Tappolista

Ihan mielenkiintoista mutta hieman häilyvää tulkintaa.

>>Karma voi myös olla "silmä silmästä, hammas hampaasta" tyyppistä, mutta myös erityyppistä hyvän tekemistä. Epäilen hyvin usein, että ihmiset, jotka tekevät paljon hyvää, ovatkin itseasiassa vain suorittamassa karmaansa.

emilio kirjoitti:

Ihan mielenkiintoista mutta hieman häilyvää tulkintaa.

>>Karma voi myös olla "silmä silmästä, hammas hampaasta" tyyppistä, mutta myös erityyppistä hyvän tekemistä. Epäilen hyvin usein, että ihmiset, jotka tekevät paljon hyvää, ovatkin itseasiassa vain suorittamassa karmaansa.

Lue lisää

Juu, no ei tarkoitus ollutkaan antaa mitään perinpohjaista esimerkkielämää, vaan ehkä "varoittaa" ihmisiä siitä millainen se seuraava elämä voi olla silloin kun mokaa oikein kunnolla.

Pitäs aina ensin ajatella...

Itse en usko, että ihan kaikki olisi karmasta johtuvaa. Jotain varaahan pitää jättää myös vapaalle tahdolle. Vapaa tahtokin on aika monimutkainen ja suhteellinen juttu sekin. Olen kyllä huomannut, että ihmiset eivät mielellään usko itsellään olevan paljon karmaa, vaikka se saattaa hyvinkin olla niin. Onhan se aika pelottava asia.

Näistä esimerkeistä voisi sanoa sen verran, että sovittaminen tuntuisi kuin aikaisemman elämän uhrien langettamalta "kiroukselta". Vaikka olen sitä mieltä, että kiroukset ovat taikauskoa, niin karma voi joskus olla kuin kirous konsanaan tai siltä se todellakin tuntuu karmalla raskautetun mielestä.

Näissä esimerkkitapauksissahan voitaisiin sanoa, että he kaikki kolme olivat omalla tavallaan "kirottuja" välittömästi seuranneessa elämässään.

He eivät juurikaan luoneet kuitenkaan mielestäni uutta karmaa itselleen. Kaikki olivat tavallaan uhreja, samanlaisia kuin olivat olleet heidän omatkin uhrinsa aiemmassa elämässä.

Lapsisotilas oli pakotettu tappamaan, kuten sotilaat yleensä ja hän oli tavallaan silloin syyntakeeton tekoihinsa. Lapsen ymmärrys ei ole vielä kehittynyt eikä tunnemaailmakaan, mikä laskettakoon lieventäväksi tekijäksi. Hän oli vielä luonteeltaan ollut aina kiltti lapsi, joka kammoksui tappamista mutta kykeni siihen kuitenkin "aivopesun" johdosta. Normaaliolosuhteissa hänestä ei todellakaan olisi tullut tappajaa, vaan ehkä lääkäri, pappi tai joku muu rauhaisampi ihminen. Karmastaan johtuen hänestä ei kuitenkaan tullut, mutta seuraavassa elämässään hänestä jo saattaa hyvinkin todennäköisesti tulla tälläinen humaani auttajatyyppinen henkilö ja karman sovittaminen jatkuukin sitten jo rakentavasti muita ihmisiä auttaen.

Itse ajattelen, että vammaisena syntyvä sielu hiukan "pakoilee" tässä elämässään karmaansa ja siirtää sitä eteenpäin, eikä sovita yhtä paljon kuin kaksi muuta. Olen siis vähän eri linjoilla kuin sinä. Hänen seuraavakin elämänsä tulee olemaan rankka mutta ei niin rankka kuin kahdella muulla tapauksella. Hän ehkä joutuu kokemaan monenlaista kärsimystä, jopa vammautuu tässä tulevassakin elämässään mutta pystyy silti jatkamaan elämäänsä melko normaalisti tuossa tulevassa elämässään. Hän ehkä on sotilas, joka menettää molemmat jalkansa sodassa.

Näkisin karman ja jälleensyntymän sellaisena, että kun on kerran sadistinkin osan läpikäynyt, niin siihen se sitten yleensä jääkin. Sielun "evoluutioon" kuuluu, että emme toista pahimpia virheitämme enää juuri ollenkaan. Mitä rankempi opetus, niin sitä paremmin se myös jää sieluun vaikuttamaan. Seuraavia elämiä valitessamme me pystymme lisäksi valitsemaan sellaiset ominaisuudet ja olosuhteet joissa emme enää samoja mokia uudelleen toista. Pienempiä virheitä taas toistamme enemmän tai vähemmän joka ikisessä elämässämme. Sieluun tulee siis tavallaan eräänlainen "estomekanismi" joka estää meitä tekemästä kaikenlaista pahaa jonka olemme jossain edellisessä elämässämme jo tehneet. Itselläni oli lapsena eräs tappelu jossa pääsin kaverini päälle mutta en kyennyt lyömään tätä, mikä tuntui heikkoudelta ja sai minut kiroamaan itkunsekaisesti. Olen ajatellut, että juuri tuolloin tällainen "esto" meni päälle ja todellakin esti tekemästä väärin. Mielenkiintoistahan oli todellakin se, että tunsin moisen olevan "heikkoutta"! Kyllähän sitä nyt pitää pystyä toisen naamasta muusia tekemään! Nykyään en tietenkään ajattele niin, vaan päinvastoin.

Lapsessa ehkä vielä esiintyy jotain sielullista regressiota vaikka jo vanhempi sielu kyseessä olisikin. Olin aika sotahullukin lapsena mutta niin oli Dalai Lamakin, joten kai sekin vain kuuluu siihen ikävaiheeseen. ;-)

Itsehän olen pitkälti omaa elämääni tutkimalla päätynyt kaikenlaisiin "totuuksiin" näistä karma-asioistakin. Tietysti on tullut luettua, tutkittua kaikenlaista ja muutenkin seurailtua tätä "kokeilua" jota myös ihmiskunnaksi kutsutaan. Kaikkeahan voi myös opiskella ominkin päin, eikä tarvitse olla mitään tutkintoja. On tietenkin vaikeampaa tulla "ulkopuolelta" ja saada arvostusta, mutta tulisi aina muistaa, että myös Jeesus, Buddha ja moni, moni muukin olivat myös "ulkopuolelta". Oppineisuutta on tottakai syytä arvostaa mutta pitää mielessään tämä asia, että on heitä jotka ovat "itseoppineita".

Elämä on aika haastava juttu. Joskus jopa helvetillinen juttu. Tutkimalla omaa elämäänsä ja itseään voi moni mysteeri kuitenkin saada selityksensä. Turhaan ei ole sanottu "TUNNE ITSESI!" Näyttäisi siltä, että kaikilla meillä on oma Via Dolorosamme mutta kaikki sen lopulta "kunnialla" selvittäisivät. Jälleensyntyminen ja karma kyllä pitävät siitä huolen!

;-)

Kaikille kolmelle vaihto ehdolle epäilen kuitenkin jotain tämän kaltaista.
* miljoonien vuosien elämiä hyttysenä joka elää verta imemällä, levittää tauteja ja lopulta kuolee läiskäistynä.
* tuhansia elämiä siitokseen käytettävänä teurasemakkona jolla on mielenhäiriötä ja syö jälkeläisensä ja teurastetaan ja pakataann kaupan hyllylle sapuskaksi
* satoja elämiä bangkokilaisena kulkukoiranarttuna jota joukkoraiskataan ja lopulta kuolee alle vuoden ikäisenä tauteihin, tulehtuneisiin tappeluvammoihin ja nälkään.
* vasta näiden jälkeen voisi tapahtua tämä hyvän karman aiheuttama onneton ihmiselämä ketju. Jos ihmisen tietoisuus on kuoleman hetkellä näin petomainen on tuskin oletettavaa että he syntyisivät ihmisen tietoisuuteen heti rötöstensä jälkeen.

Neiti Karmanen kirjoitti:

Kaikille kolmelle vaihto ehdolle epäilen kuitenkin jotain tämän kaltaista.
* miljoonien vuosien elämiä hyttysenä joka elää verta imemällä, levittää tauteja ja lopulta kuolee läiskäistynä.
* tuhansia elämiä siitokseen käytettävänä teurasemakkona jolla on mielenhäiriötä ja syö jälkeläisensä ja teurastetaan ja pakataann kaupan hyllylle sapuskaksi
* satoja elämiä bangkokilaisena kulkukoiranarttuna jota joukkoraiskataan ja lopulta kuolee alle vuoden ikäisenä tauteihin, tulehtuneisiin tappeluvammoihin ja nälkään.
* vasta näiden jälkeen voisi tapahtua tämä hyvän karman aiheuttama onneton ihmiselämä ketju. Jos ihmisen tietoisuus on kuoleman hetkellä näin petomainen on tuskin oletettavaa että he syntyisivät ihmisen tietoisuuteen heti rötöstensä jälkeen.

Lue lisää

Rangaistuksen/karman pitäisi olla aina sellainen, että siitä ottaa opikseen. Uskon, että tämä on se karman syvällinen tarkoituskin, eikä se ole todellakaan mikään "helvetintuomio". Joskus tietenkin toista lasta lyönyttä lastakin täytyy lyödä takaisin, että oppi menisi kaikkein kovapäisimmällekin perille.

Tämä itämainen oppi siitä, että sielu taantuisi takaisin eläimeksi on minusta aivan naurettava. Se ei palvele yhteistä hyvää ja kehitystä, vaan on lähinnä pelkästään ihmisten peloittelua. En tiedä sitten kuka pelkäisi syntyvänsä hyttyseksi "verenimijänä" vietetyn elämän jälkeen? Tuskinpa kukaan järjissään oleva nykyihminen ainakaan!

Edes uskovaistenkin helvetillä pelottelu ei ole näin naurettava asia!

Jos sielu on kerran kehittynyt ihmisolomuotoon saakka, niin eiköhän sekin ole otettu huomioon, että joskus rapatessa roiskuu ja jokin rankka ihmiskohtalo on ihan tarpeeksi ankara rangaistus, eikä enää tarvitse eläimeksi syntyä. Eläin tuskin edes käsittää elämäänsä rangaistukseksi, ei edes sitä, että kärsimys ei ole normaali osa elämää. Eläin reagoi spontaanisti, eikä kysele miksi mitäkin tapahtuu, kuten ihminen tekee. Ihminen miettii kärsimystään ja sitä miksi niin on, kun eläin vain kokee, eikä mieti sitä sen syvällisemmin.

Tässäpä kaunis vanha sufimystikon runo siitä millaista se jälleensyntymä on.

I died as mineral and became a plant,
I died as plant and rose to animal,
I died as animal and I was man.
Why should I fear?
When was I less by dying?
Yet once more I shall die as man,
To soar with angels blest;
But even from angelhood I must pass on ...

Tuossa on selkeä idea, että elämä kehittyy kokoajan korkeampaan muotoon, eikä koskaan taannu takaisin. Sufithan olivat saaneet idästä vaikutteita näkemyksiinsä. Itse ajattelen tässä asiassa aika samoin kuin hekin. Jokainen uskokoon tavallaan.

Ymmärrän kyllä, että sitä toivoisi pahalle ihmiselle hirveitä kärsimyksiä ziljoona vuotta, mutta onko se nyt niin tarpeellista? Lähimmäistä kun pitäisi täällä oppia rakastamaan ja antamaan anteeksi, armahtamaan jopa kaikkein pahimpia. Pahan toivominen jollekkin ihmiselle ei minusta ole viisasta, saatikka rakkaudellista. Sekin alkaa jo lähennellä suurta pahuutta, josta sitä karmaakin alkaa tulla. "Synnitön" kun ei ole täällä kukaan, näin uskovien termejä lainatakseni.

Karman laki kyllä pitää huolen omistaan, ilman että kenenkään tarvitsee meitä erikseen tuomita. Näyttäisi vielä siltä, että sen tuomion langettaakin "langennut" sielu itse itselleen. Ei siis tarvita ketään ulkopuolista tuomaria, vaan me itse valitsemme vapaan tahtomme mukaisesti myös sen miten karmamme tulemme sovittamaan. Toiset haluavat ehkä nopean tavan ja toiset taas hitaamman.

Unohtakaa idät, unohtakaa lännet! Totuus on meissä itsessämme!

;-)

Herra Karmanen kirjoitti:

Rangaistuksen/karman pitäisi olla aina sellainen, että siitä ottaa opikseen. Uskon, että tämä on se karman syvällinen tarkoituskin, eikä se ole todellakaan mikään "helvetintuomio". Joskus tietenkin toista lasta lyönyttä lastakin täytyy lyödä takaisin, että oppi menisi kaikkein kovapäisimmällekin perille.

Tämä itämainen oppi siitä, että sielu taantuisi takaisin eläimeksi on minusta aivan naurettava. Se ei palvele yhteistä hyvää ja kehitystä, vaan on lähinnä pelkästään ihmisten peloittelua. En tiedä sitten kuka pelkäisi syntyvänsä hyttyseksi "verenimijänä" vietetyn elämän jälkeen? Tuskinpa kukaan järjissään oleva nykyihminen ainakaan!

Edes uskovaistenkin helvetillä pelottelu ei ole näin naurettava asia!

Jos sielu on kerran kehittynyt ihmisolomuotoon saakka, niin eiköhän sekin ole otettu huomioon, että joskus rapatessa roiskuu ja jokin rankka ihmiskohtalo on ihan tarpeeksi ankara rangaistus, eikä enää tarvitse eläimeksi syntyä. Eläin tuskin edes käsittää elämäänsä rangaistukseksi, ei edes sitä, että kärsimys ei ole normaali osa elämää. Eläin reagoi spontaanisti, eikä kysele miksi mitäkin tapahtuu, kuten ihminen tekee. Ihminen miettii kärsimystään ja sitä miksi niin on, kun eläin vain kokee, eikä mieti sitä sen syvällisemmin.

Tässäpä kaunis vanha sufimystikon runo siitä millaista se jälleensyntymä on.

I died as mineral and became a plant,
I died as plant and rose to animal,
I died as animal and I was man.
Why should I fear?
When was I less by dying?
Yet once more I shall die as man,
To soar with angels blest;
But even from angelhood I must pass on ...

Tuossa on selkeä idea, että elämä kehittyy kokoajan korkeampaan muotoon, eikä koskaan taannu takaisin. Sufithan olivat saaneet idästä vaikutteita näkemyksiinsä. Itse ajattelen tässä asiassa aika samoin kuin hekin. Jokainen uskokoon tavallaan.

Ymmärrän kyllä, että sitä toivoisi pahalle ihmiselle hirveitä kärsimyksiä ziljoona vuotta, mutta onko se nyt niin tarpeellista? Lähimmäistä kun pitäisi täällä oppia rakastamaan ja antamaan anteeksi, armahtamaan jopa kaikkein pahimpia. Pahan toivominen jollekkin ihmiselle ei minusta ole viisasta, saatikka rakkaudellista. Sekin alkaa jo lähennellä suurta pahuutta, josta sitä karmaakin alkaa tulla. "Synnitön" kun ei ole täällä kukaan, näin uskovien termejä lainatakseni.

Karman laki kyllä pitää huolen omistaan, ilman että kenenkään tarvitsee meitä erikseen tuomita. Näyttäisi vielä siltä, että sen tuomion langettaakin "langennut" sielu itse itselleen. Ei siis tarvita ketään ulkopuolista tuomaria, vaan me itse valitsemme vapaan tahtomme mukaisesti myös sen miten karmamme tulemme sovittamaan. Toiset haluavat ehkä nopean tavan ja toiset taas hitaamman.

Unohtakaa idät, unohtakaa lännet! Totuus on meissä itsessämme!

;-)

Lue lisää

Et voi kuitenkaan olla varma etteikö kuvittelemani mahdolliset karmiset kokemukset voisi olla mahdollisia. En tietenkään toivo niitä kenellekään. Sufi runo voi olla lohdullinen mutta tuskin varteenotettava facta, sufihan vain jakaa kanssasi uskomuksen, ei muuta. Kenellekään ei ole todisteita etteikö näin voisi käydä. Idän ja lännen ero tarinat kuuluu vissiin 1800 luvulle. Hyvä karma tai paha karma, täällä pysyt, taannut ja etenet. Vasta karmaton elämä vie sinut pois täältä. Mikä länsimainen auktoriteetti, Jumala tai Jeesus, eivät tietääkseni raamatun nykyversiossa ilmaise paljon mitään asiasta. Ne taidettiin poistaa huolellisesti pari tuhatta vuotta sitten. Aatoksesi lineaarisuudesta on sekin vain spekulointia ja itämainen ympyränkiertäminen on hyvin tuttua jopa puusta pudonneelle suomalaisellekin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää..ehkä suomalaiset ovat sitten alunperin olleet itämaisia. Nykyaika ei tarkoita sitä että olisimme henkisesti kehittyneempiä. Voipi olla päinvastoin. Haluaisin vielä mainita että jumala ei rankaise meitä vaan syyn ja seurauksen laki, ja ajatusten tuottama mielikuvitus ei ole pahan toivomista toisille, vaan mielen tuottama kuva, joka sallii myös takaisinpäin kehittymisen. Sekään ei ole rangaistus vaan sielun oma valinta, tosin olet oikeassa siinä että mainitset eläinten olevan sillä tietoisuuden tasolla että eivät voi vaikuttaa olosuhteisiinsa vaan joutuvat kärsimään mitä tuleman pitää. Tosin on pahoja koiria ja hyviä koiria. Niilläkin on siis eroja tietoisuudessa. On olemassa jopa opaskoiria ja on olemassa koiria jotka käyvät lapsen kimppuun. Koirana ei pysty vaikuttamaan tietoisuuteensa vaan on oman karmansa vanki. Miten siis voit väittää että ihminen joka on tuhlannut kokonaisen elämän petoeläimen tietoisuudessa voisi mahdollisesti saada ihmiskehon seuraavassa elämässä. Miksi olet vakuuttunut että taantumista ei voi tapahtua ja saada tietoisuuttaan vastaavaa kehoa. Tämän yhden sufin runoilujen perusteellako? Uskotko myös että olet kehittynyt apinasta? Minä en ajattele niin yksioikoisesti että olisimme rotuna kaikki kehittyneet samanaikaisesti apinasta ihmiseksi. Siinä ei ole järkeä, jos ajattelet niitä ziljoonia eläinmuotoja joita tällä planeetalla on tällä hetkellä.Miksi ne eivät ole kehittyneet apinaksi ja ihmiseksi sinun kanssasi? Uskotko myös Atrian mainoksia että lihan syöminen kehittää älyä?

Neiti Karmanen kirjoitti:

Et voi kuitenkaan olla varma etteikö kuvittelemani mahdolliset karmiset kokemukset voisi olla mahdollisia. En tietenkään toivo niitä kenellekään. Sufi runo voi olla lohdullinen mutta tuskin varteenotettava facta, sufihan vain jakaa kanssasi uskomuksen, ei muuta. Kenellekään ei ole todisteita etteikö näin voisi käydä. Idän ja lännen ero tarinat kuuluu vissiin 1800 luvulle. Hyvä karma tai paha karma, täällä pysyt, taannut ja etenet. Vasta karmaton elämä vie sinut pois täältä. Mikä länsimainen auktoriteetti, Jumala tai Jeesus, eivät tietääkseni raamatun nykyversiossa ilmaise paljon mitään asiasta. Ne taidettiin poistaa huolellisesti pari tuhatta vuotta sitten. Aatoksesi lineaarisuudesta on sekin vain spekulointia ja itämainen ympyränkiertäminen on hyvin tuttua jopa puusta pudonneelle suomalaisellekin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää..ehkä suomalaiset ovat sitten alunperin olleet itämaisia. Nykyaika ei tarkoita sitä että olisimme henkisesti kehittyneempiä. Voipi olla päinvastoin. Haluaisin vielä mainita että jumala ei rankaise meitä vaan syyn ja seurauksen laki, ja ajatusten tuottama mielikuvitus ei ole pahan toivomista toisille, vaan mielen tuottama kuva, joka sallii myös takaisinpäin kehittymisen. Sekään ei ole rangaistus vaan sielun oma valinta, tosin olet oikeassa siinä että mainitset eläinten olevan sillä tietoisuuden tasolla että eivät voi vaikuttaa olosuhteisiinsa vaan joutuvat kärsimään mitä tuleman pitää. Tosin on pahoja koiria ja hyviä koiria. Niilläkin on siis eroja tietoisuudessa. On olemassa jopa opaskoiria ja on olemassa koiria jotka käyvät lapsen kimppuun. Koirana ei pysty vaikuttamaan tietoisuuteensa vaan on oman karmansa vanki. Miten siis voit väittää että ihminen joka on tuhlannut kokonaisen elämän petoeläimen tietoisuudessa voisi mahdollisesti saada ihmiskehon seuraavassa elämässä. Miksi olet vakuuttunut että taantumista ei voi tapahtua ja saada tietoisuuttaan vastaavaa kehoa. Tämän yhden sufin runoilujen perusteellako? Uskotko myös että olet kehittynyt apinasta? Minä en ajattele niin yksioikoisesti että olisimme rotuna kaikki kehittyneet samanaikaisesti apinasta ihmiseksi. Siinä ei ole järkeä, jos ajattelet niitä ziljoonia eläinmuotoja joita tällä planeetalla on tällä hetkellä.Miksi ne eivät ole kehittyneet apinaksi ja ihmiseksi sinun kanssasi? Uskotko myös Atrian mainoksia että lihan syöminen kehittää älyä?

Lue lisää

Arvoisa neiti!

Kyllä mä aika varma olen siitä, että ei kenenkään "natsin" tarvitse kokea karmallisena rangaistuksena ziljoonaa elämää jonain hyttysenä. Ei siinä ole kertakaikkiaan mitään järkeä.

Ajan luonteesta voidaan sanoa mitä tahansa mutta mielestäni sen epälineaarisuuteen vetoaminen on pelkkää hedelmätöntä saivartelua. Tässä todellisuudessa aika on mielestäni erittäin lineaarinen ja todellinen. Sitten kun joku keksii aikakoneen, olen valmis keskustelemaan asiasta. Ehkä henki pystyy matkaamaan ajassa mutta vain henkenä, joka ei voi vaikuttaa aikaan, vaan olla pelkkänä tarkkailijana. Minusta olisi ainakin mukavaa kuolemani jälkeen kyetä menemään ajassa katsomaan millaista se ajan historia on ollut ja tulee olemaan. Pidän lapsellisena ajatusta, että kaikki toistuisi samalla tavalla loputtomasti ikuisesti, loppuisi ja alkaisi aina uudestaan ja uudestaan, toistaen itseään loputtomasti, kuin häntäänsä syövä ja itsensä aina uudelleen luova käärme. Ympyränkiertämisiin en siis paljon perusta.

Uskon siihen totuuteen, että Jumala on rakkaus ja ilman tätä uskoa ihminen joutuu vain älylliseen oravanpyörään miettiessään maailman tarkoitusta. Buddhalaisuus on mielestäni hyvä esimerkki uskonnosta, joka menee metsään koska ei ymmärrä tätä yksinkertaista totuutta. Kristinuskoa ei tulisi aliarvioida ja ylenkatsoa "idän" näkökulmasta. Käsittääkseni buddhalaisetkin ovat olleet kovasti omimassa tätä käsitystä, että Jumala on rakkaus tai ainakin jotain siihen suuntaan viittaavaa, vaikka se ei alunperin kuulukaan buddhalaisuuteen.

Jos minulta kysyttäisiin mikä uskonto kaikista uskonnoista on paras, vastaisin, että kyllä se kaikesta huolimatta on kristinusko tai ehkä tarkemmin määriteltynä, Jeesuksen opetukset. Tosin en ole uskontoihin uskovaa ihmistyyppiä, vaan uskon henkilökohtaiseen Jumalsuhteeseen jota myös kutsutaan "uskoksi". Osa tästä Jumalsuhteestani käsittää itämaisia oppeja, kuten karma ja reinkarnaatio, vaikka on hyvä muistaa, että eivät ne nyt pelkästään itämaisia ole. Esim. intiaaneilla on ollut käsityksiä siitä, että sama sielu syntyy uudestaan ja uudestaan maan päälle. Ajatus jälleensyntymästä saattaa olla jopa kymmeniä tuhansia vanha, yksi kaikkein yleisimmistä uskomuksista. Alkukristityilläkin väitetään olleen tieto sielun jälleensyntymästä mutta, että se olisi myöhemmin kanonisoitu pois.

Täytyy nyt muistaa se, että sielunvaellus ja sielun jälleensyntyminen ovat kaksi eri asiaa. Tuo mitä ajat takaa on sielunvaellusta, jossa sielu voi todellakin taantua ja mennä oikeastaan mihin tahansa "kehoon". Jälleensyntymisessä taas sielu kehittyy joka elämän jälkeen kohti korkeampaa olomuotoa. Puhumme siis ihan eri asioista. Itse uskon, että olemme tässä ajassa todellakin sen lineaarisuudeen vankeina, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Nykyaika osoittaa vain sen, että ihmiskunta on keskimäärin kehittyneempi kuin aikaisemmin. Henkisyys ja materialismi kehittyvät käsi kädessä. Mitä enemmän henkisiä ihmisiä, sitä kehittyneempi tiede , taide, jumalkäsitys ja moni muukin asia. On tietysti helppoa pettää itseään ja väittää, että nykymaailma olisi jotenkin "epäkypsempien" sielujen vallassa. Henkisyys kun ei ole kovin muodikasta, eikä se ole edes kiinnostava uutinen. Kaikenlainen "epähenkinen", kuten raha, menestys, itsekkyys, ulkoinen näyttävyys ja sellainen kun on paljon "seksikkäämpää" mikä antaa hieman vääristyneen kuvan ihmiskunnan henkisyyden tasosta. Henkisimmät ihmiset kun ovat yleensä juuri niitä "maan hiljaisia".

Pn kuitenkin olemassa valtava henkinen tilaus. Yhä useammat ja useammat ihmiset ovat etsimässä jotain henkisempää ja kestävämpää. Uskonnot ja elämänfilosofiat "myyvät" tällä hetkellä erittäin hyvin.

Henkisyys ei sinänsä katso aikaa, ei paikkaa. On kuitenkin kehitykselle otollisempia aikoja ja paikkoja. Uskallan väittää, että nyt on juuri sellainen aika. Väitetään, että tähän aikaamme on sielujen keskuudessa jopa "jonotettu". Jotkut puhuvat synnytystuskistakin eli kaikki tämä nykyinen "pahuus"/"pimeys" olisivatkin vain synnytystuskia. Kasvuun ja kehitykseen yleensä liittyy tuskaa ja mitä suurempi kasvu/kehitys, sen suurempi on "tuskakin". Kaiken maailman "pahuuden" ei pidä antaa sokaista itseään. Ei pidä uskoa uutisointiin, joka keskittyy vain katastroofeilla "mässäilyyn". Sanonta "Good news, no news" on valitettavan tosi.

"Pahat ja hyvät koirat"???

Oletko lukenut yhtään psykologiaa? Tiedätkö miten koiraa koulutetaan? Koirasta on aika helppoa tehdä hullu sitä julmasti kohtelemalla. Luonne-eroja koirilla on varmasti, mutta varsinainen häiriintyneisyys on aina ihmisen aikaansaannos. Onko se sitten koiran karma, että sen pentuna sattuu ostamaan joku sadistinen ihminen?

Sanotaan, että eläimillä olisi laumasielu, joka olisi pysyvä ominaisuus. Jotkut sanovat, että eläimetkin olisivat meitä tuolla rajan takana vastassa. En tiedä. Olen enemmän sillä kannalla, että emme olisi koskaan olleet alkeellisina eläiminä. Valaiden ja delfiinien väitetään taas omaavan yksilösielun, joten on poikkeuksia. Väitetään tosin, että olemme aivan eri aaltopituudella valaiden ja delfiinien kanssa jotta voisimme syntyä niiksi. Ehkä nämä olomuodot ovat ihmistä pidemmälle kehittyneitä ja meidän on ensin mentävä "tähtiin" jotta pystyisimme joskus delfiiniksi syntyä.

