mitä jos...

Stafroty kirjoitti:

Jumala      


Tiede ei sitä ole kyennyt todistamaan, että onko vaiko eikö, eikä se sen koommin ole

asiaan keskittynyt,kuin vain kieltämään asian. Uskonnot ja lähinnä uskovaiset tuovat julki

totuuttansa, missä jumala on jokin ylhäällä taivaissa oleva persoonallisuus..

Mitä jos jumala, miten se raamatussa ja uskonnoissa yleensäkin kuvataan, onkin jotain

muuta kuin mitä valtaväestö väittää sen olevan, koska heidän tavallaan se ei käy järkeen

millään tapaa, vaan vaatii uskomaan johonkin mikä on vastoin ymmärrystä, se vaatii

väkivaltaa älyä ja ymmärrystä vastaan, jotta se sopisi ajatusmaailmaan, ja usein, suuri

stressi tai muu suuri menetys sitten ajaa ihmiset epätoivoon, jossa sitten haetaan lohtua

ja jostain sitä sitten saadaankin..


Mutta mitä jos, se jumala onkin todellakin jotain, millä on valta tuoda onnea, valta tuoda

onnettomuutta, valta tuoda himoa, valta mihin vain, mitä mielessä ihminen kokee.. mitä jos

sillä jumalalla tarkoitetaankin ihmisen omaa mieltä. Sitähän ei voida suoraan ihmisille

sanoa, että sun ajattelutavoissasi on jotain vikaa tai muuta, vaan se on tarvinnut ja

tarvii nykyäänkin kertoa vertauskuvin, ja jumala on tähän tarkoitukseen täydellinen

tuntematon asia, mistä ei ole mitään tietoa kuitenkaan. Se siis onkin vertauskuva, josta

meidän pitäisi tajuta, että jumalalla tarkoitetaan mieltämme.
Me teemme omin ajatuksimme itsemme onnelliseksi tai onnettomiksi, tunnemme himoa, tai

vihaa mitä vain.. ei tarvitse ajatella kuin positiivisesti, on onnellinen, ei tarvitse

ajatella kuin negatiivisesti jostain kokemastaan, on onneton, ei tarvitse ajatella kuin

pahaa jostain ihmisestä, vihaa tätä tai ei pidä hänestä sillä hetkellä, ajattelet

seksuaalisesti jotain, ja kiihotut.. Siis valta viedä ihmismieltä tunnetilasta toiseen..
Ihmisen on siis tajuttava, että hänen on valjastettava ajatuskulkunsa omaan komentoonsa,

tarkkailtava jatkuvasti mitä ajattelee, jos ajattelee ollenkaan, sillä jumala luo kuin

myös voi tuhotakin, omat kuvitelmansa. Mieli tunnetusti rakentaa hirmuisia

ajatusrakenteita vaikka mistä, kuvittelee kaikenmoisia asioita, jotka sitten myöhemmin

osoittautuu harhaksi, jonka mieli on kantajalleen tehnyt. ne ajatusrakennelmat ja muut

pitää pyrkiä tuhoamaan ja estämään syntymästä, varsinkin jos ne ovat negatiivisia.

"Minä olen se joka minä olen, olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen jumala" - kun

lukija lukee tuon kohdan raamatusta, hän käy nuo sanat lävitse mielessään, eikä käy edes

mielessä, että mitä jos todellakin, minä, lukija olenkin itseni jumala, ja ajatusteni

herra, joilla kaiken kokemani muutan joko hyväksi tai pahaksi, tai miksikä vain.

esimerkkinä voitaisiin tästä jumala asiasta, miten olemme alkaneet uskomaan itsemme

ulkopuoliseen jumalaan:

mies X tietää ja ymmärtää miten jokin asia on, kuitenkin hänellä on ystävä, joka sanoo,

että asia on toisin. Mies ei usko ystäväänsä, joka väittää jotain missä ei hänen mielensä

mukaan ole mitään tolkkua. Paikalle saapuu toinen joka väittää samaa, että X on väärässä,

ja tämän ystävä oikeassa, että X ei vain ymmärrä..
X ei usko, mutta alkaa epäilemään itseään. Paikalle saapuu vielä 2 muuta jotka vahvistavat

2:n aiemman väitteet oikeiksi. X taipuu siinä vaiheessa muiden kannalle, koska kaikki ovat

sitä mieltä että asia on niin ja niin, ei hän yksin voi siis olla oikeassa..
Näin hän lakkasi luottamasta itseensä, vaikka sisimmässään tunsi olevansa oikeassa ja

ymmärtävänsä asian, nyt hän ei ymmärrä, mutta uskoo olevansa oikeassa muiden mukana. Näin

meille jokaiselle käy lapsena.

Stafroty 15.9-2006

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä