on yksi ja sama, luotiinko maailma vai tapahtuiko kaikki evoluutioteorian mukaan, sillä EI ole väliä, vaan VAIN nykyhetki merkitsee, turha jostain menneestä on kinata.
sitten pikku tarina.
Jumala
Tiede ei sitä ole kyennyt todistamaan, että onko vaiko eikö, eikä se sen koommin ole
asiaan keskittynyt,kuin vain kieltämään asian. Uskonnot ja lähinnä uskovaiset tuovat julki
totuuttansa, missä jumala on jokin ylhäällä taivaissa oleva persoonallisuus..
Mitä jos jumala, miten se raamatussa ja uskonnoissa yleensäkin kuvataan, onkin jotain
muuta kuin mitä valtaväestö väittää sen olevan, koska heidän tavallaan se ei käy järkeen
millään tapaa, vaan vaatii uskomaan johonkin mikä on vastoin ymmärrystä, se vaatii
väkivaltaa älyä ja ymmärrystä vastaan, jotta se sopisi ajatusmaailmaan, ja usein, suuri
stressi tai muu suuri menetys sitten ajaa ihmiset epätoivoon, jossa sitten haetaan lohtua
ja jostain sitä sitten saadaankin..
Mutta mitä jos, se jumala onkin todellakin jotain, millä on valta tuoda onnea, valta tuoda
onnettomuutta, valta tuoda himoa, valta mihin vain, mitä mielessä ihminen kokee.. mitä jos
sillä jumalalla tarkoitetaankin ihmisen omaa mieltä. Sitähän ei voida suoraan ihmisille
sanoa, että sun ajattelutavoissasi on jotain vikaa tai muuta, vaan se on tarvinnut ja
tarvii nykyäänkin kertoa vertauskuvin, ja jumala on tähän tarkoitukseen täydellinen
tuntematon asia, mistä ei ole mitään tietoa kuitenkaan. Se siis onkin vertauskuva, josta
meidän pitäisi tajuta, että jumalalla tarkoitetaan mieltämme.
Me teemme omin ajatuksimme itsemme onnelliseksi tai onnettomiksi, tunnemme himoa, tai
vihaa mitä vain.. ei tarvitse ajatella kuin positiivisesti, on onnellinen, ei tarvitse
ajatella kuin negatiivisesti jostain kokemastaan, on onneton, ei tarvitse ajatella kuin
pahaa jostain ihmisestä, vihaa tätä tai ei pidä hänestä sillä hetkellä, ajattelet
seksuaalisesti jotain, ja kiihotut.. Siis valta viedä ihmismieltä tunnetilasta toiseen..
Ihmisen on siis tajuttava, että hänen on valjastettava ajatuskulkunsa omaan komentoonsa,
tarkkailtava jatkuvasti mitä ajattelee, jos ajattelee ollenkaan, sillä jumala luo kuin
myös voi tuhotakin, omat kuvitelmansa. Mieli tunnetusti rakentaa hirmuisia
ajatusrakenteita vaikka mistä, kuvittelee kaikenmoisia asioita, jotka sitten myöhemmin
osoittautuu harhaksi, jonka mieli on kantajalleen tehnyt. ne ajatusrakennelmat ja muut
pitää pyrkiä tuhoamaan ja estämään syntymästä, varsinkin jos ne ovat negatiivisia.
"Minä olen se joka minä olen, olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen jumala" - kun
lukija lukee tuon kohdan raamatusta, hän käy nuo sanat lävitse mielessään, eikä käy edes
mielessä, että mitä jos todellakin, minä, lukija olenkin itseni jumala, ja ajatusteni
herra, joilla kaiken kokemani muutan joko hyväksi tai pahaksi, tai miksikä vain.
esimerkkinä voitaisiin tästä jumala asiasta, miten olemme alkaneet uskomaan itsemme
ulkopuoliseen jumalaan:
mies X tietää ja ymmärtää miten jokin asia on, kuitenkin hänellä on ystävä, joka sanoo,
että asia on toisin. Mies ei usko ystäväänsä, joka väittää jotain missä ei hänen mielensä
mukaan ole mitään tolkkua. Paikalle saapuu toinen joka väittää samaa, että X on väärässä,
ja tämän ystävä oikeassa, että X ei vain ymmärrä..
