Riittämättömyyden kokeminen on työpaikalla aika yleinen tunne olipa kyseessä kokeneempi vanha konkari kuin uudempi työntekijä. Työmääriä vertaillaan, kunnianhimoisimmat yrittävät tavalla jos toisella kohottaa arvoaan - toisia polkemalla. Esimies yrittää luistaa vastuusta. Esimies ihannoi ylikoulutettuja työntekijöitä, kohtelee heitä eri tavoin kuin tavallisia. Ylikoulutetut ovat kuitenkin tyytymättömiä työpaikkaan, se kun ei heidän kyvyilleen riitä.
Syntipukki työpaikan huonolle hengelle on haussa, vaan kuka alkaa syylliseksi?
Jos seurakunnassa otettaisiin esille työpaikkakiusaaminen, niin millaisia ohjeita annettaisiin? Neuvottaisiinko rukoilemaan kiusaajan puolesta? Antamaan anteeksi? Kääntämään toisen posken? Miten menettelisit jos olisit kiusattavana? Onko täällä joku työpaikkakiusaaja? Kerro miksi kiusaat?
Syntipukki työpaikan huonolle hengelle on haussa, vaan kuka alkaa syylliseksi?
Jos seurakunnassa otettaisiin esille työpaikkakiusaaminen, niin millaisia ohjeita annettaisiin? Neuvottaisiinko rukoilemaan kiusaajan puolesta? Antamaan anteeksi? Kääntämään toisen posken? Miten menettelisit jos olisit kiusattavana? Onko täällä joku työpaikkakiusaaja? Kerro miksi kiusaat?
Vastaukset 29
Vanhimmat
tai kysy Jumalata, haluaako hän, että etsit itsellesi uuden työpaikan. Minä irtisanoutuisin ja kysyisin sitten, mitä tulee tehdä, vaikka sen pitäisi mennä toisin päin.
Tarkoitukseni oli käsitellä asiaa yleisemmin, en ole aivan selvillä nykyisestä tilanteesta, onko todella kyse työpaikkakiusaamisesta vai ei. Ajattelin lähinnä erästä monen vuoden takaista työpaikkaani ja sen monia ongelmia: monet ihmiset joutuivat kiusatuiksi esimiehen ja hänen kaveriensa taholta ja lopulta esimies joutui itse lähtemään työstään kun työnteko alkoi mennä viihteelle.
Kiitos vaan neuvosta, mutta olisipa hankala tilanne työpaikkahaastatteluissa alkaa selittämään miksi lähdin työpaikasta. Koska ei ole ihan OK ottaa sellaisessa tilanteessa puheeksi että siellä oli huono henki. Siinähän aletaan helposti ajattelemaan että vika olikin sinussa itsessäsi.
Hyvin monilla työpaikoilla on nykyisin huono henki, olen kokenut ja olen toisilta kuullut. Työntekijöiltä kai odotetaan jonkinlaista stressinkestävyyttä ettei aivan heti säikähdä ja lähde pois jos vähän tulee jonkun ihmisen kanssa kränää. Koska työpaikoilla tapaa jos minkälaista tyyppiä, ajatusmaailmat eivät aina kohtaa, kotikasvatus voi olla aivan erilainen, erilaiset arvot, käytöstavat voivat olla sitä sun tätä...
Voisi olla hankala selitellä muutenkin ratkaisua.
Sanotaan, että työtahti on laman jälkeen kiristynyt todella paljon ja mikään ei ole työssä varmaa nykyään.
Uskovaisena oleminen tuo soppaan oman merkittävän lisämausteensa, joten voimia sinullekkin työhösi.
Kiitos vain, voimia tarvitaan. En ole kovin hehkuttanut uskonasioilla, joskaan en ole niitä täysin salannutkaan. Mutta on se ennenkin huomattu että henkivalloissa kyllä tiedetään vaikka ei uskosta puhuttaisikaan. Eikä ole mitään syytä lähteä uskonasioista uhoamaan ja niillä ärsyttelemään, riitoja voi saada aikaiseksi ihan tahtomattaankin.
Niin loppu elatuksen murheet!
Kiitos vinkistä. Mistähän sellaisen miljonäärin löytäisi, joka ei olisi kauhea saituri? Olisi kauhea yllätys kun täytyisi alkaa säästämään ja pitämään tilikirjaa ja kulkemaan rääsyissä ja syömään roskiksesta etsittyä ruokaa kun oikein saidan miljonäärin nappaisin! Tuo olisi ihan minun tuuriani. :(
miljonääri. Tällä palstalla.
