Miltä tuntuu olla tietoisesti maailman suurimman murhauttajan jäsen? Eli Jumalan ja Jeesuksen nimissä toimivan terroristijärjestön jäsen jota kutsuttaan kristinuskoksi. Ottakaa huomioon että raamatun älä tapa käskyn suhteen ei kirkoillekkaan ole raamatun mukaan annettu erivapautta.
Miltä tuntuu olla
tietoisesti
18457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
On vielä parannettavaa. Se on myönnettävä. Joku sanoi joskus minulle, että Raamatussa on joku kohta, jossa sallitaan maan puolustus. En sitten tiedä tämän totuudenmukaisuutta. Itse menin suosiolla sivariin, kun mielestäni ketään ei saa tappaa, mistään syystä. Yhdysvallathan se pahin on, vaikka Bush onkin olevinaan niin kristitty. Hyökkäsi Irakiin ja väitti, että siellä olisi jotain joukkotuho aseita, vaikka kaikkihan sen tietää, että oikea syy on öljy. No viimeistään sitten viimeisellä tuomiolla saa kuulla kunniansa. Olkoon Jumala hänelle armollinen.
valita, käykö armeijan vai ryhtyykö sivariksi. Mutta minusta oli myös hyvä asia, että oli tarpeeksi niitä, jotka puolustivat Suomea Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan, niin että Suomi on nytkin itsenäinen eikä vain pieni osa Venäjää jossain pohjoisessa.
Kyllä tappaminen on sallitua mutta vain ja ainoastaan Jumalan tahdosta niinkuin VT selvästi osoittaa. Mutta kun esimerkiksi meidän kirkko 1918 valitsi valkoisten puolen, eli oli mukana tappamassa ja tapattamassa omia punaisia uskovaisia jäseniä niin perusteleppa sitä raamatulla!!!
Kirkkon olis ymmärtääkseni tullut olla puolueeton ja sovitteleva mutta asettui siunaamaan valkoisten sotilaita murhaamiseen...
Raamatun mukaan, joka tosin on väärennetty, tappamisen oikeutta ei ole kellään muilla kuin Jumalalla ja sen oikeuden Hän on pitänyt itsellään jotta meillä tavallisilla syntisillä olis edes jonkinlainen suoja pahaa esivaltaa vastaan kuten Husseinilla, Hitlerillä, Stalinilla jne oli. He, joilla on se käsitys että esivallalla on oikeus tappaa ja tapattaa tavallaan tunnustavat Husseinin, Hitlerin , Stalinen jne murjaaja esivallat Jumalallisiksi ja SE EI VOI OLLA TOTTA!
Yleismaailmallisesti poliittiset, maailman talaudelliset ja uskonnolliset jutut sotketaan toisiinsa jotta saatanallisuudet saataisiin piilotettua ihmisiltä!
Kyllä tappaminen on sallitua mutta vain ja ainoastaan Jumalan tahdosta niinkuin VT selvästi osoittaa. Mutta kun esimerkiksi meidän kirkko 1918 valitsi valkoisten puolen, eli oli mukana tappamassa ja tapattamassa omia punaisia uskovaisia jäseniä niin perusteleppa sitä raamatulla!!!
Kirkkon olis ymmärtääkseni tullut olla puolueeton ja sovitteleva mutta asettui siunaamaan valkoisten sotilaita murhaamiseen...
Raamatun mukaan, joka tosin on väärennetty, tappamisen oikeutta ei ole kellään muilla kuin Jumalalla ja sen oikeuden Hän on pitänyt itsellään jotta meillä tavallisilla syntisillä olis edes jonkinlainen suoja pahaa esivaltaa vastaan kuten Husseinilla, Hitlerillä, Stalinilla jne oli. He, joilla on se käsitys että esivallalla on oikeus tappaa ja tapattaa tavallaan tunnustavat Husseinin, Hitlerin , Stalinen jne murjaaja esivallat Jumalallisiksi ja SE EI VOI OLLA TOTTA!
Yleismaailmallisesti poliittiset, maailman talaudelliset ja uskonnolliset jutut sotketaan toisiinsa jotta saatanallisuudet saataisiin piilotettua ihmisiltä!
olla aggressiivisen ihmislajin jäsen? Tuon asian huomaa myös näistä keskustelupalstojen kirjoituksista, sillä turhan paljon on aggressiivisia kirjoituksia kuten myös sinun.
Sille tosiasialle, että olemme aggressiivisen ihmislajin jäseniä, emme voi mitään. Itse kukin voi vain yrittää omasta puolestaan hillitä omaa aggressiivisuuttaan. Kristinuskon parjaaminen ei auta yhtääbn mitään, ennemminkin päinvastoin.
Jos luet vähänkin historiaa, niin huomaat, että sotia ihmiset ( ei kristinusko ) ovat yleensä käyneet maasta, omistamisesta, rikkauksista, öljystä, määräysvallasta jne.
Vain saatanan palvelijat (tietoiset tai tietämättömät) puolustavat kristinuskon satojen miljoonien ihmisten murhaamisia satejen vuosien aikana.
Joten minusta tuntuu, että minä osaltani taistelen sellaisia saatanallisuuksia vastaan joita kristinusko on tehnyt ja teettänyt Jumalan ja Jeesuksen nimissä.
