Polttopuu, tuo liitereissämme lymyävä veikeä pikku tarvekalu, on tarpeellinen etenkin puulämmitteisessä talossa talviseen aikaan. Tässä pari vinkkiä tuon metsiemme kätköissä piilottelevan lämmitysvälineen hankintaan:
1. Kaatolupa. Mikäli polttopuu aiotaan hankkia jostain muusta kuin omasta metsästä on kaatoluvan hakeminen ensimmäinen velvollisuutemme. Kaatolupa haetaan suoraan metsän omistajalta. Omistaja voi myös vapaasti päättää kaatoluvan hinnan. Kaatoluvan hakijan ei tarvitse informoida valtiota millään tavalla puuhistaan, kaatoluvan myöntäjä sen sijaan on velvollinen ilmoittamaan verottajalle kaatoluvasta saamansa tulot.
2. Koiran kouluttaminen. Polttopuun hankintaan ei kannata lähteä ilman koulutettua klapikoiraa. Koiran voi joko kouluttaa itse tai vaihtoehtoisesti hankkia valmiiksi koulutetun koiran. Suomen pystykorva sopii tähän tarkoitukseen varsin oivallisesti. Koulutuksessa on tärkeintä se, ettei koira opi haukkumaan väärää puuta.
3. Varustautuminen. Koiran lisäksi polttopuun hankintaretkelle tarvitaan myös kirves, moottorisaha, bensiiniä, kypärä, kuulosuojaimet, eväät ja nuotio. Nuotio kannattaa jättää repun yläosaan ja eristää se huolellisesti muista tarvikkeista, etenkin bensiinikanisterista ja koirasta.
4. Sopivan kohteen etsintä. Metsään saapumisen jälkeen kaivetaan koira esiin repusta, poistetaan sen suupielistä eväiden tähteet, varustetaan se tutkapannalla ja päästetään se etsimään polttopuuksi sopivaa puuyksilöä. Ennen pitkää koira löytää puun tiheästäkin metsästä. Löydettyään sopivan puun koira asettuu sen juurelle ja ryhtyy haukkumaan äänekkäästi.
5. Kaadon esivalmistelu. Koiran löytämä puu pitää valmistella huolellisesti kaatoa varten. Ensin puuta ravistellaan voimakkaasti, jotta sen oksistoon koiraa paenneet veikeät metsän pikku eläimet saadaan poistumaan vaara-alueelta. Tässä vaiheessa kypärä on tarpeen, sillä puusta putoavan hirven sarvet saattavat aiheuttaa vakavia kallovammoja. Lopuksi puun lähiympäristöstä poistetaan kaikki herkästi rikkoutuva aineisto. Esimerkiksi nuotio, koira, oma maastoauto ja naapurin pontikkapannu saattavat vaurioitua mikäli puu sattuu kaatumaan niiden päälle.
6. Kaato. Puu kaadetaan mahdollisimman tuskattomasti vaaka-asentoon moottorisahaa ja kuulosuojaimia käyttäen.
7. Ruhon paloittelu. Puusta sahataan (edelleenkin moottorisahaa ja kuulosuojaimia käyttäen) sopivan mittainen pätkä mahdollisimman oksattomasta kohdasta. Irroitettu pätkä nostetaan pystyasentoon kovalle alustalle (esimerkiksi puun kanto sopii hyvin, maastoauton konepelti ei sen sijaan ole kovinkaan käytännöllinen) ja se halkaistaan kirvestä käyttäen sopivan paksuiseksi klapiksi.
8. Jälkien siivoaminen ja poistuminen. Valmis polttopuu asetetaan hellästi repun pohjalle. Se kannattaa eristää huolellisesti etenkin nuotiosta ja koirasta, sillä nämä saattavat vaurioittaa sitä. Muut tarvikkeet sullotaan reppuun varoen kolhimasta polttopuuta ja nuotio asetetaan jälleen päällimmäiseksi. Kaadetun puun ruho jätetään luonnolliseen vaaka-asentoonsa ja annetaan raadonsyöjien huolehtia siitä. Ylijäämäbensiini kannattaa kaataa naapurin pontikkapannun sisään. Lopuksi poistutaan paikalta maastoautoa käyttäen.
Näin olemme jälleen saaneet liiteriimme yhden iloisen pikku klapin lisää! Sama toimenpide toistetaan tarvittavan usein kunnes liiteri on täynnä.
1. Kaatolupa. Mikäli polttopuu aiotaan hankkia jostain muusta kuin omasta metsästä on kaatoluvan hakeminen ensimmäinen velvollisuutemme. Kaatolupa haetaan suoraan metsän omistajalta. Omistaja voi myös vapaasti päättää kaatoluvan hinnan. Kaatoluvan hakijan ei tarvitse informoida valtiota millään tavalla puuhistaan, kaatoluvan myöntäjä sen sijaan on velvollinen ilmoittamaan verottajalle kaatoluvasta saamansa tulot.
