Roomalaiset oli aika fiksuja, kun ne valtasivat jonkun naapurikaupungin niin ne antoivat sen johtajalle mahdollisuuden liittyä osaksi Roomaa.
Eli ne takasivat kyseisen kuninkaan aseman jos se liittoutui Rooman kanssa.
Sopimukseen kuului aina myös se, että kuningas joutui kustantamaan osaston Rooman käyttöön sodassa, joskus se oli kokonainen legioona joskus pienempi osasto.
Nämä liittolaisten joukot oli joskus jopa armeijan enemmistö, vaikka kovin ydin oli aina Rooman omia miehiä.
Mutta fiksua siinä oli se, ettei vallatussa kaupungissa tarvinnut pitää miehitysarmeijaa ja sai silti kerätä osan verotuloista Roomalle.
Homman hoiti kaupungin vanha eliitti ...
Rooman oma armeija koostui alunperin asevelvollisista ja näiden liittolaisten joukoista, eli Rooma kykeni luomaan varsin suuren armeijan varsin pienin kustannuksin ...
Kun Italian niemimaa oli miehitetty, niin näitä sopimussuhteessa eläviä pikkuvaltioita oli noin 120 kpl:tta Rooman alaisuudessa.
Siitä oli sitten hyvä jatkaa, kun konsepti oli keksitty miten armeija rahoitetaan ja mistä miehet kerätään ...
Eli ne takasivat kyseisen kuninkaan aseman jos se liittoutui Rooman kanssa.
Sopimukseen kuului aina myös se, että kuningas joutui kustantamaan osaston Rooman käyttöön sodassa, joskus se oli kokonainen legioona joskus pienempi osasto.
Nämä liittolaisten joukot oli joskus jopa armeijan enemmistö, vaikka kovin ydin oli aina Rooman omia miehiä.
Mutta fiksua siinä oli se, ettei vallatussa kaupungissa tarvinnut pitää miehitysarmeijaa ja sai silti kerätä osan verotuloista Roomalle.
Homman hoiti kaupungin vanha eliitti ...
Rooman oma armeija koostui alunperin asevelvollisista ja näiden liittolaisten joukoista, eli Rooma kykeni luomaan varsin suuren armeijan varsin pienin kustannuksin ...
Kun Italian niemimaa oli miehitetty, niin näitä sopimussuhteessa eläviä pikkuvaltioita oli noin 120 kpl:tta Rooman alaisuudessa.
Siitä oli sitten hyvä jatkaa, kun konsepti oli keksitty miten armeija rahoitetaan ja mistä miehet kerätään ...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sama ei enää toistunut/onnistunut Galliassa, josta syystä alueelle syntyi valtatyhjiö. Sitä pidetään osa syynä Länsi-Roomankeisarikunnan luhistumiseen.
Ilmeisesti kaksi rutto epidemiaa oli tehnyt tehtävänsä ja Galliassa oli laajoja alueita tyhjänä, joita sitten germaanit rupesivat himoitsemaan.
Rooman väkiluku laski voimakkaasti näiden epidemioiden takia ...
"Sama ei enää toistunut/onnistunut Galliassa, josta syystä alueelle syntyi valtatyhjiö. Sitä pidetään osa syynä Länsi-Roomankeisarikunnan luhistumiseen."
Kai sen noinkin voi sanoa. Kuitenkin gallialainen ylimystö roomalaistui aika tehokkaasti ja lisäksi Rooman valta kesti kuitenkin Galliassa noin 400 - 450 vuotta, joten aika hyvin se kesti. (Eli laskettuna Caesarin valloituksesta Läntisen Rooman romahdukseen. Toki siinä välissä oli myös mm. Gallialainen keisarikunta vai mikä se nyt virallisesti oli, mutta pääasiassa alue pysyi Rooman valvonnassa).
Jos todellinen historia kiinnostaa, niin koeta selvittää mistä termi "hajoita ja hallitse" on peräisin.
Roomalaiset liittivät sotimiseensa aina monenmoisen diplomatian, jolla vastustajan rivit hajoitettiin ...
Arvaukseni olisi että sanonnan takana olisi Ludvig XI.
Menikö pahasti pieleen?
Se on vanha Roomalainen taktiikka ...
En tiedä yhtään antiikin lähdettä jossa hajoita ja hallitse mainittaisiin.
