Äänestäjän ääni menee hänen kannaltaan hukkaan vain silloin, jos hän antaa sen puolueelle, joka harjoittaa toisenlaista politiikkaa, kuin mitä äänestäjä haluaa. Sen, vuoksi ei pidä uskoa monille puolueille ominaiseen valheelliseen propagandaan eikä uskoa siihen, että sellainen puolue, joka on toiminut toisin, kuin haluat, muuttuisi sellaiseksi kuin toivot.
Itse äänestän puoluetta, joka vaatii EU:lle luovutetun päätösvallan palauttamista takaisin Suomeeen eikä hyväksy Natoon liittymistä ja jolla on puhtaat paperit. Se puolue on tämä Itsenäisyyspuolue.
Itse äänestän puoluetta, joka vaatii EU:lle luovutetun päätösvallan palauttamista takaisin Suomeeen eikä hyväksy Natoon liittymistä ja jolla on puhtaat paperit. Se puolue on tämä Itsenäisyyspuolue.
Vastaukset 11
Vanhimmat
valtiotieteilijällä on homma hanskassa.
Tulostetaanpa juttu kotiarkistoon ja tallennetaan, sitä voi tarvita vastaisuudessakin.
Kiitos kirjoittajalle.
Valtiotieteilijä kertoi asian aukottomasti muutamin sanoin. Tosiaan monen vaalityöhön mukaan tulevan on syytä painaa nuo selkeät sanat mieleensä vaikkapa tekstin tulostaen kuten tuossa yllä jo kehotettiin.
Jokainen maamme EU:hun liittäneille kansan kyykyttäjäpuolueille annettu ään on ainakin minun mielestäni hukkaan mennyt ääni. En halua tukea
nykyistä rikkaiden rikastuttamis- ja köyhien köyhdyttämispolitiikkaa. Tässä suhteessa kok, sdp ja kepu ovat miltei identtiset kolmoset.
Kun henkilö, joka kannattaa Suomen oman päätösvallan ja siis valtiollisen itsenäisyyden palauttamista, äänestää Itsenäisyyspuoluetta, on ääni oikeassa osoitteessa. Näin aion tehdä.
Ääni ei voi mennä hukkaan, jos ei äänestä ollenkaan.
Ainut hukkaan mennyt ääni on vastoin omaa käsitystään annettu ääni. Se on siinä!
Oli teorian laita miten oli, käytännössä ääni menee hukkaan, jos se hukkuu: jos sillä ei ole vaikutusta. Tämän johdosta kaksipuoluejärjestelmissä on lähes mahdotonta uudelle puolueelle saada ääniä. Sama toteutuu myös meidän järjestelmässämme, vaikkakin paljon pienemmässä mittakaavassa. Esimerkiksi vihreä liike nousi jopa puolueeksi asti, ja on nyttemmin vakiinnuttanut paikkansa.
Äänestäminen todellisten preferenssien mukaisesti on tietysti suotavaa, mutta vaatii luottamusta ja sitoutumista. Se saattaa kantaa hedelmään, mutta vasta pitkällä tähtäimellä, tai yhteiskunnallisten murrosten yhteydessä, jolloin puolueen ohjelma nousee ajankohtaiseksi.
Itsenäisyyspuolueen ohjelma on aina ajankohtainen. Se kuitenkaan ei hevin saa ääntään kuuluville, eikä siitä siis median vallan vuoksi voi tuoda julki ohjelmaansa: me emme tiedä yhteiskunnallisesta murroksesta, ja puolueesta joka tarjoaa ratkaisun. Tässä on ongelman ydin.
Silloinhan ääni todella menee hukaan, jos äänestäjä alistuu äänestämään omaa näkemystään vastaan eli on äänestystilanteessa erimieltä itsensä kanssa.
Jos aina meneteltäisiin kuvatulla tavalla, ei todellinen oppositio saisi koskaan ääntään kuuluviin.