2. Koiran kouluttaminen. Polttopuun hankintaan ei kannata lähteä ilman koulutettua klapikoiraa. Koiran voi joko kouluttaa itse tai vaihtoehtoisesti hankkia valmiiksi koulutetun koiran. Suomen pystykorva sopii tähän tarkoitukseen varsin oivallisesti. Koulutuksessa on tärkeintä se, ettei koira opi haukkumaan väärää puuta.
3. Varustautuminen. Koiran lisäksi polttopuun hankintaretkelle tarvitaan myös kirves, moottorisaha, bensiiniä, kypärä, kuulosuojaimet, eväät ja nuotio. Nuotio kannattaa jättää repun yläosaan ja eristää se huolellisesti muista tarvikkeista, etenkin bensiinikanisterista ja koirasta.
4. Sopivan kohteen etsintä. Metsään saapumisen jälkeen kaivetaan koira esiin repusta, poistetaan sen suupielistä eväiden tähteet, varustetaan se tutkapannalla ja päästetään se etsimään polttopuuksi sopivaa puuyksilöä. Ennen pitkää koira löytää puun tiheästäkin metsästä. Löydettyään sopivan puun koira asettuu sen juurelle ja ryhtyy haukkumaan äänekkäästi.
5. Kaadon esivalmistelu. Koiran löytämä puu pitää valmistella huolellisesti kaatoa varten. Ensin puuta ravistellaan voimakkaasti, jotta sen oksistoon koiraa paenneet veikeät metsän pikku eläimet saadaan poistumaan vaara-alueelta. Tässä vaiheessa kypärä on tarpeen, sillä puusta putoavan hirven sarvet saattavat aiheuttaa vakavia kallovammoja. Lopuksi puun lähiympäristöstä poistetaan kaikki herkästi rikkoutuva aineisto. Esimerkiksi nuotio, koira, oma maastoauto ja naapurin pontikkapannu saattavat vaurioitua mikäli puu sattuu kaatumaan niiden päälle.
6. Kaato. Puu kaadetaan mahdollisimman tuskattomasti vaaka-asentoon moottorisahaa ja kuulosuojaimia käyttäen.
7. Ruhon paloittelu. Puusta sahataan (edelleenkin moottorisahaa ja kuulosuojaimia käyttäen) sopivan mittainen pätkä mahdollisimman oksattomasta kohdasta. Irroitettu pätkä nostetaan pystyasentoon kovalle alustalle (esimerkiksi puun kanto sopii hyvin, maastoauton konepelti ei sen sijaan ole kovinkaan käytännöllinen) ja se halkaistaan kirvestä käyttäen sopivan paksuiseksi klapiksi.
8. Jälkien siivoaminen ja poistuminen. Valmis polttopuu asetetaan hellästi repun pohjalle. Se kannattaa eristää huolellisesti etenkin nuotiosta ja koirasta, sillä nämä saattavat vaurioittaa sitä. Muut tarvikkeet sullotaan reppuun varoen kolhimasta polttopuuta ja nuotio asetetaan jälleen päällimmäiseksi. Kaadetun puun ruho jätetään luonnolliseen vaaka-asentoonsa ja annetaan raadonsyöjien huolehtia siitä. Ylijäämäbensiini kannattaa kaataa naapurin pontikkapannun sisään. Lopuksi poistutaan paikalta maastoautoa käyttäen.
Näin olemme jälleen saaneet liiteriimme yhden iloisen pikku klapin lisää! Sama toimenpide toistetaan tarvittavan usein kunnes liiteri on täynnä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä oonkin aina ihmetellyt miten miehellä voi mennä niin pitkä aika puiden hakemisessa.. Nyt ymmärrän, en tiennytkään et se on noin monimutkaista ja tarkkaa hommaa!!:)
Tosimies ei tee mitään helpoimmalla tavalla, vaan puuhunkin pitää kiivetä niin sanotusti takalisto edellä.
Järkevämpäähän olisi tietysti rakentaa talo niin syvälle maan alle, että maapallon sisällä vellova kuumuus pitää sen lämpimänä eikä polttopuita näin ollen tarvita. Tietysti tunnelin louhiminen ja rakennustarvikkeiden toimittaminen kilometrien syvyyteen Suomen graniittiseen kallioperään on hieman vaivalloista, mutta vuosikymmenien saatossa vaivannäkö palkitaan kun isännän ei tarvitse viettää kaikkea vapaa-aikaansa polttopuita jahdaten.
ideaa!!:) Pitääpä ehdottaa tolle ukolle maanalaista taloa, ni loppuis tuo puusouvi.. Tosin, me asutaan vanhassa hirsitalossa, niistähän sanotaan et ne painuu niin kauan et räystäät on maassa. Et pääsee sinne maan alle ilman isompia toimenpiteitäkin..:))
Siinäpä on käytännöllisyys huipussaan kun rakennetaan talo maanpinnalle ja annetaan sen itsekseen vajota maan alle. Polttopuita tarvitaan ainoastaan alkuaikoina ja maan päälle rakentaminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin maanalainen talonpystytys.
tietää!! Viisaasti jo ammoisista ajoista on talot rakennettu hirrestä.. Ainut huono puoli on se, että epäilen tämän oman maanpäällisen eloni loppuvan kesken, ennenkuin talo on maan alla...