Machiavellillä on samaa ajatusta ja Ludvig sen tuo noilla sanoilla esiin. Teet sen virheen, että näet roomalaisilla jonkun suuren päämäärän jota he olisivat jo alkuvaiheesta saakka ajanneet määrätietoisella taktiikalla.
Jos väität tuota vanhaksi roomalaiseksi taktiikaksi, niin esittäisitkö väitteelle jotain perusteita. Tiedän että niin minullekkin opetettiin ala-asteella historiantunneilla, mutta se ei tee siitä faktaa.
Nyt tulee lähteistä mieleen Otavan suuri maailmanhistoria osa 5, Rooman valtakunta.
Siellä se ainakin mainitaan nimenomaan Roomalaisten taktiikaksi, miten ne hallitsivat monia eri kansoja.
Otavan suurta maailmanhistoriaa ei kuitenkaan tunnettu antiikissa. Muistaakseni tuo sama periaate mainitaan Grimbergilläkin, en tosin ole ihan varma, mutta kyse on pikemminkin siitä että jälkimaailma on vetänyt johtopäätöksiä roomalaisten toiminnasta ja sen mukaan todennut tuon roomalaisten taktiikaksi. Antiikin lähteistä minulla on (suomennettuna) Tacitusta, Suetoniusta, Josefusta ja Caesaria, eikä yhdessäkään ole mainintaa tuosta hajoita ja hallitse periaatteesta. Tällä en tietenkään tarkoita että kyseinen sanapari ei kuvaisi osuvasti roomalaisten toimia, sillä senhän se tekee. En kuitenkaan usko, että heillä olisi ollut tällainen selvä ja vakaa päämäärä ja taktiikka mielessään. Olosuhteet ja käytännön tilanteet vain sanelivat toimintatavan josta tuli melkoisen rutiininomaista tasavallan aikana. Olen sitä mieltä, että tässä on kyse jälkimaailman tekemästä tulkinnasta, ei roomalaisten tarkoituksellisesta taktiikasta.
Mielipiteeni on kuitenkin vain ja ainoastaan mielipide, en ole historiantutkija joten kantani on vain omani.
Aivan, näin voi olla ...
Mutta Roomalaiset nimenomaan omaksuivat taktiikan jossa osa liittolaisista ja valloitetuista kansoista sai Rooman kansalaisuuden ja osa taas oli Klienttinä.
Muiden liittolaiskaupunkien aatelissuvut saivat Rooman kansalaisuuksia, toiset taas eivät saaneet.
Eli siinä koko hajota ja hallitse periaatteen ydin.
Olen yhä eri mieltä, mutta ymmärrätköhän mistä olen eri mieltä?
Sinä tuot koko aika esille että roomalaisilla olisi ollut tietoisesti päämääränä hajoita ja hallitse taktiikka. Samoin tästä pääsee olettamukseen että jo alusta asti Roomalla olisi ollut tavoitteena imperiumi. Tämä väite ei ole uskottava, eikä sille ole perusteita antiikin kirjoituksissa. Kyseessä on myöhempi tulkinta. Normaali ilmiö sinänsä. Ihminen pyrkii näkemään suunnitelmallisuutta ja suuria linjoja siellä missä aikalaiset eivät sellaisia ole havainneet.
Painotan myös, että liittolaissodat jo sinänsä heikentävät koko teorian uskottavuutta. Rooman liittolaisethan liittoutuivat Roomaa vastaan erilaisista oikeuksista huolimatta, ja sodan lopputuloksena, vaikkakin oli Rooman voitto, liittolaisille annettiin myönnytyksiä ja oikeuksia muuteltiin niin että tuloksena oli paljon homogeenisemmät oikeudet kuin ennen liittolaissotia. Onko tästä vedettävä johtopäätös että roomalaiset luopuivat hajoita ja hallitse taktiikasta, vaiko että se taktiikka oli epäonnistunut vaiko että roomalaiset eivät edes mieltäneet sellaista taktiikkaa olevankaan, joten siitä ei tarvinnut luopua.
"Roomalaiset oli aika fiksuja, kun ne valtasivat jonkun naapurikaupungin niin ne antoivat sen johtajalle mahdollisuuden liittyä osaksi Roomaa. "
Välillä antoivat, välillä eivät. Lisäksi oikeuksia oli monenlaisia joista Rooman kansalaisoikeudet olivat ehkä halutuin, mutta ei suinkaan annetuin.
