On siinä kuudella miljardilla ihmisiä ropleemaa kerrakseen. Haetaan sitä oikeaa tulkintaa sille, miten kaikki nykyiset oliot ja eläväiset ihminen mukaan lukien tämän pallon pinnalle ilmestyi, misä vaiheisa ja miten tulee käymään.
Niin, mites kaikki tänne ilmestyi? Pitkällä aikavälillä tapahtuneiden lukuisten sattumien ketjun tuloksena, muutamasa tuhannesa vuodesa luotuna ulkopuolisen tahon toimesta vaiko samaisen tahon ajan saatosa suorittaman suunnittelun tuloksena? Sellaisia on esitetty ja niistä enemmän kuin yksi eri versiota.
Olipa oikea vastaus mikä tahansa niin fakta on, että täälä ollaan ja varpaitamme pyöritellään millon hikisesä sukasa millon maan mullasa. Ennemmin tai myöhemmin itte kukin täältä maan multiin tai palokaasuina taivaalle häipyy lihavan tai laihan krupin muodosa tai siltä väliltä. Kaikki pyörittelee pallomaisen selkärangan jatkeen sisällä jos jonkinlaisia, niin itse pohtimiaan kuin toisten esittämiä ajatuksia. Niitä sitten lausutaan ihmisten ilmoilla kuten me täällä palstalla.
Yhteisiä piirteitä siis löytyy ulkoisesti samankaltaisten kruppiemme lisäks. Yhteistä meille homo sapiensiksi kutsutuille maan tallaajille on myös se, että hyvinkin tavallisesti muodostamme kukin oman totuutemme ja sitä hienoista ylpeyttäkin tuntien toistelemme ihmisten ilmoilla, pitäen muulla tapaa ajattelevia enemmän tai vähemmän typerinä. Lajien kehittymisteorian vankkumattomat kannattajat saattavat ylpeinä todeta, että "täsä sitä ny ollaan, lajien kuninkaita, kehityksen ykkösiä - me, jotka lajeista ainoina jatkamme itse kehityskulkua". Luomisprosessiin uskovat taas saattavat todeta, että "tärkeitä me ollaan, jumala loi ja sääti kaiken silmällä pitäen meidän ihmisten yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan".
Kehittymistä, kehittymistä. Siitä puhutaan uljaita kaikenlaisisa ihmiskunnan ja teollisen aikakauden historiaa makeasti kuvaavisa puheenvuoroisa. Kehitystä on tapahtunut ratikaalisti ja kaunopuheiden mukaan lähinnä oikeaan suuntaan. Hyvänolontunne on rinnuksisamme.
Tyytyväisyyttä itseemme tuntien katselemme pihamaalla hienosti rakennettua ja kehittyvää ympäristöämme ja heitämme siinä sivusa taas täyteen kertyneen kodin mitä-tahansa-sisällä -jätepussin pihamaan laidalla olevaan harmaaseen laatikkoon. Onneks jätehuolto on kehittynyttä ja roskafirman pojat käy tiuhaan isolla rekallaan tyhjentämäsä sen haisevan pöntön.
Tyytyväisyyttä tuntien suuntaamme kulkumme palkkapäivän jälkeen kehitystä osoittavaan kroisos-krääsäs-pennos -markettiin ja ostelemme kaikenlaista tuiki tarpeellista taravaa. Kuten kiinalaisesa tehtaasa tuotetun ja sieltä matkojen takaa tänne kiikutetun haravan syksyllä tippuvia lehtiä, niitä ympäristömme viheliäisiä roskia varten. Tai sitten oman kruppimme säästämiseksi kehitetyn lehtipuhaltimen.
Tyytyväisyyttä tuntien sumutamme ja levitämme illan juhlamenoja varten kruppiimme kaikenlaisia, tärkeitä tarpeitamme varten kehiteltyjä hajusteita, hiuslakkoja sun muita aineita, joita muutki käyttää. Juhlasa saatamme haastella, kuinka kehittymättömisä maisa on vielä niin paljon kehitettävää.
Uutislähetys kertoo halpatuotantomaiden ongelmista, joista tavaraa meille tuodaan. Uutislähetys kertoo erilaisten kemikaalien ja muiden ainesten aiheuttamista ongelmista. On elohopeatynnyreitä merenpohjasa, myrkyllisiä kemikaaleja ravintoketjuisa, öljykanistereita mettisä ja muuta roinaa sielä sun täälä. Uutislähetys kertoo myös, että paikallista kaatopaikkaa laajennetaan kolmanneksella kasvavaa tarvetta varten. Päivittelemme tai sitten vain tuijotamme epämääräisiä ajatuksia polloisamme pyörittäen.
Tyytyväisyys valtaa taasen mielen. Kuinka kivaa onkaan asua kehittyneesä maasa. Ainaki kehitystä kerrotaan paljon tapahtuneen. Ainaki niin paljo, ettei kehitystarvetta tarvihte niin tarkastella omisa toimisa ja ittesä yleensäkin - siinä vaikeimmin kehitettäväsä kohteesa.