En mä nyt ihan yhden sufirunon perusteella ole käsityksiäni saanut. Kyllä tässä siitä asti kun opin lukemaan yli 30 vuotta sitten, on tullut näitä asioita tutkittua ja funtsattua. Netistä on aina mukavaa löytää jotain vanhempaa matskua joka toimii vielä tänä päivänäkin. Mystiikka on mielenkiintoisaa, sillä se yhdistää kaikkia uskontoja. Mystikothan eivät usko sokeasti vaan pyrkivät itse ottamaan asioista selvän. Minusta ainakin juuri niin pitää tehdäkin!

Taantumistakin voi tapahtua, mutta vain hetkittäistä nopeaa sellaista. Joskus on pakko ottaa askel taakse, jotta pääsisi taas muutaman eteenpäin. Mikä sitten on taantumista? Vaatii aika paljon elämänkokemusta ja kaikenlaista tutkimista, että alkaa edes hieman saada selvää asioista. Se ei todellakaan ole mikään hokkuspokkus temppu, vaan aika rankkaakin prosessia. Emme me usein pysty näkemään asioiden syvempään puoleen, vaan heti olemme ensivaikutelman perusteella lätkäisemässä kaikkeen leimamme. Tuo paska, tuo hyvä!

Ei, ei näin! ;-)

Kun alkaa oppia maailmasta, niin alkaa huomaamaan kaikessa jotain vähän salattua ja mystistä. Jopa täysin kammottavat asiat saavat selityksen, luonnollisena osana sielujen "evoluutiota".

Onhan meillä paljon yhteistä simppojen kanssa. Taitaa olla 99% sama geenistö. Voihan olla, että olemme simpan ja "ufomiehen" ristisiitos. En tiedä. Ei kai sillä niin väliäkään ole!

Kalan syömisen olen kuullut kehittävän älyä Kaipa lihastakin nyt jotain hyötyä ole? Omega rasvahapoista ovat kovasti hölisseet...

Oot kai sitten buddhalainen, hare krishna tai joku kun osu ja uppos tossa aikasemmin? Ei siin mittää!

Ei muuten kannattais ottaa kovinkaan vakavasti. Näitäkään asioita. ;-)

Herra Karmanen kirjoitti:

Arvoisa neiti!

Kyllä mä aika varma olen siitä, että ei kenenkään "natsin" tarvitse kokea karmallisena rangaistuksena ziljoonaa elämää jonain hyttysenä. Ei siinä ole kertakaikkiaan mitään järkeä.

Ajan luonteesta voidaan sanoa mitä tahansa mutta mielestäni sen epälineaarisuuteen vetoaminen on pelkkää hedelmätöntä saivartelua. Tässä todellisuudessa aika on mielestäni erittäin lineaarinen ja todellinen. Sitten kun joku keksii aikakoneen, olen valmis keskustelemaan asiasta. Ehkä henki pystyy matkaamaan ajassa mutta vain henkenä, joka ei voi vaikuttaa aikaan, vaan olla pelkkänä tarkkailijana. Minusta olisi ainakin mukavaa kuolemani jälkeen kyetä menemään ajassa katsomaan millaista se ajan historia on ollut ja tulee olemaan. Pidän lapsellisena ajatusta, että kaikki toistuisi samalla tavalla loputtomasti ikuisesti, loppuisi ja alkaisi aina uudestaan ja uudestaan, toistaen itseään loputtomasti, kuin häntäänsä syövä ja itsensä aina uudelleen luova käärme. Ympyränkiertämisiin en siis paljon perusta.

Uskon siihen totuuteen, että Jumala on rakkaus ja ilman tätä uskoa ihminen joutuu vain älylliseen oravanpyörään miettiessään maailman tarkoitusta. Buddhalaisuus on mielestäni hyvä esimerkki uskonnosta, joka menee metsään koska ei ymmärrä tätä yksinkertaista totuutta. Kristinuskoa ei tulisi aliarvioida ja ylenkatsoa "idän" näkökulmasta. Käsittääkseni buddhalaisetkin ovat olleet kovasti omimassa tätä käsitystä, että Jumala on rakkaus tai ainakin jotain siihen suuntaan viittaavaa, vaikka se ei alunperin kuulukaan buddhalaisuuteen.

Jos minulta kysyttäisiin mikä uskonto kaikista uskonnoista on paras, vastaisin, että kyllä se kaikesta huolimatta on kristinusko tai ehkä tarkemmin määriteltynä, Jeesuksen opetukset. Tosin en ole uskontoihin uskovaa ihmistyyppiä, vaan uskon henkilökohtaiseen Jumalsuhteeseen jota myös kutsutaan "uskoksi". Osa tästä Jumalsuhteestani käsittää itämaisia oppeja, kuten karma ja reinkarnaatio, vaikka on hyvä muistaa, että eivät ne nyt pelkästään itämaisia ole. Esim. intiaaneilla on ollut käsityksiä siitä, että sama sielu syntyy uudestaan ja uudestaan maan päälle. Ajatus jälleensyntymästä saattaa olla jopa kymmeniä tuhansia vanha, yksi kaikkein yleisimmistä uskomuksista. Alkukristityilläkin väitetään olleen tieto sielun jälleensyntymästä mutta, että se olisi myöhemmin kanonisoitu pois.

Täytyy nyt muistaa se, että sielunvaellus ja sielun jälleensyntyminen ovat kaksi eri asiaa. Tuo mitä ajat takaa on sielunvaellusta, jossa sielu voi todellakin taantua ja mennä oikeastaan mihin tahansa "kehoon". Jälleensyntymisessä taas sielu kehittyy joka elämän jälkeen kohti korkeampaa olomuotoa. Puhumme siis ihan eri asioista. Itse uskon, että olemme tässä ajassa todellakin sen lineaarisuudeen vankeina, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Nykyaika osoittaa vain sen, että ihmiskunta on keskimäärin kehittyneempi kuin aikaisemmin. Henkisyys ja materialismi kehittyvät käsi kädessä. Mitä enemmän henkisiä ihmisiä, sitä kehittyneempi tiede , taide, jumalkäsitys ja moni muukin asia. On tietysti helppoa pettää itseään ja väittää, että nykymaailma olisi jotenkin "epäkypsempien" sielujen vallassa. Henkisyys kun ei ole kovin muodikasta, eikä se ole edes kiinnostava uutinen. Kaikenlainen "epähenkinen", kuten raha, menestys, itsekkyys, ulkoinen näyttävyys ja sellainen kun on paljon "seksikkäämpää" mikä antaa hieman vääristyneen kuvan ihmiskunnan henkisyyden tasosta. Henkisimmät ihmiset kun ovat yleensä juuri niitä "maan hiljaisia".

Pn kuitenkin olemassa valtava henkinen tilaus. Yhä useammat ja useammat ihmiset ovat etsimässä jotain henkisempää ja kestävämpää. Uskonnot ja elämänfilosofiat "myyvät" tällä hetkellä erittäin hyvin.

Henkisyys ei sinänsä katso aikaa, ei paikkaa. On kuitenkin kehitykselle otollisempia aikoja ja paikkoja. Uskallan väittää, että nyt on juuri sellainen aika. Väitetään, että tähän aikaamme on sielujen keskuudessa jopa "jonotettu". Jotkut puhuvat synnytystuskistakin eli kaikki tämä nykyinen "pahuus"/"pimeys" olisivatkin vain synnytystuskia. Kasvuun ja kehitykseen yleensä liittyy tuskaa ja mitä suurempi kasvu/kehitys, sen suurempi on "tuskakin". Kaiken maailman "pahuuden" ei pidä antaa sokaista itseään. Ei pidä uskoa uutisointiin, joka keskittyy vain katastroofeilla "mässäilyyn". Sanonta "Good news, no news" on valitettavan tosi.

"Pahat ja hyvät koirat"???

Oletko lukenut yhtään psykologiaa? Tiedätkö miten koiraa koulutetaan? Koirasta on aika helppoa tehdä hullu sitä julmasti kohtelemalla. Luonne-eroja koirilla on varmasti, mutta varsinainen häiriintyneisyys on aina ihmisen aikaansaannos. Onko se sitten koiran karma, että sen pentuna sattuu ostamaan joku sadistinen ihminen?

Sanotaan, että eläimillä olisi laumasielu, joka olisi pysyvä ominaisuus. Jotkut sanovat, että eläimetkin olisivat meitä tuolla rajan takana vastassa. En tiedä. Olen enemmän sillä kannalla, että emme olisi koskaan olleet alkeellisina eläiminä. Valaiden ja delfiinien väitetään taas omaavan yksilösielun, joten on poikkeuksia. Väitetään tosin, että olemme aivan eri aaltopituudella valaiden ja delfiinien kanssa jotta voisimme syntyä niiksi. Ehkä nämä olomuodot ovat ihmistä pidemmälle kehittyneitä ja meidän on ensin mentävä "tähtiin" jotta pystyisimme joskus delfiiniksi syntyä.

En mä nyt ihan yhden sufirunon perusteella ole käsityksiäni saanut. Kyllä tässä siitä asti kun opin lukemaan yli 30 vuotta sitten, on tullut näitä asioita tutkittua ja funtsattua. Netistä on aina mukavaa löytää jotain vanhempaa matskua joka toimii vielä tänä päivänäkin. Mystiikka on mielenkiintoisaa, sillä se yhdistää kaikkia uskontoja. Mystikothan eivät usko sokeasti vaan pyrkivät itse ottamaan asioista selvän. Minusta ainakin juuri niin pitää tehdäkin!

Taantumistakin voi tapahtua, mutta vain hetkittäistä nopeaa sellaista. Joskus on pakko ottaa askel taakse, jotta pääsisi taas muutaman eteenpäin. Mikä sitten on taantumista? Vaatii aika paljon elämänkokemusta ja kaikenlaista tutkimista, että alkaa edes hieman saada selvää asioista. Se ei todellakaan ole mikään hokkuspokkus temppu, vaan aika rankkaakin prosessia. Emme me usein pysty näkemään asioiden syvempään puoleen, vaan heti olemme ensivaikutelman perusteella lätkäisemässä kaikkeen leimamme. Tuo paska, tuo hyvä!

Ei, ei näin! ;-)

Kun alkaa oppia maailmasta, niin alkaa huomaamaan kaikessa jotain vähän salattua ja mystistä. Jopa täysin kammottavat asiat saavat selityksen, luonnollisena osana sielujen "evoluutiota".

Onhan meillä paljon yhteistä simppojen kanssa. Taitaa olla 99% sama geenistö. Voihan olla, että olemme simpan ja "ufomiehen" ristisiitos. En tiedä. Ei kai sillä niin väliäkään ole!

Kalan syömisen olen kuullut kehittävän älyä Kaipa lihastakin nyt jotain hyötyä ole? Omega rasvahapoista ovat kovasti hölisseet...

Oot kai sitten buddhalainen, hare krishna tai joku kun osu ja uppos tossa aikasemmin? Ei siin mittää!

Ei muuten kannattais ottaa kovinkaan vakavasti. Näitäkään asioita. ;-)

Lue lisää

Sanoit että siinä ei ole mitään järkeä että natsi joutuisi vastaamaan teoistaan. Hmm natsina olemisessakaan ei ole järkeä jos järjestä puhutaan. Jos järki ei ole osa natsin tietoisuutta, niin miten hän voisi syntyä järjelliseksi olennoksi? Tietoisuus määrää minkälaisen kehon luo ympärilleen, tässä ilmenee Jumalan armo joka suo ihmiselle vapaan tahdon ja mahdollisuuden kehittää itseään henkisesti.Siis natsi valitsee itse kehonsa, ihmisenä olemisena on kriteerit, jos et pysty noudattamaan standardia, menetät ihmisen kehon. Et puuttunut sanaa tietoisuus ollenkaan huomaan. Sanoit että tässä todellisuudessa aika on lineaarinen ja että on lapsellista ajatella toisin. Putkiaivoisuus on sekin tietoisuuden taso. Kvanttifyysikot tällä hetkellä eivät ole varmoja ajan lineaarisuudesta. Ei taida olla kuin muutama sata vuotta kun Euroopassa vielä luultiin että maapallo on litteä ja neliskulmainen, avaruusteknologian myötä kukaan ei voi enää väittää niin. Ehkä kvanttifyysikot ovatlapsellisia. Jumala on rakkaus. On hän paljon muutakin ja kaikilla on henkilökohtainen Jumalsuhde uskonnosta tai sen puutteesta riippumatta. Kaikilla on suhde Jumalaan ja se on yksilöllinen. Sanoit että henkisyys ja materialismi kulkevat käsi kädessä. Sanoisin että materialismi estää henkisyyden kehittymisen kokonaan, ovat toistensa vastakohtia. Apostolien teot jos luet joskus, siellä mainitaan että Jeesus oli opettanut seuraajiaan jättämään maallisen elämänsä ja omaisuutensa ja seuraamaan yksinomaan häntä ja omaisuus luovutettiin myös seurakunnalle ja joka ei niin tehnyt muuttui suolapatsaaksi. Suolapatsas on mielestäni symboolinen kuvaus hengen ja tietoisuuden tilasta. Voit tietenkin väittää että suolapatsas oli suolapatsas materiaalia ja että keho muuttui suolaksi. Sanoit että on helppoa pettää itseään että maailma olisi epäkypsien vallassa, jos hieman katsot maailmaa huomaat että maailma on epäkypsien vallassa, muutoinhan rahalla voisi estää esimerkiksi nälkää näkevien lasten kuolema Afrikassa. Väitteesi perusteella maailman päättäjät ovat henkisesti kypsiä. Sanot että väitetään että eläimillä on laumasielu.Sanot että tänne jonotetaan. Nämä taitavat olla tuulesta temmattuja New Age intoiluja joille ei varmaan löydy muuta taustaa kuin joku "selvännäkijä tai kenties meedio" ja joka tienaa hyvin nykyajan helpon henkisen tien metsästäjillä jotka voivat maksamalla "Minä olen Jumala" viikonloppukurssin päästä henkiseen maailmaan. Epäilen että henkistä maailmaa ei voi ostaa eikä myydä. Henkinen maailma ei tee kauppaa. Kaupanteko on materialistien korvike todelliselle henkiselle maailmalle. Simpat ja geenit ja ufomies, ovat jotain Ultralehden juttuja. Geeneistä puheenollen. Geeniset erot ovat hyvin pieniä muihinkin kuin simppoihin verrattuna. Lisäksi olen huomannut että melkein kaikkia tämän planeetan asukkeja yhdistää kehon sisällä virtaava punainen veri. Veriside jota on mystiikassa kutsuttu punaiseksi langaksi.
Palaan takaisin tietoisuuden käsittelyyn kirjaamalla suomalaisen aforismin Olet sitä mitä syöt. Kalaa ja lihaa syömällä syöt näiden olentojen tietoisuutta ja teuraseläimiä syödessä syöt tietoisuutta jossa teuraseläin oli haistellessaan ilmaa joka oli täynnä teurastettavan eläimen kauhua ja joka lopuksi teurastettiin itse. Eriasia tietysti jos sivistyneenä lihannauttijana metsästät itse saaliisi, jos tappamista voi sivistyneeksi kutsua.

Herra Karmanen kirjoitti:

Arvoisa neiti!

Kyllä mä aika varma olen siitä, että ei kenenkään "natsin" tarvitse kokea karmallisena rangaistuksena ziljoonaa elämää jonain hyttysenä. Ei siinä ole kertakaikkiaan mitään järkeä.

Ajan luonteesta voidaan sanoa mitä tahansa mutta mielestäni sen epälineaarisuuteen vetoaminen on pelkkää hedelmätöntä saivartelua. Tässä todellisuudessa aika on mielestäni erittäin lineaarinen ja todellinen. Sitten kun joku keksii aikakoneen, olen valmis keskustelemaan asiasta. Ehkä henki pystyy matkaamaan ajassa mutta vain henkenä, joka ei voi vaikuttaa aikaan, vaan olla pelkkänä tarkkailijana. Minusta olisi ainakin mukavaa kuolemani jälkeen kyetä menemään ajassa katsomaan millaista se ajan historia on ollut ja tulee olemaan. Pidän lapsellisena ajatusta, että kaikki toistuisi samalla tavalla loputtomasti ikuisesti, loppuisi ja alkaisi aina uudestaan ja uudestaan, toistaen itseään loputtomasti, kuin häntäänsä syövä ja itsensä aina uudelleen luova käärme. Ympyränkiertämisiin en siis paljon perusta.

Uskon siihen totuuteen, että Jumala on rakkaus ja ilman tätä uskoa ihminen joutuu vain älylliseen oravanpyörään miettiessään maailman tarkoitusta. Buddhalaisuus on mielestäni hyvä esimerkki uskonnosta, joka menee metsään koska ei ymmärrä tätä yksinkertaista totuutta. Kristinuskoa ei tulisi aliarvioida ja ylenkatsoa "idän" näkökulmasta. Käsittääkseni buddhalaisetkin ovat olleet kovasti omimassa tätä käsitystä, että Jumala on rakkaus tai ainakin jotain siihen suuntaan viittaavaa, vaikka se ei alunperin kuulukaan buddhalaisuuteen.

Jos minulta kysyttäisiin mikä uskonto kaikista uskonnoista on paras, vastaisin, että kyllä se kaikesta huolimatta on kristinusko tai ehkä tarkemmin määriteltynä, Jeesuksen opetukset. Tosin en ole uskontoihin uskovaa ihmistyyppiä, vaan uskon henkilökohtaiseen Jumalsuhteeseen jota myös kutsutaan "uskoksi". Osa tästä Jumalsuhteestani käsittää itämaisia oppeja, kuten karma ja reinkarnaatio, vaikka on hyvä muistaa, että eivät ne nyt pelkästään itämaisia ole. Esim. intiaaneilla on ollut käsityksiä siitä, että sama sielu syntyy uudestaan ja uudestaan maan päälle. Ajatus jälleensyntymästä saattaa olla jopa kymmeniä tuhansia vanha, yksi kaikkein yleisimmistä uskomuksista. Alkukristityilläkin väitetään olleen tieto sielun jälleensyntymästä mutta, että se olisi myöhemmin kanonisoitu pois.

Täytyy nyt muistaa se, että sielunvaellus ja sielun jälleensyntyminen ovat kaksi eri asiaa. Tuo mitä ajat takaa on sielunvaellusta, jossa sielu voi todellakin taantua ja mennä oikeastaan mihin tahansa "kehoon". Jälleensyntymisessä taas sielu kehittyy joka elämän jälkeen kohti korkeampaa olomuotoa. Puhumme siis ihan eri asioista. Itse uskon, että olemme tässä ajassa todellakin sen lineaarisuudeen vankeina, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Nykyaika osoittaa vain sen, että ihmiskunta on keskimäärin kehittyneempi kuin aikaisemmin. Henkisyys ja materialismi kehittyvät käsi kädessä. Mitä enemmän henkisiä ihmisiä, sitä kehittyneempi tiede , taide, jumalkäsitys ja moni muukin asia. On tietysti helppoa pettää itseään ja väittää, että nykymaailma olisi jotenkin "epäkypsempien" sielujen vallassa. Henkisyys kun ei ole kovin muodikasta, eikä se ole edes kiinnostava uutinen. Kaikenlainen "epähenkinen", kuten raha, menestys, itsekkyys, ulkoinen näyttävyys ja sellainen kun on paljon "seksikkäämpää" mikä antaa hieman vääristyneen kuvan ihmiskunnan henkisyyden tasosta. Henkisimmät ihmiset kun ovat yleensä juuri niitä "maan hiljaisia".

Pn kuitenkin olemassa valtava henkinen tilaus. Yhä useammat ja useammat ihmiset ovat etsimässä jotain henkisempää ja kestävämpää. Uskonnot ja elämänfilosofiat "myyvät" tällä hetkellä erittäin hyvin.

Henkisyys ei sinänsä katso aikaa, ei paikkaa. On kuitenkin kehitykselle otollisempia aikoja ja paikkoja. Uskallan väittää, että nyt on juuri sellainen aika. Väitetään, että tähän aikaamme on sielujen keskuudessa jopa "jonotettu". Jotkut puhuvat synnytystuskistakin eli kaikki tämä nykyinen "pahuus"/"pimeys" olisivatkin vain synnytystuskia. Kasvuun ja kehitykseen yleensä liittyy tuskaa ja mitä suurempi kasvu/kehitys, sen suurempi on "tuskakin". Kaiken maailman "pahuuden" ei pidä antaa sokaista itseään. Ei pidä uskoa uutisointiin, joka keskittyy vain katastroofeilla "mässäilyyn". Sanonta "Good news, no news" on valitettavan tosi.

"Pahat ja hyvät koirat"???

Oletko lukenut yhtään psykologiaa? Tiedätkö miten koiraa koulutetaan? Koirasta on aika helppoa tehdä hullu sitä julmasti kohtelemalla. Luonne-eroja koirilla on varmasti, mutta varsinainen häiriintyneisyys on aina ihmisen aikaansaannos. Onko se sitten koiran karma, että sen pentuna sattuu ostamaan joku sadistinen ihminen?

Sanotaan, että eläimillä olisi laumasielu, joka olisi pysyvä ominaisuus. Jotkut sanovat, että eläimetkin olisivat meitä tuolla rajan takana vastassa. En tiedä. Olen enemmän sillä kannalla, että emme olisi koskaan olleet alkeellisina eläiminä. Valaiden ja delfiinien väitetään taas omaavan yksilösielun, joten on poikkeuksia. Väitetään tosin, että olemme aivan eri aaltopituudella valaiden ja delfiinien kanssa jotta voisimme syntyä niiksi. Ehkä nämä olomuodot ovat ihmistä pidemmälle kehittyneitä ja meidän on ensin mentävä "tähtiin" jotta pystyisimme joskus delfiiniksi syntyä.

En mä nyt ihan yhden sufirunon perusteella ole käsityksiäni saanut. Kyllä tässä siitä asti kun opin lukemaan yli 30 vuotta sitten, on tullut näitä asioita tutkittua ja funtsattua. Netistä on aina mukavaa löytää jotain vanhempaa matskua joka toimii vielä tänä päivänäkin. Mystiikka on mielenkiintoisaa, sillä se yhdistää kaikkia uskontoja. Mystikothan eivät usko sokeasti vaan pyrkivät itse ottamaan asioista selvän. Minusta ainakin juuri niin pitää tehdäkin!

Taantumistakin voi tapahtua, mutta vain hetkittäistä nopeaa sellaista. Joskus on pakko ottaa askel taakse, jotta pääsisi taas muutaman eteenpäin. Mikä sitten on taantumista? Vaatii aika paljon elämänkokemusta ja kaikenlaista tutkimista, että alkaa edes hieman saada selvää asioista. Se ei todellakaan ole mikään hokkuspokkus temppu, vaan aika rankkaakin prosessia. Emme me usein pysty näkemään asioiden syvempään puoleen, vaan heti olemme ensivaikutelman perusteella lätkäisemässä kaikkeen leimamme. Tuo paska, tuo hyvä!

Ei, ei näin! ;-)

Kun alkaa oppia maailmasta, niin alkaa huomaamaan kaikessa jotain vähän salattua ja mystistä. Jopa täysin kammottavat asiat saavat selityksen, luonnollisena osana sielujen "evoluutiota".

Onhan meillä paljon yhteistä simppojen kanssa. Taitaa olla 99% sama geenistö. Voihan olla, että olemme simpan ja "ufomiehen" ristisiitos. En tiedä. Ei kai sillä niin väliäkään ole!

Kalan syömisen olen kuullut kehittävän älyä Kaipa lihastakin nyt jotain hyötyä ole? Omega rasvahapoista ovat kovasti hölisseet...

Oot kai sitten buddhalainen, hare krishna tai joku kun osu ja uppos tossa aikasemmin? Ei siin mittää!

Ei muuten kannattais ottaa kovinkaan vakavasti. Näitäkään asioita. ;-)

Lue lisää

Minua kiinnostaa mihin lahkoon yrität minua viimeisen kirjeeni perusteella lokeroida? Kenties Jeesustelijaksi. On helppo seurata ajatuksenkulkuasi, siinä paistaa läpi että uskot Jumalaa jos hän kanavoi eläimen ja ufomiehen risteytyksen kautta. Toistatko kenties minä olen mantraa? Seuraavaksi haluaisin keskustella siitä mikä on ihminen (human)? Mikä on ihmiselämän päämäärä ja tavoite? En usko että se on ufomies..

Herra Karmanen kirjoitti:

Juu, no ei tarkoitus ollutkaan antaa mitään perinpohjaista esimerkkielämää, vaan ehkä "varoittaa" ihmisiä siitä millainen se seuraava elämä voi olla silloin kun mokaa oikein kunnolla.

Pitäs aina ensin ajatella...

Itse en usko, että ihan kaikki olisi karmasta johtuvaa. Jotain varaahan pitää jättää myös vapaalle tahdolle. Vapaa tahtokin on aika monimutkainen ja suhteellinen juttu sekin. Olen kyllä huomannut, että ihmiset eivät mielellään usko itsellään olevan paljon karmaa, vaikka se saattaa hyvinkin olla niin. Onhan se aika pelottava asia.

Näistä esimerkeistä voisi sanoa sen verran, että sovittaminen tuntuisi kuin aikaisemman elämän uhrien langettamalta "kiroukselta". Vaikka olen sitä mieltä, että kiroukset ovat taikauskoa, niin karma voi joskus olla kuin kirous konsanaan tai siltä se todellakin tuntuu karmalla raskautetun mielestä.

Näissä esimerkkitapauksissahan voitaisiin sanoa, että he kaikki kolme olivat omalla tavallaan "kirottuja" välittömästi seuranneessa elämässään.

He eivät juurikaan luoneet kuitenkaan mielestäni uutta karmaa itselleen. Kaikki olivat tavallaan uhreja, samanlaisia kuin olivat olleet heidän omatkin uhrinsa aiemmassa elämässä.

Lapsisotilas oli pakotettu tappamaan, kuten sotilaat yleensä ja hän oli tavallaan silloin syyntakeeton tekoihinsa. Lapsen ymmärrys ei ole vielä kehittynyt eikä tunnemaailmakaan, mikä laskettakoon lieventäväksi tekijäksi. Hän oli vielä luonteeltaan ollut aina kiltti lapsi, joka kammoksui tappamista mutta kykeni siihen kuitenkin "aivopesun" johdosta. Normaaliolosuhteissa hänestä ei todellakaan olisi tullut tappajaa, vaan ehkä lääkäri, pappi tai joku muu rauhaisampi ihminen. Karmastaan johtuen hänestä ei kuitenkaan tullut, mutta seuraavassa elämässään hänestä jo saattaa hyvinkin todennäköisesti tulla tälläinen humaani auttajatyyppinen henkilö ja karman sovittaminen jatkuukin sitten jo rakentavasti muita ihmisiä auttaen.

Itse ajattelen, että vammaisena syntyvä sielu hiukan "pakoilee" tässä elämässään karmaansa ja siirtää sitä eteenpäin, eikä sovita yhtä paljon kuin kaksi muuta. Olen siis vähän eri linjoilla kuin sinä. Hänen seuraavakin elämänsä tulee olemaan rankka mutta ei niin rankka kuin kahdella muulla tapauksella. Hän ehkä joutuu kokemaan monenlaista kärsimystä, jopa vammautuu tässä tulevassakin elämässään mutta pystyy silti jatkamaan elämäänsä melko normaalisti tuossa tulevassa elämässään. Hän ehkä on sotilas, joka menettää molemmat jalkansa sodassa.

