miksi tyhjä olo?

harrastuksia on useitakin, moottoriurheilu,nyrkkeily,uinti,sulkapallo,jääkiekko,lenkkeily,patikointi.

valmistuttuani joitakin vuosia (12) sitten opistoasteen koulusta päätin että osaltani opiskelut on opiskeltu.
kielipäätä ei ole joten en viitsi päätäni hakata seinään turhaan.

miksi edelleen tyhjää? mene ja tiedä.

apk. kirjoitti:

harrastuksia on useitakin, moottoriurheilu,nyrkkeily,uinti,sulkapallo,jääkiekko,lenkkeily,patikointi.

valmistuttuani joitakin vuosia (12) sitten opistoasteen koulusta päätin että osaltani opiskelut on opiskeltu.
kielipäätä ei ole joten en viitsi päätäni hakata seinään turhaan.

miksi edelleen tyhjää? mene ja tiedä.

Lue lisää

ei tyhjyys poistu tekemällä, sitä korkeintaan pääsee vähäksi aikaa karkuun. Pysähdy - anna ahdistuksen tulla.

Voit aloittaa selvittämällä itsellesi, mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Juuri sinun - ei kenenkään muun.

ehdotus kirjoitti:

ei tyhjyys poistu tekemällä, sitä korkeintaan pääsee vähäksi aikaa karkuun. Pysähdy - anna ahdistuksen tulla.

Voit aloittaa selvittämällä itsellesi, mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Juuri sinun - ei kenenkään muun.

Lue lisää

Pitää antaa itselleen (paljon) aikaa, niin saat vastauksen kysymykseesi.

meillä on mp. itseasiassa jo neljäs menossa, ja baanalla ollaan oltu paljonkin.....ei tyhjyyden tunne johdu minulla siitä ettei olisi tekemistä ja harrastuksia yhdessä vaimoni kanssa. jännitystäkin on tarpeeksi.

itse asiassa en tiedä mistä se johtuu jos tietäisin en varmaan miettisi asiaa....tuntea elävänsä?....siinäpä kysymys....

en halua naida nuoria työttöjä enkä saada lapsia, olen (mme) tehneet päätöksen että lapset on ja lisää ei tule.

apk. kirjoitti:

meillä on mp. itseasiassa jo neljäs menossa, ja baanalla ollaan oltu paljonkin.....ei tyhjyyden tunne johdu minulla siitä ettei olisi tekemistä ja harrastuksia yhdessä vaimoni kanssa. jännitystäkin on tarpeeksi.

itse asiassa en tiedä mistä se johtuu jos tietäisin en varmaan miettisi asiaa....tuntea elävänsä?....siinäpä kysymys....

en halua naida nuoria työttöjä enkä saada lapsia, olen (mme) tehneet päätöksen että lapset on ja lisää ei tule.

Lue lisää

Hei,

jotenkin kykenen aistimaan turhautumisesi kirjoituksestasi. Sellaista se on- puitteet kunnossa ja elämä mallillaan- ja silti mikään ei tunnu miltään? Sitä tunnetta on todellakin vaikeaa pukea sanoiksi. Täälläkin ajellaan moottoripyörillä, lasketellaan, vaelletaan, matkustellaan. Koti on, työtä, rahaa omiksi tarpeiksi, tasapainoinen parisuhde..mitä muuta voisi toivoa?
Naurattaa nämä neuvot..harrasta, opiskele, löydä itsestäsi ja puolisostasi uusia ulottuvuuksia;)
Kaikkea on kokeiltu..ja silti on "ontto" olo. Välillä olen ajatellut, että eikö mulle mikään riitä? Kaikki ok ja minä vaan "kärsin" hiljaa itsekseni. Eikä kyse ole siitä, että kaikki olisi tullut elämässä liian helpolla--ehei- töitä on jouduttu paiskimaan, vaikeita sairauksia ja kriisejä voitettu jne..
Karmeana ajatuksena on joskus tullut mieleeni..että olenkohan jotenkin tunneköyhä ihminen.. Mutta tuskin siitäkään on kyse. Osaan iloita täysillä, liikuttua elämän pienistä ihmeistä, surra suurella sydämellä, rakastaa ja olla rakastettu. EN TIEDÄ MISSÄ VIKA?
Tai no, tiedänpäs;) Mutta lupaan kertoa vain alkuperäiselle. Jotta meiliosoitetta kiitos...

apk. kirjoitti:

meillä on mp. itseasiassa jo neljäs menossa, ja baanalla ollaan oltu paljonkin.....ei tyhjyyden tunne johdu minulla siitä ettei olisi tekemistä ja harrastuksia yhdessä vaimoni kanssa. jännitystäkin on tarpeeksi.

itse asiassa en tiedä mistä se johtuu jos tietäisin en varmaan miettisi asiaa....tuntea elävänsä?....siinäpä kysymys....

en halua naida nuoria työttöjä enkä saada lapsia, olen (mme) tehneet päätöksen että lapset on ja lisää ei tule.

