Elämä on mielestäni vitsi. Usein ei tiedä pitäisikö nauraa, vai itkeä ja nauraa. Ongelma on siinä että en ole vielä keksinyt onko kyseinen vitsi hyvä vai huono. Harvinaisen lapselliselta ja typerältä vitsiltä se on viime aikoina tuntunut, mitä nyt maailman tapahtumia olen sivusilmällä seurannut. Ihminen on vitsin huipentuma;se tietty kohta lopussa jolloin vitsin kuuleva hörähtää raikuvaan nauruun. Ihminen on marionettinukke. Itsekeskeisyys vetelee maanisesti naruista ahneuden lyödessä tahtia patarummulla. Se on meidän kaikkien osa tässä komediassa. Siitä ei pääse eroon yhdenkään mielikuvitusolennon antaman armahduksen avulla;ei vaikka kuinka siltä tuntuisi.
Eikö ole sairasta pilaa että meidät ihmiset on tällätty pallon muotoiselle alustalle, jossa elämiseen käytettävä pinta-ala on rajallinen? Hätä ja tuska on väistämätön kun ihmisen kaltaiselta elukalta loppuu tila ja lajitoverilta täytyy laittaa tilan puutteessa nirri pois. Tässä toiminnassa uskontojen kätevyys tulee kaikessa "mahtavuudessaan" esiin. Uskonnot ovat kaiken tämän vitsikkyyden suuri peruskivi. Jumalia on yhä monta kuin uskovaisiakin. Jostain kumman syystä, kaikkea todennäköisyyttä uhmaten, jokainen uskovainen on sattunut löytämään juuri sen ainoan oikean, heille sopivan jumalan. Mikä suunnatton yhteensattuma!
Jokin kumma voima tuo oikean jumalan, oikean uskovaisen kanssa yhteen. Siitä todisteena uskovaisten ylitsepaisuva vimma ajaa omaa agendaa omien mielikuvitusolentojen ohjastamana. Kuinka niin innostunut ihminen voisi olla väärässä? Minusta on vitsikästä kuinka toinen hihhuli kaataa toisen tornit oman jumalansa ja pyhän sotansa nimeen. Tähän tornin menettänyt hihhuli vastaa aloittamalla oman pyhän sotansa, vaikka kirjassa, johon niin kovasti sanotaan uskovansa, lukee selvin sanoin että poski pitäisi näissä tilanteissa kääntää. Mutta kuulkaas! ei se mitään! Hihhuli kääntää vaan sivua ja löytää toisen kohdan, jossa kerrotaan että kostaakin saa, erityisissä spesiaali-tapauksissa.
Oivia nämä eri uskontojen ohjekirjat. Niistä löytää aina vastauksen ja motiivit omille teoilleen! Ja arvatkaa mitä!? Ei tarvitse ainuttakaan aivonystyrää rasittaa! Melkeinpä liian hyvä juttu ollakseen totta:vastaus ilman ajattelua. Onkohan mahdollista? Hassua kuinka ihminen osaa olla tekopyhä. Jokainen! Sinäkin! Minäkin! Ihmisyyden peruskivi on oman navan vaaliminen. Kaikki rakastavat sitä omaa pikku napaa. Kukapa ei tietäisi tasan tarkkaan oman napansa muotoa, syvyyttä ja hajua. Ihminen on ohelmoitu rakastamaan napaansa. Sen näkee näilläkin palstoilla, kun kukaan ei ole valmis ottamaan vastaan, vain tuputtamaan. Minä olen oikeassa ja siksi minun ei tarvits ottaa vastaan. Eikös?
Eikö ole sairasta pilaa että meidät ihmiset on tällätty pallon muotoiselle alustalle, jossa elämiseen käytettävä pinta-ala on rajallinen? Hätä ja tuska on väistämätön kun ihmisen kaltaiselta elukalta loppuu tila ja lajitoverilta täytyy laittaa tilan puutteessa nirri pois. Tässä toiminnassa uskontojen kätevyys tulee kaikessa "mahtavuudessaan" esiin. Uskonnot ovat kaiken tämän vitsikkyyden suuri peruskivi. Jumalia on yhä monta kuin uskovaisiakin. Jostain kumman syystä, kaikkea todennäköisyyttä uhmaten, jokainen uskovainen on sattunut löytämään juuri sen ainoan oikean, heille sopivan jumalan. Mikä suunnatton yhteensattuma!
Jokin kumma voima tuo oikean jumalan, oikean uskovaisen kanssa yhteen. Siitä todisteena uskovaisten ylitsepaisuva vimma ajaa omaa agendaa omien mielikuvitusolentojen ohjastamana. Kuinka niin innostunut ihminen voisi olla väärässä? Minusta on vitsikästä kuinka toinen hihhuli kaataa toisen tornit oman jumalansa ja pyhän sotansa nimeen. Tähän tornin menettänyt hihhuli vastaa aloittamalla oman pyhän sotansa, vaikka kirjassa, johon niin kovasti sanotaan uskovansa, lukee selvin sanoin että poski pitäisi näissä tilanteissa kääntää. Mutta kuulkaas! ei se mitään! Hihhuli kääntää vaan sivua ja löytää toisen kohdan, jossa kerrotaan että kostaakin saa, erityisissä spesiaali-tapauksissa.
