(Kauppalehti, 28.11.1988)
"Pankkien jakamien asuntolainojen määrä on kasvanut huimaa vauhtia. Viime vuonna niitä myönnettiin 31,5 miljardia markkaa. Tämän vuoden tammi-kesäkuussa pankit ovat luotottaneet asuntokauppaa 22 miljardin markan edestä. Luku on 62 prosenttia suurempi kuin edellisen vuoden vastaavana aikana. Asuntopolitiikasta vastaava ympäristöministeriö on huolestunut kehityksestä.
Runsas lainatarjonta on osaltaan ratkaisevasti vaikuttanut asuntohintojen nousuun. Muuttuneessa tilanteessa on mietittävä yhteisiä keinoja kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen. Vapaarahoitteisten asuntojen hintojen nousuun johtaneet tekijät on selvitettävä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin asian korjaamiseksi, sanoo ympäristöministeriön asunto-osaston päällikkö Martti Lujanen."
Tonttipula ja kaavoituksen hitaus:
(Kauppalehti, 3.1.1989)
"...Kuntien maapoliittisten keinojen lisääminen ei ole mikään ratkaisu. Virkamiehet haluaisivat lisää valtuuksia, mutta poliittisilla päättäjillä ei ole tähänkään saakka riittänyt rohkeutta niiden käyttöön. Mistä tuo rohkeus nyt syntyisi?
Ongelma on kuntien kaavoitusprosessin hitaus. Yksityisille tahoille pitäisi antaa mahdollisuus laatia kaavoja, joihin kuntien päättävät elimet voisivat ottaa kantaa. Ellei päätöksentekijä pysty tekemään nopeaa päätöstä, kaavaa voisi ryhtyä toteuttamaan. Se toisi kaivattua vauhtia kaavoitukseen."
Kasvava ero rakennuskustannusten ja asuntojen hintojen välillä:
(Kauppalehti, 27.4.1989)
"-Asuntojen hintataso ja rakennuskustannusten taso ovat kaksi eri asiaa. Rakennuskustannusindeksi on nyt noussut 8,9 prosenttia, rakennusmateriaalien vain 8,2 prosenttia, mutta niiden tuotteiden, mitä me myymme vielä sitäkin vähemmän. Niinpä on turha kohdistaa syytöksiä asuntomarkkinoiden ylikuumenemisesta ja hintojen noususta rakennusmateriaaliteollisuutta kohden."
Valtiovallan ja tutkijoiden varoitukset hintakuplasta:
(Kauppalehti, 5.12.1989)
"Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen esimies Pekka Korpinen on tehnyt tilastoanalyysin Suomen asuntojen hinnoista 1970-1988. Malli ennustaa, että hinnat laskevat ensi vuonna 23 prosenttia."
Kiinteistövälittäjien ja pankkien "ennusteet" ja lupaukset:
(Kauppalehti, 13.2.1989)
"Isohanni uskoo, että raha kannattaa edelleenkin pitää kiinni asunnossa. Viime vuonna talletettiin kahden vuoden verottomille talletustileille rahaa 40 miljardia markkaa. Kun talletukset purkautuvat parin vuoden päästä, niin näiden piensäästäjien luontevin tapa sijoittaa varansa on asunnonosto
-Silloin kauppa käy, Isohanni ennustaa"
(Isohanni oli siis Huoneistokeskuksen toimitusjohtaja)
"Spekulantteja vain vähän: Johtaja Antti Tarkka Säästöpankkien Kiinteistönvälitys Oy:stä ei ole huomannut markkinoilla kovinkaan isoja muutoksia. Kauppa pyörii vilkkaasti eri puolilla maata. Odotettua jarruuntumista ei ole tapahtunut vuoden vaihteen jälkeen. Myyntiajoissa on tapahtunut pientä pidentymistä, mutta ne ovat edelleen suhteellisen lyhyitä.
-Oletukseen markkinatilanteen muutoksesta ei ole aihetta, Tarkka sanoo."