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :D
Minä kannatan tuota asennetta :)
Taksityö on sangen itsenäistä työtä ja sen tekemisestä on annettu laki sekä liikenneministeriön ohjeistus. Taksityötä valvoo paikkakunnan poliisi yhdessä taksitarkastajien kanssa, joilla taksinkuljettajiin nähden on joitakin poliisin oikeuksia.
Uudet kuljettajat joutuvat oppimaan työsarallaan paljon käytännön kautta ja ainakin Vantaalla toiset, vanhemmat kuljettajat, neuvovat nuorempia työn suorittamiseksi moitteettomasti. Taksityössä olemme siitä hyvässä asemassa, että harvoin joudumme kenenkään, ei edes taksi-isännän painostamaksi tai kiusaamaksi.
Edellä mainituista syistä en ole joutunut työpaikkakiusauksen kohteeksi taksinkuljettajana, mutta sitä esiintyi aikaisemmin sosiaalitoimessa, kun koki olevansa puun ja kuoren välissä. Asiakkaalla oli tarpeita, joita piti ratkaista harkinanvaraisesti, mutta esimiehet vastustivat toimia kuin omistaen kaupungin rahat. Tukihenkilötoiminnassa olen kokenut myös painostusta, mutta olen nykyisin freelanser, ja saan tehdä itse päätökseni, koska en vastaanota työstäni palkkaa kaupungilta.
Työpaikkakiusaaminen ja painostus ovat ikävä kyllä monilla aloilla arkipäivää.
Kiitos tiedoista. Tässähän oli hyvää vinkkiä jos täällä joku on haeskelemassa ammattia ja tuo antamasi hyvä palaute voi kolahtaa kohdalleen.
On valitettava asia, että työpaikka jolla moni ihminen viettää valtaosan elämästään, voi olla todella ikäviä tunteita aiheuttava "vankila". Käytän tuota sanaa koska useimpien täytyy yrittää pysyä leivänsyrjässä kiinni.
Monissa ammateissa ollaan laajennettu tehtävänkuvaa niin että työ sisältää hyvin monenlaista tehtävää ja velvollisuutta. Monissa tehtävissä on asiakaspalvelua jossakin muodossa ja suomalainen luonne ei välttämättä parhaiten sovellu palvelutyöhön. Toki poikkeuksiakin on.
Mutta kun ihminen joutuu venymään tehtävänsä mittaiseksi (jos siihen koskaan pystyykään), hän saa usein kokea monenlaiset arvostelut ja moitteet ja kiusaajilta ilkeydet. Raamattu ei turhaan sanonut "otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän". Vähemmän raskaassa hommassa tuo voi olla paremminkin tuskanhikeä, mutta silti.
Meillä on ollut työpaikkakiusaamista, mutta onneksi pomot ovat fiksua väkeä ja meillä aloitettiin työnohjaus, johon hankittiin ulkopuolinen työnohjaaja. Nyt tilanne jatkuu oman porukan kesken. Ainoana "julkiuskovana" olen rukoillut asioitten puolesta, jolloin seuraus on ollut kaaos, koska Jumala on laittanut pyörät pyörimään ja ongelmat ovat nousseet pintaan ja selvitettäväksi.Uskovana olen uskaltanut tuoda ongelmia esille ja kyennyt (jopa) asiallisesti niistä keskustelemaan. Usko on auttanut ymmärtämään kiusaajan motiiveja ja sitä kautta on löytynyt avaimia tilanteen ratkomiseen. Ja vaikeita ratkaisuja työpaikalla on tehty, lähinnä pomojen puolesta.
Suurin syy, ainakin meillä, on ollut ihmisten katkeruus, joka on kohdistettu johonkin/kaikkiin työntekijöihin. Pelottelu ja uhkailul ovat aika oivia kiusaamisvälineitä. Mutta Jumalan tahto on, että me puolustamme heikompaa ja olemme sorretun rinnalla. Aina se ei ole helppoa, mutta siihen pyrin.
Olen itse sanonut esimiehelle, että hänen pitäisi tasa-arvoisesti puuttua työpaikkamme ongelmiin, kun nyt usein on tietyn huoneen väki joita arvostellaan - todellinen syyllinen voi olla ihan toisessa huoneessa.