Näkisin karman ja jälleensyntymän sellaisena, että kun on kerran sadistinkin osan läpikäynyt, niin siihen se sitten yleensä jääkin. Sielun "evoluutioon" kuuluu, että emme toista pahimpia virheitämme enää juuri ollenkaan. Mitä rankempi opetus, niin sitä paremmin se myös jää sieluun vaikuttamaan. Seuraavia elämiä valitessamme me pystymme lisäksi valitsemaan sellaiset ominaisuudet ja olosuhteet joissa emme enää samoja mokia uudelleen toista. Pienempiä virheitä taas toistamme enemmän tai vähemmän joka ikisessä elämässämme. Sieluun tulee siis tavallaan eräänlainen "estomekanismi" joka estää meitä tekemästä kaikenlaista pahaa jonka olemme jossain edellisessä elämässämme jo tehneet. Itselläni oli lapsena eräs tappelu jossa pääsin kaverini päälle mutta en kyennyt lyömään tätä, mikä tuntui heikkoudelta ja sai minut kiroamaan itkunsekaisesti. Olen ajatellut, että juuri tuolloin tällainen "esto" meni päälle ja todellakin esti tekemästä väärin. Mielenkiintoistahan oli todellakin se, että tunsin moisen olevan "heikkoutta"! Kyllähän sitä nyt pitää pystyä toisen naamasta muusia tekemään! Nykyään en tietenkään ajattele niin, vaan päinvastoin.

Lapsessa ehkä vielä esiintyy jotain sielullista regressiota vaikka jo vanhempi sielu kyseessä olisikin. Olin aika sotahullukin lapsena mutta niin oli Dalai Lamakin, joten kai sekin vain kuuluu siihen ikävaiheeseen. ;-)

Itsehän olen pitkälti omaa elämääni tutkimalla päätynyt kaikenlaisiin "totuuksiin" näistä karma-asioistakin. Tietysti on tullut luettua, tutkittua kaikenlaista ja muutenkin seurailtua tätä "kokeilua" jota myös ihmiskunnaksi kutsutaan. Kaikkeahan voi myös opiskella ominkin päin, eikä tarvitse olla mitään tutkintoja. On tietenkin vaikeampaa tulla "ulkopuolelta" ja saada arvostusta, mutta tulisi aina muistaa, että myös Jeesus, Buddha ja moni, moni muukin olivat myös "ulkopuolelta". Oppineisuutta on tottakai syytä arvostaa mutta pitää mielessään tämä asia, että on heitä jotka ovat "itseoppineita".

Elämä on aika haastava juttu. Joskus jopa helvetillinen juttu. Tutkimalla omaa elämäänsä ja itseään voi moni mysteeri kuitenkin saada selityksensä. Turhaan ei ole sanottu "TUNNE ITSESI!" Näyttäisi siltä, että kaikilla meillä on oma Via Dolorosamme mutta kaikki sen lopulta "kunnialla" selvittäisivät. Jälleensyntyminen ja karma kyllä pitävät siitä huolen!

;-)

Lue lisää

Vapaa tahto on mielenkiintoinen asia pohdiskella, ja sen riippuvuus/riippumattomuus karmaan.

Lienee täysin selvä että meillä on erilainen maailmankäsitys. Minä en usko Jumalaan ja vielä vähemmän "älykkääseen suunitelmaan"
Kerron tämän siksi että lukijat tietäisivät että syyn ja seurauksen laki voidaan katsoa myös toiselta näkökulmalta, kuin Jumalan rangaistuksena ja opetuksena.

Olen buddhalainen ja buddhalainen näkemys on tieteellinen. eli se perustuu havaintoon ja kokemukseen. Ja myös uskoon mikäli omaa kokemusta ei ole, ja uskoa riittää.
Tämä tausta kirjoituksilleni on ehkä turha kirjoittaa koska ensinnäkin kerron vain oman ymmärryksen pohjalta ja varmaan paljon virheitä totuudesta, joten vika on minun ei buddhalaisuuden.
anyway..
Tämä näkemys kertoo meidän olevan vankeja. vankilasta josta on vaikeata, muttei mahdotonta päästä pois. Tämä ei ole kiva ja mukava näkemys, vaan aika stressaava.
vapaatahto?
Tämä kysymys on askarruttanut filosofeja ym ajattelijoita pitkään. Itse uskon että kaikilla on potentiaali vapaaseen tahtoon, muutenhan en olisi buddhalainen koska se olisi turhaa.
Mutta toimiiko ihmiset vapaatahton alaisena? useimmiten ei.
esim. jos joku/jokin ärsyttää ihmistä niin hän reagoi karmansa mukaan. Tällä tasolla karma on opittu mielen-mekanismi. Tätä karmaa on varastoituna ns."Alayavijanassa (sanskrit)" tai voidaan mahdollisesti sanoa "alitajunta" näin suomeksi.
Tämä ei juurikaan poikkea tietokoneohjelmasta joka aina sirtää impulssit niinkuin se on rakenettu niitä siirtämään.
Ihminen kuitenkin voi oppia kärsivällisyyttä, joka karmaa sekin, mutta tämä kärsivällisyys saattaa antaa tilaa ns. vapaaseentahtoon. Mutta pelkästään kärsivällisyyden "hyvä karma" ei riitä vaan ihmisellä on oltava kokemusta tyhjyydestä eli buddhaluonteesta jotta hän voisi ajatella vapaasti, eikä olisi eläinten tavoin vaiston varassa toimiva.
Se että "päässä pyörii" ajatuksia ei tarkoita että ne olisivat vapaita vaan ne ovat vain vaistomaisia reaktiota, täysin eläimellisiä. Eläimistä ne poikkeeaa vain kulttuurisesti. Kissojen kujaleikit on vaistomaista kulttuuria mutta silti yksilötasolla toimivaa subjektiivista kokemusta.
esim teinitytön kateellisuus luokkakaverin uudesta laukusta ei poikkea mitenkään kujakollissa herävässä tunteesta toisen kujakollin suosiosta, paitsi kulttuurisesti tietysti.
Ehkä tämä kuullostaa poikkevana asialta, mutta pointtini on se että teinitytöillä on muotinsa ja se että he valitsevat vihreän laukun punaisen sijaan ei ole vapaata tahtoa vaan monimutkaisen saippuaoopperan karman tulos.
Ihminen voi pysäyttää tätä karman jatkuvuutta suhteellisen helposti. Mikäli tätä ei pysäytetä, niin se jatkuu. Ja se jatkuu sinne mihin sen antaa jatkuvan. Vaikka eläimeksi tai vielä surkemmiksi tiloiksi asti. Syy miksi ihminen ja muut ovat niin tyhmiä ja antavat karmansa kehittyä yhä surkeampiin oloihin, on yksinkertaisesti se että me emme tiedä mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. vaan luulemme että jos tapamme kilpailijamme niin saamme onnellisuutta, vaikka todellisuudessa tämä ajatus ja varsinkin teko on onnettummuden syy. Ja näin jatkamme yhä alaspäin ja alaspäin. kohti helvettiä jossa emme enään tehdä uutta karmaa vaan kärsimme keräntyneet karmat siihen asti että se on palannut pois.
:-)

Moni buddhalainen, varsinkin eurooppalainen ei usko helvetteihin "fyysisinä" maailmoina vaan ainostaan mielentiloina jota voi kokea ihmisenä tai myöskin eläimenä. toivon että tämä keskustelu ei karituisi kosmolgiaan vaan pysyisi karman ja sen mekansimin/luonteen pohdiskeluna.

Meillä monilla on tapana kirjoittaa ylipitkiä kirjeitä joita harva jaksaa lukea. joten voitaisiin pysyä alkuperäisessä kysymyksessä. Joka tosin on ylipitkä ja vaikea.

emilio kirjoitti:

Vapaa tahto on mielenkiintoinen asia pohdiskella, ja sen riippuvuus/riippumattomuus karmaan.

Lienee täysin selvä että meillä on erilainen maailmankäsitys. Minä en usko Jumalaan ja vielä vähemmän "älykkääseen suunitelmaan"
Kerron tämän siksi että lukijat tietäisivät että syyn ja seurauksen laki voidaan katsoa myös toiselta näkökulmalta, kuin Jumalan rangaistuksena ja opetuksena.

Olen buddhalainen ja buddhalainen näkemys on tieteellinen. eli se perustuu havaintoon ja kokemukseen. Ja myös uskoon mikäli omaa kokemusta ei ole, ja uskoa riittää.
Tämä tausta kirjoituksilleni on ehkä turha kirjoittaa koska ensinnäkin kerron vain oman ymmärryksen pohjalta ja varmaan paljon virheitä totuudesta, joten vika on minun ei buddhalaisuuden.
anyway..
Tämä näkemys kertoo meidän olevan vankeja. vankilasta josta on vaikeata, muttei mahdotonta päästä pois. Tämä ei ole kiva ja mukava näkemys, vaan aika stressaava.
vapaatahto?
Tämä kysymys on askarruttanut filosofeja ym ajattelijoita pitkään. Itse uskon että kaikilla on potentiaali vapaaseen tahtoon, muutenhan en olisi buddhalainen koska se olisi turhaa.
Mutta toimiiko ihmiset vapaatahton alaisena? useimmiten ei.
esim. jos joku/jokin ärsyttää ihmistä niin hän reagoi karmansa mukaan. Tällä tasolla karma on opittu mielen-mekanismi. Tätä karmaa on varastoituna ns."Alayavijanassa (sanskrit)" tai voidaan mahdollisesti sanoa "alitajunta" näin suomeksi.
Tämä ei juurikaan poikkea tietokoneohjelmasta joka aina sirtää impulssit niinkuin se on rakenettu niitä siirtämään.
Ihminen kuitenkin voi oppia kärsivällisyyttä, joka karmaa sekin, mutta tämä kärsivällisyys saattaa antaa tilaa ns. vapaaseentahtoon. Mutta pelkästään kärsivällisyyden "hyvä karma" ei riitä vaan ihmisellä on oltava kokemusta tyhjyydestä eli buddhaluonteesta jotta hän voisi ajatella vapaasti, eikä olisi eläinten tavoin vaiston varassa toimiva.
Se että "päässä pyörii" ajatuksia ei tarkoita että ne olisivat vapaita vaan ne ovat vain vaistomaisia reaktiota, täysin eläimellisiä. Eläimistä ne poikkeeaa vain kulttuurisesti. Kissojen kujaleikit on vaistomaista kulttuuria mutta silti yksilötasolla toimivaa subjektiivista kokemusta.
esim teinitytön kateellisuus luokkakaverin uudesta laukusta ei poikkea mitenkään kujakollissa herävässä tunteesta toisen kujakollin suosiosta, paitsi kulttuurisesti tietysti.
Ehkä tämä kuullostaa poikkevana asialta, mutta pointtini on se että teinitytöillä on muotinsa ja se että he valitsevat vihreän laukun punaisen sijaan ei ole vapaata tahtoa vaan monimutkaisen saippuaoopperan karman tulos.
Ihminen voi pysäyttää tätä karman jatkuvuutta suhteellisen helposti. Mikäli tätä ei pysäytetä, niin se jatkuu. Ja se jatkuu sinne mihin sen antaa jatkuvan. Vaikka eläimeksi tai vielä surkemmiksi tiloiksi asti. Syy miksi ihminen ja muut ovat niin tyhmiä ja antavat karmansa kehittyä yhä surkeampiin oloihin, on yksinkertaisesti se että me emme tiedä mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. vaan luulemme että jos tapamme kilpailijamme niin saamme onnellisuutta, vaikka todellisuudessa tämä ajatus ja varsinkin teko on onnettummuden syy. Ja näin jatkamme yhä alaspäin ja alaspäin. kohti helvettiä jossa emme enään tehdä uutta karmaa vaan kärsimme keräntyneet karmat siihen asti että se on palannut pois.
:-)

Moni buddhalainen, varsinkin eurooppalainen ei usko helvetteihin "fyysisinä" maailmoina vaan ainostaan mielentiloina jota voi kokea ihmisenä tai myöskin eläimenä. toivon että tämä keskustelu ei karituisi kosmolgiaan vaan pysyisi karman ja sen mekansimin/luonteen pohdiskeluna.

Meillä monilla on tapana kirjoittaa ylipitkiä kirjeitä joita harva jaksaa lukea. joten voitaisiin pysyä alkuperäisessä kysymyksessä. Joka tosin on ylipitkä ja vaikea.

Lue lisää

olen myös aikoinani perehtynyt asiaan opiskelemalla 12 links of dependent origination, mutta lisäisin vielä aiheeseen sen verran että Buddha oli Vishnun inkarnaatio jonka Jumala lähetti estämään brahmiinien degeneroituneet eläin uhraukset ja lihan syönnin.((buddhalaisuus on haarautunut lahko hindulaisuudesta joka ei kiellä jumalan olemassa oloa mutta ei myöskään myönnä koska he keskittyvät omien kokemustensa tutkimiseen,(ateistilla on harvemmin kokemuksia Jumalasta), näin laamat ovat asian minulle selittäneet kun kysyin)) Buddhalaisuus (valaistuminen) on Luoja Jumalan viisas keino saada ateistit kehittymään kohti Jumaluuden oivaltamista.

Neiti Karmanen kirjoitti:

Sanoit että siinä ei ole mitään järkeä että natsi joutuisi vastaamaan teoistaan. Hmm natsina olemisessakaan ei ole järkeä jos järjestä puhutaan. Jos järki ei ole osa natsin tietoisuutta, niin miten hän voisi syntyä järjelliseksi olennoksi? Tietoisuus määrää minkälaisen kehon luo ympärilleen, tässä ilmenee Jumalan armo joka suo ihmiselle vapaan tahdon ja mahdollisuuden kehittää itseään henkisesti.Siis natsi valitsee itse kehonsa, ihmisenä olemisena on kriteerit, jos et pysty noudattamaan standardia, menetät ihmisen kehon. Et puuttunut sanaa tietoisuus ollenkaan huomaan. Sanoit että tässä todellisuudessa aika on lineaarinen ja että on lapsellista ajatella toisin. Putkiaivoisuus on sekin tietoisuuden taso. Kvanttifyysikot tällä hetkellä eivät ole varmoja ajan lineaarisuudesta. Ei taida olla kuin muutama sata vuotta kun Euroopassa vielä luultiin että maapallo on litteä ja neliskulmainen, avaruusteknologian myötä kukaan ei voi enää väittää niin. Ehkä kvanttifyysikot ovatlapsellisia. Jumala on rakkaus. On hän paljon muutakin ja kaikilla on henkilökohtainen Jumalsuhde uskonnosta tai sen puutteesta riippumatta. Kaikilla on suhde Jumalaan ja se on yksilöllinen. Sanoit että henkisyys ja materialismi kulkevat käsi kädessä. Sanoisin että materialismi estää henkisyyden kehittymisen kokonaan, ovat toistensa vastakohtia. Apostolien teot jos luet joskus, siellä mainitaan että Jeesus oli opettanut seuraajiaan jättämään maallisen elämänsä ja omaisuutensa ja seuraamaan yksinomaan häntä ja omaisuus luovutettiin myös seurakunnalle ja joka ei niin tehnyt muuttui suolapatsaaksi. Suolapatsas on mielestäni symboolinen kuvaus hengen ja tietoisuuden tilasta. Voit tietenkin väittää että suolapatsas oli suolapatsas materiaalia ja että keho muuttui suolaksi. Sanoit että on helppoa pettää itseään että maailma olisi epäkypsien vallassa, jos hieman katsot maailmaa huomaat että maailma on epäkypsien vallassa, muutoinhan rahalla voisi estää esimerkiksi nälkää näkevien lasten kuolema Afrikassa. Väitteesi perusteella maailman päättäjät ovat henkisesti kypsiä. Sanot että väitetään että eläimillä on laumasielu.Sanot että tänne jonotetaan. Nämä taitavat olla tuulesta temmattuja New Age intoiluja joille ei varmaan löydy muuta taustaa kuin joku "selvännäkijä tai kenties meedio" ja joka tienaa hyvin nykyajan helpon henkisen tien metsästäjillä jotka voivat maksamalla "Minä olen Jumala" viikonloppukurssin päästä henkiseen maailmaan. Epäilen että henkistä maailmaa ei voi ostaa eikä myydä. Henkinen maailma ei tee kauppaa. Kaupanteko on materialistien korvike todelliselle henkiselle maailmalle. Simpat ja geenit ja ufomies, ovat jotain Ultralehden juttuja. Geeneistä puheenollen. Geeniset erot ovat hyvin pieniä muihinkin kuin simppoihin verrattuna. Lisäksi olen huomannut että melkein kaikkia tämän planeetan asukkeja yhdistää kehon sisällä virtaava punainen veri. Veriside jota on mystiikassa kutsuttu punaiseksi langaksi.
Palaan takaisin tietoisuuden käsittelyyn kirjaamalla suomalaisen aforismin Olet sitä mitä syöt. Kalaa ja lihaa syömällä syöt näiden olentojen tietoisuutta ja teuraseläimiä syödessä syöt tietoisuutta jossa teuraseläin oli haistellessaan ilmaa joka oli täynnä teurastettavan eläimen kauhua ja joka lopuksi teurastettiin itse. Eriasia tietysti jos sivistyneenä lihannauttijana metsästät itse saaliisi, jos tappamista voi sivistyneeksi kutsua.

Lue lisää

Ette taida olla mitään penaalin terävimpiä kyniä. Pohditte asioita niinkuin muka tietäisitte. Fakta on se että teillä ei ole sen enempää hajuakaan kuoleman jälkeisestä elämästä kuin minullakaan.

"Olet sitä mitä syöt. Kalaa ja lihaa syömällä syöt näiden olentojen tietoisuutta ja teuraseläimiä syödessä syöt tietoisuutta jossa teuraseläin oli haistellessaan ilmaa joka oli täynnä teurastettavan eläimen kauhua ja joka lopuksi teurastettiin itse."

Ehkä hauskin läppä mitä olen vähään aikaan kuullut. Luonnossakin elikot pistelevät toisiaan poskeen minkä kerkiävät parittelultaan. Siis ei viitsisi tunteellista tätäkään täysin normaalia asiaa.

Olette kuitenkin viihdyttäviä kirjoittajia, joten kiitos siitä.

Sive Lee kirjoitti:

Ette taida olla mitään penaalin terävimpiä kyniä. Pohditte asioita niinkuin muka tietäisitte. Fakta on se että teillä ei ole sen enempää hajuakaan kuoleman jälkeisestä elämästä kuin minullakaan.

"Olet sitä mitä syöt. Kalaa ja lihaa syömällä syöt näiden olentojen tietoisuutta ja teuraseläimiä syödessä syöt tietoisuutta jossa teuraseläin oli haistellessaan ilmaa joka oli täynnä teurastettavan eläimen kauhua ja joka lopuksi teurastettiin itse."

Ehkä hauskin läppä mitä olen vähään aikaan kuullut. Luonnossakin elikot pistelevät toisiaan poskeen minkä kerkiävät parittelultaan. Siis ei viitsisi tunteellista tätäkään täysin normaalia asiaa.

Olette kuitenkin viihdyttäviä kirjoittajia, joten kiitos siitä.

Lue lisää

Juu, ei riitä ÄO, ei!

Olet täysin oikeassa, että ainakaan minulla ei ole hajuakaan siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. En ole kuitenkaan ollenkaan huonossa seurassa tämän asian suhteen. Dalai Lamakin on todennut, että hänelläkään ei ole tietoa siitä onko buddhalaisuus totta vai tarua. Tämän hän totesi eräässä dokumentissa ja nauroi vielä päälle.

Näin ihan meidän kesken vaan sanoisin, että nää naiset on usein hellyyttäviä idealisteja, kuten tämä eläimen syömisjuttukin osoittaa...

Ja sehän on pääasia, että ihmiset viihtyisivät näitäkin jorinoita lukiessaan! ;-)

Neiti Karmanen kirjoitti:

Sanoit että siinä ei ole mitään järkeä että natsi joutuisi vastaamaan teoistaan. Hmm natsina olemisessakaan ei ole järkeä jos järjestä puhutaan. Jos järki ei ole osa natsin tietoisuutta, niin miten hän voisi syntyä järjelliseksi olennoksi? Tietoisuus määrää minkälaisen kehon luo ympärilleen, tässä ilmenee Jumalan armo joka suo ihmiselle vapaan tahdon ja mahdollisuuden kehittää itseään henkisesti.Siis natsi valitsee itse kehonsa, ihmisenä olemisena on kriteerit, jos et pysty noudattamaan standardia, menetät ihmisen kehon. Et puuttunut sanaa tietoisuus ollenkaan huomaan. Sanoit että tässä todellisuudessa aika on lineaarinen ja että on lapsellista ajatella toisin. Putkiaivoisuus on sekin tietoisuuden taso. Kvanttifyysikot tällä hetkellä eivät ole varmoja ajan lineaarisuudesta. Ei taida olla kuin muutama sata vuotta kun Euroopassa vielä luultiin että maapallo on litteä ja neliskulmainen, avaruusteknologian myötä kukaan ei voi enää väittää niin. Ehkä kvanttifyysikot ovatlapsellisia. Jumala on rakkaus. On hän paljon muutakin ja kaikilla on henkilökohtainen Jumalsuhde uskonnosta tai sen puutteesta riippumatta. Kaikilla on suhde Jumalaan ja se on yksilöllinen. Sanoit että henkisyys ja materialismi kulkevat käsi kädessä. Sanoisin että materialismi estää henkisyyden kehittymisen kokonaan, ovat toistensa vastakohtia. Apostolien teot jos luet joskus, siellä mainitaan että Jeesus oli opettanut seuraajiaan jättämään maallisen elämänsä ja omaisuutensa ja seuraamaan yksinomaan häntä ja omaisuus luovutettiin myös seurakunnalle ja joka ei niin tehnyt muuttui suolapatsaaksi. Suolapatsas on mielestäni symboolinen kuvaus hengen ja tietoisuuden tilasta. Voit tietenkin väittää että suolapatsas oli suolapatsas materiaalia ja että keho muuttui suolaksi. Sanoit että on helppoa pettää itseään että maailma olisi epäkypsien vallassa, jos hieman katsot maailmaa huomaat että maailma on epäkypsien vallassa, muutoinhan rahalla voisi estää esimerkiksi nälkää näkevien lasten kuolema Afrikassa. Väitteesi perusteella maailman päättäjät ovat henkisesti kypsiä. Sanot että väitetään että eläimillä on laumasielu.Sanot että tänne jonotetaan. Nämä taitavat olla tuulesta temmattuja New Age intoiluja joille ei varmaan löydy muuta taustaa kuin joku "selvännäkijä tai kenties meedio" ja joka tienaa hyvin nykyajan helpon henkisen tien metsästäjillä jotka voivat maksamalla "Minä olen Jumala" viikonloppukurssin päästä henkiseen maailmaan. Epäilen että henkistä maailmaa ei voi ostaa eikä myydä. Henkinen maailma ei tee kauppaa. Kaupanteko on materialistien korvike todelliselle henkiselle maailmalle. Simpat ja geenit ja ufomies, ovat jotain Ultralehden juttuja. Geeneistä puheenollen. Geeniset erot ovat hyvin pieniä muihinkin kuin simppoihin verrattuna. Lisäksi olen huomannut että melkein kaikkia tämän planeetan asukkeja yhdistää kehon sisällä virtaava punainen veri. Veriside jota on mystiikassa kutsuttu punaiseksi langaksi.
Palaan takaisin tietoisuuden käsittelyyn kirjaamalla suomalaisen aforismin Olet sitä mitä syöt. Kalaa ja lihaa syömällä syöt näiden olentojen tietoisuutta ja teuraseläimiä syödessä syöt tietoisuutta jossa teuraseläin oli haistellessaan ilmaa joka oli täynnä teurastettavan eläimen kauhua ja joka lopuksi teurastettiin itse. Eriasia tietysti jos sivistyneenä lihannauttijana metsästät itse saaliisi, jos tappamista voi sivistyneeksi kutsua.

Lue lisää

Voisit vähän jaksottaa kirjoitteluasi. Yhteen pötköön kirjoittaminen antaa sekavan ja "hengästyneen" oloisen kuvan aivoituksistasi.

Ihan vinkkinä vaan...

Sanoinko muka, että "natsia" ei saisi rangaista? Sanoin, että ei ole järkeä, että "natsi" syntyisi ziljoona kertaa hyttyseksi. Se mitä ajoin takaa oli suhteellisuudentaju. Ei sen kummempaa.

Natseilla ei siis ollut järkeä? Miten he sitten organisoivat toimintaansa jos olivat järjettömiä? Yhtä paljon heillä oli järkeä kuin sinulla, minulla ja Hentun Liisallakin eli ihan riittävästi.

Tietoisuudesta jos puhutaan, niin terveellä ihmisellä on sitäkin aivan riittävästi ja lisäähän sitä täällä ollaan koko ajan hakemassakin. Tietoisuus on yksi asia, joka yleensä lisääntyy iän ja kokemuksen myötä. Olen usein huomannut varsinkin nuorissa n. parikymppisissä ihmisissä nimenomaan tietoisuuden puutetta ja lapsellista oikeassa olemisen tarvetta, joka pahimmillaan ilmenee vanhojen ja usein viisaiden ihmisten kokemuksen mollaamisena. Tämä sama "oireyhtymä" näyttäisi vaivaavan niin kristittyjä, buddhalaisia kuin ateistejakin. Itse paljastan mielelläni ikäni, kun taas nuoremmat täällä varovat tuomasta ikäänsä esiin. Mitähän he pelkäävät? Hekin näyttäisivät syvällä sisimmässään tajuavan, että ovat vielä tietoisuudeltaan raakileita. Muistetaan nyt, että Buddha ja Jeesus eivät hekään olleet parikymppisenä vielä "kypsiä".

Tottakai osa on varhaiskypsiä jo nuoressa iässään mutta he osaavat olla varovaisempia ja osaavat arvostaa vanhempien ihmisten elämänkokemusta. Nuorella äly tietysti leikkaa terävästi, mutta on myös muitakin tärkeitä ominaisuuksia, kuten esim. empatiakyky, jonka kehittyminen vaatii melkoisesti aikaa.

Tiedejutut, kuten ajan lineaarisuus kuuluu paremminkin jonnekkin tuonne tiede-palstalle. Kuten aiemmin sanoin, että kestää niin kauan kun joku keksii aikakoneen, jotta alkaisin keskustella asiasta enempää. Koen, että asia ei ole henkisyyteen/hengillisyyteen liittyen oleellinen. Olemme tässä maailmassa ajan ja materian "vankeja" ja tämä "vankila" on erittäin todellinen. Muistaakseni käsite entropia tarkoittaa, että materia luo ajan ja materia on tämän näkyvän maailmamme rankka todellisuus.

Että materialismi estää henkisen kehityksen kokonaan? No hehheh ja huhhuh. Sanotaan, että nimenomaan raskaat olosuhteet ovat ne kaikkein kehittävimmät. Tämä on kärsimyksen nmaailma ja täällä on siksi mahdollista kehittyä nopeammin kuin henkimaailmassa. Sen tähden me yhä uudestaan tänne tulemme koska janoamme oppimista ja kehitystä. Tämä maailma on juuri siksi olemassa. Tämänkin asian tajuaminen vaatii juuri sitä elämänkokemusta ja -viisautta.

En usko Jeesuksen oikeasti tarkoittaneen, että tämä maailma on täysin turha ja vastenmielinen paikka. Jeesus puhui 2000 vuotta sitten sen ajan ihmisille, jotka olivat täynnä taikauskoa ja vailla tieteellisiä faktoja. Miksei Jeesus muuten sanonut sitä, että maapallo on pyöreä tai, että olemme pienellä planeetalla erään galaksin laitamilla tai ihan mitä tahansa tieteellistä? Jos hän olisi sen sanonut, niin tänä päivänä olisi ehkä hiukkasen helmpompi uskoa, että Jeesus oli jotain suurempaa, kuin tavallinen itseoppinut tallaaja. Kyllähän Jumalan olsi pitäny nyt nämä asiat tietää, jotka jo pikkulapsikin nykyään tietää!

Jeesus käytti rajujakin sanankäänteitä sillä tiesi kuuntelijoidensa kovapäisyyden. Se, että Jeesuksen sanomisia irrotetaan asiayhteyksistään ei osoita suurta tietoisuutta tai ymmärrystä. Nykypäivän ihminen on paljon vaativampi ja oppineempi ja hänen pitäisi siksi tajuta tämä asia. Onneksi alkaa olla yhä enemmän ja enemmän tällaisia ihmisiä keskuudessamme. Täälläkin on muutama sellainen kirjoittelija.

Ymmärrätkö lukemaasi ja sitä, että kirjoitan usein passiivimuodossa? Sanon, että sanotaan tai väitän, että väitetään. Käytän aika paljon tätä passiivimuotoa.

