Oma vahva mielipiteeni on, että uskominen jumalaan tai muuhun täysin fiktiiviseen hahmoon on täysin naurettavaa. Kun asia vielä viedään tarpeeksi pitkälle (palvonta, rukoilu, virret) on mielestäni kysymys jo vakavasta mielisairaudesta.
Oma näkemykseni on, että uskominen on lähtenyt "hulluista", skitsofreniaa potevista ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat alkaneet nähdä näkyjä ja piirrelleet sitten mielikuvituksensa tuotokset ennen luolien seinille, nykyään paperille tai psykiatrin potilaskertomuksiin.
Näiden hullujen kertomukset ovat vuosituhansien aikana levinneet polvelta toisille ja niihin on alkaneet uskoa jo terveetkin ihmiset. Ja mikäs ihme tuo on jos äiti ja isä ovat seonneet uskoon, onko lapsella edes toivoa välttyä tältä? Näille höpöhöpö jutuille on myöhemmin kehitetty jo oma sana USKONTO.
C'mon aikuiset ihmiset, lopettakaa tommonen :)
Oma näkemykseni on, että uskominen on lähtenyt "hulluista", skitsofreniaa potevista ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat alkaneet nähdä näkyjä ja piirrelleet sitten mielikuvituksensa tuotokset ennen luolien seinille, nykyään paperille tai psykiatrin potilaskertomuksiin.
Näiden hullujen kertomukset ovat vuosituhansien aikana levinneet polvelta toisille ja niihin on alkaneet uskoa jo terveetkin ihmiset. Ja mikäs ihme tuo on jos äiti ja isä ovat seonneet uskoon, onko lapsella edes toivoa välttyä tältä? Näille höpöhöpö jutuille on myöhemmin kehitetty jo oma sana USKONTO.
C'mon aikuiset ihmiset, lopettakaa tommonen :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet oikeassa. On kiva lukea jonkun omaa tulkintaa johon uskikset eivät pysty millään.