Aikahyppäys nykyaikaan on kai paikallaan, koska tuo Nooan arkki
ja vedenpaisumus-aihe lienee syytä aina välillä "jättää hautumaan"...
Ts. siis uutta kysymystä, käsittäen paremminkin aikaa jota nyt elämme,
ja josta löytyy sellaisiakin aiheita joiden käsittelemisestä
saattaa ollakin enemmän hyötyä, myös tässä ajassa.
Kuten tiedämme, "uskoon tulo", kuten asia usein ilmaistaan,
on usein aivan konkreettisesti auttanut monia ihmisiä heidän
elämänsä ongelmissa. Monet alkoholistit, huumeiden- yms. käyttäjät
ovat uskoon tulonssa ansiosta vapautuneet ko. aineista
ja niiden hitaasti aiheuttamasta tappavasta vaikutuksesta.
Myös monista mielen kautta vaikuttavista addiktioista
vapauttavasti on uskoon tulo vaikuttanut ihmisissä;
peliriippuvuuksista, seksi- ja pornoriippuvuuksista
ja mitä kaikkia niitä voikaan olla. Miljoonat ihmiset
ympäri maailman ovat siis saanet sen uskon kautta avun elämäänsä,
usein sellaisissa tapauksissa, joissa kaikki muut konstit ovat jo
osoittautuneet tehottomiksi, niin ettei niitten kautta apua ole saatu.
Kysymys:
Onko siis olemassa jotain todellista perustelua ateisteilla
mollata ja parjata tätä uskoa, joka on moninaisin todistuksin
osoittanut monien ihmisten ja myös yhteiskunnankin
kannalta hyödyllisyytensä?
Kysymys:
Onko olemassa esimerkkejä, joissa pultsareita olisi noussut
ja pelastunut jostain roskalaatikoista, niin että kiertäisivät
tänä päivänä ympäri maailmaa todistamassa ja kertomassa,
että "ateismi pelasti minut"?
Ja huom. nämä kysymykset tarkoittavat USKOA JA USKOON TULOA,
EI johonkin uskontoon liittymistä tai jonkun uskontokunnan
tai sen nimissä tekemisiä / tekemättä jättämisiä.
Minun lisäkseni miljoonat ihmiset ympäri maailmaa voivat todistaa
ja kertoa, miten Jeesus Kristus on ollut vastaus elämän ongelmiin,
sekä myös rauhan ja helpotuksen antaja sielun ja mielen pahoinvointiin.
Usko Jeesukseen Kristukseen on paljon enemmän, kuin mitä vain jotkut
masennus- ja muut psyykelääkkeet tai terapiat pystyvät ihmistä auttamaan.
(En silti tarkoita, etteikö niitäkin tarvittaisi.)
ja vedenpaisumus-aihe lienee syytä aina välillä "jättää hautumaan"...
Ts. siis uutta kysymystä, käsittäen paremminkin aikaa jota nyt elämme,
ja josta löytyy sellaisiakin aiheita joiden käsittelemisestä
saattaa ollakin enemmän hyötyä, myös tässä ajassa.
Kuten tiedämme, "uskoon tulo", kuten asia usein ilmaistaan,
on usein aivan konkreettisesti auttanut monia ihmisiä heidän
elämänsä ongelmissa. Monet alkoholistit, huumeiden- yms. käyttäjät
ovat uskoon tulonssa ansiosta vapautuneet ko. aineista
ja niiden hitaasti aiheuttamasta tappavasta vaikutuksesta.
Myös monista mielen kautta vaikuttavista addiktioista
vapauttavasti on uskoon tulo vaikuttanut ihmisissä;
peliriippuvuuksista, seksi- ja pornoriippuvuuksista
ja mitä kaikkia niitä voikaan olla. Miljoonat ihmiset
ympäri maailman ovat siis saanet sen uskon kautta avun elämäänsä,
usein sellaisissa tapauksissa, joissa kaikki muut konstit ovat jo
osoittautuneet tehottomiksi, niin ettei niitten kautta apua ole saatu.
Kysymys:
Onko siis olemassa jotain todellista perustelua ateisteilla
mollata ja parjata tätä uskoa, joka on moninaisin todistuksin
osoittanut monien ihmisten ja myös yhteiskunnankin
kannalta hyödyllisyytensä?
Kysymys:
Onko olemassa esimerkkejä, joissa pultsareita olisi noussut
ja pelastunut jostain roskalaatikoista, niin että kiertäisivät
tänä päivänä ympäri maailmaa todistamassa ja kertomassa,
että "ateismi pelasti minut"?