Olen pyytänyt esirukousta työpaikkatilanteidemme puolesta ja itsekin rukoilen, rukousvastauksia on varmasti tullut, mutta joskus ne ovat yllätyksellisiä. Minulla on ollut hyviä keskusteluja parin työtoverin kanssa, ollaan puhuttu mm. uskonasioista ja millaisissa seurakunnan tilaisuuksissa käymme.
Vähän aikaa sitten sanoin eräälle työntekijälle mm. etten ala kenellekään "likasangoksi" johon saa purkaa pahanolontunteitaan. Koska tuon henkilön taholta olin jo pitkään tuntenut että juuri tuo käyttötarkoitus hänellä oli minulle. Käytös on sittemmin parantunut. Toisaalta on taas tullut vähän toisentyyppisiä ongelmia. Joskus niin väsyttää, haluaisin vain tehdä työni hyvin, en koko ajan olla puolustuskannalla. Ja jos en puolustaudu, olen kohta kynnysmatto jonka yli jokainen kävelee.
Joudun itse olemaan aika "kova", vaikka perusluonteeni ei se olekaan. Meillä on nimittäin monta "vahvaa" naista töissä ja olemme kaikki joutuneet opettelemaan puhumisen jaloa taitoa, onneksi olemme halunneet.
Uskon asioista joskus keskustellaan ja osa käyttää minua sielunhoidollisiin tehtäviin, ehkä juuri taustani takia, mutta myös siksi, että yritän - nykyään - olla neuvomatta mitä tehdä ja mitä ei. Yritän vain tehdä kysymyksiä, joilla he voivat auttaa itseään. Toisinaan onnistun ja toisinaan en. Työkaverini arvostavat uskoani ja siitä olen onnellinen. Jopa pomoni ja myös muu firman porukka, joita tunnen. Pyynnöstä vedän joskus hartaushetkiä.....
Mutta työt odottavat! Kaikille antoisaa työpäivää ja työniloa! Teitpä sitä kotiaskareiden parissa tai töissä!
Parempi se onkin ettei liikoja neuvoja jakele, yleensähän ihmiset mieluummin hakevat kuuntelijaa kuin neuvojaa. Tai jos neuvoja kysyvät niin kuitenkin itse päättävät miten tekevät. Neuvoja antaessaan on hyvä selventää, että itse päätät miten teet, neuvoja ei ota vastuuta pois kysyjän harteilta.
Tuohan on hyvä asia, että arvostavat uskoasi, eikä tarvitse piilottaa kynttilää vakan alle. Joissakin työpaikoissa saatetaan arvostaa jotakin tiettyä uskovaa, mutta sitä työpaikan uskovaa inhotaan ja vihataan. Hyvä jos et joudu tuollaista kokemaan, itse olen joskus vuosia sitten saanut kokea suurta epäsuosiota sen takia että olen uskova - vaikka en uskoani tyrkyttänytkään.
omalla työpaikallani on jämähdetty jonnekin vuosien takaisiin juttuihin..joidenkin työntekijöiden välillä on katkeruuksia jotka ovat kotoisin vuodelta 5...(tyyliin ei tullut auttamaan kun oli vaikeeta)
meillä on tämän lisäksi esimies,joka ei johtamistaidosta ole kuullutkaan ts. ei omaa alkeellisiakaan esimiestaitoja..hyvin paljon asioita salataan..informaatio ei kulje..eikä asioihin puututa
kiusaamista kyllä esiintyy..ilmeisesti..tai mitä se nyt sitten onkin..jotkut pitempään olleet työntekijät ovat ottaneet tavakseen aliarvioida ja mitätöidä nuorempien työtä..pitää olla fakiiri kelvatakseen..toiset ovat tälläiselle arempia toiset kestävät näköjään paremmin..ja jotkut antavat takaisin samalla mitalla
ihmisten kanssa tehtävä työ on aina rankkaa..on se sitten tätä hoitotyötä,jota itse teen..tai sitten sitä seurakuntatyötä..olen kyllä kuullut varsin luotettavasta lähteestä,että seurakunnat ovat kaikista kauheimpia työpaikkoja - siellä vasta kiemuraiset suhteet ovatkin - tietty kun jokaisella on asioista oma tulkintansa,josta ei suostu luopumaan senttiäkään
ei kai siinä muu auta kuin yrittää kasvaa ihmisenä aikuisemmaksi, niin,että kestäisi paremmin ns.narsistiset loukkaukset,joita aina kuitenkin tulee,ja kykenisi kantamaan vastuun omasta elämästään,tunteistaan sekä tarpeistaan - silloin olisi oma tontti kunnossa
varmasti rukous myös auttaa, mutta myös meidän itsemme tulee jotain asian hyväksi tehdä..vaikka lopettaa aluksi se juoruilu..ja alkaa puhua ihmistä vaikka pelkkää hyvää takanapäin ja pistää merkille vaikutus....