Lue lisää

budhalaisuuteen, ja idän mystikkojen viisauksiin ... ajatuksiin. Oletko ajatellut koskaan joogaavasi? Tyhjä olo on varsin yleistä nykypäivän materialismin keskelle eläneillä ihmisillä. Tyhjää oloakin pitää jossain määrin oppia sietämään. Mietiskelyssä esim. tyhjä olo täyttää mielen ja se on kuitenkin kaikki ... ymmärrätkö? Riisutaan kaikki turha materialismi ja muu turhuus pois, jäljelle jää vain tyhjä, vapaasti soljuva, virtaava mieli (energia). Keskityt vain olennaiseen ... tähän hetkeen ja nautit siitä, täydesti!

Sanotaanhan, että vain tämä hetki on totta ...
menneisyys ja nykyisyys ovat vain mielikuvituksemme tuotetta! :)

Älä kuitenkaan käsitä tätä sanomaani väärin. Minulla on kuitenkin vilpitön halu auttaa sinua saamaan tyhjyys pois sisältäsi. Tosin sinun pitää itse haluta sitä myös.

Telepatiaa N kirjoitti:

Hei,

jotenkin kykenen aistimaan turhautumisesi kirjoituksestasi. Sellaista se on- puitteet kunnossa ja elämä mallillaan- ja silti mikään ei tunnu miltään? Sitä tunnetta on todellakin vaikeaa pukea sanoiksi. Täälläkin ajellaan moottoripyörillä, lasketellaan, vaelletaan, matkustellaan. Koti on, työtä, rahaa omiksi tarpeiksi, tasapainoinen parisuhde..mitä muuta voisi toivoa?
Naurattaa nämä neuvot..harrasta, opiskele, löydä itsestäsi ja puolisostasi uusia ulottuvuuksia;)
Kaikkea on kokeiltu..ja silti on "ontto" olo. Välillä olen ajatellut, että eikö mulle mikään riitä? Kaikki ok ja minä vaan "kärsin" hiljaa itsekseni. Eikä kyse ole siitä, että kaikki olisi tullut elämässä liian helpolla--ehei- töitä on jouduttu paiskimaan, vaikeita sairauksia ja kriisejä voitettu jne..
Karmeana ajatuksena on joskus tullut mieleeni..että olenkohan jotenkin tunneköyhä ihminen.. Mutta tuskin siitäkään on kyse. Osaan iloita täysillä, liikuttua elämän pienistä ihmeistä, surra suurella sydämellä, rakastaa ja olla rakastettu. EN TIEDÄ MISSÄ VIKA?
Tai no, tiedänpäs;) Mutta lupaan kertoa vain alkuperäiselle. Jotta meiliosoitetta kiitos...

Lue lisää

Kannattaako mennä sotkemaan itseään toisten elämään? Niin, ihan vaan ystävänä, tiedän. Ehkä alkuun, mutta siitä se sitten lähtee ...

toiselle tyrkyttää? kirjoitti:

Kannattaako mennä sotkemaan itseään toisten elämään? Niin, ihan vaan ystävänä, tiedän. Ehkä alkuun, mutta siitä se sitten lähtee ...

Luitko tekstini huolella? Vai onko sinulla ongelmia luetun ymmärätämisessä? Vai oletko vain nuori ja naivi?
Se "tieto" mitä olisin jakanut alkuperäiselle, on sen verran henkilökohtaista, että en sitä periaattestakaan jaa täällä palstalla, juuri sinunlaistesi kirjoittelijoiden takia.
Ja ole huoleti- se olisi ihan viatonta ja vilpitöntä. En edes odottaisi vastausta.
Kaikkea hyvää Sinullekin. Onko sinun elämäsi tyhjää?