(Kauppalehti, 22.2.1990)
"Asuntokauppa on elpymässä ja asuntojen hintataso vakiintumassa. Kysyntää on alkanut ilmaantua riittävästi asuntokaupan vilkastuttamiseen ja saavutetun hintatason pysyttämiseen, vaikka korkotasossa ei pikaisesti mitään tapahtuisikaan.
Tätä mieltä on Säästöpankkien Kiinteistövälityksen johtaja Antti Tarkka, jonka mukaan uutta hintojen nousuvaihetta ei lyhyellä aikavälillä ole näkyvissä.
-Pitemmällä välillä asia näyttää kokonaan toiselta. Jos asuntotuotannon määrä ei pysy riittävällä tasolla, uusi nousukierre saattaa uhata jo vuoden 1991 syksyllä, ennakoi Tarkka.
Kysyntää ylläpitäviä ja hintojen alentumista jarruttavia tekijöitä ovat Tarkan mukaan lähiaikoina inflaatio-odotukset, reaaliansioiden nousu, määräaikaistalletusten erääntyminen, varsinkin pääkaupunkiseutua rasittava työvoimapula, joka tuo yrityksiäkin asuntojen ostajiksi, ostotarpeiden patoutuminen, lainakorkojen verovähennysoikeus sekä haluttomuus myydä alle jo tiedostetun hintatason.
Kysyntää alentaviksi tekijöiksi Tarkka näkee korkean korkotason ja odotukset, että "kohta saa halvemmalla".
Kysyntää ylläpitävät ja alentavat tekijät tasapainottavat tällä hetkellä toisensa. Asuntojen hintojen nousua tai laskua ei Tarkan mukaan ole vähään aikaan odotettavissa."
(Kauppalehti, 13.3.1990)
Nisulan osuuspankin toimitusjohtaja Aimo Ekonen Jyväskylästä suositteli asuntokauppojen tekoa kevään tai kesän aikana, sillä hinnat ovat saavuttaneet pohjalukemansa.
-Asuntomarkkinoilla on nähtävissä ensi vuonna voimakas hinnannousu, joka on nyt jo alkamassa. Merkittävät rakennusliikkeet eivät ole syksyn jälkeen aloittaneet omaa asuntotuotantoaan. Tämä tietää sitä, että ensi vuonna ei valmistu asuntoja kysyntää vastaavasti. Korkotaso on samanaikaisesti tulossa myös laskevaan suuntaan, mikä tietää uutta kiinnostusta asuntoasioihin, Ekonen ennusti.
Tämä vuonna uusien myymättömien asuntojen määrä kasvaa melko suureksi. Ekosen mukaan ostajan on hyvä olla liikkeellä ylitarjontavaiheessa."
(Kauppalehti, 13.3.1990)
"Välittäjä ennustaa maaliskuusta käännekohtaa: Asuntojen hintojen lasku päättymässä"
(Kauppalehti, 19.11.1990)
"Kuluvan vuoden kolmannella neljänneksellä hintojen laskuvauhti pääkaupunkiseudulla hidastui. Välittäjät näkevät tässä merkkejä markkinoiden tasapainottumisesta."
"Pankkien jakamien asuntolainojen määrä on kasvanut huimaa vauhtia. Viime vuonna niitä myönnettiin 31,5 miljardia markkaa. Tämän vuoden tammi-kesäkuussa pankit ovat luotottaneet asuntokauppaa 22 miljardin markan edestä. Luku on 62 prosenttia suurempi kuin edellisen vuoden vastaavana aikana. Asuntopolitiikasta vastaava ympäristöministeriö on huolestunut kehityksestä.
Runsas lainatarjonta on osaltaan ratkaisevasti vaikuttanut asuntohintojen nousuun. Muuttuneessa tilanteessa on mietittävä yhteisiä keinoja kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen. Vapaarahoitteisten asuntojen hintojen nousuun johtaneet tekijät on selvitettävä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin asian korjaamiseksi, sanoo ympäristöministeriön asunto-osaston päällikkö Martti Lujanen."
