EHDOTUS

Aina voi rakentaa yhteiskunnan uudestaan. Sillon sinulle tulisi taas itku.

"Anarkismi mahdollistaisi yhteiskunnan,missä kukaan ei tarvitse sosiaalitukea tms..,tekohengitystä."

Sano yksikin esimerkki missä anarkia on toiminut?

GGG kirjoitti:

"Anarkismi mahdollistaisi yhteiskunnan,missä kukaan ei tarvitse sosiaalitukea tms..,tekohengitystä."

Sano yksikin esimerkki missä anarkia on toiminut?

Elämme historian vaihetta, jossa uuden poliittisen visioinnin tarve on tulossa polttavan kiireelliseksi. Tyytymättömyys perinteisiä poliittisia vaihtoehtoja kohtaan ja uskon puute muodollista demokratiaa kohtaan kasvavat teollistuneissa länsimaissa. Tyytymättömyys on toistaiseksi näkynyt ennen kaikkea epäpolitisoitumisena, johon on sisältynyt dramaattinen luottamuksen menetys suhteessa poliittisiin puolueisiin sekä laajamittaista äänestämättä jättämistä. Idässä marxilaista oikeaoppisuutta haastaa toisinajattelun liikehdintä, joka ilmenee usein hiljaisena uskollisuuden ja yhteistyön hylkäämisenä, toisinaan taas dramaattisina aika ajoin toistuvina kapinoina. Lisäksi niin idässä kuin lännessäkin on kulttuurista vastarintaa, joka heikosti – mutta kenties profeetallisesti – osoittaa tarpeen uudelle, erilaisia ääniä yhdistävälle visiolle.

Yksi nykyisen keskustelun lähtökohta on, että pettymys niin liberaaliin kapitalismiin kuin valtiososialismiinkin on oikeutettua. Vallitsevat maailmanjärjestelmät eivät tämän näkemyksen mukaan kykene enää tarjoamaan toiveikasta näköalaa ihmiskuntaa tällä hetkellä kohtaavien valtavien sosiaalisten ja ekologisten kriisien ratkaisemiseksi. Itse asiassa on yhä selvempää, että kun nämä järjestelmät ovat sitoutuneet sellaisiin arvoihin kuin teollistuminen, korkea teknologia, keskittyminen, kaupungistuminen ja valtio, ne juuri ovat luoneet kriisien ytimen: sosiaalisen atomisoitumisen ja ekologisen epätasapainon. Sen vuoksi tarvitaan välttämättä vaihtoehtoinen visio yhteiskunnasta, tulevaisuudesta ja itse asiassa koko todellisuudesta – visio, joka eroaa perinteisistä ideologioista kaikkien näiden perustavaa laatua olevien kysymysten kohdalla. Tämä visio, jonka puolesta argumenttini esitän, on anarkismi.Olen todella sitä mieltä,että siirrymme anarkiaan,halusivat mellakkapoliisit sitä tai eivät.Kapitalismi ja nykyiset poliittiset puolueet ovat luoneet kaaoksen,eivät anarkistit.Maailmansodat eivät ole anarkistien aikaansaannosta.Kuitenkin koko tänä aikana vastuussa olevat henkilöt ovat julkeasti mollanneet anarkiaa,vaikka heidän todellinen paikkansa olisi hirsipuu.

Janne Puharinen kirjoitti:

Elämme historian vaihetta, jossa uuden poliittisen visioinnin tarve on tulossa polttavan kiireelliseksi. Tyytymättömyys perinteisiä poliittisia vaihtoehtoja kohtaan ja uskon puute muodollista demokratiaa kohtaan kasvavat teollistuneissa länsimaissa. Tyytymättömyys on toistaiseksi näkynyt ennen kaikkea epäpolitisoitumisena, johon on sisältynyt dramaattinen luottamuksen menetys suhteessa poliittisiin puolueisiin sekä laajamittaista äänestämättä jättämistä. Idässä marxilaista oikeaoppisuutta haastaa toisinajattelun liikehdintä, joka ilmenee usein hiljaisena uskollisuuden ja yhteistyön hylkäämisenä, toisinaan taas dramaattisina aika ajoin toistuvina kapinoina. Lisäksi niin idässä kuin lännessäkin on kulttuurista vastarintaa, joka heikosti – mutta kenties profeetallisesti – osoittaa tarpeen uudelle, erilaisia ääniä yhdistävälle visiolle.

