinsä. En kertakaikkiaan tajua tätä luterilaista kurjuuden maksimoimisen mentaliteettia!! Elämä on tarpeksi kurjaa ilman vaikeuksissa kieriskelyäkin. Ei niillä kannata ylpeillä. Itse ainakin olen ehkä oppinut vaikeuksien kautta tuntemaan empatiaa muita ihmisiä kohtaan, mutta omassa kurjuudessani en ole kyennyt muita auttamaan. Vasta vaikeuksista selvittyäni on sydämessäni syttynyt halu varjella kaikkea mikä on hyvää ja kunista. Joku tuolla sanoi että rakkaudella saa pyyhkiä takapuolensa. No huhhuh. Jumala johon minä uskon, on Rakkaus ja kaikki rakkaus jonka lähimmäiselleni osoitan, on myös rakkautta Jeesusta kohtaan. Eikös Sana näin opeta. Uskon että Jumala on paljon Suurempi kuin meidän ihmisten Hänestä tekemät mallit ja käsitykset. Monessa palavakin kristitty voi haksahtaa polulta syrjään -ajatellaanpa vaikka Ristiretkiä!!! Uskon nimissä tehtyjä. Uskon että Jeesus haluaa ennemmin laupeutta ja armoa kuin tekopyhiä oppisaarnoja ja kullattuja kirkonkupoleja. Teoilla ei kuitenkaan taivaaseen mennä, eikä kärsimyksellä. Vaan uskomalla vapahtajaan.
Tulee olle lasten kaltainen se on totta.Raamattu ei opeta mitä opettaa.Se on totuuden sana sinunnekin.Se armahtaa se tuomitsee.Ajattele sen
kautta mistä et ehkä ole kuullutkaa.Tarkoitan Pyhää Henkeä.Ja se rationaalisuutesi rakkautesi kanssa sopii perspyyhkeeksi ja heitettäväksi pois.Ja ne tunteen aikanaan muuttuvat kokemusten myötä.Maailmanko kautta haluat tulla opetetuksi?Se on kyllä toisenlainen mutta kenties ei sinua vielä ole mörkö kaatanut? Ja vapaalla ratkaisullasi kierrät kiven,ja taas paska ajatus rakastaa itseään.Sitä ihminen ei voisi paremmin tehdäkään.Etkä löydä täältä maan päältä turvapaikkaa mistään paitsi niuvanniemelt.Turvapaikkamme on Jumalan sanassa.
En usko että olet tehnyt rationaalista ratkaisua vaan näen että kyllä Jeesus on pelastanut sinut ja tahtoo olla sinulle Vapahtaja turva kaikissa tilanteissa mitä eteen asetetaankin.Tulta kyllä tuntee joka paikassa olet nuori tai vanha.Käytä järkeä siinä mihin se on tarkoitettukin mutta sinun tulee saada Pyhä Henki joka kasteessa annataan ja rukoile Herraa ja olet saava kaiken mikä meille on annettu kasteessamme.Terv.Lutherilainen
Kyllä uskon, että usko on Pyhän Hengen työtä minussa. Kuten aiemmin kerroin, olen myös kokenut voimakasta Jumalan rakastavaa johdatusta ja parannusta elämässäni, todella kipeissä asoissa. Olen aikoinani myös innolla rukoillut Jumalalta minulle "elämäntehtävää", jossa voisin toimia Jumalan rakkauden välikappaleena.
Teini-iässä halusin olla palava Herran työn tekijä. Rukoilin armolahjoja ja sain -kerran jopa rohkenin käyttää. Minua kymmenen vuotta vanhempi nainen kertoi jälkeenpäin saaneensa tuolloin avun vakaavaan unettomuusongelmaan -tosin vain hetkellisesti. Rukoilen silloin tällöin "kielillä" - "hullua" touhua, jota en välitä muille hehkuttaa. Omassa kilvoittelussani alkoi nimittäin olla jo suorastaan itsesuggestion makua. Onneksi, vaikka kuinka yritin, ei esim. kaatajapappi koskaan kuitenkaan saanut minua nurin. HEH.Tälläinen palava usko on toki herättänyt vieroksuntaa kirkon kovien penkkirivien kuluttajissa. Olisittepa nähneet ilmeet Raamattupiirissä, kun rohkenin kysyä Raamattupiirin vetäjältä että "mitä Jeesus Sinulle merkitsee?" Vastaus kuului kirjaimellisesti niin että kyselet aika henkilökohtaisia asioita...tätä seurasi hiljaisuus. Niinpä. Suu siis suppuun ja hymy peppuun. Luterilaisuus on vakava asia!!