Oivia nämä eri uskontojen ohjekirjat. Niistä löytää aina vastauksen ja motiivit omille teoilleen! Ja arvatkaa mitä!? Ei tarvitse ainuttakaan aivonystyrää rasittaa! Melkeinpä liian hyvä juttu ollakseen totta:vastaus ilman ajattelua. Onkohan mahdollista? Hassua kuinka ihminen osaa olla tekopyhä. Jokainen! Sinäkin! Minäkin! Ihmisyyden peruskivi on oman navan vaaliminen. Kaikki rakastavat sitä omaa pikku napaa. Kukapa ei tietäisi tasan tarkkaan oman napansa muotoa, syvyyttä ja hajua. Ihminen on ohelmoitu rakastamaan napaansa. Sen näkee näilläkin palstoilla, kun kukaan ei ole valmis ottamaan vastaan, vain tuputtamaan. Minä olen oikeassa ja siksi minun ei tarvits ottaa vastaan. Eikös?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysymys ei ole vitsistä vaan todellisesta helvetistä, Danten kuvaama helvetti on pientä tämän todellisuuden kanssa jota voisi kuvata sanalla irvokkuus.
Mutta mikä tärkeintä, kenenkään ei pidä olla ajattelematta ja oppimatta tästä kokemuksesta oleellista, eli sitä eriytymisen ja yksinäisyyden kokemusta joka kumppuaa materian ja olevaisuuden rakenteista.
Sinulle kuori ja sinussa vaikuttaville hengille siis viesti on tämä: "Mitäs läksitte,kikkulis,kakkulis, mitäs läksitte", nyt saamme tutaa tottelemattomuutemmme ja erehdyksemme "mädäntyneet hetelmät", ei siis pidä ajatella, tuoda ajatusta esiin, ei pidä olla sätkynukkena vaan hallita omaa Itseään, on tajuttava että Ykseys on kotimme, tajuttava se tästä, tässä ja nyt, siksi sinulle ja tausta-joukoillesi(henget) sanon: "Nöyrtykää ja palatkaa takaisin siihen ajatukseen josta lähditte, eli ajattelemattomuuteen--> TE ORJAT".
rjrjrjrh
Kun susta on sairasta pilaa ihmisen tällääminen pallon muotoiselle planeetalle, niin minusta on se on vallan ihmeellistä.
Vielä ihmeellisempää on tietää, että tämä planeetta kiertää auringon ympäri yli sadantuhannen kilsan tuntivauhtia ja tämä aurinkokunta linnunradan keskustaa alle kahdeksansataa tuhatta kilsaa tunnissa. Näin kertoili tähtitieteen dosentti Leenä Tähtinen
Tiede lehdessä nro 9/2005.
Kertoili paljon muutakin ihmeellistä.
Kun aamulla aikaisin menin ulos, katselin nousevaa aurinkoa ja pakkasen huurruttaamaa maanpintaa, joka vähitellen suli lämmön voimasta syksyn värikylläisyyden puhjetessä täyteen loistoonsa valon siivittämänä niin minusta se oli ylen ihmeellistä. Kaiken lisäksi vielä neljä mustarastastasta leikiskeli aamuhämissä keskenään.
Kaikkialla vallitsi täydellinen kauneuden siivittämä harmonia ja sopusointu jossa vain olla ja nauttia ja tuntea suunnatonta ykseyttä koko luomakunnan kanssa yhdenkään sanan, ajatuksen vaivaamatta mieltäni.
Ja pikkuhiljaa päivän velvollisuudet kutsuvat minua tullakseen täytetyiksi omalta osaltani kuten aina ennenkin.
Mitä taas tulee ihmiskunnan historiaan, niin ainahan on käyty sotia vahvemman oikeudella motiivina kaiken arvokkaan ryöstäminen oman yhteisön varallisuuden kerryttämiseksi ja orjatyövoiman saamiseksi rakentamaan vaikkapa mahtavia hautamonumentteja valloittajakuninkaalle/-keisarille.
Ja mihin se on siitä muuttunut. USA halusi vain päästä määräämään Irakin maaperässä olevan öljyn kulkureittiä oman maansa kansalaisen vaurauden ylläpitämiseksi.
Ja USA:han on vain yksi eurooppalaisten harjoittaman siirtomaapoliitiikan karvas hedelmä, jonka seurauksista myös arabikulttuurit ovat saaneet aikoinaan osansa.
Ja Hammurabin laki elää ja voi hyvin jokaisessa ihmismielessä niin kauan kun ihmisen oma tahto ei sitä hylkää.
Niin. Paska on helppo peittää korulauseiden ja romantisoinnin alle.
nöyryyttä...kohtaa todellisuus kuin mies, äläkä valita kuin ämmät.
Angeisti vastaa melkein ruotsin sanaa ångest=ahdistus.
Hmmmmm...harhoissa elävä hihhuli kehottaa kohtaamaan todellisuuden rehellisesti. Mikä meni väärin? Mikä meni väärin?
Miksi otat pohdintani aina valituksena? Miksi tänne ei saa kirjoittaa mitään negatiivista sen olematta mitään valittamista? Olisiko se ihannetilanne että kukaan ei kritisoisi mitään vaan kaikki kirjoittelisi korulauseilla ja tyhjänpäiväisellä sanahelinälää varustettuja satuja?
Voi voi meijän pikku peeloa...
"Elämä on mielestäni vitsi"
amen. Tämän pitemmälle en edes lukenut :)
Itsekin olen tullut sellaiseen tulokseen, että hauskuus on jonkinlainen universumin perimmäinen piirre. Ei tietenkään ainoa. Huumorin löytäminen asioista on hengellisyyttä.
Ja huumorihan käy aina käsikynkkää tragedian kanssa...