>>>>varmasti rukous myös auttaa, mutta myös meidän itsemme tulee jotain asian hyväksi tehdä..vaikka lopettaa aluksi se juoruilu..ja alkaa puhua ihmistä vaikka pelkkää hyvää takanapäin ja pistää merkille vaikutus....
olla tavallaan huomaamatta sitä-jos se on mahdollista-ja käyttäytyä kiusaajaa kohtaan just päinvastoin kun hän odottaa
on terveellistä ajatella että vika ei ole minussa jos tuo kiusaa/purkaa omia mahanpurujaan minuun...eräs henkilö meilläkin mitätöi minua kokoajan..mutta en ole sen antanut häiritä..sen kus mitätöi..näkyy olevan hänelle ihan tapa jota toistaa jokaiseen nuorempaan hoitajaan---eikä näköjään tajua,vaikka asiasta puhuttaisiinkin---olen ihan hyvä,vaikka hän ei sitä tajuakaan
Minä yritinkin olla huomaamatta epäkohteliaisuuden ja päinvastoin aloin enemmän palvelemaan tätä ihmistä ja yritin olla kaikin tavoin ystävällinen. Mutta kun huoneessamme pidettiin keskustelu johon esimies osallistui, tämä minua kohtaan huonosti käyttäytynyt kertoi miten huonon ensivaikutelman oli minusta saanut, vaikkakin kaikki oli kuulemma nyt paremmin. Eli hän halusi nimetä minut huonon ilmapiirin aiheuttajaksi, vaikka olen yrittänyt olla ystävällinen hänelle. Kysyinkin jälkikäteen häneltä, että mitä mieltä hän on siitä miten on minua kohtaan käyttäytynyt tämän ajan kun on ollut meillä? Eikä hän oikein osannut vastata. Itse olen sitä mieltä, että minun olisi pitänyt osata sanoa tuolle epäkohteliaalle ihmiselle jo ajat sitten, mutta tilanteet ovat olleet sellaisia että on ollut vaikea niihin puuttua.
En usko että näihin tilanteisiin on selviä sääntöjä, miten pitäisi menetellä. Mutta jos kärsii jostakin tilanteesta, toisen käyttäytymisestä niin sehän on jo merkki siitä että jotakin täytyy tehdä. Kukaan ei sinun puolestasi pysty tuntemaan mitä tunnet. Useinhan kiusaaja valikoi jonkun uhrin ja voi toisia kohtaan käyttäytyä aivan normaalisti, kuten tuo työtoverinikin on tehnyt.
se tehdään niin taiten ja salaa,että kun siitä yrittää valittaa, joutuu puolustamaan itseään täysin yksin,eikä kukaan tiedä mistä on kyse
kiusaamisen lopettamiseen avain on kiusatulla - kun hän saa kiusaajalleen jauhot suuhun tmv. se loppuu varmimmin...kiusaaja on usein niin tyhmä ja kipiä,ettei tajua lopettaa ennen
Kiusaaja ei yleensä joka päivä samalla tavalla kiusaa, hän voi olla aivan tavallinenkin jonkin aikaa. Siksi on vaikeaa ennakoida hänen käytöstään koska se on arvaamatonta.
Täytyisi nauhoittaa todistusaineistoa minkä sitten pläjäyttää eteen niin että toinen ei voi kieltää mitään sanoneensa tai tehneensä.
Tuo työpaikkakuvaus oli hyvin totuudellinen. Pätee varmasti moneen työpaikkaan. Kokemuksesta voin sanoa, että ollaan yleisesti sitä mieltä, että kiusatussa itsessään on jotain vikaa. Näinhän se menee lastenkin koulukiusauksissa. Itse en ole joutunut työpaikkakiusatuksi, mutta monta vastaavaa tarinaa olen kuullut ja läheltä seurannut. Muunlaista painostusta on kohdalleni sitten tullutkin oikein olantakaa. Neuvoksi annan: Tee itse minkä voit ja jätä loput Jumalalle. Kiusattu jää muuten usein yksin ongelmiensa ja pahan olonsa kanssa.