Yksi nykyisen keskustelun lähtökohta on, että pettymys niin liberaaliin kapitalismiin kuin valtiososialismiinkin on oikeutettua. Vallitsevat maailmanjärjestelmät eivät tämän näkemyksen mukaan kykene enää tarjoamaan toiveikasta näköalaa ihmiskuntaa tällä hetkellä kohtaavien valtavien sosiaalisten ja ekologisten kriisien ratkaisemiseksi. Itse asiassa on yhä selvempää, että kun nämä järjestelmät ovat sitoutuneet sellaisiin arvoihin kuin teollistuminen, korkea teknologia, keskittyminen, kaupungistuminen ja valtio, ne juuri ovat luoneet kriisien ytimen: sosiaalisen atomisoitumisen ja ekologisen epätasapainon. Sen vuoksi tarvitaan välttämättä vaihtoehtoinen visio yhteiskunnasta, tulevaisuudesta ja itse asiassa koko todellisuudesta – visio, joka eroaa perinteisistä ideologioista kaikkien näiden perustavaa laatua olevien kysymysten kohdalla. Tämä visio, jonka puolesta argumenttini esitän, on anarkismi.Olen todella sitä mieltä,että siirrymme anarkiaan,halusivat mellakkapoliisit sitä tai eivät.Kapitalismi ja nykyiset poliittiset puolueet ovat luoneet kaaoksen,eivät anarkistit.Maailmansodat eivät ole anarkistien aikaansaannosta.Kuitenkin koko tänä aikana vastuussa olevat henkilöt ovat julkeasti mollanneet anarkiaa,vaikka heidän todellinen paikkansa olisi hirsipuu.

Eihän toi ollut mikään esimerkki vaan propagandaa.

jatkuvasti keksimässä "IKILIIKKUJAA", miksi järkevämmätkään ei ole siinä onnistuneet!

Tiedätkö että toiminta vaatii ENERGIAA!!!!

ollut kirjoitti:

jatkuvasti keksimässä "IKILIIKKUJAA", miksi järkevämmätkään ei ole siinä onnistuneet!

Tiedätkö että toiminta vaatii ENERGIAA!!!!

Ei minua kommunistien puuhat kiinnosta mutta porvareista tiedän että he ovat keksineet kivireen,joka toimii ihmisten tuskalla ja kärsimyksellä.

Janne Puharinen kirjoitti:

Ei minua kommunistien puuhat kiinnosta mutta porvareista tiedän että he ovat keksineet kivireen,joka toimii ihmisten tuskalla ja kärsimyksellä.

Mikähän nyt mahtaa esim. Suomessa olla kärsimystä ja tuskaa, kysympähän vaan? Anna sitten konkreettinen vastaus ei mitään liirum laarumia! Ihmeellistä utopiaa noi sun tekstit yhtään konkreetistä ehdotusta/tekoa ei niissä ole.

ollut kirjoitti:

jatkuvasti keksimässä "IKILIIKKUJAA", miksi järkevämmätkään ei ole siinä onnistuneet!

Tiedätkö että toiminta vaatii ENERGIAA!!!!

Puhut taas kommunismista.En usko työväenluokan olevan mikään jumalainen rotu,enkä yritä kosiskella heitä joukkohautaan,niinkuin kommunistit tekevät.

Janne Puharinen kirjoitti:

Puhut taas kommunismista.En usko työväenluokan olevan mikään jumalainen rotu,enkä yritä kosiskella heitä joukkohautaan,niinkuin kommunistit tekevät.

