Keksiikö joku yhtään hyvää syytä kirkossa pysymiseen jos...
-ei ole uskossa
-on agnostikko
-ei käy kirkossa tai kirkon tapahtumissa
-ei rukoile
-ei usko tarvitsevansa kirkkohäitä tai kummiutta
-ei pidä todennäköisenä että tulisi jossain vaiheessa uskoon (ev.lut)
-on kiinnostunut buddhismista
-ei pidä tarpeellisena uskoa mihinkään yliluonnolliseen
Oon miettinyt tuota eroamista. Kirkko ei kuulu mun elämään millään lailla, enkä oikein välitä kristinuskosta.
Mitä jos jossain vaiheessa hihhuloidun ja alan haikailla takaisin kirkkoon? Toisaalta nyt haikailen vain siitä eroamisesta... Kuinkahan monta kertaa kirkosta saa erota ja liittyä uudelleen? Saako kirkko hylätä joidenkin ihmisten hakemuksen?
-ei ole uskossa
-on agnostikko
-ei käy kirkossa tai kirkon tapahtumissa
-ei rukoile
-ei usko tarvitsevansa kirkkohäitä tai kummiutta
-ei pidä todennäköisenä että tulisi jossain vaiheessa uskoon (ev.lut)
-on kiinnostunut buddhismista
-ei pidä tarpeellisena uskoa mihinkään yliluonnolliseen
Oon miettinyt tuota eroamista. Kirkko ei kuulu mun elämään millään lailla, enkä oikein välitä kristinuskosta.
Mitä jos jossain vaiheessa hihhuloidun ja alan haikailla takaisin kirkkoon? Toisaalta nyt haikailen vain siitä eroamisesta... Kuinkahan monta kertaa kirkosta saa erota ja liittyä uudelleen? Saako kirkko hylätä joidenkin ihmisten hakemuksen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kirkon hyväntekeväisyys lienee sitten vielä yksi syy. Diakonian osuus menoista on näkemieni tilastojen mukaan 10 prosentin luokkaa, eli käytännössä euro SPR:lle auttaa yhtä paljon kuin kymmenen kirkolle. Sitäpaitsi periaatteellisestikin on outoa auttaa aatteellisen kanavan kautta, ellei usko ko. aatteeseen.
Nykyisen kirkkolain mukaan evlut kirkko ei voi hylätä jäsenhakemusta. Voit siis erota ja liittyä miten monta kertaa vain.
Listasi oli kuin omista ajatuksistani temmattu, mutta en ole kiinnostunut buddhalaisuudesta enkä mistään muustakaan uskonnosta. En tarvitse uskontoa. Rasittaa kun tuo kirkko&kaupunki lehtikin tupsahtaa postiluukusta! En näe mitään syytä olla eroamatta paitsi sen, että jos minua pyydetään kummiksi. Sitten kun on yksi kummilapsi, niin voipi erota...
Eikö tuo ole hiukan hintavaakin odotusta? Sitäpaitsi minusta tuntuu ettei ole edes uskovia kohtaan kovin kunnioittavaa ottaa vastaan kristillisen kummin tehtäviä ellei usko kristinuskon oppeihin.
Parasta onkin erota ja houkutella kaveritkin eroamaan, niin ristiäisten sijaan voit odottaa kutsua nimiäisiin :=)
>ristiäisten sijaan voit odottaa kutsua nimiäisiin
Niin tai viettämään syyspäiväntasausta. Kumma, että joku nemen kekkaaminen sotketaan ristiäisten funktioon. Viimeksi tuollaisiin ristäispippaloihin osallistuessani pappikin älysi kysyä ennen kastetta 'minkä nimen te xx ja yy olette antaneet tälle lapselle'.
"Viimeksi tuollaisiin ristäispippaloihin osallistuessani pappikin älysi kysyä ennen kastetta 'minkä nimen te xx ja yy olette antaneet tälle lapselle'."
Kyseessä ei itse asiassa ole papin älynväläys, vaan nykyiseen kastekaavaan kuuluva kysymys. Nykyinen kastekaava haluaa nimenomaan korostaa, että kaste ja nimenantaminen ovat eri asioita. Vanhemmat antavat lapselleen nimen jo ennen kastetta. joten kaavassa kysytään vain, minka nimen vanhemmat "ovat antaneet" lapselleen.
Toisaalta monet vanhemmat toivovat edelleen, että nimi "paljastettaisiin" vanhaan tapaan vasta kasteen yhteydessä, ja ainakin itse olen noudattanut tässä vanhempien toivetta.
että asiaan liittyvät kaavakkeet pitävät jotenkin oletuksena lapsen liittämistä johonkin lahkoon.