Maailma on näennäisesti "epäkypsien" hallussa. Todellisuudessa kaiken takana on selvä älyllinen suunnitelma. Tämä maailman pahan jaman tarkoitus on herättää ihmisten tietoisuutta ja palvella kehitystä. Musta-/valkoajattelu on jälleen yksi merkki siitä, että on vielä aimo annos maailmasta opittavanaan. Uskonnot ovat omalta osaltaan sotkeneet "pakkaa" väittämällä tätä maailmaa milloin mitenkin turmeltuneeksi. Tällainen ajattelu ei kumpua Jumalasta eli rakkaudesta, vaan paremminkin kypsymättömistä ihmissieluista. Väitetään jopa, että raamatunkin olisivat kirjoittaneet pääasiassa nuoret ja fanaattiset sielut. Huom! Käytin tässä nyt taas passiivimuotoa! Minä en itse väitä niin, vaan niin väitetään jossain "piireissä" yleisesti. Minusta kyllä tuntuu, että tämä saattaa hyvinkin olla lähellä totuutta.

Minusta ei ole viisasta suhtautua ylimielisesti erilaisiin "uskoviin", sen enempää new age-ihmisiin, kristittyihin, kuin mihin tahansa muuhunkin sekalaiseen "seurakuntaan". Itse en suosi varsinaisesti yhtään näkemystä, vaan olen muodostanut omat näkemykseni johon kuuluu vähän kaikkea kaikesta. Uskon, että Jumala on kaikessa ja siksi minulla onkin hyvä "omatunto" oman totuuteni suhteen. Voin olla täysin väärässäkin ja pidän sen myös mielessäni. Koen sielunveljeyttä mystikkojen kanssa ja heidän joukossaan tunnen olevani henkisesti/hengellisesti kotonani.

Ehkä nyt petyt mutta en ole koskaan tavannut yhtäkään ennustajaa, meediota, ufouskovaa tai vastaavaa. Ei minua kiinnosta sellainen. Kyllä henkisyyttäkin silti voi ostaa. Täytyyhän gurun/opettajan tulla jotenkin toimeenkin ja yksi tapa on pyytää pientä korvausta "duuneistaam". Tietysti silloin jos summat alkavat kohoamaan kovinkin suuriksi, on aina paikallaan miettiä onko tämä "suuri sielu" aidosti oikealla asialla vaiko jotain aivan muuta?

Olet siis kasvissyöjä? Ehkä kasvissyönnillä ruokaa riittäisi paremmin koko ihmiskunnalle. Tästä ollaan vähän kahta mieltä Oma käsitykseni on se, että yhden lihakilon tuottamiseen kuluu 7 kiloa viljaa ja kannatan siksi näkemystä, että kasvissyönti todellakin olisi globaalisti kannatettavaa. On taas täysin päinvastainen näkemys, että juuri lihan syöminen olisi glopalisti kestävämpi ratkaisu.

Ajattelen aivan talonpoikaisjärjellä asiasta, että lihan syönti on OK, jos eläin on saanut elää hyvän elämän. Valitettavasti on ihmisiä, jotka ahneuksissaan laiminlyövät tämän asian. Kohtuus olisi myös kaikessa tarpeen. Lihansyönnillä ei tulisi mässäillä, vaan syödä lihaa aina silloin tällöin, ehkä muutamana päivänä viikossa. Minusta lihansyönti/kasvissyönti ei ole mikään henkinen kynnyskysymys ollenkaan. Ei kasvissyönti tee kenestäkään "valaistunutta" vaan ehkä pareminkin se, että ymmärtää "kultaisen keskitien" eli kohtuuden kaikessa.

Eiköhän tässä taas tätä "viihdettä" ollutkin...

;-)

Neiti Karmanen kirjoitti:

Minua kiinnostaa mihin lahkoon yrität minua viimeisen kirjeeni perusteella lokeroida? Kenties Jeesustelijaksi. On helppo seurata ajatuksenkulkuasi, siinä paistaa läpi että uskot Jumalaa jos hän kanavoi eläimen ja ufomiehen risteytyksen kautta. Toistatko kenties minä olen mantraa? Seuraavaksi haluaisin keskustella siitä mikä on ihminen (human)? Mikä on ihmiselämän päämäärä ja tavoite? En usko että se on ufomies..

Lue lisää

Ajattelin sinua buddhalaisuuteen suuntautuvaksi. Jeesustelija ei sinusta mieleeni tullut.

Mieleeni tuli, että olisit alle kolmikymppinen henkisyydestä kiinnostunut henkilö. Nimimerkkisi perusteella ei ole tarvinnut sukupuoltasi arvuutella. Välillä naiset salaavat sukupuoltaan. Turhaa se enää nykyaikana on. Nykyään nainenkin voi jo "valaistua". SE, että nainen voi valaistua vain syntymällä mieheksi ei pidä enää paikkaansa. Onneksi nainen saa kehittää itseään siinä missä mieskin, eikä tarvitse enää alistua miehen "orjaksi".

Uskon, että meissä on pieni "pala" Jumalaa ja itseään "kanavoimalla" on täysin mahdollista saada kaikenlaista tietoa myös Jumalasta. Naurattaa aina kun joku väittää keskustelevansa JUmalan kanssa, vaikka oikeasti hän vain "kanavoi" itseään. Jumalaa tuskin jaksaa kiinnostaa mitä joku "juntti" hänelle yrittää selittää? Jumalahan tietää kaiken meistä "junteista" , ilman että meidän tarvitsisi sitä erikseen hänelle kertoa. Joskus tietysti tulee liian paha paikka ja silloin kannattaa suorastaan huutaa Jumalan puoleen. Jumala on kuin palokunta, joka hälytetään paikalla vasta kun palaa oikein kunnolla. Moni kutsuu häntä paikalle turhaan, kun ei ole mitään syytä ja siksi hän ei tulekaan. Ja ihminen ihmettelee miksi???

Miksiköhän?

Itsensä kanavointia on hyvä harjoitella rukoilemalla tai meditoimalla mutta sitten kun "yhteydet" toimivat, ei enää sellaista tarvitse tehdä. Myös mantrojen toistamiset kuuluvat tähän samaan harjoitteluun.

Mikä sitten on se ihmiselämän tarkoitus ja päämäärä? Ehkä kuten Star Trekissäkin: "Mennä rohkeasti sinne minne kukaan ei ole vielä koskaan mennyt!" eli omaan sieluunsa. ;-)

Olen "kehitysuskova" ja minun näkemykseni on kasvaa ja kehittyä kokoajan paremmaksi ja se on vaikeinta mitä vaan olla ja voi, mutta kaikki siitä kyllä lopulta selviävät. Maailma on kaikesta huolimatta täysin järkevä ja looginen paikka. Täällä voi harjotella henkisiä/hengellisiä "lihaksiaan" ja saavuttaa jotain todella suurta ja tärkeää. Yhdessä elämässä ei sitä kuitenkaan vielä ehdi millään tehdä ja siksi täytyy palata yhä uudestaan. Lisäksi meillä on oma "sieluperheemme", joka seuraa mukanamme tänne materian maailmaan. Emme ole täällä siis koskaan oikeasti yksin. Joskus tietysti on elettävä kurjakin elämä mutta kykymme iloita on usein hämmästyttävästi yhteydessä kärsimyksiimme. Kärsimys opettaa iloitsemaan paremmista ajoista. Lisäksi kärsimys on pahaksi egollemme, sillä se opettaa meille myös nöyryyttä. Tässäkin pitää kuitenkin löytää se kuuluisa "kultainen keskitie". Olla sopivasti omanarvontuntoinen, vähemmän egonsa pauloissa. Tämä on tietysti todella vaikeaa ja suuri haaste, minkä tähden myös täällä olemme.

Kysymykseen vastaisin, että tarkoituksemme täällä on nauttia matkasta, voittaa egomme, oppia rakkaudesta ja kehittyä paremmiksi. Nämä ovat ainakin minun tavoitteeni tässä maailmassa. Jokainen saa määritellä omansa. Voisi kai myös sanoa, että elämän tarkoitus on keksiä elämän tarkoitus. Itselleenkin pitäisi kait vielä oppia nauramaan!

;-)

Pikku palvelija kirjoitti:

olen myös aikoinani perehtynyt asiaan opiskelemalla 12 links of dependent origination, mutta lisäisin vielä aiheeseen sen verran että Buddha oli Vishnun inkarnaatio jonka Jumala lähetti estämään brahmiinien degeneroituneet eläin uhraukset ja lihan syönnin.((buddhalaisuus on haarautunut lahko hindulaisuudesta joka ei kiellä jumalan olemassa oloa mutta ei myöskään myönnä koska he keskittyvät omien kokemustensa tutkimiseen,(ateistilla on harvemmin kokemuksia Jumalasta), näin laamat ovat asian minulle selittäneet kun kysyin)) Buddhalaisuus (valaistuminen) on Luoja Jumalan viisas keino saada ateistit kehittymään kohti Jumaluuden oivaltamista.

Lue lisää

Vaikka Buddha olisikin ollut Vishnun inkarnaatio niin en menisi sanomaan että buddhalaisuus olisi Hinduismin haara. Olisi mielenkintoista tietää kuka lama on näin sanonut.?
Minun mielestäni Buddhan opeista ja buddhalaisuudesta voi olla hyötyä vaikka omaisikin poikkeava näkemys joistakin perusteellisestä asioista. Kuten sielusta, luojajumalasta, tyhjyydestä, keskinäisestä riippuvuus suhteista jne.

Usein kuitenkin kehotetaan että ei opiskelisi tyhjyys oppia jos haluaa uskoa Jumalaan. Koska se saattaa häiritä mieltä.

emilio kirjoitti:

Vapaa tahto on mielenkiintoinen asia pohdiskella, ja sen riippuvuus/riippumattomuus karmaan.

Lienee täysin selvä että meillä on erilainen maailmankäsitys. Minä en usko Jumalaan ja vielä vähemmän "älykkääseen suunitelmaan"
Kerron tämän siksi että lukijat tietäisivät että syyn ja seurauksen laki voidaan katsoa myös toiselta näkökulmalta, kuin Jumalan rangaistuksena ja opetuksena.

Olen buddhalainen ja buddhalainen näkemys on tieteellinen. eli se perustuu havaintoon ja kokemukseen. Ja myös uskoon mikäli omaa kokemusta ei ole, ja uskoa riittää.
Tämä tausta kirjoituksilleni on ehkä turha kirjoittaa koska ensinnäkin kerron vain oman ymmärryksen pohjalta ja varmaan paljon virheitä totuudesta, joten vika on minun ei buddhalaisuuden.
anyway..
Tämä näkemys kertoo meidän olevan vankeja. vankilasta josta on vaikeata, muttei mahdotonta päästä pois. Tämä ei ole kiva ja mukava näkemys, vaan aika stressaava.
vapaatahto?
Tämä kysymys on askarruttanut filosofeja ym ajattelijoita pitkään. Itse uskon että kaikilla on potentiaali vapaaseen tahtoon, muutenhan en olisi buddhalainen koska se olisi turhaa.
Mutta toimiiko ihmiset vapaatahton alaisena? useimmiten ei.
esim. jos joku/jokin ärsyttää ihmistä niin hän reagoi karmansa mukaan. Tällä tasolla karma on opittu mielen-mekanismi. Tätä karmaa on varastoituna ns."Alayavijanassa (sanskrit)" tai voidaan mahdollisesti sanoa "alitajunta" näin suomeksi.
Tämä ei juurikaan poikkea tietokoneohjelmasta joka aina sirtää impulssit niinkuin se on rakenettu niitä siirtämään.
Ihminen kuitenkin voi oppia kärsivällisyyttä, joka karmaa sekin, mutta tämä kärsivällisyys saattaa antaa tilaa ns. vapaaseentahtoon. Mutta pelkästään kärsivällisyyden "hyvä karma" ei riitä vaan ihmisellä on oltava kokemusta tyhjyydestä eli buddhaluonteesta jotta hän voisi ajatella vapaasti, eikä olisi eläinten tavoin vaiston varassa toimiva.
Se että "päässä pyörii" ajatuksia ei tarkoita että ne olisivat vapaita vaan ne ovat vain vaistomaisia reaktiota, täysin eläimellisiä. Eläimistä ne poikkeeaa vain kulttuurisesti. Kissojen kujaleikit on vaistomaista kulttuuria mutta silti yksilötasolla toimivaa subjektiivista kokemusta.
esim teinitytön kateellisuus luokkakaverin uudesta laukusta ei poikkea mitenkään kujakollissa herävässä tunteesta toisen kujakollin suosiosta, paitsi kulttuurisesti tietysti.
Ehkä tämä kuullostaa poikkevana asialta, mutta pointtini on se että teinitytöillä on muotinsa ja se että he valitsevat vihreän laukun punaisen sijaan ei ole vapaata tahtoa vaan monimutkaisen saippuaoopperan karman tulos.
Ihminen voi pysäyttää tätä karman jatkuvuutta suhteellisen helposti. Mikäli tätä ei pysäytetä, niin se jatkuu. Ja se jatkuu sinne mihin sen antaa jatkuvan. Vaikka eläimeksi tai vielä surkemmiksi tiloiksi asti. Syy miksi ihminen ja muut ovat niin tyhmiä ja antavat karmansa kehittyä yhä surkeampiin oloihin, on yksinkertaisesti se että me emme tiedä mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. vaan luulemme että jos tapamme kilpailijamme niin saamme onnellisuutta, vaikka todellisuudessa tämä ajatus ja varsinkin teko on onnettummuden syy. Ja näin jatkamme yhä alaspäin ja alaspäin. kohti helvettiä jossa emme enään tehdä uutta karmaa vaan kärsimme keräntyneet karmat siihen asti että se on palannut pois.
:-)

Moni buddhalainen, varsinkin eurooppalainen ei usko helvetteihin "fyysisinä" maailmoina vaan ainostaan mielentiloina jota voi kokea ihmisenä tai myöskin eläimenä. toivon että tämä keskustelu ei karituisi kosmolgiaan vaan pysyisi karman ja sen mekansimin/luonteen pohdiskeluna.

Meillä monilla on tapana kirjoittaa ylipitkiä kirjeitä joita harva jaksaa lukea. joten voitaisiin pysyä alkuperäisessä kysymyksessä. Joka tosin on ylipitkä ja vaikea.

Lue lisää

Laki vaatii säätäjänsä ja Jumala onkin varsin taitava tekosissaan. Itse uskon, että Jumala pyrkii "säätämään" kaiken automaattiseksi, toimimaan ilman, että hänen tarvitsisi itse juuri puuttua asioihin.

Jumala olisi pystynyt tekemään kaikesta täydellistä mutta tahallaan loikin maailmaan epätäydellisyyttä, kuten sairauksia ja nälänhätää yms.

Miksi?

Ehkä Jumala halusi luoda itselleen tasavertaisia "kumppaneita" mutta se vaatisi miljoonia, jopa miljardeja vuosia jottei olisi syntynyt "kuspääjumalia". Hätäilemällä kun ei vanhan sanonnankin mukaan synny kuin kuspä...

Siperia kun näyttäisi opettavan parhaiten...

Buddhalaisuuden vahvuus eli älyllisyys, on myös sen heikkous. Äly on tietysti hyvä renki mutta huono isäntä. Itse en usko näihin valmiisiin "järjestelmiin", mutta olen sitä mieltä, että on paljon ihmisiä joille on ihan sopivaa kuulua johonkin "jengiin". Kaikella on aikansa varsinkin kun sielun "evoluutio" on kyseessä. Itse uskon menneisiin elämiin ja siihen, että olen itsekin elänyt kaikenlaisten uskontojen vaikutuspiirissä. Nykyelämässäni ajattelenkin, että ne kaikki ovat vain apuvälineitä itsetutkinassamme, eivätkä itse totuus. Ne ovat kuitenkin olleet menneisyydessäni hyvin tärkeitä tekijöitä, ja johtaneet minut nykyisiin käsityksiini.

Kaiken tiedon takana on tietenkin omakohtainen käytännön kokemus tiedon oikeellisuudesta. Tosin hullun kokemus on hänelle erittäin omakohtainen, vaikka se olisi täysin älytön. Tosin on myös sanottu, että tullakseen viisaaksi, on ensin tultava hulluksi.

Olemme todellakin "sieluvankiloissa" josta voimme vapautua vasta kun olemme nujertaneet väärän itsemme, egomme. On tietysti muitakin päämääriä, mutta ne kaikki ovat yhteydessä egomme vääristyneisiin tarpeisiin. Valaistuminen on lopullinen voitto egostamme, joka vapauttaa meidät lopullisesti jälleensyntymisen pakosta. Tietysti ego osaa olla ovela ja keksii "tiellemme" jopa valevalaistumisia. Ego onkin se ainoa ja oikea "saatanamme", joka tietää kaiken meistä ja osaa käyttää jokaista heikkouttamme meitä vastaan.

Itse uskon ja monet väittävät, että kuoltuamme menisimme "taivaan kotiimme" joksikin aikaa, mutta emme voi jäädä sinne vielä pysyvästi. Saamme kyllä elämien välillä levätä todellisessa kodissamme. Pystymme siis keräämään voimia ja lepäämään henkimaailmoissa mutta siellä myös teemme suunnitelmia tulevan elämämme varalle, jopa yhdessä muiden sielujen kanssa.

Olen itsekin kritisoinut "vapaan tahdon" ideaa. Ongelma on siinä miten maan päällä voi olla 6 miljardia vapaan tahdon omaavaa sielua samanaikaisesti, ettei tuloksena olisi täyttä anarkiaa? Olen ajatellutkin, että vapaa tahto on jotenkin rajallinen. Ihminen vielä usein toimii spontaanisti. Ehkä lähempänä valaistumistaan ihminen alkaa pohtia enemmän vapaata tahtoaan, kun nuorempi "sielu" vaan menee ja tekee. Uskon vielä, että meidän on suoranainen pakko tehdä väärin ja aiheuttaa itsellemme siten karmaa. Kaikki on kuitenkin yhtä suurta kehityksemme eteen tehtävää "sielujen suunnitelmaa" jossa vapaalla tahdollamme on melko vaatimaton osa. Jeesuskin rukoili aina mystisesti "tapahtukoon sinun tahtosi!"

Maailmassa on logiikka ja järki sillä lähes kaikki on ennalta ennustettavissa. Jos synnymme jonkinlaiseksi persoonaksi voimme myös ennustaa tiettyjä asioita tästä henkilöstä Vanha latinan "nomen est omen" on siis aivan olemassa oleva asia. Mitään ihmeellistähän tässä ei sinänsä ole jos uskoo, että kaikki on todellakin yhtä suurta sielujen suunnitelmaa.

Hieman ihmetyttää tämä buddhalaisuuden tieteellisyys. Tieteen tehtävä on nähdäkseni jatkuva kehitys yhä täsmällisempään tietoon ja maailman jatkuva parantaminen. Jumala on siis tahallaan tehnyt maailmasta epätäydellisen, jotta voisimme itse täydellistää sen, täydellistäen itsemme siinä samalla. Buddhalaiset uskomukset siitä, että jokin taantuisi "taivaasta" takaisin "helvettiin" eivät saa tukea ainakaan tieteestä. Evoluutiomme ei käsittääkseni ole koskaan kääntynyt takaisin, vaan jatkaa kehittymistään yhä monimutkaisempiin ja entistä hienompiin olomuotoihin. Näyttäisi aivan siltä, että maailmamme kauneudentajukin kehittyisi. Ajatellaanpa hirmuliskoja, jotka olivat kuin helvetistä repäistyjä ja vaikkapa pingviiniä, joka alkaa jo todistamaan, että "suunnitelulla" on myös huumorintajua. Huumori onkin mielenkiintoinen asia, jonka käsittelemisen nyt tässä yhteydessä jätän kuitenkin tähän.

Itsekkin olen sitä "koulukuntaa", joka uskoo, että taivas ja helvetti ovat mielentiloja. Jeesuskin sanoi taivaan valtakunnan olevan meissä sisällä. Tietysti se mikä on sisällä pyrkii myös tulemaan ulos ja planeetallamme on näkyvissä molemmat tilat myös ulkoisesti. Rikkaissa maissa on enemmän taivasta ja köyhissä maissa enemmän helvettiä. Tärkempää on kuitenkin se mikä on ihmisten sisällä. Sisäisen taivaansa avulla ihminen selviää ulkoisessa helvetissä, kun sisäissä helvetissä elävä ei kestä edes ulkoisessa taivaassa. Jokainen ihminen tietää tämän todeksi omassa elämässään.

Olemmeko jotenkin poikenneet alkuperäisestä aiheesta? Kyllä tämä kaikki on sidoksissa karmaan. Karmaa on kaikessa.

Pyydän tässä lopuksi anteeksi omia vajavaisia käsityksiäni buddhalaisuudesta ja mahdollisia syntyneitä väärinkäsityksiä. Olen vähän "väsynyt"/"laiska" syventyäkseni täysillä yhtään mihinkään uskontoon. En kykene enää edes uskomaan yhteen ja ainoaan uskontoon. Jokaiselle on kuitenkin täällä aina jotain etsittävää, oli se sitten ihan mitä tahansa! ;-)

Herra Karmanen kirjoitti:

Ajattelin sinua buddhalaisuuteen suuntautuvaksi. Jeesustelija ei sinusta mieleeni tullut.

Mieleeni tuli, että olisit alle kolmikymppinen henkisyydestä kiinnostunut henkilö. Nimimerkkisi perusteella ei ole tarvinnut sukupuoltasi arvuutella. Välillä naiset salaavat sukupuoltaan. Turhaa se enää nykyaikana on. Nykyään nainenkin voi jo "valaistua". SE, että nainen voi valaistua vain syntymällä mieheksi ei pidä enää paikkaansa. Onneksi nainen saa kehittää itseään siinä missä mieskin, eikä tarvitse enää alistua miehen "orjaksi".

Uskon, että meissä on pieni "pala" Jumalaa ja itseään "kanavoimalla" on täysin mahdollista saada kaikenlaista tietoa myös Jumalasta. Naurattaa aina kun joku väittää keskustelevansa JUmalan kanssa, vaikka oikeasti hän vain "kanavoi" itseään. Jumalaa tuskin jaksaa kiinnostaa mitä joku "juntti" hänelle yrittää selittää? Jumalahan tietää kaiken meistä "junteista" , ilman että meidän tarvitsisi sitä erikseen hänelle kertoa. Joskus tietysti tulee liian paha paikka ja silloin kannattaa suorastaan huutaa Jumalan puoleen. Jumala on kuin palokunta, joka hälytetään paikalla vasta kun palaa oikein kunnolla. Moni kutsuu häntä paikalle turhaan, kun ei ole mitään syytä ja siksi hän ei tulekaan. Ja ihminen ihmettelee miksi???

Miksiköhän?

Itsensä kanavointia on hyvä harjoitella rukoilemalla tai meditoimalla mutta sitten kun "yhteydet" toimivat, ei enää sellaista tarvitse tehdä. Myös mantrojen toistamiset kuuluvat tähän samaan harjoitteluun.

Mikä sitten on se ihmiselämän tarkoitus ja päämäärä? Ehkä kuten Star Trekissäkin: "Mennä rohkeasti sinne minne kukaan ei ole vielä koskaan mennyt!" eli omaan sieluunsa. ;-)

Olen "kehitysuskova" ja minun näkemykseni on kasvaa ja kehittyä kokoajan paremmaksi ja se on vaikeinta mitä vaan olla ja voi, mutta kaikki siitä kyllä lopulta selviävät. Maailma on kaikesta huolimatta täysin järkevä ja looginen paikka. Täällä voi harjotella henkisiä/hengellisiä "lihaksiaan" ja saavuttaa jotain todella suurta ja tärkeää. Yhdessä elämässä ei sitä kuitenkaan vielä ehdi millään tehdä ja siksi täytyy palata yhä uudestaan. Lisäksi meillä on oma "sieluperheemme", joka seuraa mukanamme tänne materian maailmaan. Emme ole täällä siis koskaan oikeasti yksin. Joskus tietysti on elettävä kurjakin elämä mutta kykymme iloita on usein hämmästyttävästi yhteydessä kärsimyksiimme. Kärsimys opettaa iloitsemaan paremmista ajoista. Lisäksi kärsimys on pahaksi egollemme, sillä se opettaa meille myös nöyryyttä. Tässäkin pitää kuitenkin löytää se kuuluisa "kultainen keskitie". Olla sopivasti omanarvontuntoinen, vähemmän egonsa pauloissa. Tämä on tietysti todella vaikeaa ja suuri haaste, minkä tähden myös täällä olemme.

Kysymykseen vastaisin, että tarkoituksemme täällä on nauttia matkasta, voittaa egomme, oppia rakkaudesta ja kehittyä paremmiksi. Nämä ovat ainakin minun tavoitteeni tässä maailmassa. Jokainen saa määritellä omansa. Voisi kai myös sanoa, että elämän tarkoitus on keksiä elämän tarkoitus. Itselleenkin pitäisi kait vielä oppia nauramaan!

;-)

Lue lisää

Mieleeni tuli että taidat olla ihastunut minuun kun yrität saada selville ikääni. Miksi muuten sitä ajattelisit? En tänään ehdi syventyä kirjeeseesi, ehkä huomenna.. en muuten ole buddhalainen koska uskon Jumalaan. Elämän tarkoitus on palata takaisin Jumalan luo, henkiseen maailmaan.
Ps. lisäsin muutaman pilkun että sinun on helpompi lukea.. :?

Neiti Karmanen kirjoitti:

Mieleeni tuli että taidat olla ihastunut minuun kun yrität saada selville ikääni. Miksi muuten sitä ajattelisit? En tänään ehdi syventyä kirjeeseesi, ehkä huomenna.. en muuten ole buddhalainen koska uskon Jumalaan. Elämän tarkoitus on palata takaisin Jumalan luo, henkiseen maailmaan.
Ps. lisäsin muutaman pilkun että sinun on helpompi lukea.. :?

Lue lisää

Jep. mä ihastun koko ajan ja kaikkialla teihin ah, niin ihaniin naisihmisiin! ;-)

Oikeastaan ikäkysymys on sellainen, että on hyvä tietää minkä ikäinen keskustelija on, jotta voisi arvioida tämän elämänkokemusta yms.

Eihän se ikä sinänsä mitään vielä tarkoita, vaan se mihin sen ikänsä on käyttänyt.

Nykyaikaiset buddhalaisetkin taitavat jo uskoa Jumalaan. Vähän sellaisen käsityksen olen asiasta saanut.

Jos kerran on tarkoitus vain palata takaisin Jumalan luo, niin miksi ylipäänsä edes sieltä pois koskaan lähdimme?

Kiitos parista pilkusta. Johan helpotti... xP

Herra Karmanen kirjoitti:

Laki vaatii säätäjänsä ja Jumala onkin varsin taitava tekosissaan. Itse uskon, että Jumala pyrkii "säätämään" kaiken automaattiseksi, toimimaan ilman, että hänen tarvitsisi itse juuri puuttua asioihin.

Jumala olisi pystynyt tekemään kaikesta täydellistä mutta tahallaan loikin maailmaan epätäydellisyyttä, kuten sairauksia ja nälänhätää yms.

Miksi?

Ehkä Jumala halusi luoda itselleen tasavertaisia "kumppaneita" mutta se vaatisi miljoonia, jopa miljardeja vuosia jottei olisi syntynyt "kuspääjumalia". Hätäilemällä kun ei vanhan sanonnankin mukaan synny kuin kuspä...

Siperia kun näyttäisi opettavan parhaiten...

Buddhalaisuuden vahvuus eli älyllisyys, on myös sen heikkous. Äly on tietysti hyvä renki mutta huono isäntä. Itse en usko näihin valmiisiin "järjestelmiin", mutta olen sitä mieltä, että on paljon ihmisiä joille on ihan sopivaa kuulua johonkin "jengiin". Kaikella on aikansa varsinkin kun sielun "evoluutio" on kyseessä. Itse uskon menneisiin elämiin ja siihen, että olen itsekin elänyt kaikenlaisten uskontojen vaikutuspiirissä. Nykyelämässäni ajattelenkin, että ne kaikki ovat vain apuvälineitä itsetutkinassamme, eivätkä itse totuus. Ne ovat kuitenkin olleet menneisyydessäni hyvin tärkeitä tekijöitä, ja johtaneet minut nykyisiin käsityksiini.