Tonttipula ja kaavoituksen hitaus:
(Kauppalehti, 3.1.1989)
"...Kuntien maapoliittisten keinojen lisääminen ei ole mikään ratkaisu. Virkamiehet haluaisivat lisää valtuuksia, mutta poliittisilla päättäjillä ei ole tähänkään saakka riittänyt rohkeutta niiden käyttöön. Mistä tuo rohkeus nyt syntyisi?
Ongelma on kuntien kaavoitusprosessin hitaus. Yksityisille tahoille pitäisi antaa mahdollisuus laatia kaavoja, joihin kuntien päättävät elimet voisivat ottaa kantaa. Ellei päätöksentekijä pysty tekemään nopeaa päätöstä, kaavaa voisi ryhtyä toteuttamaan. Se toisi kaivattua vauhtia kaavoitukseen."
Kasvava ero rakennuskustannusten ja asuntojen hintojen välillä:
(Kauppalehti, 27.4.1989)
"-Asuntojen hintataso ja rakennuskustannusten taso ovat kaksi eri asiaa. Rakennuskustannusindeksi on nyt noussut 8,9 prosenttia, rakennusmateriaalien vain 8,2 prosenttia, mutta niiden tuotteiden, mitä me myymme vielä sitäkin vähemmän. Niinpä on turha kohdistaa syytöksiä asuntomarkkinoiden ylikuumenemisesta ja hintojen noususta rakennusmateriaaliteollisuutta kohden."
Valtiovallan ja tutkijoiden varoitukset hintakuplasta:
(Kauppalehti, 5.12.1989)
"Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen esimies Pekka Korpinen on tehnyt tilastoanalyysin Suomen asuntojen hinnoista 1970-1988. Malli ennustaa, että hinnat laskevat ensi vuonna 23 prosenttia."
Kiinteistövälittäjien ja pankkien "ennusteet" ja lupaukset:
(Kauppalehti, 13.2.1989)
"Isohanni uskoo, että raha kannattaa edelleenkin pitää kiinni asunnossa. Viime vuonna talletettiin kahden vuoden verottomille talletustileille rahaa 40 miljardia markkaa. Kun talletukset purkautuvat parin vuoden päästä, niin näiden piensäästäjien luontevin tapa sijoittaa varansa on asunnonosto
-Silloin kauppa käy, Isohanni ennustaa"
(Isohanni oli siis Huoneistokeskuksen toimitusjohtaja)
"Spekulantteja vain vähän: Johtaja Antti Tarkka Säästöpankkien Kiinteistönvälitys Oy:stä ei ole huomannut markkinoilla kovinkaan isoja muutoksia. Kauppa pyörii vilkkaasti eri puolilla maata. Odotettua jarruuntumista ei ole tapahtunut vuoden vaihteen jälkeen. Myyntiajoissa on tapahtunut pientä pidentymistä, mutta ne ovat edelleen suhteellisen lyhyitä.
-Oletukseen markkinatilanteen muutoksesta ei ole aihetta, Tarkka sanoo."
(Kauppalehti, 22.2.1990)
"Asuntokauppa on elpymässä ja asuntojen hintataso vakiintumassa. Kysyntää on alkanut ilmaantua riittävästi asuntokaupan vilkastuttamiseen ja saavutetun hintatason pysyttämiseen, vaikka korkotasossa ei pikaisesti mitään tapahtuisikaan.
Tätä mieltä on Säästöpankkien Kiinteistövälityksen johtaja Antti Tarkka, jonka mukaan uutta hintojen nousuvaihetta ei lyhyellä aikavälillä ole näkyvissä.
-Pitemmällä välillä asia näyttää kokonaan toiselta. Jos asuntotuotannon määrä ei pysy riittävällä tasolla, uusi nousukierre saattaa uhata jo vuoden 1991 syksyllä, ennakoi Tarkka.
Kysyntää ylläpitäviä ja hintojen alentumista jarruttavia tekijöitä ovat Tarkan mukaan lähiaikoina inflaatio-odotukset, reaaliansioiden nousu, määräaikaistalletusten erääntyminen, varsinkin pääkaupunkiseutua rasittava työvoimapula, joka tuo yrityksiäkin asuntojen ostajiksi, ostotarpeiden patoutuminen, lainakorkojen verovähennysoikeus sekä haluttomuus myydä alle jo tiedostetun hintatason.