"Eli ne takasivat kyseisen kuninkaan aseman jos se liittoutui Rooman kanssa."
Vihollisilla ei aina ollut kuningasta, joten sanottaisiinko että hallitsevalle luokalle taattiin asema - mikä ei estänyt suinkaan sitä etteikö roomalaisten mielestä sotaan syyllisiä hallitsevan luokan jäseniä olisi päästetty hyväntahtoisesti vapaaksi elämän rasituksista.
"Sopimukseen kuului aina myös se, että kuningas joutui kustantamaan osaston Rooman käyttöön sodassa, joskus se oli kokonainen legioona joskus pienempi osasto."
Roomalaiset käyttivät tosiaan paljon liittolaisjoukkoja. Caesarin aikana roomalaisten ratsuväki oli käytännössä kokonaan liittolaisista sekä palkkasotilaista koottuja joukkoja.
"Nämä liittolaisten joukot oli joskus jopa armeijan enemmistö, vaikka kovin ydin oli aina Rooman omia miehiä. "
Legioonalainen oli periaatteessa aina Rooman kansalainen. Apujoukkojen sotilas sai kansalaisuuden saatuaan kunniallisen eron armeijasta. Kuitenkin on hyvä huomata, että ainakin Augustuksen aikana perustettu LEG.XXII Deiotariana oli koottu ilmeisesti Galatian kuninkaan armeijasta. Luultavasti miehet saivat kansalaisuuden kun armeijasta tehtiin legioona, mutta voidaanko silti sanoa että nämä miehet olisivat olleet Rooman omia miehiä?
"Mutta fiksua siinä oli se, ettei vallatussa kaupungissa tarvinnut pitää miehitysarmeijaa ja sai silti kerätä osan verotuloista Roomalle.
Homman hoiti kaupungin vanha eliitti ... "
Osaksi totta. Roomalaiset noudattivat paikoitellen juuri tuota periaatetta. Toisaalta myös miehitysjoukkoja pidettiin, mm. hispaniassa, ja olihan vielä näitä kaupunkeja joista tehtiin selvää siihen tyyliin että niissä ei ollut enää mitään minne lähettää miehitysjoukkoja.
"Rooman oma armeija koostui alunperin asevelvollisista ja näiden liittolaisten joukoista, eli Rooma kykeni luomaan varsin suuren armeijan varsin pienin kustannuksin ..."
Roomalla oli miliisiarmeija tasavalta-ajalla Mariukseen asti. Asevelvollinen on ehkä hiukan harhaanjohtava käsite tässä yhteydessä. Rooman armeijaan hyväksyttiin tietyn omaisuusrajan ylittävät miehet. Tässä oli ideana se, että sotilas kustansi itse varusteensa. Ajatus ei ole mitenkään erityisesti roomalainen keksintö, sillä näinhän hopliittiarmeijat Kreikan kaupugeissa pitkälti toimivat. Roomalaiset kuitenkin sitkeästi pitivät järjestelmää yllä vaikka kaupunki kasvoi ja useasti siinä tilanteessa oli siirrytty palkka-armeijaan. Kun Rooma laajeni, tuli miliisiarmeijalle pahoja ongelmia. Nämä sotilaat eivät olleet ammattilaisia, vaikkakin pitkät sotaretket olivat koulineet takuulla parhaista legioonista kovia taistelujoukkoja. Kuitenkin teoriassa miesten piti päästä takaisin siviiliin hoitamaan maatilojaan ja asioitaan, ja tämä muuttui hankalaksi kun Rooma tarvitsi pysyviä varuskuntia kaukaisille alueille. Tästä oli seurauksena (monien sotien aiheuttamien tappioiden ohella) se, että rekryytit vähenivät vaikka mm. omaisuusrajaa pudotettiin. Lopulta Rooman oli pakko keksiä joku ratkaisu ja se oli Capite censin värvääminen armeijaan. Gaius Mariuksen nimiin kai yleisimmin laitetaan Rooman ammattiarmeijan luominen. Syynä tähän oli nimenomaan se, että miliisijärjestelmä ei enää kyennyt tuottamaan tarpeeksi miehiä jotka kykenisivät palvelemaan tarpeeksi pitkän ajan.
"Kun Italian niemimaa oli miehitetty, niin näitä sopimussuhteessa eläviä pikkuvaltioita oli noin 120 kpl:tta Rooman alaisuudessa. "
Tähän sen verran, että sopimussuhteet olivat kuitenkin hyvin moninaisia ja kannattaa muistaa liittolaissodat. Eli pelkkää riemukulkua ei Rooman alkutaivalkaan ollut.