Telepatiaa N kirjoitti:

Hei,

jotenkin kykenen aistimaan turhautumisesi kirjoituksestasi. Sellaista se on- puitteet kunnossa ja elämä mallillaan- ja silti mikään ei tunnu miltään? Sitä tunnetta on todellakin vaikeaa pukea sanoiksi. Täälläkin ajellaan moottoripyörillä, lasketellaan, vaelletaan, matkustellaan. Koti on, työtä, rahaa omiksi tarpeiksi, tasapainoinen parisuhde..mitä muuta voisi toivoa?
Naurattaa nämä neuvot..harrasta, opiskele, löydä itsestäsi ja puolisostasi uusia ulottuvuuksia;)
Kaikkea on kokeiltu..ja silti on "ontto" olo. Välillä olen ajatellut, että eikö mulle mikään riitä? Kaikki ok ja minä vaan "kärsin" hiljaa itsekseni. Eikä kyse ole siitä, että kaikki olisi tullut elämässä liian helpolla--ehei- töitä on jouduttu paiskimaan, vaikeita sairauksia ja kriisejä voitettu jne..
Karmeana ajatuksena on joskus tullut mieleeni..että olenkohan jotenkin tunneköyhä ihminen.. Mutta tuskin siitäkään on kyse. Osaan iloita täysillä, liikuttua elämän pienistä ihmeistä, surra suurella sydämellä, rakastaa ja olla rakastettu. EN TIEDÄ MISSÄ VIKA?
Tai no, tiedänpäs;) Mutta lupaan kertoa vain alkuperäiselle. Jotta meiliosoitetta kiitos...

Lue lisää

toivoisin että kirjoittaisit ajatuksesi ja mahdollisen ratkaisun tänne palstalle, täällä on varmasti kohtalotovereita joille myös olisi asiasta apua.

en halua tänne laittaa emailiani enkä muutenkaan jakele sitä anonyymisti tuntemattomille ihmisille, vaikkakin kiinnostaisi tietää sinunkin ajatuksesi tästä keskustelusta.

vastausta palstalle odottaen apk-tyhjiö.

apk. kirjoitti:

toivoisin että kirjoittaisit ajatuksesi ja mahdollisen ratkaisun tänne palstalle, täällä on varmasti kohtalotovereita joille myös olisi asiasta apua.

en halua tänne laittaa emailiani enkä muutenkaan jakele sitä anonyymisti tuntemattomille ihmisille, vaikkakin kiinnostaisi tietää sinunkin ajatuksesi tästä keskustelusta.

vastausta palstalle odottaen apk-tyhjiö.

Lue lisää

Kuten jo edellä kirjoitin, minunkin elämässäni kaikki näyttää olevan mallillaan. Ns. puitteet kunnossa. Parisuhde kunnossa. Talous kunnossa.
Silti elämä tuntui tyhjältä..
Eräänä kauniina päivänä kohtasin ihmisen, joka heittäytyi kanssani juttusille. Keskellä kirkasta päivää, selvinpäin. Hän kertoi perheestään ja itsestään ja minä kuuntelin. En avautunut itse.
Esittelimme kyllä itsemme. No, kuinka ollakaan eräänä kauniina päivänä puhelin soi ja langan päässä oli tämä toinen henkilö. Yllätyin kovasti hänen soitostaan. Häkellyinkin.
Kävimme yhdessä ulkona syömässä ja juttelimme kaikenlaista. Tai siis hän puhui, minä kuuntelin.
Olin hämmentynyt tilanteesta..niinkuin hän olisi tuntenut minut ja minä hänet. Ihmettelin asiaa puolisollenikin ja hänkin ihmetteli, miksi olen niin hämmentynyt..Tämä henkilö jatkoi yhteydenpitoaan ja tapasimme silloin tällöin lounaan merkeissä.
Mietin paljon keskustelujamme ja hänen tapaansa käsitellä asioita. .Ja hänen tapaansa saada minut tuntemaan itseni jälleen olevani elossa;) Miehenikin huomasi muutoksen minussa ja innostuksessani uusiin asioihin. Sitten sen ymmärsin- tämä henkilö oli saanut minut täysin KYSEENALAISTAMAAN ITSENI. Tajusin, että en tiedäkään kaikkea, että en ole ns. "valmis" , että kasvunvaraa on vielä.. että kaikesta huolimatta en tunnekaan itseäni. Täytyy myöntää, että tunsin olevani nuori jälleen! Tiedättehän ne aina niin tunteita kuohuttavat nuoruusvuodet..Samanlaisia tunneaaltoja kävi sisälläni..kuka minä olen, miksi ja minkätakia? Miksi teen näin, miksen noin? Olenko hyvä äiti, kunnon kumppani?
No, tämähän itsetutkiskelun into johti parempaan parisuhteeseen sen oman tutun ja turvallisen puolison kanssa ts. enemmän seksiä;) enemmän päivittäistä arvostusta ja huomioimista. Ja minä kun luulin, että ei ole parantamisen varaa?? Enemmän rohkeutta toteuttaa itseään, enemmän vajavaisuuteni myöntämistä. Lapsenmieleistä intoa heittäytyä uusiin kokemuksiin ja kyllä, myös niihin harrastuksiin.
Eli minulla kaiken uuden elämänilon liikkeelle paneva voima oli tämä henkilö , joka todellakin huomaamattaan sai minut kyseenalaistamaan oman "erinomaisuuteni";) Se jos mikä turruttaa ihmisen..ja mikään ei todellakaan tuntunut miltään.

