Kumpi pitää paikkaansa?
a)Päivähoitoon lapsensa vievät äidit eivät halua kantaa vastuutaan jälkikasvustaan.
b)Kotiäidit haluavat vain helppoa elämää ja jäävät siksi pois työelämästä.
:)
a)Päivähoitoon lapsensa vievät äidit eivät halua kantaa vastuutaan jälkikasvustaan.
b)Kotiäidit haluavat vain helppoa elämää ja jäävät siksi pois työelämästä.
:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
...mikäli analysoin tuntemieni äitien (niin töissä kuin perheen kanssa olevien) suhteen:
a) monien äitien on pakko viedä lapsensa päivähoitoon, kun suomalainen "kahden palkan malli" pakottaa monen semmoisenkin äidin työelämään pienten lasten tyköä (tai isän), jotka eivät vielä haluaisikaan mennä. Perheeseen satsaaminen uran sijaan on iso taloudellinen uhraus, johon nyky-hyvinvointiyhteiskunnassamme yhä harvemmilla on varaa perhe-etuuksien romuttamislinjan jälkeen.
Toisaalta on hyvä, että uravanhemmillakin, jos sattuvat lapsia pyöräyttelemään, on jollain tavalla turvallinen paikka huollattaa jälkikasvunsa.
b) jo kahden-kolmen lapsen kanssa kotitöistä kehkeytyy täysi työviikko, mikäli työn normina pidetään 8h. Perhepäivähoitaja saa normipalkan 4:stä lapsen hoidosta (johon työpäiviltä ei sisälly hänen omaa kotityötään). En (nimim. itsekin pienten lasten kanssa joitakin päiviä kotona ollut) pitäisi mitenkään laiskotteluna tai "lomana" lasten kanssa olemista. Hienoa, jos joku haluaa tarjota omille lapsilleen virikkeellisen ja turvallisen kotiympäristön heidän ollessaan pieniä! (myös miehille voisi suositella).
Nykyisin mielestäni valinnanmahdollisuuksia tulisi kehittää siten, että kotivanhemmuus toiselle olisi realistinen vaihtoehto myös pienemmissä tuloluokissa. Tämä koskee sitä, että nuorin lapsi olisi noin 3-4 vuotias, jonka jälkeen voisi hyvin tukea taas työelämään menoa sitten - sen ikäinen lapsi alkaa sitten jo hyvin sosiaalisesti kehkeytymään, kunhan päivähoitopaikka on turvallinen ja huolella valittu.
Eli itsekään en kannata täyttä kotivanhemmuutta, kun lapset hieman varttuvat.
"Hienoa, jos joku haluaa tarjota omille lapsilleen virikkeellisen ja turvallisen kotiympäristön heidän ollessaan pieniä!"
Uskoisin, että monessa tapauksessa lapset saavat hoitopaikoissa huomattavasti enemmän virikkeitä ja usein ympäristökin on paljon turvallisempi. Jostain syystä äitejä kotiin ajavat tahot vain jaksavat aina olla mustamaalaamassa erilaisia hoitopaikkoja ja hehkuttaa tuota kodin paremmuutta.
Totuushan kuitenkin on, että harva vanhempi jaksaa päivästä toiseen joka ainoa hetki olla tarjoamassa lapselleen näitä kuuluisia virikkeitä, vaan pikemminkin lapsi yritetään vain pitää mahdollisimman hiljaisena ja tyytyväisenä omissa oloissaan. Toisaalta jatkuva kotona oleminen ja lähinnä pyykki/tiskivuorien kanssa puuhastelu myös tylsistyttää kotona olevaa vanhempaa, mikä edelleen vähentää tätä "virikevalmiutta".
...että käytin ilmaisua "haluaa tarjota".
Ilman muuta semmoisille lapsille joiden vanhemmat ovat esim. uraohjuksia, on parempikin päästä hyvään hoitopaikkaan (huom! niitä on monenlaisia, ja vanhempien pitäisi joskus päästä kärpäseksi katsomaan, miten monissa paikoissa lapsia kohdellaan).