Mitä tekemistä kummallakaan "hörhöuskonnolla" (kommunismilla ja anarkismilla) on tämänpäivän realielämän kanssa. Kumpikin kuulu sieni/möyhöpöllyisten happoaivojen unimaailmoihin!

blizkrieg kirjoitti:

Mitä tekemistä kummallakaan "hörhöuskonnolla" (kommunismilla ja anarkismilla) on tämänpäivän realielämän kanssa. Kumpikin kuulu sieni/möyhöpöllyisten happoaivojen unimaailmoihin!

Tosi älykästä tuo sinun analyysisi? Se ei taida kuitenkaan tehdä nyt vaikutusta.

Janne Puharinen kirjoitti:

Tosi älykästä tuo sinun analyysisi? Se ei taida kuitenkaan tehdä nyt vaikutusta.

Mitäs vaikutusta näillä kirjoituksilla nyt pitäisi olla? Luuletko itse olevasi suurikin mielipidevaikuttaja kun kirjoittelet noita päättömyksiäsi suomi24 sivustoilla.... ei helvetti!

Janne Puharinen kirjoitti:

Elämme historian vaihetta, jossa uuden poliittisen visioinnin tarve on tulossa polttavan kiireelliseksi. Tyytymättömyys perinteisiä poliittisia vaihtoehtoja kohtaan ja uskon puute muodollista demokratiaa kohtaan kasvavat teollistuneissa länsimaissa. Tyytymättömyys on toistaiseksi näkynyt ennen kaikkea epäpolitisoitumisena, johon on sisältynyt dramaattinen luottamuksen menetys suhteessa poliittisiin puolueisiin sekä laajamittaista äänestämättä jättämistä. Idässä marxilaista oikeaoppisuutta haastaa toisinajattelun liikehdintä, joka ilmenee usein hiljaisena uskollisuuden ja yhteistyön hylkäämisenä, toisinaan taas dramaattisina aika ajoin toistuvina kapinoina. Lisäksi niin idässä kuin lännessäkin on kulttuurista vastarintaa, joka heikosti – mutta kenties profeetallisesti – osoittaa tarpeen uudelle, erilaisia ääniä yhdistävälle visiolle.

Yksi nykyisen keskustelun lähtökohta on, että pettymys niin liberaaliin kapitalismiin kuin valtiososialismiinkin on oikeutettua. Vallitsevat maailmanjärjestelmät eivät tämän näkemyksen mukaan kykene enää tarjoamaan toiveikasta näköalaa ihmiskuntaa tällä hetkellä kohtaavien valtavien sosiaalisten ja ekologisten kriisien ratkaisemiseksi. Itse asiassa on yhä selvempää, että kun nämä järjestelmät ovat sitoutuneet sellaisiin arvoihin kuin teollistuminen, korkea teknologia, keskittyminen, kaupungistuminen ja valtio, ne juuri ovat luoneet kriisien ytimen: sosiaalisen atomisoitumisen ja ekologisen epätasapainon. Sen vuoksi tarvitaan välttämättä vaihtoehtoinen visio yhteiskunnasta, tulevaisuudesta ja itse asiassa koko todellisuudesta – visio, joka eroaa perinteisistä ideologioista kaikkien näiden perustavaa laatua olevien kysymysten kohdalla. Tämä visio, jonka puolesta argumenttini esitän, on anarkismi.Olen todella sitä mieltä,että siirrymme anarkiaan,halusivat mellakkapoliisit sitä tai eivät.Kapitalismi ja nykyiset poliittiset puolueet ovat luoneet kaaoksen,eivät anarkistit.Maailmansodat eivät ole anarkistien aikaansaannosta.Kuitenkin koko tänä aikana vastuussa olevat henkilöt ovat julkeasti mollanneet anarkiaa,vaikka heidän todellinen paikkansa olisi hirsipuu.