Kaiken tiedon takana on tietenkin omakohtainen käytännön kokemus tiedon oikeellisuudesta. Tosin hullun kokemus on hänelle erittäin omakohtainen, vaikka se olisi täysin älytön. Tosin on myös sanottu, että tullakseen viisaaksi, on ensin tultava hulluksi.

Olemme todellakin "sieluvankiloissa" josta voimme vapautua vasta kun olemme nujertaneet väärän itsemme, egomme. On tietysti muitakin päämääriä, mutta ne kaikki ovat yhteydessä egomme vääristyneisiin tarpeisiin. Valaistuminen on lopullinen voitto egostamme, joka vapauttaa meidät lopullisesti jälleensyntymisen pakosta. Tietysti ego osaa olla ovela ja keksii "tiellemme" jopa valevalaistumisia. Ego onkin se ainoa ja oikea "saatanamme", joka tietää kaiken meistä ja osaa käyttää jokaista heikkouttamme meitä vastaan.

Itse uskon ja monet väittävät, että kuoltuamme menisimme "taivaan kotiimme" joksikin aikaa, mutta emme voi jäädä sinne vielä pysyvästi. Saamme kyllä elämien välillä levätä todellisessa kodissamme. Pystymme siis keräämään voimia ja lepäämään henkimaailmoissa mutta siellä myös teemme suunnitelmia tulevan elämämme varalle, jopa yhdessä muiden sielujen kanssa.

Olen itsekin kritisoinut "vapaan tahdon" ideaa. Ongelma on siinä miten maan päällä voi olla 6 miljardia vapaan tahdon omaavaa sielua samanaikaisesti, ettei tuloksena olisi täyttä anarkiaa? Olen ajatellutkin, että vapaa tahto on jotenkin rajallinen. Ihminen vielä usein toimii spontaanisti. Ehkä lähempänä valaistumistaan ihminen alkaa pohtia enemmän vapaata tahtoaan, kun nuorempi "sielu" vaan menee ja tekee. Uskon vielä, että meidän on suoranainen pakko tehdä väärin ja aiheuttaa itsellemme siten karmaa. Kaikki on kuitenkin yhtä suurta kehityksemme eteen tehtävää "sielujen suunnitelmaa" jossa vapaalla tahdollamme on melko vaatimaton osa. Jeesuskin rukoili aina mystisesti "tapahtukoon sinun tahtosi!"

Maailmassa on logiikka ja järki sillä lähes kaikki on ennalta ennustettavissa. Jos synnymme jonkinlaiseksi persoonaksi voimme myös ennustaa tiettyjä asioita tästä henkilöstä Vanha latinan "nomen est omen" on siis aivan olemassa oleva asia. Mitään ihmeellistähän tässä ei sinänsä ole jos uskoo, että kaikki on todellakin yhtä suurta sielujen suunnitelmaa.

Hieman ihmetyttää tämä buddhalaisuuden tieteellisyys. Tieteen tehtävä on nähdäkseni jatkuva kehitys yhä täsmällisempään tietoon ja maailman jatkuva parantaminen. Jumala on siis tahallaan tehnyt maailmasta epätäydellisen, jotta voisimme itse täydellistää sen, täydellistäen itsemme siinä samalla. Buddhalaiset uskomukset siitä, että jokin taantuisi "taivaasta" takaisin "helvettiin" eivät saa tukea ainakaan tieteestä. Evoluutiomme ei käsittääkseni ole koskaan kääntynyt takaisin, vaan jatkaa kehittymistään yhä monimutkaisempiin ja entistä hienompiin olomuotoihin. Näyttäisi aivan siltä, että maailmamme kauneudentajukin kehittyisi. Ajatellaanpa hirmuliskoja, jotka olivat kuin helvetistä repäistyjä ja vaikkapa pingviiniä, joka alkaa jo todistamaan, että "suunnitelulla" on myös huumorintajua. Huumori onkin mielenkiintoinen asia, jonka käsittelemisen nyt tässä yhteydessä jätän kuitenkin tähän.

Itsekkin olen sitä "koulukuntaa", joka uskoo, että taivas ja helvetti ovat mielentiloja. Jeesuskin sanoi taivaan valtakunnan olevan meissä sisällä. Tietysti se mikä on sisällä pyrkii myös tulemaan ulos ja planeetallamme on näkyvissä molemmat tilat myös ulkoisesti. Rikkaissa maissa on enemmän taivasta ja köyhissä maissa enemmän helvettiä. Tärkempää on kuitenkin se mikä on ihmisten sisällä. Sisäisen taivaansa avulla ihminen selviää ulkoisessa helvetissä, kun sisäissä helvetissä elävä ei kestä edes ulkoisessa taivaassa. Jokainen ihminen tietää tämän todeksi omassa elämässään.

Olemmeko jotenkin poikenneet alkuperäisestä aiheesta? Kyllä tämä kaikki on sidoksissa karmaan. Karmaa on kaikessa.

Pyydän tässä lopuksi anteeksi omia vajavaisia käsityksiäni buddhalaisuudesta ja mahdollisia syntyneitä väärinkäsityksiä. Olen vähän "väsynyt"/"laiska" syventyäkseni täysillä yhtään mihinkään uskontoon. En kykene enää edes uskomaan yhteen ja ainoaan uskontoon. Jokaiselle on kuitenkin täällä aina jotain etsittävää, oli se sitten ihan mitä tahansa! ;-)

Lue lisää

Jos tutustuisit buddhalaisuuteen, niin voisit todeta että olet käsittänyt sen tähän mennessä radikaalisesti väärin.
- Se ei ole valmis järjestelmä sinänsä
- se ei ole edes älyllinen vaikka älyä on lupaa käyttää
- sen tieteellisyys ei pyri aina vain täsmällisempään tietoon vaan pikemminkin ei-tietoon
- tämän päivän buddhalaiset uskovat Jumalaan vielä vähemmän kuin ennenvanhaan.

Ja paljon muuta sinun aikaisemmista kirjoituksista toteen että et ole tutustunut asiaan. Silti sinulla on vahva käsitys että se on vähän huti mennyt.

Siinä sinulla sama käsitys kuin buddhalaisuudessa , että ego on ainoa saatana.




Evoluutio ehkä mennyt eteenpäin eikä taaksepäin, mutta ei välttämättä ylöspäin.
Se että on monimutkaisempi ei tarkoita henkisempi. On totta että ihminen pystyy kehittymään henkisesti eri tahdissa kuin dinosaurus. mutta dino ei välttämättä huonommin kuin alligaattori tai kärpänen. Mistä tiedämme että dinosaurukset olivat vihaisia ja itsekkäitä? sen takiako että niillä oli isot hampaat ja painoivat monen norsun verran. Itse asiassa ne ovat saattaaneet olla samalla tasolla kuin koirat.
En tiedä.. mutta ei pidä luullakkaan liikaa evoluutiosta.

Rikkaissa maissa ei välttämättä olla yhtään henkisesti kehittyneimpiä kuin köyhissä. Itseasissa monessa köyhässä maassa lähimmäisen rakkaus ja ilo on vahvempi kuin rikkaissa maissa. Meillä on ruokaa ja vaatteita mutta itsekeskeisyys ja masennus, vainoharhaisuus ja toisten syyttäminen on täällä vahvoilla. Myös huumeet ja toisten alistaminen on yleistä.. ja vaikka mitä, kyllä te tiedätte.
En ole ollenkaan varma että Suomi 2000v sitten olisi ollut jotenkin henkisesti alikehittyneimpi kuin tänä päivänä. Saattaa hyvin olla että rehellisyys ja "moraali" oli korkeampi kuin tänä päivänä. Reilumeininki alkaa olla myytti jo.
3000vuotta sitten Egptissäkin jaIrakista puhumattakaan saattoi olla huomattavasti enemmän rikkaita näin materiaalisesti ja myös ilo sekä muut henkiset vauraudet saattoivat olla läsnä miltei kaikkialla.

Tänä päivänä yli miljardi elää alle dollarin päivässä, jotkut heistä ovat tyytyväisiä arkeen, suurin osa ehkä kuitenkin epätoivoisia. Huomenna saattaa olla 2miljardia samassa jamassa.

Evoluutiosta vielä sen verran.. buddhalainen käsitys on että universumeita tule ja menee. Jokaisella on evoluutionsa. tämän jälkeen näitä universumeita taas tulee ja menee. Menee 10miljardia vuotta ja taas uudestaan ja taas uudestaan. Tämä ns. ulkoinen maailma on riipuvainen meidän yhteisestä karmasta mutta henkilökohtaisesti ei tarvi olla jokapaikassa joka aikaan. Nytkin on planeettoja miljoonia jossa elämä suurinpiirtein samankaltaista. En tiedä mikä karma pitää olla ettei syntyisi maapallolle uudestaan vaan johonkin muualle muttei ei se muuta asioita miksikään.

Välillä parempi välillä surkeampi jos automatiikkaan luotetaan.

emilio kirjoitti:

Jos tutustuisit buddhalaisuuteen, niin voisit todeta että olet käsittänyt sen tähän mennessä radikaalisesti väärin.
- Se ei ole valmis järjestelmä sinänsä
- se ei ole edes älyllinen vaikka älyä on lupaa käyttää
- sen tieteellisyys ei pyri aina vain täsmällisempään tietoon vaan pikemminkin ei-tietoon
- tämän päivän buddhalaiset uskovat Jumalaan vielä vähemmän kuin ennenvanhaan.

Ja paljon muuta sinun aikaisemmista kirjoituksista toteen että et ole tutustunut asiaan. Silti sinulla on vahva käsitys että se on vähän huti mennyt.

Siinä sinulla sama käsitys kuin buddhalaisuudessa , että ego on ainoa saatana.




Evoluutio ehkä mennyt eteenpäin eikä taaksepäin, mutta ei välttämättä ylöspäin.
Se että on monimutkaisempi ei tarkoita henkisempi. On totta että ihminen pystyy kehittymään henkisesti eri tahdissa kuin dinosaurus. mutta dino ei välttämättä huonommin kuin alligaattori tai kärpänen. Mistä tiedämme että dinosaurukset olivat vihaisia ja itsekkäitä? sen takiako että niillä oli isot hampaat ja painoivat monen norsun verran. Itse asiassa ne ovat saattaaneet olla samalla tasolla kuin koirat.
En tiedä.. mutta ei pidä luullakkaan liikaa evoluutiosta.

Rikkaissa maissa ei välttämättä olla yhtään henkisesti kehittyneimpiä kuin köyhissä. Itseasissa monessa köyhässä maassa lähimmäisen rakkaus ja ilo on vahvempi kuin rikkaissa maissa. Meillä on ruokaa ja vaatteita mutta itsekeskeisyys ja masennus, vainoharhaisuus ja toisten syyttäminen on täällä vahvoilla. Myös huumeet ja toisten alistaminen on yleistä.. ja vaikka mitä, kyllä te tiedätte.
En ole ollenkaan varma että Suomi 2000v sitten olisi ollut jotenkin henkisesti alikehittyneimpi kuin tänä päivänä. Saattaa hyvin olla että rehellisyys ja "moraali" oli korkeampi kuin tänä päivänä. Reilumeininki alkaa olla myytti jo.
3000vuotta sitten Egptissäkin jaIrakista puhumattakaan saattoi olla huomattavasti enemmän rikkaita näin materiaalisesti ja myös ilo sekä muut henkiset vauraudet saattoivat olla läsnä miltei kaikkialla.

Tänä päivänä yli miljardi elää alle dollarin päivässä, jotkut heistä ovat tyytyväisiä arkeen, suurin osa ehkä kuitenkin epätoivoisia. Huomenna saattaa olla 2miljardia samassa jamassa.

Evoluutiosta vielä sen verran.. buddhalainen käsitys on että universumeita tule ja menee. Jokaisella on evoluutionsa. tämän jälkeen näitä universumeita taas tulee ja menee. Menee 10miljardia vuotta ja taas uudestaan ja taas uudestaan. Tämä ns. ulkoinen maailma on riipuvainen meidän yhteisestä karmasta mutta henkilökohtaisesti ei tarvi olla jokapaikassa joka aikaan. Nytkin on planeettoja miljoonia jossa elämä suurinpiirtein samankaltaista. En tiedä mikä karma pitää olla ettei syntyisi maapallolle uudestaan vaan johonkin muualle muttei ei se muuta asioita miksikään.

Välillä parempi välillä surkeampi jos automatiikkaan luotetaan.

Lue lisää

Eikös buddhalaisuudessakin ole eri suuntauksia, kuten muissakin uskonnoissa?

Joskus nuoruudessani luin Paul Bruntonin kirjoja joissa myös oli paljon buddhalaisten uskomuksista. Olen kyllä lahjakkaasti unohtanut lukemani. :-(

Tuo mitä sanot kuulostaa kyllä tee-se-itse-uskonnolta. Olenhan tosin itsekkin sellaisen itselleni kehittänyt.

Ajattelen, että kaikki uskonnot ovat menneet "hutiin", kuten itse asian ilmaisit. En usko yhteen, ainoaan ja oikeaan uskontoon. Uskonnot ovat todellakin vain välineitä edetäksemme sielumme kehityksessä jonkin matkaa eteenpäin. Kun jostain uskonnosta on kaikki ammennettu, niin sitten tilalle tulee jotain muuta ja matka jatkuu, kunnes sekin muuttuu tarpeettomaksi. Näin me nähdäksemme kehitymme ja kasvamme sieluina eteenpäin, kohti yhä korkeampia "taivaita".

Dinoilla väitetään olleen pähkinän kokoiset aivot, joten siitä voimme päätellä jotain niiden älystä ja "sielunelämästä".

Tuo pitää tietysti paikkansa, että henkisyys ei katso aikaa, eikä paikkaa. Kehitysmaissa ihmiset elävät enemmän päivä kerrallaan, tyytyen vähempään ja iloiten yksinkertaisista asioista. Mutta silti heidän maiden infrastruktuuri toimii heikosti ja demokratia ja muu edistys on puutteellista. Nämä sielut ovat oppimassa tiettyjä perusasioita ja tavallaan ovat hieman meitä jäljessä kehityksessään. He ovat kuitenkin nopeasti saavuttamassa "etumatkaamme" ja meidän kehittyneisyytemme onkin heille suureksi avuksi.

Yhteiskunnan kehittyneisyys voidaan usein määritellä sen mukaan miten se kohtelee heikoimpiaan eli lapsiaan, vanhuksiaan ja sairaitaan. Vanha heimo/kyläyhteisö on tässä mielessä ollut aika ideaaliratkaisu ja köyhissä maissa on tämä järjestely yhä olemassa, kun rikkaissa "sivistysvaltioissa" olemme eristäytyneet pienemmiksi ja hatarammiksi yhteisöiksi. Tämä näyttäisi olevan kehityksemme "hinta" jossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Missäpä ei niitä olisi?

Siinä mielessä voisi kyllä sanoa, että me olisimme taantuneet sieluina ja unohtaneet monia asioita, joita taas kolmansien maiden ihmiset osaavat arvostaa. Varsinkin viinmeiset 15-vuotta ovat olleet synkkää aikaa, jolloin ihmisten viisaus on ollut pahasti kateissa. Suomi rakennettiin viime sodan jälkeen hyvinvointivaltioksi. Rakentajat olivat henkisempiä ihmisiä kuin tämän päivän ihmiset. Ehkä sodalla ja kaikella kärsimyksellä oli ollut heihin henkistävä vaikutus. Näin uskoisin. Sotaa kokemattomat sukupolvet taas ovat ahkerasti ajaneet hyvinvointivaltiotamme alas. Rahan valta on vallannut koko yhteiskunnan ja esim. mielenterveyshoitoa on supistettu rajusti. Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan ja silti satsaa tärkeisiin kohteisiin yhä vähemmän ja vähemmän. On pöyristyttävää kuunnella vuosikymmen siitä, että ei ole rahaa ja sitten kun sitä rahaa olisi, niin se haluataan palauttaa rikkaille veronalennuksilla!

Poliitikot eivät ole niitä kaikkein kehittyneempiä sieluja. Valtahan turmelee ja siksi kehittyneimmät sielut varovat valtaa.

Tästä saammekin aasinsillan siihen, että millaisia kehittyneimmät sielut sitten ovat?

Yllättäen tällaiset sielut ovat yleensä kaikkea muuta, kuin voisi ensi alkuun olettaa. Vain harva heistä saavuttaa merkittävää asemaa yhteiskunnassamme. Heitä on paljon rikkaissa maissa siitä syystä, että he haluavat vakaat olot. Hehän ovat lukuisissa aiemmissa elämissään joutuneet kokemaan kaiken sen mitä osa vasta köyhissä maissa kokee ja heille moinen elämä ei enää sovi. He ovat siis tavallaan varovaisia, jopa väsyneitä maailman menoon ja puuhailevat usein omissa oloissaan, haluten olla rauhassa jossain luonnonläheisessä harrastukseesa/työssä.

Suomessa on paljon ongelmia, joista osan mainitsitkin mutta se ei tarkoita, että täällä ei enää olisi kypsempiä sieluja. Heille kun riittää tämä Suomen rauha ja laaja elintila. Eivät he tarvitse paljoa elääkseen. He eivät osallistu enää kovoinkaan aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen, vaan sen hoitavat kypsät, mutta ei vielä kaikkein kypsimmät sielut. Myös nuoremmat sielut ovat uutteria, mutta heillä "kehitystyö" menee usein överiksi: Perustetaan kommunistivaltioita, leikitään "maailmanpoliisia" jne. jne.

Kehitysmaissa ihmiset ovat siis vielä tavallaan "luonnonlapsia" jotka elävät yksinkertaista elämää. Heitä rasittavat kuitenkin jatkuvat heimosodat ja muu sellainen, joka paljastaa, että henkisyys ei ole vielä yleisesti kehittynyt. Vaikka he vaikuttavat iloitsevilta ja empaattisilta, niin yhdessä hetkessä he ovatkin murhanhimoisia ja kaikkea sitä, mikä on ihmisen heikkoutta. Heidän yhteiskunnat eivät kehity ja ero rikkaiden ja köyhien välillä on valtava. Heidän tietyt sielulliset ominaisuudet eivät ole vielä riittävästi kehittyneet, jotta he kykenisivät voittamaan kehityksen haasteet. Heidän eteensä tehdään kovasti työtä ja moni kypsempi sielu syntyy heidän pariinsa "auttamaan".

Haluaisitko itss syntyä johonkin sisällissotaa käyvään kehitysmaahan vaiko tänne Suomeen? Moni kehitysmaan asukas on paennut näistä maista, jotka sinä koet niin lähimmäisenrakkaiksi paikoiksi. Tosiasia on se, että kehitysmaissa ovat vielä pitkälti "viidakinlait" voimassa. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja "viivyttelystä" on ollut jopa hyötyäkin, koska voimme viedä esim. Afrikkaan uudempaa ja parempaa teknologiaa. Voisi vain kuvitella jos kehitysmaat olisivat saaneet länsimaat kiinni joskus 40 vuotta sitten, miten saastunut koko planeettamme olisi. Näiden alueiden kehittymättömyys on siksi palvellut planeetan hyvinvointia. Tämä on kaikki ollut osa sitä sielujen suunnitelmaa, että planeetallamme on ollut alueita joiden ei ole annettu kehittyä liian nopeasti muun maailman kanssa.

Köyhyys ja kärsimys ovat siis palvelleet suurempaa hyvää, koko planeetan selviytymistä.

Ja nämä samat sielut, jotka nyt siellä kehitysmaissa kärsivät, syntyvät seuraavaksi jo ehkä rikkaisiin maihin, jos eivät sitten ole aiheuttaneet itselleen ylenmäärin karmaa.

Tiedekin on osoittanut sen, että galakseja tulee ja menee. Se, että toistuuko kaikki ikuisesti yhä uudestaan ja uudestaan eli ehkä 20 miljardin vuoden päästä käymme tätä samaa keskustelua, yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus nuorena ajattelin tätäkin mahdollisuutta mutta eiköhän kaikki tapahdu vain kerran? Maailmassa riittää loputtomasti variaatioita joten eiköhän kaikki ole ainutlaatuista ja yksittäistä. Tietysti kaikki samat "teemat" varmaan toistuvat ikuisesti, kuten vaikkapa klassinen "sota" hyvän ja pahan välillä.

Oma käsitykseni on, että karma loppuu kun kaikki vanha karma on sovitettu, eikä uutta ole enää kertynyt. Sielu rupee vanhemmiten oppimaan miten karmaa ei enää lisää synnytetä. Valitsee vaikka syntyvänsä Suomeen joksikin yksinkertaiseksi ihmiseksi jonnekkin syrjäkylille, eläen siellä yksinkertaista elämää ja välttäen uuden karman syntymistä.

Itse en tunne käsitettä "hyvä karma". Karma on mielestäni aina "velkaa". En usko, että hyvää tekemällä luodaan hyvää karmaa. vaan ainoastaan sovitetaan vanhaa. Hyvän tekemisestä kristityillä on oikean suuntaisia käsityksiä siitä, että hyvää tekemällä ei voi itselleen "taivaspaikkaa" pedata, vaan se vaatii tiettyä nöyrtymistä, uskoa, armoa ja ennenkaikkea rakkautta. Kannattaa tutustua myös "kilpailijoiden" näkemyksiin. ;-)

Herra Karmanen kirjoitti:

Eikös buddhalaisuudessakin ole eri suuntauksia, kuten muissakin uskonnoissa?

Joskus nuoruudessani luin Paul Bruntonin kirjoja joissa myös oli paljon buddhalaisten uskomuksista. Olen kyllä lahjakkaasti unohtanut lukemani. :-(

Tuo mitä sanot kuulostaa kyllä tee-se-itse-uskonnolta. Olenhan tosin itsekkin sellaisen itselleni kehittänyt.

Ajattelen, että kaikki uskonnot ovat menneet "hutiin", kuten itse asian ilmaisit. En usko yhteen, ainoaan ja oikeaan uskontoon. Uskonnot ovat todellakin vain välineitä edetäksemme sielumme kehityksessä jonkin matkaa eteenpäin. Kun jostain uskonnosta on kaikki ammennettu, niin sitten tilalle tulee jotain muuta ja matka jatkuu, kunnes sekin muuttuu tarpeettomaksi. Näin me nähdäksemme kehitymme ja kasvamme sieluina eteenpäin, kohti yhä korkeampia "taivaita".

Dinoilla väitetään olleen pähkinän kokoiset aivot, joten siitä voimme päätellä jotain niiden älystä ja "sielunelämästä".

Tuo pitää tietysti paikkansa, että henkisyys ei katso aikaa, eikä paikkaa. Kehitysmaissa ihmiset elävät enemmän päivä kerrallaan, tyytyen vähempään ja iloiten yksinkertaisista asioista. Mutta silti heidän maiden infrastruktuuri toimii heikosti ja demokratia ja muu edistys on puutteellista. Nämä sielut ovat oppimassa tiettyjä perusasioita ja tavallaan ovat hieman meitä jäljessä kehityksessään. He ovat kuitenkin nopeasti saavuttamassa "etumatkaamme" ja meidän kehittyneisyytemme onkin heille suureksi avuksi.

Yhteiskunnan kehittyneisyys voidaan usein määritellä sen mukaan miten se kohtelee heikoimpiaan eli lapsiaan, vanhuksiaan ja sairaitaan. Vanha heimo/kyläyhteisö on tässä mielessä ollut aika ideaaliratkaisu ja köyhissä maissa on tämä järjestely yhä olemassa, kun rikkaissa "sivistysvaltioissa" olemme eristäytyneet pienemmiksi ja hatarammiksi yhteisöiksi. Tämä näyttäisi olevan kehityksemme "hinta" jossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Missäpä ei niitä olisi?

Siinä mielessä voisi kyllä sanoa, että me olisimme taantuneet sieluina ja unohtaneet monia asioita, joita taas kolmansien maiden ihmiset osaavat arvostaa. Varsinkin viinmeiset 15-vuotta ovat olleet synkkää aikaa, jolloin ihmisten viisaus on ollut pahasti kateissa. Suomi rakennettiin viime sodan jälkeen hyvinvointivaltioksi. Rakentajat olivat henkisempiä ihmisiä kuin tämän päivän ihmiset. Ehkä sodalla ja kaikella kärsimyksellä oli ollut heihin henkistävä vaikutus. Näin uskoisin. Sotaa kokemattomat sukupolvet taas ovat ahkerasti ajaneet hyvinvointivaltiotamme alas. Rahan valta on vallannut koko yhteiskunnan ja esim. mielenterveyshoitoa on supistettu rajusti. Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan ja silti satsaa tärkeisiin kohteisiin yhä vähemmän ja vähemmän. On pöyristyttävää kuunnella vuosikymmen siitä, että ei ole rahaa ja sitten kun sitä rahaa olisi, niin se haluataan palauttaa rikkaille veronalennuksilla!

Poliitikot eivät ole niitä kaikkein kehittyneempiä sieluja. Valtahan turmelee ja siksi kehittyneimmät sielut varovat valtaa.

Tästä saammekin aasinsillan siihen, että millaisia kehittyneimmät sielut sitten ovat?

Yllättäen tällaiset sielut ovat yleensä kaikkea muuta, kuin voisi ensi alkuun olettaa. Vain harva heistä saavuttaa merkittävää asemaa yhteiskunnassamme. Heitä on paljon rikkaissa maissa siitä syystä, että he haluavat vakaat olot. Hehän ovat lukuisissa aiemmissa elämissään joutuneet kokemaan kaiken sen mitä osa vasta köyhissä maissa kokee ja heille moinen elämä ei enää sovi. He ovat siis tavallaan varovaisia, jopa väsyneitä maailman menoon ja puuhailevat usein omissa oloissaan, haluten olla rauhassa jossain luonnonläheisessä harrastukseesa/työssä.

Suomessa on paljon ongelmia, joista osan mainitsitkin mutta se ei tarkoita, että täällä ei enää olisi kypsempiä sieluja. Heille kun riittää tämä Suomen rauha ja laaja elintila. Eivät he tarvitse paljoa elääkseen. He eivät osallistu enää kovoinkaan aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen, vaan sen hoitavat kypsät, mutta ei vielä kaikkein kypsimmät sielut. Myös nuoremmat sielut ovat uutteria, mutta heillä "kehitystyö" menee usein överiksi: Perustetaan kommunistivaltioita, leikitään "maailmanpoliisia" jne. jne.

Kehitysmaissa ihmiset ovat siis vielä tavallaan "luonnonlapsia" jotka elävät yksinkertaista elämää. Heitä rasittavat kuitenkin jatkuvat heimosodat ja muu sellainen, joka paljastaa, että henkisyys ei ole vielä yleisesti kehittynyt. Vaikka he vaikuttavat iloitsevilta ja empaattisilta, niin yhdessä hetkessä he ovatkin murhanhimoisia ja kaikkea sitä, mikä on ihmisen heikkoutta. Heidän yhteiskunnat eivät kehity ja ero rikkaiden ja köyhien välillä on valtava. Heidän tietyt sielulliset ominaisuudet eivät ole vielä riittävästi kehittyneet, jotta he kykenisivät voittamaan kehityksen haasteet. Heidän eteensä tehdään kovasti työtä ja moni kypsempi sielu syntyy heidän pariinsa "auttamaan".

Haluaisitko itss syntyä johonkin sisällissotaa käyvään kehitysmaahan vaiko tänne Suomeen? Moni kehitysmaan asukas on paennut näistä maista, jotka sinä koet niin lähimmäisenrakkaiksi paikoiksi. Tosiasia on se, että kehitysmaissa ovat vielä pitkälti "viidakinlait" voimassa. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja "viivyttelystä" on ollut jopa hyötyäkin, koska voimme viedä esim. Afrikkaan uudempaa ja parempaa teknologiaa. Voisi vain kuvitella jos kehitysmaat olisivat saaneet länsimaat kiinni joskus 40 vuotta sitten, miten saastunut koko planeettamme olisi. Näiden alueiden kehittymättömyys on siksi palvellut planeetan hyvinvointia. Tämä on kaikki ollut osa sitä sielujen suunnitelmaa, että planeetallamme on ollut alueita joiden ei ole annettu kehittyä liian nopeasti muun maailman kanssa.