Kenen puolesta sinä taistelet?
Joka maahan, minne kristinusko on viety, on turmeltunut. Niissä maissa palvellaan saatanaan Jumalan ja Jeesuksen nimissä väärennetty raamattu tukena ja vaikka siinäkin raamatussa on on älä tapa käsky yhdeksän (9) kertaa niin kristityt eivät ole sitä käskyä ja sen Jumalallista merkitystä löytäneet vaan toimivat sitä vastaan osoittaakseen ja tunnustaakseen herransa jota palvelevat.
Niin paljon on saatana maailmaa rakastanut että antoi meille kristinuskon joka murhasi Jeesuksen seuraajineen ja antoi meille itsensä ainaiseksi vaivaksi Jumalan ja Jeesuksen nimessä toimivana terroristi järjestönä jonka ansiosta sadat miljoonat ihmiset ovat menettäneet henkensä.
Ja jotta sitä saatanan jumallattomuutta emme ymmärtäisi niin saatana antoi meille myös väärennetyn raamatun ettemme vahingossakaan Jumalaa ja Jeesusta löytäs vaan olisimme ja pysyisimme saatanalle uskollisena. Kiittäkää herraa (saatanaa) siitä!
Mutta olkaa Jumalalle ja Jeesukselle kiitollisia ja kuuliaisia jos Heidät sielustanne olette löytäneet kristinuskon saatanallisuuksista ja harhautuksista huolimatta!
Kirkolla on jopa oma armeija, enkä tarkoita tällä pelastusarmeijaa ;)
Kirkko on aina osoittanut intoa sodankäyntiin, enkä tarkoita tällä hengellistä sodankäyntiä ;)
Tällä vuosituhannella:
"Puolustusvoimien sotilaspappien työkenttä on nykyään laaja: perinteisen sielunhoidon lisäksi he antavat muun muassa johtamisoppia. Suomen Puolustusvoimien leivissä työskentelee kaikkiaan 16 sotilaspastoria ja yhdeksän kenttärovastia." http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/28.heinakuu/sapa3000.htm
Alokkaiden sotilasvaloja kirkoissa:.
http://www.ilmavoimat.fi/index.php?id=693
http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/hamr/06_vala01.dsp
Valokuvia sotilasvalatilaisuuksista kirkoissa:
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/4/3423.jpg
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/4/3424.jpg
Toisen maailmansodan aikana:
"Sotilaiden joukossa uskonnollisia toimihenkilöitä on ollut kautta koko tunnetun historian. Tehtävänä on ollut jumalallisen tuen hankkiminen sotatoimille, sekä sotilaiden kannustaminen urhoollisuuteen. Alkuun oli siis kyse siitä kenen puolella jumalat ovat. . . . Kirkollisten ”taistelujoukkojen” kokoonpano oli melkein koko talvisodan ajan epäselvä. . . .Lopulta määrä kohosi 316 luterilaiseen ja 11 ortodoksiin. Näistä 129 eli 41% oli saanut reservinupseerin koulutuksen RUK:ssa. Heistä noin kolmannes oli osallistunut sotaharjoituksiin ennen sotaa. Erikoisuuksina on mainittava ne 64 pappia jotka palvelivat tavallisissa upseeritehtävissä." http://www.kolumbus.fi/kivijarvet/Kirjoitelmia/Papitsodassa.htm
"Paitsi sotilaan ruumis, myös hänen sielunsa oli keskeinen kysymys kuolemassa. . . . että ennen kaatumistaan sotilas oli ollut rauhallisella ja tavallisesti myös uskonnollisella mielellä. Tätä voidaan kutsua hyvän kuoleman tuottamiseksi kaatuneelle, tiettyjen hyvään kuolemaan kuuluvien elementtien nostamista esille. Myös kuolemaa kuvaavat ilmaisut, kuten "kaatui rakastamansa isänmaan puolesta" luovat mielikuvan hyvästä ja ongelmattomasta kuolemasta. . . . Viimeinen voitelu ja synninpäästö . . . kirjeet, joissa kaikki pahat teot pyydetään anteeksi ennen taisteluun lähtöä. Myös rintamauskonnollisuuteen kuului ehtoollisen vietto vaikeissakin oloissa;[9] hyvä kuolema ja kuolemaan valmistautuminen huolettivat kaikkia asianosaisia, . . . Sotilaspastorien kaatumistapauksen yhteydessä kirjoittamien kirjeiden tarkoituksena . . Kaatuneen viime hetkistä ei tullut kirjoittaa kovin naturalistisesti . . . Missään tapauksessa ei teloitettuja saanut haudata sankarihautaan.[12] Tämä voidaan tulkita niin, että teloitetun "paha kuolema" vietiin loogiseen loppuunsa saakka. . . . Sanomalehtien kuolinilmoitukset . . . ilmoituksessa saattavat esiintyä sekä ilmaus "kaatui kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta". . . Paljon siteerataan Mannerheimin surunvalitteluadressia muodossa tai toisessa: "Velvollisuutenani on ilmoittaa, että N. N. on kaatunut taistelussa Isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mikä meille on pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne. Lohduttakoon Teitä tietoisuus, että olette antaneet Suomelle kalleimman uhrin. Vahvistakoon Teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala."[15 . . . .sankarikuoleman käsite toimi yhtenä lohduttajana surussa . . ." http://www.uta.fi/laitokset/historia/tutkijakoulu/sivut/paperit/ikemp.htm
Tri Ray Abrams kirjoitti Yhdysvaltojen tilanteesta kirjassaan Preachers Present Arms (Saarnaajat tekevät kunniaa): "Kirkot omaksuivat päämääränsä niin yksimielisesti, ettei sille löydy vertaa uskonnollisista aikakirjoista. . . . Johtajat ryhtyivät viipymättä perinpohjaisiin, sota-ajan vaatimiin järjestelyihin. Vuorokauden kuluttua sodan julistamisesta Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto oli laatinut suunnitelmat täydellistä yhteistyötä varten. . . . Roomalaiskatolinen kirkko oli järjestetty samanlaiseen palvelukseen kansallisen katolisen sotaneuvoston alaisuudessa, jota johti 14 arkkipiispaa ja jonka puheenjohtajana oli kardinaali Gibbons, ja se osoitti samanlaista antaumusta asiaa kohtaan. . . . Monet kirkot tekivät paljon enemmän kuin niiltä pyydettiin. Niistä tuli sotajoukkojen värväysasemia."