Väestökirjanpitoon, isyyden selvittämiseen ym. käytännön asioihin ei pitäisi sotkea hihhulismia.
Jos lahkot haluavat liittää viattomia pikkuvauvoja lahkoonsa, hoitakoot sen omilla kaavakkeillaan ja omana työnään.
Jariällä: Toisaalta monet vanhemmat toivovat edelleen, että nimi "paljastettaisiin" vanhaan tapaan vasta kasteen yhteydessä, ja ainakin itse olen noudattanut tässä vanhempien toivetta.
Onko siis tulkittava, että jariällä on pappi???
Jori:
"Nykyisen kirkkolain mukaan evlut kirkko ei voi hylätä jäsenhakemusta."
Onko tosiaan noin? Tuskinpa kirkko nykyisellään haluaisi ketään kieltää liittymästä, kun kirkolle tuntuu tärkeintä olevan mahdollisimman monta veronmaksajaa... Mutta periaatteessahan kirkkoon liittyvän odotetaan tunnustavan uskonsa, niin eikö kirkko silloin ainakin periaatteessa voi evätä liittymistä henkilöltä, joka ei halua tunnustaa kirkon uskoa?
Uskonnonvapauslaki ei anna asiasta mitään määräyksiä, paitsi alaikäisten osalta. Jäljelle jää siis kirkkolaki.
Se taas määrää vain "Kirkon jäseneksi otetaan kasteessa. Kirkkojärjestyksessä määrätään, miten jo kastettu henkilö otetaan kirkon jäseneksi." Se taas sanoo: "Kirkon jäseneksi otetaan
1) lapsi pyhässä kasteessa;
2) rippikoulun käynyt evankelis-luterilaiseen kirkkoon aikaisemmin kuulunut henkilö, joka ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa; sekä
3) muu säädetyn iän täyttänyt henkilö, joka ei kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, siten, että hän tarpeellisen opetuksen jälkeen saa kasteen tai, jos hänet on oikein kastettu, tunnustaa kirkon uskon."
Kirkkojärjestyksessä on myös määräys "Jos kirkkoherra ei suostu kirkkoon liittymistä koskevaan pyyntöön, hänen on saatettava asia kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston ratkaistavaksi."
Eli siis sikäli kyllä olet oikeassa, että pitää "ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa". Mutta tuosta ei käy mitenkään ilmi miten asia pitäisi selvittää ja ennenkaikkea millainen olisi todellinen mahdollisuus jättää jäsen hyväksymättä.
Erityisesti nähdäkseni kirkkoherra ei voi jättää hyväksymättä avoliitossa elävän, avoimesti homoseksuaalin, prostituoidun jne. hakemusta.
Kannattaa erota viimeistään 2-3 vkoa ennen vuodenvaihdetta, ettet ole vuodenvaihteessa kirkon jäsen. Liittyä kannattaa heti vuodenvaihteen jälkeen.
Kirkollisveron maksuvelvollisuus määräytyy sen mukaan oletko ollut kirkon jäsen vuoden alussa. Kesken vuotta liittyvältä ei veroa peritä.
Niin että kummius ei ole kirkosta kiinni... Ystäväni on kirkkoon kuulumattoman pienen tytön "kummi". Eli hän siis on mukana tytön elämässä, ostelee lahjoja ja toimii tukena kun tarvitaan. Minusta hän on parempi "kummi" tuolle tytölle kun monet kirkkoon kuuluvat oikeat kummit. Tyttö sanoo ystävääni Haltiakummiksi :)
Kyseessä ei ole kirkon tarkoittama kummius, sorry.
Kirkon yhteyteen ottamista varten on käsikirjassa kaava, jonka mukaan menetellään silloin, kun kaste on jo muualla toimitettu. Kaavassa liittyjä lausuu uskontunnustuksen ja hän saa kirkon siunauksen.
Jäsenyyden evääminen on mahdollista neuvostossa, mutta niihin päätöksiin liittyy aina muutoksenhaku-/ valitusosoitus.
ei olekaan... siksi lainausmerkit. Mutta asian ydin (ilman uskonnollista opetusta, joka myös kuuluisi OIKEAN kummin tehtävvin) on sama.
"Onko siis tulkittava, että jariällä on pappi???"