Ja huom. nämä kysymykset tarkoittavat USKOA JA USKOON TULOA,
EI johonkin uskontoon liittymistä tai jonkun uskontokunnan
tai sen nimissä tekemisiä / tekemättä jättämisiä.
Minun lisäkseni miljoonat ihmiset ympäri maailmaa voivat todistaa
ja kertoa, miten Jeesus Kristus on ollut vastaus elämän ongelmiin,
sekä myös rauhan ja helpotuksen antaja sielun ja mielen pahoinvointiin.
Usko Jeesukseen Kristukseen on paljon enemmän, kuin mitä vain jotkut
masennus- ja muut psyykelääkkeet tai terapiat pystyvät ihmistä auttamaan.
(En silti tarkoita, etteikö niitäkin tarvittaisi.)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ehkäpä pitäisi alkaa kriittisesti pohtimaan mitä ihmisen usko todellisuudessa on, meinaa noissa esimerkeissäsi usko jumalaan oli ikäänkuin tekijä että heebot ongelmistaan parani.
Eli ISO kysymys; mitä on usko? Mahtuuko tuohon käsitteeseen esimerkiksi defenssin rakentaminen..
Jos voidaan osoittaa että defenssi on yksi uskon rakenne tekijöistä, niin voimme kyseenalaistaa koko uskon kohteen todellisuuteen vetoamalla. Silloin meinaa on kysymys minän suojeluksesta kysymys, mikä ei ole riippuvainen todellisuudesta.
Tää kyl nyt vaatis hiukan enemmän kosanderii koneeseen, et lähtis sillee kivan lennokkaasti.
Eli jos usko on tekijä joka parantaa ihmisiä ja niihin voidaan defenssit liittää, niin tulisi määritellä tuota parantavaa uskoa tarkemmin, jotta defenssit löydettäisiin ja niitä voitaisiin ruveta käyttämään hyväksi myös muidenkin vaivoihin, kuin vaan jumalaan uskovien.
Eli lähinnä tulisi löytää defenssille nimi, jota voitaisiin sitten hyödyntää apua tarvitseviin.
Tosin jos tällanen defenssi uskosta löydetään, niin se "hiukan" antaa uutta kuvaa jumaluskovista, mut se on pieni hinta kaikkien hyvinvoinnista.
Uskovaiset, ei muuta ku töihin ja uskostanne defenssiä ettimää :) toisinsanoen..määritelkää uskonne.
Toi vähän haisee sen tyyppiseltä pohdinnalta, että miten saataisiin
"parantava usko" johonkin pulloon eristetyksi, että sitä sitten
tiedemiehet vois tutkia. Ja jospa sitä sitten joskus vaikka apteekin hyllyltä...
eikö sinusta olisi hienoa, jos sellainen pystyttäisiin määrittelemään jokaiselle sopivaksi.."parantava usko"..sä keksit jo nimenki :)
Se vaan on, kuten aina ja on edelleen niin, että kyllä ihminen
on se, jonka täytyy Jumalan edessä nöyrtyä, ts. siis Häntä totella,
eikä päinvastoin. Silloin ihminen pääsee uskosta osalliseksi.
Jos ihminen ymmärtää Jumalan suuruuden, niin ei tätä ole vaikea ymmärtää.
no jos olet tota mieltä, nii ei voi mitää. Mä ajattelin vaa kaikkien parasta :(
Oleellista ei ole se miten pärjätään ja ollaanko puli-ukkoja vai johtajia, vaan se miten tiedostetaan maailma ja olevaisuuden ideat, siis on aivan sama onko ateisti, uskova, tai tältä väliltä jos ei tiedosta missä mennään todellisesti, tällöin on kaikki vain "turhuutta ja tuulen tavoittelua".
Ja tarviiko ateistinkaan, kaikkia uskisfaktoja aina yrittää selitellä
ja väitellä kumoon. Ei minunkaan mielestäni tarvi.
Tää oli mielenkiintoista. Kerro mikä ero on faktalla ja uskisfaktalla?
Eikö olekkin mielenkiintoista; tarkoitin "uskis faktalla", faktaa,
jonka uskova kertoo atelle, mutta aten on periaatteesta
vaikea uskoa sitä, koska on kuullut, tai siis se on uskovalta peräisin.
No annahan esimerkki moisesta faktasta.
Tyypillinen esimerkki on sellainen kun uskis kertoo, että Jumala
on parantanut jostain sairaudesta, niin joku uskoo sen, että ok.
sairaus on sitten parantunut. Mutta joku ateisti ei sitä tahdo uskoa,
vaan alkaa tivaaman lääkärintodistuksia tapahtuneesta.
Sinä sekoitat nyt asioita keskenään.