Kysyntää alentaviksi tekijöiksi Tarkka näkee korkean korkotason ja odotukset, että "kohta saa halvemmalla".
Kysyntää ylläpitävät ja alentavat tekijät tasapainottavat tällä hetkellä toisensa. Asuntojen hintojen nousua tai laskua ei Tarkan mukaan ole vähään aikaan odotettavissa."
(Kauppalehti, 13.3.1990)
Nisulan osuuspankin toimitusjohtaja Aimo Ekonen Jyväskylästä suositteli asuntokauppojen tekoa kevään tai kesän aikana, sillä hinnat ovat saavuttaneet pohjalukemansa.
-Asuntomarkkinoilla on nähtävissä ensi vuonna voimakas hinnannousu, joka on nyt jo alkamassa. Merkittävät rakennusliikkeet eivät ole syksyn jälkeen aloittaneet omaa asuntotuotantoaan. Tämä tietää sitä, että ensi vuonna ei valmistu asuntoja kysyntää vastaavasti. Korkotaso on samanaikaisesti tulossa myös laskevaan suuntaan, mikä tietää uutta kiinnostusta asuntoasioihin, Ekonen ennusti.
Tämä vuonna uusien myymättömien asuntojen määrä kasvaa melko suureksi. Ekosen mukaan ostajan on hyvä olla liikkeellä ylitarjontavaiheessa."
(Kauppalehti, 13.3.1990)
"Välittäjä ennustaa maaliskuusta käännekohtaa: Asuntojen hintojen lasku päättymässä"
(Kauppalehti, 19.11.1990)
"Kuluvan vuoden kolmannella neljänneksellä hintojen laskuvauhti pääkaupunkiseudulla hidastui. Välittäjät näkevät tässä merkkejä markkinoiden tasapainottumisesta."
Vastaukset 12
Vanhimmat
verrattuna tuohon aikaan:
-Asunnot ovat reaaliseen tulotasoon verrattuna huippukalliita
- Asuntoja lainoitetaan 100%, jopa 110 % verrattuna asunnon senhetkiseen arvoon
- Luottoja tarjotaan jopa 50 000 euroa ilman takaajia ja vakuuksia
asuntojen huippukalleuteen jotakin tilastoa. Itse näin jossakin käppyrän, että asuntojen hinnat olisivat vasta juuri saavuttaneet yleisen palkkatason kehityksen. 80-luvun lopulla mentiin rajusti yli ja 90-luvun alussa pudottiin pohjamutiin. Sieltä noustiin hiljalleen, kunnes muutaman viime vuoden aikana on saavutettu normaali taso. Oma kämppä maksoi v.1990 juuri ennen romahdusta 700 000 mk, nyt siitä voisi saada 170 000€. Aika maltillinen nousu ja oikeassa suhteessa tuplaantuneeseen palkkatasoon. Se mikä huolestuttaa on tosiaan se, että asunnot ostetaan pahimmillaan puhtaasti velalla ja se ei anna tippaakaan pelivaraa, kun laskun aika joskus koittaa.
Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tilastoja, myös asumisesta. Mutta löytyy sieltä paljon muutakin mielenkiintoista: Asuntojen reaalihinnat ovat ovat rivi- ja omakotitaloissa jo korkeammalla kuin edellisen huipun aikaan. Kerrostaloasunnoissa jäädään vielä lievästi alle.
Mutta ansiotasoon suhteutettuna hinnat sen sijaan ovat n. 20% alempana kuin edellisen huipun aikana 90-luvun taitteessa! Näin siis koko maassa. Mitä tästä nyt pitäisi päätellä? Kuplaa ei ole?
