Tämä tiedote herätti pohtimaan, kuinka kirkossa tehdään hyvää työtä tasapainoisen ihmiskuvan eteen:
Kirkon kasvattajat: Seksuaalisuus on osa Jumalan luomaa ihmistä
Tämän päivän lapset ja nuoret eivät katso peilikuvaansa ihaillen, vaan näkevät helpommin ne teennäiset ihanteet, joita pinnallinen kulttuurimme heille tarjoaa. Siksi luterilaisen kirkon kasvattajat keskittyvät lähivuosina tekemään työtä sen puolesta, että nuoret oppisivat kohtaamaan ruumiillisuutensa myönteisesti ja itsensä arvokkaana kokonaisuutena.
"Haluamme puhua sellaisen ihmiskäsityksen puolesta, joka ei erottele ihmistä irrallisiin osiin, vaan jossa ruumiillisuus, seksuaalisuus ja hengellisyys kuuluvat yhteen. Kristillisestä arvomaailmasta nousee viesti siitä, että ihminen ja elämä ovat saaneet pyhyyden Luojaltaan. Oman ja toisen arvon näkeminen auttaa suojelemaan itseä ja kunnioittamaan myös toisen rajoja", sanoo kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön yksikön johtaja Marja-Leena Toivanen Kirkkohallituksesta.
Kirkon kasvatustyön painopisteenä vuosina 2006-08 on "Jumalan silmissä kaunis. Tytöt ja pojat." Sen tueksi on juuri ilmestynyt artikkelikokoelma, jossa asiantuntijat lähestyvät teemaa pyhyyden, sukupuolisuuden, seksuaalisuuden, median ja arvojen näkökulmista. Teeman teologiset pohdinnat antavat eväitä kohdata ruumiillisuus myönteisesti, ja asiantuntijat tarkastelevat artikkeleissaan kriittisin silmin esineellistävää, ulkonäköä ja liiaksi pintaa korostavaa kulttuuria. Parhaillaan ovat käynnissä teemaan paneutuvat hiippakunnittaiset seminaarit.
Kasvuikäinen reagoi fyysisesti
"Tätä vallankumousta on jouduttu odottamaan liiankin kauan. Kristinuskon alkuperäinen olemus on ollut hyvin ruumiillinen ja ruumismyönteinen, mutta jo varhain siihen kietoutuneet vaikutteet ovat synnyttäneet häpeää ja pelkoa suhteessa omaan ruumiiseen ja seksuaalisuuteen", toteaa teologian tohtori Pauliina Kainulainen omassa puheenvuorossaan.
Pastori Eero Jokela puolestaan muistuttaa, miten voimakkaasti ja fyysisesti kasvuikäiset reagoivat elinympäristöönsä.
"Kasvavat ulkonäköpaineet, syömishäiriöt, aggressiivisuus, varhainen seksielämä, viiltely ja muu itsetuhoinen käyttäytyminen kertovat pahoinvoinnista. Unelmoin, että kirkostamme nousee yksinkertainen saarna, joka auttaa lapsiamme tiedostamaan ne väärät odotukset, jotka asetamme heidän ruumiilleen ja elämälleen", pohtii Jokela.
Media ei täytä kaikkia tarpeita
Kasvatuksen kokonaisuuteen liittyy myös median maailman ymmärtäminen. Kirkon mediakasvatuksen tehtävä on vahvistaa toisen maailman ääntä kuvien ja äänten täyttämän kulttuurin keskellä, joka osaltaan on vaikuttanut siihen, että identiteetin rakentamisessa juuri ulkonäöstä on tullut yhä tärkeämpi tekijä.
Hiippakuntasihteeri, teologian tohtori Raine Haikarainen painottaa, että kasvattajalla tulee olla jonkinlainen käsitys siitä, missä mediakulttuurissa mennään. Kirkon työn näkökulmasta on tärkeää nähdä lasten ja nuorten syvimmät tarpeet - ja ne tarpeet, joita kiihkeä mediamaailma ei täytä.
"Työntekijän on tärkeää nähdä naamioiden taakse ja löytää sieltä vielä epävarma nuori ihminen. Aikuisen nälkä on tämän ajan nuorten suurimpia tarpeita, ja tähän tarpeeseen vastuullista aikuisuutta korostava kirkko voi tarjota tärkeää apuaan", muistuttaa Haikarainen.
Eroon sukupuolten arvojärjestyksestä
Tutkijan, valtiotieteen tohtori Sari Näreen mukaan nuorten sukupuolikulttuuria leimaa virtualisoituminen: asiat eivät välttämättä olekaan sitä miltä näyttävät eivätkä tunnukaan siltä miltä niiden olettaisi tuntuvan. Se vaikuttaa myös sukupuolen rakentumiseen ja kokemukseen sukupuolesta. Sukupuolten rajat yhtäältä liukenevat, ja toisaalta sukupuolisuus uhkaa kaventua yksipuoliseen suuntaan. Näre pohtiikin, veisikö sukupuolisensitiivinen kasvatustyö oikeaan suuntaan.