Huomaa mitä suurimman protestanttisen kirkkokunnan, Saksan evankelis-luterilaisen kirkon, kirkolliskokous sähkötti Hitlerille 30. kesäkuuta 1941:
"Auttakoon Kaikkivaltias Jumala Teitä ja kansaamme kaksoisvihollista [Isoa-Britanniaa ja Neuvostoliittoa] vastaan. Voitto on oleva meidän, ja sen saavuttamisen täytyy olla toiveittemme ja tekojemme ydin. . . . kaikkien rukoustensa välityksellä [kirkko] on kanssanne ja verrattomien sotilaittemme kanssa, jotka ovat nyt hävittämäisillään juuria myöten tämän ruton ankarin iskuin."10
Kun laumat saivat tällaista ohjausta "paimeniltaan", mitä muutakaan ne saattoivat tehdä? Se, mitä ne todellisuudessa tekivät, puhuu puolestaan.
Oliko Hitlerin vuonna 1933 esittämä alhainen käsitys kirkoista oikea? Hän kerskui pilkallisesti, että "pastorit . . . kavaltavat Jumalansa meille. He kavaltavat mitä tahansa kurjan, vähäpätöisen työnsä ja kurjien tulojensa tähden. . . . Miksi riitelisimme? He nielevät mitä tahansa saadakseen pitää aineelliset etunsa."11 (Hitlerin hallitus jatkoi huomattavan valtionavun antamista suurille kirkkokunnille koko sodan ajan.)12
Tajutakseen täysin, mitä Hitler sanoi kirkoista, henkilön tarvitsee ainoastaan kysyä itseltään: "Jos minä olisin ollut vilpitön kirkonjäsen Saksassa, Itävallassa tai Italiassa tuona aikana, miten hengelliset johtajani olisivat neuvoneet minua – ja mitä minä olisin tehnyt?" Otaksukaamme, että sanoisit: "Minä en olisi palvellut Hitleriä." Mitä olisit saanut kokea, et natseilta, vaan omilta hengellisiltä johtajiltasi?
LÄHDEVIITTEET
10 Kirchliches Jahrbuch für die Evangelische Kirche in Deutschland 1933–1944 (Gütersloh, 1948), s. 478, 479.
11 Hermann Rauschning, The Voice of Destruction, 1940, s. 50, 53.
12 Saksan ja paavinistuimen 20.7.1933 solmiman konkordaatin 17. artikla, Documents on German Foreign Policy, D-sarja, 8. osa, s. 896f.
Tuohan on kaukana sellaisesta elämäntavasta, josta Herra Jeesus antoi esimerkin, ja jota esimerkkiä apostolit ja varhaiskristityt noudattivat, jättäen näin meille mallin elämäntavasta, jonka Jumala hyväksyy.
JOHANNES 18:36 KR-38
36. Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä".
MATTEUS 26:52 KR-38
52. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.
EFESOLAISILLE 6:10-17 KR-38
10. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
2.KORINTTILAISILLE 10:3-5 KR-38
3. Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;
4. sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
5. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
VARHAISKRISTILLISELLÄ VUOSISADALLA:
Kristitty kirjailija Tertullianus, joka syntyi yli 100 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen, auttaa meitä näkemään, mitä monet varhaiskristityt ajattelivat sotimisesta ja siihen osallistumisesta: "Luulen, että meidän täytyy ensin tiedustella, onko sodankäynti lainkaan sopivaa kristitylle. . . . Onko laillista pitää hallussaan miekkaa, kun Herra julistaa, että se, joka miekkaan tarttuu, miekkaan hukkuu? Ja osallistuuko rauhan lapsi taisteluun, vaikkei hänen ole sopivaa edes nostaa oikeusjuttua?"