Niin, mites kaikki tänne ilmestyi? Pitkällä aikavälillä tapahtuneiden lukuisten sattumien ketjun tuloksena, muutamasa tuhannesa vuodesa luotuna ulkopuolisen tahon toimesta vaiko samaisen tahon ajan saatosa suorittaman suunnittelun tuloksena? Sellaisia on esitetty ja niistä enemmän kuin yksi eri versiota.
Olipa oikea vastaus mikä tahansa niin fakta on, että täälä ollaan ja varpaitamme pyöritellään millon hikisesä sukasa millon maan mullasa. Ennemmin tai myöhemmin itte kukin täältä maan multiin tai palokaasuina taivaalle häipyy lihavan tai laihan krupin muodosa tai siltä väliltä. Kaikki pyörittelee pallomaisen selkärangan jatkeen sisällä jos jonkinlaisia, niin itse pohtimiaan kuin toisten esittämiä ajatuksia. Niitä sitten lausutaan ihmisten ilmoilla kuten me täällä palstalla.
Yhteisiä piirteitä siis löytyy ulkoisesti samankaltaisten kruppiemme lisäks. Yhteistä meille homo sapiensiksi kutsutuille maan tallaajille on myös se, että hyvinkin tavallisesti muodostamme kukin oman totuutemme ja sitä hienoista ylpeyttäkin tuntien toistelemme ihmisten ilmoilla, pitäen muulla tapaa ajattelevia enemmän tai vähemmän typerinä. Lajien kehittymisteorian vankkumattomat kannattajat saattavat ylpeinä todeta, että "täsä sitä ny ollaan, lajien kuninkaita, kehityksen ykkösiä - me, jotka lajeista ainoina jatkamme itse kehityskulkua". Luomisprosessiin uskovat taas saattavat todeta, että "tärkeitä me ollaan, jumala loi ja sääti kaiken silmällä pitäen meidän ihmisten yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan".
Kehittymistä, kehittymistä. Siitä puhutaan uljaita kaikenlaisisa ihmiskunnan ja teollisen aikakauden historiaa makeasti kuvaavisa puheenvuoroisa. Kehitystä on tapahtunut ratikaalisti ja kaunopuheiden mukaan lähinnä oikeaan suuntaan. Hyvänolontunne on rinnuksisamme.
Tyytyväisyyttä itseemme tuntien katselemme pihamaalla hienosti rakennettua ja kehittyvää ympäristöämme ja heitämme siinä sivusa taas täyteen kertyneen kodin mitä-tahansa-sisällä -jätepussin pihamaan laidalla olevaan harmaaseen laatikkoon. Onneks jätehuolto on kehittynyttä ja roskafirman pojat käy tiuhaan isolla rekallaan tyhjentämäsä sen haisevan pöntön.
Tyytyväisyyttä tuntien suuntaamme kulkumme palkkapäivän jälkeen kehitystä osoittavaan kroisos-krääsäs-pennos -markettiin ja ostelemme kaikenlaista tuiki tarpeellista taravaa. Kuten kiinalaisesa tehtaasa tuotetun ja sieltä matkojen takaa tänne kiikutetun haravan syksyllä tippuvia lehtiä, niitä ympäristömme viheliäisiä roskia varten. Tai sitten oman kruppimme säästämiseksi kehitetyn lehtipuhaltimen.
Tyytyväisyyttä tuntien sumutamme ja levitämme illan juhlamenoja varten kruppiimme kaikenlaisia, tärkeitä tarpeitamme varten kehiteltyjä hajusteita, hiuslakkoja sun muita aineita, joita muutki käyttää. Juhlasa saatamme haastella, kuinka kehittymättömisä maisa on vielä niin paljon kehitettävää.
Uutislähetys kertoo halpatuotantomaiden ongelmista, joista tavaraa meille tuodaan. Uutislähetys kertoo erilaisten kemikaalien ja muiden ainesten aiheuttamista ongelmista. On elohopeatynnyreitä merenpohjasa, myrkyllisiä kemikaaleja ravintoketjuisa, öljykanistereita mettisä ja muuta roinaa sielä sun täälä. Uutislähetys kertoo myös, että paikallista kaatopaikkaa laajennetaan kolmanneksella kasvavaa tarvetta varten. Päivittelemme tai sitten vain tuijotamme epämääräisiä ajatuksia polloisamme pyörittäen.
Tyytyväisyys valtaa taasen mielen. Kuinka kivaa onkaan asua kehittyneesä maasa. Ainaki kehitystä kerrotaan paljon tapahtuneen. Ainaki niin paljo, ettei kehitystarvetta tarvihte niin tarkastella omisa toimisa ja ittesä yleensäkin - siinä vaikeimmin kehitettäväsä kohteesa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen itekkin pohtinut samaa koirapuiston mummojen kanssa