Se, mikä minusta on uskonnoissa järkyttävintä, sen lisäksi, että ne mahdollistavat kaikki kauheudet vastustajia kohtaan, on se, että ne eivät perustu yhtään mihinkään. Ne ovat vain taikauskoisten ja kuolemanpelkoisten ihmisten sepitelmiä siitä, mitä saattaa olla ilman minkäänlaisia vakuuttavia todisteita.
Ja järkyttävää on myös se, että vuonna 2006 miljardit ihmiset edelleen pitävät totena näitä sepitelmiä. Me voisimme elää paljon paremmin ilman kaikkien näiden uskontojen painolastia. Mutta ilmeisesti emme siihen kykene.
Ja järkyttävää on myös se, että vuonna 2006 miljardit ihmiset edelleen pitävät totena näitä sepitelmiä. Me voisimme elää paljon paremmin ilman kaikkien näiden uskontojen painolastia. Mutta ilmeisesti emme siihen kykene.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllähän uskonnot johonkin perustuvat, millä perusteella väität, että "ne eivät perustu mihinkään"? Koska uskontoja on, ne perustuvat johonkin.
Eihän sinullakaan ole mitään vakuuttavia todisteita siitä, että mitään ei esim. kuoleman jälkeen ole. Miten sinä vakuutat oman vakaumuksesi?
Niin, noin 90% maailman ihmisistä uskoo jonkanlaiseen jumalaan, eli ne, jotka eivät usko, ovat pieni vähemmistö.
Uskonnot eivät perustu mihinkään todistettuun tietoon jumaluudesta vaan teorioihin - aivan kuten nimimerki "Nainenjärjissään" totesi! Teorioiden keskeinen tarkoitus on selittää, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, mikä kysymys varmasti vaivaa kaikkia ihmisiä. Tosiasia on, että ihmiset EIVÄT TIEDÄ, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu tai tapahtuuko mitään! Tämä vastaus kuitenkin on ristiriidassa ihmisen luontaisen tarpeen kanssa saada kaikelle selitys. Siksi erilaiset teoriat tai uskonnot kiehtovat ja tarjoavat mielenrauhaa, sillä niiden avulla kuoleman jälkeinen aika saa "luonnollisen selityksen". Tähän selitykseen kuuluu kaikissa tietämissäni uskonnoissa myös väite siitä, että elämällä "hyvin" - eli uskonnon ohjeiden mukaisesti - on mahdollista saavuttaa parempi tulevaisuus kuoleman jälkeen. Tämä väite onkin aivan oleellinen, koska se takaa uskonoppineille rajattoman vallan määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin ja kuka tekee oikein ja kuka väärin. Vallastahan uskonnoissakin perimmiltään on kysymys. Ihmiset kun luonnostaan hamuavat myös valtaa toistensa suhteen ja yksi tapa on hankkia sitä uskonnollisen yhteisön kautta.
Kaikki tämä ei tietenkään tarkoita, että esim. minä väittäisin omaavani jotain parempaa tietoa asioiden todellisesta laidasta kuin kuka tahansa muukaan. Omissa pohdinnoissani olen kuitenkin päätynyt samansuuntaiseen käsitykseen kuin nimimerki "Nainenjärjissään". Siis en todellakaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen seuraa. Toisaalta erilaisten uskontojen tarjoamat teoriat näyttäytyvät yhä ilmeisemmin pelkkinä kuvitelmina ja niihin perustuva vallankäyttö on monasti vastenmielistä etenkin, kun sitä käytetään muiden tuomitsemiseen ja vihan lietsontaan.
