Tunnettu italialainen journalisti, kirjailija ja mielipidevaikuttaja, jonka ehdottomuus ilmeni jo vastarintatyössä fasistista hallintoa vastaan maailmansodan aikaisessa Italiassa, Oriana Fallaci, kuoli pitkään syöpää sairastettuaan 14. syyskuuta.
Melkein päivän tarkkuudella samaan aikaan henkilö, jota viime vuonna julkaistussa Wall Street Journalin Fallacista tekemässä haastattelussa kirjoittaja luonnehtii sanalla Fallacin "soulmate" (vaikkapa "sielunveli") pitää luennon, joka kuohuttaa muslimimaailman ohella myös läntistä Eurooppaa. Henkilö on nykyinen paavi, Benedictus XVI, jota Fallaci kutsui Ratzingeriksi. Fallaci sanoo: "I feel less alone when I read the books of Ratzinger." "I am an atheist, and if an atheist and a pope think the same things, there must be something true---".
Tälläkin palstalla on keskusteltu naisista ja islamista, feminismistä ja islamista. Fallaci on tarkastellut islamin ja länsimaisuuden suhdetta kokonaisvaltaisesti, voisipa sanoa "miesmäisellä" tavalla. Hän on tuonut ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi termin "Eurabia", joka tosin on luotu aiemmin.
Sotien, verilöylyjen ja terrorin maailma, jossa Fallaci teini-iästä lähtien oli mukana taistelijana, "kipupisteissä" havainnoijana ja journalistina, maailman silmäätekevien taitavana haastattelijana ja pelkäämättömän suorasanaisena keskustelijana, on näiden muutaman ihmiselämän vuosikymmenen jälkeen edelleen sotien, verilöylyjen ja terrorin maailma. Fallaci ei sulkenut siltä silmiään. Mutta kaikki eivät kestä silmien kirvelemistä.
Kun kirjoitetaan Fallacin tapaisen henkilön in memoriam, tekee mieli kysyä, onko hän edes kuollut.
Hänen tuotantonsa on kestävää, hän ottaa kantaa vieläkin. Vaikkapa "soulmatensa" välityksellä...
Melkein päivän tarkkuudella samaan aikaan henkilö, jota viime vuonna julkaistussa Wall Street Journalin Fallacista tekemässä haastattelussa kirjoittaja luonnehtii sanalla Fallacin "soulmate" (vaikkapa "sielunveli") pitää luennon, joka kuohuttaa muslimimaailman ohella myös läntistä Eurooppaa. Henkilö on nykyinen paavi, Benedictus XVI, jota Fallaci kutsui Ratzingeriksi. Fallaci sanoo: "I feel less alone when I read the books of Ratzinger." "I am an atheist, and if an atheist and a pope think the same things, there must be something true---".
Tälläkin palstalla on keskusteltu naisista ja islamista, feminismistä ja islamista. Fallaci on tarkastellut islamin ja länsimaisuuden suhdetta kokonaisvaltaisesti, voisipa sanoa "miesmäisellä" tavalla. Hän on tuonut ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi termin "Eurabia", joka tosin on luotu aiemmin.
Sotien, verilöylyjen ja terrorin maailma, jossa Fallaci teini-iästä lähtien oli mukana taistelijana, "kipupisteissä" havainnoijana ja journalistina, maailman silmäätekevien taitavana haastattelijana ja pelkäämättömän suorasanaisena keskustelijana, on näiden muutaman ihmiselämän vuosikymmenen jälkeen edelleen sotien, verilöylyjen ja terrorin maailma. Fallaci ei sulkenut siltä silmiään. Mutta kaikki eivät kestä silmien kirvelemistä.
Kun kirjoitetaan Fallacin tapaisen henkilön in memoriam, tekee mieli kysyä, onko hän edes kuollut.
Hänen tuotantonsa on kestävää, hän ottaa kantaa vieläkin. Vaikkapa "soulmatensa" välityksellä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä oikeastaan yritit sanoa viestilläsi? Sitäkö, että Oriana Fallaci on samaa mieltä kuin paavi?
Mitä siis MINÄ yritin sanoa?
Lienee kyllä kiinnostavampaa retrospektiivisesti miettiä, mitä Oriana Fallaci yritti sanoa.
---
Muuten, tälle palstalle ilmaantuu aika paljon keskustelunaloituksia, joiden kohdalla voi kysyä, mitä niillä yritetään sanoa. Ehkäpä ryhdynkin. Siis kyselemään sitä aktiivisemmin.
..kaiketi sanoa, että kapitalismi ja länsimainen katolisuus ovat oikeassa ja rauhanomaisia ja että vain islam on maailman pahuus..
..naiset puolestaaan ovat yleensä sitä mieltä, mitä vahvimmatkin, se on nimittäin evoluutioteoreettiselta näkökannalta järkevää, toteaa evoluutio lopuksi..