Ole hyvä:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/4041315.stm

Anarkismia esiintyy hyvin paljon mm.tieteessä ja taiteessa ja anarkistien riveistä löytyy hyvinkin konkreettisia ehdotuksia,eikä näitä voida enää tulevaisuudessa sivuttaa.Näissäkin keskusteluissa törmää hyvin usein samaan kuvioon.Anarkisteilla on paljonkin rakentavaa sanottavaa,sillä onhan anarkia jo itsessään rakentavaa.Taas,anarkismin vastustajat eivät usein edes tiedä mitä vastustavat tai sitten puheet ovat tasoa..,hippejä turpaan.
Jo viime vuosisadalla tieteellä oli vankka sija muiden uskontojen joukossa mutta se oli vielä kaukana nykyisestä monopoliasemastaan. Tiedollisten traditioiden kilpailuasetelman vuoksi tieteen funktioon liittyi tuolloin huomattavaa kriittisyyttä ja edistyksellisyyttä. Niinpä myös anarkistit joutuivat tieteen lumoihin.

Pierre-Joseph Proudhonin tiedekäsitys rakentui paljossa Comten ajatusten varaan. Mutta Mihail Bakunin oli tiedeuskossaan jo sangen kriittinen. Hän näki kauhu-unia tieteellisen eliitin johtamasta yhteiskunnasta. Bakunin puolusti elämän moninaisuutta ja värikkyyttä pitäen erittäin vaarallisena käsitystä, että tiede voisi ymmärtää todellisuutta sinänsä eikä vain abstraktitasolla.

Pjotr Kropotkin oli maantieteilijänä itsekin tieteen ammattilainen. Hän yrittikin asettaa koko kapinallisen tradition tieteen kontekstiin julistaen anarkisminsa tieteelliseksi. Kropotkin kuitenkin ymmärsi tieteen inhimillisen emansipaation välineeksi ja suhtautui hyvin arvostelevasti niihin merkkeihin, jotka osoittivat tiedettä käytettävän vallan tukena.

Yrittäessään tehdä pesäeroa anarkismin klassikoihin on Paul Feyerabend kirjoittanut heidän kaikista vapauspyrkimyksistään huolimatta nielleen protestitta tiedemiesten tutkimukselle ja mille tahansa tietoa luovalle ja muuttavalle toiminnalle asettamat standardit: "Kropotkin haluaa hajoittaa kaikki olemassaolevat instituutiot - mutta hän ei kajoa tieteeseen." Feyerabendin esittämää kritiikkiä arvioitaessa on otettava huomioon ensinnäkin se, että tieteen merkitys yhteiskuntakritiikin ja muutoksen välineenä oli Kropotkinin aikana kiistatta suurempi kuin se on tällä hetkellä. Toiseksi on muistettava anarkismin klassikoidenkin ymmärtäneen varoittaa siitä mahdollisuudesta, että tiede kehittyisi samanlaiseksi vallan palvelijaksi kuin kristinusko oli heidän aikanaan.

On kiintoisaa huomata, että monet tieteellisen tradition edustajat ovat meidänkin vuosisadallamme korostaneet anarkistisen yhteiskuntafilosofian merkitystä. Bertrand Russell katsoi Einsteinin suhteellisuusteorian oikeastaan esittävän Kropotkinin periaatteet kosmisessa mittakaavassa, sillä siinähän aurinko kammettiin "despoottisen hallituksen" asemasta. Colin Ward (1973, 50-51) on todennut kybernetiikan valaisevan arvokkaalla tavalla anarkistista käsitystä monimutkaisista itseorganisoivista järjestelmistä. Hän viittaa neurologi Grey Walteriin, jonka mukaan aivot näyttävät kertovan paljon anarkosyndikalistisen yhteisön kapasiteetista ja rajoituksista: "Emme löydä aivoista mitään pomoa, mitään oligarkkista hermosolua tai Iso Veli -rauhasta."

Toinen Wardin mainitsema tiedemies, matemaatikko John D. McEwen, on myös pohtinut anarkismin ja kybernetiikan välistä suhdetta. Hän on erottanut toisistaan kaksi päätöksenteko- ja kontrollimallia: pyramidimaisen hierarkian ja kyberneettisen, kehittyvien itseorganisoivien järjestelmien mallin. Edellistä luonnehtivat ylhäältä alas kulkevat määräys- ja kommunikaatiosuhteet sekä erikoistuneet roolit. Jälkimmäinen malli merkitsee vaihtelevia ja muuttuvia järjestelmiä, jotka pysyvät monimutkaisen ja ennustamattoman ympäristön tasalla jatkuvan "feedbackin" avulla ja joissa oppiminen ja päätöksenteko on jaettu läpi koko systeemin. Myös eräät antropologit (ks. esim. Barclay 1982) ovat painottaneet anarkismin relevanssia lähtökohtanaan se tosiasia, että ihmiset ovat eläneet suurimman osan menneisyyttään valtiottomissa yhteisöissä.