Halusin aina myös uskoltani ehkä enemmän kuin kristityt yleensä. Rukoilin ja rukoilin - ja sain vastauksen -elämä jatkoi kouluttamistaan kovin ottein. Rukoilin uskovaa poikaystävää mutta toimitusehdoissa lienee jotakin häikkää, kun sain "sen oikean" sijasta noin kymmenen väärää. Nenänvartta pitkin on tapakristittyjen taholta katseltu tekemisiäni siviilissä, -olen nuoresta iästäni huolimatta elänyt HYVIN vaiherikkaan elämän.
JOS minun on todella tarkoitus elää uskovan elämää maan päällä jollakin muulla tavoin kuin hiljaa hymisten, oletan että niin tapahtuu ilman omaa yritystä. Jos rukoilen Jumalan johdatusta, täytyy minun voida myös sokeasti luottaa siihen että Jumalan tahto tapahtuu. Tänä päivänä olen kyllä onnellinen, rakastunut nainen. Miehelläni on samankaltainen "seurakuntatausta" ja hengellinen perusta kuin minulla, mutta usko ei kuulu arkeemme. Olen silti avoin sille, mitä Jumala eteeni johdattaa.
Ainakin tiedän olleeni avoin
Et tiedä, etkä välitäkään tietää! Juuri noin minäkin olen kokenut.
Mielestäni osoittaa - ei ainoastaan mielikuvituksen, vaan myös - arvostelukyvyn puutetta, jos luullaan, että kaiken pystyy selittämään järjellisesti, esim. tieteen avulla. Siis kaiken, esim. ihmisen syntyyn, olemassaoloon ja sen syihin liittyvän.
Niiden eteen, jotka eivät usko, ei ole tuota Kiveä vielä ilmestynyt. Ei siitä tosin voi heitä arvostella, enhän minäkään tuota Kiveä itse eteeni loihtinut.
Jo se, että Kivi ilmestyy eteesi, pysäyttää ja alkaa mieltä askarruttamaan, on Jumalan työtä ihmisessä. Siinä kivessä on se ihmisjärjeltä ja -silmältä kätketty. Sen näkevät vain lapset ja lapsenmieliset, viisailta ja ymmärtäväisiltä se on salattu. Sillä niin on Herra hyväksi nähnyt.
Se kivi merkitsee armoa.
Minäkin luulin uskonnon olevan turvapaikka. Mutta sitten aloin lukea Raamattua. Luin kertomuksia tuhotulvista, nälänhädistä, sodista... Luin kertomuksia äärimmäisestä suvaitsemattomuudesta ja ahdasmielisyydestä. Luin Jumalasta, joka kostaa ja rankaisee.
Mutta ehkä valitsin väärän uskonnon... Ehkä buddhalaisuus tarjoaa paremman turvapaikan? Tai Islam? Tai marxismi-leninismi? Tai kansallissosialismi? Tai skientologia?
Eipä se Jeesuksen antama rauha ole sellainen rauha, jonka maailma antaa. Se on sisäistä rauhaa, ja se antaa toivon ja jopa uskon tuonpuoleiseen, iankaikkiseen elämään.