Köyhyys ja kärsimys ovat siis palvelleet suurempaa hyvää, koko planeetan selviytymistä.

Ja nämä samat sielut, jotka nyt siellä kehitysmaissa kärsivät, syntyvät seuraavaksi jo ehkä rikkaisiin maihin, jos eivät sitten ole aiheuttaneet itselleen ylenmäärin karmaa.

Tiedekin on osoittanut sen, että galakseja tulee ja menee. Se, että toistuuko kaikki ikuisesti yhä uudestaan ja uudestaan eli ehkä 20 miljardin vuoden päästä käymme tätä samaa keskustelua, yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus nuorena ajattelin tätäkin mahdollisuutta mutta eiköhän kaikki tapahdu vain kerran? Maailmassa riittää loputtomasti variaatioita joten eiköhän kaikki ole ainutlaatuista ja yksittäistä. Tietysti kaikki samat "teemat" varmaan toistuvat ikuisesti, kuten vaikkapa klassinen "sota" hyvän ja pahan välillä.

Oma käsitykseni on, että karma loppuu kun kaikki vanha karma on sovitettu, eikä uutta ole enää kertynyt. Sielu rupee vanhemmiten oppimaan miten karmaa ei enää lisää synnytetä. Valitsee vaikka syntyvänsä Suomeen joksikin yksinkertaiseksi ihmiseksi jonnekkin syrjäkylille, eläen siellä yksinkertaista elämää ja välttäen uuden karman syntymistä.

Itse en tunne käsitettä "hyvä karma". Karma on mielestäni aina "velkaa". En usko, että hyvää tekemällä luodaan hyvää karmaa. vaan ainoastaan sovitetaan vanhaa. Hyvän tekemisestä kristityillä on oikean suuntaisia käsityksiä siitä, että hyvää tekemällä ei voi itselleen "taivaspaikkaa" pedata, vaan se vaatii tiettyä nöyrtymistä, uskoa, armoa ja ennenkaikkea rakkautta. Kannattaa tutustua myös "kilpailijoiden" näkemyksiin. ;-)

Lue lisää

Että. olet, sitten, pönttöjen, kuningas, ja vielä hullumpi; on se... joka yrittää kanssasi keskustella.
Sinä. et. tiedä mistään mitään. Näin on. Vaikka rautalangasta vääntäis.

sivusta seurannut kirjoitti:

Että. olet, sitten, pönttöjen, kuningas, ja vielä hullumpi; on se... joka yrittää kanssasi keskustella.
Sinä. et. tiedä mistään mitään. Näin on. Vaikka rautalangasta vääntäis.

Lue lisää

No, on se helvetin hyvä, että en oo kaikkein hulluin!

Hulluilla on halvat huvitkin! Kannattais liittyy meihin???

Mutta mene teini kouluun opiskeleen, että et päädy tälläiseksi hulluksi, työttömäksi eläkeläiseksi.

Herra Karmanen kirjoitti:

Eikös buddhalaisuudessakin ole eri suuntauksia, kuten muissakin uskonnoissa?

Joskus nuoruudessani luin Paul Bruntonin kirjoja joissa myös oli paljon buddhalaisten uskomuksista. Olen kyllä lahjakkaasti unohtanut lukemani. :-(

Tuo mitä sanot kuulostaa kyllä tee-se-itse-uskonnolta. Olenhan tosin itsekkin sellaisen itselleni kehittänyt.

Ajattelen, että kaikki uskonnot ovat menneet "hutiin", kuten itse asian ilmaisit. En usko yhteen, ainoaan ja oikeaan uskontoon. Uskonnot ovat todellakin vain välineitä edetäksemme sielumme kehityksessä jonkin matkaa eteenpäin. Kun jostain uskonnosta on kaikki ammennettu, niin sitten tilalle tulee jotain muuta ja matka jatkuu, kunnes sekin muuttuu tarpeettomaksi. Näin me nähdäksemme kehitymme ja kasvamme sieluina eteenpäin, kohti yhä korkeampia "taivaita".

Dinoilla väitetään olleen pähkinän kokoiset aivot, joten siitä voimme päätellä jotain niiden älystä ja "sielunelämästä".

Tuo pitää tietysti paikkansa, että henkisyys ei katso aikaa, eikä paikkaa. Kehitysmaissa ihmiset elävät enemmän päivä kerrallaan, tyytyen vähempään ja iloiten yksinkertaisista asioista. Mutta silti heidän maiden infrastruktuuri toimii heikosti ja demokratia ja muu edistys on puutteellista. Nämä sielut ovat oppimassa tiettyjä perusasioita ja tavallaan ovat hieman meitä jäljessä kehityksessään. He ovat kuitenkin nopeasti saavuttamassa "etumatkaamme" ja meidän kehittyneisyytemme onkin heille suureksi avuksi.

Yhteiskunnan kehittyneisyys voidaan usein määritellä sen mukaan miten se kohtelee heikoimpiaan eli lapsiaan, vanhuksiaan ja sairaitaan. Vanha heimo/kyläyhteisö on tässä mielessä ollut aika ideaaliratkaisu ja köyhissä maissa on tämä järjestely yhä olemassa, kun rikkaissa "sivistysvaltioissa" olemme eristäytyneet pienemmiksi ja hatarammiksi yhteisöiksi. Tämä näyttäisi olevan kehityksemme "hinta" jossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Missäpä ei niitä olisi?

Siinä mielessä voisi kyllä sanoa, että me olisimme taantuneet sieluina ja unohtaneet monia asioita, joita taas kolmansien maiden ihmiset osaavat arvostaa. Varsinkin viinmeiset 15-vuotta ovat olleet synkkää aikaa, jolloin ihmisten viisaus on ollut pahasti kateissa. Suomi rakennettiin viime sodan jälkeen hyvinvointivaltioksi. Rakentajat olivat henkisempiä ihmisiä kuin tämän päivän ihmiset. Ehkä sodalla ja kaikella kärsimyksellä oli ollut heihin henkistävä vaikutus. Näin uskoisin. Sotaa kokemattomat sukupolvet taas ovat ahkerasti ajaneet hyvinvointivaltiotamme alas. Rahan valta on vallannut koko yhteiskunnan ja esim. mielenterveyshoitoa on supistettu rajusti. Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan ja silti satsaa tärkeisiin kohteisiin yhä vähemmän ja vähemmän. On pöyristyttävää kuunnella vuosikymmen siitä, että ei ole rahaa ja sitten kun sitä rahaa olisi, niin se haluataan palauttaa rikkaille veronalennuksilla!

Poliitikot eivät ole niitä kaikkein kehittyneempiä sieluja. Valtahan turmelee ja siksi kehittyneimmät sielut varovat valtaa.

Tästä saammekin aasinsillan siihen, että millaisia kehittyneimmät sielut sitten ovat?

Yllättäen tällaiset sielut ovat yleensä kaikkea muuta, kuin voisi ensi alkuun olettaa. Vain harva heistä saavuttaa merkittävää asemaa yhteiskunnassamme. Heitä on paljon rikkaissa maissa siitä syystä, että he haluavat vakaat olot. Hehän ovat lukuisissa aiemmissa elämissään joutuneet kokemaan kaiken sen mitä osa vasta köyhissä maissa kokee ja heille moinen elämä ei enää sovi. He ovat siis tavallaan varovaisia, jopa väsyneitä maailman menoon ja puuhailevat usein omissa oloissaan, haluten olla rauhassa jossain luonnonläheisessä harrastukseesa/työssä.

Suomessa on paljon ongelmia, joista osan mainitsitkin mutta se ei tarkoita, että täällä ei enää olisi kypsempiä sieluja. Heille kun riittää tämä Suomen rauha ja laaja elintila. Eivät he tarvitse paljoa elääkseen. He eivät osallistu enää kovoinkaan aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen, vaan sen hoitavat kypsät, mutta ei vielä kaikkein kypsimmät sielut. Myös nuoremmat sielut ovat uutteria, mutta heillä "kehitystyö" menee usein överiksi: Perustetaan kommunistivaltioita, leikitään "maailmanpoliisia" jne. jne.

Kehitysmaissa ihmiset ovat siis vielä tavallaan "luonnonlapsia" jotka elävät yksinkertaista elämää. Heitä rasittavat kuitenkin jatkuvat heimosodat ja muu sellainen, joka paljastaa, että henkisyys ei ole vielä yleisesti kehittynyt. Vaikka he vaikuttavat iloitsevilta ja empaattisilta, niin yhdessä hetkessä he ovatkin murhanhimoisia ja kaikkea sitä, mikä on ihmisen heikkoutta. Heidän yhteiskunnat eivät kehity ja ero rikkaiden ja köyhien välillä on valtava. Heidän tietyt sielulliset ominaisuudet eivät ole vielä riittävästi kehittyneet, jotta he kykenisivät voittamaan kehityksen haasteet. Heidän eteensä tehdään kovasti työtä ja moni kypsempi sielu syntyy heidän pariinsa "auttamaan".

Haluaisitko itss syntyä johonkin sisällissotaa käyvään kehitysmaahan vaiko tänne Suomeen? Moni kehitysmaan asukas on paennut näistä maista, jotka sinä koet niin lähimmäisenrakkaiksi paikoiksi. Tosiasia on se, että kehitysmaissa ovat vielä pitkälti "viidakinlait" voimassa. Kehitystä tapahtuu kokoajan ja "viivyttelystä" on ollut jopa hyötyäkin, koska voimme viedä esim. Afrikkaan uudempaa ja parempaa teknologiaa. Voisi vain kuvitella jos kehitysmaat olisivat saaneet länsimaat kiinni joskus 40 vuotta sitten, miten saastunut koko planeettamme olisi. Näiden alueiden kehittymättömyys on siksi palvellut planeetan hyvinvointia. Tämä on kaikki ollut osa sitä sielujen suunnitelmaa, että planeetallamme on ollut alueita joiden ei ole annettu kehittyä liian nopeasti muun maailman kanssa.

Köyhyys ja kärsimys ovat siis palvelleet suurempaa hyvää, koko planeetan selviytymistä.

Ja nämä samat sielut, jotka nyt siellä kehitysmaissa kärsivät, syntyvät seuraavaksi jo ehkä rikkaisiin maihin, jos eivät sitten ole aiheuttaneet itselleen ylenmäärin karmaa.

Tiedekin on osoittanut sen, että galakseja tulee ja menee. Se, että toistuuko kaikki ikuisesti yhä uudestaan ja uudestaan eli ehkä 20 miljardin vuoden päästä käymme tätä samaa keskustelua, yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus nuorena ajattelin tätäkin mahdollisuutta mutta eiköhän kaikki tapahdu vain kerran? Maailmassa riittää loputtomasti variaatioita joten eiköhän kaikki ole ainutlaatuista ja yksittäistä. Tietysti kaikki samat "teemat" varmaan toistuvat ikuisesti, kuten vaikkapa klassinen "sota" hyvän ja pahan välillä.

Oma käsitykseni on, että karma loppuu kun kaikki vanha karma on sovitettu, eikä uutta ole enää kertynyt. Sielu rupee vanhemmiten oppimaan miten karmaa ei enää lisää synnytetä. Valitsee vaikka syntyvänsä Suomeen joksikin yksinkertaiseksi ihmiseksi jonnekkin syrjäkylille, eläen siellä yksinkertaista elämää ja välttäen uuden karman syntymistä.

Itse en tunne käsitettä "hyvä karma". Karma on mielestäni aina "velkaa". En usko, että hyvää tekemällä luodaan hyvää karmaa. vaan ainoastaan sovitetaan vanhaa. Hyvän tekemisestä kristityillä on oikean suuntaisia käsityksiä siitä, että hyvää tekemällä ei voi itselleen "taivaspaikkaa" pedata, vaan se vaatii tiettyä nöyrtymistä, uskoa, armoa ja ennenkaikkea rakkautta. Kannattaa tutustua myös "kilpailijoiden" näkemyksiin. ;-)

Lue lisää

Mitä minä sanoin (joka on tee-se-itse uskonto)?



niin linnuillakin. mutta kokeet ovat osoittaneet että linnut pystyvät semmoiseen mihin tarvitaan kehittyneen nisäkkään aivot..vaan ei tarvinutkaan.



Ehkä vähän liioteltua. En koe että kehitysmaat ovat niin lähimmäisenrakkauden paikkoja mutta on alueita Intiassa Kiinassa ja Nepalissa ja muuaallakin jossa henkisyys on kehittynyttä vaan ei materialistinen infrastruktuuri. Olen hyvin tietoinen Afrikan maiden vahvasta itsekkyydestä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole jotain tiettyä missään.
Mulle kelpaa syntyminen mihin tahnsa kunhan saan kosketuksen dharmaan.

Minun mielestä keksustelu on hieman kariutunut karman mekanismista.

Oma näkemys on että karma on aina velkaa! mutta hyvä on semmoinen joka menee kohti karmattomuutta. esim syntyminen suotuisaissa olosuhteissa tai kärsivällisyyden oppiminen.
Karma joka johtaa maalliseen rikkauteen mutta ei aiheuta muuta kuin ongelmia muille ei ole hyvä.
Karma joka johtaa maalliseen rikkauteen mutta myös semmoinen joka antaa tilaa hänelle ymmärtää laajemmin eikä vain aja omia tilapäisiä etuja on (saattaa olla) hyvä.

emilio kirjoitti:

Mitä minä sanoin (joka on tee-se-itse uskonto)?



niin linnuillakin. mutta kokeet ovat osoittaneet että linnut pystyvät semmoiseen mihin tarvitaan kehittyneen nisäkkään aivot..vaan ei tarvinutkaan.



Ehkä vähän liioteltua. En koe että kehitysmaat ovat niin lähimmäisenrakkauden paikkoja mutta on alueita Intiassa Kiinassa ja Nepalissa ja muuaallakin jossa henkisyys on kehittynyttä vaan ei materialistinen infrastruktuuri. Olen hyvin tietoinen Afrikan maiden vahvasta itsekkyydestä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole jotain tiettyä missään.
Mulle kelpaa syntyminen mihin tahnsa kunhan saan kosketuksen dharmaan.

Minun mielestä keksustelu on hieman kariutunut karman mekanismista.

Oma näkemys on että karma on aina velkaa! mutta hyvä on semmoinen joka menee kohti karmattomuutta. esim syntyminen suotuisaissa olosuhteissa tai kärsivällisyyden oppiminen.
Karma joka johtaa maalliseen rikkauteen mutta ei aiheuta muuta kuin ongelmia muille ei ole hyvä.
Karma joka johtaa maalliseen rikkauteen mutta myös semmoinen joka antaa tilaa hänelle ymmärtää laajemmin eikä vain aja omia tilapäisiä etuja on (saattaa olla) hyvä.

Lue lisää

No niistä dinojen aivoista vielä, että aivojen koko suhteessa eläimen kokoon on ratkaisevinta. Linnut ovat pieniä ja suhteessa niiden kokoon niillä on suuret aivot. Unohtu tämä tarkennus.

Intiassa ja sen lähialueilla on joitain henkisiä "keitaita" mutta suurin osa tuon alueen ihmisistä elää vielä kurjissa oloissa. Intianssa on miljardi ihmistä, joten sinne mahtuu kaikenlaista. Ja onhan tuolla alueella tosin paljon talouskasvuakin. Tietysti hindujen kastijärjestelmä on luonut alueelle epätasa-arvoa, joka on kaukana henkisyydestä. Monet gurutkin ovat rahanahneita seksimaanikkoja, jotka saavat länsimaisen naivin "etsijän" pauloihinsa.

Aikoinaan Beatles yhtyekin meni Intiaan henkisyyttä etsimään. Guru käytti sitten yhden beetlen tyttöystävää intiimissä "opetuksessa". Tämä suututti pojat ja he sanoivat sayonarat "gurulle", joka ihmettellen kysyi, että miksi lähdette pois? Tais olla Lennon, joka tokaisi "Pitäshän sun tietää! Sähän tässä guru olet!"

Karmaa oppii välttelemään vain sillä, että on jossain aiemmassa elämässään jo aiheuttanut itselleen saman karman. Minusta ei ole muuta tietä. Tämä on myös erittäin tasa-arvoista, koska jokainen sielu joutuu käymään saman karman läpi. Kierron alkuvaiheessa olevat sielut ovat luontaisen varovaisia karman suhteen ja niin ovat myös kierron loppuvaiheilla olevat sielutkin. Edelliset ovat "arkoja" ja jälkimmäiset "varovaisia"/"viisaita". Kierron keskivaiheella olevat sielut taas ovat aktiivisia niin hyvässä kuin pahassakin. Esim. Hitler oli kierron keskivaiheella ollut sielu. Hän on tietysti ääriesimerkki mutta antaa hyvin kuvan siitä mitä "epäkypsä" sielu voi pahimmillaan saada aikaan.

Hitlerin karma olisikin mielenkiintoista tietää. Hänkin syntyy uudelleen ja aikamoisia elämiä joutuu varmaankin läpikäymään mutta "oppi" tulee menemään varmasti erittäin hyvin perille. Tietysti pitää muistaa, että Hitlerin kaltaisia on miljoonia tälläkin hetkellä täällä. He eivät vain yllä ihan hänen "tasolleen", saavat kuitenkin aikaan kaikenlaista pientä jäynää kanssaihmisilleen.

En usko, että se olisi karma mikä johtaa maalliseen rikkauteen. Harvemmin kypsimmät sielut syntyvät rikkaisiin perheisiin. Ylenmääräisen maallisen rikkauden "oppitunti" kuuluu mielestäni enemmänkin kierron keskivaiheilla oleville sieluille. Uskoisin, että kyseessä on sielun valinta syntyä vauraaseen sukuun jossa ei tarvitse koko elämän aikana kokea puutetta mistään materiaalisesta. Se miten rikas käyttää rikkauksiaan paljastaa myös missä vaiheessa tämä sielu on kierrossaan menossa. Mitä saidempi ja ahneempi ihminen on rikkauksineen, niin sitä todennäköisemmin hän on vielä jossain kiertonsa alkupuolella.

Buddhahan syntyi rikkaaseen sukuun ja ainahan on poikkeuksia. Silloinen kastijärjestelmä oli varmasti rankkaa katseltavaa. Sairaat ja köyhät olivat halveksittuja kastittomia joiden surkea asiantila oli "opin" mukaan heidän omaa syytään! Gautama varmasti halusi auttaa nimenomaan juuri kastittomia ja hänellä oli siihen tarvittava viisaus, olihan hän aivan kiertonsa lopussa. Oma käsitykseni on, että Buddha ja Jeesuskin olivat vain aivan kiertonsa loppuvaiheessa olevia sieluja, eivät mitään jumalia. Molemmista on tehty jumalan inkarnaaioita, mikä on minusta täyttä puppua mutta jos joku niin haluaa uskoa, niin uskokoon. Siihen on hänellä oikeus.

Uskon, että olemme sieluina oikeasti täydellisen tasa-arvoisia. Joudumme kaikki elämään saman kierron lopusta alkuun ja siihen kuuluu jokaisen karman "läksyn" oppiminen ja läpikäyminen. Jotkut sielut tekevät joskus hyvin näyttäviä elämiä kuninkaina, filmitähtinä ja sellaisina, mutta kaikki kokevat aivan samat asiat. Kuka voi lopulta tuomita ketään, kun kaikki olemme syyllistyneet kaikkiin samoihin "synteihin"?

Mielestäni karman tarkoitus on nimenomaan tehdä meistä täydellisen tasa-arvoisia toisiimme nähden. Kierto on käytävä läpi, niin hyvässä kuin pahassakin. Monia varmaan pelottaa ajatus siitä, että jonain päivänä kaikki se mikä maailmassa tapahtuu tulee omalle kohdalle. Jossain elämässä, ennemmin tai myöhemmin. Tästä syystä maailmassa on paljon lohduttavia uskontoja, jotka pehmittävät tätä joskus jopa julmaltakin tuntuvaa totuutta reinkarnaatiosta ja karmasta. Mitä enemmän kuitenkin aiheeseen syventyy, niin sitä ihmeellisemmältä se tuntuu. Täysin loogiselta, täysin tasa-arvoiselta ja oikeudenmukaiselta. Myös tämä yksnkertaisuus viehttää. Eräs teoriahan on sitä mieltä, että yksinkertainen on yleensä totta, mutta se ei saa olla liian yksinkertaista. Minusta karma ja jälleensyntyminen täyttävät tämän kriteerin.

Herra Karmanen kirjoitti:

No niistä dinojen aivoista vielä, että aivojen koko suhteessa eläimen kokoon on ratkaisevinta. Linnut ovat pieniä ja suhteessa niiden kokoon niillä on suuret aivot. Unohtu tämä tarkennus.

Intiassa ja sen lähialueilla on joitain henkisiä "keitaita" mutta suurin osa tuon alueen ihmisistä elää vielä kurjissa oloissa. Intianssa on miljardi ihmistä, joten sinne mahtuu kaikenlaista. Ja onhan tuolla alueella tosin paljon talouskasvuakin. Tietysti hindujen kastijärjestelmä on luonut alueelle epätasa-arvoa, joka on kaukana henkisyydestä. Monet gurutkin ovat rahanahneita seksimaanikkoja, jotka saavat länsimaisen naivin "etsijän" pauloihinsa.

Aikoinaan Beatles yhtyekin meni Intiaan henkisyyttä etsimään. Guru käytti sitten yhden beetlen tyttöystävää intiimissä "opetuksessa". Tämä suututti pojat ja he sanoivat sayonarat "gurulle", joka ihmettellen kysyi, että miksi lähdette pois? Tais olla Lennon, joka tokaisi "Pitäshän sun tietää! Sähän tässä guru olet!"

Karmaa oppii välttelemään vain sillä, että on jossain aiemmassa elämässään jo aiheuttanut itselleen saman karman. Minusta ei ole muuta tietä. Tämä on myös erittäin tasa-arvoista, koska jokainen sielu joutuu käymään saman karman läpi. Kierron alkuvaiheessa olevat sielut ovat luontaisen varovaisia karman suhteen ja niin ovat myös kierron loppuvaiheilla olevat sielutkin. Edelliset ovat "arkoja" ja jälkimmäiset "varovaisia"/"viisaita". Kierron keskivaiheella olevat sielut taas ovat aktiivisia niin hyvässä kuin pahassakin. Esim. Hitler oli kierron keskivaiheella ollut sielu. Hän on tietysti ääriesimerkki mutta antaa hyvin kuvan siitä mitä "epäkypsä" sielu voi pahimmillaan saada aikaan.

Hitlerin karma olisikin mielenkiintoista tietää. Hänkin syntyy uudelleen ja aikamoisia elämiä joutuu varmaankin läpikäymään mutta "oppi" tulee menemään varmasti erittäin hyvin perille. Tietysti pitää muistaa, että Hitlerin kaltaisia on miljoonia tälläkin hetkellä täällä. He eivät vain yllä ihan hänen "tasolleen", saavat kuitenkin aikaan kaikenlaista pientä jäynää kanssaihmisilleen.

En usko, että se olisi karma mikä johtaa maalliseen rikkauteen. Harvemmin kypsimmät sielut syntyvät rikkaisiin perheisiin. Ylenmääräisen maallisen rikkauden "oppitunti" kuuluu mielestäni enemmänkin kierron keskivaiheilla oleville sieluille. Uskoisin, että kyseessä on sielun valinta syntyä vauraaseen sukuun jossa ei tarvitse koko elämän aikana kokea puutetta mistään materiaalisesta. Se miten rikas käyttää rikkauksiaan paljastaa myös missä vaiheessa tämä sielu on kierrossaan menossa. Mitä saidempi ja ahneempi ihminen on rikkauksineen, niin sitä todennäköisemmin hän on vielä jossain kiertonsa alkupuolella.

Buddhahan syntyi rikkaaseen sukuun ja ainahan on poikkeuksia. Silloinen kastijärjestelmä oli varmasti rankkaa katseltavaa. Sairaat ja köyhät olivat halveksittuja kastittomia joiden surkea asiantila oli "opin" mukaan heidän omaa syytään! Gautama varmasti halusi auttaa nimenomaan juuri kastittomia ja hänellä oli siihen tarvittava viisaus, olihan hän aivan kiertonsa lopussa. Oma käsitykseni on, että Buddha ja Jeesuskin olivat vain aivan kiertonsa loppuvaiheessa olevia sieluja, eivät mitään jumalia. Molemmista on tehty jumalan inkarnaaioita, mikä on minusta täyttä puppua mutta jos joku niin haluaa uskoa, niin uskokoon. Siihen on hänellä oikeus.

Uskon, että olemme sieluina oikeasti täydellisen tasa-arvoisia. Joudumme kaikki elämään saman kierron lopusta alkuun ja siihen kuuluu jokaisen karman "läksyn" oppiminen ja läpikäyminen. Jotkut sielut tekevät joskus hyvin näyttäviä elämiä kuninkaina, filmitähtinä ja sellaisina, mutta kaikki kokevat aivan samat asiat. Kuka voi lopulta tuomita ketään, kun kaikki olemme syyllistyneet kaikkiin samoihin "synteihin"?

Mielestäni karman tarkoitus on nimenomaan tehdä meistä täydellisen tasa-arvoisia toisiimme nähden. Kierto on käytävä läpi, niin hyvässä kuin pahassakin. Monia varmaan pelottaa ajatus siitä, että jonain päivänä kaikki se mikä maailmassa tapahtuu tulee omalle kohdalle. Jossain elämässä, ennemmin tai myöhemmin. Tästä syystä maailmassa on paljon lohduttavia uskontoja, jotka pehmittävät tätä joskus jopa julmaltakin tuntuvaa totuutta reinkarnaatiosta ja karmasta. Mitä enemmän kuitenkin aiheeseen syventyy, niin sitä ihmeellisemmältä se tuntuu. Täysin loogiselta, täysin tasa-arvoiselta ja oikeudenmukaiselta. Myös tämä yksnkertaisuus viehttää. Eräs teoriahan on sitä mieltä, että yksinkertainen on yleensä totta, mutta se ei saa olla liian yksinkertaista. Minusta karma ja jälleensyntyminen täyttävät tämän kriteerin.