Ja kaikille moraalistani huolehtijoille- tämä henkilö oli NAINEN. Kiitos sinulle , Sari, että näytit minulle tien;) Vaikka sama se minulle, vaikka olisi ollut mieskin.

Alkuperäiselle.. ihmeitä sattuu ja tapahtuu. Tämä oli minun ihmeeni. Kaikkea hyvää Sinulle ja nostetaan kättä kun törmätään tien päällä.

Telepatiaa N kirjoitti:

Luitko tekstini huolella? Vai onko sinulla ongelmia luetun ymmärätämisessä? Vai oletko vain nuori ja naivi?
Se "tieto" mitä olisin jakanut alkuperäiselle, on sen verran henkilökohtaista, että en sitä periaattestakaan jaa täällä palstalla, juuri sinunlaistesi kirjoittelijoiden takia.
Ja ole huoleti- se olisi ihan viatonta ja vilpitöntä. En edes odottaisi vastausta.
Kaikkea hyvää Sinullekin. Onko sinun elämäsi tyhjää?

Lue lisää

tyhjää. Päinvastoin. Taisi kuitenkin vähän kolahtaa, kun heti älähdit?

Telepatiaa N kirjoitti:

Kuten jo edellä kirjoitin, minunkin elämässäni kaikki näyttää olevan mallillaan. Ns. puitteet kunnossa. Parisuhde kunnossa. Talous kunnossa.
Silti elämä tuntui tyhjältä..
Eräänä kauniina päivänä kohtasin ihmisen, joka heittäytyi kanssani juttusille. Keskellä kirkasta päivää, selvinpäin. Hän kertoi perheestään ja itsestään ja minä kuuntelin. En avautunut itse.
Esittelimme kyllä itsemme. No, kuinka ollakaan eräänä kauniina päivänä puhelin soi ja langan päässä oli tämä toinen henkilö. Yllätyin kovasti hänen soitostaan. Häkellyinkin.
Kävimme yhdessä ulkona syömässä ja juttelimme kaikenlaista. Tai siis hän puhui, minä kuuntelin.
Olin hämmentynyt tilanteesta..niinkuin hän olisi tuntenut minut ja minä hänet. Ihmettelin asiaa puolisollenikin ja hänkin ihmetteli, miksi olen niin hämmentynyt..Tämä henkilö jatkoi yhteydenpitoaan ja tapasimme silloin tällöin lounaan merkeissä.
Mietin paljon keskustelujamme ja hänen tapaansa käsitellä asioita. .Ja hänen tapaansa saada minut tuntemaan itseni jälleen olevani elossa;) Miehenikin huomasi muutoksen minussa ja innostuksessani uusiin asioihin. Sitten sen ymmärsin- tämä henkilö oli saanut minut täysin KYSEENALAISTAMAAN ITSENI. Tajusin, että en tiedäkään kaikkea, että en ole ns. "valmis" , että kasvunvaraa on vielä.. että kaikesta huolimatta en tunnekaan itseäni. Täytyy myöntää, että tunsin olevani nuori jälleen! Tiedättehän ne aina niin tunteita kuohuttavat nuoruusvuodet..Samanlaisia tunneaaltoja kävi sisälläni..kuka minä olen, miksi ja minkätakia? Miksi teen näin, miksen noin? Olenko hyvä äiti, kunnon kumppani?
No, tämähän itsetutkiskelun into johti parempaan parisuhteeseen sen oman tutun ja turvallisen puolison kanssa ts. enemmän seksiä;) enemmän päivittäistä arvostusta ja huomioimista. Ja minä kun luulin, että ei ole parantamisen varaa?? Enemmän rohkeutta toteuttaa itseään, enemmän vajavaisuuteni myöntämistä. Lapsenmieleistä intoa heittäytyä uusiin kokemuksiin ja kyllä, myös niihin harrastuksiin.
Eli minulla kaiken uuden elämänilon liikkeelle paneva voima oli tämä henkilö , joka todellakin huomaamattaan sai minut kyseenalaistamaan oman "erinomaisuuteni";) Se jos mikä turruttaa ihmisen..ja mikään ei todellakaan tuntunut miltään.

