Metson ja teeri risteytyvät keskenään. Jälkeläinen,korpimetso, on lisääntymiskyvytön.
*Harmaahylje ja norppa ovat lajiutuneet eri lajeiksi: Norppa on eriytynyt neljäksi alalajiksi: Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis),laatokannorppa (P. h. ladogensis),itämerennorppa (P. h. botnica) ja jäämerennorppa (P. h. hispida).
Harmaahylkeestä eli hallista tavataan kolme erillistä kantaa: Länsi-Atlantin kanta, Itä-Atlantin kanta sekä Itämeren kanta.
*Valkoinen suopuhveli ja jokipuhveli voivat lisääntyä ja tuottaa elinvoimaisia jälkeläisiä,vaikka emot omaavat eri määrän kromosomeja.
*Amerikkalaisen leopardisammakon pohjoinen ei saa elinkelpoisia jälkelaisiä edes 1.sukupolvessa eteläisen muotonsa kanssa. Ne kuuluvat siis eri lajiin. Niiden välillä on kuitenkin katkeamaton sarja välimuotoja, joista jokainen risteytyy naapurinsa kanssa: täten ne olisivat saman lajin eri rotuja.
*Sudet ja koirat saavat keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Silti koirarotujenkin kesken on jo havaittavissa lisääntymisvaikeuksia: pienirotuista naarasta ja suurirotuista urosta ei voida lisäännyttää keskenään ilman suuria vaikeuksia raskaudessa ja etenkin synnytyksessä.
*Rusakko ja metsäjänis voivat lisääntyä keskenään, jälkeläinen on steriili.
*Metsämyyrä ja punamyyrä voivat lisääntyä keskenään. Jos jälkeläinen on koiras,on se lisääntymiskyvytön. Jos jälkeläinen on naaras,voi se lisääntyä normaalisti sekä punamyyrä-,kuin metsämyyräurosten kanssa.
*Lumikko ja isolumikko lisäntyvät keskenään: Lumikko vaihtaa talviturkin,isolumikko ei. Alalajien populaatioiden alueet rajautuvat sen mukaan esiintyykö alueella lunta.
*Eurooppalainen Talitiaisrotu vaihtuu Persiassa etelä-aasialaiseksi roduksi ja tämä taas Etelä-Kiinassa kiinalaiseksi. Mutta Amurin varsilla eurooppalainen ja kiinalainen rotu elävät rinnan risteytymättä, kuin erilliset lajit ainakin.
*Varis ja nokivaris ovat toistensa alalajeja. Kuitenkin niin,että välimuotopoikaset pärjäävät huonommin kuin kumpikaan emolajeistaan erikseen.
*Miekkapyrstö ja platy risteytyvät kotiakvaarioissakin. Poikaset steriilejä.
*Aasi voi risteytyä seepran kanssa, jolloin jälkelästä kutsutaan sebrioidiksi. Myös hevonen voi risteytyä seepran kanssa.
*Villisika,Sika ja minipossu saavat keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Koko ja käytöserot kuitenkin aiheuttavat minipossun ja villisian lisääntymiselle vaikeuksia.
Mutaatio villisian geenissä IGF2(insuliininkaltainen kasvutekijä)selittää suurimman osan sian ja villisian välisistä eroista. Mutaatio sian kasvun säätelyssä taas on johtanut minipossun syntyyn.
{Kaikkea siellä ammattikorkeassakin oppii... :j }
*Metsäpeura ja poro kuuluvat samaan lajiin. Ainoastaan rotujen eläminen eri ympäristöissä on lisääntymisen esteenä.
*Särki ja lahna voivat risteytyä. Särkilahnan elinkyky ja lisääntymiskyky ovat heikentyneet,mutta ovat lisääntymiskykyisiä.
*Lontoon metrotunneleita alettiin kaivaa 1800-luvun puolivälissä. Huomattiin,että tunneleihin oli "muuttanut" joitakin Culex pipiens -hyttysiä. Näistä pioneereista kehittyi tunneleissa nykyisin mellastavat Culex molestus -hyttyset, jotka eivät enää lisäänny C.pipiensien kanssa.
*Lajipari harmaalokki-selkälokki esiintyvät molemmat Suomessakin. Lajien risteytymisen estää ulkonäkö, ekologinen lokero,sekä ennenkaikkea erot pariutumisajoissa soidinkäyttäytymisessä. Risteytettynä näiden jälkeläiset ovat kuitenkin lisääntymiskykyisiä.
Mitenkä nämä on mahdollisia? Tuossahan on ilmeinen riski sitä, että syntyy aivan uusia lajeja!
*Harmaahylje ja norppa ovat lajiutuneet eri lajeiksi: Norppa on eriytynyt neljäksi alalajiksi: Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis),laatokannorppa (P. h. ladogensis),itämerennorppa (P. h. botnica) ja jäämerennorppa (P. h. hispida).
Harmaahylkeestä eli hallista tavataan kolme erillistä kantaa: Länsi-Atlantin kanta, Itä-Atlantin kanta sekä Itämeren kanta.
*Valkoinen suopuhveli ja jokipuhveli voivat lisääntyä ja tuottaa elinvoimaisia jälkeläisiä,vaikka emot omaavat eri määrän kromosomeja.