Ei. Tarkasteluun pitää muistaa ottaa mukaan myös kuluttajahintojen yleinen kehitys. Kuluttajahinnat ovat nousseet n. 20% vuodesta 1990, jos sain kerättyä luvut Tilastokeskuksen taulukoista oikein. (Helpoksi he eivät sitä ole tehneet.) Asuntojen hintojen vertaaminen ansiotasoon johtaa harhaan, koska joudut maksamaan myös mm. maitopurkista, kananmunista, leivästä ja sähköstä enemmän kuin ennen. Näin ollen, siis vain asuntojen reaalihinnat kiinnostavat meitä.
Toisin ilmaistuna: samanlaisessa asunnossa asumiseen menee reaalisesti yhtä paljon rahaa kuin ennen, yhtään aiempaa suurempia asuntoja tuolla rahalla ei vielä saa. Yleensä reaalisen palkkatason nousu - ja sitä kautta elintason nousu - tarkoittaa myös väljempää asumista.
Edellisestä voisi päätellä, että tämän päivän asuntovelallisella ei pitäisi olla yhtään useampaa autoa, kodinkonetta, lomamatkaa tai mitään muutakaan kuin asuntovelallisella vuonna 1990.
Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Sen sijaan ihmiset ovat alkaneet ostaa isompia asuntoja, käyvät matkoilla enemmän kuin ennen ja hankkivat kodinkoneita useammin kuin ennen. Jos ihmisillä ei ole reaalisesti juurikaan aiempaa enempää rahaa käytössään, mistä ihmeestä tämänhetkinen talouskasvu voi olla peräisin?
On kolme vaihtoehtoa: 1) Ihmisille jää vähemmän rahaa säästöön; 2) He ovat tinkineet jostain muista hankinnoista; 3) He ovat joutuneet ottamaan enemmän velkaa kuin ennen. Kun katsotaan suomalaisten säästämisasteen kehittymistä ja velkaantuneisuutta viime vuosilta, voidaan nähdä, että ainakin kohdat 1) ja 3) ovat toteutuneet.
kaiken lisäksi säästöt ovat muuttaneet muotoaan. Erilaiset markkinavoimille alttiit säästämismuodot ovat lisänneet suosiotaan. Tämä altistaa kotitalouksia kaksoisriskille: Kun talous jäähtyy ja työttömyys alkaa kasvaa, myös säästöjen arvo putoaa.
Kulutuksen vähentyessä ensin yritysten tulokset heikkenevät ja sen jälkeen työttömyys kääntyy kasvuun. Tämä heikentää mahdollisuuksia saada asunto kaupaksi edes ostohinnalla. Niinpä ihmisten on joko tyydyttävä asumaan nykyisessä asunnossaan (onneksi moni osti kerralla tarpeeksi suuren...) tai realisoitava tappiot.
Lisäksi taloudessa on nyt myös paineita kiristää verotusta, tällä kertaa eläkemaksuja. Se johtaa nettopalkkojen kasvun hidastumiseen. Inflaatio ei siis pelasta suomalaisia tällä kerralla, koska nettotulot pienenevät, eikä yrityksillä toisaalta ole varaa merkittäviin palkankorotuksiin hidastuvan talouskasvun aikana.
Summa summarum: Verrattuna 80-luvun lopun asuntokuplan huippuun olemme nyt muuten samassa tilanteessa, mutta velkaantuneempia kuin silloin. Lisäksi säästömme ovat markkinavoimille alttiimmassa muodossa. Kun velkaantuminen lopulta pysähtyy tai säästämisaste kääntyy nousuun, se näkyy väistämättä kulutuksessa, ja ajaa talouden helposti taantumaan. Tässä tilanteessa korkojen laskeminen ei enää auta, koska ihmiset eivät voi eivätkä halua ottaa lisää velkaa. Inflaatiostakaan ei ole pelastajaksi, vaan tällä kerralla velka on maksettava ihan itse pois.
Vaikeuksiin joutuvat tällöin ne, joiden talous ei kestä esimerkiksi toisen työttömyyttä, tilapäistä sairastumista tai lapsen syntymää. Muut luultavasti maksavat velkansa pois, mutta ovat käyttäneet asuntoonsa huomattavan osan työuransa aikana ansaitsemistaan tuloista. Samaan aikaan asuntojen reaalihinnat valuvat alaspäin, jolloin osa näistä rahoista on mennyt hukkaan.