Ja kaikille moraalistani huolehtijoille- tämä henkilö oli NAINEN. Kiitos sinulle , Sari, että näytit minulle tien;) Vaikka sama se minulle, vaikka olisi ollut mieskin.

Alkuperäiselle.. ihmeitä sattuu ja tapahtuu. Tämä oli minun ihmeeni. Kaikkea hyvää Sinulle ja nostetaan kättä kun törmätään tien päällä.

Lue lisää

kauan sitten. Olen tarpeeksi älykäs ymmärtääkseni, kuinka vähän oikeastaan asioista tiedänkään, miten paljon minulla vielä onkaan opittavaa! Ihmisinä olemme ja tulemme olemaankin aina keskeneräisiä ja vajavaisia. Onnittelut sinulle, että sinä tiedät sen NYT! :)

kaiken olen tajunnut jo kirjoitti:

kauan sitten. Olen tarpeeksi älykäs ymmärtääkseni, kuinka vähän oikeastaan asioista tiedänkään, miten paljon minulla vielä onkaan opittavaa! Ihmisinä olemme ja tulemme olemaankin aina keskeneräisiä ja vajavaisia. Onnittelut sinulle, että sinä tiedät sen NYT! :)

Lue lisää

Kiitos;) Minäkin tiesin sen nuorena ja unohdin matkan varrella. Sitä kun tulee mielestään vanhaksi ja viisaaksi..ja kaikki tuntuu jo nähdyltä ja koetulta. Älä sinä päästä unohtumaan missään vaiheessa. Tässä sen näkee- nuorissa on tulevaisuus.
Eli kasvetaan vaan isoiksi , ei aikuisiksi.

Telepatiaa N kirjoitti:

Kiitos;) Minäkin tiesin sen nuorena ja unohdin matkan varrella. Sitä kun tulee mielestään vanhaksi ja viisaaksi..ja kaikki tuntuu jo nähdyltä ja koetulta. Älä sinä päästä unohtumaan missään vaiheessa. Tässä sen näkee- nuorissa on tulevaisuus.
Eli kasvetaan vaan isoiksi , ei aikuisiksi.

Lue lisää

Itse taasen en ymmärrä tuota ikiteiniyttä ollenkaan. Ihmiset haluavat olla vain ikinuoria, villejä ja vapaita ... tehdä mitä huvittaa, seurauksista välittämättä, ottamatta vastuuta teoistaan etc. Mistäköhän se oikein kertoo?

Telepatiaa N kirjoitti:

Kuten jo edellä kirjoitin, minunkin elämässäni kaikki näyttää olevan mallillaan. Ns. puitteet kunnossa. Parisuhde kunnossa. Talous kunnossa.
Silti elämä tuntui tyhjältä..
Eräänä kauniina päivänä kohtasin ihmisen, joka heittäytyi kanssani juttusille. Keskellä kirkasta päivää, selvinpäin. Hän kertoi perheestään ja itsestään ja minä kuuntelin. En avautunut itse.
Esittelimme kyllä itsemme. No, kuinka ollakaan eräänä kauniina päivänä puhelin soi ja langan päässä oli tämä toinen henkilö. Yllätyin kovasti hänen soitostaan. Häkellyinkin.
Kävimme yhdessä ulkona syömässä ja juttelimme kaikenlaista. Tai siis hän puhui, minä kuuntelin.
Olin hämmentynyt tilanteesta..niinkuin hän olisi tuntenut minut ja minä hänet. Ihmettelin asiaa puolisollenikin ja hänkin ihmetteli, miksi olen niin hämmentynyt..Tämä henkilö jatkoi yhteydenpitoaan ja tapasimme silloin tällöin lounaan merkeissä.
Mietin paljon keskustelujamme ja hänen tapaansa käsitellä asioita. .Ja hänen tapaansa saada minut tuntemaan itseni jälleen olevani elossa;) Miehenikin huomasi muutoksen minussa ja innostuksessani uusiin asioihin. Sitten sen ymmärsin- tämä henkilö oli saanut minut täysin KYSEENALAISTAMAAN ITSENI. Tajusin, että en tiedäkään kaikkea, että en ole ns. "valmis" , että kasvunvaraa on vielä.. että kaikesta huolimatta en tunnekaan itseäni. Täytyy myöntää, että tunsin olevani nuori jälleen! Tiedättehän ne aina niin tunteita kuohuttavat nuoruusvuodet..Samanlaisia tunneaaltoja kävi sisälläni..kuka minä olen, miksi ja minkätakia? Miksi teen näin, miksen noin? Olenko hyvä äiti, kunnon kumppani?
No, tämähän itsetutkiskelun into johti parempaan parisuhteeseen sen oman tutun ja turvallisen puolison kanssa ts. enemmän seksiä;) enemmän päivittäistä arvostusta ja huomioimista. Ja minä kun luulin, että ei ole parantamisen varaa?? Enemmän rohkeutta toteuttaa itseään, enemmän vajavaisuuteni myöntämistä. Lapsenmieleistä intoa heittäytyä uusiin kokemuksiin ja kyllä, myös niihin harrastuksiin.
Eli minulla kaiken uuden elämänilon liikkeelle paneva voima oli tämä henkilö , joka todellakin huomaamattaan sai minut kyseenalaistamaan oman "erinomaisuuteni";) Se jos mikä turruttaa ihmisen..ja mikään ei todellakaan tuntunut miltään.