Sinun ja miehesi kannattaisi hankkia todella tehokas pakastin ja syväjäädyttää itsenne. Asettakaa pakastimen sulatustoiminto toimimaan vuonna 3058. Silloin heräätte valmiiksi maan sisään uponneessa talossa ja voitte heittää hyvästit puunhankintavaikeuksille.
Vuonna 3058 maapallon ilmasto on tosin saattanut lämmetä voimakkaasti, mikäli kasvihuoneilmiö on riistäytynyt käsistä. Silloin päivälämpötila saattaa olla 380 astetta varjossa ja yölämpötila muutamaa astetta alempi. Tällöin olette ostaneet kalliin pakastimen turhaan, sillä maan alla asuminen lämpötaloudellisista syistä on tarpeetonta...
Ja meillä täällä on tehty kaikki taas aivan päin perhettä...
Lähes kakskymmentä tuhatta mummelia uppos uuteen kivijalkaan, että tupa lakkais vajoamasta...
Juu-u...
Eipä hassumpi idea tuokaan. Pitää vielä varata isot varastot ilmaa pulloissa mukaan, sitäkään ei varmaan liiemmälti enää ole vuonna 3058.. Tilanne voi olla muutenkin sikäli päinvastainen, että talo maan alla suojaakin kuumuudelta. Niin joo, pitäis hankkia vielä savusukeltajan puvut..
Voipi tulla liian kalliiks meille, pitänee yrittää tyytyä elämään tässä nykyajassa. Nyt ei sentään tarvii hankkia muuta, kuin se klapikoira (noista samojedeista ei ole siihen hommaan) sekä nuotio, varmasti päästään halvemmalla!!:)
Mutta jospa sen kivijalan voisi vielä palauttaa? Kai siitä saa rahat takaisin kunhan esittää oivalliset perustelut...
heti maanantai-aamuna kysymäs paikallises K-Raudas, että jos se vaikka kävis päinsä. Ja saahan siitä joku hyvän, valmiin kivijalan... Pitääköhän tälläsestä hankkeesta ilimottaa isännälle vai tyrkkäänkö vaan myyntirahat kouraan?
Hieman enemmän vaivannäköähän se vaatii, mutta rahaa säästyy niin paljon (tuleehan reilussa tuhannessa vuodessa jo massiivinen sähkölaskukin siitä pakastimesta), että olisi mahdollista matkustella etelässä vaikka joka kuukausi ellei kaikki aika menisi klapinmetsästykseen...
Samojedit ovat upeita koiria, mutta niiden puunhaukuntakyvyt lienevät hieman kyseenalaiset. Nuotioitahan saa kaikista hyvinvarustetuista erä- ja kalastusliikkeistä. Nuotion säilyttäminen liiterissä ei ole suotavaa.
nyt ettiin saunapuita, voi olla, että menee hetken...
Eiköhän isäntä havaitse asiain laidan varsin varhaisessa vaiheessa, siitä ei siis tarvinne erikseen ilmoittaa...
Odotamme sinua siis joskus joulun tienoilla takaisin...
Hyvää lauantain jatkoa vaan! Minä taidan kömpiä lähikauppaan ja viettää sitten laatuaikaa sohvalla röhnöttäen.
että voisin laittaa sen nuotion säilytykseen tohon komeroon, mut sekään ei taida olla hyvä idea. Pitää rakentaa tohon pihalle nuotionsäilytyskatos, joka pitää sit eristää hyvin. Siellä se varmaan säilyisi käyttöjen välillä.
Niin, nuo samojedit ovat hienoja koiria, mutta on varmaan turhaa edes yrittää kouluttaa niistä klapikoiria. Kyllä se on se suomen pystykorva hommattava. Vai pystyisköhän kissan kouluttamaan klapikissaksi..? Meillä kun on niitä neljä, niistä parikin joutais hyvin klapimetälle naukumaan..
rentoa lauantai-iltaa sullekki;)))
Kissan ääni ei tosin kuulu kovin kauas ja lisäksi se voi terävistä kynsistään johtuen olla varsin hankala alasravistettava, mikäli se innostuu kiipeämään valitsemaansa klapipuuhun. Kaiken lisäksi kissa kykenee ajamaan puuhun vaarallisempia eläimiä kuin koira. Olen löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta kuvia, joissa kissa on ajanut puuhun karhun. Puusta alasravistettu karhu saattaa olla suhteellisen pahantuulinen eikä kypärästä ole silloin paljoakaan hyötyä...
Näistä pikku puutteistaan huolimatta klapikissa voi olla hyvinkin tehokas metsästystoveri. Lisäksi se mahtuu reppuun helpommin kuin koira (samojedikin tarvitsee suhteellisen ison repun mahtuakseen sinne moottorisahan ja muiden tarvekalujen kanssa...) eikä se repussa ollessaan välttämättä syö aivan kaikkia eväitä. Tällöin jotain jää metsästäjällekin.
Kannattaa ainakin kokeilla!
Minäpä poistun nyt tuhlaamaan rahojani lähikauppaan. Toivotan hyvää päivänjatkoa sinulle, miehellesi ja lemmikeillenne!