1990 hintataso tuskin oli "normaali". Ainakin jälkikäteen se on julistettu kuplaksi. Mutta ehkä nyt on toisin? ;-)
Lukekaa nuoret huolella ja ajatuksella nimim. "kokenut" viestit - asiaa joka sana.
"Tuottamattomina" investointeina asuntojen hinnat seuraavat hyvin tarkasti inflaatiota - niiden ei kuulu nousta 15% vuodessa kuten nyt on tapahtunut. Tämän käppyrän
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/02/ashi_2006_02_2006-07-31_tie_001.html
pitäisi siis olla periaatteessa vaakasuora viiva. Periaatteessa siksi että laatutason nousun (~paksummat eristeet, parempi talotekniikka ja varustus, jne.) myötä käppyrä nousee mutta toisaalta tuottavuuden kasvu (taloja tehdään tehokkaammin) laskee. Näppituntumalla nykytalot pitäisi indeksoitua 110-130 välille (esim. kiristyneet viranomaismääräykset nostaneet n. 10%). Käppyrä heilahtelee eestaas suhdannetilanteiden ja markkinoiden mukaan. Nyt ollaan korkealla, todella korkealla, minkä on mahdollistanut paljolti juuri luototuksen joustot eli pitkät laina-ajat ja alhainen korko.
Tällä käppyrällä
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/02/ashi_2006_02_2006-07-31_kuv_002.html
ei ole mitään merkitystä sillä se kertoo vain nimellishinnan.
Tilastot ovat kuitenkin tilastoja. Keskimäärin asuntolainan hoitaminen on jopa halvempaa kuin ennen, suhteessa ansioihin. Tämä paljolti historiallisen alhaisen koron takia - palkkatulot ovat yllättäin nousseet vain samaan tahtiin kuin laman aikana! Lisäksi koko maan tilasto ei kerro lainarasituksen alueellisesta ja ikäryhmäkohtaisesta hajonnasta. Yhä useampi asuu velattomasti ja yhä useampi raskaasti velkaisena (36%:lla uusista lainoista omat säästöt alle 15%). Toisaalta käsitys "elintasosta" on muuttanut myös menorakennetta - ei ennen kahta autoa ollut kuin "pankinjohtajilla". Ehkei asumiseen olekaan varaa laittaa niin paljoa kuin ennen. Suuret ikäluokat ihan oikeasti parsivat lasten sukkia saadakseen asunnot maksettua (lisäksi inf. söi silloin lainaa). Eikä 80-luvullakaan shoppailtu niin kuin nykyään.
Asuntomarkkinoiden häiriöksi riittää että 5%:lle tulee ongelmia. Ei viime laman aikana normaalihintaan, esim. -85, ostaneilla ollut mitään ongelmia, ellei joutunut muuton tms. takia myymään hintakuopassa jolloin myyntihinta oli jopa alempi kuin ostohinta juuri niiden harvojen ongelmiin ajautuneiden aiheuttaman tarjonnan takia.
Kaikella kunnioituksella kokenutta kohtaan tarkoitin "asiatekstillä" nimimerkkiä "kummastunut"
-Liisaaminen lisääntyy
Leasing-yhtiöt raportoivat juuri n. 30-40% kasvua liisinkiin.
-Pikkuraha menettää merkityksen
Pikkuhankinnat maksavat älyttömiä suhteessa vastineeseen. Esim. "silloin" vessakäynti 2mk, nyt kahvi 1,5eur...
-Kuluttaminen on pop
Pitää olla sitä, täytyy olla varaa tuohon...
-Velaksi ostaminen lisääntyy
Visaa käytetään, osamaksut taas huonekaluliikkeissä
Koroista kannattaa huomata vielä sen verran, että pankkien marginaalit ovat nyt epäterveen ohuet. Jos pankkien muut tulonlähteet (mm. rahastot, sijoitukset, vakuutustoiminta) alkavat kuivua, on edessä paluu perusbisnekseen, eli rahan lainaamiseen. Tässä yhteydessä uusia asuntolainoja ei välttämättä saada alle 0.5%-yks. marginaalilla, vaan marginaali saattaa olla jatkossa lähempänä 1.5%-yksikköä.