Ei Kristus tullut tuomaan ajallista rauhaa vaan ikuisen. Eikä Hän tullut kuninkaaksi näkyvään valtakuntaan, vaan, kuten Hän itse sanoi opetuslapsilleen: "taivasten valtakunta on sisäisesti teissä".
usko ei ole järjen asia.jos sinusta tuntuu että jumala sinua puhuttelee niin tee niinkuin hän raamatussa opettaa.etsikää ensin taivaan valtakunta ja kaikki muu teille järjestetään.vain lapsien ja lastenmielisten on taivaan valtakunta.pitää uskoa kuin lapsi.kun jumalan lapsi saarnaa sinulle synnit anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä ja sinä otat sen vastaan kuin lapsi(ilman mitään omaa ajattelua) niin tätä se raamatun kohta tarkoittaa.en tiedä osaanko selittää sinulle mutta toivon että sinä kävisit joskus seuroissa rauhanyhdistyksellä.en tarkoita että tässä kauppailen mutta halusin sulle kertoa tämän...
Usko ja oma ajattelu ja järjen käyttö eivät ole toistensa vastakohtia. Mutta asioilla on tärkeysjärjestyksensä. Pelkkä järkeily ei avaa uskonasioiden solmuja. Ensin pitää uskoa. Mitä se uskominen sitten on? Se on vain uskomista. Kukin taplaa ja uskoo tyylillään. Ei Jeesuskaan halua pelastaa persoonattomia robotteja vaan yksilöllisiä ihmisiä ja koko heidän persoonansa äly mukaan lukien.
40-vuotiaana aikuisena ihmisenä minä en voi enää muuttua lapseksi, mutta minä voin kuitenkin uskoa hiukan samalla tavalla kuin lapsi, eli tietynlaisella terveellä uteliaisuudella, joka avoimesti ja pelotta haluaa ottaa itse asioista selvää eikä liikaa luottaa pelkästään siihen, mitä muut asiasta sanovat. Eivät terveet lapset aina kuuntele vanhempiensa varoituksia, vaan he tekevät joskus virheitäkin, mutta sitä ei voi välttää ja se on hyvä tapa oppia.
Uskominen ei ole mikään defenssi. Se ei ole pakoa oikeasta maailmasta, vaan uskominen on todellisessa maailmassa elämistä ja sitä, että asettaa Jumalan ja henkisen elämän maallisen ja epäaidon elämän edelle. Tässä mielessä uskominen on sekä järkevää että oikeaa ja aitoa.
No terve!Usko ja oma ajattelu ja järjen käyttö eivät ole toistensa vastakohtia...Vastaan nyt vain kokemusteni pohjalta ja voin olla väärässä.
Niillä on oma tehtävänsä.Niitä ei saa sekoittaa keskenään,vaan ne täytyy mukautua sanan tai sanaan.Ne ovat ihmisen omaa ja Jumalan lahjaa ja ne tulee ohjautua Jumalan sanan mukaan ajattelua myöten.Aluksi olet oikeassa.Mutta ensin pitää uskoa.Sekin on oikea ajatus.Mitä se uskominen sitten on?Se on vain uskomista.VÄÄRIN.Vastaan.Usko on Jumalan teko meissä joka meidät uudestisynnyttää ja kuolettaa tätä vanhaa aatamia.Tämä riittää mielestäni noihin kahteen mainitsemaasi kasitteeseen usko.
Jeesus haluaa pelastaa kaikki ne jotka Jumala on Hänelle antanut jotka haluavat luopua synneistä,ja maailman himoista,perkeleestä ja omasta itsestään.Joka ei luovu kaikesta...joka ei kanna ristiänsä joka päivä ja seuraa minua..Tämä viimeiksi mainittu kyllä pelastaa "persoonallisen älyn" sen varmasti tulevat ahdistukset muuttavat ja ihminen uudistuu,syntyy uudesti ylhäältä joka on pitkä ja vaikea prosessi.Lapsenkaltainen usko.
OIkein.Virhe ja synti on väärin mutta ne opettavat.Oikein.Uskominen on meillä sinne tänne poukkoulemista ja emme aina tiedä edes missä mennään.Mutta elämämme tarkoitus on meissä täyttynyt Jeesuksessa ja sitä elämän tarkoitusta on saarnattava kaikille ihmisille alkaen omista ja työporukasta.May The Lord bless you!