Luulen että aika monessa tapauksessa, jos itse väärin kohdelluksi joutuessaan heti paikalla reagoi ja kysyy suoraan kiusaajalta esimerkiksi : - Miltä luulet tuon teon minusta tuntuvan? - Voisitko tarkemmin selittää mitä tarkoitit kun sanoit noin? - Ymmärrätkö miltä toisesta ihmisestä tuntuu kun sanot/teet noin?
Ainahan ei pysty noin kysymään, tilanteet ovat erilaiset ja tulevat usein niin äkkiä että oikeat sanat tulevat vasta jälkijunassa. Miksei niitä asioita voi ottaa jälkeenpäinkin puheeksi.
Joskus kiusaaminen on toisesta pahojen puheiden levitystä, sitä että myrkytetään toisten mielet kyseistä ihmistä kohtaan. Esimiehilläkin on usein ystäviä työtovereissa ja voidaanpa sitten esimiehellekin antaa väärää informaatiota kiusatusta työtoverista. Sitten vaan ihmettelet, miksi sinuun suhtaudutaan kummallisesti...
Aivan. Noin se juuri menee. Levitetään perättömiä asioita tai vahvasti väritettyjä ja näin saadaan kerättyä ihmisiä uhria vastaan ja osa jättäytyy "fiksusti" sivustaseuraajan rooliin. Tuosta mustamaalatun osasta on tosi vaikea päästä irti.
Joskus esimies ei pidä siitä, kun häneen otetaan yhteyttä aivan tärkeissä asioissa, pyydetään vaikka että yhteisistä asioista tiedotettaisiin tasapuolisesti kaikille esim. sähköpostitse. Olen tästäkin asiasta jonkun kerran esimiehelle maininnut ja hänelle tuo on ollut vaikeaa ymmärtää tai ehkä hän ei vain ole halunnut ymmärtää. Onhan yksi muoto työpaikkakiusaamista jättää osa porukasta tai joku ilman informaatiota.
Jos esimies on tupakoitsija, niin hän voi tupakkaporukan kanssa puida yhteisiä asioita ja näistä tupakoimattomat sitten jäävät paitsi.
Myös usein esimies sanoo jonkun yhteisen asian vain jollekin tai joillekin ja sitten kysellään ja urkitaan että mitä se oikein sanoi ja tietokin voi muuttua matkalla. Vaikka luulisi että yhteistyötä parantaa sujuva informaation kulku niin ei tuo informaatio itsestäänselvästi kaikille työtovereille kulje.
On tärkeitä asioita, joita täytyy esimiehelle kertoa, mutta useimmiten työpaikalla on vain joku henkilö joka näistä kertoo. Valitettavasti sitten tuo ihminen joka ottaa asian esille, koetaan ongelmaksi itse.
Itsellä on ollut onni, että olen saanut työskennellä itsenäisesti, niin ettei vertailua ole päässyt syntymään muiden työntekijöidenkään taholta. Naisvaltaisilla aloilla tuppaa olemaan tuota "nokkimisjärjestys" juttua. Minulla on aina ollut hyvät välit esimiehiin, siten olen varmaan säästynyt monelta ongelmalta.
Erittain antava keskustelu! Minua ei ole niinkaan kiusattu mutta urani alkuvuosina joka tyopaikassa sattui laheisin tyokaveri olemaan vahan ilkea vanhempi nainen. Yritin kaikkeni parantaakseni tilannetta, mutta tiesin etta henkivallat olivat liikkeella. Vihdoin viimein hoksasin alkaa totisesti rukoilemaan ihmisen puolesta. Kappas vain, jotkut lahtivat, tai minut ylennettiin. Viimeinen 'sortaja' tuli minulle niin rakkaaksi, vaikka han ei itse muuttunut, mutta mina muutuin.
Asenteeni oli: Jumala puolustaa minua kun vain etsin Hanen valtakuntaansa yli kaiken.
Jos Han on puolellamme, kuka voi olla meita vastaan.
Rohkeutta kaikille, joita pahoin kohdellaan. Jumala tietaa tilanteen ja puolustaa sinua ja tuo sinulle voiton. Pyyda paljon.
niin kovasti tutulta kuulostaa!
Taitaa olla aika yleisiä ongelmia työpaikoilla nämä edellä mainitut. Varmaan kiusaamista jossain muodossa on ollut kaikkina aikoina, mutta nykyajassa voidaan tietysti kiusata nykyaikaisin keinoin!