Usko on valhetta!

nimimerkkisi ärsyttää.

Ei mahda mitään.

Tosi on kirjoitti:

nimimerkkisi ärsyttää.

Ei mahda mitään.

No mikä siinä ärsyttää? Kerrohan, jospa vaikka vaihtaisin sen?

Tosikristitty kirjoitti:

No mikä siinä ärsyttää? Kerrohan, jospa vaikka vaihtaisin sen?

se luo mielikuvan henkilöstä, joka katsoo TODELLA olevansa kristitty.
Eli katsoo jollakin tavalla olevansa muiden yläpuolella.

Vrt. "tosi hyvä", "tosi kaunis", "tosi vahva" jne.

Absoluuttisia ilmaisuja. Ja tässä yhteydessä käytettynä toimii mielestäni käyttäjäänsä vastaan.

Siunausta sulle!

Tosi on kirjoitti:

se luo mielikuvan henkilöstä, joka katsoo TODELLA olevansa kristitty.
Eli katsoo jollakin tavalla olevansa muiden yläpuolella.

Vrt. "tosi hyvä", "tosi kaunis", "tosi vahva" jne.

Absoluuttisia ilmaisuja. Ja tässä yhteydessä käytettynä toimii mielestäni käyttäjäänsä vastaan.

Siunausta sulle!

Raamattu sanoo:

"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa?"

Minä olen uskossa, Jumalan Henki todistaa sen. Sillä perusteella olen valinnut nimimerkkini. Ettei se vain sekoittuisi nimikristittyihin.

Tarkoitus ei siis ole olla toisten yläpuolella.

Eiköhän se tästä.

Tosikristitty kirjoitti:

Raamattu sanoo:

"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa?"

Minä olen uskossa, Jumalan Henki todistaa sen. Sillä perusteella olen valinnut nimimerkkini. Ettei se vain sekoittuisi nimikristittyihin.

Tarkoitus ei siis ole olla toisten yläpuolella.

Eiköhän se tästä.

Yleensä kun joku ylistelee olevansa tosikristitty, minulla herää epäilys, että siinä omavanhurskauden perkele kehuu suureen ääneen itseänsä. Usein on kysymyksessä joku täti-ihminen, joka on huolissaan omasta iankaikkisuudestaan.
Jos joku on tosi kristitty, sen toteavat muut, ei niinkään ihminen itse.
Kun asuin nuorena erään suurehkon kaupungin keskustassa, niin kyllä niitä traktaatinjakajia ja uskonnollisia kolpörtöörejä riitti pysäyttelemään minua kadulla ja tiukkaamaan (hengitys toisinaan raadolle haisten): "Oletko uskossa?" Tai "Oletko pelastunut?" Tai "Miten on sisaren sielun laita?"
Opin kyllä pian kyselemään heiltä, olivatko he itse uskossa - kaikessa tosikkoudessaan - ja miten oli heidän uskonelämänsä laita? Kiusasiko perkele useinkin heitä ja minkälaisilla synneillä? Entä omavanhurskauden perkele, joka aina asettaa ansojaan ja saa kristityn pitämään itseään muita parempana kilvoitelijana, kiusasiko se?
Useita kertoja sattui, että kun minä vasta pääsin alkuun, kolpörtöörit lähtivät, karkuun. Olin sopimaton kala tai he olivat huonoja kalastajia. Mitätäpä tulivat ahdistelemaan kilttiä nuorta naista (he näet usein olivat miehiä).
Minä olen yleensä pettynyt kaikkiin tämän maailman omahyväisiin "tosikristityihin", jotka usein katsovat, että Kristus saa olla kiitollinen, kun Hän on heidän kaltaisistaan hyvistä ihmisistä saanut kannattajia.
Tosikiristittyjä olen usein löytänyt ihmisistä, jotka ovat niin aidosti tosikristittyjä, etteivät huomaa sitä lainkaan itse. Vaan pikemminkin huomaavat sen - jos yleensä huomaavat -, miten huonosti he ovat leiviskäänsä käyttäneet, vaikka paljon enemmän olisivat voineet niillä lahjoilla tehdä, mitä ovat Jumalalta saaneet.
Tosikristityt eivät aina saarnaa jumalansanaa, vaan auttavat pulassa olevia lähimmäisiään ja saavat näistä puolestaan rukoilijoita.
Tunnen joitakin ihmisiä, joita pidän tosikristittyinä.
Eräs heistä on alkoholisti, joka on kovin heikko taistelemaan viinapirun kanssa, mutta on hyväsydämisimpiä ihmisiä, mitä tunnen. Hän kamppailee uskon kanssa ja on ajoittain kuivilla. Hänen nykyhetkeään en tiedä. Hän auttaa asunnottomia ja antaa heille syötävää, vie heitä hoitoon ja toisinaan sanankin kuuloon.