X ei usko, mutta alkaa epäilemään itseään. Paikalle saapuu vielä 2 muuta jotka vahvistavat
2:n aiemman väitteet oikeiksi. X taipuu siinä vaiheessa muiden kannalle, koska kaikki ovat
sitä mieltä että asia on niin ja niin, ei hän yksin voi siis olla oikeassa..
Näin hän lakkasi luottamasta itseensä, vaikka sisimmässään tunsi olevansa oikeassa ja
ymmärtävänsä asian, nyt hän ei ymmärrä, mutta uskoo olevansa oikeassa muiden mukana. Näin
meille jokaiselle käy lapsena.
Stafroty 15.9-2006
sitten pikku tarina.
Jumala
Tiede ei sitä ole kyennyt todistamaan, että onko vaiko eikö, eikä se sen koommin ole
asiaan keskittynyt,kuin vain kieltämään asian. Uskonnot ja lähinnä uskovaiset tuovat julki
totuuttansa, missä jumala on jokin ylhäällä taivaissa oleva persoonallisuus..
Mitä jos jumala, miten se raamatussa ja uskonnoissa yleensäkin kuvataan, onkin jotain
muuta kuin mitä valtaväestö väittää sen olevan, koska heidän tavallaan se ei käy järkeen
millään tapaa, vaan vaatii uskomaan johonkin mikä on vastoin ymmärrystä, se vaatii
väkivaltaa älyä ja ymmärrystä vastaan, jotta se sopisi ajatusmaailmaan, ja usein, suuri
stressi tai muu suuri menetys sitten ajaa ihmiset epätoivoon, jossa sitten haetaan lohtua
ja jostain sitä sitten saadaankin..
Mutta mitä jos, se jumala onkin todellakin jotain, millä on valta tuoda onnea, valta tuoda
onnettomuutta, valta tuoda himoa, valta mihin vain, mitä mielessä ihminen kokee.. mitä jos
sillä jumalalla tarkoitetaankin ihmisen omaa mieltä. Sitähän ei voida suoraan ihmisille
sanoa, että sun ajattelutavoissasi on jotain vikaa tai muuta, vaan se on tarvinnut ja
tarvii nykyäänkin kertoa vertauskuvin, ja jumala on tähän tarkoitukseen täydellinen
tuntematon asia, mistä ei ole mitään tietoa kuitenkaan. Se siis onkin vertauskuva, josta
meidän pitäisi tajuta, että jumalalla tarkoitetaan mieltämme.
Me teemme omin ajatuksimme itsemme onnelliseksi tai onnettomiksi, tunnemme himoa, tai
vihaa mitä vain.. ei tarvitse ajatella kuin positiivisesti, on onnellinen, ei tarvitse
ajatella kuin negatiivisesti jostain kokemastaan, on onneton, ei tarvitse ajatella kuin
pahaa jostain ihmisestä, vihaa tätä tai ei pidä hänestä sillä hetkellä, ajattelet
seksuaalisesti jotain, ja kiihotut.. Siis valta viedä ihmismieltä tunnetilasta toiseen..
Ihmisen on siis tajuttava, että hänen on valjastettava ajatuskulkunsa omaan komentoonsa,
tarkkailtava jatkuvasti mitä ajattelee, jos ajattelee ollenkaan, sillä jumala luo kuin
myös voi tuhotakin, omat kuvitelmansa. Mieli tunnetusti rakentaa hirmuisia
ajatusrakenteita vaikka mistä, kuvittelee kaikenmoisia asioita, jotka sitten myöhemmin
osoittautuu harhaksi, jonka mieli on kantajalleen tehnyt. ne ajatusrakennelmat ja muut
pitää pyrkiä tuhoamaan ja estämään syntymästä, varsinkin jos ne ovat negatiivisia.