*Amerikkalaisen leopardisammakon pohjoinen ei saa elinkelpoisia jälkelaisiä edes 1.sukupolvessa eteläisen muotonsa kanssa. Ne kuuluvat siis eri lajiin. Niiden välillä on kuitenkin katkeamaton sarja välimuotoja, joista jokainen risteytyy naapurinsa kanssa: täten ne olisivat saman lajin eri rotuja.
*Sudet ja koirat saavat keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Silti koirarotujenkin kesken on jo havaittavissa lisääntymisvaikeuksia: pienirotuista naarasta ja suurirotuista urosta ei voida lisäännyttää keskenään ilman suuria vaikeuksia raskaudessa ja etenkin synnytyksessä.
*Rusakko ja metsäjänis voivat lisääntyä keskenään, jälkeläinen on steriili.
*Metsämyyrä ja punamyyrä voivat lisääntyä keskenään. Jos jälkeläinen on koiras,on se lisääntymiskyvytön. Jos jälkeläinen on naaras,voi se lisääntyä normaalisti sekä punamyyrä-,kuin metsämyyräurosten kanssa.
*Lumikko ja isolumikko lisäntyvät keskenään: Lumikko vaihtaa talviturkin,isolumikko ei. Alalajien populaatioiden alueet rajautuvat sen mukaan esiintyykö alueella lunta.
*Eurooppalainen Talitiaisrotu vaihtuu Persiassa etelä-aasialaiseksi roduksi ja tämä taas Etelä-Kiinassa kiinalaiseksi. Mutta Amurin varsilla eurooppalainen ja kiinalainen rotu elävät rinnan risteytymättä, kuin erilliset lajit ainakin.
*Varis ja nokivaris ovat toistensa alalajeja. Kuitenkin niin,että välimuotopoikaset pärjäävät huonommin kuin kumpikaan emolajeistaan erikseen.
*Miekkapyrstö ja platy risteytyvät kotiakvaarioissakin. Poikaset steriilejä.
*Aasi voi risteytyä seepran kanssa, jolloin jälkelästä kutsutaan sebrioidiksi. Myös hevonen voi risteytyä seepran kanssa.
*Villisika,Sika ja minipossu saavat keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Koko ja käytöserot kuitenkin aiheuttavat minipossun ja villisian lisääntymiselle vaikeuksia.
Mutaatio villisian geenissä IGF2(insuliininkaltainen kasvutekijä)selittää suurimman osan sian ja villisian välisistä eroista. Mutaatio sian kasvun säätelyssä taas on johtanut minipossun syntyyn.
{Kaikkea siellä ammattikorkeassakin oppii... :j }
*Metsäpeura ja poro kuuluvat samaan lajiin. Ainoastaan rotujen eläminen eri ympäristöissä on lisääntymisen esteenä.
*Särki ja lahna voivat risteytyä. Särkilahnan elinkyky ja lisääntymiskyky ovat heikentyneet,mutta ovat lisääntymiskykyisiä.
*Lontoon metrotunneleita alettiin kaivaa 1800-luvun puolivälissä. Huomattiin,että tunneleihin oli "muuttanut" joitakin Culex pipiens -hyttysiä. Näistä pioneereista kehittyi tunneleissa nykyisin mellastavat Culex molestus -hyttyset, jotka eivät enää lisäänny C.pipiensien kanssa.
*Lajipari harmaalokki-selkälokki esiintyvät molemmat Suomessakin. Lajien risteytymisen estää ulkonäkö, ekologinen lokero,sekä ennenkaikkea erot pariutumisajoissa soidinkäyttäytymisessä. Risteytettynä näiden jälkeläiset ovat kuitenkin lisääntymiskykyisiä.
Mitenkä nämä on mahdollisia? Tuossahan on ilmeinen riski sitä, että syntyy aivan uusia lajeja!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itseäni pitkään vaivanneena asiana on tuo metsäjäniksen ja rusakon risteytyminen. Muutaman tekstinkin löysin asiasta.
http://www.popbiol.ebc.uu.se/pdf/articles/970.pdf
http://www.popbiol.ebc.uu.se/pdf/articles/1073.pdf
Nopeasti lukaisten, ilman luonnontieteellistä koulutusta, näyttäisi siltä, että jonkinlaista, tosin ilmeisen harvinaista , perimän sekoittumista olisi olemassa. Tätä käsitystä saa tietysti korjata, aivan tarkkaan en artikkeleita lukenut.
Täytyisiköhän meidän muuttaa lajin määritelmää, koska nuo esittämästi esimerkit osoittavat, ettei nykyinen lajijaottelu toimi?
Muistakaas nyt, että nämä lajijaottelut palvelevat ainoastaan ihmisten tarvetta ryhmitellä näitä eläinyksilöitä yksiköihin (lajeihin) tunnistamista ja kommunikointia varten.
Luonnossa ilmiselvästi nuo lajirajat eivät aina ole mitään tarkkarajaisia. Evoluution pohjalta tuo on hyvin ymmärrettävääkin.
Ihan sama tilanne on värienkin kohdalla, ei siinäkään ole värisävyjen kohdalla mitään tarkkoja rajoja. Kukaan ei sentään vaadi värien määritelmiä (nimityksiä jnpp.) muutettavaksi tuosta syystä.
Olisi vielä ymmärrettävämpää, jos ei olisi näin selkeitä lajirajoja.
Se että on yleensä lajirajat, on myös eräs yhteinen piirre, joka olemuksensa vuoksi ei kuitenkaan voi olla peritymisen tulosta ja kaikilla kotoisin yhteisestä tuon ominaisuuden alkuperästä.