Onko tosiaan, asiat nykymaailman, vaan sitä, miltäne ulkoisesti näyttää, eikö koskaan pintaa syvempää vois ajatustaan käyttää?
Onko oma etu joka asian, se tärkein joka elämää, eteenpäin voi siivittää, eikö etu läheisten, rinnalle tois sivittäjää enempää?
Maailma kaveruuden on julmaa, selkään puukottaa, voi rakkaintakin ystävää, onko edes olemassa enää kunnollista ystävää?
Kun maailma sua ahdistaa, tuntuu että yksin jäät, katso ylös,
Pohjantähden näät, silloin muista isä taivainen, näkee myös sinun hyvyyden.
Silloin murheet maailman hetkeksi mielestäsi laske, ja mieti pieni olen vaan ja tänne muidenlailla luotu, elämästä nauttimaan.
Niin tyly nykymaailma, tilaa kaikille ei anna,
mut silloin muista, maallinen tää, ketään pitkälle ei kanna.
Onko oma etu joka asian, se tärkein joka elämää, eteenpäin voi siivittää, eikö etu läheisten, rinnalle tois sivittäjää enempää?
Maailma kaveruuden on julmaa, selkään puukottaa, voi rakkaintakin ystävää, onko edes olemassa enää kunnollista ystävää?
Kun maailma sua ahdistaa, tuntuu että yksin jäät, katso ylös,
Pohjantähden näät, silloin muista isä taivainen, näkee myös sinun hyvyyden.
Silloin murheet maailman hetkeksi mielestäsi laske, ja mieti pieni olen vaan ja tänne muidenlailla luotu, elämästä nauttimaan.
Niin tyly nykymaailma, tilaa kaikille ei anna,
mut silloin muista, maallinen tää, ketään pitkälle ei kanna.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvin puettu runolliseen muotoon paljon asiaa!!