Ja kaikille moraalistani huolehtijoille- tämä henkilö oli NAINEN. Kiitos sinulle , Sari, että näytit minulle tien;) Vaikka sama se minulle, vaikka olisi ollut mieskin.

Alkuperäiselle.. ihmeitä sattuu ja tapahtuu. Tämä oli minun ihmeeni. Kaikkea hyvää Sinulle ja nostetaan kättä kun törmätään tien päällä.

Lue lisää

olla kommentoimatta...

Aivan totta, ihmeitä sattuu ja tapahtuu, jopa silloin, kun niitä toivoo :)! Itse olen tehnyt määrityksiä "haluaisin tavata sellaisen ja tuollaisen ihmisen" heti perään epäillen "ja missäköhän muka kohtaisin aivan "väärän" ihmisen..." jo pelkästään ikä asettaa melkoisia rajoituksia. Jotenkin oudosti vain olen moneen törmännyt.

Kun tapasin nuoren miehen, joka (toivomukseni mukaan) piti tietynlaisesta musiikista ja oli vielä syntynyt samana päivänä kuin minä(vain 20 v minun jälkeeni), alkoi elämässäni uusi aikakausi: Kaiken mahdollisen aikakausi. Siihen asti elin mahdottoman aikakautta... Hänen kanssaan voin pohtia mitä merkillisimpiä asioita aivan vapaasti; hänellä on omat näkemyksensä asiasta kuin asiasta ja hän todella kuuntelee mitä sanon, vaikka eksyisin tämän tästä asiasta viidenteen. Ongelma on vain, etten voi kertoa kovin monelle tuttavalleni suhteestamme. Ei tosin Villekään (nimi muutettu ;)). Onneksi mieheni sentään ymmärtää, mutta epäilen, ettei se hänelle silti aivan helppoa ole.

30+ :) ... kirjoitti:

Itse taasen en ymmärrä tuota ikiteiniyttä ollenkaan. Ihmiset haluavat olla vain ikinuoria, villejä ja vapaita ... tehdä mitä huvittaa, seurauksista välittämättä, ottamatta vastuuta teoistaan etc. Mistäköhän se oikein kertoo?

Lue lisää

Niin, taito sinänsä onkin osata hyödyntää ne "lapsellisuuden" parhaat puolet. Tarkoittaen tällä sitä, että säilyttäisi itsesssään samanlaisen innon ja uskon hyvään ihmisissä ja elämässä kuin pienillä/nuorilla ihmisillä on. En minä halua olla villi ja vapaa;) Tai joo, haluan olla villi ja vapaa yhdessä perheeni kanssa. Kunpa säilyisi se polte elämään, jonka olen taasen löytänyt!! Poissulkematta sitä, että olen vastuullinen ja vakavastiotettava perheenäiti.

Telepatiaa N kirjoitti:

Niin, taito sinänsä onkin osata hyödyntää ne "lapsellisuuden" parhaat puolet. Tarkoittaen tällä sitä, että säilyttäisi itsesssään samanlaisen innon ja uskon hyvään ihmisissä ja elämässä kuin pienillä/nuorilla ihmisillä on. En minä halua olla villi ja vapaa;) Tai joo, haluan olla villi ja vapaa yhdessä perheeni kanssa. Kunpa säilyisi se polte elämään, jonka olen taasen löytänyt!! Poissulkematta sitä, että olen vastuullinen ja vakavastiotettava perheenäiti.