"Kristityt kieltäytyivät osallistumasta eräisiin Rooman kansalaisten velvollisuuksiin. Kristityt . . . pitivät sotapalvelukseen osallistumista uskostaan luopumisena. He eivät halunneet olla poliittisessa virassa. He eivät palvoneet keisaria." – Heckel ja Sigman, On the Road to Civilization – A World History, s. 237, 238.
Englantilainen entinen teologian professori Peter De Rosa kirjoittaa: "Verenvuodatus oli vakava synti. Juuri sen vuoksi kristityt vastustivat gladiaattoritaisteluja. . . . Vaikka sota ja väkivallan käyttö olivat välttämättömiä Rooman suojelemiseksi, kristityt eivät tunteneet voivansa yhtyä siihen. . . . Kristityt pitivät itseään, kuten Jeesuskin, rauhan sanansaattajina; he eivät voineet missään olosuhteissa olla kuoleman asiamiehiä."
Oxfordin yliopiston professori E. G. Hardy kirjoitti: "Tertullianus luettelee monia asioita, jotka olivat mahdottomia omantunnontarkalle kristitylle, koska ne liittyivät epäjumalanpalvontaan: esim. sopimusten tekoon usein liittyvä vala, oviaukkojen valaiseminen juhlien ajaksi ym., kaikki pakanauskontojen seremoniat, pelit ja sirkus, maallisen [pakanallis-klassisen] kirjallisuuden opettajana toimiminen, sotapalvelus, valtionvirat." (Christianity and the Roman Government.)
Kirjoitelmassaan "Tutkimus sodan sopivaisuudesta kristillisyyden periaatteisiin" Jonathan Dymond mainitsi, mitä hän sai selville asiasta:
"Kristityt, jotka elivät lähinnä Vapahtajamme aikaa, uskoivat epäilyksettömän luottavaisesti, että hän oli selvästi kieltänyt sodan – että he avoimesti tunnustivat tämän vakaumuksen ja että he sen vahvistukseksi olivat halukkaita uhraamaan ja uhrasivat omaisuutensa ja elämänsä.
Kristityistä tuli kuitenkin myöhemmin sotilaita. – Ja milloin? Kun heidän yleinen uskollisuutensa kristillisyyttä kohtaan herpaantui; – kun he muissa suhteissa rikkoivat sen periaatteita; . . . Sanalla sanoen heistä tuli sotilaita, kun he lakkasivat olemasta kristittyjä." – S. 60, 61.
E. W. Barnes kuvaili kirjassaan The Rise of Christianity (Kristillisyyden nousu) seuraavasti: "Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [Rooman keisarina v. 161–180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen."
"Toisen vuosisadan lopulla . . . tuli asepalveluskysymys päivänpolttavaksi kirkon piirissä. Kaikuna näistä vaikeuksista tulee vastaamme tältä ajalta P. Juventius Celsuksen hyökkäyskirjoituksen syytös kristittyjä vastaan siitä, että he olivat haluttomia palvelemaan sotaväessä, ja kehotus heille isänmaallisina kansalaisina auttamaan valtakuntaa sen ahdingoissa. Samalta ajalta kajahtaa vastaamme Tertullianuksen rigoristinen, kielteinen vastaus. Kristityn hänen ajatuksensa mukaan ei ollut lupa palvella sotilaana, koska hän siten joutui palvelemaan epäjumalia ja myöskin käyttämään asetta. . . . [Justinus Marttyyrin mukaan] kristityt olivat hyljänneet murha-aseet ja sen sijaan että olisivat vihanneet lähimmäisiänsä, elivät vanhurskaudessa, jumalanpelossa ja ihmisystävällisyydessä. Sodat Justinus julisti demoonien työksi." (Matti A. Mustonen, Varhaiskirkon apologeettien ja kirkon isien käsitys valtiosta ja esivallasta I, Helsinki 1948, s. 176, 177.)
"Kristityt asennoituivat usein kielteisesti valtioelämään, he pysyttelivät poissa viroista ja julkisista toimista, joihin näet aina liittyi pakanallisia uskonnollisia menoja; he välttivät sotapalvelusta – samasta syystä, mutta myös siksi, että he eivät halunneet osallistua sotaan; . . . sanottiin, että he olivat 'hyödyttömiä julkisessa elämässä'; heidän kansallisuutensa ei ollut maan päällä vaan taivaassa." (Hal Koch, Apostoleista atomiaikaan – kristillisen kirkon historia, Pieksämäki 1966, s. 58.)
Professori K. S. Latourette kirjoittaa kirjassaan A History of Christianity: "Yksi niistä kysymyksistä, joissa varhaiskristityt olivat eri mieltä kreikkalais-roomalaisen maailman kanssa, oli osallistuminen sotaan. Ensimmäisiltä kolmelta vuosisadalta ei ole säästynyt meidän ajallemme yhtään ainutta kristillistä kirjoitusta, jossa suvaittaisiin kristittyjen osallistuminen sotaan."
Rooman valtakunnan vaiheita käsittelevässä Edward Gibbonin teoksessa The History of the Decline and Fall of the Roman Empire sanotaan: "Oli mahdotonta, että kristityt olisivat voineet ryhtyä sotilaiksi, rauhantuomareiksi tai ruhtinaiksi luopumatta pyhemmästä velvollisuudesta."
