Mulla oli kaverina poika joka rakastu muhun ja mä
taas en voinut ajatella kun kaveruutta
siihen.Yritin pitää ystävänä mut poika ei sitä
hyväksyny.Rakastuin pojan parhaaseen kaveriin ja
nyt olen menettäny ne molemmat.
taas en voinut ajatella kun kaveruutta
siihen.Yritin pitää ystävänä mut poika ei sitä
hyväksyny.Rakastuin pojan parhaaseen kaveriin ja
nyt olen menettäny ne molemmat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En kyl osaa sanoo mix...Elämä ku ei ain oo nii
mustavalkost, tapahtuu kaikelaist mitä ei haluis
tai toivois koskaa tapahtuva. Välil elämä o aika
epäreilua ja satuttaa tosi pahasti. Mäki menetin
just vähä aikaa sit mul tosi tärkeen ihmisen siis
kuoleman kautta enkä oo sitä tosiasiaa iha
kokonaa viel hyväksyny. Kyl mä tiedostan
todellisuude mikä se o, mut ikävä o nii valtava,
ettei mitää määrää! Mut elämä jatkuu...
Nii, herää taas se kysymys, et voiko mies ja
naine todel ol pelkkii ystävii...Must voi, mut
siin vaihees jos toisel osapuolel herää
romanttisii tunteit toist kohtaa, se voi ol aika
kohtalokast sil ystävyyssuhteel. Monet
ystävyyssuhteet ei kestä sitä!
Mulki o yks mies kaverin ja se o antanu ymmärtää,
et se haluis muutaki ko ystävyyt, mut kuulemma
ymmärtää jollen mä haluu mitää tän vakavempaa ja
et se tyytyy myös tähän tilanteesee. En mä oo
sanonu sil suoraa, etten mä haluu mitää tän
vakavampaa, kunei se sitä suoraa oo kysyny, mut
must tuntuu, et se odottaa et meist kehkeytys
pari, puhuu perhee perustamisist yms. eikä sil oo
ketää naist ees kiikaris. Kaikki viittaa siihe,
et se suunnittelee meiä tulevaisuut. Enkä mä voi
kuvitel sen kans mitää tän kummempaa. Se o pelkkä
kaveri, ei muut eikä se koskaa tuu mitää sen
enempää olemaankaa. Inhottaa vaa tää tilanne!
Tsemiä ja koita jaksaa, kyl se aurinko joskus kai
risukasaanki paistaa ja elämä taas hymyilee =)
*halittaa*
Joo, elämä on niin pirun epäreilua.
Ystävälläni kahden pienen lapsen äidillä (nuorin
3 viikkoa), terveyden perikuvalla, todettiin just
syöpä.
Eipä tunnu omat "suuret" murheet, parit makkarat
ja näppylät, enää kovin hetkauttavilta.
Tällaisella hetkellä sitä todella osaa arvostaa
joka päiväistä tasasen harmaata elämää! Kun vaan
osais tulevaisuudessakin. Tää on vielä niin tuore
juttu että kyynel vierähtää poskelle, taas.
mä tiedän ton tunteen. mä ite ja omasta syystäni
olen menettänyt kaikki kaverit ja pojat
elämästäni. sun pitää yrittää vaan jaksaa sillä
olen itse omalla kokemuksella huomannut että
paistaa se aurinko risukasaankin. niin mullekkin
kävi. kavereita en oo saanu yhtään sen enempää,
mutta mulla on oma ihanä jätkä joka rakastaa muo
sellasena kun mä nyt olen. me ollaan menossa
kesäälä lontooseen niiden isän työ ja muutenkn
pyyhkii hyvin. nuoresta iästäni huolimatta olen
huomannut että kun aina tekee kipeää välillä asit
todella helpottuvat. niin käy sinullekkin. olen
iältni vasta 14 mutta lupaan että mikään ei ole
oikeasti niin huonoa kuin miltä se näyttää. jos
haluat mailata ja keskustell alisää tai kertoa
jostain muusta asiasta voit mailata osoitteeseen
[email protected] ps.tarkoitettu nm.mix mulle kävi
näin?? mut muutkin voi kyllä mailata!