"Siitä oli sitten hyvä jatkaa, kun konsepti oli keksitty miten armeija rahoitetaan ja mistä miehet kerätään ..."
Vaan kun sillä tiellä ei siis tosiaan jatkettu. Miliisiarmeija hylättiin, liittolaisten osuus suhteessa legiooniin kasvoi, ratsuväki otettiin puhtaasti liittolaisista jne.
Roomalaiset olivat myös hyvin itsetietoisia. Moitittiinhan Caesariakin voimakkaasti siitä että hän otti gallialaisia senaattiin. Poliittisesti järkevä teko, mutta sitä eivät ylhäiset roomalaiset oikein sietäneet.
Totta, Roomassa niinkuin muuallakin asiat muuttuivat kun valtakunta kasvoi ja vuodet vierivät ...
Rooma oli sentään olemassa jo 400 luvulla ennen ajanlaksun alkua ja kaatui vasta 500 luvulle tultaessa lopullisesti, eli puhutaan kumminkin ajanjaksosta joka kesti noin 1000 vuotta ...
Itä-Rooma sinnitteli vielä pitempään.
"Roomalaiset oli aika fiksuja, kun ne valtasivat jonkun naapurikaupungin niin ne antoivat sen johtajalle mahdollisuuden liittyä osaksi Roomaa. "
Välillä antoivat, välillä eivät. Lisäksi oikeuksia oli monenlaisia joista Rooman kansalaisoikeudet olivat ehkä halutuin, mutta ei suinkaan annetuin.
-----
Tämä nimen omaan oli "hajoita ja hallitse". Eri tasoiset oikeudet pitivät voitetut kaupungit/heimot/ym riitaisina.
----
Toisaalta myös miehitysjoukkoja pidettiin, mm. hispaniassa,
---
Hispania olikin provinssi, eikä esim. Rooman liittolainen.
"Tämä nimen omaan oli "hajoita ja hallitse". Eri tasoiset oikeudet pitivät voitetut kaupungit/heimot/ym riitaisina."
Tämä on väärinkäsitys. Sille ei ole olemassa mitään sellaista lähdettä joka osoittaisi roomalaisten motivaationa olleen nimenomaisesti voitettujen kaupunkien pitäminen riitaisina.
Halusivatko he sitten liittolaissotien jälkeen pitää voitetut kaupungit yhtenäisinä kun antoivat usealle kansalaisoikeudet?
" Toisaalta myös miehitysjoukkoja pidettiin, mm. hispaniassa,
---
Hispania olikin provinssi, eikä esim. Rooman liittolainen."
Hispania oli provinssi, mutta hispaniassa oli puunilaisotien aikana roomalaisten liittolaisiakin. Ja tämähän nyt muutenkin on epäoleellista. On selvää että liittolaiskaupungeissa ei tarvitse pitää miehitysjoukkoja. Alkupuheenvuorossa kuitenkin annettiin - mahdollisesti tarkoituksetta - kuva että miehitysjoukkoja ei tarvittu misään kaupungeissa. Myös italian alueella oli muuten Rooman alkuaikoina miehitysjoukkoja entisissä viholliskaupungeissa. Toki myönnän että kun mennään kuningasaikaan olemme aika heikolla pohjalla, koska lähteet ovat tarunomaisia ja ristiriitaisia. Silti niissäkin mainitaan useasti miehitysjoukkojen käyttö. Myös kaupungeissa joille ensin on annettu rajallinen itsehallinto sodan jälkeen.
Halusivatko he sitten liittolaissotien jälkeen pitää voitetut kaupungit yhtenäisinä kun antoivat usealle kansalaisoikeudet?
--
Liittolaissodat ovatkin eräänlainen päätepiste "hajoita ja hallitse"-politiikalle Italiassa.
---
Myös italian alueella oli muuten Rooman alkuaikoina miehitysjoukkoja entisissä viholliskaupungeissa.
---
Oli myöhemminkin. Pompeijin muurissa näkyy vieläkin kohta mistä Sulla tuli kylään (eivät tomppelit saaneet porttia auki riittävän nopeasti). Reissun jälkeen kaupunkia johtivat "aidot" roomalaiset ja naapuriin perustettiin kolonia.