Kun nyt tunnetusti suuri osa maailman tiedemiehistä palvelee tutkimuksillaan varusteluteollisuutta, niin – vaikka tiede yhä VOI auttaa yhteiskuntakritiikkiä – ehkä Feyerabendin peräänkuuluttaman anarkistisen epistemologian tulisi saada enemmän huomiota osakseen. Feyerabend näkee kaikilla absoluuttisilla ja kontekstista riippuvilla säännöillä olevan rajoituksensa. Hänen vaihtoehtonsa on lähestyä maailmaa "avoimen vaihdon" pragmaattisessa hengessä siten, että tiedolliset traditiot ymmärretään pelkästään väliaikaisiksi ajattelun ja toiminnan osasiksi. Jokainen anarkisti yhtynee siihen Feyerabendin toteamukseen, että ihmisten soisi tajuavan elämäänsä abstraktien teorioiden ja asiantuntijavallan herruudesta vapaina.

yksi konkreettinen ehdotus anarkistilta:

http://cc.joensuu.fi/~jnsoa/kokoelma/015black.htm

Lisää konkreettisia ehdotuksia löytyy samaisesta kokoelmasta.

Ihmisten perus- ja muiden tarpeiden tyydyttäminen on anarkisteille lähtökohta. Ruokaa, asuntoja ja kortsuja kaikille. Osallistumista, päätöksentekoa ja valtaa kaikille. Kaikille mahdollisuudet hyvään inhimilliseen elämään.

Janne Puharinen kirjoitti:

Anarkismia esiintyy hyvin paljon mm.tieteessä ja taiteessa ja anarkistien riveistä löytyy hyvinkin konkreettisia ehdotuksia,eikä näitä voida enää tulevaisuudessa sivuttaa.Näissäkin keskusteluissa törmää hyvin usein samaan kuvioon.Anarkisteilla on paljonkin rakentavaa sanottavaa,sillä onhan anarkia jo itsessään rakentavaa.Taas,anarkismin vastustajat eivät usein edes tiedä mitä vastustavat tai sitten puheet ovat tasoa..,hippejä turpaan.
Jo viime vuosisadalla tieteellä oli vankka sija muiden uskontojen joukossa mutta se oli vielä kaukana nykyisestä monopoliasemastaan. Tiedollisten traditioiden kilpailuasetelman vuoksi tieteen funktioon liittyi tuolloin huomattavaa kriittisyyttä ja edistyksellisyyttä. Niinpä myös anarkistit joutuivat tieteen lumoihin.

Pierre-Joseph Proudhonin tiedekäsitys rakentui paljossa Comten ajatusten varaan. Mutta Mihail Bakunin oli tiedeuskossaan jo sangen kriittinen. Hän näki kauhu-unia tieteellisen eliitin johtamasta yhteiskunnasta. Bakunin puolusti elämän moninaisuutta ja värikkyyttä pitäen erittäin vaarallisena käsitystä, että tiede voisi ymmärtää todellisuutta sinänsä eikä vain abstraktitasolla.

Pjotr Kropotkin oli maantieteilijänä itsekin tieteen ammattilainen. Hän yrittikin asettaa koko kapinallisen tradition tieteen kontekstiin julistaen anarkisminsa tieteelliseksi. Kropotkin kuitenkin ymmärsi tieteen inhimillisen emansipaation välineeksi ja suhtautui hyvin arvostelevasti niihin merkkeihin, jotka osoittivat tiedettä käytettävän vallan tukena.