Tosikristitty kirjoitti:

Raamattu sanoo:

"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa?"

Minä olen uskossa, Jumalan Henki todistaa sen. Sillä perusteella olen valinnut nimimerkkini. Ettei se vain sekoittuisi nimikristittyihin.

Tarkoitus ei siis ole olla toisten yläpuolella.

Eiköhän se tästä.

todellisen kristityn tarvitse kyseenalaisen nimimerkin avulla yrittää nostattaa itseään.

Kirjoitukset puhuvat puolestaan.

Mieluummin luen nimimerkin "Reppana" kirjoitusta kuin nimimerkin "Tosikristitty" aivan saman sisältöistä kirjoitusta.

Mutta...

Kukin taaplaa tyylillään.

Tosi on kirjoitti:

todellisen kristityn tarvitse kyseenalaisen nimimerkin avulla yrittää nostattaa itseään.

Kirjoitukset puhuvat puolestaan.

Mieluummin luen nimimerkin "Reppana" kirjoitusta kuin nimimerkin "Tosikristitty" aivan saman sisältöistä kirjoitusta.

Mutta...

Kukin taaplaa tyylillään.

Nimimerkki ei tee ketään paremmaksi eikä huonommaksi.

Mikäli nimimerkkini ärsyttää, vaihdan sen. Olen todellakin erittäin onnellinen, jos nimimerkin vaihto auttaa jotakuta lukemaan tekstejä suuremmalla antaumuksella.

Ikävä todeta, mutta joukossamme on paljon henkilöitä, jotka kuuluvat kirkkoon eikä heidän elämänsä todellakaan todista heidän olevan Jumalalle antautuneita kristittyjä.

Uskon että saamme toinen toistemme kirjoituksista enemmän irti jos rakastamme toisiamme.

Tosikristitty kirjoitti:

Nimimerkki ei tee ketään paremmaksi eikä huonommaksi.

Mikäli nimimerkkini ärsyttää, vaihdan sen. Olen todellakin erittäin onnellinen, jos nimimerkin vaihto auttaa jotakuta lukemaan tekstejä suuremmalla antaumuksella.

Ikävä todeta, mutta joukossamme on paljon henkilöitä, jotka kuuluvat kirkkoon eikä heidän elämänsä todellakaan todista heidän olevan Jumalalle antautuneita kristittyjä.

Uskon että saamme toinen toistemme kirjoituksista enemmän irti jos rakastamme toisiamme.

"Mikäli nimimerkkini ärsyttää, vaihdan sen. Olen todellakin erittäin onnellinen, jos nimimerkin vaihto auttaa jotakuta lukemaan tekstejä suuremmalla antaumuksella."

uskon käyvän.

Nykyinen nimimerkkisi todellakin ärsyttää minua uskovaisena - saati sitten ei-uskovaista. Näin ainakin luulisin.