"Kristityt kieltäytyivät . . . uhraamasta keisarin hengelle – mikä on suunnilleen samaa kuin nykyään lipuntervehtimisestä tai uskollisuusvalan toistamisesta kieltäytyminen. . . . Hyvin harvat kristityt muuttivat mieltään, vaikka areenalla oli yleensä heidän mukavuudekseen alttari, jolla paloi tuli. Vangin ei tarvinnut muuta kuin heittää vähän suitsuketta liekkiin, niin hänelle annettiin uhritodistus ja hänet vapautettiin. Hänelle selvitettiin myös huolellisesti, ettei hän palvonut keisaria, vaan ainoastaan tunnusti keisarin jumalallisen aseman Rooman valtion päänä. Silti eivät juuri ketkään kristityt käyttäneet hyväkseen tätä pelastusmahdollisuutta." (D. P. Mannix, Those About to Die, New York 1958, s. 135, 137.)
Myös tunnettu kirkkohistorioitsija C. J. Cadoux kirjoitti:
"Varhaiskristityt luottivat Jeesuksen sanoihin ja ymmärsivät hänen teroittamansa vastarinnan karttamisen ja lempeyden kirjaimellisina. He yhdistivät läheisesti uskontonsa rauhaan; he tuomitsivat voimakkaasti sodan siihen sisältyvän verenvuodatuksen takia; he omaksuivat sen Vanhan testamentin ennustuksen, joka ennaltakertoi sota-aseitten muuttamisen maanviljelysvälineiksi [Jes. 2:4]; he selittivät, että heidän menettelytapansa oli maksaa paha hyvällä ja voittaa paha hyvällä."
Saksalainen protestanttinen teologi Peter Meinhold kirjoitti:
"Vaikka Uusi testamentti vaikenee siitä, voivatko kristityt olla sotilaita vai eivät ja täytyykö heidän erota armeijasta tultuaan kristityiksi, niin vanha kirkko otti kantaa tähän kysymykseen. Sitä, että kristitty olisi sotilaana, pidettiin mahdottomana."
Early Church History (Varhaiskirkon historia) selittää, että "palvelemista keisarin sotajoukoissa oli mahdoton sovittaa yhteen kristillisyyden kanssa: . . . se oli vastoin Kristuksen nimenomaisia käskyjä ja evankeliumin koko henkeä".
MUUTOKSEN TUULIA, LUOPUMUS NOSTI PÄÄTÄÄN:
Runsaasti yli sadan vuoden ajan kristillisyys säilytti tämän aseman ja pysyi erossa maailman sodista. Professori Roland H. Bainton totesi:
"Uuden testamentin aikakauden lopusta noin 170-luvulle jKr. ei ole mitään todisteita siitä, että kristittyjä olisi ollut armeijassa. . . . meillä on ensimmäiset todisteet siitä, että kristittyjä olisi ollut armeijassa, Marcus Aureliuksen niin sanotusta ukkosen legioonasta vuodelta 173 jKr. Tuon ajan jälkeen todisteet kristittyjen palvelemisesta rivimiehinä lisääntyvät."
Noin vuoteen 313 mennessä oli tapahtunut suuri muutos. Eräs historioitsija selittää: "Kirkko oli imperiumin liittolainen eikä voinut enää protestoida sotaa vastaan. Yhä enemmän kristittyjä liittyi armeijaan." Siihen mennessä Jeesuksen opetukset oli hylätty. Luopumus oli päässyt valtaan.
Ja miltä tuntuu, vapaaehtoisin rahalahjoituksin, tukea maailman suurimman murhauttajan toimintaa?
Rahalahjoituksin kirkollisveron muodossa!
On ihmeellistä, ettei YK ole vielä jäädyttänyt kristikunnan toiminnan pankkitilejä... ja takavarikoinut satoja miljardeja euroja käsittäviä omaisuuksia...
Vartiotorni-seuran ylimmän johdon luksuselämä
Kaikki se raha joka kertyy järjestölle ei suinkaan lopulta päädy sellaisen toiminnan ylläpitoon, jota
lahjoittajat ovat todennäköisesti rahalahjoituksia tehdessään toivoneet.
Toki järjestön normaalin toiminnan pyörittäminenkin kuluttaa rahaa ja Vartiotorni-seura ilmoittaa
ainoana julkisuuteen säännöllisesti saatavana kulutietona niiden sananjulistajien ylläpitokulut, jotka
eivät kuulu haaratoimistohenkilökuntaan, mutta tekevät kuitenkin niin paljon järjestön työtä, ettei
aikaa jää riittävästi muulle ansiotyölle (keskijohto). Tällainen tieto annettiin - niin kuin joka vuosi -
mm. Vartiotorni-lehdessä 1.1.1999 sivulla 15:
Palvelusvuoden 1998 aikana Vartiotorni-seura käytti 64 414 274,00 dollaria huolehtiakseen
erikoistienraivaajista, lähetystyöntekijöistä ja matkavalvojista heidän palvelustehtävissään.
Todennäköisesti tuohon summaan on laskettu paikallisseurakuntienkierrosvalvojille jo maksamat
asunto-, auto- yms. kulut, jotka seurakunnissa vierailevat Vartiotorni-seuran erityisedustajat
laskuttavat käyntinsä yhteydessä suoraan seurakunnilta.