Ei ateistille tuota mitään tuskaa uskoa, että joku parantuu sairaudesta - sitähän tapahtuu joka päivä! Mutta jos uskova väittää, että kyseessä on ihmeparaneminen, niin sitä ei ateisti (tai kukaan järkevä ihminen) purematta niele.
Vaihtoehtojahan on monia:
- Ihminen on voinut parantua luonnollisesti
- Ihminen ei ehkä ole ollut niin sairas kuin on luullut
- Ihminen on parantunut lääkärin avulla
- Ihminen ei ole parantunut, mutta hänellä on hetkellisesti parempi oli
Jne jne jne.
Nämä ovat kysymyksiä, jotka jokaisen hiukkaakaan omilla aivoillaan ajattelevan ihmisen päähän tulevat heti, kun mainostetaan ihmeparantumista.
Ihme on ihme, riippumatta siitä kuinka moni siihen pystyy uskomaan
tai kuinka moni ei pysty uskomaan.
Ihme on ihme, vaikka sitä kuinka paljon "pureskeltaisiin",
kuten purukumia suussa pureskellaan.
Ihmeen yksi määritelmähän juuri onkin, että siinä on jotain YLILUONNOLLISTA,
niin ettei sitä oikein järki käsitä.
...ei ole mitään todisteita? Siis esimerkiksi ihmeparantumiset, joita on tutkittu (ja niitä on tutkittu PALJON) ovat järjestään saaneet luonnollisen selityksen.
Tapahtumasta ei tee yliluonnollista ihmettä se, että sinä ja muut huru-ukot ja -akat ette ymmärrä tai halua ymmärtää sen luonnollista syytä.
Missä ja minkälaisia "luonnollisia selityksiä" ne ovat saaneet?
Kysymys:
Onko siis olemassa jotain todellista perustelua ateisteilla
mollata ja parjata tätä uskoa, joka on moninaisin todistuksin
osoittanut monien ihmisten ja myös yhteiskunnankin
kannalta hyödyllisyytensä?
-Mielestäni hyviä syitä on kaksi, ensinnäkin uskonto on firma joka myy ihmisille tyhjää toivoa ja ottaa siitä maksun ja toiseksi uskonnot saavat ihmiset tekemään kaikenlaista älytöntä kuten polttamaan noitia ja lentämään lentokoneita talojen seiniin.
Kysymys:
Onko olemassa esimerkkejä, joissa pultsareita olisi noussut
ja pelastunut jostain roskalaatikoista, niin että kiertäisivät
tänä päivänä ympäri maailmaa todistamassa ja kertomassa,
että "ateismi pelasti minut"?
-Kuten sanoin uskonto on firma joka myy tyhjää ja myynnin onnistuminen perustuu täysin mainostukseen.
Ateismi ei myy mitään joten sen ei tarvitse myöskään mainostaa.
Ja lopuksi lyhyeksi vastaukseksi koko aloitukseen sopisi *Uskonto bisnes in show bisnes*
Lue uudestaan:
Ja huom. nämä kysymykset tarkoittavat USKOA JA USKOON TULOA,
EI johonkin uskontoon liittymistä tai jonkun uskontokunnan
tai sen nimissä tekemisiä / tekemättä jättämisiä.
Teidän hihhulien yritys erottaa usko ja uskonto eri asioiksi.
Nauruhan on eräs ihmisen psykologinen suojautumiskeino
kun hän kohtaa sellaisia asioita, joita ei ymmärrä, joita pelkää
tai muuten vain haluaa suhtautua niihin torjuvasti,
esim. koska katsoo niiden myöntämisen horjuttavan jollailailla
omaa asemaansa tai vievän pohjan omilta uskomuksiltaan.
Ts. ihminen voi myös tietentahtoen yrittää tehdä joistakin asioista
naurunalaisia. Silloin ihminen voi esim. ihan vain tarkoitushakuisuuden takia
käyttää ilmaisua että ko. asia "naurattaa" häntä, vaikka totuus
olisikin se ettei häntä oikeasti nurata ollenkaan.
Se uskon ja uskonnon ero, jota itse yritän korostaa,
on siinä että ihminen voi olla kristinuskossa, esim. jossain
ateistisessa tai jonkun tietyn valtaukonnon maassa, vainojen keskellä,
jossa on KIELLETTYÄ harjoittaa ko. USKONTOA. Kuitenkaan
minkäänlainen totalitaarinenkaan systeemi, vaikka se pystyisi estämään
jonkun USKONNON julkisen harjoittamisen, peläten sen horjuttavan
vallitsevaa systeemiä, ei silti voi estää ihmistä sydämessään USKOMASTA.