Lue lisää

Minun alaisuudessani. Minun tahdostani se ilmentyy itsestään yhä uudelleen, ja Minun tahdostani se lopulta hävitetään.
MERKITYS: Aineellinen maailma on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden alemman energian ilmentymä. Tämä on selitetty jo useaan kertaan. Luomisessa aineellinen energia vapautuu mahat-tattvana, johon Herra tunkeutuu Maha-Visnuna, ensimmäisenä Purusa-inkarnaationaan. Hän lepää Syitten meressä ja hengittää ulos lukemattomia maailmankaikkeuksia, ja kaikkiin näihin maailmankaikkeuksiin Herra tunkeutuu Garbhodakasayi-Visnuna. Kukin maailmankaikkeus luodaan tällä tavoin. Hän ilmentää itsensä myös Ksirodakasayi-Visnuna, joka tunkeutuu kaikkialle-jopa pienen pieneen atomiin. Tätä tosiseikkaa selitetään tässä. Herra läpitunkee kaiken.
Elävät olennot hedelmöitetään tähän aineelliseen maailmaan, ja menneiden tekojensa mukaisesti he joutuvat erilaisiin asemiin; näin aineellinen maailma alkaa jälleen toimia. Elävien olentojen eri lajit aloittavat toimintansa heti luomisen hetkenä. Ei pidä paikkaansa, että lajit kehittyisivät vähitellen toinen toisesta. Elämän kaikki eri lajit luodaan samanaikaisesti kuin koko maailmankaikkeus. Ihmiset, eläimet, linnut-kaikki luodaan samanaikaisesti, sillä ne toiveet, joita elävillä olennoilla oli edellisen maailmankaikkeuden tuhoutuessa, ilmentyvät nyt jälleen. Säkeen sana avasam viittaa selvästi siihen, että elävillä olennoilla, ei ole mitään tekemistä tämän tapahtumasarjan kanssa. He yksinkertaisesti ilmentävät edellisen luomuksen aikaisen tietoisuuden uudelleen, ja tämä kaikki tapahtuu helposti Jumalan tahdosta. Sellainen on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden käsittämätön mahti. Luotuaan elämän eri lajit Hänellä ei ole enää yhteyttä heihin. Luominen tapahtuu, jotta erilaiset elävät olennot voisivat tyydyttää halujaan ja taipumuksiaan, eikä Herran näin tarvitse Itse sekaantua siihen.

järjestys on kirjoitti:

Minun alaisuudessani. Minun tahdostani se ilmentyy itsestään yhä uudelleen, ja Minun tahdostani se lopulta hävitetään.
MERKITYS: Aineellinen maailma on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden alemman energian ilmentymä. Tämä on selitetty jo useaan kertaan. Luomisessa aineellinen energia vapautuu mahat-tattvana, johon Herra tunkeutuu Maha-Visnuna, ensimmäisenä Purusa-inkarnaationaan. Hän lepää Syitten meressä ja hengittää ulos lukemattomia maailmankaikkeuksia, ja kaikkiin näihin maailmankaikkeuksiin Herra tunkeutuu Garbhodakasayi-Visnuna. Kukin maailmankaikkeus luodaan tällä tavoin. Hän ilmentää itsensä myös Ksirodakasayi-Visnuna, joka tunkeutuu kaikkialle-jopa pienen pieneen atomiin. Tätä tosiseikkaa selitetään tässä. Herra läpitunkee kaiken.
Elävät olennot hedelmöitetään tähän aineelliseen maailmaan, ja menneiden tekojensa mukaisesti he joutuvat erilaisiin asemiin; näin aineellinen maailma alkaa jälleen toimia. Elävien olentojen eri lajit aloittavat toimintansa heti luomisen hetkenä. Ei pidä paikkaansa, että lajit kehittyisivät vähitellen toinen toisesta. Elämän kaikki eri lajit luodaan samanaikaisesti kuin koko maailmankaikkeus. Ihmiset, eläimet, linnut-kaikki luodaan samanaikaisesti, sillä ne toiveet, joita elävillä olennoilla oli edellisen maailmankaikkeuden tuhoutuessa, ilmentyvät nyt jälleen. Säkeen sana avasam viittaa selvästi siihen, että elävillä olennoilla, ei ole mitään tekemistä tämän tapahtumasarjan kanssa. He yksinkertaisesti ilmentävät edellisen luomuksen aikaisen tietoisuuden uudelleen, ja tämä kaikki tapahtuu helposti Jumalan tahdosta. Sellainen on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden käsittämätön mahti. Luotuaan elämän eri lajit Hänellä ei ole enää yhteyttä heihin. Luominen tapahtuu, jotta erilaiset elävät olennot voisivat tyydyttää halujaan ja taipumuksiaan, eikä Herran näin tarvitse Itse sekaantua siihen.

Lue lisää

Jos kerta kaikki on kerralla luotu eikä mikään ole kehittynyt evolutiivisesti, niin mitenkäs sitten selität sen että ihmisen (Homo sapiens sapiens) luurankoja ei löydy siltä ajalta kun dinosaurukset Maassa riehuivat, eikä sitä edeltävältäkään ajalta?

Olivatkos ne ihmiset jossain piilossa, kenties toisella planeetalla, siihen asti että päättivät tänne maapallolle tulla tupsahtaa? Entä neandertalit, miksi ne luotiin ja sitten niiden piti kuolla, samoin kuin kuolleet ovat myös australopithecukset sun muut ihmisten sukulaiset?

järjestys on kirjoitti:

Minun alaisuudessani. Minun tahdostani se ilmentyy itsestään yhä uudelleen, ja Minun tahdostani se lopulta hävitetään.
MERKITYS: Aineellinen maailma on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden alemman energian ilmentymä. Tämä on selitetty jo useaan kertaan. Luomisessa aineellinen energia vapautuu mahat-tattvana, johon Herra tunkeutuu Maha-Visnuna, ensimmäisenä Purusa-inkarnaationaan. Hän lepää Syitten meressä ja hengittää ulos lukemattomia maailmankaikkeuksia, ja kaikkiin näihin maailmankaikkeuksiin Herra tunkeutuu Garbhodakasayi-Visnuna. Kukin maailmankaikkeus luodaan tällä tavoin. Hän ilmentää itsensä myös Ksirodakasayi-Visnuna, joka tunkeutuu kaikkialle-jopa pienen pieneen atomiin. Tätä tosiseikkaa selitetään tässä. Herra läpitunkee kaiken.
Elävät olennot hedelmöitetään tähän aineelliseen maailmaan, ja menneiden tekojensa mukaisesti he joutuvat erilaisiin asemiin; näin aineellinen maailma alkaa jälleen toimia. Elävien olentojen eri lajit aloittavat toimintansa heti luomisen hetkenä. Ei pidä paikkaansa, että lajit kehittyisivät vähitellen toinen toisesta. Elämän kaikki eri lajit luodaan samanaikaisesti kuin koko maailmankaikkeus. Ihmiset, eläimet, linnut-kaikki luodaan samanaikaisesti, sillä ne toiveet, joita elävillä olennoilla oli edellisen maailmankaikkeuden tuhoutuessa, ilmentyvät nyt jälleen. Säkeen sana avasam viittaa selvästi siihen, että elävillä olennoilla, ei ole mitään tekemistä tämän tapahtumasarjan kanssa. He yksinkertaisesti ilmentävät edellisen luomuksen aikaisen tietoisuuden uudelleen, ja tämä kaikki tapahtuu helposti Jumalan tahdosta. Sellainen on Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden käsittämätön mahti. Luotuaan elämän eri lajit Hänellä ei ole enää yhteyttä heihin. Luominen tapahtuu, jotta erilaiset elävät olennot voisivat tyydyttää halujaan ja taipumuksiaan, eikä Herran näin tarvitse Itse sekaantua siihen.

Lue lisää

http://www.urantia.fi/book/fin/index.php

Tuosta vaan lukemaan jos diggaa sekavaa legendaa!

päänsä sekaisin kirjoitti:

http://www.urantia.fi/book/fin/index.php

Tuosta vaan lukemaan jos diggaa sekavaa legendaa!

Lue lisää

itse 5000 vuotta sitten. Hän on kuulemma aikaisemminkin kertonut samoja juttuja auringonjumalalle joku 1200000 vuotta sitten. Yrittäkää pistää paremmaksi, ja tämä oli vain yksi jae Bhagavad Gitasta. Lisäksi löytyy 10 osainen Srimad Bhagavatam ja lisää luettavaa löytyy.. englanniksi on kai käännetty sanskritista noin 80 kirjaa. Aika sekaisin täytyy noiden antiikin kirjailijoiden olla ollut kun ovat pystyneet keskittymään aiheeseen satojen kirjojen verran. Nykyaikana ei vissiin ole kukaan niin sekaisin. Ei voi verrata urantialaisiin, niillähän on vain yksi kirja ja sekin kertoo jeesuksesta, ei mitään uutta, uudestaan lämmitettyä vain. Perehdy "science fictioniin" 5000 vuoden takaa, jos pääsi kestää! Jos oikein perehdyt teoksiin, huomaat että raamattu ja kaikki muut ns. uskonnolliset teokset toistavat Bhagavad Gitassa mainittuja asioita. Parhaiten oppii kun lukee alkuperäisteoksen. Siinä on vielä alkuperäiset sanat sanskritinkielellä niin Suomen oppineet voivat tehdä omia tulkintoja säkeiden merkityksestä. Siitä vaan suomen älyköt.

huh huh kirjoitti:

Jos kerta kaikki on kerralla luotu eikä mikään ole kehittynyt evolutiivisesti, niin mitenkäs sitten selität sen että ihmisen (Homo sapiens sapiens) luurankoja ei löydy siltä ajalta kun dinosaurukset Maassa riehuivat, eikä sitä edeltävältäkään ajalta?

Olivatkos ne ihmiset jossain piilossa, kenties toisella planeetalla, siihen asti että päättivät tänne maapallolle tulla tupsahtaa? Entä neandertalit, miksi ne luotiin ja sitten niiden piti kuolla, samoin kuin kuolleet ovat myös australopithecukset sun muut ihmisten sukulaiset?

Lue lisää

jos hän ei halua että mikään muu luu kuin dinosauruksen luu säilyy, niin silloinhan se on niin. Eikö vaan. Jumalan ei tarvitse jättää tänne ihmisen luita sinua rauhoittaakseen. He hee..

Herra Karmanen kirjoitti:

No niistä dinojen aivoista vielä, että aivojen koko suhteessa eläimen kokoon on ratkaisevinta. Linnut ovat pieniä ja suhteessa niiden kokoon niillä on suuret aivot. Unohtu tämä tarkennus.

Intiassa ja sen lähialueilla on joitain henkisiä "keitaita" mutta suurin osa tuon alueen ihmisistä elää vielä kurjissa oloissa. Intianssa on miljardi ihmistä, joten sinne mahtuu kaikenlaista. Ja onhan tuolla alueella tosin paljon talouskasvuakin. Tietysti hindujen kastijärjestelmä on luonut alueelle epätasa-arvoa, joka on kaukana henkisyydestä. Monet gurutkin ovat rahanahneita seksimaanikkoja, jotka saavat länsimaisen naivin "etsijän" pauloihinsa.

Aikoinaan Beatles yhtyekin meni Intiaan henkisyyttä etsimään. Guru käytti sitten yhden beetlen tyttöystävää intiimissä "opetuksessa". Tämä suututti pojat ja he sanoivat sayonarat "gurulle", joka ihmettellen kysyi, että miksi lähdette pois? Tais olla Lennon, joka tokaisi "Pitäshän sun tietää! Sähän tässä guru olet!"

Karmaa oppii välttelemään vain sillä, että on jossain aiemmassa elämässään jo aiheuttanut itselleen saman karman. Minusta ei ole muuta tietä. Tämä on myös erittäin tasa-arvoista, koska jokainen sielu joutuu käymään saman karman läpi. Kierron alkuvaiheessa olevat sielut ovat luontaisen varovaisia karman suhteen ja niin ovat myös kierron loppuvaiheilla olevat sielutkin. Edelliset ovat "arkoja" ja jälkimmäiset "varovaisia"/"viisaita". Kierron keskivaiheella olevat sielut taas ovat aktiivisia niin hyvässä kuin pahassakin. Esim. Hitler oli kierron keskivaiheella ollut sielu. Hän on tietysti ääriesimerkki mutta antaa hyvin kuvan siitä mitä "epäkypsä" sielu voi pahimmillaan saada aikaan.

Hitlerin karma olisikin mielenkiintoista tietää. Hänkin syntyy uudelleen ja aikamoisia elämiä joutuu varmaankin läpikäymään mutta "oppi" tulee menemään varmasti erittäin hyvin perille. Tietysti pitää muistaa, että Hitlerin kaltaisia on miljoonia tälläkin hetkellä täällä. He eivät vain yllä ihan hänen "tasolleen", saavat kuitenkin aikaan kaikenlaista pientä jäynää kanssaihmisilleen.

En usko, että se olisi karma mikä johtaa maalliseen rikkauteen. Harvemmin kypsimmät sielut syntyvät rikkaisiin perheisiin. Ylenmääräisen maallisen rikkauden "oppitunti" kuuluu mielestäni enemmänkin kierron keskivaiheilla oleville sieluille. Uskoisin, että kyseessä on sielun valinta syntyä vauraaseen sukuun jossa ei tarvitse koko elämän aikana kokea puutetta mistään materiaalisesta. Se miten rikas käyttää rikkauksiaan paljastaa myös missä vaiheessa tämä sielu on kierrossaan menossa. Mitä saidempi ja ahneempi ihminen on rikkauksineen, niin sitä todennäköisemmin hän on vielä jossain kiertonsa alkupuolella.

Buddhahan syntyi rikkaaseen sukuun ja ainahan on poikkeuksia. Silloinen kastijärjestelmä oli varmasti rankkaa katseltavaa. Sairaat ja köyhät olivat halveksittuja kastittomia joiden surkea asiantila oli "opin" mukaan heidän omaa syytään! Gautama varmasti halusi auttaa nimenomaan juuri kastittomia ja hänellä oli siihen tarvittava viisaus, olihan hän aivan kiertonsa lopussa. Oma käsitykseni on, että Buddha ja Jeesuskin olivat vain aivan kiertonsa loppuvaiheessa olevia sieluja, eivät mitään jumalia. Molemmista on tehty jumalan inkarnaaioita, mikä on minusta täyttä puppua mutta jos joku niin haluaa uskoa, niin uskokoon. Siihen on hänellä oikeus.

Uskon, että olemme sieluina oikeasti täydellisen tasa-arvoisia. Joudumme kaikki elämään saman kierron lopusta alkuun ja siihen kuuluu jokaisen karman "läksyn" oppiminen ja läpikäyminen. Jotkut sielut tekevät joskus hyvin näyttäviä elämiä kuninkaina, filmitähtinä ja sellaisina, mutta kaikki kokevat aivan samat asiat. Kuka voi lopulta tuomita ketään, kun kaikki olemme syyllistyneet kaikkiin samoihin "synteihin"?

Mielestäni karman tarkoitus on nimenomaan tehdä meistä täydellisen tasa-arvoisia toisiimme nähden. Kierto on käytävä läpi, niin hyvässä kuin pahassakin. Monia varmaan pelottaa ajatus siitä, että jonain päivänä kaikki se mikä maailmassa tapahtuu tulee omalle kohdalle. Jossain elämässä, ennemmin tai myöhemmin. Tästä syystä maailmassa on paljon lohduttavia uskontoja, jotka pehmittävät tätä joskus jopa julmaltakin tuntuvaa totuutta reinkarnaatiosta ja karmasta. Mitä enemmän kuitenkin aiheeseen syventyy, niin sitä ihmeellisemmältä se tuntuu. Täysin loogiselta, täysin tasa-arvoiselta ja oikeudenmukaiselta. Myös tämä yksnkertaisuus viehttää. Eräs teoriahan on sitä mieltä, että yksinkertainen on yleensä totta, mutta se ei saa olla liian yksinkertaista. Minusta karma ja jälleensyntyminen täyttävät tämän kriteerin.

Lue lisää

mitään sanottavaa tähän enään.
Minun käsityksen poikkeaa paljon.En oikein niele tota juttuu. Varsinkin se että jokainen joutuu käymään läpi saman.
Nuoret vanhat epäkypsät sielut jne.
Juuei
Tasarvoisia ollaan, koska meillä kaikilla buddhaluonto.

emilio kirjoitti:

mitään sanottavaa tähän enään.
Minun käsityksen poikkeaa paljon.En oikein niele tota juttuu. Varsinkin se että jokainen joutuu käymään läpi saman.
Nuoret vanhat epäkypsät sielut jne.
Juuei
Tasarvoisia ollaan, koska meillä kaikilla buddhaluonto.

Lue lisää

Sanot tuossa, että olemme tasaveroisia. Pitää tietysti paikkansa mutta oma käsitykseni on se, että tuo tasaveroisuus saavutetaan juuri tekemällä kaikki samat karmalliset teot. Kukaan ei voi siksi sanoa olevansa toista parempi koska kaikki ovat langenneet samoihin tekoihin. Eikö tämä ole kaikkein tasa-arvoisin asia? Kukaan ei voi syyttää toista sillä on itsekin tehnyt aivan samat virheet. Vain tämä voi johtaa todelliseen tasa-arvoisuuteen.

Tämä käsitys nuoremmista ja vanhemmista on monelle kova pala. Automaattisesti oletetaan, että sielun "vanhuus" olisi jotenkin toisten yläpuolelle asettumista, mitä se ei missään tapauksessa ole. Ei kyse ole oikeastaan sen kummemmasta asiasta kuin , että joku on täällä maallisessa maailmassakin sinua vanhempi.

En tiedä sitten mutta tuntuu siltä, että varsinkin nuorempien jonkin totuuden suhteen fanaattisten sielujen on vaikea sulattaa tätä ajatusta. Täytyy itsekkin myöntää, että jos joku sanoisi minulle, että olen "vasta" nuori sielu, niin kyllä siinä egoni saisi jonkin asteisin kolauksen. Uskoisin kuitenkin toipuvani tästäkin egooni kohdistuvasta "loukkauksesta".

Sinulla on oma buddhalaisuuteen perustuva näkemyksesi ja minulla taas enemmän kokemukseeni pohjautuva näkemykseni. Eikös Buudhakin sanonut, että mihinkään ei saa uskoa sokeasti? Ei vuosituhansien perinteisiin, ei opettajaan, ei siis mihinkään, eikä kehenkään?

Oma Kokemus on minusta kuitenkin se kaikkein paras opettaja. Ehkä annan narsistisen kuvan itsestäni mutta uskallan väittää, että lähes jokainen, joka saavuttaa kypsän aikuisen iän, n. 35-40 vuoden ihmisiän, tulee toteamaan tämän saman asian myös omalla kohdallaan. Maailmassamme vallitsee tällä hetkellä "pimeys" jossa nuoruutta ihannoidaan ja vanhuutta pidetään arvottomana.

Myös "vanha sieluisuuteen" suhtaudutaan usein halveksien ja vähätellen. Kierronsa lopulla olevat sielut koetaan monesti "oudoiksi". He suuntautuvat luonnostaan henkisiin asioihin ja kun katsoo tätä maailmaa, niin henkisyyttä ei juuri arvosteta. On olemassa myös vääränlaista "henkisyyttä", joka saa kyllä ihmisten mielenkiinnon puolelleen. Se kuuluisa vanha susi lampaan vaatteissa.

Kristityt usein puhuvat siitä kuinka heitä vainotaan uskonsa tähden. Heillä on kuitenkin "laumansa" jonka taakse on aina hyvä suojautua. Oman tiensä kulkijoilla ei ole taas juuri mitään, jonka taakse suojautua, muuta kuin oma henkinen palonsa. Uskoisin, että "vanhoja" ei ole todellakaan mitään syytä kadehtia. Heillä on kaikki raskas edellisten elämien painolastinsa vielä takanaan, olkoonkin kaikki karma jo lähes poispyyhkäisty. Kaikki koettu, kaikki tehty. "Nuoremmilla" onkin tässä mielessä paljon helpompi elää tässä maailmassa.

Sielun vanhetessa myös "haasteet" kasvavat. Ennen materiaaliset murheet, kuten nälkä, sairaudet, sodat ja muut sellaiset olivat haasteina. Kierron lopulla "haasteet" muuttuvatkin enemmän henkisiksi. Nyt kuvaan astuvat enemmän erilaiset ihmismielen, psyyken ongelmat. Hullut ovat usein herkkiä, älykkäitä ja taiteellsia ihmisiä. He ovatkin kiertonsa loppuvaiheessa. Kukahan näitäkin "vanhoja" sieluja kadehtii? Ihmiset pelkäävät mielisairautta enemmän kuin syöpää!

Joku, joka tätä lukee saattaa nyt tietysti sanoa, että ei usko mielisairaiden olevan henkisesti muita edellä, vaan päinvastoin. En voi sanoa muuta, kuin että sitten kun on itse kokenut hulluuden, niin tietää ehkä vähän paremmin. Tässäkin asiassa on se omakohtainen kokemus valttia.

Tuossa joku lukijani sanoikin minua hulluksi, pönttöjen kuninkaaksi. Sitä se on tämä nykyinen maailman "henkisyys". Sitä se on, kun on ehkä jo kiertonsa loppuvaiheessa. Tervetuloa kokemaan vaan tätä "paremman" ja "vanhan" sielun maallista elämää!

Mutta vanhenemisessa on se kumma puoli, että ei se nyt niin kamala asia ole. Sitä huomaa, että lopulta kaikki ikä on ihan hyvää ikää. Nuorena aattelee helposti, että on ihan hirveää vanheta. Uskallan väittää, että vaikka aivosolut vähenee, niin viisaus silti kasvaa.

Täytyy kuitenkin yritää elää sen "kultaisen keskitien" mukaisesti. ;-)

Herra Karmanen kirjoitti:

Sanot tuossa, että olemme tasaveroisia. Pitää tietysti paikkansa mutta oma käsitykseni on se, että tuo tasaveroisuus saavutetaan juuri tekemällä kaikki samat karmalliset teot. Kukaan ei voi siksi sanoa olevansa toista parempi koska kaikki ovat langenneet samoihin tekoihin. Eikö tämä ole kaikkein tasa-arvoisin asia? Kukaan ei voi syyttää toista sillä on itsekin tehnyt aivan samat virheet. Vain tämä voi johtaa todelliseen tasa-arvoisuuteen.

Tämä käsitys nuoremmista ja vanhemmista on monelle kova pala. Automaattisesti oletetaan, että sielun "vanhuus" olisi jotenkin toisten yläpuolelle asettumista, mitä se ei missään tapauksessa ole. Ei kyse ole oikeastaan sen kummemmasta asiasta kuin , että joku on täällä maallisessa maailmassakin sinua vanhempi.

En tiedä sitten mutta tuntuu siltä, että varsinkin nuorempien jonkin totuuden suhteen fanaattisten sielujen on vaikea sulattaa tätä ajatusta. Täytyy itsekkin myöntää, että jos joku sanoisi minulle, että olen "vasta" nuori sielu, niin kyllä siinä egoni saisi jonkin asteisin kolauksen. Uskoisin kuitenkin toipuvani tästäkin egooni kohdistuvasta "loukkauksesta".

Sinulla on oma buddhalaisuuteen perustuva näkemyksesi ja minulla taas enemmän kokemukseeni pohjautuva näkemykseni. Eikös Buudhakin sanonut, että mihinkään ei saa uskoa sokeasti? Ei vuosituhansien perinteisiin, ei opettajaan, ei siis mihinkään, eikä kehenkään?

Oma Kokemus on minusta kuitenkin se kaikkein paras opettaja. Ehkä annan narsistisen kuvan itsestäni mutta uskallan väittää, että lähes jokainen, joka saavuttaa kypsän aikuisen iän, n. 35-40 vuoden ihmisiän, tulee toteamaan tämän saman asian myös omalla kohdallaan. Maailmassamme vallitsee tällä hetkellä "pimeys" jossa nuoruutta ihannoidaan ja vanhuutta pidetään arvottomana.

Myös "vanha sieluisuuteen" suhtaudutaan usein halveksien ja vähätellen. Kierronsa lopulla olevat sielut koetaan monesti "oudoiksi". He suuntautuvat luonnostaan henkisiin asioihin ja kun katsoo tätä maailmaa, niin henkisyyttä ei juuri arvosteta. On olemassa myös vääränlaista "henkisyyttä", joka saa kyllä ihmisten mielenkiinnon puolelleen. Se kuuluisa vanha susi lampaan vaatteissa.

Kristityt usein puhuvat siitä kuinka heitä vainotaan uskonsa tähden. Heillä on kuitenkin "laumansa" jonka taakse on aina hyvä suojautua. Oman tiensä kulkijoilla ei ole taas juuri mitään, jonka taakse suojautua, muuta kuin oma henkinen palonsa. Uskoisin, että "vanhoja" ei ole todellakaan mitään syytä kadehtia. Heillä on kaikki raskas edellisten elämien painolastinsa vielä takanaan, olkoonkin kaikki karma jo lähes poispyyhkäisty. Kaikki koettu, kaikki tehty. "Nuoremmilla" onkin tässä mielessä paljon helpompi elää tässä maailmassa.

Sielun vanhetessa myös "haasteet" kasvavat. Ennen materiaaliset murheet, kuten nälkä, sairaudet, sodat ja muut sellaiset olivat haasteina. Kierron lopulla "haasteet" muuttuvatkin enemmän henkisiksi. Nyt kuvaan astuvat enemmän erilaiset ihmismielen, psyyken ongelmat. Hullut ovat usein herkkiä, älykkäitä ja taiteellsia ihmisiä. He ovatkin kiertonsa loppuvaiheessa. Kukahan näitäkin "vanhoja" sieluja kadehtii? Ihmiset pelkäävät mielisairautta enemmän kuin syöpää!

Joku, joka tätä lukee saattaa nyt tietysti sanoa, että ei usko mielisairaiden olevan henkisesti muita edellä, vaan päinvastoin. En voi sanoa muuta, kuin että sitten kun on itse kokenut hulluuden, niin tietää ehkä vähän paremmin. Tässäkin asiassa on se omakohtainen kokemus valttia.

Tuossa joku lukijani sanoikin minua hulluksi, pönttöjen kuninkaaksi. Sitä se on tämä nykyinen maailman "henkisyys". Sitä se on, kun on ehkä jo kiertonsa loppuvaiheessa. Tervetuloa kokemaan vaan tätä "paremman" ja "vanhan" sielun maallista elämää!

Mutta vanhenemisessa on se kumma puoli, että ei se nyt niin kamala asia ole. Sitä huomaa, että lopulta kaikki ikä on ihan hyvää ikää. Nuorena aattelee helposti, että on ihan hirveää vanheta. Uskallan väittää, että vaikka aivosolut vähenee, niin viisaus silti kasvaa.

Täytyy kuitenkin yritää elää sen "kultaisen keskitien" mukaisesti. ;-)

Lue lisää

että sinä kaikista luuloistasi ja kehollisesta keski-iästäsi huolimatta, et vaikuta vanhalta sielulta, pikemminkin vauvasielulta. Emiliona luovuttaisin jo, vauva ei tajuu mistä sä puhut.

Neiti Karmanen kirjoitti:

että sinä kaikista luuloistasi ja kehollisesta keski-iästäsi huolimatta, et vaikuta vanhalta sielulta, pikemminkin vauvasielulta. Emiliona luovuttaisin jo, vauva ei tajuu mistä sä puhut.

Lue lisää

Sinä taas teini-iästäsi huolimatta olet selvästikin jo vanha sieluliini.

Mutta kaikki toki tavallaan. ;-)

voi tehdä mitä haluaa kirjoitti:

jos hän ei halua että mikään muu luu kuin dinosauruksen luu säilyy, niin silloinhan se on niin. Eikö vaan. Jumalan ei tarvitse jättää tänne ihmisen luita sinua rauhoittaakseen. He hee..

Lue lisää

...jota ei ole olemassakaan.

Kristityillä on saatanallinen paha jumala ja tiellä hinduilla kiero?

Herra Karmanen kirjoitti:

Sanot tuossa, että olemme tasaveroisia. Pitää tietysti paikkansa mutta oma käsitykseni on se, että tuo tasaveroisuus saavutetaan juuri tekemällä kaikki samat karmalliset teot. Kukaan ei voi siksi sanoa olevansa toista parempi koska kaikki ovat langenneet samoihin tekoihin. Eikö tämä ole kaikkein tasa-arvoisin asia? Kukaan ei voi syyttää toista sillä on itsekin tehnyt aivan samat virheet. Vain tämä voi johtaa todelliseen tasa-arvoisuuteen.

Tämä käsitys nuoremmista ja vanhemmista on monelle kova pala. Automaattisesti oletetaan, että sielun "vanhuus" olisi jotenkin toisten yläpuolelle asettumista, mitä se ei missään tapauksessa ole. Ei kyse ole oikeastaan sen kummemmasta asiasta kuin , että joku on täällä maallisessa maailmassakin sinua vanhempi.

En tiedä sitten mutta tuntuu siltä, että varsinkin nuorempien jonkin totuuden suhteen fanaattisten sielujen on vaikea sulattaa tätä ajatusta. Täytyy itsekkin myöntää, että jos joku sanoisi minulle, että olen "vasta" nuori sielu, niin kyllä siinä egoni saisi jonkin asteisin kolauksen. Uskoisin kuitenkin toipuvani tästäkin egooni kohdistuvasta "loukkauksesta".

Sinulla on oma buddhalaisuuteen perustuva näkemyksesi ja minulla taas enemmän kokemukseeni pohjautuva näkemykseni. Eikös Buudhakin sanonut, että mihinkään ei saa uskoa sokeasti? Ei vuosituhansien perinteisiin, ei opettajaan, ei siis mihinkään, eikä kehenkään?