Yrittäessään tehdä pesäeroa anarkismin klassikoihin on Paul Feyerabend kirjoittanut heidän kaikista vapauspyrkimyksistään huolimatta nielleen protestitta tiedemiesten tutkimukselle ja mille tahansa tietoa luovalle ja muuttavalle toiminnalle asettamat standardit: "Kropotkin haluaa hajoittaa kaikki olemassaolevat instituutiot - mutta hän ei kajoa tieteeseen." Feyerabendin esittämää kritiikkiä arvioitaessa on otettava huomioon ensinnäkin se, että tieteen merkitys yhteiskuntakritiikin ja muutoksen välineenä oli Kropotkinin aikana kiistatta suurempi kuin se on tällä hetkellä. Toiseksi on muistettava anarkismin klassikoidenkin ymmärtäneen varoittaa siitä mahdollisuudesta, että tiede kehittyisi samanlaiseksi vallan palvelijaksi kuin kristinusko oli heidän aikanaan.

On kiintoisaa huomata, että monet tieteellisen tradition edustajat ovat meidänkin vuosisadallamme korostaneet anarkistisen yhteiskuntafilosofian merkitystä. Bertrand Russell katsoi Einsteinin suhteellisuusteorian oikeastaan esittävän Kropotkinin periaatteet kosmisessa mittakaavassa, sillä siinähän aurinko kammettiin "despoottisen hallituksen" asemasta. Colin Ward (1973, 50-51) on todennut kybernetiikan valaisevan arvokkaalla tavalla anarkistista käsitystä monimutkaisista itseorganisoivista järjestelmistä. Hän viittaa neurologi Grey Walteriin, jonka mukaan aivot näyttävät kertovan paljon anarkosyndikalistisen yhteisön kapasiteetista ja rajoituksista: "Emme löydä aivoista mitään pomoa, mitään oligarkkista hermosolua tai Iso Veli -rauhasta."

Toinen Wardin mainitsema tiedemies, matemaatikko John D. McEwen, on myös pohtinut anarkismin ja kybernetiikan välistä suhdetta. Hän on erottanut toisistaan kaksi päätöksenteko- ja kontrollimallia: pyramidimaisen hierarkian ja kyberneettisen, kehittyvien itseorganisoivien järjestelmien mallin. Edellistä luonnehtivat ylhäältä alas kulkevat määräys- ja kommunikaatiosuhteet sekä erikoistuneet roolit. Jälkimmäinen malli merkitsee vaihtelevia ja muuttuvia järjestelmiä, jotka pysyvät monimutkaisen ja ennustamattoman ympäristön tasalla jatkuvan "feedbackin" avulla ja joissa oppiminen ja päätöksenteko on jaettu läpi koko systeemin. Myös eräät antropologit (ks. esim. Barclay 1982) ovat painottaneet anarkismin relevanssia lähtökohtanaan se tosiasia, että ihmiset ovat eläneet suurimman osan menneisyyttään valtiottomissa yhteisöissä.

Kun nyt tunnetusti suuri osa maailman tiedemiehistä palvelee tutkimuksillaan varusteluteollisuutta, niin – vaikka tiede yhä VOI auttaa yhteiskuntakritiikkiä – ehkä Feyerabendin peräänkuuluttaman anarkistisen epistemologian tulisi saada enemmän huomiota osakseen. Feyerabend näkee kaikilla absoluuttisilla ja kontekstista riippuvilla säännöillä olevan rajoituksensa. Hänen vaihtoehtonsa on lähestyä maailmaa "avoimen vaihdon" pragmaattisessa hengessä siten, että tiedolliset traditiot ymmärretään pelkästään väliaikaisiksi ajattelun ja toiminnan osasiksi. Jokainen anarkisti yhtynee siihen Feyerabendin toteamukseen, että ihmisten soisi tajuavan elämäänsä abstraktien teorioiden ja asiantuntijavallan herruudesta vapaina.

Älä turhia teoretisoi Proudhonilla.

Mennään suoraan anarkismiin teoriasta anarkismin käytäntöön:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/4041315.stm

Serder kirjoitti:

Älä turhia teoretisoi Proudhonilla.

Mennään suoraan anarkismiin teoriasta anarkismin käytäntöön:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/4041315.stm

Sielläkin on anarkia aika lähellä...... kuin myös irakissa.