Toisaalta joku ihminen voi alkaa HARRASTAMAAN JA HARJOITTAMAAN
jotain tiettyä uskontoa tai vaikkapa eri uskontoja eri päivinä,
vaikka hänellä ei olisi USKOA, siis SYDÄMEN USKOA, kuten
kristittyjen raamattu asian ilmaisee. Ts. USKONTO
on ulkonaisia rakenteita, rituaaleja ja muotomenoja.
USKO on Jumalan vaikuttaman, ihmisen sisäisen muutoksen kautta saavuttama,
hänessä sisäisesti vaikuttava, uusi, erilainen OLOTILA.
Näin ainakin kristinuskossa. Muitten uskomusten suhteen en tässä ota kantaa.
Näe mitään eroa uskonnolla ja uskolla, ehkä minä olen tyhmä tai sitten selityksesi on epätoivoisen huono.
*USKONTO on ulkonaisia rakenteita, rituaaleja ja muotomenoja.*
-Minusta se on ihan sama että hokeeko mantraansa ääneen vai päänsä sisillä.
*USKO on Jumalan vaikuttaman, ihmisen sisäisen muutoksen kautta saavuttama, hänessä sisäisesti vaikuttava, uusi, erilainen OLOTILA.*
-Kuten hyvin tiedät niin mantraa hokemalla voi muuttaa psyyketta ja psyyke taas määrittää miten kyseinen hokijan havannoi todellisuutta.
-Ja lopuksi mantroja esim. 'Jeesus on herra' saa nimenomaan uskonnoilta, ei tyhjästä.
"ehkä minä olen tyhmä tai sitten selityksesi on epätoivoisen huono."
-Tuohon voisi sanoa tietysti jotain nasevaa, mutta sanonpa vain,
että tuskimpa sinä tyhmä olet, koska osaat ihan hyvin mm. kirjoittaa ja lukea. ;)
Raamatun mukaan uskon saamiseksi ei tarvita mitään ihmisen omaa suoritusta,
jos sellaiseksi ei lasketa lyhyttä muutaman sana käsittävää
(ehkä vain mielen maailmassa "lausuttuna") uskonsa tunnustamista.
Niin siinä tilanteessa ihminen pääsee uskosta osalliseksi,
ja se tapahtuu ihmisessä sisäisesti Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Samalla ihminen saa aivan uudenlaisen kyvyn ymmärtää näitä uskon asioita,
ei järjellisesti vaan HENGELLISESTI. Tietysti se vaatii ihmiseltä
sen että se on hänen oman TAHTONSA alainen
tunnustus, eikä vain joku suusanallinen "mantra".
Uskontoon/skontokuntaan sitävastoin voidaan kuka tahansa ihminen LIITTÄÄ
jo niin pienenä, että ihmisellä ei ole vielä mitään omaa tahtoa,
vaan se tehdään kulttuurisidonnaisesti ja vanhempien toimesta.
Jos siitä ei hänelle myöhemmin anneta mitään tietoa,
niin hän ei itse sitä mitenkään voi tietää tai tuntea,
eikä hänellä sikäli voi esim. olla ns. "pelastusvarmuutta",
jos ajateltaisiin että kyseessä olisi hengellisen määritelmän mukaan ns.
"pelastuskysymys".
Pelastuskysymys on ihmisen elämässä yksi sellainen asia,
joka ihmisen täytyy ihan itse henkilökohtaisesti
selvittää Jumalan kanssa "ihan kahden kesken".
Uskoon tuleminen tai pääseminen ei tietysti sinällään ketään pyhitä,
eikä pelasta, mutta jos ihminen sitten alkaa myös elämään
uskonsa edellyttämällä tavalla, siis uuden identiteettinsä
mukaista uskovaisen elämää, johon ei enää kuulu kaikkia niitä asioita,
joita aikaisemmin saattoi pitää jopa tärkeinä tai ainakin "normaaleina";
kuten esim. juopottelemista viikonloppuisin.
jos saa sen addiktionsa vaihdettua vähemmän haitalliseen eli huumeen korvattua toisella huumeella nimeltä uskonto.
Kysymys kuuluukin, että mihin normaali terve ihminen jolla ei ole (ainakaan mitään pahoja tai ongelmia aiheuttavia) addiktioita tarvitsisi tätä uskonto-nimistä huumetta?
Tämä normaali tavallinen ja rauhallinen elämäni riittää minulle ihan täysin, miksi minun pitäisi sotkea pääni ja elämäni jollain uskonnolla, kun minulla menee joka suhteessa ihan mukavasti. Ja mihinkään tuonpuoleiseen en tietenkään usko, joten on ihan turha tyrkyttää sitä tuonpuoleista taivaspaikkaakaan. Tyhjän saa pyytämättäkin eikä olematon kiinnosta.