Nuo järjestön keskijohtoon kuuluvat matkavalvojat eivät kuulu siihen harvalukuiseen joukkoon,
joka pääsee nauttimaan materiaalisesti todella ylellistä luksuselämää (vaikkakin hengellisesti ja
henkisesti raskasta raadantaa) Vartiotorni-seuran harvalukuisen valtaeliitin jäsenenä. Heidät toki
syötetään ja juotetaan ja heitä pidetään kuin piispaa pappilassa, mutta tämän voitelun maksavat
seurakuntien vanhimmat ja vanhimman virkaa havittelevat, ei Vartiotorni-seura.
Jokaisessa maassa ja jokaisessa haaratoimistossa on henkilöitä, jotka käsittelevät Vartiotorni-seuran
raha-asioita vastaanottamalla rahaa haaratoimistoon paikallisseurakunnista ja tekemällä tilisiirtoja
Seuran Yhdysvalloissa sijaitseviin pääorganisaatioihin. Eräät myös hallinnoivat Vartiotorni-seuran
paikallista kiinteistöomaisuutta, vastaanottavat testamenttivaroja, vastaavat haaratoimistojen
kustannuslaskennasta ja joutuvat omin silmin näkemään rahavirrat, jotka virtaavat Vartiotorni-
seuran toiminnassa - aina Brooklyniin päin pois haaratoimistoista ja seurakunnista. Tuo raha-
asioista perillä oleva joukko pyritään tietysti pitämään mahdollisimman harvalukuisena, mutta aina
kourallinen Betel-veljiä mm. haaratoimistokomiteaan kuuluvat tietävät tarkkaan, kuinka paljon
rahaa saadaan ja kuinka paljon sitä lähetetään Yhdysvaltoihin. Joka kuukausi jokaisesta
haaratoimistosta lähetetään ylijäämää Brooklynin rahakirstuihin.
Vartiotorni-seuran raha-asioiden oikeaan tilaan vihkiytynyt valtaeliitti niin haaratoimistoissa ympäri
maailman, kuin myös Brooklynin päätoimistossa, täytyy pitää tyytyväisenä tarjoamalla heille
mukavat oltavat. Muuten he alkaisivat nurista rahojen perään, jos joutuisivat itse jäämään kokonaan
ilman luksusta samalla, kun lähettävät valtavia summia Brooklyniin päätoimistoon tai käsittelevät
sitä Brooklynissä.
Niinpä ympäri maailmaa rakennetuissa haaratoimistoissa on aina sijaa tietyn eliitin matkusteluun
Vartiotorni-seuran omilla yksityislentokoneilla (hallintoelimen jäsenille ja muille Brooklynin
korkea-arvoisille veljille), tai reittikoneilla. Autoja on aina tavallisista kansanautoista
edustusautoihin ja limusiineihin. Kuljettajaksi löydetään joku Betel-veli.
Matkustamisesta on tehty Vartiotorni-seuran valtaeliitin luksuselämän pääasiallinen muoto, koska
sillä saavutetaan seuraavia etuja: kateellinen silmä ei yllä kauas, matkustamista voi aina perustella
tehtävien hoidolla (puheiden pito ja tarkastukset haaratoimistoissa) ja matkustelu tuo vaihtelua ja
virkistää paatuneen uskonnoitsijan mieltä. Jokaiseen haaratoimistoon - niin myös Tikkurilaan
Avokätistä antamista - Jehovan todistajat ja Vartiotorni-seura, missä rahat?
24(32)
Suomessa - on rakennettu upea ruokasali, prameita huoneita, kaikkea sitä, mitä huippuluokan hotelli
voi yöpyjälle tarjota.
Haaratoimistoja ja muita seuran rakennuksia majoitustiloineen on rakennettu "meren saarille"
suhteellisen runsaasti paikallisiin julistajapopulaatioihin verrattuna.
Myös ilmiselvät loma-asunnot ovat korvaamattoman tärkeitä Vartiotorni-seuran valtaeliitin
pitämisessä tyytyväisenä.
Vaikka matkustamista ja luksuselämää voidaan rajoitetusti tarjota vieraille haaratoimistoissa
tavallisten Betel-veljien nähden, ei jatkuva ylellisyydessä oleskelu köyhissä oloissa pidettävien
Betel-veljien näköpiirissä ole pitkän päälle mahdollista. Vartiotorni-seura rakentaakin siksi
virkistyskeitaita johdolleen, joissa valtaeliitti voi nauttia yksityisyyden suojaa erossa
haaratoimistokasarmien harmaasta arjesta. Tämän perinteen aloitti tietysti jo presidentti Charles
Taze Russell, joka oli rikas mies jo ennen kuin alkoi myydä uskonnollisia kirjoja.