"Siinä lähtökohtana on tyttöjen ja poikien erilaisuuden tunnistaminen ilman, että sukupuoliin liittyviä eroja asetetaan arvojärjestykseen. Sukupuolineutraalissa otteessahan käy helposti niin, että normiksi otetaan miessukupuolelle ominaisempi toiminta, jolloin varsinkin tyttöjen tarpeet sivuutetaan. Sukupuolisensitiivinen kasvatustyö tarkoittaa tyttöjen ja poikien erityistarpeiden ja -ongelmien tunnistamista ja heidän tukemistaan nämä tarpeet huomioiden", selventää Näre. (KT 7.9.2006 mm, vs)
LISÄTIETOJA:
Jumalan silmissä kaunis. Tytöt ja pojat kirkon kasvatuksen painopisteenä 2006-2008. Artikkelikokoelma, toim. Leena Heinonen, Eero Jokela ja Jouko Porkka. Kirkkohallitus, kirkon kasvatus ja nuorisotyö. Tilaukset: [email protected]
Kirkkohallitus, kasvatuksen ja nuorisotyön yksikkö: johtaja Marja-Leena Toivanen puh. (09) 180 2492 ja 050 346 9041, ja työalasihteeri Heli Savolainen, puh. (09) 1802 211
Helsingin tuomiokapituli: hiippakuntasihteerit Leena Heinonen ja Raine Haikairainen, puh. (09) 2340 3000
Jumalan silmissä kaunis -painopisteen sisältösihteeri, pastori Eero Jokela, puh. 044 9060 660
www.kaunis.info
Kirkon kasvattajat: Seksuaalisuus on osa Jumalan luomaa ihmistä
Tämän päivän lapset ja nuoret eivät katso peilikuvaansa ihaillen, vaan näkevät helpommin ne teennäiset ihanteet, joita pinnallinen kulttuurimme heille tarjoaa. Siksi luterilaisen kirkon kasvattajat keskittyvät lähivuosina tekemään työtä sen puolesta, että nuoret oppisivat kohtaamaan ruumiillisuutensa myönteisesti ja itsensä arvokkaana kokonaisuutena.
"Haluamme puhua sellaisen ihmiskäsityksen puolesta, joka ei erottele ihmistä irrallisiin osiin, vaan jossa ruumiillisuus, seksuaalisuus ja hengellisyys kuuluvat yhteen. Kristillisestä arvomaailmasta nousee viesti siitä, että ihminen ja elämä ovat saaneet pyhyyden Luojaltaan. Oman ja toisen arvon näkeminen auttaa suojelemaan itseä ja kunnioittamaan myös toisen rajoja", sanoo kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön yksikön johtaja Marja-Leena Toivanen Kirkkohallituksesta.
Kirkon kasvatustyön painopisteenä vuosina 2006-08 on "Jumalan silmissä kaunis. Tytöt ja pojat." Sen tueksi on juuri ilmestynyt artikkelikokoelma, jossa asiantuntijat lähestyvät teemaa pyhyyden, sukupuolisuuden, seksuaalisuuden, median ja arvojen näkökulmista. Teeman teologiset pohdinnat antavat eväitä kohdata ruumiillisuus myönteisesti, ja asiantuntijat tarkastelevat artikkeleissaan kriittisin silmin esineellistävää, ulkonäköä ja liiaksi pintaa korostavaa kulttuuria. Parhaillaan ovat käynnissä teemaan paneutuvat hiippakunnittaiset seminaarit.
Kasvuikäinen reagoi fyysisesti
"Tätä vallankumousta on jouduttu odottamaan liiankin kauan. Kristinuskon alkuperäinen olemus on ollut hyvin ruumiillinen ja ruumismyönteinen, mutta jo varhain siihen kietoutuneet vaikutteet ovat synnyttäneet häpeää ja pelkoa suhteessa omaan ruumiiseen ja seksuaalisuuteen", toteaa teologian tohtori Pauliina Kainulainen omassa puheenvuorossaan.
Pastori Eero Jokela puolestaan muistuttaa, miten voimakkaasti ja fyysisesti kasvuikäiset reagoivat elinympäristöönsä.
"Kasvavat ulkonäköpaineet, syömishäiriöt, aggressiivisuus, varhainen seksielämä, viiltely ja muu itsetuhoinen käyttäytyminen kertovat pahoinvoinnista. Unelmoin, että kirkostamme nousee yksinkertainen saarna, joka auttaa lapsiamme tiedostamaan ne väärät odotukset, jotka asetamme heidän ruumiilleen ja elämälleen", pohtii Jokela.
Media ei täytä kaikkia tarpeita
Kasvatuksen kokonaisuuteen liittyy myös median maailman ymmärtäminen. Kirkon mediakasvatuksen tehtävä on vahvistaa toisen maailman ääntä kuvien ja äänten täyttämän kulttuurin keskellä, joka osaltaan on vaikuttanut siihen, että identiteetin rakentamisessa juuri ulkonäöstä on tullut yhä tärkeämpi tekijä.