Pitää muistaa kaikkien äänten tulevan lasketuiksi. On myös ymmärrettävä, että jos ei jostain syystä nyt niin tulevaisuudessa jokin sellainen poliittinen liike jonka äänimäärä ei riitä edustajan paikkoihin, voi otollisempana ajankohtana siihen yltää.
Sitä päämäärää pönkittää aiempi vaaleissa mukanaolo, jolloin puolueen tunnettavuus ja ohjelma ilman muuta lisääntyvät. Antautumismieliala on aina virhe. Vasta kansan antaman äänestystuloksen jälkeen jaetaan edustajan paikat. EI ennen sitä.
Tulkoon mainituksi, etteivät kolme suurinta EU-Suomen EU-puoluetta ole olleet enää pitkiin aikoihin toisilleen oppositiopuolueita.
Kuten saatoit huomata tekstistäni, olen kyllä periaatteessa samaa mieltä. Sinun kirjoituksesi on kuitenkin poliittisen taistelutahdon värittämä, ja se sinänsä on hyvä. Minä sen sijaan pohdin mahdollisuuksia. Olen itse puolueen jäsen, mutta vain velvollisuuden tunnosta: en usko sen pitkään aikaan kykenevän juuri mihinkään.
Puolueella pitäisi olla valtavat varat, ja keskittyä tiedottamiseen. Jos jokaiseen suomalaiseen kotiin lähettäisiin lyhyt kirjanen kansamme kohtaamasta petoksesta (nyt menetän tässä tieteellisen sävyn, mutta puhuttakoon nyt sitten puoluetovereille), saataisin useampia silmiä avatuksi. Siinäkään tapauksessa menestyksen mahdollisuus olisi kyseenalainen, sillä helppohan puolue olisi jättää täysin muun tiedotuksen ulkopuolelle: taistelu valtamediaa vastaan on hieman epäsuhtainen.
Näin ollen rataisu koittaisi ongelmien paisuessa. Tyytymättömyyttä on paljon, mutta riittääkö se valtamedian syytämän roskan hylkäämiseen tavallisen töissä käyvän kansalaisen kohdalla. Ihmisillä on liian vähän aikaa.
Tästä päästäänkin ehdotukseen: vuorokausi on julistettava 30. tuntiseksi.
Minun tavoitteeni on kaikesta huolimatta pitää liekkiä yllä. Jos se ehdoin tahdoin omien toimesta sammutetaan,tulos ei ainakaan paranisi.
Pitää kuitenkin muistaa, että maaperä tavoitteittemme kannalta on otollinen esim. mielipidemittausten perusteella.
Nykytilanne ei ole suoraan verrannollinen Veikko Vennamon nousuun lähes tyhjästä miltei 20 kansanedustajan vahvuiseksi puolueeksi.
Vennamo oli näkyvä politiikko sodan jälkeisessä Suomessa ja sitä kautta puolueensa näkyvyys oli jopa erinomainen. Nyt tilanne ei ole vastaava, koska IPU pyritään vaikenemaan kuoliaaksi, kuten termi kuuluu.
Niillä eväillä mennään mitä käytettävissä on. Panostetaan omasta pussista hillitysti ja harkitusti. Hanskat tiskiin - periaate ei hevin tule kysymykseenkään. Eräs tavoite on tiedon levittäminen, jossa sentaan on saavutettu varsin kohtuullisia tuloksia.
Ei pidä pelästyä aaltojen suuruudesta, jota meidän ympärillemme lietsotaan. Se on sitä epäuskon näivetystaudin levittämistä, joka lamaannuttaa ja estää tavoitteen toteutumisen. Aikakin on asenne ja näkökulmakysymys. Se jos mikä on ehtymätön luonnonvara, koska sitä tulee aina lisää!
Toimeen olemme tarttuneet - siis jatkakaamme itsenäisyystaisteluamme suomalaisista suurimman osan parhaaksi.