Kuuluisin paikka, jossa tällainen virkistyskeidas on sijainnut on kuitenkin presidentti Rutherfordin
rakennuttama Beth-Sarim (Beet-Sarim) "Ruhtinasten talo" San Diegossa, jossa Joseph Rutherford
nautti Kalifornian auringosta. Tuo talo on tullut kuuluisaksi siitä, että Rutherford haki hengellisen
perustelun omalle luksuselämälleen selittämällä, ettei taloa toki oltu rakennettu hänen
nautinnokseen, vaikka talon hallinta oli hänelle sopimuskirjalla osoitettukin, vaan "pian maallisen
ylösnousemuksen saavien" Aabrahamin, Joosefin ja Daavidin käyttöön (kts. kirja "Jehovan
todistajat - Jumalan Valtakunnan julistajia", Jehovan todistajien kirjapaino, Vantaa, 1993, sivulla
76).
Yllä olevassa kuvassa on kadun puoleinen pääty Rutherfordin Beth-Sarim ("Ruhtinasten talo")
huvilasta, jonka hän rakennutti vuonna 1929. Talosta tuli siihen liitettyjen ennustusten saattelemana
yleisen ihmetyksen, kateuden, pilkan ja päivittelyn kohde (se muistetaan yhä yli 50 vuoden jälkeen)
ja se myytiin vähin äänin pois vuonna 1948. Vastaavasti vuonna 1950 muuttui myös Vartiotornin
oppi, niin ettei Aabrahamia, Joosefia ja Daavidia enää odotettu pikaisesti ilmaantuvan "Ruhtinasten
talon" asukkaiksi (tai muuallekaan) maan päälle - hengellistetty perustelu, jonka varjolla luksustalo
oli aikanaan rakennettu keskelle 1930-luvun taloudellista lamaa presidentti Rutherfordin
ylellisyydenhaluja tyydyttämään. "Ruhtinaan" asema luvattiin vuonna 1950 seurakuntien
vanhimmille. Lisätietoja tästä ja myös toisesta talosta, Beth-Shan:ista, Internet-sivuilta:
http://www.watchman.org/bethsarm.htm
ja
http://www.witnessinc.com/Topics/beth/beth.html
.
Suomessa on korkea-arvoisilla Jehovan todistajilla myös omat pakopaikkansa. Suomen Jehovan
todistajien johtaja, Erkki Kankaanpää, on saanut vuonna 1999 poikkeusluvan rakentaa Mustasaaren
kuntaan Lombyn kylään 6000 m² rantatontille "vapaa-ajan talon". Tavalliseen matalaan majaan ei
Avokätistä antamista - Jehovan todistajat ja Vartiotorni-seura, missä rahat?
25(32)
poikkeuslupia tarvita, mutta mikään tavallinen ei Vartiotorni-seuran johdolle riitä. Huomattavaa on,
että tuo aiemmin rakentamaton rantatontti on saatu testamenttilahjoituksena.
Byggnadsnämnden 39 17.3.1999 4
Kommunstyrelsen 129 23.3.1999 60
UNDANTAGSLOV, JEHOVAN TODISTAJAT/ ERKKI KANKAANPÄÄ
[980967]
§ 39.
Byggnadsinspektör Jan-Erik Lind:
Jehovan Todistajat ansöker genom styrelseordförande Erkki Kankaanpää om undantagslov från
stadgandena i § 123b BL för uppförande av ett fritidshus på lägenheten Toppar Rnr 8:31 i
Lomby by. Byggnadsplatsens areal är ca 6000 m² och dess läge framgår av den bifogade
kartan.
Bilaga A § 39.
Ansökan har delgetts berörda grannar, vilka inte inom utsatt tid inkommit med några
anmärkningar.
Byggnadsplatsen befinner sig inom ett område där länsstyrelsen utfärdat beslut om att det krävs
strandplan. (Utslag nr BA-1761, 29.9.1989)
Miljösektionen anser i sitt utlåtande att byggandet inte stör natur- och rekreationsvärden eller
strandlandskapet men anser att bygget borde dras så långt från stranden att det kommer på ca. 2
m:s höjdnivå över medelvattenståndet.
Sökanden har erhållit byggnadsplatsen genom ett testamente och lägenheten är inte tidigare
bebyggd.
Byggnadsinspektör Jan-Erik Linds förslag: Byggnadsnämnden beslutar förorda ansökan.
Byggnadsnämndens beslut: Förslaget godkändes.
----
Yllä kehystettynä on Mustasaaren kunnan (Korsholm) rakennuslautakunnan ja kunnanhallituksen
ruotsinkielinen päätös poikkeusluvan myöntämisestä Jehovan todistajien Erkki Kankaanpäälle
tuolle rantatontille tehtävästä huvilasta.
Sopii haaratoimiston johtajien kulauttaa viskiään sopivan lyhyen matkan päässä Vaasan
lentokentältä sijaitsevalla huvilallaan meren rannalla. Punaista auringonlaskua katsoessaan johtajat
ehkä muistelevat niitä kaikkia suomalaisia Jehovan todistajia, jotka ovat vuosikymmenten saatossa
kuolleet kieltäydyttyään verensiirron sisältävästä lääkärinhoidosta ja joiden kustannuksella
maallinen hyvä on alunperin saatu Vartiotorni-seuralle.