Nyt kun otit puheeksi "naiset yleensä", niin jäin miettimään, keitä ovat ne naiset, jotka eivät ole kuin "naiset yleensä".
Ovatko "einiinkuinnaisetyleensä" jokin tietty kiinteä ryhmä, vai onko se riippuvainen kunkin sanojan mielialasta?
..jos yli puolet käyttäytyy tietyllä tavalla, niin silloin yleensä-sanan määritelmä täyttyy..
..saattaa kuulostaa paradoksaaliselta, mutta näyttää siltä, että kaikki ovat riippuvaisia vahvemman mielipiteestä, koska oppositiokaan ei ole mahdollinen, ellei joku ensin ole väärässä..
Kaikkea en allekirjoita, mutta suurena Kreikan ystävänä täytyy myöntää, että vasemmistolainenkin tekee hyvää työtä. "milia uno, milia dia, milia tria..." Siinä avauslause, joka on piirtynyt mieleen
Fallaci on peloton kärjistäjä, suvereeni kirjoittaja ja vääryydeksi kokemissaan asioissa läsnäolija.
On vaara, että yritetään tuijottaa pimeässä polkupyöräilevää, jonka pyörässä on lamppu, jonka on tarkoitus valaista tietä. Ei voi mitään, että tulee kuitenkin pohtineeksi, millainen on ihminen, joka on valinnut juuri tuollaisia teitä.
Missä määrin Fallaci myöhempinä vuosinaan oli vasemmistolainen? Maailma muuttui.
Kiitos sinulle, Oriana Fallaci, elämäntyöstäsi.
Maailma tarvitsee lisää kaltaisiasi.
Eikös tämä Fallaci ollut se Italian ikioma mirjapyykkö? Tunnettu ennen kaikkea journalistina, joka pääsi/päästettiin tekemään raportteja ja haastatteluja paikkoihin, joihin kukaan muu ei päässyt.
Islam-homma menee yhä käsittämättömämmäksi. Nyt muslimit kiihkoilevat paavin höläytettyä sitaatin yli kuudensadan vuoden takaa! Imaamit saavat uhota kuinka paljon tahtovat (esim Israelin valtion tuhoamisella), Osama voi julistaa uusia terrorisuunnitelmiaan, mutta länsimaiden kansalaiset eivät voisi kuvitellakaan lähtevänsä miljoonittain kaduille mieltään osoittamaan.
Arvelen, että jos jossain ollaan paavin puheeseen tyytyväisiä, niin Tanskassa, joka viimeksi joutui pilapiirrosten vuoksi kohtaamaan muslimien vihan aivan etulinjassa. Nyt Pakistanin pojat käyvät vaihteeksi Vatikaanin kimppuun, ja Arlan jogurtti maistuu taas. Tulee mieleen vanha kyyninen sanonta: "Vallankumous peruutettu."
No jaa.. hienoa tietenkin, että tämän palstan avarakatseiset ajattelijat liikuttuvat kansainvälisesti tunnustetun rasistin poismenon johdosta. Vaikka sympatiani ovatkin aidosti anti-islamilaisen agitaation puolella, tahtoisin lausua muutaman kriittisen sanan.
Minulla on hyllyssäni Fallacin kirja "The rage and the pride". On varsin selvää, että kirjoittaja on hyvin, hyvin vihainen:
"And I am very very, very angry. Angry with an anger that is cold, lucid, rational. An anger that eliminates every detachment, every indulgence. An anger that compels me to respond and demands above all that I spit on them. I spit on them. Angry as I am.."
Fallaci lähinnä mesoaa 200 sivua suu vaahdossa ja omasta oikeassa olemisen liikutuksestaan raivoisasti kyynelehtien:
"Ideas that for years I had imprisoned inside my heart and my brain, saying to myself 'Why bother? What for? People are deaf. They don't listen, don't want to listen...'. Now they gushed out of me like a waterfall, those ideas. They dropped on the paper as an unrestrainable cry."
Mutta hän on siis vihainen (ellei ylläolevasta käynyt ilmi) ja varsin liikuttunut. Parin sadan sivun jälkeen kaltaiseni keskivertolukija alkaa toivoa, että Fallaci kykenisi patoamaan pidättelemättömien verbaalisten kyyneleidensä putouksen ja (edes) yrittäisi saada aikaiseksi yhden rationaalisen argumentin.
Mutta hetkinen... eikö Fallaci olisi aivan kotonaan tällä palstalla repimässä kuukausi toisensa jälkeen tuskan kyynelten kastelemia vaatteitaan, koska naisten euro on 80 senttiä!! (Vaikka se onkin about 98-102)
Pointtini oli, että Fallaci sen ohella, että on puhuttanut asian vierestä (eli persoonansa tiimoilta) on luullakseni pannut pari sukupolvea ajattelemaan ja analysoimaan omia mielipiteitään.
Urho Kekkonen oli "runnoja", niin Fallacikin.