Ihmisellä, joka ei usko Jumalaan tai tuonpuoleiseen, ei ole näistä asioista yhtään sen todistetumpaa tietoa kuin sellaisella, joka näihin asioihin uskoo, kuten toteatkin. Ei uskonnottomuuskaan perustu mihinkään "todistettuun tietoon jumaluuden" puutteesta, vaan pelkkään uskomukseen siitä, että mitään ei ole. Uskonnoton vaihtoehto ei ole yhtään sen paremmin perusteltu kuin uskonnollinen maailmanselitys, pikemminkin päinvastoin. Mielestäni sellainen, joka ei usko jumalaan, joutuu venyttämään mielikuvitustaan paljon enemmän kuin sellainen, joka ottaa jumaluuden huomioon olemassaolon selitysperusteena.
Uskonto ei ylipäätään ole miään "teoria", vaan asia, joka eletään ja koetaan todeksi. Koska kukaan ei tiedä, mitä esim. kuoleman jäkeen mahdollisesti on, ei siis voida väittää, että mitään ei ole.
Uskonnon tärkein perusta tuskin on siinä, että ihmisellä olisi tarve saada selville, onko kuoleman jälkeen jotain vai ei, vaikka se tärkeä elementti uskonnoissa onkin.
Esim. kristinuskossa nimenomaan ei ole kyse hyvin elämisestä, se ei ole lainkaan tärkein kysymys. Jos hyvä elämä seuraa uskoa, asia on hyvä, mutta se ei ole ydinkysymys.
Ajatuksesi siitä, että "uskonoppineet" voisivat määritellä oikean ja väärän, on yksinkertaistava. Näin ei ole ainakaan kristillisessä uskossa, joten ei pitäisi niputtaa kaikkia uskontoja liian yleistäen samaan kategoriaan. Toki monissa uskonnoissa "uskonoppineilla" on paljon määritysvaltaa, mutta ei todellakaan kaikissa.
Uskonnoissa ei perimmältään liene kysymys vallasta, vaikka se sitoutuukin moniin uskontoihin väistämättömästi. Valta ja vallankäyttö on aina osa kaikkea inhimillistä elämää, mutta valtaa voi käyttää rakentavasti ja vastuullisesti tai vastuuttomasti ja tuhoavasti, useimmiten kai valtaa käytetään siltä väliltä. Ei väärä uskonnollinen vallankäyttö ole mielestäni sen vastenmielisempää kuin vallankäyttö missä yhdeydessä tahansa. Natsien vallankäyttö ei ollut perinteisessä mielessä uskonnollista, mutta saavutukset olivat kammottavat. Toki heilläkin oli oma ideologiansa ja rotuoppinsa, joka oli myyttis-uskonnollinen.
Summa summarum: niin kauas kuin ihmisen historiaa voidaan tutkia, on viitteitä siitä, että ihminen on jostain syystä aina uskonut itseään korkeampaan voimaan ja tuonpuoleisuuteen. Miksi ihmeessä? Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Eläimillä on paljon helpompaa, koska niitä eivät uskonnolliset kysymykset vaivaa. Mutta jostain syystä ihminen on erilainen. Jos 90% ihmiskunnasta uskoo jonkinlaiseen jumalaan, asiaa ei voi nollata merkityksettömäksi. Tämä ei tietenkään todista mitään, mutta herättää kysymyksen ihmisen perusluonteesta. Luulen, että usko jumalaan ja tuonpuoleisuuteen on olemassa valtasuhteista riippumatta. Ei uskonto ole syntynyt pelkästä vallanhalun tarpeesta, vaan tarve on syvemmällä ihmisessä.
Suuri kysymys, joka on avoin, on se, onko koko länsimaisen (luonnon)tieteen paradigma primitiivinen ja todellisuutta yksinkertaistava. Tiede ei ota kantaa jumala-kysymyksiin, vaikka joku luulee virheellisesti, että uskonnoton maailmanselitys olisi jotenkin tieteellinen. Näinhän ei ole.
niistä aiheutuu pelkkää harmia.
...vain poistamalla ihmisen tästä maailmasta. Siinähän sitä urakkaa onkin. Tosin nykytekniikalla ei ehkä sittenkään täysin tekemätön urakka.