Lue lisää

vissi ero. Lapsenmielisyys pitäisi osata säilyttää läpi elämän, se pilke silmäkulmassa. :)

Kyllä ihmisen perusluonteeseen kuuluu tyytymättömyys. Itsekin olen "saanut kaiken" mitä olen eniten halunnut: Miehen, lapset, ystäviä. Sen jälkeen tulee tunne "tässäkö tämä sitten on". Sitten alkaa haluta JOTAIN lisää. Mikä on sinänsä luonnollista, jos on esim. alle 70-vuotias :).

Oikeastaan ihmiselle, joka jo nuorena saavuttaa elämässään toosi paljon, on todella vaikea "tyytyä" vaikkapa kolmekymppisenä vähän tavallisempaan elämään. Kaikkihan me tiedämme Matti Nykäsen... huipulta on vaikea tulla alas. Silti jokaisen ihmisen elämässä on tilinteon hetkiä - useita ennen eläkeikää. Käydään läpi asioita, joita on saavuttanut ja keksitään lisää mitä vielä elämältään haluaisi.

Miten olisi vaikka puutarhanhoito, veneily, purjehtiminen, luontomatkailu, taiteet, teatteri,
ooppera, kuorolaulu, instrum. soittaminen, filosofinen-, psykologinen-, uskonnollinen kirjallisuus, runot, kynäily, kielet, matkustaminen, puutyöt, yms., politiikka, kädentaidot, uinti, moottoripyöräily, rakentaminen, tähtitiede, näytteleminen, vanhustenhuolto, tennis, sulkapallo, rullaluistelu, hiihto, laskettelu, pyöräily, golf, keilailu, lentopallo, koripallo, jääkiekko, luistelu, sukututkimus, opiskelu, tutkimus, biljardi, kuntopyöräily, päiväkirjan pito,...Harrastuksiahan riittää.

Yleinen kokonaisvaltainen terveystarkastuskin olisi hyvä tehdä.

ehdottelet tuollaista! Heillä on kolme lasta, joista kaksi murrosikäisiä ja yksi vielä alaikäinen. Tässä vaiheessa ei varmasti vielä lapsia jätetä oman onnensa nojaan ja lähdetä maailmalle. Ja sitäpaitsi, eivät kaikki tarvitse extreme-kokemuksia, jotta kokisivat ELÄVÄNSÄ! Toisille riittää vähempikin.

tuo alkup.kirjoitus, ennenkuin kirjoitti:

ehdottelet tuollaista! Heillä on kolme lasta, joista kaksi murrosikäisiä ja yksi vielä alaikäinen. Tässä vaiheessa ei varmasti vielä lapsia jätetä oman onnensa nojaan ja lähdetä maailmalle. Ja sitäpaitsi, eivät kaikki tarvitse extreme-kokemuksia, jotta kokisivat ELÄVÄNSÄ! Toisille riittää vähempikin.

Lue lisää

vuodet vierii ja pian kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä ja sitten voi lähteä. Sitäpaitsi se oli vaan esimerkki. Ja nimenomaan kirjoittajalle ei riitä se "vähempikin" kun aiemmat ehdotukset eivät ole sytyttäneet. Eli ei auta kuin tyytyä normaaliin elämään tai sitten repästä oikein kunnolla.

kuin minä osasin...juuri tuo tunne.

V****AA....ja on paha olo.....

kiitos kuitenkin hyvin kirjoitetusta ajatelmasta joka on juuri se mitä itse tarkoitin.

kuten jo aikaisemmissa vastauksissa kerroin on maallista mammonaa jo tarpeeksi, talot,mökit,veneet,autot,moottoripyörät jne.
ei pahaolo ja tyhjä tunne niistä johdu, ei niiden olemassa olosta eikä olemattomuudesta.

ulkomaille en halua töihin, olen ns. paljasjalkainen suomalainen ja sellaisena haluan pysyä. hyväntekeväisyys on ihan ok ja sitäkin olemme tehneet,jumala on itselleni hieman vieras "keksintö", koira on ollut enää ei tule. lapsia on (3)ja lisää emme tee.....

en tiedä mikä on... tuossa eräs mies vastasi todella hyvin, juuri sitä minäkin tarkoitan.....
mitä lie etsin, löydänkö koskaan?

apk.-.-.-.- kirjoitti:

kuten jo aikaisemmissa vastauksissa kerroin on maallista mammonaa jo tarpeeksi, talot,mökit,veneet,autot,moottoripyörät jne.
ei pahaolo ja tyhjä tunne niistä johdu, ei niiden olemassa olosta eikä olemattomuudesta.

ulkomaille en halua töihin, olen ns. paljasjalkainen suomalainen ja sellaisena haluan pysyä. hyväntekeväisyys on ihan ok ja sitäkin olemme tehneet,jumala on itselleni hieman vieras "keksintö", koira on ollut enää ei tule. lapsia on (3)ja lisää emme tee.....

en tiedä mikä on... tuossa eräs mies vastasi todella hyvin, juuri sitä minäkin tarkoitan.....
mitä lie etsin, löydänkö koskaan?

