Kaksi viikkoa sitten oli minun 45-vuotissyntymäpäiväni, enkä ollut kovin innoissani, kun aamulla heräsin eikä vaimo edes onnitellut saatikka antanut lahjaa. Hän ei sanonut minulle edes hyvää huomenta. Ajattelin, että sellaisia vaimot ovat, mutta lapset sentään muistavat. Sitten heräsivät lapset, mutta kukaan heistä ei sanonut sanaakaan.
Sen jälkeen menin toimistolleni. Tunsin itseni hyvin vanhaksi, masentuneeksi ja pettyneeksi. Kun kävelin toimistooni, sihteerini sanoi: "Hyvää huomenta pomo, ja hyvää syntymäpäivää!" Se sai minut tuntemaan oloni hieman paremmaksi.
Työskentelimme iltapäivään saakka, jolloin sihteerini koputti oveen ja sanoi: "Tiedätkös, ulkona on hyvin kaunis ilma ja tänään on syntymäpäiväsi. Mitäs jos mentäisiin lounaalle, vain sinä ja minä?"
Niinpä me menimme pieneen viehättävään maaseuturavintolaan. Joimme parit martinit, lounas oli loistava, ja meillä oli todella hauskaa. Sen jälkeen piti palata toimistolle, mutta hän sanoi: "On niin kaunis päivä, onko meidän pakko mennä vielä toimistoon?"
"Enpä usko", minä vastasin, jolloin hän ehdotti menemistä hänen asuntoonsa.
Niin teimmekin, ja perillä hänen asunnollaan joimme vielä martinit ja poltimme savukkeet. Sitten hän sanoi käyvänsä vaihtamassa päälle jotain mukavampaa, jos minulle sopii. Vastasin myöntävästi.
Hän meni makuuhuoneeseen ja noin viiden minuutin kuluttua hän tuli takaisin suuri syntymäpäiväkakku sylissään. Hänen perässään kävelivät vaimoni, lapseni ja tusinoittain ystäviäni, ja he kaikki lauloivat: "Paljon onnea vaan".
Ja siinä minä istuin, sohvalla, alasti.
Sen jälkeen menin toimistolleni. Tunsin itseni hyvin vanhaksi, masentuneeksi ja pettyneeksi. Kun kävelin toimistooni, sihteerini sanoi: "Hyvää huomenta pomo, ja hyvää syntymäpäivää!" Se sai minut tuntemaan oloni hieman paremmaksi.
Työskentelimme iltapäivään saakka, jolloin sihteerini koputti oveen ja sanoi: "Tiedätkös, ulkona on hyvin kaunis ilma ja tänään on syntymäpäiväsi. Mitäs jos mentäisiin lounaalle, vain sinä ja minä?"
Niinpä me menimme pieneen viehättävään maaseuturavintolaan. Joimme parit martinit, lounas oli loistava, ja meillä oli todella hauskaa. Sen jälkeen piti palata toimistolle, mutta hän sanoi: "On niin kaunis päivä, onko meidän pakko mennä vielä toimistoon?"
"Enpä usko", minä vastasin, jolloin hän ehdotti menemistä hänen asuntoonsa.
Niin teimmekin, ja perillä hänen asunnollaan joimme vielä martinit ja poltimme savukkeet. Sitten hän sanoi käyvänsä vaihtamassa päälle jotain mukavampaa, jos minulle sopii. Vastasin myöntävästi.
Hän meni makuuhuoneeseen ja noin viiden minuutin kuluttua hän tuli takaisin suuri syntymäpäiväkakku sylissään. Hänen perässään kävelivät vaimoni, lapseni ja tusinoittain ystäviäni, ja he kaikki lauloivat: "Paljon onnea vaan".
Ja siinä minä istuin, sohvalla, alasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos tuo on totta, niin voin sanoa että ot ehkä nesteissä.
Eihän tuo ollut totta?