Hiippakuntasihteeri, teologian tohtori Raine Haikarainen painottaa, että kasvattajalla tulee olla jonkinlainen käsitys siitä, missä mediakulttuurissa mennään. Kirkon työn näkökulmasta on tärkeää nähdä lasten ja nuorten syvimmät tarpeet - ja ne tarpeet, joita kiihkeä mediamaailma ei täytä.
"Työntekijän on tärkeää nähdä naamioiden taakse ja löytää sieltä vielä epävarma nuori ihminen. Aikuisen nälkä on tämän ajan nuorten suurimpia tarpeita, ja tähän tarpeeseen vastuullista aikuisuutta korostava kirkko voi tarjota tärkeää apuaan", muistuttaa Haikarainen.
Eroon sukupuolten arvojärjestyksestä
Tutkijan, valtiotieteen tohtori Sari Näreen mukaan nuorten sukupuolikulttuuria leimaa virtualisoituminen: asiat eivät välttämättä olekaan sitä miltä näyttävät eivätkä tunnukaan siltä miltä niiden olettaisi tuntuvan. Se vaikuttaa myös sukupuolen rakentumiseen ja kokemukseen sukupuolesta. Sukupuolten rajat yhtäältä liukenevat, ja toisaalta sukupuolisuus uhkaa kaventua yksipuoliseen suuntaan. Näre pohtiikin, veisikö sukupuolisensitiivinen kasvatustyö oikeaan suuntaan.
"Siinä lähtökohtana on tyttöjen ja poikien erilaisuuden tunnistaminen ilman, että sukupuoliin liittyviä eroja asetetaan arvojärjestykseen. Sukupuolineutraalissa otteessahan käy helposti niin, että normiksi otetaan miessukupuolelle ominaisempi toiminta, jolloin varsinkin tyttöjen tarpeet sivuutetaan. Sukupuolisensitiivinen kasvatustyö tarkoittaa tyttöjen ja poikien erityistarpeiden ja -ongelmien tunnistamista ja heidän tukemistaan nämä tarpeet huomioiden", selventää Näre. (KT 7.9.2006 mm, vs)
LISÄTIETOJA:
Jumalan silmissä kaunis. Tytöt ja pojat kirkon kasvatuksen painopisteenä 2006-2008. Artikkelikokoelma, toim. Leena Heinonen, Eero Jokela ja Jouko Porkka. Kirkkohallitus, kirkon kasvatus ja nuorisotyö. Tilaukset: [email protected]
Kirkkohallitus, kasvatuksen ja nuorisotyön yksikkö: johtaja Marja-Leena Toivanen puh. (09) 180 2492 ja 050 346 9041, ja työalasihteeri Heli Savolainen, puh. (09) 1802 211
Helsingin tuomiokapituli: hiippakuntasihteerit Leena Heinonen ja Raine Haikairainen, puh. (09) 2340 3000
Jumalan silmissä kaunis -painopisteen sisältösihteeri, pastori Eero Jokela, puh. 044 9060 660
www.kaunis.info
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaupallinen maailma elää pinnallisuudesta ,eikä se välitä hiukkaakaan ,mitä se aiheuttaa nuorisolle toiminnallaan.
Bisnes is bisnes ,eikä siihen saa sekoittaa tunteellisuutta.Ainoa tunteita herättävä arvo bisnekselle on profit ,muu on haihattelua.
Mitä enemmän saadaan nuoriso olemaan huolissaan ulkonäöstään ,sitä enemmän kassa kilisee.Ette tule voittamaan bisneksen mahtia.Näin se vaan on.
Kirkko on tukahduttanut länsimaista seksuaalisuutta sitte Rooman kukoistuksen lähes 2000 vuoden ajan. Eiköhän ole aika palata antiikin avoimeen seksuaalisuuteen pikkuhiljaa. Se ei ole pahasta kenellekään.
Minäkin lapsena piiskattu ja pahana kasvatettu en osannut itseäni rakastaa enkä ymmärtänyt miten joku voi mua rakastaa.Seksuaalisuus tuntui hävettävältä ja väärältä.hain hyväksymistä sen kautta,kun en voinut hyväksyä itseäni.Oman ruumiin rakastaminen on vaikeaa sellaisen kohtelun jälkeen.Helliminen ja silittäminen ja paijaaminen ovat nyt in ja tuhlaan rakkautta läheisiini nyt kun vasta 40 vuotiaana osaan arvostaa itseäni.paljon meni vuosia hukkaan pahan olon kanssa.Nyt tiedän että on oikeus kieltäytyä ja olla silti oikeassa ja arvokas.Teette varmaan hyvää työtä.Mua olis ehkä ahdistanut pukeutua murrosikäisenä hullutteluvaatteisiin, kun oma appearance oli niin pilkuntarkkaa siihen aikaan.