Lue lisää

sen kummempaa. Vähän niinkuin Marilynilla tai Elviksellä aikoinaan.

oma sisin hukassa, ei kirjoitti:

sen kummempaa. Vähän niinkuin Marilynilla tai Elviksellä aikoinaan.

loppujenlopuksi aina yksin oman päänsä sisällä. Välillä sen unohtaa kun on rakkaat ympärillä, välillä se taas muistuu mieleen.

ihminen on kirjoitti:

loppujenlopuksi aina yksin oman päänsä sisällä. Välillä sen unohtaa kun on rakkaat ympärillä, välillä se taas muistuu mieleen.

Sisäinen tyhjyys ja kyvyttömyys kestää masennusta

Sisäinen tyhjyys ja kyvyttömyys kestää masennusta on yksi oireista. Narsistiselle ihmiselle on luonteenomaista jatkuva liikkeellä olemisen tarve, levottomuus ja usein lyhytjännittyneisyys. Heillä on tapahtumattomuuden ja toimettomuuden pelko, koska heidän sisäinen tyhjyytensä ja kyvyttömyytensä fantasiaan tekee heidät riippuvaiseksi ulkopuolisilta ärsykkeiltä. Toimettomuudesta seuraa ikävystyminen, joka aiheuttaa pahanolon tunteen. Koska pahanolon tunnetta ei pystytä käsittelemään psyykkisesti, heräävä masennus täytyy purkaa ulos, ja tämä purkaminen tapahtuu tuhoamalla ympäristöä. Oman aggressiivisuuden samoin kuin kaiken impulsiivisuuden kontrollointi on narsistiselle yksilölle vaikeaa.

apk.-.-.-.- kirjoitti:

kuten jo aikaisemmissa vastauksissa kerroin on maallista mammonaa jo tarpeeksi, talot,mökit,veneet,autot,moottoripyörät jne.
ei pahaolo ja tyhjä tunne niistä johdu, ei niiden olemassa olosta eikä olemattomuudesta.

ulkomaille en halua töihin, olen ns. paljasjalkainen suomalainen ja sellaisena haluan pysyä. hyväntekeväisyys on ihan ok ja sitäkin olemme tehneet,jumala on itselleni hieman vieras "keksintö", koira on ollut enää ei tule. lapsia on (3)ja lisää emme tee.....

en tiedä mikä on... tuossa eräs mies vastasi todella hyvin, juuri sitä minäkin tarkoitan.....
mitä lie etsin, löydänkö koskaan?

Lue lisää

Sinulla ei ole hyvä olla itsesi kanssa, etkä taida edes osata olla itsesi kanssa ... kuunnella hiljaisuutta. Mielenhallintaa ... sitä, että suljet kaiken muun ympäriltäsi, keskityt olennaiseen ja jätät turhan energian ja liikkeen taaksesi. Ole jouten. Heittäydy pois oravanpyörästä.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää ... sanoo vanha kiinalainen sananlaskukin. :)

niinkuin rakkaus ... se syvempi, ei enää ihastus. Se on kuitenkin täydempää ... täydellisempää, kuin ihastuksen ohikiitävä hetki!

Älä mene siitä, missä on aita matalin ... älä eroa.

Oli kanssa tyhjyys nuorempana kuin sinulla. Erona meille on/oli se, että minä tajusin sen tyhjyyden ponnistavan minusta itsestäni enkä tarvinnut mitään ulkopuolista "juttua". Usko sinänsä on ihan hyvä asia, mutta minusta tuntuu että te luovutatte itsenne tutkimisen ja olette luojan hoivissa.

Alkuperäiselle. Masennuksen alkuoireet sinulla soittelevat. Kukaan meistä ei ole kuin oman onnensa seppä. Tutki itseäsi jos siihen kykenet. Älä keskustele sen roolihahmon kanssa jota muille näyttelet vaan mene sinne ytimeen, joka on epävarma. Vasta kun itse oivallat tyhjyyden syyt niin voit alkaa miettiä ratkaisuja ongelmiin.

se on ollut koko ajan siinä silmien edessä. Joskus ei vain osata nähdä metsää puilta!