Kyllä se niin on tulkittava. :-)
Onko tiedossa yhtäkään tapausta, jossa oikeasti olisi edes ensimmäisessä asteessa hylätty kirkon jäseneksi haluavan jäsenhakemus?
Omassa tiedossani ei ole, mutta en työskentelekään sellaisten tiedostojen parissa.
Voisin kuvitella, että jos esim. saisin luotettavan tiedon siitä, että henkilö hakee kirkon jäsenyyttä vain yksittäisen toimituksen takia ja kehuskelee eroavansa heti toimituksen jälkeen, niin silloin en ainakaan itse siinä asemassa olevana suosittaisi jäsenyyteen ottamista. Toinen peruste voisi olla jo toteutunut toistuva eroaminen ja liittyminen lyhyen ajan sisällä.
Siis, jos käy ilmi että ko ihminen ei suhtaudu jäsenyyteensä riittävällä vakavuudella, vaan jo lähtökohtaisesti halveksii tavalla tai toisella asiaa tai vähättelee sitä, silloin en puoltaisi liittymistä.
Tiedän itse yhden tapauksen, jossa seurakunnan (kyseessä oli pieni maaseurakunta) vt. kirkkoherra kieltäytyi ottamasta kirkon jäseneksi henkilöä, joka ilmoitti liittyvänsä kirkkoon vain siksi, että pääsisi kummiksi, ja eroavansa heti kasteen jälkeen. Lisäksi tämä kirkkoonpyrkijä teki selväksi, ettei hän usko Jumalaan eikä muutenkaan kirkosta paljon perusta. Toivottavasti ymmärrät, etten voi mainita nimiä tässä yhteydessä.
Kiitokset tiedosta, eli tuollainen esimerkki todella löytyy. Ymmärrän, ettei nimiä voi mainita, eikä niillä nyt olekaan merkitystä.
Kirkkoherra toimi tietenkin aivan oikein. Mutta entä lainmukaisesti? Evlut kirkon asemalle ei löydy suoraa vertailukohtaa, mutta lähinnä se muistuttaa paliskuntaa, SPR:ää tms. julkisoikeudellista yhteisöä jolla ei ole vapautta päättää ketkä ottaa jäsenikseen. Toisaalta lain kohta "jos kirkkoherra hylkää" antaa kyllä ymmärtää että kieltämisoikeus olisi.
Valittiko hakija?
Hakija ei valittanut, koska prosessi olisi kuitenkin kestänyt niin kauan, että kaste oli jo ennen sitä.
Minusta kirkkolain muotoilu tarkoittaa, että kirkkoherralla on oikeus kieltäytyä hyväksymästä hakijaa jäseneksi. Eihän valitusosoituksella oli muuten mitään merkitystä. Tosin kirkkolaki ei kerro, mitä tapahtuu, jos valitusinstanssikin kieltäytyy hyväksymästä jäsenyyttä. Ilmeisesti tällaista mahdollisuutta ei ole otettu huomioon.
Katsoinpa huvikseni (nykyistä) kirkkolakia edeltäneen hallituksen esityksen. Siinä todettiin vain, että tarkoitus ei ole muuttaa jäsenyyspykälän sisältöä. Ja kun tarkemmat ohjeet annetaan kirkkojärjestyksessä, saisi tietoa ainoastaan hakemalla kirkon keskushallinnosta 1990-luvun alun kirkkolliskokouksen valiokuntien (lakivaliokunta?) mietinnön. En jaksa selvittää enempää, vaikka kysymys on tavallaan mielenkiintoinen.
täyttyy liittymisestä ja eroamisesta.
Mitä sitä muuta voi tehdä kun työtä ei anneta.
Kannattaa erota ja liittyä kahdesti päivässä.
Näin tuntuu illalla , että on ollut hyvin työllistävä ja uni maistuu.
Kirkko rukoilee puolestasi joka jumalanpalveluksessa. Olet rehellinen, sillä erään piispankin mukaan ihminen ei pysty uskossa tekemään muuta kuin vastustamaan Jumalaa. Älä usko sellaisia, jotka väittävät tulleensa uskoon ja ovat vielä uskossa. Omalla mielipiteellä uskoa ei mitata vaan se on täysin lahjaa. Itsekin mietin joka päivä samoja juttuja. Ihmiset tekee Jumalasta pienen nenäliinan, jota voi käyttää kun on vähän nuhaa tai vaikeuksia. Jumala on sellaista, että ei ihminen pysty edes aavistamaan saati kuvaamaan. Kaatukoot kirkot, jos yrittävät olla hallitsijoita.
tere