Meidän perheessä frouva piti lapset jo pienistä arjessa mukana, asioilla, ruuanlaitossa jne... ja heistä on tullut aktiivisia pikku koululaisia sittemmin - vain nuorin oli kaksi vuotta päivähoidossa ennen koulua.
Minä muuten kannatan sitä, että noin 3-4-vuotiaana useimmat lapset ovat kypsiä vaikkapa hyvään päivähoitopaikkaan, mikäli perhetilanne on semmoinen - ja sitä, että koti-isä tai -äiti myös hakeutuu työelämän pariin jossain vaiheessa (viimeistään, kun kaikki ovat koulussa, lienee kotona tuskin hirveästi tekemistä).
Päivähoito muuten ei poista niitä tiski- ja pyykkivuoria kotoa... Kotonaollessa ne voi hoidella siinä samalla, vaikkapa ottamalla lapset mukaan välillä (välillä tietysti hommailevat omia hommiaan siinä sivussa). Eli käsittääkseni paljon vähemmän jaksaa uraohjuspariskunta tarjota töiden jälkeen lapsillensa virikkeitä... kun aika menee iltaisin välttämättömissä kotitöissä.
Loistava nickvalinta, ei pysty päättelemään onko kysymyksen asettelija mies vai nainen. Sinänsä kysymys on sukua Jörden taannoiselle gallupille, jossa muistaakseni kysyttiin, että "onko raiskaus mielestäsi rikos" tai jotakin sinne päin. Tuo hymiö viittaa samalle sylttytehtaalle.
Well, asiaan
a) Mistä helvetitstä niin voi päätellä. Vastaavasti: Urheiluautolla ajavat äidit eivät halua kantaaa vastuutaan jälkikasvustaan.
b) tiedän ainakin pari tapausta, jossa vastavalmistunut on sanonut pelkäävänsä töihin menemistä ja hankkinut lapsen ja toisen siihen perään. Viime kädessä se on arvokysymys. Lapsen vaikea sairaus saattaa olla syy jäädä kotiin. Eiköhän nykyaikana perheen normaalin elintason ylläpitäminen ainakin PK-seudulla edellytä molempien töissäkäyntiä.
Sen sijaan EVP-miehet (elää vaimonsa palkalla) ovat mielestäni enemmän tai vähemmän vapaamatkustajia. En osaa sanoa miksi. Eräs kollegani kertoi, että hänen miehensä sai tarpeeksi oravanpyörästä ja jättäytyi työelämästä. Kaveri toimii välillä hiihdonopettajana ja välillä tekee kaikkea muuta mikä tuntuu kivalta. Hän myös matkustelee paljon.
Minun tuttavapiirissäni ei taida nopeasti ajateltuna olla yhtään kotifrouvaa.
Eikös se rikas kotirouva ole jokaisen naisen haaveammatti?
Onhan minulla yksi kotiäiti tuttu, hyvän ystäväni vaimo. Kaveri on osakkaana ja tienaa aika mukavasti, mutta ovat myös korviaan myöten veloissa. Varmasti tarvitsisivat molempien tuloja. Vaimo on hieman erikoinen tapaus, hänellä on taipumus kertoa hienosta perhetaustastaan ja korostaa kaupunginosaa jossa hän asuu. ystäväpiirissämme ollaa sitä mieltä, että hän erittäin pinnallinen tai ainakin epäaito. Mahdollisesti näistä syistä (?) hänen työuransa ei ole koskaan lähtenyt käyntiin vaan hänen muutamat työsuhteensa ovat katkenneet aina yllättäen. Häntä ei tunnu kiinnostavan töihin meneminen eikä hän ole tarttunut esim. vinkkeihin, joita hänelle on heitetty. Sen sijaan hän käyttää aikaansa paljon erilaisissa klubeissa, koulun johtokunnassa, kaupunginosa yhdistyksissä.... Kertoi jo vuosi että alkaa hakemaan duunia keväällä ja sitten että kesällä ja kesällä hän sanoi, että alkaa hakemaan sitten suksyllä. Minä sanoisin, että hän on ollut hakevinaan duunia, mutta se ei tunnu kiinnostavan ja on siksi himassa.
Uskon, että hänen kaltaisiaan mahtuu myös enemmän kotiäitien joukkoon.