Mieti jokin nimimerkki, joka ehkä ilmaisee sen, että olet uskossa, mutta hieman neutraalimmalla tavalla kuin nimimerkki "Tosikristitty".

Eerika kirjoitti:

Yleensä kun joku ylistelee olevansa tosikristitty, minulla herää epäilys, että siinä omavanhurskauden perkele kehuu suureen ääneen itseänsä. Usein on kysymyksessä joku täti-ihminen, joka on huolissaan omasta iankaikkisuudestaan.
Jos joku on tosi kristitty, sen toteavat muut, ei niinkään ihminen itse.
Kun asuin nuorena erään suurehkon kaupungin keskustassa, niin kyllä niitä traktaatinjakajia ja uskonnollisia kolpörtöörejä riitti pysäyttelemään minua kadulla ja tiukkaamaan (hengitys toisinaan raadolle haisten): "Oletko uskossa?" Tai "Oletko pelastunut?" Tai "Miten on sisaren sielun laita?"
Opin kyllä pian kyselemään heiltä, olivatko he itse uskossa - kaikessa tosikkoudessaan - ja miten oli heidän uskonelämänsä laita? Kiusasiko perkele useinkin heitä ja minkälaisilla synneillä? Entä omavanhurskauden perkele, joka aina asettaa ansojaan ja saa kristityn pitämään itseään muita parempana kilvoitelijana, kiusasiko se?
Useita kertoja sattui, että kun minä vasta pääsin alkuun, kolpörtöörit lähtivät, karkuun. Olin sopimaton kala tai he olivat huonoja kalastajia. Mitätäpä tulivat ahdistelemaan kilttiä nuorta naista (he näet usein olivat miehiä).
Minä olen yleensä pettynyt kaikkiin tämän maailman omahyväisiin "tosikristityihin", jotka usein katsovat, että Kristus saa olla kiitollinen, kun Hän on heidän kaltaisistaan hyvistä ihmisistä saanut kannattajia.
Tosikiristittyjä olen usein löytänyt ihmisistä, jotka ovat niin aidosti tosikristittyjä, etteivät huomaa sitä lainkaan itse. Vaan pikemminkin huomaavat sen - jos yleensä huomaavat -, miten huonosti he ovat leiviskäänsä käyttäneet, vaikka paljon enemmän olisivat voineet niillä lahjoilla tehdä, mitä ovat Jumalalta saaneet.
Tosikristityt eivät aina saarnaa jumalansanaa, vaan auttavat pulassa olevia lähimmäisiään ja saavat näistä puolestaan rukoilijoita.
Tunnen joitakin ihmisiä, joita pidän tosikristittyinä.
Eräs heistä on alkoholisti, joka on kovin heikko taistelemaan viinapirun kanssa, mutta on hyväsydämisimpiä ihmisiä, mitä tunnen. Hän kamppailee uskon kanssa ja on ajoittain kuivilla. Hänen nykyhetkeään en tiedä. Hän auttaa asunnottomia ja antaa heille syötävää, vie heitä hoitoon ja toisinaan sanankin kuuloon.

Säästyi aikaa ja vaivaa, sillä uskon että olet minua nopeampi näppiksellä.
Muuten... suhteellisen korkealle kehittynyt sielu useasti saattaa valita jonkun "vähäosaisen" henkilön elämän (vrt. pulihenkilö), jossa on mahdollisuus paremmin kehittyä vielä hienommalle tasolle. Heissä on paljon hienoja miehiä ja naisia. Kyllähän usko näkyy teoissa, sanoissa ja ajatuksissa.