Oletetaan, että ensi talvena markkinakorko on ennustetut 4% ja siihen päälle puolen prosentin marginaali. Jos pankit lopettavat asuntolainakilvan ja hinaavat marginaaleja ylös sen prosenttiyksikön verran, lainaaminen kallistuu vielä reilun viidenneksen. ts. 500 euron korkomenojen sijasta maksetaankin n. 610 euroa kuukaudessa.
Tällä ei ole sen suurempaa merkitystä nykyisille lainoille, mutta uudet asuntolainat muuttuvat selvästi kalliimmiksi. Silloin myyjän on joko laskettava hintoja tai etsittävä asiakasta kauemmin. Laskevilla markkinoilla harvalla on kanttia odottaa edes kuukausia, kun omat kulut juoksevat koko ajan.
Näyttää myös vahvasti siltä, että olemme menossa kohti taantumaa. Se pysäyttää koronnostot, mikäli inflaatio alkaa rauhoittua, mutta korkoja tuskin aletaan laskea kovinkaan nopeasti. Taantumassakin ihmisillä voi olla ostovoimaa, joten korkojen lasku saattaisi laittaa inflaation laukkaamaan uudelleen, ja siinä tilanteessa sen kuriin laittaminen on paitsi vaikeampaa, myös paha isku muutenkin heikentyneelle taloudelle. EKP joutuu ottamaan lähivuodet todella varovasti.
Tämänhetkisen tiedon valossa minusta näyttää siltä, että nykyiset velalliset saavat maksaa pitkään 4-5% korkoa marginaalistaan riippuen. Uusista lainoista on vielä vaikea sanoa mitään, mutta voisi odottaa, että pankit alkavat hinata katteitaan taas takaisin ennalleen.
Asuntomarkkinat tulevat tässä tilanteessa todennäköisesti jäähtymään ja asuntojen hinnat alkavat hiljalleen valua. Jos taloudessa vallitsee epävarmuus, harva uskaltaa tehdä suuria investointeja tai ottaa velkaa.
Eräs asia minua kuitenkin huolestuttaa: Kuka absorboi korkeat raaka-aineiden hinnat? Kävikö kerrankin niin, että spekuloijat polttivat näppinsä? Vai vahingoittivatko ne yritysten katteita? (Tämän näemme muutaman seuraavan vuosineljänneksen aikana.) Vai onko inflaatio ehkä vasta alkamassa, jos yritykset alkavat siirtää hintoja tuotteisiinsa? Tässä viimeisessä tapauksessa korot voivat nimittäin mennä vielä korkealle.
Taisi tulla tämä viimeinen osuus kirjoitettua väärälle palstalle, mutta toivottavasti tästä joku sai itselleen jotain. Ja ehkä tätä lukee joku sellainen, joka osaa kertoa, minne se inflaatiopaine on katoamassa: Keneen sattuu?
Uskomatonta, suomi24:ssä asiatekstiä...
Olen itsekin pohtinut pankkien tilannetta jossa on kyllä huolenaihetta. Pankkitoiminnan riskejä kasvattaa sekä Basel II alemmat vakavaraisuussäännökset että myös ottolainauksen muutos. Nykyisin talletukset eivät enää ole riittäneet kasvaneeseen antolainaukseen vaan pankit joutuvat hakemaan rahoitusta enenevissä määrin markkinoilta. Tällöin ne eivät voi parantaa heikentyvää tulostaan talletuskorkoja laskemalla.