Aivan niin, Jeesuskin sanoi, että "eivät terveet
tarvitse parantajaa, vaan sairaat..."
Sinulla on asiat todellakin hyvällä mallilla, näin
maalliselta kannalta katsoen, varsinkin itse arvostan tuota
"tavallinen rauhallinen elämäni riittää minulle".
Se on todella hyvä piirre ihmisessä, että osaa noin
arvostaa omaa elämäänsä. Uskon asiassahan tähdätäänkin
pitemmälle, kuin vain tähän maalliseen lyhyeen
aikaan, jonka täällä käymme viettämässä.
Tuo uskon vertaaminen huumeeseen on melko ontuvaa, koska en tiedä
sellaista huumetta olevan, joka vaikuttaisi pysyvästi,
kun sen on kerran ottanut. Enkä myöskään ole kuullut
sellaisesta huumeesta, jota tarjottaisiin kaikille ilmaiseksi.
Huumeilla on myös sellaista ominaisuutta, että niiden yliannostukseen voi kuolla.
Uskon "yliannostuksesta" en ole koskaan kuullutkaan
Uskonnollinen pakkomielteisyys on addiktio siinä missä alkoholismi tai huumeidenkäyttökin. Koska uskonnollinen addiktio on kuitenkin fyysiselle terveydelle huomattavati vähemmän vaarallinen (henkisestä en ole ihan varma...) niin on kai ihmiselle hyödyksi jos saa sen huume-addiktionsa vaihdettua uskonnolliseen addiktioon.
Minulla terveellä ihmisellä taas ei ole mitään käyttöä sille eikä mitään syytä hankkia uskonnollista addiktiota. Kuten jo edellisessä viestissäni totesin, ei mitään tuonpuoleista ole olemassa muualla kuin uskisten aivoissa. Minä en tähtää pitemmälle kuin tämän ainutkertaisen elämäni hoitamiseen kunnialla, koska sen jälkeen ei ole mitään.
Tyhjästä eli tuonpuoleisesta on ihan turha edes keskustella, koska seurauksena on vain tyhjää sanahelinää eikä sinulla ole kuitenkaan mitään todisteita tyhjille väittämillesi. Tyhjä pysyy aina vain tyhjänä vainka kuinka inttäisi ja nolla plus nolla on edelleenkin pelkkä nolla
Jotenkin kummasti uskovaiset vain kuvittelevat, että kun tarpeeksi kauan inttää tai kun laittaa tarpeeksi monta nollaa peräkkäin, niin niistä ikäänkuin syntyisi jotain todellista, tai yhdessä enemmän kuin nolla. Eipä synny.
Toi nolla kuvaa iankaikkisuutta aivan yhtä hyvin kuin mikä
tahansa muukin ihmiskunnan kehittämä matemaattinen ilmaisu.
Ja matemaattisuuttahan melko suurelta osin on se miten
ajallisia suureita yleensä käsitellään ja arvioidaan.
On kyllä olemassa merkki, ei siis numero, vaikkakin sitä
myös matemaattisena merkkinä käytetään. Se on se "kumoon kaadettua"
kahdeksikkoa muistuttava merkki, joka tarkoittaa ääretöntä tai päättymätöntä.
Siinä voi myös nähdä tiettyä symboolisuutta, kun ihmisen laskelmat
menevät Jumalan teoissa nurin, niin etteivät maailman "viisaimmatkaan"
tiedemiehet ja professorit pelkästään omalla viisaudellaan pääse niistä jyvälle...
0 0 = edellenkin pelkkä nolla.
Tyhjästä on paha nyhjästä eikä olemattomasta kannata keskustella. Omasta puolestani jätän tyhjänjauhamisen tähän, sinua kehoittaisin kirjoittamaan sen jälkeen kun olet keksinyt jotain sanomisen arvoista, eikä lisää nollia.
Toisaalta herää kysymys siitä että kenellä tässä demokraattisten
pelisääntöjen maailmassa on valtuutus ja auktoriteetti
julistaa tai päättää mikä on tarkoittamasi
"olemattomuuden" määritelmä tai mitta.
Tässä sanomisen arvoista:
Joh.3:16. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään,
joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko,
se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan
ainokaisen Pojan nimeen. 19. Mutta tämä on tuomio, että valkeus
on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän
kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. 20. Sillä jokainen,
joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen,
ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. 21. Mutta joka totuuden tekee,
se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat
julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."