Eerika kirjoitti:

Yleensä kun joku ylistelee olevansa tosikristitty, minulla herää epäilys, että siinä omavanhurskauden perkele kehuu suureen ääneen itseänsä. Usein on kysymyksessä joku täti-ihminen, joka on huolissaan omasta iankaikkisuudestaan.
Jos joku on tosi kristitty, sen toteavat muut, ei niinkään ihminen itse.
Kun asuin nuorena erään suurehkon kaupungin keskustassa, niin kyllä niitä traktaatinjakajia ja uskonnollisia kolpörtöörejä riitti pysäyttelemään minua kadulla ja tiukkaamaan (hengitys toisinaan raadolle haisten): "Oletko uskossa?" Tai "Oletko pelastunut?" Tai "Miten on sisaren sielun laita?"
Opin kyllä pian kyselemään heiltä, olivatko he itse uskossa - kaikessa tosikkoudessaan - ja miten oli heidän uskonelämänsä laita? Kiusasiko perkele useinkin heitä ja minkälaisilla synneillä? Entä omavanhurskauden perkele, joka aina asettaa ansojaan ja saa kristityn pitämään itseään muita parempana kilvoitelijana, kiusasiko se?
Useita kertoja sattui, että kun minä vasta pääsin alkuun, kolpörtöörit lähtivät, karkuun. Olin sopimaton kala tai he olivat huonoja kalastajia. Mitätäpä tulivat ahdistelemaan kilttiä nuorta naista (he näet usein olivat miehiä).
Minä olen yleensä pettynyt kaikkiin tämän maailman omahyväisiin "tosikristityihin", jotka usein katsovat, että Kristus saa olla kiitollinen, kun Hän on heidän kaltaisistaan hyvistä ihmisistä saanut kannattajia.
Tosikiristittyjä olen usein löytänyt ihmisistä, jotka ovat niin aidosti tosikristittyjä, etteivät huomaa sitä lainkaan itse. Vaan pikemminkin huomaavat sen - jos yleensä huomaavat -, miten huonosti he ovat leiviskäänsä käyttäneet, vaikka paljon enemmän olisivat voineet niillä lahjoilla tehdä, mitä ovat Jumalalta saaneet.
Tosikristityt eivät aina saarnaa jumalansanaa, vaan auttavat pulassa olevia lähimmäisiään ja saavat näistä puolestaan rukoilijoita.
Tunnen joitakin ihmisiä, joita pidän tosikristittyinä.
Eräs heistä on alkoholisti, joka on kovin heikko taistelemaan viinapirun kanssa, mutta on hyväsydämisimpiä ihmisiä, mitä tunnen. Hän kamppailee uskon kanssa ja on ajoittain kuivilla. Hänen nykyhetkeään en tiedä. Hän auttaa asunnottomia ja antaa heille syötävää, vie heitä hoitoon ja toisinaan sanankin kuuloon.

Mutta nicki Tosikristitty ei tulisi mieleeni itse ottaa ja olet oikeassa nimestä tulevaan outoon hehkuun. Nimeen liittyy myös valtava vastuu.

Mielestäni ainoa kunnon tosikristitty oli ja on vain Jeesus. Kukaan muu ei pääse lähellekään. Siksi Jeesus meissä saisikin ottaa enemmän sijaa.

Tosikristitty kirjoitti:

Nimimerkki ei tee ketään paremmaksi eikä huonommaksi.

Mikäli nimimerkkini ärsyttää, vaihdan sen. Olen todellakin erittäin onnellinen, jos nimimerkin vaihto auttaa jotakuta lukemaan tekstejä suuremmalla antaumuksella.

Ikävä todeta, mutta joukossamme on paljon henkilöitä, jotka kuuluvat kirkkoon eikä heidän elämänsä todellakaan todista heidän olevan Jumalalle antautuneita kristittyjä.

Uskon että saamme toinen toistemme kirjoituksista enemmän irti jos rakastamme toisiamme.

Olin turhan jyrkkäsanainen eilen ja olen pahoillani. Täällä internetissä ollaan niin kasvottomia, että joskus tulee sanottua liiankin kärjekkäästi. Ei minulla ole halua ketään loukata. Ja jos on mielestään vilpitön ja tosissaan uskossaan, niin kyllä silloin tosiuskova on.