"Minä olen se joka minä olen, olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen jumala" - kun
lukija lukee tuon kohdan raamatusta, hän käy nuo sanat lävitse mielessään, eikä käy edes
mielessä, että mitä jos todellakin, minä, lukija olenkin itseni jumala, ja ajatusteni
herra, joilla kaiken kokemani muutan joko hyväksi tai pahaksi, tai miksikä vain.
esimerkkinä voitaisiin tästä jumala asiasta, miten olemme alkaneet uskomaan itsemme
ulkopuoliseen jumalaan:
mies X tietää ja ymmärtää miten jokin asia on, kuitenkin hänellä on ystävä, joka sanoo,
että asia on toisin. Mies ei usko ystäväänsä, joka väittää jotain missä ei hänen mielensä
mukaan ole mitään tolkkua. Paikalle saapuu toinen joka väittää samaa, että X on väärässä,
ja tämän ystävä oikeassa, että X ei vain ymmärrä..
X ei usko, mutta alkaa epäilemään itseään. Paikalle saapuu vielä 2 muuta jotka vahvistavat
2:n aiemman väitteet oikeiksi. X taipuu siinä vaiheessa muiden kannalle, koska kaikki ovat
sitä mieltä että asia on niin ja niin, ei hän yksin voi siis olla oikeassa..
Näin hän lakkasi luottamasta itseensä, vaikka sisimmässään tunsi olevansa oikeassa ja
ymmärtävänsä asian, nyt hän ei ymmärrä, mutta uskoo olevansa oikeassa muiden mukana. Näin
meille jokaiselle käy lapsena.
Stafroty 15.9-2006
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan hyviä ajatuksia sinulla oli.
Ajatteleppa vielä siten, että Jeesus löysi oikean oivalluksen juuri noin.
Me voimme löytää itsellemme omamme samaan tapaan kuin hän.
Mutta siihen me saamme Raamatun sanasta ikäänkuin "muutaman pisteen vihjeitä". Niin, että nuo luetut asiat itse eivät ole välttämättä se totuus, mutta niiden kautta on reitti totuutta kohden.
Uskoa on pysyä yrittämässä ratkoa elämänsä oma osuus itseään varten.
Ja sen uskon kulmakivenä on Raamatun sanasta löytyvät vihjeet.
Niimpä Jeesus Raamatussa on kuin "tavaramerkki" jota me tavoittelemme löytää kaikista asioista.
Arvokkaita asioita ovat ne löydöt, joilla on meihin hyvän kasvusuunnan vaikutukset.
miten nuo asiat tajuaa, minä itse koen uskonnot kiertotieksi, en oikopoluksi. On kuitenkin aivan sama mitä uskontoa lukee ja tutkii ymmärtävällä ja avoimella mielellä koskaan sitä sulkematta, vaikka jokaistakin. Nuo asiat paistaa läpi jokaisesta.
Ja niillä asioilla voidaan myös johtaa harhaan ja johdetaankin jonkun ulkopuolisen tahon tarpeita ajatellen. Tai siis ei itse puhtaalla viisaudella, vaan siihen opittuun asiaan vetoamalla niin, että saadaan jonkinlainen tunnereaktio aikaan jolloin viisaus väistyy ja aletaan toimimaan jonkun tahtomalla tavalla yksilön itsensä sitä tajuamatta..
en oikein usko, että nykyinen meno on sitä, mitä tavaramerkki tahtoi tapahtuvan. ei käynyt se mitä hän toivoi.
Ihmiskunta ihmisineen on mielensä vankeina.
Uskonnot ovat aina häiriintynyttä uskomista johtajien omine päämäärineen.
Usko on oikeaa kun se on sinulle ihan oma juttusi.
Just!
Uskon asiassa on molemmat puolet.
Ensin on sen itseen liityvä puoli ja toisekseen on itsemme ulkopuolisten asioiden liityminen meihin.
Tosiaan se mitä sanoit Jeesuksen "tarkoituksesta" olisi toteutunut::::::
Siihen voikin sanoa että kyllä että ei, molemmin.
Jeesus opetti säännöt.Säännöt kyllä toimii, vaikka niiden täydellinen hyötyvaikutus ei olisikaan maksimissaan jokaisen kohdalla.
Jokainen saa nyt niistä neuvoista hyötyä miten kukin itse katsoo mielestään aiheeliseksi.
Ihan vapaasti kukin!