Mikä on siis pankkikriisin todennäköisyys? Entä miten varmaa on että valtio tulee tälläkin kertaa apuun jos useammat riskit toteutuvat samanaikaisesti? Jos tulee niin millaisen realisointiaallon valtion "takausmandaatti" aiheuttaa? Olisko valtiolla edes varaa miljardiluokan tukiin - eläkepommi on edelleen olemassa ja yhteiskunnan kannalta on miltei sama tuleeko "elätyskustannus" työttömyydestä vai eläköitymisestä (olettaen, että eläkkeelle lähtijöiden tilalle ei palkata samassa mittakaavassa uusia tekijöitä vaan siirretään/vähnnetään/etc. taantuvassa taloudessa työpaikat ulos). Työllisyyskin / huoltosuhde oli viime lamassa lähtökohtaisesti selkeästi paremmalla tolalla - luokkaa 77% (nyt 70%).
Inflaatiopaineiden täytyy olla räjähtämässä käsiin. Vaikka spekulatiivisissa materiaaleissa ollaan tultu alas ja saattaa joku spekulantti myös polttanut siellä rahojaan niin silti valtavirrassa on paljon suurempi uhka. Lähes kaikki tuotantotekijät ovat kallistuneet useita prosentteja. Keskipitkällä ajalla energia tulee vain kallistumaan (öljy, jonka en usko ihan heti peakaavan uudestaa, on vain yksi tekijä). Hitautta hintojen nousuun on aiheuttanut varmaankin pitkäaikaiset sopimukset ja ehkä jossain määrin tuottavuuden parantaminen. Painetta on ja koska se on kustannuspohjaista ei taantumassa alentuva kysyntä riitä poistamaan inflaatiota -> stagflaatio, korkeat korot ja taantuva talous.
Näiden juhlien jälkeen DNA-miehen "kaamea kapula" vitsistä tulee legenda.
Pankkikriisiin en oikein usko, koska ohuista marginaaleista huolimatta pankit ovat (tietääkseni) pitäneet vakuudet kunnossa - ainakin viime aikoihin asti. Nämä viimeaikaiset luotot 100% vakuudella ovat ainakin Suomessa suhteellisen pieni osa markkinoista - ainakin tällä hetkellä. Tilanteen kehittymistä täytyy tietenkin seurata.
Tietenkin vakava systeemikriisi voisi viedä mennessään terveitäkin pankkeja, mutta sellainen edellyttäisi sananmukaisesti maailmanluokan lamaa.
Mutta jos todella käy niin, että tuotantotekijöiden kallistuminen alkaa vuotaa läpi kuluttajahintoihin, silloin suuria velkoja ottaneet kyllä joutuvat nopeasti vaikeuksiin. Se nostaisi korot korkealle ja pysäyttäisi velkavetoisen kulutuksen.
Silläkin on spekuloitu, onko länsimaiden suurin uhka inflaation sijasta sittenkin deflaatio. Tuottavuus on kasvanut paljon viime vuosina, erityisesti halvan työvoiman ansiosta. Tuotantoon on myös investoitu ainakin Aasiassa, vaikka investointeja ei ole täällä länsimaissa paljoa tehtykään. Toisaalta näin korkeat raaka-aineiden hinnat ovat varmasti lisänneet panostuksia niiden etsimiseen ja kaivamiseen viime vuosina. Mitä jos käykin niin, että samaan aikaan kun kuluttajat siirtyvät maksamaan velkojaan, raaka-ainetuotanto lisääntyy ja pudottaa tuotannon hintoja edelleen? Tällainen olisi vaarallinen yhtälö.
Etsinkin tätä listaa joskus, mutta en löytänyt enää.
Niin, nythän on erona se, että yritykset eivät ole erityisen velkaantuneita, vain kuluttajat ja valtiot ovat. Jos yksi kolmesta oppi jotain edellisestä lamasta, ei se ole mielestäni mitenkään huonosti.
Vaikeat ajat ovat kyllä edessä yrityksilläkin, kun kuluttajat lopulta alkavat maksaa velkojaan takaisin, mutta ehkä konkurssiaalto vältetään tällä kerralla, eikä siten ajauduta syvään lamaan? Ainakin sitä voi toivoa.
Nyt on taas aiheellista palata keskusteluun taloudesta ja vuosistä 1989-1990...
Kiitokset ketjun aloittajalle - erinomaista luettavaa.