Jehovan todistajat siis pitävät lahjoituksillaan huolen, että kesämökkejä ja huviloita riittää
Vartiotorni-seuran valtaeliitin hermojen lepuuttamiseen ympäri maailman. Hermolepoa Vartiotorni-
seuran pakkovallan ja aivopesun pyörittäjät toki tarvitsevatkin
Ja on muistettava, että nekin rahat tappaa ja tapattaa.
Missä maassa, mihin kristinusko on levinnyt, ei ole ollut rauhaa vaan jumalattomuuksia.
- Jeesuksen murha
- Jeesusta seuranneiden varhaiskristittyjen murhat
- mustasurma
- ristiretket murhineen
- noitavainot murhineen
- kristinuskon poliittisin perustein suorittama murhat
(esimerkiksi suomen sisällissota 1918)
Siis satoja vuosia jatkuneet ihmisten murhaamiset kristinuskon taholta.
-intiaanien tuhot ja murhat
-orjuus kaikkine jumalattomuuksineen
jne
jne
Tuota jumalattomuuksien listaa voi jatkaa loputtomiin.
Olet ilmeisesti tietoinen kirjoittamistasi asioista mutta kyllä meidän tulee nostaa hattua Jehovalaisille sen johdosta, että he ovat tietääkseni ainoa ryhmä joka ei myötävaikuta tappamiseen.
Hitleri valisi itselleen Jehovalaisen parturin ja luotti ettei hänen kädessä partaveitsi lipsu!
Paavali varoitteli luopumuksesta, joka oli jo nostamassa päätään Paavalin eläessä.
Kirkko on tuota suurta luopumusta, jota Ilmestyskirja kuvaa Suureksi Babyloniksi, maan porttojen äidiksi.
Jumala kehoittaa lähtemään siitä ulos!
Mistä me tunnistamme kirkon Suureksi Babyloniksi?
"3. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.
23. ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat;
24. ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut."
Jumala kehoittaa lähtemään siitä ulos!
4. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
6. Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
7. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',
8. sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."
9. Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;
15. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,
16. ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"
Paavalin oikea nimi oli Saul Tarsilainen.
Ja Lutherin oikea nimi Luder (lutka)
Kristinuskon väärentäessä raamattua vaihdettiin nimiä jotta totuus raamatun väärennyksistä pysyis salassa.
Saul Tarsilainen oli johtajana kristunuskon alkaessa vainoamaan Jeesuksen seuraajia ja hän ilmeisesti sai valtansa saatanalta kristinuskon (ei varhaiskristityiltä) välityksellä ja käytti valtaan varhaiskristittyjen teloittamiseen kun he eivät kieltäneet Jeesusta ja uskoaan Häneen. Mutta Damaskoksen tiellä hän kohtasi Jeesuksen ja Saulista tuli Paavali; nimen vaihdolla yritettiin salata kuka Paavali todellisuudessa oli ja nyt meillä on raamatussa Jeesusta seuranneiden kiduttaja ja murhaaja tukemassa saatanan tahtoa Jumalan ja Jeesuksen nimissä. Näin Jumalan sanaksi tehdään saatanan sanaa ja raamattua väitetään Jumalan sanaksi vaikka sitä tuskin koskaan on ollut kirjoitetussa muodossa. Jos sitä Jumalan sanaa on ollut niin se menetettiin kun kristityt (saatanan palvojat) murhasivat Jeesusta seuranneet varhaiskrisityt joilla mahdolisesti oli Jumalan sana muisti tietona.
Ja kun Paavali kirjoitti vankina ollessaan tekstinsä niin sopii miettiä hetki sitä että kenen ehdoilla ne kirjoitetaan. Yleensä on aina ollut niin että sen ehdoilla, kenen leipää syöt ja tuskin hänkään oli muita paljon kummempi.
Eikä hän ollut ainoa tiedossamme oleva saatanalle palveluksia tekevä. Plinius Secundus oli maineeltaan myös kiduttaja ja Jeesusta seuranneiden teloittaja ja kaikki jotka eivät kieltäneen Jeesusta murhattiin niinkuin kristinuskon tapana on kautta aikojen ollut.
Noin alkoi satoja vuosia kestäneet saatanan haluamat murhat Jumalan ja Jeesuksen nimessä toimimiseksi.
Mutta olkaamme tietoisia, että nykyiset kristityt ovat syyttömiä jos raamattuun on tältä osin luottamista:
Hesekiel 18:19. Ja vielä te kysytte: "Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?" Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. "
19. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.
20. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
21. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.
Mutta:
Mene ja tiedä kuinka tilanne on nyt kun olet tietoinen näistä asioista.....
silloin sinun mielestä pitäisi mennä?
on erotettava toisistaan samoin kuin väärät ja oikeat kirkot!
kuten tuolla jo kirkkoa sanotaan portoksi...
Ja Jeesus käski lähtemään babyloniasta ja porttoseurakunasta, ettette jouuisi Jumalan vihan alle, kun synniin hyväksytte.. lapsikasteineen..
Raamatussa kehoitetaan seurakuntaan menemään..
Älkää luulko että raamatussa umala kirkon on perustanut vaan SEURAKUNNAN..
ekklease uloskutsutut:
http://www.jeesus-on-herra.com/
http://kotisivu.dnainternet.fi/poeysti/ekklesia.htm
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Sakramentti ja kirkko
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Luterilainen_kirkko