Oma Kokemus on minusta kuitenkin se kaikkein paras opettaja. Ehkä annan narsistisen kuvan itsestäni mutta uskallan väittää, että lähes jokainen, joka saavuttaa kypsän aikuisen iän, n. 35-40 vuoden ihmisiän, tulee toteamaan tämän saman asian myös omalla kohdallaan. Maailmassamme vallitsee tällä hetkellä "pimeys" jossa nuoruutta ihannoidaan ja vanhuutta pidetään arvottomana.

Myös "vanha sieluisuuteen" suhtaudutaan usein halveksien ja vähätellen. Kierronsa lopulla olevat sielut koetaan monesti "oudoiksi". He suuntautuvat luonnostaan henkisiin asioihin ja kun katsoo tätä maailmaa, niin henkisyyttä ei juuri arvosteta. On olemassa myös vääränlaista "henkisyyttä", joka saa kyllä ihmisten mielenkiinnon puolelleen. Se kuuluisa vanha susi lampaan vaatteissa.

Kristityt usein puhuvat siitä kuinka heitä vainotaan uskonsa tähden. Heillä on kuitenkin "laumansa" jonka taakse on aina hyvä suojautua. Oman tiensä kulkijoilla ei ole taas juuri mitään, jonka taakse suojautua, muuta kuin oma henkinen palonsa. Uskoisin, että "vanhoja" ei ole todellakaan mitään syytä kadehtia. Heillä on kaikki raskas edellisten elämien painolastinsa vielä takanaan, olkoonkin kaikki karma jo lähes poispyyhkäisty. Kaikki koettu, kaikki tehty. "Nuoremmilla" onkin tässä mielessä paljon helpompi elää tässä maailmassa.

Sielun vanhetessa myös "haasteet" kasvavat. Ennen materiaaliset murheet, kuten nälkä, sairaudet, sodat ja muut sellaiset olivat haasteina. Kierron lopulla "haasteet" muuttuvatkin enemmän henkisiksi. Nyt kuvaan astuvat enemmän erilaiset ihmismielen, psyyken ongelmat. Hullut ovat usein herkkiä, älykkäitä ja taiteellsia ihmisiä. He ovatkin kiertonsa loppuvaiheessa. Kukahan näitäkin "vanhoja" sieluja kadehtii? Ihmiset pelkäävät mielisairautta enemmän kuin syöpää!

Joku, joka tätä lukee saattaa nyt tietysti sanoa, että ei usko mielisairaiden olevan henkisesti muita edellä, vaan päinvastoin. En voi sanoa muuta, kuin että sitten kun on itse kokenut hulluuden, niin tietää ehkä vähän paremmin. Tässäkin asiassa on se omakohtainen kokemus valttia.

Tuossa joku lukijani sanoikin minua hulluksi, pönttöjen kuninkaaksi. Sitä se on tämä nykyinen maailman "henkisyys". Sitä se on, kun on ehkä jo kiertonsa loppuvaiheessa. Tervetuloa kokemaan vaan tätä "paremman" ja "vanhan" sielun maallista elämää!

Mutta vanhenemisessa on se kumma puoli, että ei se nyt niin kamala asia ole. Sitä huomaa, että lopulta kaikki ikä on ihan hyvää ikää. Nuorena aattelee helposti, että on ihan hirveää vanheta. Uskallan väittää, että vaikka aivosolut vähenee, niin viisaus silti kasvaa.

Täytyy kuitenkin yritää elää sen "kultaisen keskitien" mukaisesti. ;-)

Lue lisää

Buddhan ja kaikkien hänen oppilaiden näkemykset perustuvat kokemukseen.

En pidä sinua vanhana sieluna joka on kierroksen loppupäässä. en myöskään hulluna.
Mahayana buddhalainen ei lopeta kierroksiaan ennekuin kaikki on vapautettu samsarasta joten se siitä sen lopusta.
Moni minun opettaja on maallisen iältään huomattavasti sinua vanhempi, mutta eivät he ole kertoneet samoja mitä sinä. Itseasiassa kumonneet nämä näkemykset toistamiseen.

Sinun kaltaiseen teroiaan tutustuin ensimmäisiä kertoja n.viistoistavuotta sitten ja toki olen ehtinyt miettiä sitä jo hieman. (itse asiassa jo 20vuotta sitten)

Sinä yrität sanoa että me kaikki joudumme tehdä samat karmalliset teot!?

eli jokainen meistä on oltava pedofiili, raiskaaja , murhaaja, skitsofreenikko, psykopaatti jne.?
Tässä jos jossain ei ole järkeä.
Miksi olisi pakko? ei ainakaan tasavertaisuuden nimissä voi olla.

Se että pedofiilejä ei pitäisi rangaista on ehkä viisas ajatus mutta pitääkö uhrin olla iloinen asiasta?
toki se olisi hyvä jos hän ei traumautuisi ja kantaisi kaunaa, mutta sinun näkemyksesi mukaan tämä pedofiili ja uhri ovat istuneet taivaassa ja yhdessä miettinyt miten saisi näistä nuoremman nopeammin valaistumiseen (tai molempien mahd nopeasti)
tämä tarkoittaa että jos omaksumme sinun näkemyksen niin iloitsemme jokaisesta raiskauksesta.

olen varmaan ymmärtänyt väärin mutta näin olet kertonut.

Buddhalaisen näkemys on että "viholliset" (siis ulkoiset henkilöt ja luonnonilmiöt) ovat parhaita opettajia. Koska jos kukaan ei kiusaa ja koettele , niin milloin sitä voisi harjoittaa kärsivällisyyttä?
(Ja kärsivällisyys antaa tilaa "valaistumiselle")

Mutta tämä koskee vain OMAA harjoitusta ja polkua. Jos joku toinen kiduttaa toista niin ei voi soveltaa tätä näkemystä.
Tarkoitin tietysti että kärsivällisyyttä voi myöskin harjoittaa siinäkin tapauksessa jolloin toisia kidutetaan mutta ehkä ei tarvitse iloita asiasta.

emilio kirjoitti:

Buddhan ja kaikkien hänen oppilaiden näkemykset perustuvat kokemukseen.

En pidä sinua vanhana sieluna joka on kierroksen loppupäässä. en myöskään hulluna.
Mahayana buddhalainen ei lopeta kierroksiaan ennekuin kaikki on vapautettu samsarasta joten se siitä sen lopusta.
Moni minun opettaja on maallisen iältään huomattavasti sinua vanhempi, mutta eivät he ole kertoneet samoja mitä sinä. Itseasiassa kumonneet nämä näkemykset toistamiseen.

Sinun kaltaiseen teroiaan tutustuin ensimmäisiä kertoja n.viistoistavuotta sitten ja toki olen ehtinyt miettiä sitä jo hieman. (itse asiassa jo 20vuotta sitten)

Sinä yrität sanoa että me kaikki joudumme tehdä samat karmalliset teot!?

eli jokainen meistä on oltava pedofiili, raiskaaja , murhaaja, skitsofreenikko, psykopaatti jne.?
Tässä jos jossain ei ole järkeä.
Miksi olisi pakko? ei ainakaan tasavertaisuuden nimissä voi olla.

Se että pedofiilejä ei pitäisi rangaista on ehkä viisas ajatus mutta pitääkö uhrin olla iloinen asiasta?
toki se olisi hyvä jos hän ei traumautuisi ja kantaisi kaunaa, mutta sinun näkemyksesi mukaan tämä pedofiili ja uhri ovat istuneet taivaassa ja yhdessä miettinyt miten saisi näistä nuoremman nopeammin valaistumiseen (tai molempien mahd nopeasti)
tämä tarkoittaa että jos omaksumme sinun näkemyksen niin iloitsemme jokaisesta raiskauksesta.

olen varmaan ymmärtänyt väärin mutta näin olet kertonut.

Buddhalaisen näkemys on että "viholliset" (siis ulkoiset henkilöt ja luonnonilmiöt) ovat parhaita opettajia. Koska jos kukaan ei kiusaa ja koettele , niin milloin sitä voisi harjoittaa kärsivällisyyttä?
(Ja kärsivällisyys antaa tilaa "valaistumiselle")

Mutta tämä koskee vain OMAA harjoitusta ja polkua. Jos joku toinen kiduttaa toista niin ei voi soveltaa tätä näkemystä.
Tarkoitin tietysti että kärsivällisyyttä voi myöskin harjoittaa siinäkin tapauksessa jolloin toisia kidutetaan mutta ehkä ei tarvitse iloita asiasta.

Lue lisää

Terästin tuossa vähän muistiani wikipediasta.

Niinhän se taitaa mennä, että kannattaisi uskoa siihen mikä tuntuu järkevältä. Suomessa puhutaan "talonpoikaisjärjestä". Buddhahan ei itse kirjoittanut mitään ja varhaisimpienkin kirjoituksien oletetaan syntyneen 100 vuotta Gautaman kuoleman jälkeen.

Tietysti ihmiset voivat olla erimieltä siitä mikä on järkevää, kuten tässä "kirjeenvaihdossammekin" olemme saaneet todeta.

En tiedä suhdettasi Dalai Lamaan, joka ainakin tuntuu olevan "varauksellinen" omaa uskontoaan/maailmankuvaansa kohtaan, kuten rehellisen ihmisen kuuluukin olla, jos ei ole saanut täyttä varmuutta asiastaan. Ja hänhän on rehellisestu myöntänyt ettei ole varma buddhalaisuuden oikeellisuudesta. Hän on kuitenkin aika suuri auktoriteetti koko buddhalaisessa maailmassa.

Olen itse luonnostaan kriittinen kaikkia uskontoja kohtaan, enkä usko niistä yhdenkään olevan täysin totuudellinen. Tämän olen pyrkinyt tuomaankin aina esiin. Yksi todiste tästä on se, että kaikki uskonnot ovat jakaantuneet pienemmiksi, toisiaan vastaan kiisteleviksi suuntauksiksi. Uskonto joka on jakaantunut itseään vastaan on mielestäni selvä merkki uskonnon sisällä valiitsevasta epätietoisuudesta.

Buddhalaisuudessa on paljon sellaista hyvää, joka ilman buddhalaisuutta saattaisi olla maailmassa harvinaisempaa. Buddhalaisuudelle onkin päivänselvä "tilaus" olemassa, on aina ollutkin.

Buddha muistaakseni olisi sanonut palaavansa niin kauan maanpäälle, kunnes kaikki sielut olisivat valaistuneita. Itse ajattelen, että hän todellakin oli aivan kiertonsa lopussa oleva ihan tavallinen ihmissielu jolla sattui olemaan Suuri Tehtävä. Jeesus oli myös vastaavanlaisessa tilanteessa.

Oikeastaan on ihan sama pidetäänkö minua hulluna vai ei. Olen saanut kuulla tämän "totuuden" itsestäni niin monta kertaa vuosien varrella, lähinnä täysin ventovieraiden suusta etten mokomaan enää edes juuri huomiotani kiinnitä. Uskon, että hulluus on vain viisauden esiaste ja pakollinen "oppitunti", jonka jokainen sielu joutuu jossain elämässään kokemaan.

Se, että opettajasi kumoavat väitteeni, eivät mitenkään minua tietenkään yllätä. Kristitytkin kumoavat väitteeni. Uskon kuitenkin karmaan ja jälleensyntymään kuten buddhalaisetkin. Käsittääkseni ajatus jälleensyntymästä on buddhalainen, kun taas esittämäsi näkemys kuulostaa enemmänkin sielunvaelluksesta. Buddhalaisuus ja hindulaisuus ovat sekoittuneet toisiinsa ja esim. Gautamaa on alettu pitämään Vishnun inkarnaationa, vaikka hänen itse väitetään sanoneen olleensa tavallinen ihminen. Myös Jeesukselle on käynyt aivan samoin.

Omia näkemyksiäni saa vapaasti kritisoida, jopa pilkata. Jos ei sitä kestä, niin silloinhan on aika tarkastella omia käsityksiään. Itseäni kiinnostaa pelkästään ja ainoastaan totuus, ihan sama mistä sen tulen löytämään. Pyrin aina löytämään uutta ja uusiutumaan. Oma järkeilyni, mutta myös elämänkokemukseni ovat johtaneet minut siihen mitä nyt olen. Ja oppiminenhan jatkuu! Jos alkaisin uskomaan nyt vajaa nelikymppisenä, että olen täysin valmis, niin siihen tämä kehitys sitten loppuisikin, ainakin tämän elämäni ajaksi.

Varmasti opettajasi voivat olla minua vanhempia. Ikä ei sinänsä merkitse mutta olen sitä mieltä, että henkisyydelläkin on ainakin alaikärajansa. Toistan jatkuvasti sitä, että Buddha ja Jeesuskaan eivät olleet mitään teini-ikäisiä aloittaessaan ihmiskunnan opettamisen. Pidän keski-ikää "ihanteellisena" koska tuolloin on jo tarpeeksi kokemusta mutta ei ole myöskään ehtinyt vielä täysin "fakkiintumaankaan". Lisäksi vanhuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi kokenut laajasti ihmiselämää. Joskus ajattelen, että eri uskontojen munkit ja muut "henkisemmät" ihmiset vähän jopa pakoilevat elämää, vältellen kokemuksia. Jos haluan tietää esim. lasten kasvatuksesta, niin kuuntelen mielummin lapsia kasvattanutta, kuin selibaatissa elänyttä.

Itseasiassa lapset ovatkin suuria henkisiä kasvattajiamme. Itse kuitenkin ajattelen myös, että munkkikin saattaa olla jo se vanha sielu ja kasvattanut kokonaisen sukupolvien "armeijan" aiemissa elämissään. Tosin ajattelen, että ainakaan nykyaikaiset munkit eivät enää ole niitä kaikein henkisiä ihmisiä maailmassamme. Anteeksi vain! ;-9

Henkisimmät ihmiset löytyvät helpommin taiteiden ja tieteiden parista. Tämä ajatukseni saa tukea jopa itämailta. Käsite siitä, että elämme Kali-Yugaa, pimeyden aikakautta, jolloin uskonnotkin ovat vääristyneet. Tuhansia vuosia sitten tiedettiin tämän ajan tulevan. Kyse ei ole kuitenkaan mistään maailmanlopusta, vaan "opin" hämärtymisestä. Tätäkin aikaa seuraa kuitenkin parempi aika. Tämä on vain "ajan syklin" mukaista.

>>eli jokainen meistä on oltava pedofiili, raiskaaja , murhaaja, skitsofreenikko, psykopaatti jne.?
Tässä jos jossain ei ole järkeä.
Miksi olisi pakko? ei ainakaan tasavertaisuuden nimissä voi olla.

Herra Karmanen kirjoitti:

Terästin tuossa vähän muistiani wikipediasta.

Niinhän se taitaa mennä, että kannattaisi uskoa siihen mikä tuntuu järkevältä. Suomessa puhutaan "talonpoikaisjärjestä". Buddhahan ei itse kirjoittanut mitään ja varhaisimpienkin kirjoituksien oletetaan syntyneen 100 vuotta Gautaman kuoleman jälkeen.

Tietysti ihmiset voivat olla erimieltä siitä mikä on järkevää, kuten tässä "kirjeenvaihdossammekin" olemme saaneet todeta.

En tiedä suhdettasi Dalai Lamaan, joka ainakin tuntuu olevan "varauksellinen" omaa uskontoaan/maailmankuvaansa kohtaan, kuten rehellisen ihmisen kuuluukin olla, jos ei ole saanut täyttä varmuutta asiastaan. Ja hänhän on rehellisestu myöntänyt ettei ole varma buddhalaisuuden oikeellisuudesta. Hän on kuitenkin aika suuri auktoriteetti koko buddhalaisessa maailmassa.

Olen itse luonnostaan kriittinen kaikkia uskontoja kohtaan, enkä usko niistä yhdenkään olevan täysin totuudellinen. Tämän olen pyrkinyt tuomaankin aina esiin. Yksi todiste tästä on se, että kaikki uskonnot ovat jakaantuneet pienemmiksi, toisiaan vastaan kiisteleviksi suuntauksiksi. Uskonto joka on jakaantunut itseään vastaan on mielestäni selvä merkki uskonnon sisällä valiitsevasta epätietoisuudesta.

Buddhalaisuudessa on paljon sellaista hyvää, joka ilman buddhalaisuutta saattaisi olla maailmassa harvinaisempaa. Buddhalaisuudelle onkin päivänselvä "tilaus" olemassa, on aina ollutkin.

Buddha muistaakseni olisi sanonut palaavansa niin kauan maanpäälle, kunnes kaikki sielut olisivat valaistuneita. Itse ajattelen, että hän todellakin oli aivan kiertonsa lopussa oleva ihan tavallinen ihmissielu jolla sattui olemaan Suuri Tehtävä. Jeesus oli myös vastaavanlaisessa tilanteessa.

Oikeastaan on ihan sama pidetäänkö minua hulluna vai ei. Olen saanut kuulla tämän "totuuden" itsestäni niin monta kertaa vuosien varrella, lähinnä täysin ventovieraiden suusta etten mokomaan enää edes juuri huomiotani kiinnitä. Uskon, että hulluus on vain viisauden esiaste ja pakollinen "oppitunti", jonka jokainen sielu joutuu jossain elämässään kokemaan.

Se, että opettajasi kumoavat väitteeni, eivät mitenkään minua tietenkään yllätä. Kristitytkin kumoavat väitteeni. Uskon kuitenkin karmaan ja jälleensyntymään kuten buddhalaisetkin. Käsittääkseni ajatus jälleensyntymästä on buddhalainen, kun taas esittämäsi näkemys kuulostaa enemmänkin sielunvaelluksesta. Buddhalaisuus ja hindulaisuus ovat sekoittuneet toisiinsa ja esim. Gautamaa on alettu pitämään Vishnun inkarnaationa, vaikka hänen itse väitetään sanoneen olleensa tavallinen ihminen. Myös Jeesukselle on käynyt aivan samoin.

Omia näkemyksiäni saa vapaasti kritisoida, jopa pilkata. Jos ei sitä kestä, niin silloinhan on aika tarkastella omia käsityksiään. Itseäni kiinnostaa pelkästään ja ainoastaan totuus, ihan sama mistä sen tulen löytämään. Pyrin aina löytämään uutta ja uusiutumaan. Oma järkeilyni, mutta myös elämänkokemukseni ovat johtaneet minut siihen mitä nyt olen. Ja oppiminenhan jatkuu! Jos alkaisin uskomaan nyt vajaa nelikymppisenä, että olen täysin valmis, niin siihen tämä kehitys sitten loppuisikin, ainakin tämän elämäni ajaksi.

Varmasti opettajasi voivat olla minua vanhempia. Ikä ei sinänsä merkitse mutta olen sitä mieltä, että henkisyydelläkin on ainakin alaikärajansa. Toistan jatkuvasti sitä, että Buddha ja Jeesuskaan eivät olleet mitään teini-ikäisiä aloittaessaan ihmiskunnan opettamisen. Pidän keski-ikää "ihanteellisena" koska tuolloin on jo tarpeeksi kokemusta mutta ei ole myöskään ehtinyt vielä täysin "fakkiintumaankaan". Lisäksi vanhuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi kokenut laajasti ihmiselämää. Joskus ajattelen, että eri uskontojen munkit ja muut "henkisemmät" ihmiset vähän jopa pakoilevat elämää, vältellen kokemuksia. Jos haluan tietää esim. lasten kasvatuksesta, niin kuuntelen mielummin lapsia kasvattanutta, kuin selibaatissa elänyttä.

Itseasiassa lapset ovatkin suuria henkisiä kasvattajiamme. Itse kuitenkin ajattelen myös, että munkkikin saattaa olla jo se vanha sielu ja kasvattanut kokonaisen sukupolvien "armeijan" aiemissa elämissään. Tosin ajattelen, että ainakaan nykyaikaiset munkit eivät enää ole niitä kaikein henkisiä ihmisiä maailmassamme. Anteeksi vain! ;-9

Henkisimmät ihmiset löytyvät helpommin taiteiden ja tieteiden parista. Tämä ajatukseni saa tukea jopa itämailta. Käsite siitä, että elämme Kali-Yugaa, pimeyden aikakautta, jolloin uskonnotkin ovat vääristyneet. Tuhansia vuosia sitten tiedettiin tämän ajan tulevan. Kyse ei ole kuitenkaan mistään maailmanlopusta, vaan "opin" hämärtymisestä. Tätäkin aikaa seuraa kuitenkin parempi aika. Tämä on vain "ajan syklin" mukaista.

>>eli jokainen meistä on oltava pedofiili, raiskaaja , murhaaja, skitsofreenikko, psykopaatti jne.?
Tässä jos jossain ei ole järkeä.
Miksi olisi pakko? ei ainakaan tasavertaisuuden nimissä voi olla.

Lue lisää

Suhteeni Dalai lamaan on suhteellisen läheinen :)

Dalai lama sanoo näin kuin kerroit, mutta sanoo paljon muutakin. Henkilöksi joka on epävarma buddhalaisuuden oikeelisuudesta, hän on aika veijari ku jaksaa tehdä päivästä toiseen useampi tunti näitä buddhalisia rukouksia ja vastaavia :)

Muutkin lamat sanoo suurinpiirtein samalla tavalla asioitaan. Ja tosiaan minun buddhalainen näkemys on lähinnä tiibetin-buddhalainen. myönettäköön sen.

mutta Buddhan opin mukaan minun oma käsitykseni jälleensyntymästä on. vaikka ymmärrykseni ei ole tasavertainen. lähellekkään.

Buddha syntyi ns. Tushita taivaasta ennekuin hän syntyi ja valaistui maapallon päälle joskus 2500vuotta sitten.
Tushita taivaseen hän meni suoraan helvetistä :D

Tarina kertoo kun hän oli helvetissä ja yhdessä jonkun kaverin kanssa joutu vetää ylipainavaa epämukavaa vaunua piiskaavan vartijan alla. Hän sai ajatuksen.. että miksi meidän molempien on vedettävä tätä vaunua ku se ei kuitenkaan liiku mihinkään?
Hän pyysi vartijalta saada vetää tätä vankkuria itse, yksin. ja vartija sanoi että MITÄH. kuka haluaa semmoista ja miksi?! ja hän kertoi että hän haluu sen tehdä yksin koska kaveri tarvitsee lepoa.
Vartija(t) suuttuivat ja pieksi hänet hengiltä. jonka jälkeen hän syntyi karman puhdistettua ja myötätunnon kasvattua Tushita taivaisiin.

jotenkin näin..

emilio kirjoitti:

Suhteeni Dalai lamaan on suhteellisen läheinen :)

Dalai lama sanoo näin kuin kerroit, mutta sanoo paljon muutakin. Henkilöksi joka on epävarma buddhalaisuuden oikeelisuudesta, hän on aika veijari ku jaksaa tehdä päivästä toiseen useampi tunti näitä buddhalisia rukouksia ja vastaavia :)

Muutkin lamat sanoo suurinpiirtein samalla tavalla asioitaan. Ja tosiaan minun buddhalainen näkemys on lähinnä tiibetin-buddhalainen. myönettäköön sen.

mutta Buddhan opin mukaan minun oma käsitykseni jälleensyntymästä on. vaikka ymmärrykseni ei ole tasavertainen. lähellekkään.

Buddha syntyi ns. Tushita taivaasta ennekuin hän syntyi ja valaistui maapallon päälle joskus 2500vuotta sitten.
Tushita taivaseen hän meni suoraan helvetistä :D

Tarina kertoo kun hän oli helvetissä ja yhdessä jonkun kaverin kanssa joutu vetää ylipainavaa epämukavaa vaunua piiskaavan vartijan alla. Hän sai ajatuksen.. että miksi meidän molempien on vedettävä tätä vaunua ku se ei kuitenkaan liiku mihinkään?
Hän pyysi vartijalta saada vetää tätä vankkuria itse, yksin. ja vartija sanoi että MITÄH. kuka haluaa semmoista ja miksi?! ja hän kertoi että hän haluu sen tehdä yksin koska kaveri tarvitsee lepoa.
Vartija(t) suuttuivat ja pieksi hänet hengiltä. jonka jälkeen hän syntyi karman puhdistettua ja myötätunnon kasvattua Tushita taivaisiin.

jotenkin näin..

Lue lisää

Tarinat on aina mukavia ja niitä ymmärtää lapsikin.

Se mikä buddhalaisuudessa viehättää minua on huumorintaju. Eräässä tarinassahan Buddha oli puhumassa joukolle ihmisiä ja yht äkkiä yksi kuuntelijoista puhkesi nauramaan herskyvästi. Buddha oli vain todennut, että tämä ihminen oli ymmärtänyt mitä hän oli tarkoittanut.

Dalai Lamassakin pistää silmään hänen kasvojensa avoimuus, rehellisyys ja tietty pilke silmäkulmassa. Hän nauraa vielä paljon puhuessaan. Itse ajattelen, että paljon nauravat ihmiset ovat henkisesti pitkällä. He nauravat lähes joka tilanteessa ja monasti omalle itselleen. Heistä henkii iloisuus, joka on tarttuvaa.

Olen itsekin joskus saanut muutaman ihmisen aivan hysteeriseksi, ihan vain puhumalla "henkevästi" niitä näitä. Tosin en varsinaisesti ole halunnut saada ketään hysteeriseksi mutta sellainenkin onnistuu tarvittaessa.

Itse olen sitä mieltä, että jokaisen totuus on ensin koeteltava "tulessa". Jos ihminen pystyy elämään harmoniassa itsensä ja maailmankaikkeuden kanssa, on hän jo lähellä todellista totuutta. Käytännössä kaikki täällä koetellaan. Jos joku esim. saarnaa jotain "totuutta" mutta on selvästi ristiriidassa itsensä ja maailmankaikkeuden kanssa, ei hän anna uskostaan kovinkaan luotettavaa kuvaa. Joillain kristityillä on tämä ongelma. Tosin heidän ongelmansa on myös siinä, että he eivät ymmärrä tätä maailmaa, vaan pitävät sitä vihollisenaan. Jeesus tuskin tarkoitti tätä ja hänet on tässä suhteessa tulkittu aivan väärin.

Muistaakseni buddhalaisten munkkien väitetään muistavan aikaisemmat elämänsä. He ovat jo lapsena opetelleet muistamaan aikaa taaksepäin. He muistelevat, kunnes pääsevät syntymähetkeensä ja sen jälkeen he keskittyvät muistelemaan vieläkin pidemmälle. Aikomukseni on ollut lukea "Kolmas silmä" niminen teos mutta jostain syystä tuo kirja tuntuu joutuneen maan nielemäksi. Kirja käsittääkseni kertoo juuri vastaavasta elämien muistamisesta.

Itse olen sitä mieltä, että sillä ettemme muista edellsiä elämiämme on selvä tarkoitus. Emme ehkä kestäisi kaikkea sitä mitä olemme aikaisemmissa elämissämme kokeneet? Ehkä kuitenkin kierron lopussa olevat sielut pystyvät hyväksymään "menneisyytensä" eivätkä pelkää. On olemassa terapian muoto jossa ihminen on regressoitu menneeseen elämäänsä, jossa jokin pelkotila sai alkunsa. Aika klassinen esimerkki oli naisesta joka pelkäsi vettä, kunnes hänet palautettiin yhteen elämäänsä jossa hän oli hukkunut. Hän oli kyennyt näkemään tuon tapahtuman ed. elämästään uudestaan ja vapautunut kokonaan tuosta pelostaan.

Monilla ihmisillä on käsittämättömiä pelkotiloja, jotka saattavat johtua jopa jostain edellisen elämän yksittäisestä tapahtumasta. Uskoisin kuitenkin, että yleensä pelkotila on peräisin lapsuudesta. Netissä on paljon kaikenlaista luettavaa aiheesta. Kannattaa googleilla. Kannattaa tutustua myös nykyaikaisiin länsimasiin käsityksiin karmasta ja jälleensyntymästä. Tietysti new-age on saanut monelle henkisyyden etsijälle pahan maun suuhun, mutta kannattaa silti tehdä "tutkimuksia" myös nykyaikaisiin käsityksiin näistä ikivanhoista, usein vain itämaisiksi koetuista asioista. Jälleensyntyminenhän koskee koko ihmiskuntaa ja siellä täällä länsimaissakin on säilynyt rippeitä siitä. ;-)